Miten ottaa teinitytön pyöristyminen nätisti puheeksi? Tänään tyttö "lintsasi" luvallani lääkärin jälkeen ja menimme vaateostoksille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa ulkonäköön liittyvä, mitä kannattaa mainita, ovat kehut kauneudesta tai kivoista vaatteista jne. Painosta huomauttelu satuttaa loppuiäksi (kommentit muistaa ikuisesti) - siitähän tulee sellainen olo, ettei kelpaa edes äidilleen tällaisena.

HUUTONAURUA

oma äitini ei välittänyt minusta yhtään

Olin silti kaunis ja älykäs

jos on l.äski va.jakki niin ei se kehumalla siitä muutu

Sinusta tosiaan kyllä huomaa, ettei äitisi välittänyt.

P.S. Et ole älykäs.

Olen älykäs

jouduin muuttamaan kotoa 16 vuotiaana.

kyllä minullakin alkoi paino nousta.

En ollut henkisesti tarpeeksi vahva ollakseni pulska.

Paastosin ja opettelin syömään oikein,

mikä oli vaikeaa , olin kasvissyöjä 80-luvulla.

Kävin lukion ja ammattikoulun lainan ja opintotuen avulla.

Kaikki joulut, lomat yksin opiskelijakämpässä.

Olen älykäs, ihmiset lellivät lapsensa piloille

lihava teini menettää nuoruutensa:(

miksi alapeukutatte ihmiselle joka selvisi hirveästä elämäntilanteesta vain 16 vuotiaana

vai haluatteko syyttää ap:ta lapsen läskeistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa ulkonäköön liittyvä, mitä kannattaa mainita, ovat kehut kauneudesta tai kivoista vaatteista jne. Painosta huomauttelu satuttaa loppuiäksi (kommentit muistaa ikuisesti) - siitähän tulee sellainen olo, ettei kelpaa edes äidilleen tällaisena.

HUUTONAURUA

oma äitini ei välittänyt minusta yhtään

Olin silti kaunis ja älykäs

jos on l.äski va.jakki niin ei se kehumalla siitä muutu

Sinusta tosiaan kyllä huomaa, ettei äitisi välittänyt.

P.S. Et ole älykäs.

Olen älykäs

jouduin muuttamaan kotoa 16 vuotiaana.

kyllä minullakin alkoi paino nousta.

En ollut henkisesti tarpeeksi vahva ollakseni pulska.

Paastosin ja opettelin syömään oikein,

mikä oli vaikeaa , olin kasvissyöjä 80-luvulla.

Kävin lukion ja ammattikoulun lainan ja opintotuen avulla.

Kaikki joulut, lomat yksin opiskelijakämpässä.

Olen älykäs, ihmiset lellivät lapsensa piloille

lihava teini menettää nuoruutensa:(

kaikki on äidin syytä lasta ei saa pakottaa luopumaan herkuista

Teinillä on muutenkin hankala vaihe menossa, äiti hösää omaa salitreeniterveysintoaan ja yrittää väen väkisin pakottaa teinin siihen samaan ja teini pistää kampoihin kahta kovemmin. Kyllä nyt nimenomaan pitäisi palata siihen normiarkeen, jossa tehtäisii yhdessä ja yhteisellä päätöksellä maistuvaa ja perusterveellisä, tavallista kotiruokaa ja syötäisiin ihan oikeita herkkuja silloin tällöin. Ja tehtäisiin yhdessä asioita, joista kaikki nauttii, ei vain se äiti. Eikä tehtäisi siitä syömisestä ja liikunnasta elämää suurempaa asiaa vaan syötäisiin säännöllisesti perusterveellistä ruokaa tarpeeksi ja tehtäisiin yhdessä kivoja liikunnallisia juttua, vaikkei välttämättä hikipäässä ja lihaskasvu tai kunnon kohotus tavoitteena.

Luetun ymmärtäminen

vei just pullervon ostamaan vaatteita ja meikkejä

tarjos pulla kahvit?

Ei oo huonoo äitii nähnytkään

Hirveää

minä jouduin tekemään ILMAISEKSI maatilan töitä.

Kerran kuuntelin kasettia (80-luku)

Äiti otti piuhan irti ja alkoi hakkaamaan kun olin laiska

Kyllä sulla on ollut HIRVEÄÄÄ ja noloooo

Joo sinä käyt kuntosalilla ja vahtaat, ettei rinsessa vaan saa liikaa kaloreita, pullakin niin kauhea asia oli. Katohan vaan, niin kohta sillä on syömishäiriö, ellei ole jo.

Lapsesi on tottunut vauvasta lähtien saamaan huutamalla (suuttumalla) kaiken mitä haluaa, joten hänelle on vaikeaa osata käyttäytyä muuten. Teini-iässä viha vielä vahvistuu. Anna hänelle lupa vihata sinua, ja sano että kestät sen, koska se on vanhemman tehtävä. Ja kestä se myös marisematta jälkeenpäin. Älä myöskään huomioi MITENKÄÄN sitä jos teinisi tekeekin niinkuin toivot hänen tekevän. Jos huomioit sen, voit olla varma että se ei toistu. Suhtaudu asiaan niinkuin se olisi itsestään selvää. 

Kehu lasta ihan itsenään, älä hänen tekemisiään. Mene jollain sopivalla hetkellä sanomaan hänelle, että hän on ihana ja sinulle tärkeä juuri tuollaisena. Sopiva hetki voi olla vaikka se, kun hän tulee koulusta eikä ole ehtinyt vielä kiukutella... Mutta muista että sopiva hetki ei koskaan saa olla se kun hän on tehnyt jotain mitä halusitkin hänen tekevän. Tärkeintä on että kehut siitä että hän vai ON niin hieno lapsi. Ja että rakastat häntä. 

