Miten koodariksi pääsee?

Tää työvoimapulajuttu on ihan paskaa. Tai ainakin tuntuu olevan jonkinlainen yläikäraja 40 v kohdalla, jonka jälkeen koodari on pilaantunut eikä enää haluta mihinkään töihin. Esim. itse haluaisin vaihtaa työpaikkaa (Suomessa), mutta kun olen hakenut, en pääse mihinkään edes haastatteluun. Osaamista löytyy tietokannoista, asennusautomaatiosta, backend koodaamisesta (java-pohjaiset tekniikat, monet sovelluspalvelimet, AWS Ja Azure palvelut joista molemmista sertifikaatti), frontend koodaamisesta (javascript, HTML5, CSS, typescript, ReactJS, Angular 1- 5 versiot), mobiiliohjelmoinnista Android ja iOS. Mutta ikää 43, kukaan ei halua töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palkkaan koodareita, koska johdan yrityksemme (pörssifirma) kehitystiimiä Suomen ulkopuolella. Haastattelemme useita henkilöitä viikossa, palkkaa maksamme 4-5k kuussa, tämä maa ei ole missään nimessä pohjoismaiden tasolla elinkustannuksissa, minimi palkkakin on satoja euroja Suomea alhaisempi. Muissa maissa maksamme enemmän.

En ikinä katso koulutusta vaan ainoastaan osaamistasoa. Tärkeintä on kehittää se osaaminen sille tasolle, että siitä voidaan todella hyötyä, tällä hetkellä suurin pula Euroopassa on Front End puolesta. Eurooppa on käytännössä palkattu jo, etsimme tällä hetkellä EU:n ulkopuolelta ihmisiä. Osaamistason voi kehittää itse verkkokursseilla ja kehittämällä oman projektin, jonka vie tuotantoon tavalla tai toisella. Muutoin suosittelen ihan tradenomin tutkintoa, ketään ei tällä alalla kiinnosta onko taustalla yliopisto ellei hakeudu valtion puolelle tai vähän vähemmän ajanhermoilla oleviin firmoihin töihin. 

Toinen tärkein tekijä on sosiaaliset kyvyt. Meillä tehdään työtä tiimissä ja koska meillä on toimistoja ympäri maailmaa, joudumme olemaan yhteydessä muihin tiimeihin etänä. Meille ei pääse töihin, jos on teknisesti loistava, mutta omaa huonot sosiaaliset taidot. Meille pääsee töihin, vaikka olisi tekniset puutteita, mutta omaa erinomaiset sosiaaliset taidot. Tiimityötaidot, kommunikointikyvyt ja halu tehdä töitä tiimissä ovat avainasemassa. Muutoin tarvitsemme halun oppia uutta ja motivoituneen persoonan. 

Kiitos vastauksesta. Sosiaaliset ja tiimityöskentelytaidot ei ole mun kohdalla ongelma. Ehkä kokeilen jotain verkkokurssia ja teen muutaman testin, näkee sitten miltä tuntuu. 

On vaan jotenkin tuntunut hullulta että huudetaan koodaripulaa ja kehotetaan kaikkia alkamaan koodariksi mutta kukaan ei kerro (enkä itse tietoa helposti löytänyt) miten koodariksi tullaan. Hyvä pohja on siis ihan vaikka vapaa-ajan harrastuneisuus. Tutkiskelen asiaa. 

Motivoitunut persoona mä olen ehdottomasti. Ota mut töihin. :D 

Suomessa ajatellaan aika pitkälti, että "koodaaminen" on edelleen vähän sellainen käsityöläisammatti, joka toimii kisälliperinteen voimin. Virallisilla tutkinnoilla ja teorialla on negatiivinen kaiku, ja osa työpaikan itseoppineista voi jopa pitää sitä vastapalkattua DI:tä uhkana omalle etenemiselleen, sillä alalla on kova kilpailu. Pitää olla se tekemisen meininki.

