Parisuhde ja miehen lapset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni miehellä nimenomaan ei ole prioriteetit kunnossa, jos suostuu kaikkiin exän mielenliikkeisiin. Prioriteetit on kunnossa jos asettaa omaan elämäänsä rajat minkä mukaan toimia, ja jos on uusi nainenkin tullut katsottua niin toimitaan myös hänen suhteen oikeudenmukaisesti (laitetaan se nainen exän edelle). Lapset silloin miehelle, kun on lastenhoitovuoro, eikä miten sattuu.

Sun kannattaisi tarkistaa sun lääkitys. On meinaan tällä hetkellä ihan vinksallaan.

En ole ylläoleva, mutta totean vain, että hän on harvinaisen oikeassa.

Tietysti, jos mies ei enää koskaan halua hyvää parisuhdetta, niin sittenhän hän voi toimia priorisoimalla eksänsä. Elämä on valintoja.

Joku saattaa asettaa lapset etusijalle, aina.

Mitä tarkoittaa, että asettaa lapset aina etusijalle? Se tarkoittaa sitä, että miettii valinnat sen kannalta, mikä lapsille on parasta.

Se EI tarkoita sitä, että antaa eksän pomputella itseään ja määrätä kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ydinperheessä nuo yllätykset ovat osa elämää eli sitä on oltava isä ja äiti koko ajan. Eron jälkeen isä voi toki sanoa, että tuore pi--u kiehtoo enemmän kuin omien lasten kanssa oleminen, mutta osa vanhemmista jatkaa 100% vanhempina eron jälkeenkin. lapset saavat tulla ja mennä sen mukaan, mikä on kokonaisuudelle kätevintä.

Kumma kun useimmille eronneille se vanhemmuus ei sitten kuitenkaan riitä, vaan halutaan se uusi kumppani välttämättä. Sitten kun se kumppani on saatu, niin sitä voikin kohdella kuin kynnysmattoa, koska lapset ovat ykkösiä ja uusi kumppani on joku seksirobottiin verrattava kapistus, jonka on tiedettävä paikkansa ja opittava olemaan ilman mitään toiveita ja tarpeita "koska lapset". Jos asenne on tämä, niin sitoutukaapa sitten siihen vanhemmuuteen tosiaan sen 100 prosenttia!

Tämä on äärimmäisen hyvä kommentti. Ylipäätään ihmisiä pitää kohdella arvostaen ja asiallisesti. Järkyttävää täällä lukea, kuinka uusia puolisoita kutsutaan sukuelinten nimillä tai muuten ala-arvoisesti. Lähtökohtaisesti ihminen, joka sellaiseen pystyy on kyllä asiaton, eikä varmasti hyvä kasvattaja, jos vielä lapsilleen samaa viestiä vie. Jos teet lapsia, hoidat ne. Jos otat kumppanin, kohtelet häntä arvostavasti. Lapsethan oppivat sitä, että kuinka he omaa puolisoaan tulevat kohtelemaan tai miten voivat itseään olettaa parisuhteessa kohdeltavan vanhemmiltaan. Jos isän kumppania pidetään tyyliin 'reikänä' niin s eon se parisuhdemalli, mikä myös isän tyttärelle viestitään. Tätä ei moni ymmärrä.

No ehkäpä tyttärestä tulee näin fiksumpi eikä tyydy kenenkään reiäksi jäämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ydinperheessä nuo yllätykset ovat osa elämää eli sitä on oltava isä ja äiti koko ajan. Eron jälkeen isä voi toki sanoa, että tuore pi--u kiehtoo enemmän kuin omien lasten kanssa oleminen, mutta osa vanhemmista jatkaa 100% vanhempina eron jälkeenkin. lapset saavat tulla ja mennä sen mukaan, mikä on kokonaisuudelle kätevintä.

No kyllä sulla on aika surkea ydinperhe jos olet tottunut siihen että teillä vaan kumppanille ilmoitusluontoisena asiana täräytetään että hei, nyt perut kyllä sen tyttöjen/poikien illan mitä ootte puoli vuotta suunnitelleet kun mä lähenkin tästä ite mirkun/maken kanssa kaljalle, kato sä lapsia nyt, moi. Kyllä normaalit aikuiset kykenee sopimaan asioista ja ottamaan huomioon eri osapuolet myös. Niin ydin- kuin uusperheissäkin.

Harvassa ydinperheessäkään ne lapset saa tulla ja mennä niinkuin niitä huvittaa. Miksi uusperheessä pitäisi? Kyllä se on aikuisten tehtävä sopia asiat ja siinä sopimisessa on mahdollisuuksien mukaan huomioitava muutkin kuin tuon hajonneen ydinperheen jäsenet. Lapset ovat toki tärkeimpiä mutta se on myös huomioitava että se isän/äidin parisuhde toimii niille lapsille mallina. Harva varmaan haluaa että oma lapsi päätyy esim. äitipuoleksi jolla ei ole parisuhteessaan/perheessään mitään sananvaltaa.

