Miten ottaa teinitytön pyöristyminen nätisti puheeksi? Tänään tyttö "lintsasi" luvallani lääkärin jälkeen ja menimme vaateostoksille

Huh..obeese pysyy himas syömäs, eikä ala käyttää huumeita?

Vierailija kirjoitti:

Huh..obeese pysyy himas syömäs, eikä ala käyttää huumeita?

Sukulaistyttöni oli vuosia sitten ajautunut teininä tosi huonoon seuraan, josta vanhemmat olivat huolissaan. Ratkaisuksi he laittoivat tytön kotiarestiin. Koulun jälkeen ei ollut menemistä kavereiden luokse. Tämän seurauksena tyttö söi ja söi kiukkuunsa ja lihoi tietysti. Tänä päivänä, aikuisena, on normaalipainoinen. Kaverit alkoivat käyttää huumeita ja moni porukasta on jo kuollutkin. Se lihominen muutamaksi vuodeksi oli siihen verrattuna pikku juttu.

Mielestäni terveessä suhteessa, oli se mikä tahansa, äiti-tytär, isä-poika, eno-joulupukki, pitää osata puhua. Nuoret eivät ole tyhmiä, ja hoksaavat kyllä jos ilman syytä yhtäkkiä tarjotaan kukkakaalipohjapizzaa (vaikka se onkin hyvää). Minä yrittäisin itse asian ottaa jotenkin esille. Ei pakosti palkitse rehellisyyttä välittömästi rakkaudentunnuksin tai hymyin. Mutta pidemmässä juoksussa aivan varmasti. Olettaen, että asiasta puhutaan rakentavasti ja avoimin mielin.

Onnea. 

Muistakaa myös, että 16v on vielä varsin kasvavassa iässä, ja pienet painonmuutokset nyt kuuluvat ihan arkielämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätäppä kuule sanomatta. Kyllä hän on varmaan tuossa iässä jo aika tietoinen kehostaan ja seuraavien vuosien aikana varmaan havahtuu tilanteeseen ja tekee jotain. Ja jos ei tee niin sitten ei tee pyytämälläkään.

Ihan vihonviimeistä alkaa lapsensa ulkomuotoa kommentoimaan. Sitä paitsi tuon pituiselle joku 80kg ei ole mitään hirveää ylipainoa. Jos tulee 10kg lisää niin sitten joo. Olen itse 170cm ja painan 82kg. En ole läski. Läskiä ON, mutta en ole lihava. Vaatteet m-l ja ihan täysin normaalin näköinen ja kokoinen olen.

Lapsesi ikäinen lisäksi vielä kasvaa muutenkin monella tapaa. Tulee lisää aikuisen naisen muotoja ym, kyllä se pyöristyminen siinä kuule tasaantuu. Kun taas se saattaa vituttaa lopun ikää jos menet tuossa ikävaiheessa vihjaamaan että perseesi on liian leveä.

170 cm ja 82 kg ja et ole läski etkä lihava? Vaan normaali 🙄

Kelpaisiko ”reippaanpuoleisesti ylipainoinen”?

Enkä kyllä tiedä mistä merkistä menee M- koko päällesi. Minä olen samanpituinen, painan 68 kg ja käytän kokoa L. Ja olen pläski.

170-senttisellä 82 kg on kyllä aika valtaisa paino. Oon samanpitunen mies (joo manlet heh heh :D) ja painan yli 10 kg vähemmän, ja vaikka lihastakin löytyy niin silti on ihan vähän ylimäärästä.

VARUSTELEKA tässä hei vaan moi!

Meiltä vaatteet SUOMALAISILLE suomen vaativaan ilmastoon.

Vaatteet ovat kokoa xxl ja unisex.

