Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tein virheen, joka pilasi elämäni
06.02.2019 |
Menin leikkaukseen, josta tiesin riskit ja tiesin, että en voi elää sen seurauksen kanssa, johon leikkauksessa kerrottiin olevan jopa 30 prosentin mahdollisuus.
Lääkäreiden mielestä leikkaus oli välttämätön. Jälkeenpäin se osoittautui kuitenkin turhaksi.
Olin optimistinen ja ajattelin, että kuulun varmaan ennemmin 70%. Nyt sitten pilasin elämäni loppuiäksi.
Kommentit (258)
Sä pärjäät silti, mutta kaikki ei ole niiden syytä. 🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥 kaikilla on varmasti ollut välillä ajatus: what if i just hit it suddenly because my life is ruined?....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota on elämä. Se jatkuu.
En odottanut, että pääsisin suoraan vanhusten elämäntapaan alle 30-vuotiaana. Odotan jo kuolemaa kuten moni vanhuskin. Enkä voi antaa itselleni anteeksi, koska itse tein väärän ratkaisun. Eri asia jos olisin vaan kävellyt suojatiellä ja joku olisi ajanut mun yli. Ap
Moni tekee vääriä ratkaisuja ja niiden kanssa on vain elettävä. Aika auttaa sinua sopeutumaan.
On kulunut monta vuotta, enkä ole sopeutunut yhtään. Tätä sanotaan varmaan sopeutumishäiriöksi, mutta ei se minusta ole häiriintynyttä jos ei sopeudu huonoon elämään. En halua terapiaan enkä mihinkään ryhmään, en oikeasti usko että mikään auttaa tai että pääsisin yli koskaan. Miten voisin, kun tiedän ettei mikään muutu? Ap
Itsesyytökset ja suru on tietysti luonnollinen tapa reagoida, mutta joko sinulla on umpisurkea päivä tai sitten olet umpimarttyyri kitisijä. Et edes tahdo parantaa omaa henkistä oloasi? Kitise sitten, mutta älä tällöin luota muiden sympatiaan. Marttyyrit jäävät aina yksin.
^ Henkisesti kypsymättömät ihmiset ovat hyvin armottomia kärsiviä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse tehdä aloitusta, jos ei aio enempää avata.
Voi kirjoittaa vaikka omaan päiväkirjaan.Kenellekään ei valitettavasti ole valtuuksia määrätä, kuka voi tehdä aloituksen ja mistä. Täällä ei todellakaan kannata kertoa kaikkia yksityiskohtia kaikesta. Ap
Eli et voi kertoa yksityiskohtia, koska silloin ongelmasi paljastuisi aivan merkityksettömäksi. Minkä tiedät itsekin.
Minulle tuli kanssa tälläinen olo, ettei se ongelma ole oikeasti niin iso tai että AP voisi tehdä asialle jotain, mutta haluaa mielummin kylpeä itsesäälissä. Tai sitten koko ongelmaa ei ole olemassa ja AP vain tahtoo sääliä.
Mihin AP on mennyt? Eiks AP enää halua keskutellakkaan asiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko tehdä korjausleikkausta?
Ai vitsi, toihan on hyvä idea. Jos olis vaan jollekin tullut mieleen. Ei voi kuule tehdä, jos voisi niin olisi varmaan tehty?! Ap
Mielestäni tuo kirjoittaja kysyi asiallisen kysymyksen, miksi sä hänelle kiukkuat? Varsinkin kun et suostu yhtään avaamaan aloitusta, ei me voida tietää voiko korjata tai onko yritetty.
Sun on nyt vaan elettävä asian kanssa, ja tuo katkeruus, vaikkakin on ymmärrettävää, ei tosiaankaan auta.
Tottakai jos on joku vika, joka häiritsee itseä paljon, on miettinyt kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja, miten sitä voisi muuttaa. On oikeasti tyhmää ehdottaa jotain niin ilmiselvää kuin korjausleikkaus. Tiedoksesi, että todella monet esim. sairaat eivät hirveästi nauti, että heille ehdotetaan sitä ja tätä. Yleensä tietävät jo valmiiksi hyvin, mitä mahdollisuuksia on. Ellei niin huonossa kunnossa ettei ajatuskaan kulje. Toisaalta jotkut kyllä alistuu, että tätä tämä on, koska ovat niin kilttejä ihmisiä ja jos lääkäri on sanonut, että ei voi auttaa enää. Kai se oli osin turhaa kiukkuamista sitten. En ole kovin mukavalla tuulella. Ap
No miksi sä sitten teet aloituksen, jos siihen ei saa kommentoida tai esittää asiallista kysymystä? Tää nyt kuitenkin on aavee, ja vastaukset voi olla ihan mitä vain.
