Tein virheen, joka pilasi elämäni

Huono itsetunto, huomionkipeys, keksityt sairaudet... eli mene terapiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli syyllisyys painaa...,Nyt on turha itkeä, kun on housuissa. Seuraavaksi mietit, mitä voit tehdä, jotta pystyt elämään hyvää elämään niillä korteilla, mitä sinulla nyt on.

Sehän se, kun en halua näillä korteilla pelata. Ei tästä saa enää hyvää. Olen yrittänyt jo monta vuotta. Joku henkinen este kuitenkin yhä on, että varsinaisesti kuolisin pois. En halua elää enkä uskalla kuolla. Ap

Siinä tapauksessa ainoa vaihtoehto on kärsiä, ellet ole valmis hakemaan itsellesi apua esimerkiksi terapiasta.

Olen hakenut apua terapiasta ja se vaan pahensi oloani ja lisäsi kuluja. Voisin aloittaa uuden kanssa, mutta en jaksa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota on elämä. Se jatkuu.

En odottanut, että pääsisin suoraan vanhusten elämäntapaan alle 30-vuotiaana. Odotan jo kuolemaa kuten moni vanhuskin. Enkä voi antaa itselleni anteeksi, koska itse tein väärän ratkaisun. Eri asia jos olisin vaan kävellyt suojatiellä ja joku olisi ajanut mun yli. Ap

Moni tekee vääriä ratkaisuja ja niiden kanssa on vain elettävä. Aika auttaa sinua sopeutumaan.

On kulunut monta vuotta, enkä ole sopeutunut yhtään. Tätä sanotaan varmaan sopeutumishäiriöksi, mutta ei se minusta ole häiriintynyttä jos ei sopeudu huonoon elämään. En halua terapiaan enkä mihinkään ryhmään, en oikeasti usko että mikään auttaa tai että pääsisin yli koskaan. Miten voisin, kun tiedän ettei mikään muutu? Ap

Ei sinun ole pakko elää. Oma on elämäsi.

Hei, sä selviit kyllä. Moni varmasti ajattelee kerran eläessään, että ninoon nyt elämäni on pilalla. Silti suurin osa selviää siitä ajatuksesta, ja hoitaa vaan asian jollain tavalla kuntoon ja sitten pystyy ja voi ajatellakkin päinvastoin eli, että jee selvisin.

Sä tulet selvii, mä tulen selvii ja kaikki muutkin kun vain pääsemme sopuun keskenömme ja selvitämme kaikki asiat perusteellisesti aina ja teemme työmme loppuun hyvuin. Jos nöitä adioita ei edes yritä hoitaa hyvin, niin sitten voi sanoanettä elämä on pilalla.

Toivon, että tää autto edes vähän ja että sait jotain selvää tästä äläkä ota tätä pahalla. Haluan vain sanoa oman mielipiteeni, koska kaikki olemme ihmsiiä niinkuin eläimetkin eläimiä. Emme ole koneita, jotka voi tehdä vielä huonommin kaikki asiat kuin se että itte oikeest tekee ne.

Mä halaan sua täält kaukaa, oikeasti. Oot yht tärkee ihmine nii ku me muutkin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli syyllisyys painaa...,Nyt on turha itkeä, kun on housuissa. Seuraavaksi mietit, mitä voit tehdä, jotta pystyt elämään hyvää elämään niillä korteilla, mitä sinulla nyt on.

Sehän se, kun en halua näillä korteilla pelata. Ei tästä saa enää hyvää. Olen yrittänyt jo monta vuotta. Joku henkinen este kuitenkin yhä on, että varsinaisesti kuolisin pois. En halua elää enkä uskalla kuolla. Ap

Siinä tapauksessa ainoa vaihtoehto on kärsiä, ellet ole valmis hakemaan itsellesi apua esimerkiksi terapiasta.

