Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tein virheen, joka pilasi elämäni
06.02.2019 |
Menin leikkaukseen, josta tiesin riskit ja tiesin, että en voi elää sen seurauksen kanssa, johon leikkauksessa kerrottiin olevan jopa 30 prosentin mahdollisuus.
Lääkäreiden mielestä leikkaus oli välttämätön. Jälkeenpäin se osoittautui kuitenkin turhaksi.
Olin optimistinen ja ajattelin, että kuulun varmaan ennemmin 70%. Nyt sitten pilasin elämäni loppuiäksi.
Kommentit (258)
Avanteessa ei todellakaan ole mitään hävettävää! Siitä ei saa tietää kukaan, ellet kerro tai näytä. Itsellenikin tuli yllätyksenä, että yhdellä tutulla oli avanne, itse hän siitä kertoi. Sitä ennen en osannut edes aavistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auktoriteettiaseman käyttäminen väärin on aina paha teko. Ihan ymmärrettävää, ettei potilas kykene kyseenalaistamaan hoitavan tahon ajatuksia, jos häntä aletaan painostamaan. Se on täysin inhimillistä. Sinua on kohdeltu väärin.
Ei terapia tietenkään muuta mitään leikkauksen fyysisiä seurauksia. Mutta (varsinkin kognitiivinen) terapia voi auttaa siinä, miten tulkitset tapahtumat, mitä ajattelet tapahtumasta, miten toimit (jotta et sairastuisi esim. masennukseen), ja näiden seurauksena mielialasikin voi muuttua valoisammaksi. Eli terapia (ehkä yhdisttetynä mielialalääkkeeseen) voi auttaa sinua soputumaan muutokseen, ja auttaa sinua saamaan niin hyvä elämänlaatu kuin tilanteessasi on mahdollsta saada. Tsemppiä ja voimia sinulle!
Näin joskus jutun naisesta, joka piirsi avannepusseihin ja teki niistä kauniita. Sillä naisella oli hyvä asenne, ei murehtinut vaan päätti elää asian kanssa ja tehdä pusseista oman näköisiään. Haluan siis tällä sanoa, että asenne on paljolti se, mikä ratkaisee. Ei avanne maata kaada, jos vain päättää niin.
Ehkä ihmiset osaisivat auttaa täällä paremmin jos avaisit mistä asiasta on kyse. nyt tämä on enemmän sellainen "voi mua, säälikää mua" keskustelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuten itsekin sanot, lääkärien tehtävä ja velvollisuus on estää ihmisiä kuolemasta. Etenkin nuoria ihmisiä, jollainen ilmiselvästi olet. Siksi he päätyivät leikkaukseen.
Jos pystyt olemaan itsellesi rehellinen, tiedät, että itsekin valitsisit mieluummin vammautumisen kuin kuoleman riskin.
Ikä tuo viisautta. Varmasti sinullekin.
En kyllä ja monet muutkin ovat sitä mieltä, että elämän laatu on tärkeämpää kuin määrä. Monissa esteettisissäkin leikkauksissa on muutaman prosentin kuoleman riski eikä ihmiset muutenkaan elä aina siten, että turvallisuus on ensimmäinen asia tärkeysjärjestyksessä. Nyt tekisin eri päätöksen jos joutuisin samankaltaisen tilanteen eteen ja jos pääsisin ajassa taaksepäin, valitsisin toisin. Enäähän se ei mitään auta kun tilanne on jo tämä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ihmiset osaisivat auttaa täällä paremmin jos avaisit mistä asiasta on kyse. nyt tämä on enemmän sellainen "voi mua, säälikää mua" keskustelu.
Ei mua voi konkreettisesti auttaa enkä halua sääliä. Halusin vaan ehkä että joku just sanoo, että se ei välttämättä ole kokonaan mun syy, kun alkoi tuntua siltä että en kestä katumusta enää yhtään hetkeä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun tein päätöksen painostuksen alla, niin asiat menivät pieleen. Yritin vuosia tarkastella asioita parhain päin, löytää jotain positiivista tapahtuneesta. Sitä ei löytynyt ja tunsin itseni lähinnä teennäiseksi yrittäessäni tulkita mennyttä parhain päin (jonain päivänä näen tämänkin asian edut jne).