Aistittavissa on historian siipien havinaa kasarilta, jolloin "koodaajat" olivat pari, kolmen ihmisen nörttiporukoita, joille annettiin ilmaista kokista ja pizzaa ja toivottiin, että projekti on valmis näillä eväillä parissa viikossa. Tällaisia mielikuvia ainakin mediat tuntuvat mielellään pönkittävän.

Itse olen firmassa joka myy it-palveluja ja kehitystä keskisuurille ja suurille yrityksille sekä kunnille ja valtiolle. Meillä on kyllä tutkinnoilla merkitystä, koska suurasiakkaat tai kunnat tai valtiot eivät halua projekteihinsa näitä itseoppineita tekijöitä. Kun osallistutaan tarjouskilpailuihin projekteista, niin niissä usein ihan suoraan pisteytetään projektiin tarjottujen osaajien koulutustaso, ja pari itseoppinutta seassa helposti laskee pisteitä niin että projekti tippuu kilpailijoille.

Ikä voi tulla esteeksi asenteen takia. Olen asiantuntija-alalla, ja moni 45+ alkaa olla jotenkin hapan ja kitkerä. Osaamista on valtavasti, mutta niin on myös omanarvontuntoa ja hyvin juurtuneita mielipiteitä. Tiimissä pitäisi kuitenkin olla nöyryyttä oppia myös muilta, ja nöyryyttä ottaa myös ohjausta ehkä itseä selvästikin nuoremmalta esimieheltä.

Et mitenkään. Koodaaminen on niin vaikeaa ja monikerroksista, että vain harvat koodauksen aloittaneet tajuaa siitä kaiken ja työllistyy. Vähän samanlaista opettelua kuin pianon tai kitaransoitto. Siihen joko on lahjoja tai sitten ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nro 2 vastaa, että minä ajattelinkin, että ap valmistuu ilman merkittävää osaamistasoa tai näyttöä mistään, ja suosittelin siksi mahdollisimman korkeaa koulutusta. 

Varmaan on niin että kaikkiin firmoihin ei pääse ollenkaan pelkällä koulutuksella, mutta suurin osa tämän maan koodareista on töissä niissä "vähemmän ajan hermolla olevissa firmoissa" tyyliin Tieto, CGI, Accenture ja näihin kyllä otetaan myös vastavalmistuneita ilman kokemusta tai näyttöä mistään muusta kuin että tutkinto on suoritettu.

Sinänsä hauska tämä näkemys vähemmän ajan hermolla olevista firmoista, olen nimittäin ollut yhdessä yllämainituista töistä ja koskaan ei ole ollut niin vaativaa työtä muualla, ei ole niin paljon tarvinnut koko ajan tehdä uusimmilla tekniikoilla kovan paineen alla. Sen jälkeen nykyinen työpaikka, joka on trendikkäänä ja edistyksellisenä pidetty, on tuntunut lepokodilta.

Öö eli ainoastaan vähemmän ajanhermolla olevat kalkkis yritykset palkkaavat nuoria. Muut vetävät samoilla vanhoilla patuilla. Näinhän se 🤪

No ei ihan noin, vaan kyllä kaikki haluavat sinänsä nuoria palkata, mutta vain noilla isoilla firmoilla on yleensä halua palkata myös sellaisia, jotka ei ole koskaan tehneet päivääkään käytännön työtä eikä ole mitään näyttöä osaamisesta. PIenemmät ja trendikkäämmät firmat palkkaa lähinnä sellaisia nuoria, joilla on opintojen lisäksi harrastuneisuustausta ja mieluiten näyttöäkin tehdyistä jutuista.

