Parisuhde ja miehen lapset
Olen itse 24vuotias ja mies on minua 12 vuotta vanhempi ja hänellä on kaksi lasta. Olemme seurustelleet kolme vuotta ja asumme molemmat omissa asunnoissa.
Ongelmaksi on minulle tullut miehen lapset. Tai ehkä hänen ex, en tiedä. Lapset tulee milloin tulee ja jos ex sanoo, että voiko mies ottaa lapset, vaikka ei ole miehen vuoro niin tottakai se ottaa heti ja puolustaa aina exäänsä.
Nähdään yleensä viikonloppuisin ja nyt tuli tieto, että lapset tulee taas miehelle, koska exällä on jotain ohjelmaa mikä tuli yllättäen. Suututtaa jonkin verran, kun tuntuu , että minun pitää ymmärtää lapsia ja vihaista exää ja minun tunteeni aina sivutetaan.
Ja pidän lapsista ei siinä mitään, mutta nämä jatkuvat "yllätykset" ärsyttää. Onko muita tässä tilanteessa olevia?
Kommentit (171)
Kiinnostaa tietää 35v eronneena isänä että miten teitä n. 25v lapsettomia naisia hurmataan?
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaa tietää 35v eronneena isänä että miten teitä n. 25v lapsettomia naisia hurmataan?
Vältä vastakkainasettelua, mitä esim tällä palstalla viljellään. Kohtele naista arvostavasti kumppanina ja lapsia arvostavasti lapsina. Ei siinä ristiriitaa tarvitse olla.
Vierailija kirjoitti:
Ydinperheessä nuo yllätykset ovat osa elämää eli sitä on oltava isä ja äiti koko ajan. Eron jälkeen isä voi toki sanoa, että tuore pi--u kiehtoo enemmän kuin omien lasten kanssa oleminen, mutta osa vanhemmista jatkaa 100% vanhempina eron jälkeenkin. lapset saavat tulla ja mennä sen mukaan, mikä on kokonaisuudelle kätevintä.
No kyllä sulla on aika surkea ydinperhe jos olet tottunut siihen että teillä vaan kumppanille ilmoitusluontoisena asiana täräytetään että hei, nyt perut kyllä sen tyttöjen/poikien illan mitä ootte puoli vuotta suunnitelleet kun mä lähenkin tästä ite mirkun/maken kanssa kaljalle, kato sä lapsia nyt, moi. Kyllä normaalit aikuiset kykenee sopimaan asioista ja ottamaan huomioon eri osapuolet myös. Niin ydin- kuin uusperheissäkin.
Harvassa ydinperheessäkään ne lapset saa tulla ja mennä niinkuin niitä huvittaa. Miksi uusperheessä pitäisi? Kyllä se on aikuisten tehtävä sopia asiat ja siinä sopimisessa on mahdollisuuksien mukaan huomioitava muutkin kuin tuon hajonneen ydinperheen jäsenet. Lapset ovat toki tärkeimpiä mutta se on myös huomioitava että se isän/äidin parisuhde toimii niille lapsille mallina. Harva varmaan haluaa että oma lapsi päätyy esim. äitipuoleksi jolla ei ole parisuhteessaan/perheessään mitään sananvaltaa.
Tää aloitus vähän enemmän tutkiessa vaikuttaa siltä, että aloittaja itse on myös arvostellut omaa ekaa kirjoitustaan täysin toisesta roolista useasti. Syitä voimme vain arvailla..
Mutta jos ap:n tilanne on oikeasti aito, niin omanarvontunto pitää aina säilyttää. Jos tuntuu, että joku jatkuvasti kävelee ylitsesi, niin kerro heti tunteistasi suoraan kaikille osapuolille. Tuollainen lähtötilanne on tietenkin aina kompromisseja täynnä, kuten parisuhde aina. Sinun tapauksessasi vaan sinä ja miehesi teette kompromisseja kolmen eri läheisosapuolen kanssa, kun lapsettomana pariskuntana se on helppoa vaan sopia asioita toisilleen.
Toisaalta jos tilanteen ottaa positiivisesti, niin parhaimmillaan tuollaisessa tilanteessa on myös normaalia useampi elämään iloa tuottava osapuoli. Olen itse joskus kyhjöttänyt reilun vuoden lapsettomassa parisuhteessa kaksiossa ja ainakin noi lapset tuo tilanteisiin arvaamattomuutta, joka voi olla parhaimmillaan aika piristävääkin!
