Lue keskustelun säännöt.
Kysy skitsofreenikolta
06.02.2019 |
Mulla on paranoidinen skitsofrenia, vastaan asiallisiin aiheeseen liittyviin kysymyksiin parhaan taitoni mukaan. Taustaa sen verran, että olen n. 30-vuotias nainen, diagnoosin sain muutama vuosi sitten. Asun itsenäisesti, en ole työelämässä.
Ja kun joku joka tapauksessa kysyy, miksi aloitin keskustelun: haluan oikaista mahdollisia vääriä käsityksiä ja vähentää psyykkisiin sairauksiin liittyvää vaikenemista ja häpeää. Lisäksi mulla on tylsää.
Kommentit (178)
Kiitos asiallisesta ja mielenkiintoisesta ketjusta.
Mikä ero sinusta on sinun ja heidän välillä jotka tekevät väkivalta rikoksia tai murhia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on paranoidinen skitsofrenia, vastaan asiallisiin aiheeseen liittyviin kysymyksiin parhaan taitoni mukaan. Taustaa sen verran, että olen n. 30-vuotias nainen, diagnoosin sain muutama vuosi sitten. Asun itsenäisesti, en ole työelämässä.
Ja kun joku joka tapauksessa kysyy, miksi aloitin keskustelun: haluan oikaista mahdollisia vääriä käsityksiä ja vähentää psyykkisiin sairauksiin liittyvää vaikenemista ja häpeää. Lisäksi mulla on tylsää.
Pystytkö abstraktiin ajatteluun ja keskusteluun vai oletko todella konkreettinen?
Koetko kognitiivisesti taantuneesi diagnoosin saamisen ja lääkityksen aloittamisen jälkeen?
Vierailija kirjoitti:
Kiitos asiallisesta ja mielenkiintoisesta ketjusta.
Mikä ero sinusta on sinun ja heidän välillä jotka tekevät väkivalta rikoksia tai murhia?
No nytpä tuli odottamaton kysymys! Varmaan aika monikin ero, mutta ensimmäisenä tulee mieleen yksinkertaisesti se, että en halua satuttaa muita ihmisiä tai tehdä pahoja asioita. (Minulla on itse asiassa aika ankara omatunto.) Uskon myös, että minulla on heitä parempia tapoja käsitellä vaikeita tunteita tai väkivaltaan liittyviä ajatuksia, jolloin ne eivät purkaudu väkivallantekoina ulospäin.
Sivumennen sanoen, skitsofreniaa tai muita psykoosisairauksia sairastavat ovat useammin vaaraksi itselleen kuin muille. Itse en usko olevani kummallekaan.
Saitko lääkityksen heti ensimmäisestä diagnoosista ja oletko käyttänyt sen jälkeen koko ajan ilman taukoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on paranoidinen skitsofrenia, vastaan asiallisiin aiheeseen liittyviin kysymyksiin parhaan taitoni mukaan. Taustaa sen verran, että olen n. 30-vuotias nainen, diagnoosin sain muutama vuosi sitten. Asun itsenäisesti, en ole työelämässä.
Ja kun joku joka tapauksessa kysyy, miksi aloitin keskustelun: haluan oikaista mahdollisia vääriä käsityksiä ja vähentää psyykkisiin sairauksiin liittyvää vaikenemista ja häpeää. Lisäksi mulla on tylsää.
Pystytkö abstraktiin ajatteluun ja keskusteluun vai oletko todella konkreettinen?
Uskoisin olevani keskimääräistä konkreettisempi, mitä olen mielestäni ollut aina. Osittain syytän siitä sitä, että arjessani ei juuri ole älyllisiä haasteita tai tarvetta kovin syvälliseen abstraktiin ajatteluun. Tarvittaessa pystyn pohtimaan myös "syvällisiä", jos aihe kiinnostaa niin paljon, että jaksan nähdä vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Koetko kognitiivisesti taantuneesi diagnoosin saamisen ja lääkityksen aloittamisen jälkeen?
En ainakaan niin paljoa, että huomaisin sen arjessani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mähän oon vähään ehkä skiitso. Joku aiivojen osa alue tuotttaa puhettta vaiikka en edess kykene ajatttelemaaaan.
Vaikutat älykkäältä ihmiseltä. Uskotko, että se on edesauttanut sairauden puhkeamista?
Mitä mieltä olet siitä, että skitsofrenia on mahdollisesti dopamiinin liikaerityksen seurausta? Tällöin esim. muille mitättömät seikat aiheuttavat kyseisestä aineenvaihduntapoikkeamasta kärsivälle voimakkaita vaikutuselämyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saitko lääkityksen heti ensimmäisestä diagnoosista ja oletko käyttänyt sen jälkeen koko ajan ilman taukoja?