Oma kokemukseni arkkitehtinä tiimissä johon on otettu monenlaista porukkaa vuosien myötä on, että ei ollenkaan aina mene niin että lapsesta asti harrastanut ja tulleessaan kokemus on lopulta se paras tekijä. Hän ehkä pääsee hieman nopeammin tosiaan sisään käytännön tekemiseen kuin vaikka joku vastavalmistunut tietojenkäsittelytieteen maisteri, joka ei ole tehnyt ikinä muuta kuin opintoihin liittyvät harjoitustyöt. Mutta tämä on iso firma eikä ole haittaa jos ei ole supernopea pääsemään alkuun, meillä on varaa kouluttaa kyllä ja kärsivällisesti katsoa miten lähtee ajan kanssa menemään. Esim. tällä hetkellä omasta mielestäni tiimin paras koodari, todella hyvä full stack devaaja, on meille 5-6 vuotta sitten tullut nainen, joka ei tullessaan osannut käytännössä yhtään mitään ja johon muut kehittäjät meinasivat alkuun ärsyyntyä kun ei osaa linux peruskäyttöä, ei mitään nykyaikaisia ohjelmointiframeworkeja jne. Mutta ko. henkilö on pirun sisukas ja tunnollinen ja huolellinen, ja sillä noussut osaamisessa ohi monesta epäilemättä itseään paljon parempana pitävästä lapsesta asti harrastaneesta kaverista.

Usein ne yliopistojen kurssien vaatimat harjoitustyöt saattavat olla laajempaa, monimutkaisempaa ja monipuolisempaa osaamista vaativia kuin työpaikan vaatimat rutiinihommat. Moni IT-alan työntekijä on ajautunut omalla urallaan sivuraiteelle juuri noiden rutiinien vuoksi; sellainen pintaosaaminen menettää nopeasti arvonsa.

Suomalaiset IT-alan yritykset mittaavat työnhakijan arvoa vain tietyn teknologian osaamisella. Ei anneta arvoa millekään muulle kuin juuri sillä käsillä olevalle osaamiselle, mikä on tietenkin lyhytjänteisen bisneksenteon kannalta järkevää, kun oletusarvona on, että vastapalkattu alkaa tuottamaan koodia ilman perehdytyksiä, mutta pitemmällä aikavälillä johtaa suomalaisille it-firmoille tyypilliseen nuivaan henkilöstöpolitiikkaan.

Tämä näkyy siten, että käynnissä ovat jatkuvat YT-neuvottelut sekä palkkaaminen, eli sitä vanhentunutta osaajaa laitetaan ulos yhdestä päästä ja palkataan uutta freesiä joukkoa toisesta päästä. Ei kai niillä tutkinnoilla tällaisessa tilanteessa mitään teekään. Koulutuksen saa hoitaa jokainen omalla vapaa-ajallaan tai työpaikalla, jos yritys on valmis kattelemaan kompastelua ja by trial and error -opettelua kuukausikaupalla.

Vierailija kirjoitti:

Ikä voi tulla esteeksi asenteen takia. Olen asiantuntija-alalla, ja moni 45+ alkaa olla jotenkin hapan ja kitkerä. Osaamista on valtavasti, mutta niin on myös omanarvontuntoa ja hyvin juurtuneita mielipiteitä. Tiimissä pitäisi kuitenkin olla nöyryyttä oppia myös muilta, ja nöyryyttä ottaa myös ohjausta ehkä itseä selvästikin nuoremmalta esimieheltä.

Mulla ei ole asenneongelmaa iän kanssa. :) Oikeasti. En toki tiedä, ehkä musta tulee kitkerä sitruuna kymmenen vuoden päästä mutta en usko tähän. Olen nuori mieleltäni ja musta on mahtavaa viettää aikaa esim. kaveriporukan parikymppisten kanssa. Kyllä, kavereissani on parikymppisiä. Ei vähätellä toisiamme kumpaankaan suuntaan. :D

Vierailija kirjoitti:

Et mitenkään. Koodaaminen on niin vaikeaa ja monikerroksista, että vain harvat koodauksen aloittaneet tajuaa siitä kaiken ja työllistyy. Vähän samanlaista opettelua kuin pianon tai kitaransoitto. Siihen joko on lahjoja tai sitten ei.

