Lue keskustelun säännöt.
Morjensta! Asiaa uusperheellisten ongelmista sietää puolison lasta.
04.02.2019 |
Heissan!
Olemme seurustelleet puolisoni kanssa muutaman vuoden. Alkuun tulin hänen vaativan lapsensa kanssa oikein hyvin juttuun. Meillä oli hauskaa, laitoin häntä nukkumaan(monesti jopa lapsen omasta pyynnöstä).
MUTTA!
Nyt kun puolisoni lapsineen on muuttanut meille (minulla siis myös lapsi. Samanikäinen kuin puolisollani) on ongelmat alkaneet.
Lapset jakavat huoneen keskenään. Kertaakaan en ole saanut mennä iltasatua lukemaan kun tämä pikku tyranni on kotona. Puolisoni pitää aina lukea satu ja paijata ipana uneen. Oma lapseni nätisti hyväksyy järjestelyn. Molemmat lapset ovat siis 6v. Puolisoni lapsi ei kestä häviämistä yhtään. Usein kun mukulat pelaavat keskenään ja tämä kiistapukari häviää niin parku tulee.
Minua ja mun sääntöjä mollataan monta kertaa päivässä. Mun lapsi on tuolle riitapukarille kuin jalokivi. Mutta auta armias jos riitapukarille sanotaan vastaan niin heti tulee itku.
Koirakin on ihan perseestä jos se ei toimi riitapukarin mielen mukaan.
Puolisoni koittaa kyllä pitää kuria, mutta ei ikinä koskaan toteuta uhkauksiaan. Jankkaa uhkauksilla niin monta kertaa että lapsi tottelee. Ja taas ollaan 10 minuutin päästä samassa tilanteessa. Riitapukari kiukuttelee esimerkiksi siitä että pitää pukeutua.
Mun hermot ei kestä!
Kiitos ja anteeksi!
Kommentit (122)
Av taas näyttää parhaimman puolensa. Kun ap tulee pyytämään apua, niin hänet haukutaan pystyyn.
Ap, älä välitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Av taas näyttää parhaimman puolensa. Kun ap tulee pyytämään apua, niin hänet haukutaan pystyyn.
Ap, älä välitä.
Asennevammaa ei voi palstaneuvoilla korjata.
En välitäkään koska kukaan näistä hiilihankojen kanssa hyökkääjistä ei sisäistä lukemaansa. Tämä kyseinen lapsi on terrorisoinut myös omien vanhempiensa elämää samalla tavalla jo silloin kun he elivät perheenä. Mihinkään vieraaseen paikkaan ei voinut mennä, mitään uutta ei voinut tehdä, kenenkään uuden tyypin luo ei menty jne jne.. Ja aina lapsi sai tahtonsa läpi. Mun mielestä tuo ei ole oikein!
Ap
Ongelmahan on se, että te ette miehen kanssa oo käyny ENNEN yhteenmuuttamista keskustelua kasvatuksesta ja yhteisistä rajoista ja säännöistä. Kuten siitä, että 6v ei voi olla se, joka perheessä määrää. Jos kasvatuskäytännöt ei kohtaa, on turha muuttaa saman katon alle. Nyt ootte ajanu ittenne ojasta allikkoon ja sinulla on selvästi muehen lapseen negatiivinen asenne. Vaikka se on hänen vanhempien vika, että antaa määrätä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt jokaiselle kritisoineelle!
Me emme ole olleet ventovieraita toisillemme siinä kohtaa kun puolisoni lapsineen muutti meille. Monen monta kertaa yökyläiltiin heidän luonaan ja heidän mökillään ennen muuttoa. Meille ei lapsi suostunut tulemaan lainkaan. Yhden ainoan kerran tämä "riitapukari" tuli meille sisään kun oli mulla hoidossa ja hälle tuli jano.
Olen kohdellut tätä puolisoni lasta kuin omaani. Ihania hetkiä ollaan vietetty niin kauan kuin ollaan toimittu hänen mielensä mukaan. Tämä tilanne ei mukaile mitään "vihaan uuden puolisoni lasta" peruskeissiä. Ja jos oma ipana käyttäytyisi samalla lailla saisi kyllä kuulla siitä!