Olen samaa mieltä, että teillä on aivan liian erilainen elämäntilanne. Älä tuhlaa nuoruuttasi muiden lasten miettimiseen. Ja mies vaikuttaa lapamadolta
Tuttu tunne vaikka olenkin mies. Vaimon lapset voivat tulla milloin hyvänsä ja yleensä aina meidän menemiset ja tekemiset joustaa. Aikahan tämän hoitaa mutta silti vituttaa joka kerta.
Jos mua kohdeltaisiin noin ala-arvoisesti lähtisin kävelemään
Miehellä on prioriteetit kunnossa kun laittaa lapsensa etusijalle. Noin sen kuuluukin mennä, lasten tulee olla ensimmäinen asia hyville isille ja äideille.
Olen ikäisesi nainen ja en haluaisi elää tuollaista uusperhe-elämää. Suosittelen eroamaan ja alkamaan baareilemaan ja tinderöimään ja tapaamaan mukavia ja vapaita nuoria miehiä. Jätä ne setämiehet deittailemaan ikäisiään sinkkumutseja niin vältyt ongelmilta.
Ongelma on se, että mies ei osaa asettaa kunnon rajoja exänsä suuntaan. Tämä on tosi tyypillistä, että miehet ovat nyhveröitä ja ex pyyhkii heillä lattioita.
Miehen pitäisi pitää kiinni jo sovituista tapaamisista ja lastenhoitovuoroista, muutenhan uudesta parisuhteesta ei mitään tule.
Erosin itse vähän aikaa sitten n 4kk sitten miehestä jolla oli kolme lasta..Ei siitä oikein mitään tule, varsinkin jos itsellä ei ole lapsia. Elämä on nyt paljon helpompaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on sen miehen LAPSIA. Luonnollisesti hän haluaa viettää aikaa heidän kanssaan niin paljon kuin mahdollista. Reikiä on baarit täynnä, lapsia harvalla on liiaksi asti...
Ap:lla ei ollut mitään lapsia vastaan. vaan yllätyksiä, jotka ex järjestää. Lasten on oltava aina etusijalla, tottakai.
Lapset saattoivat olla yllätyksiä raskaustestiä tehdessä, mutta sen jälkeen ihan normaalia elämään kuuluvia juttuja.
Itse etänä otan myös lapset aina kun mahdollista ja käytännössä enemmän kotonaan luonani ovatkin, kun exällä niin usein jotain menoja. Häiritseehän tuo omaa parisuhdetta, mutta lapset menee aina edelle ja jäähän sille parisuhteelle kuukaudessa viikonloppu tai kaksi.
Itsellä samanlainen exä. Lapset tulee luokseni parhammillaan päivän varoitusajalla. Toinen puoli on, että jos teen yhteisiä suunnitelmia viettää lasten kanssa aikaa, exä saattaa perua sen, koska lapset meneekin mummolaan. Ihan suoranaista eronjälkeistä henkistä kiusaamista. Mitään suunnitelmia ei voi tehdä, koska exä haluaa kontrolloida lasten avulla vielä elämääni. Pari kertaa olen sanonut ei, koska varoitusaika on ollut liian lyhyt ja kavereiden kanssa on sovittu menosta jo aikoja sitten. Tästä on rangaistu niin että en ole nähnyt yli kuukauteen lapsia. Toisaalta ei pitäisi tulla yllätyksenä, koska tämän tapaisen käytöksen takia "kasvoimme eri suuntiin".
Vierailija kirjoitti:
Itsellä samanlainen exä. Lapset tulee luokseni parhammillaan päivän varoitusajalla. Toinen puoli on, että jos teen yhteisiä suunnitelmia viettää lasten kanssa aikaa, exä saattaa perua sen, koska lapset meneekin mummolaan. Ihan suoranaista eronjälkeistä henkistä kiusaamista. Mitään suunnitelmia ei voi tehdä, koska exä haluaa kontrolloida lasten avulla vielä elämääni. Pari kertaa olen sanonut ei, koska varoitusaika on ollut liian lyhyt ja kavereiden kanssa on sovittu menosta jo aikoja sitten. Tästä on rangaistu niin että en ole nähnyt yli kuukauteen lapsia. Toisaalta ei pitäisi tulla yllätyksenä, koska tämän tapaisen käytöksen takia "kasvoimme eri suuntiin".
Miksette laita tapaamisia mustaa valkoisella paperille, kun on noin vaikeaa? Ei tuollaiseen pidä suostua. Ole mies ja laita sille exälle luu kurkkuun.