No kyllähän näistä parisuhteita pääsee aina eroon, mikäli ei miellytä. Fiksu tosin jättää kokonaan väliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ydinperheessä nuo yllätykset ovat osa elämää eli sitä on oltava isä ja äiti koko ajan. Eron jälkeen isä voi toki sanoa, että tuore pi--u kiehtoo enemmän kuin omien lasten kanssa oleminen, mutta osa vanhemmista jatkaa 100% vanhempina eron jälkeenkin. lapset saavat tulla ja mennä sen mukaan, mikä on kokonaisuudelle kätevintä.

Kumma kun useimmille eronneille se vanhemmuus ei sitten kuitenkaan riitä, vaan halutaan se uusi kumppani välttämättä. Sitten kun se kumppani on saatu, niin sitä voikin kohdella kuin kynnysmattoa, koska lapset ovat ykkösiä ja uusi kumppani on joku seksirobottiin verrattava kapistus, jonka on tiedettävä paikkansa ja opittava olemaan ilman mitään toiveita ja tarpeita "koska lapset". Jos asenne on tämä, niin sitoutukaapa sitten siihen vanhemmuuteen tosiaan sen 100 prosenttia!

Tämä on äärimmäisen hyvä kommentti. Ylipäätään ihmisiä pitää kohdella arvostaen ja asiallisesti. Järkyttävää täällä lukea, kuinka uusia puolisoita kutsutaan sukuelinten nimillä tai muuten ala-arvoisesti. Lähtökohtaisesti ihminen, joka sellaiseen pystyy on kyllä asiaton, eikä varmasti hyvä kasvattaja, jos vielä lapsilleen samaa viestiä vie. Jos teet lapsia, hoidat ne. Jos otat kumppanin, kohtelet häntä arvostavasti. Lapsethan oppivat sitä, että kuinka he omaa puolisoaan tulevat kohtelemaan tai miten voivat itseään olettaa parisuhteessa kohdeltavan vanhemmiltaan. Jos isän kumppania pidetään tyyliin 'reikänä' niin s eon se parisuhdemalli, mikä myös isän tyttärelle viestitään. Tätä ei moni ymmärrä.

No ehkäpä tyttärestä tulee näin fiksumpi eikä tyydy kenenkään reiäksi jäämään.

Eiköhän se ole se ex sille miehelle pelkkä reikä, josta lapset sattui tulemaan. Siksihän siitä on erottu.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on se, että mies ei osaa asettaa kunnon rajoja exänsä suuntaan. Tämä on tosi tyypillistä, että miehet ovat nyhveröitä ja ex pyyhkii heillä lattioita.

Miehen pitäisi pitää kiinni jo sovituista tapaamisista ja lastenhoitovuoroista, muutenhan uudesta parisuhteesta ei mitään tule.

Välttämättä miehellä ei ole mitään intressiä siihen, että uusi tapailusuhde yhtään tuosta vakiintuneemmaksi muuttuisi. Satunnainen seura ja pano silloin tällöin riittää.

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin eronnut mies, olisin kyllä tasan tarkkaan yhtä kusipäinen exää kohtaan. Jos ei lasten tapaaminen onnistu sovittuna ajankohtana, se ei sitten onnistu mutta ei se onnistuisi exän itse määritteleminä aikoinakaan. Kirjalliset tapaamiset ja niistä pidetään kiinni jos ei sovittua saa. En ymmärrä miten niin moni mies on täysi tossu tässä asiassa.

Koska moni mies haluaa pitää hyvät suhteet lapsiinsa ja välttää turhaa konfliktia ja vieraannuttamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin eronnut mies, olisin kyllä tasan tarkkaan yhtä kusipäinen exää kohtaan. Jos ei lasten tapaaminen onnistu sovittuna ajankohtana, se ei sitten onnistu mutta ei se onnistuisi exän itse määritteleminä aikoinakaan. Kirjalliset tapaamiset ja niistä pidetään kiinni jos ei sovittua saa. En ymmärrä miten niin moni mies on täysi tossu tässä asiassa.

Tossuna olo on helpompaa ja lasten tarvitsee kärsiä vähemmän, kun valitsee pienemmän riesan tien. En epäile hetkeäkään, ettenkö saisi vuosia jatkuvan helvetillisen kostokierteen aikaiseksi, jos haluaisin, mutta kun toinen ei välitä mistään kirjallisista, tai sen verran välittää, että saa kaikki mahdoliset Kelakorvaukset, mutta muuten ei.

Sittenhän se on sun oma valinta elää noin. En sitten tiedä, mikä kostonkierre se on, jos määrittelee ajat koska lapset voivat tulla ja tämän jälkeen ei kuuntele enää mitään exän suunnalta. Näinhän tuollaisen ihmisen kanssa tulisi toimia.

