Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde ja miehen lapset
07.02.2019 |
Olen itse 24vuotias ja mies on minua 12 vuotta vanhempi ja hänellä on kaksi lasta. Olemme seurustelleet kolme vuotta ja asumme molemmat omissa asunnoissa.
Ongelmaksi on minulle tullut miehen lapset. Tai ehkä hänen ex, en tiedä. Lapset tulee milloin tulee ja jos ex sanoo, että voiko mies ottaa lapset, vaikka ei ole miehen vuoro niin tottakai se ottaa heti ja puolustaa aina exäänsä.
Nähdään yleensä viikonloppuisin ja nyt tuli tieto, että lapset tulee taas miehelle, koska exällä on jotain ohjelmaa mikä tuli yllättäen. Suututtaa jonkin verran, kun tuntuu , että minun pitää ymmärtää lapsia ja vihaista exää ja minun tunteeni aina sivutetaan.
Ja pidän lapsista ei siinä mitään, mutta nämä jatkuvat "yllätykset" ärsyttää. Onko muita tässä tilanteessa olevia?
Kommentit (171)
Jos äidille tulee yllättävä meno niin tottakai hän kysyy ensin isältä voiko ottaa lapset. Näin normaalit vanhemmat toimivat.
Sun miehen tehtävä olisi ollut sanoa, että on sopinut jo muuta jos ei lapsia halua ottaa. Hänellä lapset menevät sinun edelle.
Mitta älä syytä exää asiasta vaan mies tämän sun ”ongelman” aiheuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on liian iso ikäero. Laita setäpappa vaihtoon ja ala elää huoletonta nuoruuttasi.
Lisäksi tuo mies on ihan nyhverö eksäänsä kohtaan. Ei sen niin kuulu mennä että toinen joustaa loputtomiin, kertoo miehen selkärangasta kaiken.
Nimen omaan se kertoo miehen selkärangasta kaiken, kun hän ei mieti meneekö kaikki tismalleen oikein niin kuin ohjekirjojen mukaan vaan ottaa lapsen luokseen kun se on mahdollista.
Ei joka tilanteessa voi lapsia laittaa esim nyksän edelle jos eksä niin vaatii. Vain kohtuuden rajoissa, esim hätätilanteissa tai toisinaan. Muuten noudatetaan toivottavasti yhteistuumin laadittua tapaamissopimusta.
Harvoin nämä tilanteet ovat ihan yksiselitteisiä. Asiaa voi myös lähestyä niin, että miksi äidillä on jatkuvasti yllättävä tarve saada lapset itseltään pois? Onko siihen joku syy vai voiko oikeasti koko ajan sattua yllättäviä ja pakollisia menoja, tyyliin työmenoja? Tietenkin joustetaan ja autetaan, mutta pistääkö äiti lapset etusijalle, jos heitä pitää koko ajan isälle lähettää, vaikka olisi vuoro olla äidillä? Vai käytetäänkö lapsia välineenä isän ajan hallitsemiseen? On helppoa sanoa, että lapset aina ensin jne, mutta vaikeampi määritellä, että mitä se oikeasti tarkoittaa ja kenen taholta.
Vierailija kirjoitti:
Voihan tuossa olla jotain tahallistakin haitan tekemistä exän taholta.
Yllätyksiä elämässä sattuu aina, mutta jos koko ajan äiti ei voikaan olla lastensa kanssa kuten sovittu, niin joko huonoa elämän hallintaa tai sitten äiti raivaa tilaa omalle parisuhdeajalleen ilman lapsia?
Mies joku tahdoton olento? Vai mies joka kantaa vastuunsa tasa-arvoisena vanhenpana?
Vierailija kirjoitti:
Jos äidille tulee yllättävä meno niin tottakai hän kysyy ensin isältä voiko ottaa lapset. Näin normaalit vanhemmat toimivat.
Sun miehen tehtävä olisi ollut sanoa, että on sopinut jo muuta jos ei lapsia halua ottaa. Hänellä lapset menevät sinun edelle.
Mitta älä syytä exää asiasta vaan mies tämän sun ”ongelman” aiheuttaa.
Kuinka usein voi yllättäviä menoja tulla? Mikä äidillä menee usein lasten edelle? Miksi pitää arvottaa sitä, kuka perheestä menee kenenkin edelle? Suhde lapsiin ja puolisoon on ihan eri asia.
Eroa ja etsi lapseton mies. Noin nuorena turha haaskata aikaa tuommoisiin kuvioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies olisi voinut sanoa ei, mutta hän valitsi lapsensa ja nyt on ap vastuulla miettiä pystyykö hän elämään sen kanssa että lapset menee aikuisten suunnitelmien edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ydinperheessä nuo yllätykset ovat osa elämää eli sitä on oltava isä ja äiti koko ajan. Eron jälkeen isä voi toki sanoa, että tuore pi--u kiehtoo enemmän kuin omien lasten kanssa oleminen, mutta osa vanhemmista jatkaa 100% vanhempina eron jälkeenkin. lapset saavat tulla ja mennä sen mukaan, mikä on kokonaisuudelle kätevintä.