Mutta miten voi tietää onko lahjoja jos ei koskaan kokeile? 

Pianoa olen kokeillut, en osaa. Kitaraakin testattu, ei onnistu. Koodausta en ole kokeillut. MOOC auttakoon kun tulee sopiva hetki perehtyä rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et mitenkään. Koodaaminen on niin vaikeaa ja monikerroksista, että vain harvat koodauksen aloittaneet tajuaa siitä kaiken ja työllistyy. Vähän samanlaista opettelua kuin pianon tai kitaransoitto. Siihen joko on lahjoja tai sitten ei.

Mutta miten voi tietää onko lahjoja jos ei koskaan kokeile? 

Pianoa olen kokeillut, en osaa. Kitaraakin testattu, ei onnistu. Koodausta en ole kokeillut. MOOC auttakoon kun tulee sopiva hetki perehtyä rauhassa.

No kokeile ihmeessä, mutta ymmärrä se että siihen kuuluu myös hirveä määrä kielen opettelua ja ongelmanratkaisua. Et voi sanoa sitten työnantajalle, ettet osaa koodata jotain juttua juuri niin tai näin. Sitä oppii vain tekemällä, eikä se ole mikään parin kuukauden juttu... Menisit mieluummin vaikka kaupan kassalle tai siivoojaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et mitenkään. Koodaaminen on niin vaikeaa ja monikerroksista, että vain harvat koodauksen aloittaneet tajuaa siitä kaiken ja työllistyy. Vähän samanlaista opettelua kuin pianon tai kitaransoitto. Siihen joko on lahjoja tai sitten ei.

Mutta miten voi tietää onko lahjoja jos ei koskaan kokeile? 

Pianoa olen kokeillut, en osaa. Kitaraakin testattu, ei onnistu. Koodausta en ole kokeillut. MOOC auttakoon kun tulee sopiva hetki perehtyä rauhassa.

No kokeile ihmeessä, mutta ymmärrä se että siihen kuuluu myös hirveä määrä kielen opettelua ja ongelmanratkaisua. Et voi sanoa sitten työnantajalle, ettet osaa koodata jotain juttua juuri niin tai näin. Sitä oppii vain tekemällä, eikä se ole mikään parin kuukauden juttu... Menisit mieluummin vaikka kaupan kassalle tai siivoojaksi.

Mitä ihmettä? Olen valmis opiskelemaan täysipäiväisesti useamman vuoden. Mutta sun mielestä ei kannata kokeilla kun ei parissa kuukaudessa opi. Jopas on asenne. Älä pelkää, en mä sun työtä tule viemään. Haluan vaan kokeilla asioita jotta pystyn päättämään elämäni uuden suunnan.

En mene kaupan kassalle enkä siivoojaksi. Se olisi alennus mun nykyisestä työstä.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen firmassa joka myy it-palveluja ja kehitystä keskisuurille ja suurille yrityksille sekä kunnille ja valtiolle. Meillä on kyllä tutkinnoilla merkitystä, koska suurasiakkaat tai kunnat tai valtiot eivät halua projekteihinsa näitä itseoppineita tekijöitä. Kun osallistutaan tarjouskilpailuihin projekteista, niin niissä usein ihan suoraan pisteytetään projektiin tarjottujen osaajien koulutustaso, ja pari itseoppinutta seassa helposti laskee pisteitä niin että projekti tippuu kilpailijoille.