Sitä juuri yritin sanoa, että se on valintani. Mä olen huomannut ja täältäkin lukenut, että exät voivat tehdä elämästä hyvinkin hankalaa. Ainoa, miten tuollaisen ihmisen kanssa on toimia, on hävitä jäljettömiin, mutta en sitä lasten takia voi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen kuin sain lapsia olisin voinut esittää samoja kysymyksiä kuin ap-

Nyt kun minulla on lapsia, niin olen tajunnut asiat ihan eri tavoin. Kyse on nimittäin siitä, että ihminen, jolla on lapsia, HALUAA olla lastensa kanssa mahdollisimman paljon. On jatkuva suru siitä, että esim. työssä käynnin takia ei pysty olemaan lastensa kanssa niin paljon kuin haluaisi. Ja sen vuoksi jokainen vapaahetki, jolloin vain saa olla lastensa kanssa, on suuri ilo. En ole eronnut, mutta jos olisin, niin pyyhkisin tapaamissopimuksella takapuolta tilanteissa, joissa ex ehdottaisi, että lapset on minulla vaikka piti sopimuksen mukaan olla hänellä. Suostuisin ehdotukseen heti ja olisin siitä onnellinen. Saisinhan olla senkin hetken lasteni kanssa! Ja kyse ei todellakaan ole silloin jonkun eksän tai lasten priorisoimisesta ohi nyksän vaan ihan vain siitä, että ne on omia lapsia, ja niiden kanssa haluaa tietenkin olla jokaisen hetken jonka vain voi.

Summa summarum:

Lapseton ei sovi yhteen sellaisen kanssa, jolla on jo lapsia. Lapseton pilaa siinä elämänsä. Ap rakasta itseäsi sen verran, että etsit itsellesi lapsettoman miehen, jolloin saat elää sellaista elää, joka tekee sinut onnelliseksi.

Sorry, mutta ihan täyttä huttua. Katsotaan uudelleen sitten, kun olet eronnut. Elämästä ei tule mitään, jos lapset pomppivat ilman mitään suunnitelmia sinne tänne. On oltava selkeät tapaamisajat, joista poikkeamisesta sovitaan ja joustetaan erikseen puolin ja toisin. Asiat ei mene niin, että toinen osapuoli yksin määrittelee koska toinen on lasten kanssa.

Eihän tässäkään toinen osapuoli ole mitään määrännyt. Toki on isältä kysynyt voiko mies ottaa lapset luokseen viikonlopuksi ja mies on halunnut näin tehdä. Yhtäläisesti mies olisi voinut kieltäytyä, muttei halunnut niin tehdä. Mitä mä siinä on niin vaikea ymmärtää, että yleensä ihmiset haluaa viettää mahdollisimman paljon aikaa lastensa kanssa. Kaikki ei ole tunnekylmiä pskoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin eronnut mies, olisin kyllä tasan tarkkaan yhtä kusipäinen exää kohtaan. Jos ei lasten tapaaminen onnistu sovittuna ajankohtana, se ei sitten onnistu mutta ei se onnistuisi exän itse määritteleminä aikoinakaan. Kirjalliset tapaamiset ja niistä pidetään kiinni jos ei sovittua saa. En ymmärrä miten niin moni mies on täysi tossu tässä asiassa.

Koska moni mies haluaa pitää hyvät suhteet lapsiinsa ja välttää turhaa konfliktia ja vieraannuttamisesta.

Ei kai etäisä voi vieraannuttaa ketään?

Konflikti siitä kyllä tulee, jos pistää vastaan. Sitä kutsutaan omien rajojen asettamiseksi. Jos ei tätä tajua, niin on a) tossu b) miellyttäjä c)läheisriippuvainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen kuin sain lapsia olisin voinut esittää samoja kysymyksiä kuin ap-

Nyt kun minulla on lapsia, niin olen tajunnut asiat ihan eri tavoin. Kyse on nimittäin siitä, että ihminen, jolla on lapsia, HALUAA olla lastensa kanssa mahdollisimman paljon. On jatkuva suru siitä, että esim. työssä käynnin takia ei pysty olemaan lastensa kanssa niin paljon kuin haluaisi. Ja sen vuoksi jokainen vapaahetki, jolloin vain saa olla lastensa kanssa, on suuri ilo. En ole eronnut, mutta jos olisin, niin pyyhkisin tapaamissopimuksella takapuolta tilanteissa, joissa ex ehdottaisi, että lapset on minulla vaikka piti sopimuksen mukaan olla hänellä. Suostuisin ehdotukseen heti ja olisin siitä onnellinen. Saisinhan olla senkin hetken lasteni kanssa! Ja kyse ei todellakaan ole silloin jonkun eksän tai lasten priorisoimisesta ohi nyksän vaan ihan vain siitä, että ne on omia lapsia, ja niiden kanssa haluaa tietenkin olla jokaisen hetken jonka vain voi.

Summa summarum:

Lapseton ei sovi yhteen sellaisen kanssa, jolla on jo lapsia. Lapseton pilaa siinä elämänsä. Ap rakasta itseäsi sen verran, että etsit itsellesi lapsettoman miehen, jolloin saat elää sellaista elää, joka tekee sinut onnelliseksi.

Sorry, mutta ihan täyttä huttua. Katsotaan uudelleen sitten, kun olet eronnut. Elämästä ei tule mitään, jos lapset pomppivat ilman mitään suunnitelmia sinne tänne. On oltava selkeät tapaamisajat, joista poikkeamisesta sovitaan ja joustetaan erikseen puolin ja toisin. Asiat ei mene niin, että toinen osapuoli yksin määrittelee koska toinen on lasten kanssa.

