Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde ja miehen lapset
07.02.2019 |
Olen itse 24vuotias ja mies on minua 12 vuotta vanhempi ja hänellä on kaksi lasta. Olemme seurustelleet kolme vuotta ja asumme molemmat omissa asunnoissa.
Ongelmaksi on minulle tullut miehen lapset. Tai ehkä hänen ex, en tiedä. Lapset tulee milloin tulee ja jos ex sanoo, että voiko mies ottaa lapset, vaikka ei ole miehen vuoro niin tottakai se ottaa heti ja puolustaa aina exäänsä.
Nähdään yleensä viikonloppuisin ja nyt tuli tieto, että lapset tulee taas miehelle, koska exällä on jotain ohjelmaa mikä tuli yllättäen. Suututtaa jonkin verran, kun tuntuu , että minun pitää ymmärtää lapsia ja vihaista exää ja minun tunteeni aina sivutetaan.
Ja pidän lapsista ei siinä mitään, mutta nämä jatkuvat "yllätykset" ärsyttää. Onko muita tässä tilanteessa olevia?
Kommentit (171)
Uusperhe - oli se sitten yhdessä asumista tai ei - toimii vain, jos parisuhde asetetaan tärkeimmäksi. Mies asettaa eksän tärkeämmäksi kuin tyttöystävän.
Ketjussa todetaan, että lapset ovat miehelle tärkeimpiä. Ei ole, vaan eksä on.
Toki lapset on ja pysyy, mutta silti suunnitelmissa pitää pysyä. Minä erosin 8 vuotta sitten, lapset viikkosysteemillä, ja tammikuussa tsekataan vaihtopäivät töiden mukaan. Ja niissä pysytään. Jos tulee yllätyksiä, niin sillon todellakin on hätä, ja toki siinä kumpikin joustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin eronnut mies, olisin kyllä tasan tarkkaan yhtä kusipäinen exää kohtaan. Jos ei lasten tapaaminen onnistu sovittuna ajankohtana, se ei sitten onnistu mutta ei se onnistuisi exän itse määritteleminä aikoinakaan. Kirjalliset tapaamiset ja niistä pidetään kiinni jos ei sovittua saa. En ymmärrä miten niin moni mies on täysi tossu tässä asiassa.
Tossuna olo on helpompaa ja lasten tarvitsee kärsiä vähemmän, kun valitsee pienemmän riesan tien. En epäile hetkeäkään, ettenkö saisi vuosia jatkuvan helvetillisen kostokierteen aikaiseksi, jos haluaisin, mutta kun toinen ei välitä mistään kirjallisista, tai sen verran välittää, että saa kaikki mahdoliset Kelakorvaukset, mutta muuten ei.
Sittenhän se on sun oma valinta elää noin. En sitten tiedä, mikä kostonkierre se on, jos määrittelee ajat koska lapset voivat tulla ja tämän jälkeen ei kuuntele enää mitään exän suunnalta. Näinhän tuollaisen ihmisen kanssa tulisi toimia.
Ennen kuin sain lapsia olisin voinut esittää samoja kysymyksiä kuin ap-
Nyt kun minulla on lapsia, niin olen tajunnut asiat ihan eri tavoin. Kyse on nimittäin siitä, että ihminen, jolla on lapsia, HALUAA olla lastensa kanssa mahdollisimman paljon. On jatkuva suru siitä, että esim. työssä käynnin takia ei pysty olemaan lastensa kanssa niin paljon kuin haluaisi. Ja sen vuoksi jokainen vapaahetki, jolloin vain saa olla lastensa kanssa, on suuri ilo. En ole eronnut, mutta jos olisin, niin pyyhkisin tapaamissopimuksella takapuolta tilanteissa, joissa ex ehdottaisi, että lapset on minulla vaikka piti sopimuksen mukaan olla hänellä. Suostuisin ehdotukseen heti ja olisin siitä onnellinen. Saisinhan olla senkin hetken lasteni kanssa! Ja kyse ei todellakaan ole silloin jonkun eksän tai lasten priorisoimisesta ohi nyksän vaan ihan vain siitä, että ne on omia lapsia, ja niiden kanssa haluaa tietenkin olla jokaisen hetken jonka vain voi.
