Lue keskustelun säännöt.
Kysy skitsofreenikolta
06.02.2019 |
Mulla on paranoidinen skitsofrenia, vastaan asiallisiin aiheeseen liittyviin kysymyksiin parhaan taitoni mukaan. Taustaa sen verran, että olen n. 30-vuotias nainen, diagnoosin sain muutama vuosi sitten. Asun itsenäisesti, en ole työelämässä.
Ja kun joku joka tapauksessa kysyy, miksi aloitin keskustelun: haluan oikaista mahdollisia vääriä käsityksiä ja vähentää psyykkisiin sairauksiin liittyvää vaikenemista ja häpeää. Lisäksi mulla on tylsää.
Kommentit (178)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä lääkkeitä syöt? Millä annoksilla?
En vastaa tähän kysymykseen suoraan. Tällä hetkellä syön kahta psykoosilääkettä käsittääkseni maksimiannoksilla ja lisäksi paria muuta lääkettä muihin ahdistuneisuuteen.
Mikset?
Käyttämäni lääkeyhdistelmä on harvinainen, joten pelkään, että minut voisi tunnistaa minut sen perusteella. En tiedä, onko tämä pelko realistinen vai ei, näitä tekstejähän voi lukea kuka vain ja google tuo myös tänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ne kovat lääkkeet valitettavasti näkyvät päällepäin. Puolisoni sairastaa samaa, eikä hänkään tunnista sitä, että sairaus näkyy sivuvaikutuksineen. Kysymykseni koskee kuitenkin kielen ja muistin hallintaa. Onko sinua tutkittu/testattu?
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olet siitä, että psykoosilääkkeitä käytetään myös pieniannoksisina mm. unettomuuden hoitoon. Onko liian tujua tavaraa?
no ite pystyn helposti nukkumaan yli 12 tuntia on tuhtia tavaraa. Lisäksi voi lihottaa tunteet laimenee ja aivot tylsistyy ei oo niin terävänä ainakin näin mulla. En määräisi unettomuuteen neuroleptei. Mut kyllä niillä unen saa. Temesta vei nopiasti uneen sain sitä silloin tällöin en joka päivä ottanut ja toimi hyvin ehkä aivot tarvitsevat muutaman temestan silloin tällöin et tottuu kunnon uniin ja sit lopettaa sen itelle ei tullu mitään viekkareita.
Vierailija kirjoitti:
Oletko käyttänyt jotain huumausaineta, jotka voivat laukaista skitsofrenian?
En.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne kovat lääkkeet valitettavasti näkyvät päällepäin. Puolisoni sairastaa samaa, eikä hänkään tunnista sitä, että sairaus näkyy sivuvaikutuksineen. Kysymykseni koskee kuitenkin kielen ja muistin hallintaa. Onko sinua tutkittu/testattu?
Ei ole tutkittu eikä testattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onko sun tunteet laimeapia kuin ilman lääkettä?
Vierailija kirjoitti:
onko sun tunteet laimeapia kuin ilman lääkettä?
En osaa sanoa, olen syönyt erilaisia psyykenlääkkeitä pitkään. En itse koe tunnemaailmaani latteaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saisinko mielipiteen kerrostaloasumiseen? Alapuolella viistosti asuu henkilö, joka kuulemma kuulee meiltä ja muilta naapureilta melua, ja hän reagoi häiriintymällä, "kostamalla" jne. Saamme koko kerros häneltä usein postia ja tulee räyhäämään. Yksi naapureista kertoi olleensa kaksi viikkoa reissussa jolloin oli tullut ovenväli täyteen lappuja metelistä, kun koti oli tyhjillään. Täällä on ollut kriisitilanteita, ja hän kai täyttäisi rikosilmoituksen kriteerit näillä häiritsemisillään, mutta jos on kyse sairaudesta, paheneeko entisestään oireilu, jos hälytämme virkavallan ensi kerralla paikalle? Mitä tekisit. Tästä on nyt puhuttu, kun hänellä on ollut vuosia ongelmia, mutta ihan kuin nyt olisi akuutti psykoosi tai lääkkeet ottamatta. Millaista toimintaa suosittelisit?
Emme siis tiedä, onko hänellä juuri skitsofrenia, mutta jokin vakavampi mt-ongelma. Hän ei ole ollut töissä vuosiin, siellä vain asuu ja kuuntelee naapuruston ääniä (silloinkin kun ei olla paikalla). Millainen puuttuminen auttaisi häntä (poliisin sijaan), jos ei itsellä ole sairauden tunnetta?
tsemppiä, hyvin vaikutat pärjäävän ja suhtaudut maailmaan sekä itseesi hienosti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko kysyä, vaikkei aihe vaadikaan: oletko trolli, joka loi tämän ketjun lystiksensä? Yleensä nämä "kysy mitä haluat" -ketjut ovat keskenään aika identtisiä, ehkä siis saman trollin tai kaverien näppiksiltä?
Vierailija kirjoitti:
Saisinko mielipiteen kerrostaloasumiseen? Alapuolella viistosti asuu henkilö, joka kuulemma kuulee meiltä ja muilta naapureilta melua, ja hän reagoi häiriintymällä, "kostamalla" jne. Saamme koko kerros häneltä usein postia ja tulee räyhäämään. Yksi naapureista kertoi olleensa kaksi viikkoa reissussa jolloin oli tullut ovenväli täyteen lappuja metelistä, kun koti oli tyhjillään. Täällä on ollut kriisitilanteita, ja hän kai täyttäisi rikosilmoituksen kriteerit näillä häiritsemisillään, mutta jos on kyse sairaudesta, paheneeko entisestään oireilu, jos hälytämme virkavallan ensi kerralla paikalle? Mitä tekisit. Tästä on nyt puhuttu, kun hänellä on ollut vuosia ongelmia, mutta ihan kuin nyt olisi akuutti psykoosi tai lääkkeet ottamatta. Millaista toimintaa suosittelisit?