Jos vaivalle ei pysty mitään tekemään, fakta on, että sun on vaan alistuttava siihen. Ei siihen kiltteys tai pahuus auta, jos asia on peruuttamaton.
Me ei täällä tiedetä mitä sä olet tehnyt tai jättänyt tekemättä asian hyväksi, sä kiukkuat meille, jotka yritämme tiedonpuutteesta huolimatta kommentoida, joten tää sun aloitus on aika turha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikkaanpa, että tämä elämää suurempi vaiva on virtsankarkailu tai vastaava pikkuvika, joka on kymmenillä tuhansilla muillakin ihmisillä. Jotka eivät kuitenkaan asiaa juuri edes huomaa eivätkä pidä siitä mitään meteliä.
Kannattaisiko sinun ap yrittää asettaa ongelmasi mittasuhteisiinsa?
Milloin leikkaus tehtiin? Jos on vasta vähän aikaa, et varmaan ole vielä hyväksynyt asiaa. Kun aika kuluu, opit hyväksymään asian.
Minunkin piti hyväksyä alle 18-vuotiaana, että minulla on sairaus, jonka takia minuun sattuu koko ajan loppuelämäni, se tulee pahenemaan jatkuvasti ja lopulta en ehkä pysty enää kävelemään 30-vuotiaana. Sen lisäksi sairastuin muutama vuosi sitten suolistosairauteen, joka rajoittaa elämääni paljon, mutta ei voi mitään, jatkan elämääni niin normaalisti kuin vain voin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Milloin leikkaus tehtiin? Jos on vasta vähän aikaa, et varmaan ole vielä hyväksynyt asiaa. Kun aika kuluu, opit hyväksymään asian.
Minunkin piti hyväksyä alle 18-vuotiaana, että minulla on sairaus, jonka takia minuun sattuu koko ajan loppuelämäni, se tulee pahenemaan jatkuvasti ja lopulta en ehkä pysty enää kävelemään 30-vuotiaana. Sen lisäksi sairastuin muutama vuosi sitten suolistosairauteen, joka rajoittaa elämääni paljon, mutta ei voi mitään, jatkan elämääni niin normaalisti kuin vain voin.
Tästä on jo 4 vuotta. Ap
En vastaa ilkeisiin tai "sulla ei varmaan ole mitään kumminkaan" provosointeihin mitään. Eihän teidän mielestä Lukkarisen J:lläkään ole oikeasti syöpää. Joudutte menemään jonnekin muualle tyydyttämään uteliaisuuttanne ja vahingoniloanne. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kuule... lääkärit, niin kuin mekin olemme ihmisiä, emme jumalia. Kaikki tekevät virheitä, ja sehän on ihan selvää. Siis jos sä olisit lääkäri, etkö säkin tekis ihan vanhingossa vahinkoja vai luulisitko olevas jumala?
Oon melkein 14-vuotias, ja olen tyttö. Voin sanoa, etyä sairastan vakavaa masennusta.
En silti syytä siitä ketään muuta, kuin niitä jotka on aiheuttanu mul pahaanoloo mut en rive nyt kertoo ketkä.
Mut sen voin sanoa, että olen kokenut sitäm että mun mutsin asioista on puhuttu selän takana ja viakka mitä, sekä että itteltä toinen lemmikki ja vanhempi menehtyny vakaviin sairauksiin. Esim. Meidän se yks 12v katti vietiin viime tai edellisvuonna siis päivää paria ennen jouluaattoa viimeiselle matkalle, eli lopetettavaksi. Sillä oli maksassa jotain, ja sit joku syöpä. Se lopetettiin siksi, että se oli jo niin sairas että oli laihtunut kuukaudessa todella paljon, eikä loppu vaiheessa enää pystynyt kävelemään. Hoitokin olisi tullut todella kalliiksi, joten se lopetettiin.