Summa summarum:
Lapseton ei sovi yhteen sellaisen kanssa, jolla on jo lapsia. Lapseton pilaa siinä elämänsä. Ap rakasta itseäsi sen verran, että etsit itsellesi lapsettoman miehen, jolloin saat elää sellaista elää, joka tekee sinut onnelliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Ennen kuin sain lapsia olisin voinut esittää samoja kysymyksiä kuin ap-
Nyt kun minulla on lapsia, niin olen tajunnut asiat ihan eri tavoin. Kyse on nimittäin siitä, että ihminen, jolla on lapsia, HALUAA olla lastensa kanssa mahdollisimman paljon. On jatkuva suru siitä, että esim. työssä käynnin takia ei pysty olemaan lastensa kanssa niin paljon kuin haluaisi. Ja sen vuoksi jokainen vapaahetki, jolloin vain saa olla lastensa kanssa, on suuri ilo. En ole eronnut, mutta jos olisin, niin pyyhkisin tapaamissopimuksella takapuolta tilanteissa, joissa ex ehdottaisi, että lapset on minulla vaikka piti sopimuksen mukaan olla hänellä. Suostuisin ehdotukseen heti ja olisin siitä onnellinen. Saisinhan olla senkin hetken lasteni kanssa! Ja kyse ei todellakaan ole silloin jonkun eksän tai lasten priorisoimisesta ohi nyksän vaan ihan vain siitä, että ne on omia lapsia, ja niiden kanssa haluaa tietenkin olla jokaisen hetken jonka vain voi.
Summa summarum:
Lapseton ei sovi yhteen sellaisen kanssa, jolla on jo lapsia. Lapseton pilaa siinä elämänsä. Ap rakasta itseäsi sen verran, että etsit itsellesi lapsettoman miehen, jolloin saat elää sellaista elää, joka tekee sinut onnelliseksi.
Sorry, mutta ihan täyttä huttua. Katsotaan uudelleen sitten, kun olet eronnut. Elämästä ei tule mitään, jos lapset pomppivat ilman mitään suunnitelmia sinne tänne. On oltava selkeät tapaamisajat, joista poikkeamisesta sovitaan ja joustetaan erikseen puolin ja toisin. Asiat ei mene niin, että toinen osapuoli yksin määrittelee koska toinen on lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ennen kuin sain lapsia olisin voinut esittää samoja kysymyksiä kuin ap-
Nyt kun minulla on lapsia, niin olen tajunnut asiat ihan eri tavoin. Kyse on nimittäin siitä, että ihminen, jolla on lapsia, HALUAA olla lastensa kanssa mahdollisimman paljon. On jatkuva suru siitä, että esim. työssä käynnin takia ei pysty olemaan lastensa kanssa niin paljon kuin haluaisi. Ja sen vuoksi jokainen vapaahetki, jolloin vain saa olla lastensa kanssa, on suuri ilo. En ole eronnut, mutta jos olisin, niin pyyhkisin tapaamissopimuksella takapuolta tilanteissa, joissa ex ehdottaisi, että lapset on minulla vaikka piti sopimuksen mukaan olla hänellä. Suostuisin ehdotukseen heti ja olisin siitä onnellinen. Saisinhan olla senkin hetken lasteni kanssa! Ja kyse ei todellakaan ole silloin jonkun eksän tai lasten priorisoimisesta ohi nyksän vaan ihan vain siitä, että ne on omia lapsia, ja niiden kanssa haluaa tietenkin olla jokaisen hetken jonka vain voi.
Summa summarum:
Lapseton ei sovi yhteen sellaisen kanssa, jolla on jo lapsia. Lapseton pilaa siinä elämänsä. Ap rakasta itseäsi sen verran, että etsit itsellesi lapsettoman miehen, jolloin saat elää sellaista elää, joka tekee sinut onnelliseksi.