Vastaamalla teinin vihaan vihalla saat vain aikaiseksi kierteen, jota on vaikea katkaista. Teinikin on lapsi, joka tarvitsee rakkautta ja sen, että vanhempi ottaa vastaan hänen vihan tunteensa ja peilaa ne takaisin neutraaleina, jolloin hän saa edes mahdollisuuden oppia hillitsemään tunteitaan. Eli kaikki lähtee siitä että vanhempi osaa hillitä tunteitaan ja sitä kautta näyttää esimerkkiä lapselle. Ja niitä aisoita ei sitten jälkeenpäin enää muistella. Jos sen teet, opetat vaan lapsesi pitkävihaiseksi.

Miten itse suhtaudut omaan vartaloosi? Puhutko omasta vartalostasi useinkin tyytymättömään sävyyn lapsesi kuullen? Teinin itseluottamus on usein nollassa (kuuluu ikään), ja hän kaipaa vain sitä, että hyväksyt hänet sellaisena kuin hän on. Ainoa mitä voit vaatia on se, että hän ostaa herkkunsa omilla rahoillaan. Ja annat niitä viikkorahoja vain kotitöitä vastaan, tai jos se ei onnistu niin jonkin sovitun summan eikä enempää vaikka kuinka kiukuttelisi, ei varsinkaan silloin. Mutta jos hän yllättää ja tuleekin neuvottelemaan asiallisesti niin sitä pitää ehdottomasti kannustaa! 

Muista että hän kantaa painonsa ihan itse, et sinä. Sinun tehtäväsi vanhempana on luoda hänelle hyvä itsetunto. Vaikka kuinka tiedostat ylipainon haitat, et voi mitään sille että nykyajan makeat tuotteet on tehty niin koukuttaviksi että niitä on vaikea vastustaa. Hän tekee itse joskus elämänmuutoksen jos itsetunto on ensin kunnossa.

kaukaa viisas kirjoitti:

Lapsesi on tottunut vauvasta lähtien saamaan huutamalla (suuttumalla) kaiken mitä haluaa, joten hänelle on vaikeaa osata käyttäytyä muuten. Teini-iässä viha vielä vahvistuu. Anna hänelle lupa vihata sinua, ja sano että kestät sen, koska se on vanhemman tehtävä. Ja kestä se myös marisematta jälkeenpäin. Älä myöskään huomioi MITENKÄÄN sitä jos teinisi tekeekin niinkuin toivot hänen tekevän. Jos huomioit sen, voit olla varma että se ei toistu. Suhtaudu asiaan niinkuin se olisi itsestään selvää. 

Kehu lasta ihan itsenään, älä hänen tekemisiään. Mene jollain sopivalla hetkellä sanomaan hänelle, että hän on ihana ja sinulle tärkeä juuri tuollaisena. Sopiva hetki voi olla vaikka se, kun hän tulee koulusta eikä ole ehtinyt vielä kiukutella... Mutta muista että sopiva hetki ei koskaan saa olla se kun hän on tehnyt jotain mitä halusitkin hänen tekevän. Tärkeintä on että kehut siitä että hän vai ON niin hieno lapsi. Ja että rakastat häntä. 

Vastaamalla teinin vihaan vihalla saat vain aikaiseksi kierteen, jota on vaikea katkaista. Teinikin on lapsi, joka tarvitsee rakkautta ja sen, että vanhempi ottaa vastaan hänen vihan tunteensa ja peilaa ne takaisin neutraaleina, jolloin hän saa edes mahdollisuuden oppia hillitsemään tunteitaan. Eli kaikki lähtee siitä että vanhempi osaa hillitä tunteitaan ja sitä kautta näyttää esimerkkiä lapselle. Ja niitä aisoita ei sitten jälkeenpäin enää muistella. Jos sen teet, opetat vaan lapsesi pitkävihaiseksi.

Miten itse suhtaudut omaan vartaloosi? Puhutko omasta vartalostasi useinkin tyytymättömään sävyyn lapsesi kuullen? Teinin itseluottamus on usein nollassa (kuuluu ikään), ja hän kaipaa vain sitä, että hyväksyt hänet sellaisena kuin hän on. Ainoa mitä voit vaatia on se, että hän ostaa herkkunsa omilla rahoillaan. Ja annat niitä viikkorahoja vain kotitöitä vastaan, tai jos se ei onnistu niin jonkin sovitun summan eikä enempää vaikka kuinka kiukuttelisi, ei varsinkaan silloin. Mutta jos hän yllättää ja tuleekin neuvottelemaan asiallisesti niin sitä pitää ehdottomasti kannustaa! 

Muista että hän kantaa painonsa ihan itse, et sinä. Sinun tehtäväsi vanhempana on luoda hänelle hyvä itsetunto. Vaikka kuinka tiedostat ylipainon haitat, et voi mitään sille että nykyajan makeat tuotteet on tehty niin koukuttaviksi että niitä on vaikea vastustaa. Hän tekee itse joskus elämänmuutoksen jos itsetunto on ensin kunnossa.

hei täällä se hakattu ja nälässä pidetty

kerroppa miten minä onnistuin pysymään hoikkana ja käymään koulut?

mitä..eikö?

Vierailija kirjoitti:

kaukaa viisas kirjoitti:

Lapsesi on tottunut vauvasta lähtien saamaan huutamalla (suuttumalla) kaiken mitä haluaa, joten hänelle on vaikeaa osata käyttäytyä muuten. Teini-iässä viha vielä vahvistuu. Anna hänelle lupa vihata sinua, ja sano että kestät sen, koska se on vanhemman tehtävä. Ja kestä se myös marisematta jälkeenpäin. Älä myöskään huomioi MITENKÄÄN sitä jos teinisi tekeekin niinkuin toivot hänen tekevän. Jos huomioit sen, voit olla varma että se ei toistu. Suhtaudu asiaan niinkuin se olisi itsestään selvää. 