Eihän tässäkään toinen osapuoli ole mitään määrännyt. Toki on isältä kysynyt voiko mies ottaa lapset luokseen viikonlopuksi ja mies on halunnut näin tehdä. Yhtäläisesti mies olisi voinut kieltäytyä, muttei halunnut niin tehdä. Mitä mä siinä on niin vaikea ymmärtää, että yleensä ihmiset haluaa viettää mahdollisimman paljon aikaa lastensa kanssa. Kaikki ei ole tunnekylmiä pskoja.

Siis niin naiivi kirjoitus taas. Elämä opettaa sinuakin vielä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen kuin sain lapsia olisin voinut esittää samoja kysymyksiä kuin ap-

Nyt kun minulla on lapsia, niin olen tajunnut asiat ihan eri tavoin. Kyse on nimittäin siitä, että ihminen, jolla on lapsia, HALUAA olla lastensa kanssa mahdollisimman paljon. On jatkuva suru siitä, että esim. työssä käynnin takia ei pysty olemaan lastensa kanssa niin paljon kuin haluaisi. Ja sen vuoksi jokainen vapaahetki, jolloin vain saa olla lastensa kanssa, on suuri ilo. En ole eronnut, mutta jos olisin, niin pyyhkisin tapaamissopimuksella takapuolta tilanteissa, joissa ex ehdottaisi, että lapset on minulla vaikka piti sopimuksen mukaan olla hänellä. Suostuisin ehdotukseen heti ja olisin siitä onnellinen. Saisinhan olla senkin hetken lasteni kanssa! Ja kyse ei todellakaan ole silloin jonkun eksän tai lasten priorisoimisesta ohi nyksän vaan ihan vain siitä, että ne on omia lapsia, ja niiden kanssa haluaa tietenkin olla jokaisen hetken jonka vain voi.

Summa summarum:

Lapseton ei sovi yhteen sellaisen kanssa, jolla on jo lapsia. Lapseton pilaa siinä elämänsä. Ap rakasta itseäsi sen verran, että etsit itsellesi lapsettoman miehen, jolloin saat elää sellaista elää, joka tekee sinut onnelliseksi.

Sorry, mutta ihan täyttä huttua. Katsotaan uudelleen sitten, kun olet eronnut. Elämästä ei tule mitään, jos lapset pomppivat ilman mitään suunnitelmia sinne tänne. On oltava selkeät tapaamisajat, joista poikkeamisesta sovitaan ja joustetaan erikseen puolin ja toisin. Asiat ei mene niin, että toinen osapuoli yksin määrittelee koska toinen on lasten kanssa.

Eihän tässäkään toinen osapuoli ole mitään määrännyt. Toki on isältä kysynyt voiko mies ottaa lapset luokseen viikonlopuksi ja mies on halunnut näin tehdä. Yhtäläisesti mies olisi voinut kieltäytyä, muttei halunnut niin tehdä. Mitä mä siinä on niin vaikea ymmärtää, että yleensä ihmiset haluaa viettää mahdollisimman paljon aikaa lastensa kanssa. Kaikki ei ole tunnekylmiä pskoja.

Ohiksena totean, että kyse ei ole tunnekylmyydestä, vaan ajankäytön hallinnasta.

Jos eksä nätisti kysyy, ja mies aina suostuu, niin miehelle ei parisuhde ole olennaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni miehellä nimenomaan ei ole prioriteetit kunnossa, jos suostuu kaikkiin exän mielenliikkeisiin. Prioriteetit on kunnossa jos asettaa omaan elämäänsä rajat minkä mukaan toimia, ja jos on uusi nainenkin tullut katsottua niin toimitaan myös hänen suhteen oikeudenmukaisesti (laitetaan se nainen exän edelle). Lapset silloin miehelle, kun on lastenhoitovuoro, eikä miten sattuu.

Sun kannattaisi tarkistaa sun lääkitys. On meinaan tällä hetkellä ihan vinksallaan.

En ole ylläoleva, mutta totean vain, että hän on harvinaisen oikeassa.

Tietysti, jos mies ei enää koskaan halua hyvää parisuhdetta, niin sittenhän hän voi toimia priorisoimalla eksänsä. Elämä on valintoja.

Joku saattaa asettaa lapset etusijalle, aina.

No se ei oikeastaan ole lapsen edun mukaista lainkaan, että häntä viedään milloin mihinkin. Kyllä siinä on ihan jonkun muun etu kyseessä. Ja tosiaan, on myös valinta olla ilman parisuhdetta. Suuri osa ihmisistä kuitenkin jossain vaiheessa haluaisi kumppanin. Jos sinä et tahdo, se on oma asiasi elää niin.

Eihän näitä lapsia viedä milloin mihinkin nvaan toiseen kotiinsa oman isänsä luokse. Mielestäsi on väärin, että lapset haluavat välillä olla enemmän isänsä kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen kuin sain lapsia olisin voinut esittää samoja kysymyksiä kuin ap-

Nyt kun minulla on lapsia, niin olen tajunnut asiat ihan eri tavoin. Kyse on nimittäin siitä, että ihminen, jolla on lapsia, HALUAA olla lastensa kanssa mahdollisimman paljon. On jatkuva suru siitä, että esim. työssä käynnin takia ei pysty olemaan lastensa kanssa niin paljon kuin haluaisi. Ja sen vuoksi jokainen vapaahetki, jolloin vain saa olla lastensa kanssa, on suuri ilo. En ole eronnut, mutta jos olisin, niin pyyhkisin tapaamissopimuksella takapuolta tilanteissa, joissa ex ehdottaisi, että lapset on minulla vaikka piti sopimuksen mukaan olla hänellä. Suostuisin ehdotukseen heti ja olisin siitä onnellinen. Saisinhan olla senkin hetken lasteni kanssa! Ja kyse ei todellakaan ole silloin jonkun eksän tai lasten priorisoimisesta ohi nyksän vaan ihan vain siitä, että ne on omia lapsia, ja niiden kanssa haluaa tietenkin olla jokaisen hetken jonka vain voi.

