Lue keskustelun säännöt.
Miten selviän menetyksestä
10.02.2019 |
Mieti, mikä sinulle on tärkeä ja onnellisuutta tuova asia. (Ei ihminen / perhe)
Miten elämällesi kävisi, jos menettäisit tämän asian? Jos et voisi saada sitä enää takaisin, eikä asiaa voi korvata?
Jos esimerkiksi rakastat liikuntaa, etkä saisi enää koskaan liikkua.
Minä menetin oman onnea tuovan asiani. En tiedä miten voisin olla enää onnellinen. Asia on ollut minulle tärkeä aina, eikä sitä voi korvata.
Minulle ei riitä onnellisuuteen lapset tai parisuhde. Tarvitsen jotain ihan omaakin. Nyt minulla ei sitä enää ole. Enkä pysty asiaa korvaamaan jollakin.
(Eihän liikunnan rakastajakaan rupea yht äkkiä rakastamaan neulomista.)
Kommentit (92)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä onnellisuutta tuovia asioita olisi hyvä olla monta eikä vain yksi, kyllä maratonin harrastaja voi kutoa sukkia tai voimanostaja värittää ja kokkailla omaksi ilokseen. Minut on pelastanut juuri tämä että pidän monista asioista, ellen voi kuunnella musiikkia voin lukea ja piirtää, ellen voi omistaa lemmikkiä voin hoitaa muiden eläimiä jne.
Pakon edessä on myös vain jollakin tavalla kestettävä tilanne ja etsittävä muita mielenkiinnon kohteita.
Tämä juuri on ongelma. Minulle onnea tuova asia oli todella suuri, eikä sitä pysty korvaamaan jollakin muulla. Kyse on enemmästä kuin harrastuksesta. Ap
Multa vietiin erossa lapsi, jotenkin loppui samalla kiinnostus yhtään mihinkään.
Käyn töissä ja hoidan pakolliset asiat en muuta.
Nytkin makaan sängyssä haaveilen että olisi nainen mikä oikeasti pitäisi minusta, lapsen pienien jalkojen töminä ym.
Mutta en tiedä pystyisinkö aloittamaan kaikkea taas alusta?
Ja ei siis ole se, etten voisi esim. laulaa viikkoon flunssan takia, vaan se, että tätä asiaa ei voi saada takaisin enää koskaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Voitin lotossa mutta en osaa enää tehdä kuperkeikkaa säälikää minua yhyy".
Jos se olisi työ, liikunta, soitto/laulu, taide, lukeminen, koirat/kissat/hevoset, selviäisin vaikka toki se ei olisi kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelen, että voin tehdä itsemurhan, jollen enää jaksa. Jokainen päivä on mahdollisuus valita elääkö vai kuoleeko mieluummin.
En aio tehdä itsemurhaa. En halua lapsilleni sellaista traumaa. En vain ole enää onnellinen. Elän, mutta en nauti elämästäni. Joitakin asioita ei voi korjata eikä korvata. Toki haluaisin olla onnellinen, mutta nähdäkseni se on mahdotonta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En aio tehdä itsemurhaa. En halua lapsilleni sellaista traumaa. En vain ole enää onnellinen. Elän, mutta en nauti elämästäni. Joitakin asioita ei voi korjata eikä korvata. Toki haluaisin olla onnellinen, mutta nähdäkseni se on mahdotonta. Ap
Olen miettinyt itsemurhaa nuoresta asti, mutten ole koskaan edes yrittänyt sen tekemistä. Minua kuitenkin lohduttaa se ajatus, että elämä ei ole vankila, vaan voin halutessani täältä poistuakin. Elämä on oma valintani.
Ajattelen, että jonain päivänä voin paremmin kuin nyt. Aikaa antaa uusia näkökulmia. Elämä menee aina eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En aio tehdä itsemurhaa. En halua lapsilleni sellaista traumaa. En vain ole enää onnellinen. Elän, mutta en nauti elämästäni. Joitakin asioita ei voi korjata eikä korvata. Toki haluaisin olla onnellinen, mutta nähdäkseni se on mahdotonta. Ap
Kenenkään onni ei ole kiinni yhdestä asiasta, etenkään kun kyse ei ole lapsen tai puolison kuolemasta. Sure menetyksesi ja anna sen tilalle tulla muuta myöhemmin.
