Kysy skitsofreenikolta

Mitä oireita sulla oli , kun sairaus todettiin?

Onko diagnoosi auttanut harhojen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Mitä oireita sulla oli , kun sairaus todettiin?

Muistan akuuteimmasta ajasta aika vähän, mutta esim. pelkäsin, että joku käy luonani penkomassa tavaroita ja vaihtaa (eri sairauteen käyttämäni) lääkkeet toisiin. Olin masennuksen vuoksi hoidon piirissä, kun oireet alkoivat käydä vakavammiksi. Ensi alkuun lääkärit olivat sitä mieltä, että psykoottiset oireet menevät todennäköisesti ohi nopeasti ja "kevyellä" lääkityksellä. Näin ei käynyt, vaan pelot kasvoivat, lisäksi uskoin näkeväni esineiden ja ihmisten "energioita". Vähitellen aloin olla vakuuttunut siitä, että elämäni oli ihmiskoe ja että mua tarkkaillaan ja ajatuksiani luetaan. Pahimmillaan olin varma, että kämppikseni tulee oven läpi ja tap-paa mut, jos teen jotain väärin. Sen luulon myötä päädyin ensimmäistä kertaa suljetulle osastolle, missä lääkitys vaihdettiin.

Vaikuttaako sairaus jollain tasolla ilmaisukykyysi tai kykyysi suoriutua ihmisten kanssa tai arjessa? Miten huomasit sairautesi? Miten paranoidinen skitsofrenia eroaa toisesta muodostaan jonka nimeä en muista? Miten hyvin suoriutuisit opinnoista? Kuinka tehokkaasti lääkkeet auttavat? Käytkö terapiassa? Erottaako sinusta päälle päin että sinulla on se? Mitä ajattelet elokuvista joissa mielenterveysongelmaisista tehdään antisankareista (mm. joker ja harley quinn mad love- teeman ympärillä)

Pitäisikö olla huolissaan, koska yksi läheiseni selitti miten siirtää itensä sivuun ja haluaa vain edistää maailmanrauhaa. On korkealle koulutettu ja fiksu mies, mutta tuo oli jotenkin korviinpistävää puhetta. 

Vierailija kirjoitti:

Onko diagnoosi auttanut harhojen kanssa?

On. Oikean diagnoosin avulla olen saanut oikeanlaista hoitoa. Lisäksi diagnoosi ja tiedollinen sairauden kulkuun tutustuminen ovat auttaneet. Voin esimerkiksi lohduttaa itseäni sillä, että ajatukseni tai aistimukseni ovat, jos eivät suorastaan mahdottomia, niin ainakin hyvin epätodennäköisiä. Se rauhoittaa, jos olen vaikka kuormittavassa tilanteessa.

Haaveiletko parisuhteesta, koetko voivasi olla hyvä kumppani? Ellet ole jo?

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaako sairaus jollain tasolla ilmaisukykyysi tai kykyysi suoriutua ihmisten kanssa tai arjessa? Miten huomasit sairautesi? Miten paranoidinen skitsofrenia eroaa toisesta muodostaan jonka nimeä en muista? Miten hyvin suoriutuisit opinnoista? Kuinka tehokkaasti lääkkeet auttavat? Käytkö terapiassa? Erottaako sinusta päälle päin että sinulla on se? Mitä ajattelet elokuvista joissa mielenterveysongelmaisista tehdään antisankareista (mm. joker ja harley quinn mad love- teeman ympärillä)

Pitäisikö olla huolissaan, koska yksi läheiseni selitti miten siirtää itensä sivuun ja haluaa vain edistää maailmanrauhaa. On korkealle koulutettu ja fiksu mies, mutta tuo oli jotenkin korviinpistävää puhetta. 

On vaikea sanoa, millä tavalla skitsofrenia vaikuttaa sosiaalisissa tilanteissa selviytymiseen. Yksi merkittävä asia on se, että kun olen huonommassa kunnossa, mun on vaikea luottaa muihin kuin ihan läheisimpiin ihmisiin, koska epäilen heidän juonittelevan mua vastaan.