Kehu lasta ihan itsenään, älä hänen tekemisiään. Mene jollain sopivalla hetkellä sanomaan hänelle, että hän on ihana ja sinulle tärkeä juuri tuollaisena. Sopiva hetki voi olla vaikka se, kun hän tulee koulusta eikä ole ehtinyt vielä kiukutella... Mutta muista että sopiva hetki ei koskaan saa olla se kun hän on tehnyt jotain mitä halusitkin hänen tekevän. Tärkeintä on että kehut siitä että hän vai ON niin hieno lapsi. Ja että rakastat häntä. 

Vastaamalla teinin vihaan vihalla saat vain aikaiseksi kierteen, jota on vaikea katkaista. Teinikin on lapsi, joka tarvitsee rakkautta ja sen, että vanhempi ottaa vastaan hänen vihan tunteensa ja peilaa ne takaisin neutraaleina, jolloin hän saa edes mahdollisuuden oppia hillitsemään tunteitaan. Eli kaikki lähtee siitä että vanhempi osaa hillitä tunteitaan ja sitä kautta näyttää esimerkkiä lapselle. Ja niitä aisoita ei sitten jälkeenpäin enää muistella. Jos sen teet, opetat vaan lapsesi pitkävihaiseksi.

Miten itse suhtaudut omaan vartaloosi? Puhutko omasta vartalostasi useinkin tyytymättömään sävyyn lapsesi kuullen? Teinin itseluottamus on usein nollassa (kuuluu ikään), ja hän kaipaa vain sitä, että hyväksyt hänet sellaisena kuin hän on. Ainoa mitä voit vaatia on se, että hän ostaa herkkunsa omilla rahoillaan. Ja annat niitä viikkorahoja vain kotitöitä vastaan, tai jos se ei onnistu niin jonkin sovitun summan eikä enempää vaikka kuinka kiukuttelisi, ei varsinkaan silloin. Mutta jos hän yllättää ja tuleekin neuvottelemaan asiallisesti niin sitä pitää ehdottomasti kannustaa! 

Muista että hän kantaa painonsa ihan itse, et sinä. Sinun tehtäväsi vanhempana on luoda hänelle hyvä itsetunto. Vaikka kuinka tiedostat ylipainon haitat, et voi mitään sille että nykyajan makeat tuotteet on tehty niin koukuttaviksi että niitä on vaikea vastustaa. Hän tekee itse joskus elämänmuutoksen jos itsetunto on ensin kunnossa.

hei täällä se hakattu ja nälässä pidetty

kerroppa miten minä onnistuin pysymään hoikkana ja käymään koulut?

mitä..eikö?

Mene pois!

Tämä ketju on rakastaville äideille joiden lapset ovat ylipainoisia.

Sinussa on jotain vikaa kun äitisi ei sinua rakastanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa ulkonäköön liittyvä, mitä kannattaa mainita, ovat kehut kauneudesta tai kivoista vaatteista jne. Painosta huomauttelu satuttaa loppuiäksi (kommentit muistaa ikuisesti) - siitähän tulee sellainen olo, ettei kelpaa edes äidilleen tällaisena.

HUUTONAURUA

oma äitini ei välittänyt minusta yhtään

Olin silti kaunis ja älykäs

jos on l.äski va.jakki niin ei se kehumalla siitä muutu

Sinusta tosiaan kyllä huomaa, ettei äitisi välittänyt.

P.S. Et ole älykäs.

Olen älykäs

jouduin muuttamaan kotoa 16 vuotiaana.

kyllä minullakin alkoi paino nousta.

En ollut henkisesti tarpeeksi vahva ollakseni pulska.

Paastosin ja opettelin syömään oikein,

mikä oli vaikeaa , olin kasvissyöjä 80-luvulla.

Kävin lukion ja ammattikoulun lainan ja opintotuen avulla.

Kaikki joulut, lomat yksin opiskelijakämpässä.

Olen älykäs, ihmiset lellivät lapsensa piloille

lihava teini menettää nuoruutensa:(

kaikki on äidin syytä lasta ei saa pakottaa luopumaan herkuista

Teinillä on muutenkin hankala vaihe menossa, äiti hösää omaa salitreeniterveysintoaan ja yrittää väen väkisin pakottaa teinin siihen samaan ja teini pistää kampoihin kahta kovemmin. Kyllä nyt nimenomaan pitäisi palata siihen normiarkeen, jossa tehtäisii yhdessä ja yhteisellä päätöksellä maistuvaa ja perusterveellisä, tavallista kotiruokaa ja syötäisiin ihan oikeita herkkuja silloin tällöin. Ja tehtäisiin yhdessä asioita, joista kaikki nauttii, ei vain se äiti. Eikä tehtäisi siitä syömisestä ja liikunnasta elämää suurempaa asiaa vaan syötäisiin säännöllisesti perusterveellistä ruokaa tarpeeksi ja tehtäisiin yhdessä kivoja liikunnallisia juttua, vaikkei välttämättä hikipäässä ja lihaskasvu tai kunnon kohotus tavoitteena.

Luetun ymmärtäminen

vei just pullervon ostamaan vaatteita ja meikkejä

tarjos pulla kahvit?

Ei oo huonoo äitii nähnytkään

Hirveää

minä jouduin tekemään ILMAISEKSI maatilan töitä.

Kerran kuuntelin kasettia (80-luku)

Äiti otti piuhan irti ja alkoi hakkaamaan kun olin laiska

Kyllä sulla on ollut HIRVEÄÄÄ ja noloooo

Eli kaikki lähtee siitä että vanhempi osaa hillitä tunteitaan ja sitä kautta näyttää esimerkkiä lapselle. Ja niitä aisoita ei sitten jälkeenpäin enää muistella. Jos sen teet, opetat vaan lapsesi pitkävihaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa ulkonäköön liittyvä, mitä kannattaa mainita, ovat kehut kauneudesta tai kivoista vaatteista jne. Painosta huomauttelu satuttaa loppuiäksi (kommentit muistaa ikuisesti) - siitähän tulee sellainen olo, ettei kelpaa edes äidilleen tällaisena.