Olen hakenut apua terapiasta ja se vaan pahensi oloani ja lisäsi kuluja. Voisin aloittaa uuden kanssa, mutta en jaksa. Ap

Voisit terapian lisäksi hyötyä mielialalääkityksestä. Minäkin olen posttraumaattisesta stressireaktiosta kärsineenä kokenut sen auttaneen. Jokainen meistä tekee virhearvioita ja joutuu elämään niiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi tietää, miksi oli lääkäreiden mielestä välttämätön, eikä sitten ollutkaan.

Esimerkiksi kaverillani, jolla on ollut syöpä, epäiltiin uutta syöpää, mutta lääkärit eivät osanneet avaamatta sanoa, mitä se nyt olisi. Näytti kai enemmän hyvälaatuiselta/joltain muulta, mutta eihän sitä koskaan tiedä ja kun on ollut aggressiivinen syöpä, niin olisi periaatteessa kuitenkin hyvä tietää tarkkaan ennenkuin se leviää. Iso leikkaus sitten tehtiin ja joku möykky siellä oli, mutta ei syöpä. Pari ikävää komplikaatiota tuli. Potilas oli saanut kai itse päättää, haluaako hän sitä tutkittavan vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Terapiaan

Otat nyt niin kovin itsellesi vastuuta tapahtuneesta. Kyllä lääkärien pitäisi tietää. Uskoit heitä.

Soita sinne sairaalaan tai menen lääkäriin suoraan. Kerro, että olet näin ahdistunut tilanteesta ja haluat päästä johonkin keskustelemaan. Tarvitset apua. Sitä kyllä saat.

Oliko selkäleikkaus?

Ainakin sinun on turha jossitella.

Leikkaus oli omien sanojesi mukaan välttämätön. Et siis olisi voinut toimia toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota on elämä. Se jatkuu.

En odottanut, että pääsisin suoraan vanhusten elämäntapaan alle 30-vuotiaana. Odotan jo kuolemaa kuten moni vanhuskin. Enkä voi antaa itselleni anteeksi, koska itse tein väärän ratkaisun. Eri asia jos olisin vaan kävellyt suojatiellä ja joku olisi ajanut mun yli. Ap

Moni tekee vääriä ratkaisuja ja niiden kanssa on vain elettävä. Aika auttaa sinua sopeutumaan.

On kulunut monta vuotta, enkä ole sopeutunut yhtään. Tätä sanotaan varmaan sopeutumishäiriöksi, mutta ei se minusta ole häiriintynyttä jos ei sopeudu huonoon elämään. En halua terapiaan enkä mihinkään ryhmään, en oikeasti usko että mikään auttaa tai että pääsisin yli koskaan. Miten voisin, kun tiedän ettei mikään muutu? Ap

Ei sinun ole pakko elää. Oma on elämäsi.

Ei olekaan pakko elää. Tunnen velvollisuutta, kun ei ole pelkkä oma elämäni vaan olemassaoloni/olemattomuuteni vaikuttaa ratkaisevasti ainakin yhteen toiseen ihmiseen. Olen punninnut, että onko se parempi olla täällä että se ei kärsi kuolemastani, vai onko parempi olla olematta että ei kärsi elämästäni. En löydä mitään hyvää ratkaisua enkä tiedä mikä olisi vähiten paha. Raastaa, että en saa asiaan päätöstä.

Ja oma elämäni se oli myös silloin, kun tein väärän päätöksen. Miksi tein sen, kun tiesin, miten huonosti se voi päättyä? Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko tehdä korjausleikkausta?

Ai vitsi, toihan on hyvä idea. Jos olis vaan jollekin tullut mieleen. Ei voi kuule tehdä, jos voisi niin olisi varmaan tehty?! Ap

Mielestäni tuo kirjoittaja kysyi asiallisen kysymyksen, miksi sä hänelle kiukkuat? Varsinkin kun et suostu yhtään avaamaan aloitusta, ei me voida tietää voiko korjata tai onko yritetty.

Sun on nyt vaan elettävä asian kanssa, ja tuo katkeruus, vaikkakin on ymmärrettävää, ei tosiaankaan auta.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin sinun on turha jossitella.

Leikkaus oli omien sanojesi mukaan välttämätön. Et siis olisi voinut toimia toisin.