Olin masennuksen vuoksi hoidon piirissä, kun skitsofrenia "kiehui yli", tai siis oireita alkoi olla niin paljon, että ne alkoivat näkyä käyttäytymisessäni ja puheessani. Sain nopeasti lääkityksen, jota on sen jälkeen muutamia kertoja vaihdettu ja säädetty.

Skitsofreniaa on eri tyyppejä (paranoidinen, hebefreeninen, katatoninen ja erilaistumaton), en tiedä paljoa muusta kuin tästä omastani. Netistä löytyy varmasti tietoa muista tyypeistä.

Jouduin jättämään yliopisto-opinnot kesken sairastumisen takia, toiveena olisi joskus vielä opiskella jotain, mutta tuskin yliopistoympäristössä. Lääkityksen ansiosta voin tälläkin hetkellä kuitenkin asua itsenäisesti ja pystyn myös kyseenalaistamaan harhojani ja ajatuksiani. Mulla on vahva lääkitys, jota eräät nimittävät "kemialliseksi lobotomiaksi". En itse koe asian olevan näin ja uskoisin, että tuntemattomat ihmiset eivät näe minusta päällepäin, että sairastan.

Kävin Kelan kolmivuotisen psykoterapian, josta ei loppujen lopuksi ollut juuri hyötyä. Enemmän olen hyötynyt erilaisista vertaistukiryhmistä.

Yleisesti ottaen en pidä siitä, miten mielenterveysongelmia ylipäänsä ja skitsofreniaa erityisesti kuvataan elokuvissa. Usein tuntuu unohtuvan, että skitsofreenikko on paljon useammin vaaraksi itselleen kuin muille, eikä skitsofreniassa ole mitään hohdokasta. En juuri katso elokuvia, joissa on tällaisia elementtejä, joten en sen enempää osaa sanoa aiheesta.

Läheisesi jutut kuulostavat minusta huolestuttavilta, mutta en tiedä, miten tilanteessa kannattaisi toimia. Itse olin muun syyn takia hoidon piirissä jo ennen kuin todellisuudentajuni petti, joten en ole koskaan ollut tahdonvastaisessa hoidossa.

Miten hyvin nukut?

Vierailija kirjoitti:

Haaveiletko parisuhteesta, koetko voivasi olla hyvä kumppani? Ellet ole jo?

En ole parisuhteessa, enkä juuri haaveilekaan sellaisesta. En osaa arvioida, minkälainen kumppani olisin. Menneet seurustelusuhteeni ovat olleet sellaisten ihmisten kanssa, joilla myös on ollut mielenterveysongelmia. Joskus tällaiset suhteet onnistuvat ja toimivat, minun tapauksessani eivät todellakaan. Ystäviä onneksi on.

Vierailija kirjoitti:

Miten hyvin nukut?

Nukahtamisessa kestää (on kestänyt lapsuudesta saakka), mutta yleensä en juuri heräile öisin. Käytän melatoniinia ja yhden lääkkeeni sivuvaikutuksena on väsymys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä oireita sulla oli , kun sairaus todettiin?

Muistan akuuteimmasta ajasta aika vähän, mutta esim. pelkäsin, että joku käy luonani penkomassa tavaroita ja vaihtaa (eri sairauteen käyttämäni) lääkkeet toisiin. Olin masennuksen vuoksi hoidon piirissä, kun oireet alkoivat käydä vakavammiksi. Ensi alkuun lääkärit olivat sitä mieltä, että psykoottiset oireet menevät todennäköisesti ohi nopeasti ja "kevyellä" lääkityksellä. Näin ei käynyt, vaan pelot kasvoivat, lisäksi uskoin näkeväni esineiden ja ihmisten "energioita". Vähitellen aloin olla vakuuttunut siitä, että elämäni oli ihmiskoe ja että mua tarkkaillaan ja ajatuksiani luetaan. Pahimmillaan olin varma, että kämppikseni tulee oven läpi ja tap-paa mut, jos teen jotain väärin. Sen luulon myötä päädyin ensimmäistä kertaa suljetulle osastolle, missä lääkitys vaihdettiin.

Minulla on näitä kaikkia, pitäisikö huolestua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä oireita sulla oli , kun sairaus todettiin?