HUUTONAURUA

oma äitini ei välittänyt minusta yhtään

Olin silti kaunis ja älykäs

jos on l.äski va.jakki niin ei se kehumalla siitä muutu

Sinusta tosiaan kyllä huomaa, ettei äitisi välittänyt.

P.S. Et ole älykäs.

Olen älykäs

jouduin muuttamaan kotoa 16 vuotiaana.

kyllä minullakin alkoi paino nousta.

En ollut henkisesti tarpeeksi vahva ollakseni pulska.

Paastosin ja opettelin syömään oikein,

mikä oli vaikeaa , olin kasvissyöjä 80-luvulla.

Kävin lukion ja ammattikoulun lainan ja opintotuen avulla.

Kaikki joulut, lomat yksin opiskelijakämpässä.

Olen älykäs, ihmiset lellivät lapsensa piloille

lihava teini menettää nuoruutensa:(

kaikki on äidin syytä lasta ei saa pakottaa luopumaan herkuista

Teinillä on muutenkin hankala vaihe menossa, äiti hösää omaa salitreeniterveysintoaan ja yrittää väen väkisin pakottaa teinin siihen samaan ja teini pistää kampoihin kahta kovemmin. Kyllä nyt nimenomaan pitäisi palata siihen normiarkeen, jossa tehtäisii yhdessä ja yhteisellä päätöksellä maistuvaa ja perusterveellisä, tavallista kotiruokaa ja syötäisiin ihan oikeita herkkuja silloin tällöin. Ja tehtäisiin yhdessä asioita, joista kaikki nauttii, ei vain se äiti. Eikä tehtäisi siitä syömisestä ja liikunnasta elämää suurempaa asiaa vaan syötäisiin säännöllisesti perusterveellistä ruokaa tarpeeksi ja tehtäisiin yhdessä kivoja liikunnallisia juttua, vaikkei välttämättä hikipäässä ja lihaskasvu tai kunnon kohotus tavoitteena.

Luetun ymmärtäminen

vei just pullervon ostamaan vaatteita ja meikkejä

tarjos pulla kahvit?

Ei oo huonoo äitii nähnytkään

Hirveää

minä jouduin tekemään ILMAISEKSI maatilan töitä.

Kerran kuuntelin kasettia (80-luku)

Äiti otti piuhan irti ja alkoi hakkaamaan kun olin laiska

Kyllä sulla on ollut HIRVEÄÄÄ ja noloooo

Eli kaikki lähtee siitä että vanhempi osaa hillitä tunteitaan ja sitä kautta näyttää esimerkkiä lapselle. Ja niitä aisoita ei sitten jälkeenpäin enää muistella. Jos sen teet, opetat vaan lapsesi pitkävihaiseksi.

kiitos analyysistä

Vierailija kirjoitti:

kaukaa viisas kirjoitti:

Lapsesi on tottunut vauvasta lähtien saamaan huutamalla (suuttumalla) kaiken mitä haluaa, joten hänelle on vaikeaa osata käyttäytyä muuten. Teini-iässä viha vielä vahvistuu. Anna hänelle lupa vihata sinua, ja sano että kestät sen, koska se on vanhemman tehtävä. Ja kestä se myös marisematta jälkeenpäin. Älä myöskään huomioi MITENKÄÄN sitä jos teinisi tekeekin niinkuin toivot hänen tekevän. Jos huomioit sen, voit olla varma että se ei toistu. Suhtaudu asiaan niinkuin se olisi itsestään selvää. 

Kehu lasta ihan itsenään, älä hänen tekemisiään. Mene jollain sopivalla hetkellä sanomaan hänelle, että hän on ihana ja sinulle tärkeä juuri tuollaisena. Sopiva hetki voi olla vaikka se, kun hän tulee koulusta eikä ole ehtinyt vielä kiukutella... Mutta muista että sopiva hetki ei koskaan saa olla se kun hän on tehnyt jotain mitä halusitkin hänen tekevän. Tärkeintä on että kehut siitä että hän vai ON niin hieno lapsi. Ja että rakastat häntä. 

Vastaamalla teinin vihaan vihalla saat vain aikaiseksi kierteen, jota on vaikea katkaista. Teinikin on lapsi, joka tarvitsee rakkautta ja sen, että vanhempi ottaa vastaan hänen vihan tunteensa ja peilaa ne takaisin neutraaleina, jolloin hän saa edes mahdollisuuden oppia hillitsemään tunteitaan. Eli kaikki lähtee siitä että vanhempi osaa hillitä tunteitaan ja sitä kautta näyttää esimerkkiä lapselle. Ja niitä aisoita ei sitten jälkeenpäin enää muistella. Jos sen teet, opetat vaan lapsesi pitkävihaiseksi.

Miten itse suhtaudut omaan vartaloosi? Puhutko omasta vartalostasi useinkin tyytymättömään sävyyn lapsesi kuullen? Teinin itseluottamus on usein nollassa (kuuluu ikään), ja hän kaipaa vain sitä, että hyväksyt hänet sellaisena kuin hän on. Ainoa mitä voit vaatia on se, että hän ostaa herkkunsa omilla rahoillaan. Ja annat niitä viikkorahoja vain kotitöitä vastaan, tai jos se ei onnistu niin jonkin sovitun summan eikä enempää vaikka kuinka kiukuttelisi, ei varsinkaan silloin. Mutta jos hän yllättää ja tuleekin neuvottelemaan asiallisesti niin sitä pitää ehdottomasti kannustaa! 

Muista että hän kantaa painonsa ihan itse, et sinä. Sinun tehtäväsi vanhempana on luoda hänelle hyvä itsetunto. Vaikka kuinka tiedostat ylipainon haitat, et voi mitään sille että nykyajan makeat tuotteet on tehty niin koukuttaviksi että niitä on vaikea vastustaa. Hän tekee itse joskus elämänmuutoksen jos itsetunto on ensin kunnossa.

hei täällä se hakattu ja nälässä pidetty

kerroppa miten minä onnistuin pysymään hoikkana ja käymään koulut?

mitä..eikö?