Jonkinlaiset raamit on oltava (oli uutta puolisoa tai ei) ja jotenkin niistä on kiinni pidettävä, mutta kuitenkin järkevästi joustettava. Jos jotain raameja ei ole ja meno kuin villissä lännessä niin ongelmia tulee ihan varmasti oli uutta puolisoa tai ei. Esim teini-ikäiset ovat vallan taitavia hyppyyttämään vanhempiaan näillä kenen luona on tai ei ole asioilla, jos sovitusta ei jotenkin pidetä kiinni.
Totta kai on ärsyttävää, jos olette yhdessä sopineet jotain ja sitten tuleekin joku, joka jyrää teidän suunnitelmat. En oikein ymmärrä, miksi alaikäisten lasten vanhemmat eroavat, kun eivät he kuitenkaan oikeasti eroa, vaan joutuvat koko ajan olemaan tekemisissä ja tekemään yhteisiä suunnitelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne on sen miehen LAPSIA. Luonnollisesti hän haluaa viettää aikaa heidän kanssaan niin paljon kuin mahdollista. Reikiä on baarit täynnä, lapsia harvalla on liiaksi asti...
Siis kutsutko naisia termillä reikä? Toivottavasti et ole tyttölasten kanssa tekemisissä tai näytä asennettasi heille.
Mun korvaan kuulostaa, että ap:n miesystävä on harvinaisen hyvä isä. Ydinperheessäkin lapset on etusijalla ja se hoitaa, joka pystyy. Hienoa, että näin on vielä eron jälkeenkin. Omien vanhempien ero on lapselle yleensä traumaattinen kokemus ja loistavaa, jos eronneilla vanhemmilla on noin mutkaton tapa hoitaa lapsia.
Ymmärrän täysin Ap:n harmin ja eihän tilanne ole häntä kohtaan reilu. Ap on väkisinkin toisella sijalla, jos miehen täytyy valita viettääkö aikaa lastensa vai ap:n kanssa. Ainut mahdollisuus siihen, että suhde toimii, on hyväksyä lapset osaksi miestä. Tämä voi olla haastavaa 23-vuotiaalle, jolla ei itsellään ole lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai mies puolustaa exäänsä aina se hoitaa lapset uskoisin enemmän ja saat varautua jatkossa tollaisiin. Kokemusta on. Juokse karkuun kun voit, se on vinkkini.
Tai suo exälleen laadukasta parisuhdeaikaa oman uuden puolisonsa kanssa tms.
Toki on päivystystyyppisiä töitä, joissa tulee usein yllätyksiä. Asiaa selittäisi se, jos tietäisi miksi äiti ei usein voikaan olla lastensa kanssa kuten sovittu.
Vierailija kirjoitti:
Ydinperheessä nuo yllätykset ovat osa elämää eli sitä on oltava isä ja äiti koko ajan. Eron jälkeen isä voi toki sanoa, että tuore pi--u kiehtoo enemmän kuin omien lasten kanssa oleminen, mutta osa vanhemmista jatkaa 100% vanhempina eron jälkeenkin. lapset saavat tulla ja mennä sen mukaan, mikä on kokonaisuudelle kätevintä.
Kumma kun useimmille eronneille se vanhemmuus ei sitten kuitenkaan riitä, vaan halutaan se uusi kumppani välttämättä. Sitten kun se kumppani on saatu, niin sitä voikin kohdella kuin kynnysmattoa, koska lapset ovat ykkösiä ja uusi kumppani on joku seksirobottiin verrattava kapistus, jonka on tiedettävä paikkansa ja opittava olemaan ilman mitään toiveita ja tarpeita "koska lapset". Jos asenne on tämä, niin sitoutukaapa sitten siihen vanhemmuuteen tosiaan sen 100 prosenttia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeilepa tehdä niin, että kun miehellä olisikin aikaa sinulle niin valitsetkin itsellesi sen tilalta viimetipassa jokin muun menon, vaikka omien kavereiden kanssa? Tai kun suunnittelette jotain niin sanot suoraan, että suunnittelet jonkun muun kuin hänen kanssaan, koska et voi koskaan tietää miten käy?
Ymmärrän kyllä, että on äkillisiä tilanteita, mutta jos tuo on jatkuvaa niin jonkun altahan äiti lapsi isälleen työntää tai sitten vaan tekee kiusaa tarkoituksella. Toki aitojakin tilanteita tulee vastaan, mutta ei alvariinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ydinperheessä nuo yllätykset ovat osa elämää eli sitä on oltava isä ja äiti koko ajan. Eron jälkeen isä voi toki sanoa, että tuore pi--u kiehtoo enemmän kuin omien lasten kanssa oleminen, mutta osa vanhemmista jatkaa 100% vanhempina eron jälkeenkin. lapset saavat tulla ja mennä sen mukaan, mikä on kokonaisuudelle kätevintä.
