Pärjäisikö miehesi yksinhuoltajana?
Pärjäisikö miehesi mielestäsi yksin lasten kanssa, jos sinä esim. menehtyisit?
Kommentit (27)
Ei. Hänellä on liikaa ongelmia hermojen kanssa. En tosin pärjäisi itsekään yksin ahdistukseni takia. Yhdessä homma toimii.
Vierailija kirjoitti:
Pärjäisin ja jopa hyvin.
Sama juttu. Ei vaikeuksia. Kolme lasta, velaton koti ja asiat kunnossa.
Ilman muuta. Hoitaa kaiken kotona tasapuolisesti ja lapsen sairautta jopa paremmin kuin minä. Olen paljon työmatkoilla joten eiköhän siinä ole tottunut
Pärjäisi varmasti. Yhdessä teemme nytkin aika tasapuolisesti kaikki kotiin ja lapsenhoitoon liittyvät asiat. Ja lapset viihtyvät todella hyvin isänsä seurassa.
Takuulla! Arjen pyörittäminen töineen ja harrastuksineen olisi haastava palapeli yksikseen, mutta haastavuus ei meillä olisi sidottu vanhemman sukupuoleen.
Tässä ketjussa ihmiset kyllä yliarvioivat reippaasti omat henkiset resurssinsa uudessa tilanteessa.
- itsemurhan tehneen puoliso
Pärjäisi kyllä, hän on nytkin vuoroviikkoisä eli joka toinen viikko käytännössä yh
Kyllä se pärjäisi. Sen pitäisi opetella ostamaan lapsille vaatteita ja terveellistä ruokaa mutta tuollaiset jutut oppii kyllä.
Onpa vaihteeksi mukava lukea ketjua, josta syntyy mielikuva, että suurimman osan miehet pärjäisi tarvittaessa myös yksinhuoltajana. - Ihan liian paljon olen lukenut kirjoituksia, joissa omasta kumppanista ja kirjoittajan lasten isästä annetaan kuva, kuin hän olisi henkiseltä kypsyydeltään ja arjen ja itsensä -hallinta taidoiltaan ja kyvyiltään korkeintaan noin kolmevuotiaan lapsen tasolla.
Pärjäisi, kukapa ei pärjäisi, mutta hänen pitäisi palkata vakituinen lapsenvahti. Muuten olisivat erittäin paljon yksin sekä harrastukset loppuisivat.
Luultavasti exäni saisi pidettyä lapset hengissä mutta lasten henkinen hyvinvointi kärsisi. Ei muistaisi huolehtia lasten läksyistä, siististä vaatteista tai säännöllisestä päivärytmistä. Lapset saisivat valvoa viikollakin puoleen yöhön ja aamulla lapset joutuisivat huolehtimaan että isä herää ajoissa töihin. Isä tuskin kyselisi lasten vointia kovin usein tai ottaisi syliin, jos lapsella on paha mieli. Varsinkin herkempi lapsistamme saattaisi jopa masentua, kun isän mielestä herkkyys pitää karaista lapsesta pois.
Vierailija kirjoitti:
Onpa vaihteeksi mukava lukea ketjua, josta syntyy mielikuva, että suurimman osan miehet pärjäisi tarvittaessa myös yksinhuoltajana. - Ihan liian paljon olen lukenut kirjoituksia, joissa omasta kumppanista ja kirjoittajan lasten isästä annetaan kuva, kuin hän olisi henkiseltä kypsyydeltään ja arjen ja itsensä -hallinta taidoiltaan ja kyvyiltään korkeintaan noin kolmevuotiaan lapsen tasolla.
Tuollaisten miesten puolisot eivät ole kehdanneet tähän vielä vastata...
Mieheni pärjää loistavasti yksinhuoltajana, vaikka hänellä on lisäksi krooninen sairaus.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa ihmiset kyllä yliarvioivat reippaasti omat henkiset resurssinsa uudessa tilanteessa.
- itsemurhan tehneen puoliso
En niitä arvioinutkaan, vaan niitä puolison henkisiä resursseja.
Tällä hetkellä ei pärjäisi. Sitten kun lapsi olisi isompi, pärjäisi.
Mieheni tulisi hulluksi pienen lapsen kans, jota ei voi hetkeksikään jättää yksinään.
Meillä ei ole lapsia eikä tule, mutta luultavasti paremmin kuin minä. Itse en pysty edes lemmikkejä ottamaan, kun niistäkin huolehtiminen jää retuperälle. Opintoaikana otin ja myin pois, sen jälkeen olen luvannut, että kanssani ei ikinä enää asu yhtään olentoa, joka on kelvoton itseään ruokkimaan ja hoitamaan perustarpeensa. Jos nyt tulisin raskaaksi näiden lehtien ihmetarinoiden mukaan niin, että huomaisin vasta, kun aborttiaika on ohi, niin luultavasti olisin valmis antamaan lapsen syntymän jälkeen adoptioon, ja jos mies haluaisi pitää lapsen, niin erohan siitä tulisi ja miehestä yh. Kamalaa ajatella, mutta olen todella epänainen. Jos joku mies tekisi tällaisia ratkaisuja, sitä ymmärrettäisiin sata kertaa paremmin, ei välttämättä hyväksyttäisi mutta ymmärrettäisiin.
Varmasti. - Miksei pärjäisi? - Tekeehän hän jo nyt puolet lasten ja kodinhoidoista (jne). Toisinaan enemmänkin toisinaan vähemmän, riippuen siitä millainen tilanne hänellä tai minulla on töissä ja muissa velvollisuuksissa meneillään.