Emme siis tiedä, onko hänellä juuri skitsofrenia, mutta jokin vakavampi mt-ongelma. Hän ei ole ollut töissä vuosiin, siellä vain asuu ja kuuntelee naapuruston ääniä (silloinkin kun ei olla paikalla). Millainen puuttuminen auttaisi häntä (poliisin sijaan), jos ei itsellä ole sairauden tunnetta?
Vaikea tilanne. Jos asiaan ei puututa, niin ei se ainakaan itsestään korjaudu, eli mä ottaisin yhteyttä virkavaltaan, vaikka se ikävältä tuntuukin. Itse olen hyötynyt hoidosta (tosin tilanteeni oli erilainen) ja näin jälkikäteen olen kiitollinen siitä, että sain hoitoa. Tuskin teidän naapurinnekaan omasta olostaan tällä hetkellä nauttii. Jos te naapurit tekisitte vaikka listaa siitä, miten kyseinen naapuri teitä häiritsee, ja miltä hän noin muuten vaikuttaa, se voisi auttaa hoitoon toimittamisessa. Mutta en tosiaan tiedä, kun en tuollaisessa tilanteessa ole ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
tsemppiä, hyvin vaikutat pärjäävän ja suhtaudut maailmaan sekä itseesi hienosti!
Kiitos :) Niillä korteilla pelataan, mitkä saadaan.
oliko lapsuudessasi jotain erityistä jolla on ollut merkitystä sairastumiseen?
vaikutat reippaalta ja sinulla taitaa olla hyvä itsetunto, ihailtavaa. Uskotko pystyväsi joskus vielä tekemään jotain työtä? Tsemppiä myös jatkoon!:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakko kysyä, vaikkei aihe vaadikaan: oletko trolli, joka loi tämän ketjun lystiksensä? Yleensä nämä "kysy mitä haluat" -ketjut ovat keskenään aika identtisiä, ehkä siis saman trollin tai kaverien näppiksiltä?
En ole trolli :) Tai mistä sen ikinä tietää... Ehkä mä olen sun mielikuvitustasi ja oikeasti tuijotat netin sijaan vastakkaista seinää.
En ihmettelisi ketjujen samanlaisuutta, ihmisiä tuntuu kiinnostavan samantyyppiset asiat, oli kyselyketjun aihe mikä tahansa.
Luin äsken mielenkiintoisen uutisen, jossa skitsofreniaa kuvattiin kroonisena pelkona. Oletko samaa mieltä? Juttu alla.
https://www.iltalehti.fi/mieli/a/6922adf1-f11e-45a8-93f5-b6b4fb0ea19f
Koiran pelolla ja ihmisten mielenterveyshäiriöillä on yllättävä yhteys
Olitko lapsena tai nuorena pelokas? Jos olit, miten se ilmeni?
Vierailija kirjoitti:
oliko lapsuudessasi jotain erityistä jolla on ollut merkitystä sairastumiseen?
vaikutat reippaalta ja sinulla taitaa olla hyvä itsetunto, ihailtavaa. Uskotko pystyväsi joskus vielä tekemään jotain työtä? Tsemppiä myös jatkoon!:)
Mua kiusattiin koulussa, mikä saattoi toki vaikuttaa. Perhe oli ihan normaali, ei täydellinen, mutta kenenkäs perhe olisi.
Tällä hetkellä en pysty tekemään "oikeaa" työtä, enkä koe, että linnunpönttöjen rakentaminen olisi mielekäs tapa kuluttaa päiviään, ainakaan, jos joutuisin siitä ilosta vielä maksamaan. (Kyllä, tällaisia paikkoja on. Minulle on niitäkin ehdotettu.) Mutta aika näyttää, maailma muuttuu varmasti, ja minäkin muutun todennäköisesti.
Vierailija kirjoitti:
Luin äsken mielenkiintoisen uutisen, jossa skitsofreniaa kuvattiin kroonisena pelkona. Oletko samaa mieltä? Juttu alla.
https://www.iltalehti.fi/mieli/a/6922adf1-f11e-45a8-93f5-b6b4fb0ea19f
Koiran pelolla ja ihmisten mielenterveyshäiriöillä on yllättävä yhteys
Mielenkiintoinen juttu. Ihan noin suoraksi en vetäisi mutkia, mutta sainpa taas uutta pohdittavaa.
Vierailija kirjoitti:
Olitko lapsena tai nuorena pelokas? Jos olit, miten se ilmeni?
Olin rohkea ja ulospäinsuuntautunut. Tosin teini-iässä mulla oli pelkoja, jotka nyttemmin luokittelisin sairauden oireiksi. Pelkäsin esimerkiksi, että ajatuksiani luetaan.
En tiedä. Mitään yksittäistä tilannetta en osaa nimetä, vaan kyse oli pidempiaikaisesta kuormituksesta ja luultavasti myös heikentyneestä kyvystä käsitellä sitä. Pitkään syytin itseäni milloin mistäkin valinnasta varmana siitä, että olisin jotenkin voinut välttää sairastumisen. Nykyään vältän jossittelua, se sattuu eikä siitä ole hyötyä.