Vierailija kirjoitti:

Meillä syödään paljon kasviksia sekä kalaa (enkä puhu nyt kalapuikoista),  tyttö ei tykkää kummastakaan. Aina pitäisi olla lasagnea (ei missään nimessä kasvisversiota) tai lihapullia.  Kerran tein pitsan kukkakaalipohjaan ja tuli hirveä huuto että olen huijannut häntä, yäk, tilatkaa pitsa ! Joskus syö vain leipää kun (taas) oli mukamas niin pahaa ruokaa.  Jääkaapissa on aina kannu maustettua vettä janoon, mutta kinuaa mehua ja joskus ostaa niitä halpoja purkkeja omalla rahallaan, sekä pöydällä hedelmiä pikkunälkään mutta sivuuttaa ne kuin ei näkisikään. 

Ai niin ja ikä unohtui jos sillä jotain merkitystä on eli 16 vuotta. 

Aloittaja

Outoa käytöstä noin vanhalta. Parin vuoden päästä jo täysi-ikäinen.

Toivottavasti saatte kuitenkin asiat sujumaan.

No ei olisi lapsonen varmaan ilman korvausta hoitanut parin sadan elukan ruokintaa ja paskojen puhdistusta?

Meillä ei edes ollut ruokaa..vain koulussa sai..muutoin söin marjoja pakastimesta

kaikkii kermapersieitä sitä on

yhteiskunta on kusessa

Ällöttävä pilallehemmoiteltu pullukka

mutta äiti rakastaaaaa tätä henkisesti laiskaa ikävää rakkauslastaan

Sano sille ettei se saa miestä

Kysy varovaisesti, että onkohan se kondoomin käyttö mahdollisesti päässyt unohtumaan viime aikoina.

Osta synttärilahjaksi salikortti vuodeksi.

'Sinussa ei ole Jumalan vilja mennyt hukkaan' on kauniisti sanottu.

Olen tyttöäsi reilu kymmenen vuotta vanhempi, mutta tuo lievä ylipaino yhdistettynä kotona nyhjäämiseen kuulostaa kovin tutulta omasta teini-iästä. Minulla tämän ongelman juuri oli sairaalloinen ujous ja huono itsetunto. Vanhemmat eivät osanneet ikinä kannustaa tai muutenkaan oikeastaan huomioida positiivisesti. Miten reagoit kun tytär alkaa huutamaan? Pystytkö pysymään itse rauhallisena? 16-vuotias on kuitenkin lapsi, ja tarvitsee joskus apua negatiivisten tunteidensa kanssa.

Onko tyttö aloittanut siis lukion syksyllä? Onko tämä kaverittomuus tullut siellä enemmän ongelmaksi? Kuulostaa joka tapauksessa siltä että syöminen tuo lohtua tyttärellesi, niinkuin joku tuolla alussa uumoilikin. Olisi tosi hyvä, jos saisit kunnon keskustelun aikaiseksi tytön kanssa, ja sen aikaansaaminen edellyttäisi varmaankin sinulta tosi kärsivällistä ja hienotunteista lähestymistapaa. Ja nimenomaan lähtökohtana keskustelulle se että olet huomannut että hän käyttäytyy eri tavalla ja olet huolissasi, ja että hän on sulle rakas ja jos hänellä on jotain huolia niin haluat olla tukena. Älä mainitse ylipainoa tai kaverittomuutta. Uusi harrastus olisi myös hyvä, mutta jos tytöllä on huono itsetunto niin harrastuksen aloittamiseen on korkea kynnys.

Hassu vitsi tuo, että tyttö muka voisi syödä jonkun laskiaispullan ilman, että joku poika tai mies tulisi ottamaan sitä häneltä syödäkseen sen itse tai että tyttö tai nainen voisi olla ylipainoinen :-D .

Oikeastihan pojat ja miehet syövät lähes kaiken ruoan niin, että meille naisille ja tytöille jää niin vähän ruokaa, että itkemme koko ajan epätoivosta nälästä koska emme saa juuri lainkaan ruokaa ja esim. 168cm pitkä tyttö tai nainen painaa korkeintaan noin 15 kiloa paitsi että kukaan tyttö tai nainen ei energian ja ravinnon vähyyden vuoksi kasva kuin korkeintaan hiukan yli metrin mittaiseksi ja noin 6-8 kilon painoiseksi.