Mua on myös nyt yli puol vuotta yks tyyppi kiusannu, ja viakka on ollut välillä silleen et se ei oo kiusannu, nii taas alkaa. On tietysti ollu muuta sanalkist, ja vaik ei oo lyömistä, tms nii delladta sanalkista. Onneks ei tiiä puh.numeroo,tms mut kuitenki. Nyt yhdes vaihees hön näki mun ulkonäöstä vaivaa...
Ettei tästä viestistä tule liian pitkää nii sanon, että ei kenenkään elämä oel täydellistä. Älä syytä toisia, varsinkaan lääkäreitä, tms jotka on ammattilaisia koska hekin ovat ihmisiä.
Mutta tällasis tapauksissa ku itte oon kokenu, ainakin siel, esmi. selän takan puhumisest... siitä voi syyttää niitä mustamaalajia.
Mut hei, kiitti et sain avautua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin leikkaus tehtiin? Jos on vasta vähän aikaa, et varmaan ole vielä hyväksynyt asiaa. Kun aika kuluu, opit hyväksymään asian.
Minunkin piti hyväksyä alle 18-vuotiaana, että minulla on sairaus, jonka takia minuun sattuu koko ajan loppuelämäni, se tulee pahenemaan jatkuvasti ja lopulta en ehkä pysty enää kävelemään 30-vuotiaana. Sen lisäksi sairastuin muutama vuosi sitten suolistosairauteen, joka rajoittaa elämääni paljon, mutta ei voi mitään, jatkan elämääni niin normaalisti kuin vain voin.
Tästä on jo 4 vuotta. Ap
Ahaa, sain käsityksen että olisi aika tuore tapahtuma. Et ole ilmeisesti sitten käsitellyt asiaa. Elämäsi helpottuu huomattavasti, kun hyväksyt asian, vaikka sinua saa suututtaa, koska elät loppuelämäsi vaivasi kanssa. Saat olla katkera, mutta se ei auta. Oletko tehnyt ilmoituksen hoitovirheestä? Se voisi helpottaa vihaasi, kun saisit kohteen sille. Oletko keskustellut asiasta leikkaavan lääkärin kanssa tai edes toimenpiteen suorittaneen sairaalan kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ihmiset osaisivat auttaa täällä paremmin jos avaisit mistä asiasta on kyse. nyt tämä on enemmän sellainen "voi mua, säälikää mua" keskustelu.
Ei mua voi konkreettisesti auttaa enkä halua sääliä. Halusin vaan ehkä että joku just sanoo, että se ei välttämättä ole kokonaan mun syy, kun alkoi tuntua siltä että en kestä katumusta enää yhtään hetkeä. Ap
Ei se ollut sun syy eikä kenenkään muunkaan. Teit valinnan niiden tietojen perusteella, jotka silloin sait, et olisi voinut tietää tulevaa etukäteen. Lääkärit taas antoivat suosituksensa parhaan ymmärryksensä mukaan, he uskoivat että näin olisi sinulle parasta. Hekään eivät voineet tietää etukäteen, miten kävisi.
Ei se varmaan ollutkaan ainakaan kokonaan mun syy. Mielessä pyörii joskus ihmiset, joita olen tuntenut ennen ja joista kuvittelen, että he eivät varmasti olisi tehneet samaa virhettä vaan just kuuntelevat aina sisäistä tietämystään. Jos olisin tehnyt virheen sen perusteella, että pidän pääni ja olisi sen takia käynyt huonosti, niin varmaan valinnan takana olisi vähän helpompi seistä. Nyt murruin paineen alla ja ne ihmiset jotka mua kehotti menemään hoitoon, on joko kadonneet mun elämästä tai kohauttelevat olkiaan (lääkärit) ja sanovat, että näistä palasista on nyt kerättävä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota on elämä. Se jatkuu.
En odottanut, että pääsisin suoraan vanhusten elämäntapaan alle 30-vuotiaana. Odotan jo kuolemaa kuten moni vanhuskin. Enkä voi antaa itselleni anteeksi, koska itse tein väärän ratkaisun. Eri asia jos olisin vaan kävellyt suojatiellä ja joku olisi ajanut mun yli. Ap
Kuoleman odotus ei iästä kiinni. Eikä kaikki vanhukset odota kuolemaa.