Kumma kun useimmille eronneille se vanhemmuus ei sitten kuitenkaan riitä, vaan halutaan se uusi kumppani välttämättä. Sitten kun se kumppani on saatu, niin sitä voikin kohdella kuin kynnysmattoa, koska lapset ovat ykkösiä ja uusi kumppani on joku seksirobottiin verrattava kapistus, jonka on tiedettävä paikkansa ja opittava olemaan ilman mitään toiveita ja tarpeita "koska lapset". Jos asenne on tämä, niin sitoutukaapa sitten siihen vanhemmuuteen tosiaan sen 100 prosenttia!
Tämä on äärimmäisen hyvä kommentti. Ylipäätään ihmisiä pitää kohdella arvostaen ja asiallisesti. Järkyttävää täällä lukea, kuinka uusia puolisoita kutsutaan sukuelinten nimillä tai muuten ala-arvoisesti. Lähtökohtaisesti ihminen, joka sellaiseen pystyy on kyllä asiaton, eikä varmasti hyvä kasvattaja, jos vielä lapsilleen samaa viestiä vie. Jos teet lapsia, hoidat ne. Jos otat kumppanin, kohtelet häntä arvostavasti. Lapsethan oppivat sitä, että kuinka he omaa puolisoaan tulevat kohtelemaan tai miten voivat itseään olettaa parisuhteessa kohdeltavan vanhemmiltaan. Jos isän kumppania pidetään tyyliin 'reikänä' niin s eon se parisuhdemalli, mikä myös isän tyttärelle viestitään. Tätä ei moni ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Ydinperheessä nuo yllätykset ovat osa elämää eli sitä on oltava isä ja äiti koko ajan. Eron jälkeen isä voi toki sanoa, että tuore pi--u kiehtoo enemmän kuin omien lasten kanssa oleminen, mutta osa vanhemmista jatkaa 100% vanhempina eron jälkeenkin. lapset saavat tulla ja mennä sen mukaan, mikä on kokonaisuudelle kätevintä.
Olikohan tämä kommentoija mies vai nainen, kun kutsui naisia sukupuolielimen nimellä. Hyvin asiatonta. Kertoo kyvykkyydestä keskustella itse asiasta paljon. Joskus se hyvä ja sataprosenttinen vanhemmuus on juuri sitä, että ei salli myöskään sen toisen vanhemman toimia ihan miten vain. Näistä asioista saa helposti manipuloinnin työkaluja, jotka jos mitkä, ovat lapsen edun vastaisia.
"yllätykset"? Tottakai lapset tulee aina miehelle ensin. Se ei selvästikään sulle sovi, joten eroa.
Vierailija kirjoitti:
Mun korvaan kuulostaa, että ap:n miesystävä on harvinaisen hyvä isä. Ydinperheessäkin lapset on etusijalla ja se hoitaa, joka pystyy. Hienoa, että näin on vielä eron jälkeenkin. Omien vanhempien ero on lapselle yleensä traumaattinen kokemus ja loistavaa, jos eronneilla vanhemmilla on noin mutkaton tapa hoitaa lapsia.
Ymmärrän täysin Ap:n harmin ja eihän tilanne ole häntä kohtaan reilu. Ap on väkisinkin toisella sijalla, jos miehen täytyy valita viettääkö aikaa lastensa vai ap:n kanssa. Ainut mahdollisuus siihen, että suhde toimii, on hyväksyä lapset osaksi miestä. Tämä voi olla haastavaa 23-vuotiaalle, jolla ei itsellään ole lapsia.
Niin, pitäisi tietää enemmän siitä, että miksi äiti haluaa usein lapset yllättäen viikonloppusuunnitelmien alta pois voidakseen sanoa, että onko isä harvinaisen hyvä. Eli tuntuuko lapsista se pahalta, että eiväy usein yllättäen saakaan olla äitinsä kanssa? En tiedä.
Olet aivan liian nuori tällaiseen kuvioon; itselläni on samanikäinen poika, joka vasta muuttanut yhteen tyttöystävänsä kanssa. He elävät tavallista nuorten elämää: opiskelevat, viettävät aikaa ikäistensä ystävien kanssa, urheilevat ja sisustavat kotiaankin. Tähän elämänvaiheeseen ei vielä tarvitse kuulua huolehtimista lapsista ( etenkään lapsipuolista), niille löytyy aikaa paljon myöhemminkin. Pohdi tarkkaan, oletko vielä oikeasti valmis uusperheeseen- se on haastava paikka monelle vanhemmallekin ihmiselle
Kyse on miehestä ja/tai teidän suhteesta. Ei lapsista tai exästä. Jos menoa tulee niin on ihan normaalia kysyä toiselta vanhemmalta haluaako/pystyykö hän ottamaan lapset.