Ainoa mitä voit vaatia on se, että hän ostaa herkkunsa omilla rahoillaan. Ja annat niitä viikkorahoja vain kotitöitä vastaan, tai jos se ei onnistu niin jonkin sovitun summan eikä enempää vaikka kuinka kiukuttelisi, ei varsinkaan silloin. Mutta jos hän yllättää ja tuleekin neuvottelemaan asiallisesti niin sitä pitää ehdottomasti kannustaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kaukaa viisas kirjoitti:

Lapsesi on tottunut vauvasta lähtien saamaan huutamalla (suuttumalla) kaiken mitä haluaa, joten hänelle on vaikeaa osata käyttäytyä muuten. Teini-iässä viha vielä vahvistuu. Anna hänelle lupa vihata sinua, ja sano että kestät sen, koska se on vanhemman tehtävä. Ja kestä se myös marisematta jälkeenpäin. Älä myöskään huomioi MITENKÄÄN sitä jos teinisi tekeekin niinkuin toivot hänen tekevän. Jos huomioit sen, voit olla varma että se ei toistu. Suhtaudu asiaan niinkuin se olisi itsestään selvää. 

Kehu lasta ihan itsenään, älä hänen tekemisiään. Mene jollain sopivalla hetkellä sanomaan hänelle, että hän on ihana ja sinulle tärkeä juuri tuollaisena. Sopiva hetki voi olla vaikka se, kun hän tulee koulusta eikä ole ehtinyt vielä kiukutella... Mutta muista että sopiva hetki ei koskaan saa olla se kun hän on tehnyt jotain mitä halusitkin hänen tekevän. Tärkeintä on että kehut siitä että hän vai ON niin hieno lapsi. Ja että rakastat häntä. 

Vastaamalla teinin vihaan vihalla saat vain aikaiseksi kierteen, jota on vaikea katkaista. Teinikin on lapsi, joka tarvitsee rakkautta ja sen, että vanhempi ottaa vastaan hänen vihan tunteensa ja peilaa ne takaisin neutraaleina, jolloin hän saa edes mahdollisuuden oppia hillitsemään tunteitaan. Eli kaikki lähtee siitä että vanhempi osaa hillitä tunteitaan ja sitä kautta näyttää esimerkkiä lapselle. Ja niitä aisoita ei sitten jälkeenpäin enää muistella. Jos sen teet, opetat vaan lapsesi pitkävihaiseksi.

Miten itse suhtaudut omaan vartaloosi? Puhutko omasta vartalostasi useinkin tyytymättömään sävyyn lapsesi kuullen? Teinin itseluottamus on usein nollassa (kuuluu ikään), ja hän kaipaa vain sitä, että hyväksyt hänet sellaisena kuin hän on. Ainoa mitä voit vaatia on se, että hän ostaa herkkunsa omilla rahoillaan. Ja annat niitä viikkorahoja vain kotitöitä vastaan, tai jos se ei onnistu niin jonkin sovitun summan eikä enempää vaikka kuinka kiukuttelisi, ei varsinkaan silloin. Mutta jos hän yllättää ja tuleekin neuvottelemaan asiallisesti niin sitä pitää ehdottomasti kannustaa! 

Muista että hän kantaa painonsa ihan itse, et sinä. Sinun tehtäväsi vanhempana on luoda hänelle hyvä itsetunto. Vaikka kuinka tiedostat ylipainon haitat, et voi mitään sille että nykyajan makeat tuotteet on tehty niin koukuttaviksi että niitä on vaikea vastustaa. Hän tekee itse joskus elämänmuutoksen jos itsetunto on ensin kunnossa.

hei täällä se hakattu ja nälässä pidetty

kerroppa miten minä onnistuin pysymään hoikkana ja käymään koulut?

mitä..eikö?

Ainoa mitä voit vaatia on se, että hän ostaa herkkunsa omilla rahoillaan. Ja annat niitä viikkorahoja vain kotitöitä vastaan, tai jos se ei onnistu niin jonkin sovitun summan eikä enempää vaikka kuinka kiukuttelisi, ei varsinkaan silloin. Mutta jos hän yllättää ja tuleekin neuvottelemaan asiallisesti niin sitä pitää ehdottomasti kannustaa!

mutta en saanut rahaa eläinten paskojen luonnista, perunan istutuksesta..siivoamista

sain turpaani jos en tehnut, siksi muutin pois

Miten määritelette sen että olen TYHMÄ

ja äitini mielestä minussa on jotain VIKAA

Vierailija kirjoitti:

Miten määritelette sen että olen TYHMÄ

ja äitini mielestä minussa on jotain VIKAA

mene pois MT-potilas

Hei kaikki läskipullervot

voititte..teitä rakastataan

MUTTA MINÄ OLEN SILTI HOIKKA:)

MOIKKA

Olet vítun paska läski ja häpeäksi äidille. Kalliiksikin tulet.

Jotenkin noin.

Vierailija kirjoitti:

kaukaa viisas kirjoitti:

Lapsesi on tottunut vauvasta lähtien saamaan huutamalla (suuttumalla) kaiken mitä haluaa, joten hänelle on vaikeaa osata käyttäytyä muuten. Teini-iässä viha vielä vahvistuu. Anna hänelle lupa vihata sinua, ja sano että kestät sen, koska se on vanhemman tehtävä. Ja kestä se myös marisematta jälkeenpäin. Älä myöskään huomioi MITENKÄÄN sitä jos teinisi tekeekin niinkuin toivot hänen tekevän. Jos huomioit sen, voit olla varma että se ei toistu. Suhtaudu asiaan niinkuin se olisi itsestään selvää. 