Leikkauksen oli tarkoitus estää mahdollista kuolemaani/auttaa diagnosoinnissa.

Jälkeenpäin olen tilastoista huomannut, että se kuoleman mahdollisuus on ollut oikeasti jotain 10%. Ja vammautumisen riski kuitenkin korkeampi. Mieluummin olisin estänyt sen vammautumisen kuin kuoleman, lääkäreiden mielestä toisinpäin kun heidän tehtävä on pitää ihmiset hengissä. Tosi huijattu olo, mua oikeasti painostettiin aika reilusti silloin. Ap

Et tehnyt päätöstä, etkä tehnyt virhettä.

Sinähän et valinnut mennä leikkaukseen vaan lääkärit määräsivät sinut leikattavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota on elämä. Se jatkuu.

En odottanut, että pääsisin suoraan vanhusten elämäntapaan alle 30-vuotiaana. Odotan jo kuolemaa kuten moni vanhuskin. Enkä voi antaa itselleni anteeksi, koska itse tein väärän ratkaisun. Eri asia jos olisin vaan kävellyt suojatiellä ja joku olisi ajanut mun yli. Ap

Moni tekee vääriä ratkaisuja ja niiden kanssa on vain elettävä. Aika auttaa sinua sopeutumaan.

On kulunut monta vuotta, enkä ole sopeutunut yhtään. Tätä sanotaan varmaan sopeutumishäiriöksi, mutta ei se minusta ole häiriintynyttä jos ei sopeudu huonoon elämään. En halua terapiaan enkä mihinkään ryhmään, en oikeasti usko että mikään auttaa tai että pääsisin yli koskaan. Miten voisin, kun tiedän ettei mikään muutu? Ap

Ei sinun ole pakko elää. Oma on elämäsi.

Ei olekaan pakko elää. Tunnen velvollisuutta, kun ei ole pelkkä oma elämäni vaan olemassaoloni/olemattomuuteni vaikuttaa ratkaisevasti ainakin yhteen toiseen ihmiseen. Olen punninnut, että onko se parempi olla täällä että se ei kärsi kuolemastani, vai onko parempi olla olematta että ei kärsi elämästäni. En löydä mitään hyvää ratkaisua enkä tiedä mikä olisi vähiten paha. Raastaa, että en saa asiaan päätöstä.

Ja oma elämäni se oli myös silloin, kun tein väärän päätöksen. Miksi tein sen, kun tiesin, miten huonosti se voi päättyä? Ap

Tiedät vastauksen jo valmiiksi, mutta sanotaan se nyt ääneen: koska tuo oli sen hetkisen käsityksesi ja lääkäreiden käsityksen mukaan paras mahdollinen vaihtoehto tilanteessasi. Et voi elää koko elää jossitellen, vaikka asiat menivät huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse tehdä aloitusta, jos ei aio enempää avata.

Voi kirjoittaa vaikka omaan päiväkirjaan.

Ap ei halua kertoa tarkemmin, mutta jos tarvitset konkretiaa samastuaksesi, niin esim. joissain suolistoon liittyvissä leikkauksissa on riski, että suolta joudutaan poistamaan ja potilas saa avanteen. Suolistoon liittyvien vaivojen poistumisen sijasta elää siis loppuelämänsä avanteen kanssa. 

Ap, jos tästä on kysymys, suosittelen hakemaan vertaistukea esim. kolmannelta sektorilta. 

Off tipic, mutta av:lla kerran kirjoitti eräs, jolla oli avanne, ja joka harrastu yhden yön juttuja. Hän kuulemma vaihtoi aina avanteen tietysti, mutta piti päällä jotain pitsiluomusta. Ei kuulemma ketään häirinnyt. Eikä nähnyt avanteellaKAAN mitään vaikutusta normaaliin elämään.