Vihan tunteminen painostajaa kohtaan on ollut paljon tervehdyttävämpi tunne. Edes hyvät tarkoitusperät eivät oikeuta toisen elämään sekaantumista painostamalla. Elämä kuuluu jokaisen saada elää itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota on elämä. Se jatkuu.
En odottanut, että pääsisin suoraan vanhusten elämäntapaan alle 30-vuotiaana. Odotan jo kuolemaa kuten moni vanhuskin. Enkä voi antaa itselleni anteeksi, koska itse tein väärän ratkaisun. Eri asia jos olisin vaan kävellyt suojatiellä ja joku olisi ajanut mun yli. Ap
Moni tekee vääriä ratkaisuja ja niiden kanssa on vain elettävä. Aika auttaa sinua sopeutumaan.
On kulunut monta vuotta, enkä ole sopeutunut yhtään. Tätä sanotaan varmaan sopeutumishäiriöksi, mutta ei se minusta ole häiriintynyttä jos ei sopeudu huonoon elämään. En halua terapiaan enkä mihinkään ryhmään, en oikeasti usko että mikään auttaa tai että pääsisin yli koskaan. Miten voisin, kun tiedän ettei mikään muutu? Ap
Ei sinun ole pakko elää. Oma on elämäsi.
Ei olekaan pakko elää. Tunnen velvollisuutta, kun ei ole pelkkä oma elämäni vaan olemassaoloni/olemattomuuteni vaikuttaa ratkaisevasti ainakin yhteen toiseen ihmiseen. Olen punninnut, että onko se parempi olla täällä että se ei kärsi kuolemastani, vai onko parempi olla olematta että ei kärsi elämästäni. En löydä mitään hyvää ratkaisua enkä tiedä mikä olisi vähiten paha. Raastaa, että en saa asiaan päätöstä.
Ja oma elämäni se oli myös silloin, kun tein väärän päätöksen. Miksi tein sen, kun tiesin, miten huonosti se voi päättyä? Ap
Teitkö aivan varmasti aivan yksin sen päätöksen sittenkään? Lääkäri varmaan esitteli mahdolliset hoitovaihtoehdot, ja niiden riskit, ja oman suosituksensa. Lääkärilläkin siis on vastuu, jos on suositellut jotain huonoa.
Ja toisekseen, mikä olisi ollut vaihtoehto? Mitä olisi seurannut, jos et olisi valinnut leikkausta? Ehkä se vaihtoehto olla koknaan hoitamatta olisi ollut vieläkin pahempi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menneestä saa oikeutetusti olla vihainen. Se ei silti muuta mitään. Vaikka tuntuu vaikealta, niin elämää on vain jotenkin jatkettava. Ei kaikki silti vahvista ihmistä. Jotkut asiat ovat loppuelämän ajan painolastina mukana. Ei katkeruus ole mitenkään outo tai epänormaali tunne silloin, jos on joutunut kokemaan jotain sellaista, mistä ei voi koskaan täysin päästä yli.
Ap, sinä saat olla katkera. Ei sinun tarvitse päästä kokemuksestasi yli, koska se on niin paljon vaikuttanut elämääsi. Toivottavasti silti siitä huolimatta kykenet näkemään myös joitakin hyviä asioita elämässäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisiä hekin ovat, eivätkä jumalia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota on elämä. Se jatkuu.
En odottanut, että pääsisin suoraan vanhusten elämäntapaan alle 30-vuotiaana. Odotan jo kuolemaa kuten moni vanhuskin. Enkä voi antaa itselleni anteeksi, koska itse tein väärän ratkaisun. Eri asia jos olisin vaan kävellyt suojatiellä ja joku olisi ajanut mun yli. Ap
Moni tekee vääriä ratkaisuja ja niiden kanssa on vain elettävä. Aika auttaa sinua sopeutumaan.
On kulunut monta vuotta, enkä ole sopeutunut yhtään. Tätä sanotaan varmaan sopeutumishäiriöksi, mutta ei se minusta ole häiriintynyttä jos ei sopeudu huonoon elämään. En halua terapiaan enkä mihinkään ryhmään, en oikeasti usko että mikään auttaa tai että pääsisin yli koskaan. Miten voisin, kun tiedän ettei mikään muutu? Ap
Itsesyytökset ja suru on tietysti luonnollinen tapa reagoida, mutta joko sinulla on umpisurkea päivä tai sitten olet umpimarttyyri kitisijä. Et edes tahdo parantaa omaa henkistä oloasi? Kitise sitten, mutta älä tällöin luota muiden sympatiaan. Marttyyrit jäävät aina yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota on elämä. Se jatkuu.