Kehu lasta ihan itsenään, älä hänen tekemisiään. Mene jollain sopivalla hetkellä sanomaan hänelle, että hän on ihana ja sinulle tärkeä juuri tuollaisena. Sopiva hetki voi olla vaikka se, kun hän tulee koulusta eikä ole ehtinyt vielä kiukutella... Mutta muista että sopiva hetki ei koskaan saa olla se kun hän on tehnyt jotain mitä halusitkin hänen tekevän. Tärkeintä on että kehut siitä että hän vai ON niin hieno lapsi. Ja että rakastat häntä. 

Vastaamalla teinin vihaan vihalla saat vain aikaiseksi kierteen, jota on vaikea katkaista. Teinikin on lapsi, joka tarvitsee rakkautta ja sen, että vanhempi ottaa vastaan hänen vihan tunteensa ja peilaa ne takaisin neutraaleina, jolloin hän saa edes mahdollisuuden oppia hillitsemään tunteitaan. Eli kaikki lähtee siitä että vanhempi osaa hillitä tunteitaan ja sitä kautta näyttää esimerkkiä lapselle. Ja niitä aisoita ei sitten jälkeenpäin enää muistella. Jos sen teet, opetat vaan lapsesi pitkävihaiseksi.

Miten itse suhtaudut omaan vartaloosi? Puhutko omasta vartalostasi useinkin tyytymättömään sävyyn lapsesi kuullen? Teinin itseluottamus on usein nollassa (kuuluu ikään), ja hän kaipaa vain sitä, että hyväksyt hänet sellaisena kuin hän on. Ainoa mitä voit vaatia on se, että hän ostaa herkkunsa omilla rahoillaan. Ja annat niitä viikkorahoja vain kotitöitä vastaan, tai jos se ei onnistu niin jonkin sovitun summan eikä enempää vaikka kuinka kiukuttelisi, ei varsinkaan silloin. Mutta jos hän yllättää ja tuleekin neuvottelemaan asiallisesti niin sitä pitää ehdottomasti kannustaa! 

Muista että hän kantaa painonsa ihan itse, et sinä. Sinun tehtäväsi vanhempana on luoda hänelle hyvä itsetunto. Vaikka kuinka tiedostat ylipainon haitat, et voi mitään sille että nykyajan makeat tuotteet on tehty niin koukuttaviksi että niitä on vaikea vastustaa. Hän tekee itse joskus elämänmuutoksen jos itsetunto on ensin kunnossa.

hei täällä se hakattu ja nälässä pidetty

kerroppa miten minä onnistuin pysymään hoikkana ja käymään koulut?

mitä..eikö?

Ainoa neuvo minkä osan antaa, on että koiraa ei saisi kasvattaa agressiivisesti. Eli tarkkana siitä, ettei äänensävysi kuulosta raivo. Koira aistii herkästi epäkunnioituksen, ja siitäkin voi tulla aggressiivinen. Eli ihan vain lempeästi ja johdonmukaisesti, koiran seurasta nauttien, uusia tapoja. Et sinäkään oppisi päivässä vieraan miehen kodin tavoille.

Ainoa neuvo minkä osan antaa, on että teiniä ei saisi kasvattaa agressiivisesti. Eli tarkkana siitä, ettei äänensävysi kuulosta raivo. Teini aistii herkästi epäkunnioituksen, ja siitäkin voi tulla aggressiivinen. Eli ihan vain lempeästi ja johdonmukaisesti, Teinin seurasta nauttien, uusia ruokailutapoja. Et sinäkään oppisi päivässä kodin tavoille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täh mun teinityttö on jotain 172 cm pitkä ja painaa ehkä n. 75kg ainakin. Ei kyllä läksiksi kukaan varmaan haukkuisi kun näkis. Ollaan ihmetelty kummatkin miten ei oikeastaan näytä edes lihavalta, ei edes omasta mielestään, vaikka on noin paljon kiloja. Hoikka ei tietenkään ole ja ehkä silmämääräisesti n. 5 kg max ylimääräistä. Tietysti ihmisissä on huimasti eroja millä kiloilla näyttää miltäkin ja eihän kaikkien tarvitse nyt niin hoikkia ollakaan kunhan ei läskikään.

Niin se maailma muuttuu. Kun olin teini ysärillä, painostani puhuttiin niin kotona kuin koulussakin. Olin 166 cm ja painavimmillani noin 60 kg. Olin juuri kuten kuvailit tytärtäsi: muutama kilo ylimääräistä. Olin itse asiassa luokkani toiseksi paksuin.

Sitten kun laihdutin 55-kiloiseksi, sanoivat kaikki äitiäni myöten, että nyt olet juuri sopiva, älä laihduta enempää. Silloin oli ehkä tiukempi raami, miltä tytön piti näyttää.

Nykyään olen päälle 40 ja painan edelleen 55-60. En osaa olla siitä pahoillani tai kokea itseäni alistetuksi.

Juu ja minä olin 173cm ja 60kg ja lukion terveydenhoitajaa myöten haukuttiin lihavaksi. Onneksi vanhempien ja yhteiskunnan tuella olen nykyään 45kg ja komea rikas puoliso sekä kauniit 4 lasta. Edelleen kadulla ihmiset kääntyvät katsomaan minua kauniin perheeni ja hoikan ulkomuotoni takia. Kyllähän tästä osteoporoosin saa ja iho rypistyi kasvoista ennen aikojaan, mutta kukapa ei pikku botoxiin välillä turvautuisi, hih.

Miksi trollaat ja vihaat normaalipainoisuutta?

Koska alkuperäinen viesti on trolli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttö koetti koon m paitaa ja valitti miten tiukka se on. No niin oli, eihän lapsi saanut edes käsiä ilmaan! Ehdotin että tuon l koon ja vastaus oli että etkä tuo, en mä niin läski ole !