Vierailija kirjoitti:
Terapiaan
Miksi pitäisi käyttää aikaa tuollaiseen? Kyllä luonto korjaa liian heikot pois.
-eri
Olet ap ilmeisesti sama 23-vuotias, joka tekee melkein päivittäin noita "Elämäni on pilattu" -aloituksia?
Ongelmasi ei ole se fyysinen haitta, joka on leikkauksesta seurannut. Sen kanssa voisit varmasti elää vallan hyvin.
Todellinen ongelmasi on pääsi sisältö. Siellä olet kasvattanut sen vaivasi niin suureksi, että se estää sinua ihan oikeasti elämästä.
Nyt voit valita kahdesta. Joko jatkat valittamista hamaan loppuun asti ja huomaat 90-vuotiaana, että eipä sitten tullut koskaan tehtyä mitään mukavaa.
Tai voit lopettaa valittamisen ja elää tästä eteen päin täysillä niillä edellytyksillä, jotka sinulla on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin leikkaus tehtiin? Jos on vasta vähän aikaa, et varmaan ole vielä hyväksynyt asiaa. Kun aika kuluu, opit hyväksymään asian.
Minunkin piti hyväksyä alle 18-vuotiaana, että minulla on sairaus, jonka takia minuun sattuu koko ajan loppuelämäni, se tulee pahenemaan jatkuvasti ja lopulta en ehkä pysty enää kävelemään 30-vuotiaana. Sen lisäksi sairastuin muutama vuosi sitten suolistosairauteen, joka rajoittaa elämääni paljon, mutta ei voi mitään, jatkan elämääni niin normaalisti kuin vain voin.
Tästä on jo 4 vuotta. Ap
Ahaa, sain käsityksen että olisi aika tuore tapahtuma. Et ole ilmeisesti sitten käsitellyt asiaa. Elämäsi helpottuu huomattavasti, kun hyväksyt asian, vaikka sinua saa suututtaa, koska elät loppuelämäsi vaivasi kanssa. Saat olla katkera, mutta se ei auta. Oletko tehnyt ilmoituksen hoitovirheestä? Se voisi helpottaa vihaasi, kun saisit kohteen sille. Oletko keskustellut asiasta leikkaavan lääkärin kanssa tai edes toimenpiteen suorittaneen sairaalan kanssa?
Olen pyöritellyt asiaa vaikka miten päin, enkä silti saa hyväksyttyä mitään. Olen tehnyt jossain vaiheessa valituksen, mutta lääkärit ei sinänsä ole tehneet virhettä hoidossa vaan ihan tavallista on silpoa ihmisiä ja esittää tilastot omalla tyylillään. Aion kyllä sanoa ens käynnillä, että mun mielestä on yhä tosi väärin että painostettiin hoitoon niin vahvasti silloin. Mutta eihän se mitään mun tilanteeseen auta, vaikka pyytäisivät polvillaan anteeksi sitä käytöstä. Vajaa vuosi sitten olin toimintakyvyn arvioinnissa, missä todettiin, että toimintakyky on huono fyysisten asioiden ja psyykkisen kuormituksen takia. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota on elämä. Se jatkuu.
En odottanut, että pääsisin suoraan vanhusten elämäntapaan alle 30-vuotiaana. Odotan jo kuolemaa kuten moni vanhuskin. Enkä voi antaa itselleni anteeksi, koska itse tein väärän ratkaisun. Eri asia jos olisin vaan kävellyt suojatiellä ja joku olisi ajanut mun yli. Ap
Kuoleman odotus ei iästä kiinni. Eikä kaikki vanhukset odota kuolemaa.
Mutta vanhuksille on sosiaalisesti hyväksyttyä, että odottaa poispääsyä kun on sitä ja tätä vaivaa. Nuoremmalle samasta suututaan ja pitäisi olla jotenkin voimaantunut vaikka olisi kuinka huono olla omassa vartalossa. Ap
Alue: Aihe vapaa
Ei se ollut sun syy eikä kenenkään muunkaan. Teit valinnan niiden tietojen perusteella, jotka silloin sait, et olisi voinut tietää tulevaa etukäteen. Lääkärit taas antoivat suosituksensa parhaan ymmärryksensä mukaan, he uskoivat että näin olisi sinulle parasta. Hekään eivät voineet tietää etukäteen, miten kävisi.