Valtiolla onkin omat "säännöt" kilpailutuslainsäädännön vuoksi. En kuitenkaan suosittele valtion projekteja kenellekään. Olen niitä tehnyt ja siellä säännöt ovat sellaisia, ettei voi tehdä välttämättä muuten fiksua ratkaisuja. Epämotivoivaa ja lisäksi palkkaus on myös näistä huono, koska valtionprojekteista kilpaillaan hinnoilla eikä koodaajillekaan voi silloin maltaita maksaa. Suosittelen välttämään valtion projekteja tekeviä firmoja kuin ruttoa tai ainakin pitämään huoli, ettei niihin ikinä joudu. 

Vierailija kirjoitti:

Ikä voi tulla esteeksi asenteen takia. Olen asiantuntija-alalla, ja moni 45+ alkaa olla jotenkin hapan ja kitkerä. Osaamista on valtavasti, mutta niin on myös omanarvontuntoa ja hyvin juurtuneita mielipiteitä. Tiimissä pitäisi kuitenkin olla nöyryyttä oppia myös muilta, ja nöyryyttä ottaa myös ohjausta ehkä itseä selvästikin nuoremmalta esimieheltä.

Minusta se omanarvontunteisuus ja tietynlainen penseys ei ole pelkästään negatiivinen asia. Tunnistan kyllä ilmiön sinänsä tietyistä meidänkin senioritekijöistä, mutta meillä kyllä arvostetaan sitä, että kokeneemmat tuo omaan persoonalliseen tyyliinsä esiin sitä, miltä heidän näkökulmastaan näyttää esim. nuorempien halu jatkuvasti vaihtaa tekniikoita joilla tehdään tai vaikka uusimmat projektityön metodologiat. 

Meillä ainakaan kukaan näistä omanarvontuntoissita senioreista ei ole sillä lailla siis joustamaton, etteivät tekisi mitä käsketään, vaikka niitäkin asioita joita jyrkästi kritisoivat. He vaan esittävät mielipiteensä, ehkä toteavat että hullu maailma, mutta sitten ryhtyvät toimeen. Lisäksi monella noista on aivan ylivertainen kyky omaksua lopulta mitä tahansa uutta, vaikka voivatkin siitä valittaa että miksi taas tehdään eri tekniikalla kuin viime projekti. Jos on vaan uransa aikana tehnyt vaikka kuinka monella kielellä tai frameworkilla, niin tuntuu se uudenkin oppiminen sujuvan ilman mitään jännityksiä tai epävarmuuksia. Esimm. meidän 44 v asiantuntija totesi, kun kyseltiin häntä asiantuntijaksi projektiin jossa käytettiin kieltä jota hän ei ollut ennen käyttänyt, että kyllä onnistuu, ohjelmointi edelleen perustuu vain peräkkäisyyteen, valintaan ja toistoon ja kyllä hän äkkiä googlettaa millä komennoilla ne siinä uudessa kielessä tehdään. Ja selvisi projektista loistavasti.

- aiemmin kirjoitellut softa-arkkitehti

Vierailija kirjoitti:

Ikä voi tulla esteeksi asenteen takia. Olen asiantuntija-alalla, ja moni 45+ alkaa olla jotenkin hapan ja kitkerä. Osaamista on valtavasti, mutta niin on myös omanarvontuntoa ja hyvin juurtuneita mielipiteitä. Tiimissä pitäisi kuitenkin olla nöyryyttä oppia myös muilta, ja nöyryyttä ottaa myös ohjausta ehkä itseä selvästikin nuoremmalta esimieheltä.

Nöinhän se on. Meille on juuri palkattu +40 vuotiaita 3 ja yksi lähempänä 60 vuotias. Nämä pystyvät toimimaan helposti samassa tiimissä 25 vuotiaiden kanssa. Ottavat vastaan palautetta koodikatselmoinneista, omaavat saman "mind setin" ja muutenkaan sitä ikää "ei huomaa". En ole ikinä kohdannut ikärasismia, mutta jotkut vain alkavat käyttäytyä ikävästi tietyn ikäisenä tai olettavat erityisetuja iän vuoksi. Tai käyttäytyvät ylimielisesti ja hankalasti nuorempia kohtaan. Kannattaa katsoa peiliin, jos töitä ei irtoa. Harvemmin se ongelma in oikeasti siinä iässä vaan esimerkiksi motivaatiossa, asenteessa, innossa oppia uutta tai sosiaalisissa kyvyyissä. Siinä +40 vuotiaana vaan aletaan syyttämään ikää, jos ei tule töitä.