Mitäs tekisit tilanteessa jossa lähivanhempi ei halua olla astensa kanssa koko ajan, vaan yhä enenevissä määrin roudaa niitä mukeloita etälle, ja etä ottaa, koska haluaa olla lasten kanssa.. Tilanne onkin yllättäen ihan eri, kun se toinen ,jonka luokse lasten asuminen on uskottu, lipeääkin siitä heti joka tilaisuuden tullen, ja jollei etä pystykään tunnin varoitusajalla ottaa lapsia, niin saa hakea ne sitten yötä vasten ex-anoppilasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on lasten isä ja kaiken lisäksi vastuuntuntoinen sellainen. Sinä sen sijaan olet lapsellinen, jos et ymmärrä tuota yksinkertaista asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kuin sain lapsia olisin voinut esittää samoja kysymyksiä kuin ap-
Nyt kun minulla on lapsia, niin olen tajunnut asiat ihan eri tavoin. Kyse on nimittäin siitä, että ihminen, jolla on lapsia, HALUAA olla lastensa kanssa mahdollisimman paljon. On jatkuva suru siitä, että esim. työssä käynnin takia ei pysty olemaan lastensa kanssa niin paljon kuin haluaisi. Ja sen vuoksi jokainen vapaahetki, jolloin vain saa olla lastensa kanssa, on suuri ilo. En ole eronnut, mutta jos olisin, niin pyyhkisin tapaamissopimuksella takapuolta tilanteissa, joissa ex ehdottaisi, että lapset on minulla vaikka piti sopimuksen mukaan olla hänellä. Suostuisin ehdotukseen heti ja olisin siitä onnellinen. Saisinhan olla senkin hetken lasteni kanssa! Ja kyse ei todellakaan ole silloin jonkun eksän tai lasten priorisoimisesta ohi nyksän vaan ihan vain siitä, että ne on omia lapsia, ja niiden kanssa haluaa tietenkin olla jokaisen hetken jonka vain voi.
Summa summarum:
Lapseton ei sovi yhteen sellaisen kanssa, jolla on jo lapsia. Lapseton pilaa siinä elämänsä. Ap rakasta itseäsi sen verran, että etsit itsellesi lapsettoman miehen, jolloin saat elää sellaista elää, joka tekee sinut onnelliseksi.
Sorry, mutta ihan täyttä huttua. Katsotaan uudelleen sitten, kun olet eronnut. Elämästä ei tule mitään, jos lapset pomppivat ilman mitään suunnitelmia sinne tänne. On oltava selkeät tapaamisajat, joista poikkeamisesta sovitaan ja joustetaan erikseen puolin ja toisin. Asiat ei mene niin, että toinen osapuoli yksin määrittelee koska toinen on lasten kanssa.
Et ymmärtänyt ollenkaan viestini pointtia. Pointti oli se, että HALUAN olla lasteni kanssa aina kun se on mitenkään mahdollista. En ymmärrä mitä jankkaat tuosta, että kuka saa määritellä kuka on lasten kanssa, ei se ole olennaista, ei elämä ole mikään valtataistelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on sen miehen LAPSIA. Luonnollisesti hän haluaa viettää aikaa heidän kanssaan niin paljon kuin mahdollista. Reikiä on baarit täynnä, lapsia harvalla on liiaksi asti...
Ap:lla ei ollut mitään lapsia vastaan. vaan yllätyksiä, jotka ex järjestää. Lasten on oltava aina etusijalla, tottakai.
Ja yllätys tässä on se, että ihmisten aikataulut muuttuu? Ja mies haluaakin olla omien lastensa kanssa enemmän, jos se vaan on mahdollista? Onpa yllätys... tai kait se lapsettomalle sitä on.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni miehellä nimenomaan ei ole prioriteetit kunnossa, jos suostuu kaikkiin exän mielenliikkeisiin. Prioriteetit on kunnossa jos asettaa omaan elämäänsä rajat minkä mukaan toimia, ja jos on uusi nainenkin tullut katsottua niin toimitaan myös hänen suhteen oikeudenmukaisesti (laitetaan se nainen exän edelle). Lapset silloin miehelle, kun on lastenhoitovuoro, eikä miten sattuu.