En odottanut, että pääsisin suoraan vanhusten elämäntapaan alle 30-vuotiaana. Odotan jo kuolemaa kuten moni vanhuskin. Enkä voi antaa itselleni anteeksi, koska itse tein väärän ratkaisun. Eri asia jos olisin vaan kävellyt suojatiellä ja joku olisi ajanut mun yli. Ap
Moni tekee vääriä ratkaisuja ja niiden kanssa on vain elettävä. Aika auttaa sinua sopeutumaan.
On kulunut monta vuotta, enkä ole sopeutunut yhtään. Tätä sanotaan varmaan sopeutumishäiriöksi, mutta ei se minusta ole häiriintynyttä jos ei sopeudu huonoon elämään. En halua terapiaan enkä mihinkään ryhmään, en oikeasti usko että mikään auttaa tai että pääsisin yli koskaan. Miten voisin, kun tiedän ettei mikään muutu? Ap
Itsesyytökset ja suru on tietysti luonnollinen tapa reagoida, mutta joko sinulla on umpisurkea päivä tai sitten olet umpimarttyyri kitisijä. Et edes tahdo parantaa omaa henkistä oloasi? Kitise sitten, mutta älä tällöin luota muiden sympatiaan. Marttyyrit jäävät aina yksin.
Olet epäempaattinen ihminen. Ap on väsynyt ja kärsii. Onko sinusta oikein soittaa suutasi tällaisessa tilassa olevalle ihmiselle? Olet halveksittava.
Ap, sinun ei tarvitse olla joka hetki vahva. Toisinaan elämä lyö ihmisen niin pahasti maahan, ettei siitä koskaan toivu ennalleen. Sinä joudut loppuelämän elämään tämän asian kanssa, joten ymmärrettävää, että olet ajoittain väsynyt ja katkera. Olisi täysin luonnotonta ellet olisi.
Ap:n aivot on poistettu.
Porvoolainen!
He eivät ole jumakia, selvää se sanomattakin on. Ne ei ole tehneet sitö tahallaan, vaan yrittivät auttaa. Mene vaikka jollekkin juttelemaan ja puhumaan asiasta jos siltä tuntuu, mutta varaudu siihen että sekin jolle puhut ja juttelet on samaa mieltä, että he eivät ole jumaoia, kaikilla on josjus ajatus että elämä on pilalla, jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ihmiset osaisivat auttaa täällä paremmin jos avaisit mistä asiasta on kyse. nyt tämä on enemmän sellainen "voi mua, säälikää mua" keskustelu.
Ei mua voi konkreettisesti auttaa enkä halua sääliä. Halusin vaan ehkä että joku just sanoo, että se ei välttämättä ole kokonaan mun syy, kun alkoi tuntua siltä että en kestä katumusta enää yhtään hetkeä. Ap
Et voi tietää, voisiko joku sua auttaa. Joillain voi olla tietoa mitä sinulla ei ole asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse tehdä aloitusta, jos ei aio enempää avata.
Voi kirjoittaa vaikka omaan päiväkirjaan.Kenellekään ei valitettavasti ole valtuuksia määrätä, kuka voi tehdä aloituksen ja mistä. Täällä ei todellakaan kannata kertoa kaikkia yksityiskohtia kaikesta. Ap
Eli et voi kertoa yksityiskohtia, koska silloin ongelmasi paljastuisi aivan merkityksettömäksi. Minkä tiedät itsekin.
Alue: Aihe vapaa
Minäkin olen joskus voimakkaan painostuksen alla toiminut samoin. Anna vihan painostaneita tahoja kohtaan purkautua. Sinulla on täysi oikeus olla painostuksesta vihainen, koska sinä joudut elämään päätöksen seurausten kanssa. Oikeuttasi tehdä päätös omaan tahtiin omassa rauhassasi olisi pitänyt kunnioittaa. Viha ja pettymys ovat luonnollisia reaktioita tilanteessasi.