Jos olisin eronnut mies, olisin kyllä tasan tarkkaan yhtä kusipäinen exää kohtaan. Jos ei lasten tapaaminen onnistu sovittuna ajankohtana, se ei sitten onnistu mutta ei se onnistuisi exän itse määritteleminä aikoinakaan. Kirjalliset tapaamiset ja niistä pidetään kiinni jos ei sovittua saa. En ymmärrä miten niin moni mies on täysi tossu tässä asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä samanlainen exä. Lapset tulee luokseni parhammillaan päivän varoitusajalla. Toinen puoli on, että jos teen yhteisiä suunnitelmia viettää lasten kanssa aikaa, exä saattaa perua sen, koska lapset meneekin mummolaan. Ihan suoranaista eronjälkeistä henkistä kiusaamista. Mitään suunnitelmia ei voi tehdä, koska exä haluaa kontrolloida lasten avulla vielä elämääni. Pari kertaa olen sanonut ei, koska varoitusaika on ollut liian lyhyt ja kavereiden kanssa on sovittu menosta jo aikoja sitten. Tästä on rangaistu niin että en ole nähnyt yli kuukauteen lapsia. Toisaalta ei pitäisi tulla yllätyksenä, koska tämän tapaisen käytöksen takia "kasvoimme eri suuntiin".
Miksette laita tapaamisia mustaa valkoisella paperille, kun on noin vaikeaa? Ei tuollaiseen pidä suostua. Ole mies ja laita sille exälle luu kurkkuun.
Mitä nämä mustaa valkoisella paperilla auttaa? Mitä exälle tapahtuu, jos ei tee, niin kuin paperille on kirjoitettu? Ei mitään. Niillä papereilla ei ole mitään merkitystä eikä virkaa. Näiden sopimusten rikkomisesta ei tule mitään seurauksia. Alkujaan oli kaunis ajatus, että kumpikin pystyy menemään omille menoilleen ja toinen joustaa. Ensimmäisen vuoden toimikin, mutta ei nykyään enää. Kyllä olen asiasta huomauttanut. Olen myös huomauttanut, että lapsia ei käytetä koston välineenä, kun en hypi exän pillin mukaan. Ei mitään vaikutusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä samanlainen exä. Lapset tulee luokseni parhammillaan päivän varoitusajalla. Toinen puoli on, että jos teen yhteisiä suunnitelmia viettää lasten kanssa aikaa, exä saattaa perua sen, koska lapset meneekin mummolaan. Ihan suoranaista eronjälkeistä henkistä kiusaamista. Mitään suunnitelmia ei voi tehdä, koska exä haluaa kontrolloida lasten avulla vielä elämääni. Pari kertaa olen sanonut ei, koska varoitusaika on ollut liian lyhyt ja kavereiden kanssa on sovittu menosta jo aikoja sitten. Tästä on rangaistu niin että en ole nähnyt yli kuukauteen lapsia. Toisaalta ei pitäisi tulla yllätyksenä, koska tämän tapaisen käytöksen takia "kasvoimme eri suuntiin".
Miksette laita tapaamisia mustaa valkoisella paperille, kun on noin vaikeaa? Ei tuollaiseen pidä suostua. Ole mies ja laita sille exälle luu kurkkuun.
Mitä nämä mustaa valkoisella paperilla auttaa? Mitä exälle tapahtuu, jos ei tee, niin kuin paperille on kirjoitettu? Ei mitään. Niillä papereilla ei ole mitään merkitystä eikä virkaa. Näiden sopimusten rikkomisesta ei tule mitään seurauksia. Alkujaan oli kaunis ajatus, että kumpikin pystyy menemään omille menoilleen ja toinen joustaa. Ensimmäisen vuoden toimikin, mutta ei nykyään enää. Kyllä olen asiasta huomauttanut. Olen myös huomauttanut, että lapsia ei käytetä koston välineenä, kun en hypi exän pillin mukaan. Ei mitään vaikutusta.
Miksi sitten otat lapsia päivän varoitusajalla, kun et kerran hypi exän pillin mukaan?
Ilmoitat ajankohdat, jolloin sopii että lapset ovat luonasi ja on sitten exästä kiinni haluaako kostaa lapsille ja olla tuomatta heitä sovittuna ajankohtana. Hulluhan hän on, jos ei anna isän tavata lapsiaan mutta sitä suuremmalla syyllä aseta rajat.
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on prioriteetit kunnossa kun laittaa lapsensa etusijalle. Noin sen kuuluukin mennä, lasten tulee olla ensimmäinen asia hyville isille ja äideille.