Vierailija kirjoitti:

Et mitenkään. Koodaaminen on niin vaikeaa ja monikerroksista, että vain harvat koodauksen aloittaneet tajuaa siitä kaiken ja työllistyy. Vähän samanlaista opettelua kuin pianon tai kitaransoitto. Siihen joko on lahjoja tai sitten ei.

Ensinnäkin, varmaan kukaan ei tajua koodaamisesta kaikkea, mutta ei tarvitsekaan. 

Toinen juttu on että olen 17 vuoden kokemuksen jälkeen täysin eri mieltä erityisen lahjakkuuden vaatimuksesta. Minä jos kuka olin ja olen luonnonlahjaton alalle. Olen ollut aina huono matemaattis-loogisissa jutuissa, ei mitään kiinnostusta koneisiin ja tekniikkaan tms. Mutta opiskelin alalle työpaikkojen varmuuden ja hyvän palkan takia. Ja erittäin hyvin on pärjäilty, ihan vaan työtä tekemällä, ilman mitään lahjoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et mitenkään. Koodaaminen on niin vaikeaa ja monikerroksista, että vain harvat koodauksen aloittaneet tajuaa siitä kaiken ja työllistyy. Vähän samanlaista opettelua kuin pianon tai kitaransoitto. Siihen joko on lahjoja tai sitten ei.

Mutta miten voi tietää onko lahjoja jos ei koskaan kokeile? 

Pianoa olen kokeillut, en osaa. Kitaraakin testattu, ei onnistu. Koodausta en ole kokeillut. MOOC auttakoon kun tulee sopiva hetki perehtyä rauhassa.

Koodaus on harhaanjohtava nimitys, sillä nykyisissä ohjelmistoprojekteissa vain murto-osa koostuu "koodaamisesta". Nykyisin useimmat suosivat devaajaa (developer).

Kaikki osaavat ohjelmoida. Ongelmia syntyy, kun pitäät tehdä robustia, uudelleenkäytettävää ja kompaktia koodia. On kovin ikävää muiden projektityöntekijöiden kannalta, jos kukaan muu ei ymmärrä koodiasi, vain yhtenä esimerkkinä.

Ohjelman koon kasvaessa vaaditaan myös strukturointia ja suunnitelmallisuutta, jotta siitä ei tule liian monimutkainen. Muutaman sadan koodirivin ohjelmat ovat helppoja, mutta kun puhutaan kymmenistä tuhansista, tilanne muuttuu. Varsinkin, jos eri työntekijät tekevät omia moduulejaan ja puhutaan näiden välisestä kommunikaatiosta, joka tapahtuu esim. interfeissien kautta.

Korkeamman tason ohjelmointikielet sisältävät paljon rakenteita, joiden merkitys ei aukene, jos abstrakti ymmärrys esim. olio-ohjelmoinnista ei ole kunnossa. Ohjelmointi on siis jotain muuta kuin pelkkää silmukka- ja kontrollirakenteiden sekä muuttujien sijoitusten lätkimistä rutiinilla editoriin.

Käytössä olevat ohjelmistokehitysympäristöt, kuten Eclipse ja Visual C++ vaativat oman opettelunsa kuten myös versionhallintatyökalu GIT ja monet muut työkalut. Usein näidenkään osaamista ei edes vielä pidetä minään suomalaisissa ohjelmistoalan firmoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen firmassa joka myy it-palveluja ja kehitystä keskisuurille ja suurille yrityksille sekä kunnille ja valtiolle. Meillä on kyllä tutkinnoilla merkitystä, koska suurasiakkaat tai kunnat tai valtiot eivät halua projekteihinsa näitä itseoppineita tekijöitä. Kun osallistutaan tarjouskilpailuihin projekteista, niin niissä usein ihan suoraan pisteytetään projektiin tarjottujen osaajien koulutustaso, ja pari itseoppinutta seassa helposti laskee pisteitä niin että projekti tippuu kilpailijoille.

