Mies ei ymmärrä väsymystäni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 10 kk ikäisen vauvan kanssa kotona ja koko ajan todella väsynyt, en saa oikein koskaan taukoja tästä vauvan hoidosta (mies kiireinen). Olen tehnyt joitakin vuosia sitten raskasta kolmivuorotyötä, ja se ei koskaan ollut niin väsyttävää kuin tämä. Nyt pitää olla 24/7 saatavilla vauvalle, joka usein öisinkin tarvitsee jotain, mikä vaatii, että nousen. Päivisinkään en ehdi levätä, kun kuitenkin on kaikenlaista kotityötäkin tehtävänä. Olen onnellinen vauvasta, mutta tämä väsymys on todella kova, ja harmittaa kun mies ei ollenkaan ymmärrä väsymystäni. Tai siis usko, että olen väsynyt. Ei kuitenkaan suostu kokeilemaan tätä esim. viikonlopun verran, jotta tietäisi mitä se sitten on. Vetoaa työhönsä, ettei ehdi ja työn takia pitää saada levätäkin kunnolla. Millä te muut olette saaneet miehenne uskomaan väsymyksenne?

Siis mitä ihmeen kotitöitä sinulla on koko päiväksi.1.Aamupala kolmelle 1/2h. .2.astiat koneeseen10min.

Lapsen kanssa olemista 2h. 3.puette ja menette ulos,yht.1h .4.syötte ja laps päikkäreille 2h.

Okei ,teet kerralla n kolmen päivän ruuat,ettei tarvitse aina tuhertaa niiden kanssa.Laitat lapses ja sinun vaatteet aina naulakkoon ja kaappiin,ettei tarvitse kenenkään jälkiä siivota. Yhden lapsen kanssa ei tarvitse joka päivä pyykkikonetta pyörittää ja konehan pesee,nostat vaan kuivumaan vaatteet.Samoin pistät astiat samatien koneeseen ,kun syötte.Ei sinun tarvitse miehesi vaatteita kaappiin siivota,eikä hänen ruokalautasta koneseen laitaa,se on joku askel vaan ja hän voi suikkasta ruok välineet koneeseen.

Puhun kokemuksesta,kolmesta lapsesta, olin jokaisesta vuoden äitiyslomalla,joka oli todella leppoisaa.

Hiukan vaan organisointikykyä kehiin.

Minä olin äitiyslomalla niin että oli kaksi alle 3v. Ensimmäinen nukkui aika pian hyvin ja olin elämäni kunnossa ja sain liikuttua, käytyä syömässä ja mitä vaan vauvan kanssa koska nukkui vaunuiissa päivällå aina kolme tuntia

No toinen ei sitten nukkunut koskaan eikä missään. Jos mies meni yöllä katsomaan vauvaa niin vauva huusi kuin syötävä eli äiti oli pakko saada. En saanut myöskään päivällä nukuttua kun vauva nukkui pienissä pätkissä eikä ikinä vaunuissa missään. Olin niin väsynyt että kun aamulla ns heräsin kello 7 kun mies lähti töihin ja esikoinen oli jo ylhäällä niin olin niin väsynyt että itketti ja koko päivän kuljin harmaudessa ja pieninkin kotityö oli äärimmäisen raskasta. Väsymys meni niin yli että kun olisin voinut viikonloppuna nukkua päivällä niin en pystynyt koska elimistö oli jatkuvassa hälytystilassa keskeytysten vuoksi.

Lapsi alkoi nukkumaan hyvin kun oli 3 vuotta.

Törkeää sanoa että asia olisi vain organisointikysymys.

Luulisi hiukan itse kullakin olevan ymmärrrystä toisen tilanteeseen vaikka itse ei olekaan samaa kokenut.