Olen ikäisesi nainen ja en haluaisi elää tuollaista uusperhe-elämää. Suosittelen eroamaan ja alkamaan baareilemaan ja tinderöimään ja tapaamaan mukavia ja vapaita nuoria miehiä. Jätä ne setämiehet deittailemaan ikäisiään sinkkumutseja niin vältyt ongelmilta.
Paitsi että tässähän mies ei laita lapsiaan etusijalle, vaan exänsä, eikä exä laita lapsiaan etusijalle vaan itsensä. Eli kukaan ei oikein laita sitä lasta etusijalle tässä sopassa. Lapselle parasta on ennakoitavissa oleva elämä, eikä sellainen että äiti nakkelee lasta isälleen kun vähän väliä on jotain omia rillureissuja. Parasta lapselle myös siltä isältä olisi sanoa sille lapsen äidille, että et voi koko ajan olla tuomassa lasta tänne, kun lapsi luulee että saa olla sinun luonasi, ei meidän lapsemme ole mikään heittopussi, jota voi heitellä suuntaan ja toiseen omien mielitekojesi mukaan, vaan lapsemme tarvitsee ennakoitavuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä samanlainen exä. Lapset tulee luokseni parhammillaan päivän varoitusajalla. Toinen puoli on, että jos teen yhteisiä suunnitelmia viettää lasten kanssa aikaa, exä saattaa perua sen, koska lapset meneekin mummolaan. Ihan suoranaista eronjälkeistä henkistä kiusaamista. Mitään suunnitelmia ei voi tehdä, koska exä haluaa kontrolloida lasten avulla vielä elämääni. Pari kertaa olen sanonut ei, koska varoitusaika on ollut liian lyhyt ja kavereiden kanssa on sovittu menosta jo aikoja sitten. Tästä on rangaistu niin että en ole nähnyt yli kuukauteen lapsia. Toisaalta ei pitäisi tulla yllätyksenä, koska tämän tapaisen käytöksen takia "kasvoimme eri suuntiin".
Miksette laita tapaamisia mustaa valkoisella paperille, kun on noin vaikeaa? Ei tuollaiseen pidä suostua. Ole mies ja laita sille exälle luu kurkkuun.
Mitä nämä mustaa valkoisella paperilla auttaa? Mitä exälle tapahtuu, jos ei tee, niin kuin paperille on kirjoitettu? Ei mitään. Niillä papereilla ei ole mitään merkitystä eikä virkaa. Näiden sopimusten rikkomisesta ei tule mitään seurauksia. Alkujaan oli kaunis ajatus, että kumpikin pystyy menemään omille menoilleen ja toinen joustaa. Ensimmäisen vuoden toimikin, mutta ei nykyään enää. Kyllä olen asiasta huomauttanut. Olen myös huomauttanut, että lapsia ei käytetä koston välineenä, kun en hypi exän pillin mukaan. Ei mitään vaikutusta.
No jos ei sopimuksilla ole väliä niin sitten mies voikin pitää lapset itsellään eikä anna äidin tavata heitä lainkaan kuukauteen
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin eronnut mies, olisin kyllä tasan tarkkaan yhtä kusipäinen exää kohtaan. Jos ei lasten tapaaminen onnistu sovittuna ajankohtana, se ei sitten onnistu mutta ei se onnistuisi exän itse määritteleminä aikoinakaan. Kirjalliset tapaamiset ja niistä pidetään kiinni jos ei sovittua saa. En ymmärrä miten niin moni mies on täysi tossu tässä asiassa.
Tossuna olo on helpompaa ja lasten tarvitsee kärsiä vähemmän, kun valitsee pienemmän riesan tien. En epäile hetkeäkään, ettenkö saisi vuosia jatkuvan helvetillisen kostokierteen aikaiseksi, jos haluaisin, mutta kun toinen ei välitä mistään kirjallisista, tai sen verran välittää, että saa kaikki mahdoliset Kelakorvaukset, mutta muuten ei.
No on se yllätys, jos on jo sovittu, että lapset ovat äidin kanssa. Ihan kuin olisi ydinperheessäkin yllätys, jos toinen vanhempi olisi suunnitellut vaikka viikonloppumatkan ystävien kanssa ja toinen sanoisi päivää ennen, että eipä käykään, lähdenkin baariin, joten peru oma menosi. Kyllä sovitun muuttaminen on yllätys oli ydinperhe tai uusperhe.