Miten voisin voida paremmin, kun mikään ei tuo elämääni enää iloa ja onnellisuutta?
Jos on aina pitänyt punaisesta, ei voi yhtä äkkiä päättää että sininen onkin parempi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla mitä ilmeisimmin on traumoja. Voisit hyötyä niiden työstämisestä terapeutin avulla. Posttraumaattinen stressireaktio-diagnoosin saaneena sanon vuosien kokemuksella tämän: sinun ei tule opetella elämään menestyksestäsi huolimatta, vaan sen kanssa.
Merkittävä menetys ei koskaan unohdu eikä menetä merkitystään. Omien kipujen kanssa on vain opittava elämään. Elämäsi ei tule enää koskaan olemaan samanlaista kuin ennen etkä tule olemaan sinäkään. Moni ihminen ei tule ymmärtämään ajatuksiasi tai kokemuksiasi, mutta voit silti löytää elämääsi hyviä ja iloa tuottavia asioita.
Mies kirjoitti:
Multa vietiin erossa lapsi, jotenkin loppui samalla kiinnostus yhtään mihinkään.
Käyn töissä ja hoidan pakolliset asiat en muuta.
Nytkin makaan sängyssä haaveilen että olisi nainen mikä oikeasti pitäisi minusta, lapsen pienien jalkojen töminä ym.
Mutta en tiedä pystyisinkö aloittamaan kaikkea taas alusta?
Tuo on niin törkeää, että erossa voidaan lapsi erottaa toisesta vanhemmasta.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla mitä ilmeisimmin on traumoja. Voisit hyötyä niiden työstämisestä terapeutin avulla. Posttraumaattinen stressireaktio-diagnoosin saaneena sanon vuosien kokemuksella tämän: sinun ei tule opetella elämään menestyksestäsi huolimatta, vaan sen kanssa.
Merkittävä menetys ei koskaan unohdu eikä menetä merkitystään. Omien kipujen kanssa on vain opittava elämään. Elämäsi ei tule enää koskaan olemaan samanlaista kuin ennen etkä tule olemaan sinäkään. Moni ihminen ei tule ymmärtämään ajatuksiasi tai kokemuksiasi, mutta voit silti löytää elämääsi hyviä ja iloa tuottavia asioita.
- menetyksestäsi huolimatta
Jos joku rakastaa matkustamista, eikä saa enää lähteä kotikaupunkiaan pidemmäs, miten lohduttaisit? Katso netistä? Opettele tykkäämään kirjonnasta?
Jos joku rakastaa puutarhaansa, ja sieltä kaatuvat myrskyssä kaikki puut, miten lohduttaisit? Odota 40 vuotta? Opettele tykkäämään siivoamisesta?
Kaikkea ei vain voi korjata.
Ap
Katsoin tv:stä dokumentin jossa viulisti menetti sormensa. Vieläkin pyörii joskus mielessä, miten tuolta ihmiseltä on mennyt varmasti pohja elämältä.
https://www.studio55.fi/tastapuhutaan/article/viulisti-menetti-sormensa…
Menettää voi myös uskonsa ,on varmasti karua esim. jossakin uskonnollisen lahkon vaikutuspiirissä elävälle havaita että vakaumus on kadonnut, mutta perhe ja lähipiiri ei tätä hyväksy, karuimpia esimerkkejä ovat nämä lapset ja nuoret, jotka joutuvat perheensä hylkäämäksi.
Vierailija kirjoitti:
Miten voisin voida paremmin, kun mikään ei tuo elämääni enää iloa ja onnellisuutta?
Jos on aina pitänyt punaisesta, ei voi yhtä äkkiä päättää että sininen onkin parempi.
Ap
Voihan! Tuossa se on kaikessa yksinkertaisuudessaan, voi päättää, että pitääkin sinisestä. :)
Minä en ole selvinnyt menetyksestäni, vaikka vuodet ovat kuluneet. Se näkyy minussa yhä monin tavoin.