Summa summarum:

Lapseton ei sovi yhteen sellaisen kanssa, jolla on jo lapsia. Lapseton pilaa siinä elämänsä. Ap rakasta itseäsi sen verran, että etsit itsellesi lapsettoman miehen, jolloin saat elää sellaista elää, joka tekee sinut onnelliseksi.

Sorry, mutta ihan täyttä huttua. Katsotaan uudelleen sitten, kun olet eronnut. Elämästä ei tule mitään, jos lapset pomppivat ilman mitään suunnitelmia sinne tänne. On oltava selkeät tapaamisajat, joista poikkeamisesta sovitaan ja joustetaan erikseen puolin ja toisin. Asiat ei mene niin, että toinen osapuoli yksin määrittelee koska toinen on lasten kanssa.

Eihän tässäkään toinen osapuoli ole mitään määrännyt. Toki on isältä kysynyt voiko mies ottaa lapset luokseen viikonlopuksi ja mies on halunnut näin tehdä. Yhtäläisesti mies olisi voinut kieltäytyä, muttei halunnut niin tehdä. Mitä mä siinä on niin vaikea ymmärtää, että yleensä ihmiset haluaa viettää mahdollisimman paljon aikaa lastensa kanssa. Kaikki ei ole tunnekylmiä pskoja.

Ohiksena totean, että kyse ei ole tunnekylmyydestä, vaan ajankäytön hallinnasta.

Jos eksä nätisti kysyy, ja mies aina suostuu, niin miehelle ei parisuhde ole olennaista.

Kuka on sanonut että miehelle uusi parisuhde olisi millään muotoa tärkeä tai olennainen. Ehkäpä hänelle riittää, että silloin tällöin pääsee panemaan ja muuten priorisoi lastensa kanssa viettämässä ajan olennaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni miehellä nimenomaan ei ole prioriteetit kunnossa, jos suostuu kaikkiin exän mielenliikkeisiin. Prioriteetit on kunnossa jos asettaa omaan elämäänsä rajat minkä mukaan toimia, ja jos on uusi nainenkin tullut katsottua niin toimitaan myös hänen suhteen oikeudenmukaisesti (laitetaan se nainen exän edelle). Lapset silloin miehelle, kun on lastenhoitovuoro, eikä miten sattuu.

Sun kannattaisi tarkistaa sun lääkitys. On meinaan tällä hetkellä ihan vinksallaan.

En ole ylläoleva, mutta totean vain, että hän on harvinaisen oikeassa.

Tietysti, jos mies ei enää koskaan halua hyvää parisuhdetta, niin sittenhän hän voi toimia priorisoimalla eksänsä. Elämä on valintoja.

Joku saattaa asettaa lapset etusijalle, aina.

No se ei oikeastaan ole lapsen edun mukaista lainkaan, että häntä viedään milloin mihinkin. Kyllä siinä on ihan jonkun muun etu kyseessä. Ja tosiaan, on myös valinta olla ilman parisuhdetta. Suuri osa ihmisistä kuitenkin jossain vaiheessa haluaisi kumppanin. Jos sinä et tahdo, se on oma asiasi elää niin.

Eihän näitä lapsia viedä milloin mihinkin nvaan toiseen kotiinsa oman isänsä luokse. Mielestäsi on väärin, että lapset haluavat välillä olla enemmän isänsä kanssa.

Mielestäni on lasten edun mukaista, että he ovat säännöllisesti vanhempiensa luona. Ei niin, että yhtenä iltana toisessa paikassa ja seuraavana toisessa. Esimerkiksi viikko-viikko on hyvä järjestely.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni miehellä nimenomaan ei ole prioriteetit kunnossa, jos suostuu kaikkiin exän mielenliikkeisiin. Prioriteetit on kunnossa jos asettaa omaan elämäänsä rajat minkä mukaan toimia, ja jos on uusi nainenkin tullut katsottua niin toimitaan myös hänen suhteen oikeudenmukaisesti (laitetaan se nainen exän edelle). Lapset silloin miehelle, kun on lastenhoitovuoro, eikä miten sattuu.

Sun kannattaisi tarkistaa sun lääkitys. On meinaan tällä hetkellä ihan vinksallaan.

En ole ylläoleva, mutta totean vain, että hän on harvinaisen oikeassa.

Tietysti, jos mies ei enää koskaan halua hyvää parisuhdetta, niin sittenhän hän voi toimia priorisoimalla eksänsä. Elämä on valintoja.

Joku saattaa asettaa lapset etusijalle, aina.