Mä oon ollut ylipainoinen noin 5-vuotiaasta asti. Lapsena mulle jo toitotettiin, että "tarviiko sitä voita nyt noin paljon leivälle laittaa" tai kun kaupungilla tuli tuttuja vastaan ja ne ihmetteli miten eivät meinanneet mua enää tunnistaakaan kun oon niin kasvanut, niin vanhempien kommentti oli "joo ei sitä meinaa enää tunnistaa kun siitä on tullut niin lihava". Samaan aikaan äiti kehui mun samanikäistä serkkua että kuinka nätti ja hoikka nuori nainen se on. Minä kuulemma kävin vaan hesessa kun olin lihava. Koulussa pojat haukkui läskiksi. Lopputuloksena yritin ekan kerran laihduttaa 10-vuotiaana olemalla kokonaan syömättä ja käymällä puntarilla 10 kertaa päivässä. Jokainen miinusgramma oli voitto. Herkut söin niin, että pureskelin ne, mutten nielaissut vaan syljin ne pois. Sain siis "herkutella ilman kaloreita".

Nykyään olen 27-vuotias nainen, mitat 168/110. Syömishäiriöitä on muitakin kuin anoreksia. Itsetunto ei ole paras mahdollinen ja vanhemmat edelleen ajoittain kehoittaa, että "lopeta syöminen."

Meillä ei lapsena ollut kotona koskaan vihanneksia, vaan aina perunaa, pastaa ja jauhelihaa. Ei mitään vihreätä. Ainoat hedelmät oli omenat. Herkkuja ostin itse kaupasta ja söin ne salaa piilossa.

Joten painottaisin kyllä sitä seikkaa, että terveelliset elämäntavat lähtee kotoa. Mua ei myöskään kannustettu mihinkään harrastuksiin, mutta sinä ap voit sen vielä tehdä. Ei väkisin, vaan välittäen ja kannustaen. Ja tosiaan, taustalla saattaa olla myös muita ongelmia, kuten koulukiusaaminen.

N27

Hän herää varmasti painonpudotukseen ihan itse muutaman vuoden sisällä. Jos on eläinrakas, se koira ei ois hullumpi vaihtoehto. Kiva lenkkikaveri ja tuo hatrastusmahdollisuuksia, esim näyttelyt, agility, pentutapaamiset.

Kasvatus, kasvatus, kasvatus

Eli yhteenvetona, missään tapauksessa ei saa kannustaa syömisen vähentämiseen tai liikunnan lisäämiseen, koska se on laihduttamista, joka on suoraan saatanasta. Muutenkaan ei pidä kannustaa terveellisiin elintapoihin saati kannustaa niihin esimerkiksi maksamalla salikortti tai painonvartijajäsenyys. Kaikki toimet, joilla pyritään vähentämään lihavuutta ja siitä aiheutuvia terveyshaittoja, ovat epäfeministisiä ja pahasta. Parempi vain kantaa herkkuja ja katsella yhdessä vaakakapinaa, jos kotoa löytyy riittävän iso telkkari.

Onkohan tyttärelläsi jokin tunne-elämään liittyvä murhe? 16 vuotta on tosi vaikea ikä. Siinä iässä ihastuu koulussa johonkuhun, joka ei vastaa tunteisiin, ja alkaa ehkä ajatella että oma paino on syynä siihen, että se kaunis poika/tyttö ei itseä näytä noteeraavan. Tulee oma nuoruus mieleen, kun olin vuosikausia onnettomasti ihastunut ylempiluokkaiseen kauniiseen poikaan.  (En saanut häntä ikinä, ja nykyisin hän on facebook-kuvansa mukaan ylipainoinen ja kalju eronnut kaljanjuoja. Tragedian ja komedian ero on vain siinä, missä kohtaa tarina päättyy...)

:)