Valtiolla onkin omat "säännöt" kilpailutuslainsäädännön vuoksi. En kuitenkaan suosittele valtion projekteja kenellekään. Olen niitä tehnyt ja siellä säännöt ovat sellaisia, ettei voi tehdä välttämättä muuten fiksua ratkaisuja. Epämotivoivaa ja lisäksi palkkaus on myös näistä huono, koska valtionprojekteista kilpaillaan hinnoilla eikä koodaajillekaan voi silloin maltaita maksaa. Suosittelen välttämään valtion projekteja tekeviä firmoja kuin ruttoa tai ainakin pitämään huoli, ettei niihin ikinä joudu. 

Hmm, itse olen firmassa joka tekee paljon noita projekteja ja olen kokenut juuri valtion projektit kaikista mukavimmiksi olla töissä. Kaikki tehdään huolella, suunnitellusti, järjestelmällisesti ja muodollisesti, ei sitä nykyaikana yleistä kohellusta paineen alla. Ei vaadita joustoja ja ylitöitä juurikaan koodariltakaan, riittää ihan vaan 9-17 tekeminen. 

Palkkaus - no, itse saan 4400 euroa kuussa. Kyllä koulutuksellani ja kokemuksellani varmasti saisi jostain enemmänkin, mutta minä arvostan kyllä tätä rentoutta ja sitä, ettei tarvi uhrata vapaa-aikaani töille niin paljon, että mieluummin olen tällä vähän huonommalla palkalla, kuin menen noihin trendikkäisiin ryynäysfirmoihin.

Vierailija kirjoitti:

Toki pitkällä tähtäimellä pitäisin hyvänä, että saisi noita opintojakin suoritettua. Suomessa sillä tutkinnolla ei niin väliä, mutta jos esim. haluaa jossain kohtaa ulkomaille töihin, niin hankalampi se työlupa on saada jos ei mitään tutkintoa ole suoritettuna.

Aivan oikein. Suomessa pärjää koodarina sinne 40 - 45 v asti, mutta sitten alkaa tehdä tiukkaa löytää uusi paikka, jos tulee YT:t tai haluaa muuten vain vaihtelua työhön. Siinä vaiheessa on parempi sitten suunnata joko länteen tai Keski-Eurooppaan, ja silloin siitä loppuun asti suoritetusta tutkinnosta onkin ihan eri malliin hyötyä, vaikka se olisikin ollut 15 - 20 vuotta sitten.

Itseopiskelu on myös vaihtoehtona. Samaan tapaan kuin visuaalisen alan kouluissa, myös koodaamiskouluissa joudut yllättävän paljon jokatapauksessa ottamaan asioista itse selvää jos haluat kehittyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikä voi tulla esteeksi asenteen takia. Olen asiantuntija-alalla, ja moni 45+ alkaa olla jotenkin hapan ja kitkerä. Osaamista on valtavasti, mutta niin on myös omanarvontuntoa ja hyvin juurtuneita mielipiteitä. Tiimissä pitäisi kuitenkin olla nöyryyttä oppia myös muilta, ja nöyryyttä ottaa myös ohjausta ehkä itseä selvästikin nuoremmalta esimieheltä.

Siinä +40 vuotiaana vaan aletaan syyttämään ikää, jos ei tule töitä.