No se ei oikeastaan ole lapsen edun mukaista lainkaan, että häntä viedään milloin mihinkin. Kyllä siinä on ihan jonkun muun etu kyseessä. Ja tosiaan, on myös valinta olla ilman parisuhdetta. Suuri osa ihmisistä kuitenkin jossain vaiheessa haluaisi kumppanin. Jos sinä et tahdo, se on oma asiasi elää niin.

Eihän näitä lapsia viedä milloin mihinkin nvaan toiseen kotiinsa oman isänsä luokse. Mielestäsi on väärin, että lapset haluavat välillä olla enemmän isänsä kanssa.

Sinä intät samaa asiaa. Joo joo, kyllä me tajutaan, että isä voi haluta olla lastensa kanssa niin paljon kuin mahdollista. Ja se on ainoa motiivi lasten ottamiselle,

Yritä sinä nyt vastaavasti tajuta, että hänen ei pidä ryhtyä parisuhteeseen, tai vähintään ilmoittaa naisille treffailuvaiheessa ”minulla on sitten lapseyåt välillä koko ajan ja tulen usein muuttamaan sovittuja menoja lasten vuoksi”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen kuin sain lapsia olisin voinut esittää samoja kysymyksiä kuin ap-

Nyt kun minulla on lapsia, niin olen tajunnut asiat ihan eri tavoin. Kyse on nimittäin siitä, että ihminen, jolla on lapsia, HALUAA olla lastensa kanssa mahdollisimman paljon. On jatkuva suru siitä, että esim. työssä käynnin takia ei pysty olemaan lastensa kanssa niin paljon kuin haluaisi. Ja sen vuoksi jokainen vapaahetki, jolloin vain saa olla lastensa kanssa, on suuri ilo. En ole eronnut, mutta jos olisin, niin pyyhkisin tapaamissopimuksella takapuolta tilanteissa, joissa ex ehdottaisi, että lapset on minulla vaikka piti sopimuksen mukaan olla hänellä. Suostuisin ehdotukseen heti ja olisin siitä onnellinen. Saisinhan olla senkin hetken lasteni kanssa! Ja kyse ei todellakaan ole silloin jonkun eksän tai lasten priorisoimisesta ohi nyksän vaan ihan vain siitä, että ne on omia lapsia, ja niiden kanssa haluaa tietenkin olla jokaisen hetken jonka vain voi.

Summa summarum:

Lapseton ei sovi yhteen sellaisen kanssa, jolla on jo lapsia. Lapseton pilaa siinä elämänsä. Ap rakasta itseäsi sen verran, että etsit itsellesi lapsettoman miehen, jolloin saat elää sellaista elää, joka tekee sinut onnelliseksi.

Sorry, mutta ihan täyttä huttua. Katsotaan uudelleen sitten, kun olet eronnut. Elämästä ei tule mitään, jos lapset pomppivat ilman mitään suunnitelmia sinne tänne. On oltava selkeät tapaamisajat, joista poikkeamisesta sovitaan ja joustetaan erikseen puolin ja toisin. Asiat ei mene niin, että toinen osapuoli yksin määrittelee koska toinen on lasten kanssa.

Eihän tässäkään toinen osapuoli ole mitään määrännyt. Toki on isältä kysynyt voiko mies ottaa lapset luokseen viikonlopuksi ja mies on halunnut näin tehdä. Yhtäläisesti mies olisi voinut kieltäytyä, muttei halunnut niin tehdä. Mitä mä siinä on niin vaikea ymmärtää, että yleensä ihmiset haluaa viettää mahdollisimman paljon aikaa lastensa kanssa. Kaikki ei ole tunnekylmiä pskoja.

Ohiksena totean, että kyse ei ole tunnekylmyydestä, vaan ajankäytön hallinnasta.

Jos eksä nätisti kysyy, ja mies aina suostuu, niin miehelle ei parisuhde ole olennaista.

Kuka on sanonut että miehelle uusi parisuhde olisi millään muotoa tärkeä tai olennainen. Ehkäpä hänelle riittää, että silloin tällöin pääsee panemaan ja muuten priorisoi lastensa kanssa viettämässä ajan olennaiseksi.

Ei välttämättä olekaan, mutta ap:lle pitäisi kertoa se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen kuin sain lapsia olisin voinut esittää samoja kysymyksiä kuin ap-

Nyt kun minulla on lapsia, niin olen tajunnut asiat ihan eri tavoin. Kyse on nimittäin siitä, että ihminen, jolla on lapsia, HALUAA olla lastensa kanssa mahdollisimman paljon. On jatkuva suru siitä, että esim. työssä käynnin takia ei pysty olemaan lastensa kanssa niin paljon kuin haluaisi. Ja sen vuoksi jokainen vapaahetki, jolloin vain saa olla lastensa kanssa, on suuri ilo. En ole eronnut, mutta jos olisin, niin pyyhkisin tapaamissopimuksella takapuolta tilanteissa, joissa ex ehdottaisi, että lapset on minulla vaikka piti sopimuksen mukaan olla hänellä. Suostuisin ehdotukseen heti ja olisin siitä onnellinen. Saisinhan olla senkin hetken lasteni kanssa! Ja kyse ei todellakaan ole silloin jonkun eksän tai lasten priorisoimisesta ohi nyksän vaan ihan vain siitä, että ne on omia lapsia, ja niiden kanssa haluaa tietenkin olla jokaisen hetken jonka vain voi.