Kahvilassa tyttö halusi laten, jossa on siis jo itsestään runsaasti kaloreita sekä laskiaispullan. Koska oli harvinaista herkkua olla tytön kanssa kaksin kahvilla, en puuttunut valintoihinsa vaikka mieli teki ehdottaa jotain muuta sen pullan tilalle...

Kotimatkalla kävimme kaupassa ja kinusi energiajuomaa sekä sipsejä, huuto sekä mökötys tuli kun en suostunut. Olin ostanut juuri tytölle meikkejä ym ja palkitsi raivoamalla sekä haistattelemalla koska ei saanut sipsejä.

Tyttö on siis noin 168cm pitkä ja painoa en osaa arvioida, paitsi että sitä on liikaa. Ehkä 80 kg? Oli vielä pari vuotta sitten hyvin hoikka, sitten paino alkoi salakavalasti nousta. Ei tahdo mitään harrastuksia, pienempänä pelasi jalkapalloa. Minä käyn kuntosalilla ja olen koettanut houkutella mukaan, ei kiinnosta.

Kavereita ei juurikaan ole, lähinnä nyhjää huoneessaan ja somettaa.

Mitä sä kuvittelet ihan oikeasti saavasi aikaan jos alat puhua tytölle lihomisesta? Ihan oikeasti? Niinpä, et mitään muuta kuin tytön itsetunnon romahtamisen, pahimmillaan syömishäiriön.

Se mitä sä voit tehdä, on keskittyä siihen, että teillä kotona on terveellistä ja hyvää ruokaa säännöllisesti tarjolla. Että teidän yhteiset ruokailuhetket on kivoja, ja niissä ei kytätä kenenkään ruokavalintoja, vaan kaikille ollaan tasapuolisia. Siis esim. että jokainen ottaa myös salaattia tai jokaiselle on yksi jälkkäriannos. Mutta ei silleen, että muille on vapauksia, ja yhtä kytätään.

Sitten sä voit yrittää löytää sitä yhteistä liikuntalajia, mutta teinit harvoin haluaa äiteen kanssa liikkua. Jos kuitenkin olet kiva ja pidät ns. ovet auki, niin myöhemmin tytär voikin innostua kanssasi liikkumaan.

Tärkeintä on kuitenkin että tuet tytärtäsi ehdoitta ja osoitat hänelle, että hän on sinulle tärkeä ja rakas juuri sellaisena kuin on. Tyttäresi kuitenkin lopulta tekee omat valintansa tässä elämässä, ja se millä lailla puutut hänen tekemisiinsä ja varsinkin olemukseensa jättää jäljet.

Juuri näin. En käsitä näitä joitain kommentteja, että puhelin pois, kaikki pois, kattovalo vain jätetään tytön huoneeseen killumaan, heitetään tyttö hankeen liikuntaa harrastamaan. Villi veikkaukseni on, että näissä kommenteissa puretaan tasan omia patoumia, ei noita omassa perheessä (yleensä) toteuteta. Vaikka kuinka puhutaan, miten tärkeä on estää ylipainon muodostuminen alun alkaenkin, koska laihdutus ja painonhallinta myöhemmin on tosi vaikeaa, niin sanoisin, että on se sentään mahdollista. Sen sijaan jos äiti romuttaa täysin välinsä tyttäreensä, tyttären itsetunto romahtaa, ahdistusta ei noteerata jne., niin sellaisesta toipuminen on vielä vaikeampaa. Aina ei voi tehdä muuta kuin valita sen pienimmän pahan ja tässä tapauksessa se on pistää suu suppuun lihomisasioissa. Äiti tarjotkoon perusterveellisiä ruokia kohtuullisilla herkuilla ja innostakoon liikuntaan, mutta se siitä.

Sukulaistyttöni oli vuosia sitten ajautunut teininä tosi huonoon seuraan, josta vanhemmat olivat huolissaan. Ratkaisuksi he laittoivat tytön kotiarestiin. Koulun jälkeen ei ollut menemistä kavereiden luokse. Tämän seurauksena tyttö söi ja söi kiukkuunsa ja lihoi tietysti. Tänä päivänä, aikuisena, on normaalipainoinen. Kaverit alkoivat käyttää huumeita ja moni porukasta on jo kuollutkin. Se lihominen muutamaksi vuodeksi oli siihen verrattuna pikku juttu. 

En väheksy terveydestä huolehtimista, mutta enemmän nyt kiinnittäisin huomiota raivareihin, kun ei osteta sipsejä, kuin L-koon paitaan. Toki teinivuosiin mahtuu kaikenmoista sanoisinko epäasiallista käytöstä, mutta enemmän tosiaan laittaisin ruutia suhteen parantamiseen ja tytön henkiseen terveyteen kuin vaa'an numeroihin. Yllättäen se panostus voi sitten näkyä painossakin.

Vierailija kirjoitti:

Tyttö koetti koon m paitaa ja valitti miten tiukka se on. No niin oli, eihän lapsi saanut edes käsiä ilmaan! Ehdotin että tuon l koon ja vastaus oli että etkä tuo, en mä niin läski ole !

Kahvilassa tyttö halusi laten, jossa on siis jo itsestään runsaasti kaloreita sekä laskiaispullan. Koska oli harvinaista herkkua olla tytön kanssa kaksin kahvilla, en puuttunut valintoihinsa vaikka mieli teki ehdottaa jotain muuta sen pullan tilalle...

Kotimatkalla kävimme kaupassa ja kinusi energiajuomaa sekä sipsejä, huuto sekä mökötys tuli kun en suostunut. Olin ostanut juuri tytölle meikkejä ym ja palkitsi raivoamalla sekä haistattelemalla koska ei saanut sipsejä.

Tyttö on siis noin 168cm pitkä ja painoa en osaa arvioida, paitsi että sitä on liikaa. Ehkä 80 kg? Oli vielä pari vuotta sitten hyvin hoikka, sitten paino alkoi salakavalasti nousta. Ei tahdo mitään harrastuksia, pienempänä pelasi jalkapalloa. Minä käyn kuntosalilla ja olen koettanut houkutella mukaan, ei kiinnosta.