Muistan akuuteimmasta ajasta aika vähän, mutta esim. pelkäsin, että joku käy luonani penkomassa tavaroita ja vaihtaa (eri sairauteen käyttämäni) lääkkeet toisiin. Olin masennuksen vuoksi hoidon piirissä, kun oireet alkoivat käydä vakavammiksi. Ensi alkuun lääkärit olivat sitä mieltä, että psykoottiset oireet menevät todennäköisesti ohi nopeasti ja "kevyellä" lääkityksellä. Näin ei käynyt, vaan pelot kasvoivat, lisäksi uskoin näkeväni esineiden ja ihmisten "energioita". Vähitellen aloin olla vakuuttunut siitä, että elämäni oli ihmiskoe ja että mua tarkkaillaan ja ajatuksiani luetaan. Pahimmillaan olin varma, että kämppikseni tulee oven läpi ja tap-paa mut, jos teen jotain väärin. Sen luulon myötä päädyin ensimmäistä kertaa suljetulle osastolle, missä lääkitys vaihdettiin.

Minulla on näitä kaikkia, pitäisikö huolestua?

En tietenkään tunne sinua ja tilannettasi, mutta kyllä voisi olla hyvä tarkistaa tilanne ja jutella ammattilaisen kanssa. En tiedä, miten tämä parhaiten onnistuisi, ehkä psykiatrisen sairaanhoitajan kautta? 

Minkä ikäisenä oireesi alkoivat? Tapahtuiko jotain, joka laukaisi oireet? Onko sinulla ollut aikaisemmin jotain samantyyppistä, mutta se on mennyt nopeasti ohi?

Tekeekö hyvä mielikuvitus skitsofreenikon harhat ja oireilun pahemmaksi? Entä fiktio, esim. kauhujutut?

Mikä on mielestäsi syynä sairastumiseesi?

Miten skitsofreniasta kärsivää läheistä voi mielestäsi parhaiten auttaa?

Oletko joskus leikkinyt spiritismiä tai jotain paholaiseen ja noituuteen liittyviä juttuja? Uskotko, että sellaisilla voisi olla vaikutusta? Millainen on suhteesi uskontoon/uskontoihin?

Kuinka toivoisit, että ihmiset suhtautuisivat sairauteesi?

Mitkä ovat tavallisimmat kömpelöt suhtautumistavat, joita kannattaa välttää?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on paranoidinen skitsofrenia, vastaan asiallisiin aiheeseen liittyviin kysymyksiin parhaan taitoni mukaan. Taustaa sen verran, että olen n. 30-vuotias nainen, diagnoosin sain muutama vuosi sitten. Asun itsenäisesti, en ole työelämässä.

Ja kun joku joka tapauksessa kysyy, miksi aloitin keskustelun: haluan oikaista mahdollisia vääriä käsityksiä ja vähentää psyykkisiin sairauksiin liittyvää vaikenemista ja häpeää. Lisäksi mulla on tylsää.

Ennen kuin sinulle tehtiin diaknoosi,pelkäsitkö liikkua julkisilla paikoilla?. Kun itellä hirvee pelko liikkua julkisilla paikoilla. Olen nyt 24v.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisenä oireesi alkoivat? Tapahtuiko jotain, joka laukaisi oireet? Onko sinulla ollut aikaisemmin jotain samantyyppistä, mutta se on mennyt nopeasti ohi?

Jälkiviisaasti voisi sanoa, että psykoottisia oireita mulla oli ensimmäistä kertaa murrosiän alussa. Sen jälkeen oireet ovat olleet enemmän tai vähemmän läsnä, välillä pitkiäkin aikoja taka-alalla. Hoidon piiriin pääsin vähän päälle 20-vuotiaana ja sillä tiellä ollaan. Taustalla kriiseilyä, opiskeluihin ja tulevaisuuteen liittyvää ahdistusta, kaikenlaisia tuohon ikään kuuluvia asioita, mutta jotenkin en kestänyt niitä. Sitten tuli vain sellainen jumi, ettei mistään tullut enää mitään. Pääsin hoitoon, aluksi hoidettiin masennusta ja ahdistusta, lääkäri sitten tajusi puheista, että jotain muutakin on nyt pielessä. Yritän olla jossittelematta ja miettimättä, minkälaista elämäni olisi, jos olisin hakenut apua jo nuorena, tai jos olisin opiskellut jotain muuta.