Ja olen puhunut puolisoni kanssa asiasta mutta hän on hirveän lepsu lastansa kohtaan. Sekin inhottaa että jos hän innostuu joskus torumaan niin kohdistaa sen myös mun lapseen (josta siis pitää myös tosi paljon) vaikka hän ei olisi edes mitään tehnyt.
Tämä lelliminen johtaa kaiketi vauvavuosiin kun "riitapukari" on ollut ilmeisesti hyvin haastava. Mutta eikai sitä lellimistä tarvitse jatkaa aikuisuuteen asti?
No tämähän selittää entistä paremmin sen, miksi lapsi on ahdistunut. Hänet on pakotettu muuttamaan paikkaan, jossa hän ei ole aiemmin edes käynyt. Kai se nyt pistää ahdistamaan pientä. Eikä asiaa helpota lainkaan se, että sinä et hyväksy häntä etkä hänen isänsä toimintatapoja. Pidät lasta vain isän lellipentuna (itse käytit sanaa lelliminen) etkä osana teidän perhettänne.
Lapsi ihan itse tahtoi muuttaa tänne! Koittakaa nyt jo ymmärtää että meillä ei ketään sorsita! Paitsi lapsen taholta minua. Kertaakaan en ivallisiin kommentteihin ole mitään sanonut.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä demonisoidaan äiti- tai isäpuoli aina. Jos kertoisit että oma lapsesi käyttäytyy noin, saisit ehkä jopa apua. Nyt vian on pakko olla sussa.
Muuten en kyllä osaa auttaa. Sun ja miehen on pakko palaveerata asiasta oikein kunnolla. Puhukaa siitä että tasapuolisuus ei tarkoita sitä että molempia kohdellaan tismalleen samalla tavalla samassa tilanteessa. Tasapuolisuus on sitä että molemmilta hyväksytään sama käytös ja odotetaan samaa käytöstä. Ei sitä että huudetaan molemmille jos toinen perseilee.
Tsemppiä, yrittäkää hoitaa tilanne kuntoon. Ei tee lapsellekaan hyvää jos saa liikaa määrätä.
PS. En ole äitipuoli itse.
Seli seli. Negatiivinen asenne puolisosi lasta kohtaan suorastaan huokuu kirjoituksestasi. Voin vain kuvitella, miten paljon se huokuu olemuksestasi, vaikka kuinka yrität esittää kivaa äitipuolta. [/quote]
Sulle terkut että en tosiaankaan esitä kivaa äitipuolta koska en ole äitipuoli. Parhaani mukaan koitan olla ihan vaan turvallinen aikuinen tälle puolisoni lapselle. Kuin myös omalleni.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä kans tuollainen riidanhaastaja ja kaikessa vastaan hankaaja naisystävän nuorempi tyttö. Aina pitää pistää vastaan ja kiukutella. Sotkee kämpän ja rikkoo isosiskonsa tavarat. Asutaan nasiystävän kämpässä ja tytöillä omat huoneet. Tyttöjen isä ei ota mitään vastuuta lapsistaan ja naisystäväni hoitaa tytöt itse täyspäiväisesti.
Ihmeellistä prinsessakäytöstä nuoremmalta tytöltä. Vanhempi näkee tilanteen itselleen hyötynä kun on toinen aikuinen talossa, joka auttaa läksyissä ja tuo ruokaa jääkaappiin ja pitää edes jonkinlaista kuria ja vaatii siivoamaan omat sotkut.
Naisystävä ei osaa pitää ollenkaan kuria tälle vaikeammalle tytölle. Uhkailee vaan sillä, että ei oo sitten mitään kivaa jos et siivoa jälkisä. No ei tietenkään tehoa tuollainen ja tyttö vaan haistattelee pitkät.
Pikkusen alkaa risomaan kun muuten kaikki menee oikein hyvin ja ollut jopa nuoremmankin tytön kanssa välillä ihan mukavia perheen yhteisiä hetkiä ilman kuikuttelua.
Tiedän tuntemuksesi! Koita jaksaa ja saada säännöt teidän porukan kesken selväksi! :)
Asiasta kukkaruukkuun. Jännä että oletettuna miehenä sun kommentti sai paljon enemmän yläpeukkuja kun mun manaaminen taas poljettiin maanrakoon. Nainen on naiselle susi näköjään ihan sanonnan mukaan..