Tasan ei käy kyllä onnenlahjat. Itsekkin teen kolmivuorotyötä. Varsinkin esikoisen kanssa nautin äitiyslomasta, koska se oli todellista lepoa työhön verrattuna. Luin äitiysloman aikana kaikki ne kirjat, mitä olin aina haaveillut lukevani. Olin kerrankin timmissä kunnossa, kun kävin pitkiä vaunulenkkejä. Elämä oli kuin unenkaltaista hidasta elämää. Voi kun joskus vielä saisi viettää sellaisen vuoden. Nauttisin siitä täysin sydämmin.

Jokainen äiti tarvitsee myös omaa aikaa ilman vauvaa.

Mistä löydätte näin idari miehiä?

Ei se mies tajua, jos ei sitä joudu ikinä kokemaan. Mies on ihan yhtä lailla huoltaja kuin sinäkin. Jos jätät vauvan miehelle ja lähdet vaikkapa illaksi pois, niin hän on velvollinen hoitamaan vauvan. Jos ei hoida niin hän syyllistyy laiminlyöntiin, et sinä.

Kun meidän muksut oli pieniä niin tarvittaessa herätin miehen avuksi hoitamaan. Viikonloppuaamut nukuin pitkään. Joka ilta otin 30min omaa aikaa kun mies tuli kotiin. En ollut se menevin mamma. Imetin molempia 1,5v ja ensimmäiset yökyläilyt molemmat lapset tekivät parin vuoden iässä. Monen ystävän mielestä olin hukkunut vauvakuplaan jne. Miksikö selitän tätä? No en todellakaan olisi voinut ikinä noin paljon panostaa lapsiin, jos en todellakin olisi ottanut omaa pientä hetkeä päivittäin (ja joskus isompaakin), nukkunut tarpeeksi jne. Lapsille ei pysty olemaan "omistautunut" jos mies ei hoida omaa osuuttaan.

Sanokaahan, että kaiken tämän lisäksi olette vielä ottaneet miestenne sukunimen? Ilmaista koti- ja seksiorjuutta.

Vierailija kirjoitti:

Mua kiinnostaa, että minkä takia 10 kk lapsi heräilee. Onko jokin sairaus? Jos on terve lapsi, niin se pitää ensin hoitaa kuntoon. Minkä takia se eiole kunnossa, oletteko yrittäneet saada asiaa kuntoon?

Johan vitsin murjaisit.

Kolme lasta on opettanut mulle sen, etten ikinä sano kenellekään edes että vauvavuoden jälkeen helpottaa. Silloin on vielä monet hammasitkut, eroahdistukset, valtavat uniin tulevat kehitysharppaukset (esim. mielikuvituksen kehittyminen) edessä.

Tosiasia on että suurimmalla osalla helpottaa ehkä siinä 2,5v paikkeilla kokonaisuuden huomioiden. Jos on oikein kova uhmaikä niin ei silloinkaan. Unien voi olettaa helpottavan vajaa 2-vuotiaans - vaikka toki se 1v9kk herää vähemmän yöllä kuin 9kk rinnalla roikkuva tapaus. Jos tekee parin vuoden ikäerolla lapset, niin elämä alkaa olla ihan jees kun ne ovat 3 ja 5v.

Aina puhutaan kuinka siihen ja siihen mennessä lapsi alkaa nukkumaan tai kuinka vauvavuoden jälkeen kaikki on mystisesti helpompaa. Ei tällaista pitäisi vanhemmille valehdella. Jos lapsia tekee niin pitää asennoitua niin että ekat pari vuotta ovat fyysisesti raskaita ja se kolmas vuosi p*run vaikea henkisesti. Molempia vanhempia tarvitaan. Ei ole helppoa, eikä lasten kuulukaan olla "helppoja" silloin kun ne ovat käytännössä vielä ihan avuttomia ja epäitsenäisiä.