Sun kannattaisi tarkistaa sun lääkitys. On meinaan tällä hetkellä ihan vinksallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kuin sain lapsia olisin voinut esittää samoja kysymyksiä kuin ap-
Nyt kun minulla on lapsia, niin olen tajunnut asiat ihan eri tavoin. Kyse on nimittäin siitä, että ihminen, jolla on lapsia, HALUAA olla lastensa kanssa mahdollisimman paljon. On jatkuva suru siitä, että esim. työssä käynnin takia ei pysty olemaan lastensa kanssa niin paljon kuin haluaisi. Ja sen vuoksi jokainen vapaahetki, jolloin vain saa olla lastensa kanssa, on suuri ilo. En ole eronnut, mutta jos olisin, niin pyyhkisin tapaamissopimuksella takapuolta tilanteissa, joissa ex ehdottaisi, että lapset on minulla vaikka piti sopimuksen mukaan olla hänellä. Suostuisin ehdotukseen heti ja olisin siitä onnellinen. Saisinhan olla senkin hetken lasteni kanssa! Ja kyse ei todellakaan ole silloin jonkun eksän tai lasten priorisoimisesta ohi nyksän vaan ihan vain siitä, että ne on omia lapsia, ja niiden kanssa haluaa tietenkin olla jokaisen hetken jonka vain voi.
Summa summarum:
Lapseton ei sovi yhteen sellaisen kanssa, jolla on jo lapsia. Lapseton pilaa siinä elämänsä. Ap rakasta itseäsi sen verran, että etsit itsellesi lapsettoman miehen, jolloin saat elää sellaista elää, joka tekee sinut onnelliseksi.
Sorry, mutta ihan täyttä huttua. Katsotaan uudelleen sitten, kun olet eronnut. Elämästä ei tule mitään, jos lapset pomppivat ilman mitään suunnitelmia sinne tänne. On oltava selkeät tapaamisajat, joista poikkeamisesta sovitaan ja joustetaan erikseen puolin ja toisin. Asiat ei mene niin, että toinen osapuoli yksin määrittelee koska toinen on lasten kanssa.
Et ymmärtänyt ollenkaan viestini pointtia. Pointti oli se, että HALUAN olla lasteni kanssa aina kun se on mitenkään mahdollista. En ymmärrä mitä jankkaat tuosta, että kuka saa määritellä kuka on lasten kanssa, ei se ole olennaista, ei elämä ole mikään valtataistelu.
Edelleenkin jollet ole eronnut, et ymmärrä. Ihmisellä on oma elämä eron jälkeen, työt, uusi suhde sekä myös vapaa-aikaa. On päiviä ja ajankohtia, jolloin lasten hoitaminen ei yksinkertaisesti sovi eikä siinä halut auta tippaakaan. Useimmat ihmiset myös tahtovat uuden suhteen eron jälkeen jossain vaiheessa, ja silloin on luonnollista että on etukäteen tiedossa koska lapset ovat ja koska taas eivät. Lisäksi lapsille on erittäin epäedullista hyppiä toinen päivä sinne ja toinen tänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni miehellä nimenomaan ei ole prioriteetit kunnossa, jos suostuu kaikkiin exän mielenliikkeisiin. Prioriteetit on kunnossa jos asettaa omaan elämäänsä rajat minkä mukaan toimia, ja jos on uusi nainenkin tullut katsottua niin toimitaan myös hänen suhteen oikeudenmukaisesti (laitetaan se nainen exän edelle). Lapset silloin miehelle, kun on lastenhoitovuoro, eikä miten sattuu.
Sun kannattaisi tarkistaa sun lääkitys. On meinaan tällä hetkellä ihan vinksallaan.
En ole ylläoleva, mutta totean vain, että hän on harvinaisen oikeassa.
Tietysti, jos mies ei enää koskaan halua hyvää parisuhdetta, niin sittenhän hän voi toimia priorisoimalla eksänsä. Elämä on valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen eronnut. Juttu on niin, että kaikki aika jonka saan olla lasten kanssa, tai lapset haluaa olla minun kanssa, menee kaiken muun edelle. Järjestän lomani siten että saan mahdollisimman paljon lapsiaikaa, en seksin ehdoilla.
Jos eksä sanoo että joutuu työreissuun, pidän mielelläni lapset yksin vaikka puoli vuotta.
Ongelma on noin erilaiset elämäntilanteet. Kaksi lapsellista ymmärtävät, että vanhemmuus menee kaiken edelle.