Summa summarum:

Lapseton ei sovi yhteen sellaisen kanssa, jolla on jo lapsia. Lapseton pilaa siinä elämänsä. Ap rakasta itseäsi sen verran, että etsit itsellesi lapsettoman miehen, jolloin saat elää sellaista elää, joka tekee sinut onnelliseksi.

Sorry, mutta ihan täyttä huttua. Katsotaan uudelleen sitten, kun olet eronnut. Elämästä ei tule mitään, jos lapset pomppivat ilman mitään suunnitelmia sinne tänne. On oltava selkeät tapaamisajat, joista poikkeamisesta sovitaan ja joustetaan erikseen puolin ja toisin. Asiat ei mene niin, että toinen osapuoli yksin määrittelee koska toinen on lasten kanssa.

Eihän tässäkään toinen osapuoli ole mitään määrännyt. Toki on isältä kysynyt voiko mies ottaa lapset luokseen viikonlopuksi ja mies on halunnut näin tehdä. Yhtäläisesti mies olisi voinut kieltäytyä, muttei halunnut niin tehdä. Mitä mä siinä on niin vaikea ymmärtää, että yleensä ihmiset haluaa viettää mahdollisimman paljon aikaa lastensa kanssa. Kaikki ei ole tunnekylmiä pskoja.

Ohiksena totean, että kyse ei ole tunnekylmyydestä, vaan ajankäytön hallinnasta.

Jos eksä nätisti kysyy, ja mies aina suostuu, niin miehelle ei parisuhde ole olennaista.

Kuka on sanonut että miehelle uusi parisuhde olisi millään muotoa tärkeä tai olennainen. Ehkäpä hänelle riittää, että silloin tällöin pääsee panemaan ja muuten priorisoi lastensa kanssa viettämässä ajan olennaiseksi.

Silloinhan hän ei ole parisuhteessa eikä kutsu sitä seurusteluksi. Kuten sanottu, useimmat eronneista toki tahtovat kyllä elämän kumppanin, on varmasti heitäkin jotka eivät tahdo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni miehellä nimenomaan ei ole prioriteetit kunnossa, jos suostuu kaikkiin exän mielenliikkeisiin. Prioriteetit on kunnossa jos asettaa omaan elämäänsä rajat minkä mukaan toimia, ja jos on uusi nainenkin tullut katsottua niin toimitaan myös hänen suhteen oikeudenmukaisesti (laitetaan se nainen exän edelle). Lapset silloin miehelle, kun on lastenhoitovuoro, eikä miten sattuu.

Sun kannattaisi tarkistaa sun lääkitys. On meinaan tällä hetkellä ihan vinksallaan.

En ole ylläoleva, mutta totean vain, että hän on harvinaisen oikeassa.

Tietysti, jos mies ei enää koskaan halua hyvää parisuhdetta, niin sittenhän hän voi toimia priorisoimalla eksänsä. Elämä on valintoja.

Joku saattaa asettaa lapset etusijalle, aina.

No se ei oikeastaan ole lapsen edun mukaista lainkaan, että häntä viedään milloin mihinkin. Kyllä siinä on ihan jonkun muun etu kyseessä. Ja tosiaan, on myös valinta olla ilman parisuhdetta. Suuri osa ihmisistä kuitenkin jossain vaiheessa haluaisi kumppanin. Jos sinä et tahdo, se on oma asiasi elää niin.

Eihän näitä lapsia viedä milloin mihinkin nvaan toiseen kotiinsa oman isänsä luokse. Mielestäsi on väärin, että lapset haluavat välillä olla enemmän isänsä kanssa.

Mielestäni on lasten edun mukaista, että he ovat säännöllisesti vanhempiensa luona. Ei niin, että yhtenä iltana toisessa paikassa ja seuraavana toisessa. Esimerkiksi viikko-viikko on hyvä järjestely.

Missä kohtaa on sanottu, että ovat yhtenä iltana yhdessä toisena toisessa paikassa? Mikä sinä olet määrittelemään mikä on toisten lapsille hyväksi tai ei ole? Nytkin oli kysymys viikonlopusta. Sitäpaitsi nämä "paikat" ovat ihan niiden omien vanhempien koteja ,joissa lapset ovat muutenkin kotonaan. Hienoa, että jotkut ihmiset pystyvät ja haluavat erosta huolimatta hoitaa lapsensa joustavasti yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni miehellä nimenomaan ei ole prioriteetit kunnossa, jos suostuu kaikkiin exän mielenliikkeisiin. Prioriteetit on kunnossa jos asettaa omaan elämäänsä rajat minkä mukaan toimia, ja jos on uusi nainenkin tullut katsottua niin toimitaan myös hänen suhteen oikeudenmukaisesti (laitetaan se nainen exän edelle). Lapset silloin miehelle, kun on lastenhoitovuoro, eikä miten sattuu.

Sun kannattaisi tarkistaa sun lääkitys. On meinaan tällä hetkellä ihan vinksallaan.

En ole ylläoleva, mutta totean vain, että hän on harvinaisen oikeassa.