Ap:lle vastaus. Sellaista se elämä on kun tenavia tulee, hyvin usein se on just äiti joka joutuu paljon kovemmalle ku isukki. Harva mies sitä tajuaa.  Helppoa se ei ole missään lapsen iässä, oli sitten,vauva, koululainen tai murkku. Ja ei se ole vieläkään ,ainakaan minulle äitinä, vaikka muksut jo täysi-ikäisiä,nyt on sitten vaan isommat huolet ja ongelmat  :/  Pitää vaan yrittää jostain kehittää sitä omaa aikaa, vaikka väkisin, ja ehkä myös joku harrastus itselle kun lapsi kasvaa, niin ja toisten äitien kanssa puhumista ja vertaistukea, se on myös erittäin tärkeää. 

Sanon vaan tämän. Mitä rennompi ja hyväntuulisempi olet niin sitä iloisempi on lapsesi.

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle vastaus. Sellaista se elämä on kun tenavia tulee, hyvin usein se on just äiti joka joutuu paljon kovemmalle ku isukki. Harva mies sitä tajuaa.  Helppoa se ei ole missään lapsen iässä, oli sitten,vauva, koululainen tai murkku. Ja ei se ole vieläkään ,ainakaan minulle äitinä, vaikka muksut jo täysi-ikäisiä,nyt on sitten vaan isommat huolet ja ongelmat  :/  Pitää vaan yrittää jostain kehittää sitä omaa aikaa, vaikka väkisin, ja ehkä myös joku harrastus itselle kun lapsi kasvaa, niin ja toisten äitien kanssa puhumista ja vertaistukea, se on myös erittäin tärkeää. 

Ei se ole sellaista, meillä oli kaksi tasaveroista vanhempaa huolehtimassa lapsista.

Meillä oli perheaikaa, molemmilla vanhemmilla omaa aikaa ja vanhemmilla kiitos isovanhempien myös parisuhdeaikaa.

Lasten ollessa pieniä kumpikin vanhemmista tinki omista menoistaan.

Elämä oli ihanaa ja nautittavaa vaikka oli valvomista yns murhetta.

No huh, luojan kiitos olen vela! Ihanaa nukkua just silloin kun väsyttää... :D

Ap, vieläkö olet miehesi kanssa? Onko tullut lisää lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Tuo on jännä juttu. Munkaan mies ei ymmärtänyt koskaan mun väsymystä kun oli kaksi pientä huonosti nukkuvaa lasta ja hoidin heitä kotona. Mies nukkui yöt vielä eri huoneessa, jotta varmasti saisi nukuttua. Viikonloput oli usein harrastuksissa... Isäkuukausia ei koskaan pitänyt, ei ilmeisesti napannut kotona lasten kanssa oleminen kuin joskus päivä pari kerrallaan viikonloppuisin, kun tein keikkaa. Ja silloin kyllä työnsi lapset heti mulle kun tulin kotiin töistä, eikä todellakaan ollut tehnyt mitään kotitöitä päivän aikana. Ja valitteli aina kuinka on ollut niiiiin rankkaa!

Mutta nyt kun tuli kolmas lapsi, niin pidän varmasti huolen että jää kotiin pidemmäksi aikaa! Laskeskeli jo ja selitteli kuinka hänellä ei ole varaa (liian rankkaa, tai kenties noloa miehenä jäädä kotiin hoitamaan lapsia), yhtä lailla itse olen ollut rahattomana kaikki kotonaolo kuukaudet. Isäkuukaudesta maksetaan niin huonosti kuulemma, hmm no varmaan paremmin kuiten

Teet sitten kolmannen lapsen moisen isän kanssa

Kuulostaa vähän samalta kuin mikä tilanne itselläni aikoinaan oli. Pistä se mies pihalle, kun se ei yhtään arvosta sinua, eikä siitä ole edes mitään apua jaksamiseen. Päinvastoin, tuo vain katkeroittaa sinut.

Tsemppiä, kyllä se kohta helpottaa, kun lapsi kasvaa. Itselläni ainoa syy, miksi en ole täysin katkeroitunut on se todella hurmaava lapsi, joka siitä hankalan alun jälkeen tuli. Mutta jos eläisin tuon ajan uudelleen, pistäisin ukon pihalle. 