Elämässä kaikki ei ole mustavalkoista, tulee tilanteita jossa on huonoja / riskialttiita vaihtoehtoa ja jälkeenpäin vasta tietää valitsiko oikein. Valitsit niillä tiedoilla jotka sulla oli leikkauksen, se meni pieleen ja jälkeenpäin ilmeni ettei sitä olisi tarvittu – mutta jälkiviisaudesta ja syyllisyydestä ei ole sulle mitään apua. Ole itsellesi armollinen, lopeta syyllistäminen. Älä mieti mitä oli tai olisi voinut olla, tilanne on mikä on, yritä löytää mielekästä tekemistä elämääsi jotka saa ajatukset ainakin välillä pois ikävistä asioista. Sinuna kokeilisin vertaitukiryhmää, jos terapiasta ei ollut apua. Tsemppiä ja valoisampaa tulevaisuutta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko tehdä korjausleikkausta?

Ai vitsi, toihan on hyvä idea. Jos olis vaan jollekin tullut mieleen. Ei voi kuule tehdä, jos voisi niin olisi varmaan tehty?! Ap

Mielestäni tuo kirjoittaja kysyi asiallisen kysymyksen, miksi sä hänelle kiukkuat? Varsinkin kun et suostu yhtään avaamaan aloitusta, ei me voida tietää voiko korjata tai onko yritetty.

Sun on nyt vaan elettävä asian kanssa, ja tuo katkeruus, vaikkakin on ymmärrettävää, ei tosiaankaan auta.

Tottakai jos on joku vika, joka häiritsee itseä paljon, on miettinyt kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja, miten sitä voisi muuttaa. On oikeasti tyhmää ehdottaa jotain niin ilmiselvää kuin korjausleikkaus. Tiedoksesi, että todella monet esim. sairaat eivät hirveästi nauti, että heille ehdotetaan sitä ja tätä. Yleensä tietävät jo valmiiksi hyvin, mitä mahdollisuuksia on. Ellei niin huonossa kunnossa ettei ajatuskaan kulje. Toisaalta jotkut kyllä alistuu, että tätä tämä on, koska ovat niin kilttejä ihmisiä ja jos lääkäri on sanonut, että ei voi auttaa enää. Kai se oli osin turhaa kiukkuamista sitten. En ole kovin mukavalla tuulella. Ap

Vierailija kirjoitti:

Et tehnyt päätöstä, etkä tehnyt virhettä.

Sinähän et valinnut mennä leikkaukseen vaan lääkärit määräsivät sinut leikattavaksi.

Mutta ei kenenkään ole pakko mennä, jos ei halua. Ja mulla oli voimakkaasti tunne, että ei pitäisi. Ignoorasin sisäisen ääneni täysin :( syytän kyllä lääkäreitä painostamisesta, mutta syytän myös itseäni. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse tehdä aloitusta, jos ei aio enempää avata.

Voi kirjoittaa vaikka omaan päiväkirjaan.

Ap ei halua kertoa tarkemmin, mutta jos tarvitset konkretiaa samastuaksesi, niin esim. joissain suolistoon liittyvissä leikkauksissa on riski, että suolta joudutaan poistamaan ja potilas saa avanteen. Suolistoon liittyvien vaivojen poistumisen sijasta elää siis loppuelämänsä avanteen kanssa. 

Ap, jos tästä on kysymys, suosittelen hakemaan vertaistukea esim. kolmannelta sektorilta. 

Off tipic, mutta av:lla kerran kirjoitti eräs, jolla oli avanne, ja joka harrastu yhden yön juttuja. Hän kuulemma vaihtoi aina avanteen tietysti, mutta piti päällä jotain pitsiluomusta. Ei kuulemma ketään häirinnyt. Eikä nähnyt avanteellaKAAN mitään vaikutusta normaaliin elämään.

Joo mulla ei ole avannetta. Mukavaa, että tuolla ihmisellä sujuu hyvin. Ap

Kuten itsekin sanot, lääkärien tehtävä ja velvollisuus on estää ihmisiä kuolemasta. Etenkin nuoria ihmisiä, jollainen ilmiselvästi olet. Siksi he päätyivät leikkaukseen.

Jos pystyt olemaan itsellesi rehellinen, tiedät, että itsekin valitsisit mieluummin vammautumisen kuin kuoleman riskin.

Ikä tuo viisautta. Varmasti sinullekin.