Kavereita ei juurikaan ole, lähinnä nyhjää huoneessaan ja somettaa.

Anna vinkki huumorin kautta:  Mistä tietää, että on läski ??  V: Kun sängyssä kääntää kylkeä, niin napa pysyy paikallansa  😅😅😅

kaukaa viisas kirjoitti:

Lapsesi on tottunut vauvasta lähtien saamaan huutamalla (suuttumalla) kaiken mitä haluaa, joten hänelle on vaikeaa osata käyttäytyä muuten. Teini-iässä viha vielä vahvistuu. Anna hänelle lupa vihata sinua, ja sano että kestät sen, koska se on vanhemman tehtävä. Ja kestä se myös marisematta jälkeenpäin. Älä myöskään huomioi MITENKÄÄN sitä jos teinisi tekeekin niinkuin toivot hänen tekevän. Jos huomioit sen, voit olla varma että se ei toistu. Suhtaudu asiaan niinkuin se olisi itsestään selvää. 

Kehu lasta ihan itsenään, älä hänen tekemisiään. Mene jollain sopivalla hetkellä sanomaan hänelle, että hän on ihana ja sinulle tärkeä juuri tuollaisena. Sopiva hetki voi olla vaikka se, kun hän tulee koulusta eikä ole ehtinyt vielä kiukutella... Mutta muista että sopiva hetki ei koskaan saa olla se kun hän on tehnyt jotain mitä halusitkin hänen tekevän. Tärkeintä on että kehut siitä että hän vai ON niin hieno lapsi. Ja että rakastat häntä. 

Vastaamalla teinin vihaan vihalla saat vain aikaiseksi kierteen, jota on vaikea katkaista. Teinikin on lapsi, joka tarvitsee rakkautta ja sen, että vanhempi ottaa vastaan hänen vihan tunteensa ja peilaa ne takaisin neutraaleina, jolloin hän saa edes mahdollisuuden oppia hillitsemään tunteitaan. Eli kaikki lähtee siitä että vanhempi osaa hillitä tunteitaan ja sitä kautta näyttää esimerkkiä lapselle. Ja niitä aisoita ei sitten jälkeenpäin enää muistella. Jos sen teet, opetat vaan lapsesi pitkävihaiseksi.

Miten itse suhtaudut omaan vartaloosi? Puhutko omasta vartalostasi useinkin tyytymättömään sävyyn lapsesi kuullen? Teinin itseluottamus on usein nollassa (kuuluu ikään), ja hän kaipaa vain sitä, että hyväksyt hänet sellaisena kuin hän on. Ainoa mitä voit vaatia on se, että hän ostaa herkkunsa omilla rahoillaan. Ja annat niitä viikkorahoja vain kotitöitä vastaan, tai jos se ei onnistu niin jonkin sovitun summan eikä enempää vaikka kuinka kiukuttelisi, ei varsinkaan silloin. Mutta jos hän yllättää ja tuleekin neuvottelemaan asiallisesti niin sitä pitää ehdottomasti kannustaa! 

Muista että hän kantaa painonsa ihan itse, et sinä. Sinun tehtäväsi vanhempana on luoda hänelle hyvä itsetunto. Vaikka kuinka tiedostat ylipainon haitat, et voi mitään sille että nykyajan makeat tuotteet on tehty niin koukuttaviksi että niitä on vaikea vastustaa. Hän tekee itse joskus elämänmuutoksen jos itsetunto on ensin kunnossa.

Aivan luksukselta kuulosti tuo laskiaispulla ja vaatetuspuolikin. 70 luvulla syntyneenä ei ikinä puhettakaan mistään viikkorahoista täysi-ikäiseksi asti. Päinvastoin myöhemmin opiskeluaikoina annoin vanhemmilleni rahaa laskuihin opintorahasta ja -lainasta.

Nuorempana lehtiä jakamalla tuli ansaittua ehkä jotain rahaa. Aivan pienenä vasta koulun aloittaneena koulukaverit ihmettelivät miksi en saa viikkorahaa tai miksi minulla ei ollut varaa ostaa irtokarkkia (5 ja 10 penniä). Syy oli tietysti ettei rahaa koskaan annettu käyttöön. Lopulta kaivoin omin luvin pari markkaa vanhempieni taskuista, jotta sain paluumatkalla koulusta ostettua karkkia. Kiinni jäin tietysti, koska parin markan puuttuminen takin taskusta huomattiin heti. Ei siinä muuta tullut kuin puhuttelua.

Myöhemmin sama toistui vanhempana, kun piti päästä markkinoille kavereiden kanssa. Itse kotona ja soitin vanhemilleni töihin, että saisiko ottaa taas vaatekomerosta takin taskun pohjalta pari markkaa, jotta olisin voinut ostaa jotain markkinoilta. En saanut.

Parturiin pääsi max.2 kertaa vuodessa ja tukka piti ottaa aina lyhyeksi = lue lyhyt siilitukka, jotta rahalle tuli vastinetta mahdollisimman paljon. Jos leikattiin vain vähän esim. tukkaa jäi, niin tuli kommenttia että "Ei ole leikattu lainkaan. Nyt menet kyllä takaisin". Vaatteet tulivat isoveljeltä tietenkin mm. löysäksi virahtaneet kalsarit, josta ehkä sain kivekseen kivuliaita kyhmyjä talvella. Vieläkään en pysty ostamaan "kalliita" farkkuja vaan aina on saatava halvimmat ja ohuimmat tarjousfarkut mitkä löytyy vaikka rahaa olisi ostaa kaikki mallit mitä kaupasta löytyy. Nämä farkut pidän sitten kunnes ne on polvista puhki ts. loppuun asti ihan näin aikuisikäisenä... :)