Hah, en huomannut että taas oli kaivettu ikivanha aloitus esiin.

Vierailija kirjoitti:

Juteltiin eilen pitkään ja yritin saada miehen ymmärtämään, että olen todella väsynyt (ja että väsymykseni takia hänen pitäisi osallistua enemmän kotona). Mies ei vain usko että olen väsynyt ja sanoo, että olen vain kyllästynyt tms ja ei ratkaisu ole että hän osallistuu enemmän kotona vaan että minä teen enemmän asioita niin en ehdi kyllästyä. Hän ideoi, että voisin huomenna soitella kaverilleni (joo, en pysty puhumaan puhelimessa kun vauva huutaa ja kitisee koko ajan, jos yritän puhua). Sitten hän ideoi, että minun pitäisi käydä päivällä kuntosalilla, se piristäisi (joo, ensinnäkin miehellä on meidän ainoa auto käytössä ja lähimmälle salille on 7 km eikä siellä ole lapsiparkkia eikä minulla ketään, joka tulisi hoitamaan lasta). Sitten kuulemma voisin leipoa, sekin piristäisi minua hänen mielestään (joo, lapsi huutaa heti kun teen yli 5 min kotitöitä tai ruokaa tms, leipominen on ihan mahdotonta). Ja sitten kun hän saapuu töi

Oh, hoh, kyllä nyt on ap sinulla peiliin katsomisen paikka. Sanot ,että lapsi huutaa aina ,jos teet jotakin. Ei ole terve sellainen lapsi! Enkä tosiaan usko ,että lapsi jaksaa huutaa 24 h/vrk.10kk ikäinen lapsi nukkuu osan vuorokaudesta joka tapauksessa. Kerroppa montako tuntia päivässä lapsesi nukkuu. Sinä voi nukkua myös osan siitä ajasta. Ei aikuinen tarvitse ihan niin paljon unta ,kuin 100kk ikäinen lapsi.

No-nyt tietysti sanot että sinulla on niin paljon kotitöitä. Siivousta, pyykin pesua, ruuan laittoa, kaupassa käyntiä ect. Okei, olen ollut 3x äitiyslomalla ja tiedän ,miten vähän töitä oli eka kerralla. Hiukan vain organisointia kehiin. Kuka siellä sotkee, mies on töissä, vauva nukkuu, leikkii ja itkee ,nauraa. Sinä et sotke huushollia. Laitat tavarat, vaatteet käytettyäsi siihen ,minne ne kuuluu, etä jätä niitä rösöttämään mihin sattuu, niin ei tarvitse siivota . Ruuan laiton voit organisoida,niin ,että teet 3x viikossa jonkun kattilallisen keittoa, vuallisen uuniruokaa jne. Annoksia laitat pakkaseen ja sieltä vaan mikrossa lämmität. Lapselle porkkanan ,perunan, kanan yms laitto käy nopeasti. Astiat aina het koneeseen ja kattilan/ paistinpannun sipaset puhtaaksi 3 min. Tiskipöytä on aina puhdas.pyykkikone taatusti pesee vauvan ja teidän pyykit, ei niitä joka päivä pestä.

Kaupassa kannattaa käydä vain 2-3 x viikossa, samalla ,kun lähdette ulkolenkille lapsen kanssa. Näin tein ja onnistuu jopa kolmen lapsen kanssa. 

Ja kyllä, kyllä mies on kotona muutaman tunnin illalla ja vapaa päivinä. Kaikilla työssäkäyvillä ihmisillä on 2 vapaapäivää.

Mies on ihan oikeassa , että kitinäsi/väsymyksesi on mielestä johtuvaa , ei muuta. Mikä estää sinua tänäänkin lähtemästä lenkille klo 18-19,00 esim? Tai lauantaina ,ja sunnuntaina tai silloin kun mies on kotona. Hänkin saa tutustua lapseen kahden kesken.