Toinen lapsellinen ymmärtää pysyä loitolla miehistä, joille lasten hyvä ei mene kaiken muun edelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on sen miehen LAPSIA. Luonnollisesti hän haluaa viettää aikaa heidän kanssaan niin paljon kuin mahdollista. Reikiä on baarit täynnä, lapsia harvalla on liiaksi asti...
Ap:lla ei ollut mitään lapsia vastaan. vaan yllätyksiä, jotka ex järjestää. Lasten on oltava aina etusijalla, tottakai.
Ja yllätys tässä on se, että ihmisten aikataulut muuttuu? Ja mies haluaakin olla omien lastensa kanssa enemmän, jos se vaan on mahdollista? Onpa yllätys... tai kait se lapsettomalle sitä on.
On se kumma, kun se on aina tiettyjen ihmisten aikataulut, jotka muuttuvat? Se on aina sama ihminen, joka sopii, peruu, muuttaa.
Minulla on lapsia vuoroviikolla. Tämä on arjen luksusta. Elämä koheni laakista, ja olen parempi äiti, kun minun ei tarvitse olla lasteni kanssa enempää. Tykkään lapsistani nyt enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uusperhe - oli se sitten yhdessä asumista tai ei - toimii vain, jos parisuhde asetetaan tärkeimmäksi. Mies asettaa eksän tärkeämmäksi kuin tyttöystävän.
Ketjussa todetaan, että lapset ovat miehelle tärkeimpiä. Ei ole, vaan eksä on.
Toki lapset on ja pysyy, mutta silti suunnitelmissa pitää pysyä. Minä erosin 8 vuotta sitten, lapset viikkosysteemillä, ja tammikuussa tsekataan vaihtopäivät töiden mukaan. Ja niissä pysytään. Jos tulee yllätyksiä, niin sillon todellakin on hätä, ja toki siinä kumpikin joustaa.
Olet sekoittanut parisuhteen ja perheen. Jos parisuhde ei sopeudu perhe-elämän vaatimuksiin, niin perhe ei kestä, ei ydinperhe eikä uusperhe. Kun perhe ei kestä, vaihtoehdoksi ei kelpaa että priorisoi nyksän, koska vanhempi silloin kyllä priorisoi lapset.
Voit ap vaatia miestä valitsemaan sinut tai lapset, ja katso kuinka siinä käy.
Vierailija kirjoitti:
Olen eronnut. Juttu on niin, että kaikki aika jonka saan olla lasten kanssa, tai lapset haluaa olla minun kanssa, menee kaiken muun edelle. Järjestän lomani siten että saan mahdollisimman paljon lapsiaikaa, en seksin ehdoilla.
Jos eksä sanoo että joutuu työreissuun, pidän mielelläni lapset yksin vaikka puoli vuotta.Ongelma on noin erilaiset elämäntilanteet. Kaksi lapsellista ymmärtävät, että vanhemmuus menee kaiken edelle.
Toinen lapsellinen ymmärtää pysyä loitolla miehistä, joille lasten hyvä ei mene kaiken muun edelle.
Jos lapset menevät kaiken muun edelle, silloin ei kannata ryhtyä uuteen suhteeseen. Ei ketään voi pitää varalla. Eivätkä kaikki, joilla on lapsia myöskään ymmärrä. Esim. lapset on molemmilla vähän eri aikoina, ja yhdessäoloa suunnitellaan niihin hetkiin, kun kummallakaan ei ole lapsia. Kyllä moni ”lapsellinenkin” on pettynyt, jos sovitusta ei pidetä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni miehellä nimenomaan ei ole prioriteetit kunnossa, jos suostuu kaikkiin exän mielenliikkeisiin. Prioriteetit on kunnossa jos asettaa omaan elämäänsä rajat minkä mukaan toimia, ja jos on uusi nainenkin tullut katsottua niin toimitaan myös hänen suhteen oikeudenmukaisesti (laitetaan se nainen exän edelle). Lapset silloin miehelle, kun on lastenhoitovuoro, eikä miten sattuu.
Sun kannattaisi tarkistaa sun lääkitys. On meinaan tällä hetkellä ihan vinksallaan.
En ole ylläoleva, mutta totean vain, että hän on harvinaisen oikeassa.
Tietysti, jos mies ei enää koskaan halua hyvää parisuhdetta, niin sittenhän hän voi toimia priorisoimalla eksänsä. Elämä on valintoja.