Kyllä ja kyllä. Lääkkeitä on toki kokeiltu useita ennen kuin päästiin tämänhetkiseen yhdistelmään. Olen keskimääräistä hankalampi lääkittävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on paranoidinen skitsofrenia, vastaan asiallisiin aiheeseen liittyviin kysymyksiin parhaan taitoni mukaan. Taustaa sen verran, että olen n. 30-vuotias nainen, diagnoosin sain muutama vuosi sitten. Asun itsenäisesti, en ole työelämässä.
Ja kun joku joka tapauksessa kysyy, miksi aloitin keskustelun: haluan oikaista mahdollisia vääriä käsityksiä ja vähentää psyykkisiin sairauksiin liittyvää vaikenemista ja häpeää. Lisäksi mulla on tylsää.
Pystytkö abstraktiin ajatteluun ja keskusteluun vai oletko todella konkreettinen?
Uskoisin olevani keskimääräistä konkreettisempi, mitä olen mielestäni ollut aina. Osittain syytän siitä sitä, että arjessani ei juuri ole älyllisiä haasteita tai tarvetta kovin syvälliseen abstraktiin ajatteluun. Tarvittaessa pystyn pohtimaan myös "syvällisiä", jos aihe kiinnostaa niin paljon, että jaksan nähdä vaivaa.
Ok. Kysyin tämän siksi, koska käsitykseni mukaan skitsofreniassa ajatusmaailmaa leimaa voimakkaasti sen konkreettisuus – eikä siis niin, että vapaaehtoisesti ei halua ”ajatella syvällisiä”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvaile harhojasi? Millä tavalla sairaus näkyy arjessa?
Pelkäätkö sairauden ja sen hoitoon käytettävien lääkkeiden seurauksena ilmenevää aivovauriota ts. degeneroitumista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saitko lääkityksen heti ensimmäisestä diagnoosista ja oletko käyttänyt sen jälkeen koko ajan ilman taukoja?
Kyllä ja kyllä. Lääkkeitä on toki kokeiltu useita ennen kuin päästiin tämänhetkiseen yhdistelmään. Olen keskimääräistä hankalampi lääkittävä.
Tarkennan tähän vielä sen verran, että ensimmäinen diagnoosini ei ollut skitsofrenia. Minun (ja ilmeisesti monen muunkin kohdalla) diagnosointi tapahtuu niin, että ensin katsotaan, onko kyse jostain ohimenevästä, jolloin diagnoosina voi olla esim. tarkemmin määrittämätön psykoottinen häiriö. Taudin ja seurannan edetessä tullaan sitten vaiheeseen, jossa mietitään, onko joku "vakavampi" diagnoosi osuvampi. Hoito on ollut sairauteni ajan samanlaista, olen ollut samanlaisilla lääkkeillä jne.
Oletko täysin vapautunut ihmisten seurassa?
Kiitos aloituksestasi ja mielikuvien oikomisesta :)
Minun miehelläni on skitsofrenia sekä adhd, jotka molemmat tuovat arkeen omat haasteensa.
Hän ei ole työelämässä, mutta harrastuksia ja mielenkiinnonkohteita on sitäkin enemmän.
Skitsofrenia näkyy luonteen jäykkyytenä muutoksiin tai pieniinkin epäkohtiin (kengät väärin kenkähyllyssä,
kenkähylly meni päreiksi), sekä äkkipikaisuutena. Mieliala menee jaksottain, ja osaan jo havaita,
että milloin on "suuttumisjakso" päällänsä, jolloin kartetaan molemmat toisiamme koska tilanne
voi hänellä voi eskaloitua nopeasti. Välikommenttina, fyysisesti ei koskaan satuta ketään.
Vaikeita kausia on ehkä 20% ajasta, parempia loput.
Ihana ihminen ja poikkeuksellisen viisas.
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat älykkäältä ihmiseltä. Uskotko, että se on edesauttanut sairauden puhkeamista?
Mitä mieltä olet siitä, että skitsofrenia on mahdollisesti dopamiinin liikaerityksen seurausta? Tällöin esim. muille mitättömät seikat aiheuttavat kyseisestä aineenvaihduntapoikkeamasta kärsivälle voimakkaita vaikutuselämyksiä.
Olen lukenut, että älykkyys on pikemminkin suojaava kuin altistava tekijä. Näin sekä itse sairastumisen suhteen että myös kuntoutumisen suhteen. Tuntemissani sairastuneissa on niin diplomi-insinöörejä kuin hädin tuskin peruskoulusta selvinneitä.
En ole juuri perehtynyt psyyken sairauksien biologiseen puoleen. Tuosta mainitsemastasi olisi mielenkiintoista lukea, osaisitko suositella asiallista kirjaa tai nettisivua?
Ja tosiaan:
Kaikkea hyvää sinulle! :)
Kiitos erittäin mielenkiintoisesta ja opettavaisesta ketjusta! Opiskelen mielenterveysalalle ja kommenttisi auttoivat minua ymmärtämään skitsofreniaa sairastavan omaa kokemusta. Vaikutat upealta ihmiseltä, toivon kaikkea hyvää sinulle!
Olen taas vastailemassa, jos joku haluaa kysyä jotain.
AP