Tietysti, jos mies ei enää koskaan halua hyvää parisuhdetta, niin sittenhän hän voi toimia priorisoimalla eksänsä. Elämä on valintoja.

Joku saattaa asettaa lapset etusijalle, aina.

No se ei oikeastaan ole lapsen edun mukaista lainkaan, että häntä viedään milloin mihinkin. Kyllä siinä on ihan jonkun muun etu kyseessä. Ja tosiaan, on myös valinta olla ilman parisuhdetta. Suuri osa ihmisistä kuitenkin jossain vaiheessa haluaisi kumppanin. Jos sinä et tahdo, se on oma asiasi elää niin.

Eihän näitä lapsia viedä milloin mihinkin nvaan toiseen kotiinsa oman isänsä luokse. Mielestäsi on väärin, että lapset haluavat välillä olla enemmän isänsä kanssa.

Mielestäni on lasten edun mukaista, että he ovat säännöllisesti vanhempiensa luona. Ei niin, että yhtenä iltana toisessa paikassa ja seuraavana toisessa. Esimerkiksi viikko-viikko on hyvä järjestely.

Missä kohtaa on sanottu, että ovat yhtenä iltana yhdessä toisena toisessa paikassa? Mikä sinä olet määrittelemään mikä on toisten lapsille hyväksi tai ei ole? Nytkin oli kysymys viikonlopusta. Sitäpaitsi nämä "paikat" ovat ihan niiden omien vanhempien koteja ,joissa lapset ovat muutenkin kotonaan. Hienoa, että jotkut ihmiset pystyvät ja haluavat erosta huolimatta hoitaa lapsensa joustavasti yhdessä.

Kyllä minä olen ihan pätevä sanomaan, että lapsille säännöllisyys on hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen kuin sain lapsia olisin voinut esittää samoja kysymyksiä kuin ap-

Nyt kun minulla on lapsia, niin olen tajunnut asiat ihan eri tavoin. Kyse on nimittäin siitä, että ihminen, jolla on lapsia, HALUAA olla lastensa kanssa mahdollisimman paljon. On jatkuva suru siitä, että esim. työssä käynnin takia ei pysty olemaan lastensa kanssa niin paljon kuin haluaisi. Ja sen vuoksi jokainen vapaahetki, jolloin vain saa olla lastensa kanssa, on suuri ilo. En ole eronnut, mutta jos olisin, niin pyyhkisin tapaamissopimuksella takapuolta tilanteissa, joissa ex ehdottaisi, että lapset on minulla vaikka piti sopimuksen mukaan olla hänellä. Suostuisin ehdotukseen heti ja olisin siitä onnellinen. Saisinhan olla senkin hetken lasteni kanssa! Ja kyse ei todellakaan ole silloin jonkun eksän tai lasten priorisoimisesta ohi nyksän vaan ihan vain siitä, että ne on omia lapsia, ja niiden kanssa haluaa tietenkin olla jokaisen hetken jonka vain voi.

Summa summarum:

Lapseton ei sovi yhteen sellaisen kanssa, jolla on jo lapsia. Lapseton pilaa siinä elämänsä. Ap rakasta itseäsi sen verran, että etsit itsellesi lapsettoman miehen, jolloin saat elää sellaista elää, joka tekee sinut onnelliseksi.

Sorry, mutta ihan täyttä huttua. Katsotaan uudelleen sitten, kun olet eronnut. Elämästä ei tule mitään, jos lapset pomppivat ilman mitään suunnitelmia sinne tänne. On oltava selkeät tapaamisajat, joista poikkeamisesta sovitaan ja joustetaan erikseen puolin ja toisin. Asiat ei mene niin, että toinen osapuoli yksin määrittelee koska toinen on lasten kanssa.

Eihän tässäkään toinen osapuoli ole mitään määrännyt. Toki on isältä kysynyt voiko mies ottaa lapset luokseen viikonlopuksi ja mies on halunnut näin tehdä. Yhtäläisesti mies olisi voinut kieltäytyä, muttei halunnut niin tehdä. Mitä mä siinä on niin vaikea ymmärtää, että yleensä ihmiset haluaa viettää mahdollisimman paljon aikaa lastensa kanssa. Kaikki ei ole tunnekylmiä pskoja.

Ohiksena totean, että kyse ei ole tunnekylmyydestä, vaan ajankäytön hallinnasta.

Jos eksä nätisti kysyy, ja mies aina suostuu, niin miehelle ei parisuhde ole olennaista.

Kuka on sanonut että miehelle uusi parisuhde olisi millään muotoa tärkeä tai olennainen. Ehkäpä hänelle riittää, että silloin tällöin pääsee panemaan ja muuten priorisoi lastensa kanssa viettämässä ajan olennaiseksi.

Silloinhan hän ei ole parisuhteessa eikä kutsu sitä seurusteluksi. Kuten sanottu, useimmat eronneista toki tahtovat kyllä elämän kumppanin, on varmasti heitäkin jotka eivät tahdo.

Tai sitten riittää APN kaltainen kevytsuhteilu. Tapailla ja harrastetaan seksiä silloin kun se sattuu sopimaan. Eikä edes haluta sen enempää.