Joku saattaa asettaa lapset etusijalle, aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusperhe - oli se sitten yhdessä asumista tai ei - toimii vain, jos parisuhde asetetaan tärkeimmäksi. Mies asettaa eksän tärkeämmäksi kuin tyttöystävän.
Ketjussa todetaan, että lapset ovat miehelle tärkeimpiä. Ei ole, vaan eksä on.
Toki lapset on ja pysyy, mutta silti suunnitelmissa pitää pysyä. Minä erosin 8 vuotta sitten, lapset viikkosysteemillä, ja tammikuussa tsekataan vaihtopäivät töiden mukaan. Ja niissä pysytään. Jos tulee yllätyksiä, niin sillon todellakin on hätä, ja toki siinä kumpikin joustaa.
Olet sekoittanut parisuhteen ja perheen. Jos parisuhde ei sopeudu perhe-elämän vaatimuksiin, niin perhe ei kestä, ei ydinperhe eikä uusperhe. Kun perhe ei kestä, vaihtoehdoksi ei kelpaa että priorisoi nyksän, koska vanhempi silloin kyllä priorisoi lapset.
Voit ap vaatia miestä valitsemaan sinut tai lapset, ja katso kuinka siinä käy.
Väärin. Uusperhe toimii eri dynamiikalla kuin ydinperhe. Uusperheessä ei ole mitään muuta liimaa kuin parisuhde. Ydinperheessä on myös se perhe, eli lapset.
Jos uusperheessä ei priorisoida parisuhdetta, niin se tulee väistämättä loppumaan jossain vaiheessa.
Ei kyse ole mistään valinnasta, että valitaan nyksä tai lapset. Kyse on siitä, että valitaan nyksä tai eksän mielivaltaiset halut.
Kenelläkään ei ole niin ad hoc työ, että on koko ajan valmiustilassa eikä pystysuunnittelemaan ajankäyttöään.
Mä olin joskus vähän samanlaisessa tilanteessa. Mies otti lapsia lyhyellä varoitusajalla ja lapset olivat hänellä lähes joka viikonloppu. Meillä ei voinut koskaan olla mitään suunnitelmia. Mies ensin loukkaantui, kun asiasta sanoin, mutta kyllä hän aika pian ymmärsi menettävänsä minut, jos koen, ettei minulla ole mitään arvoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni miehellä nimenomaan ei ole prioriteetit kunnossa, jos suostuu kaikkiin exän mielenliikkeisiin. Prioriteetit on kunnossa jos asettaa omaan elämäänsä rajat minkä mukaan toimia, ja jos on uusi nainenkin tullut katsottua niin toimitaan myös hänen suhteen oikeudenmukaisesti (laitetaan se nainen exän edelle). Lapset silloin miehelle, kun on lastenhoitovuoro, eikä miten sattuu.
Sun kannattaisi tarkistaa sun lääkitys. On meinaan tällä hetkellä ihan vinksallaan.
En ole ylläoleva, mutta totean vain, että hän on harvinaisen oikeassa.
Tietysti, jos mies ei enää koskaan halua hyvää parisuhdetta, niin sittenhän hän voi toimia priorisoimalla eksänsä. Elämä on valintoja.
Joku saattaa asettaa lapset etusijalle, aina.
No se ei oikeastaan ole lapsen edun mukaista lainkaan, että häntä viedään milloin mihinkin. Kyllä siinä on ihan jonkun muun etu kyseessä. Ja tosiaan, on myös valinta olla ilman parisuhdetta. Suuri osa ihmisistä kuitenkin jossain vaiheessa haluaisi kumppanin. Jos sinä et tahdo, se on oma asiasi elää niin.
Mielestäni miehellä nimenomaan ei ole prioriteetit kunnossa, jos suostuu kaikkiin exän mielenliikkeisiin. Prioriteetit on kunnossa jos asettaa omaan elämäänsä rajat minkä mukaan toimia, ja jos on uusi nainenkin tullut katsottua niin toimitaan myös hänen suhteen oikeudenmukaisesti (laitetaan se nainen exän edelle). Lapset silloin miehelle, kun on lastenhoitovuoro, eikä miten sattuu.