Kumma vaan, että palkattu it-väki on hyvin nuorta. Ja asian näkee tilastoistakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et mitenkään. Koodaaminen on niin vaikeaa ja monikerroksista, että vain harvat koodauksen aloittaneet tajuaa siitä kaiken ja työllistyy. Vähän samanlaista opettelua kuin pianon tai kitaransoitto. Siihen joko on lahjoja tai sitten ei.

Mutta miten voi tietää onko lahjoja jos ei koskaan kokeile? 

Pianoa olen kokeillut, en osaa. Kitaraakin testattu, ei onnistu. Koodausta en ole kokeillut. MOOC auttakoon kun tulee sopiva hetki perehtyä rauhassa.

Koodaus on harhaanjohtava nimitys, sillä nykyisissä ohjelmistoprojekteissa vain murto-osa koostuu "koodaamisesta". Nykyisin useimmat suosivat devaajaa (developer).

Kaikki osaavat ohjelmoida. Ongelmia syntyy, kun pitäät tehdä robustia, uudelleenkäytettävää ja kompaktia koodia. On kovin ikävää muiden projektityöntekijöiden kannalta, jos kukaan muu ei ymmärrä koodiasi, vain yhtenä esimerkkinä.

Ohjelman koon kasvaessa vaaditaan myös strukturointia ja suunnitelmallisuutta, jotta siitä ei tule liian monimutkainen. Muutaman sadan koodirivin ohjelmat ovat helppoja, mutta kun puhutaan kymmenistä tuhansista, tilanne muuttuu. Varsinkin, jos eri työntekijät tekevät omia moduulejaan ja puhutaan näiden välisestä kommunikaatiosta, joka tapahtuu esim. interfeissien kautta.

Korkeamman tason ohjelmointikielet sisältävät paljon rakenteita, joiden merkitys ei aukene, jos abstrakti ymmärrys esim. olio-ohjelmoinnista ei ole kunnossa. Ohjelmointi on siis jotain muuta kuin pelkkää silmukka- ja kontrollirakenteiden sekä muuttujien sijoitusten lätkimistä rutiinilla editoriin.

Käytössä olevat ohjelmistokehitysympäristöt, kuten Eclipse ja Visual C++ vaativat oman opettelunsa kuten myös versionhallintatyökalu GIT ja monet muut työkalut. Usein näidenkään osaamista ei edes vielä pidetä minään suomalaisissa ohjelmistoalan firmoissa.

Pitkällä kokemuksella alalta erittäin eri mieltä näistä. Ensinnäkin, nuo uudelleenkäytettävyydet, kompaktiudet jne on useimmissa käytännön projekteissa nysväämistä, johon käytetty aika ei ikinä maksa hintaansa takaisin, sitä ei siis juurikaan kannata tehdä muuta kuin siinä määrin mitä nyt luonnostaan, ilman erityistä sen asian miettimistä tulee tehneeksi. En ole myöskään ikinä nähnyt vielä koodia, jota muut koodarit ei ymmärtäisi. Jos se on kirjoitettu niin että se menee kääntäjästä tai tulkista läpi, niin kyllä sitä muutkin kieltä osaavat ymmärtää.

Harvoin myöskään tehdään ohjelmia sillä tavalla vapaasti, että tekijät itse suunnittelisi frameworkin ja komponenttien välisen kommunikaation. Yleensä otetaan joku valmis framework, sanotaanko vaikka javapuolella Spring, ja sen jälkeen eletään sen sanelemilla säännöillä eikä sooloilla,.

Olio-ohjelmointi sellaisena perinteisenä on nykyään ihan mennyttä aikaa. Eli että alettaisiin mallintaa ohjelman aihealueen entiteettejä olioiksi ja sitten suunnitellla niiden välistä vuorovaikutusta. Oliot on nykyään enemmänkin mukana lähinnä "muodon vuoksi", ei ollenkaan alkuperäisessä merkityksessään, ja nuo erilaiset frameworkit pitkälti määrää miten olioita siinä viitekehykesssä käytetään.