Ei lapsi voi ”sorsia” aikuista.
Tuo koko touhu on lapselle ihan sietämätön. Vanhempien avioero, uusi äitipuoli, samaan huoneeseen tunkeminen vieraan lapsen kanssa uuteen kotiin. Ja ikää kuusi vuotta, jona aikana kaikki tää tapahtunut.
Ei. Ei. Ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Meille ei lapsi suostunut tulemaan lainkaan."
Mutta asumaan sitten pakotitte. Ettekä keskustelleet asiasta aiemmin. Aha.
Olisiko mitenkään mahdollista, että lapset saisivat omat huoneet? Voisi kuvitella, että nyt on todella ahdasta ja uuden kumppanisi lapsi tuntee olonsa huonoksi, koska ei ole "kotona". Ihan sisaruksetkin tappelevat tilasta, jos asiaa ei kunnolla hallinnoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Meille ei lapsi suostunut tulemaan lainkaan."
Mutta asumaan sitten pakotitte. Ettekä keskustelleet asiasta aiemmin. Aha.
Tämä oli siis ennenkuin oltiin tutustuttu sen puolisen vuotta!
Ap
Turhaan haukutte aloittajaa, ongelmahan on ihan selvästi kasvattamaton kakara ja lepsu isä joka ei osaa. Harvoin siitä vätyksestä mitään sen parempaa irtoaa, lelliminen jatkuu ja pilaa teidän perhedynamiikkaa. Vika ei tietenkään ole lapsen joka vain toimii niin kuin on oppinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko mitenkään mahdollista, että lapset saisivat omat huoneet? Voisi kuvitella, että nyt on todella ahdasta ja uuden kumppanisi lapsi tuntee olonsa huonoksi, koska ei ole "kotona". Ihan sisaruksetkin tappelevat tilasta, jos asiaa ei kunnolla hallinnoida.
Asiahan on enneminnkin niin että tämä puolison lapsi on rakastunut uuteen huoneeseensa. Ja tämä mun oma ipana ei halua nukkua siellä koska kaipaa enemmän omaa rauhaa. Ja siis me ollaan asuttu jo noin 10kk saman katon alla.
Kannattaisiko aikuisten keskustella selkeät säännöt. Ja.molrmmat noudattaa samoja sääntöjä. Jos.lapdi saa kiukutellen huomiota, niin sitä se sitten tekee aina ja kasvaessa keinot lisääntyy. Onko mahdollista etsiä ihan uusi yhteinen koti? Tai remontoida, niin että jokainen saa osallistua. Älkää menikö lasten asettamien sääntöjen mukaan, koska se kostaantuu lapsellekin. Paljon huomiota ja aikuisille sama järkevä linja. Sovitte jotkut satulukuvuorot ja vaikka molemmille aikuisille erilaiset iltarutiinit lapsien kanssa. Toinen laulaa ja toinen lukee satua omalla vuorollaan.
Miten te tiedätte mitä.sukupuolta puoliso tai aloittaja on?
Lapsellani oli ja on hyvä ja ei taatusti saanut vaimo puhua pahaa pojastani. Eipä pahemmin oo syytäkään.
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsi voi ”sorsia” aikuista.
Tuo koko touhu on lapselle ihan sietämätön. Vanhempien avioero, uusi äitipuoli, samaan huoneeseen tunkeminen vieraan lapsen kanssa uuteen kotiin. Ja ikää kuusi vuotta, jona aikana kaikki tää tapahtunut.
Ei. Ei. Ei.
Miksi ei voi? Jos lähes kaikki mitä minä "äitipuolena" teen on väärin ja siitä maristaan. "äitipuolella on riippatissit" "äitipuolen työ on turhaa" "siskopuoli ei osaa puhua" "siskopuoli on hitaampi/tyhmempi/huonompi siinä ja siinä asiassa"
Ja jos luet kommentteja niin tämä tilanne ei ole tullut lapselle ihan yks kaks yllättäen.
Miten ihmeessä saatte niin negatiivisen kuvan aloittajasta? Mielestäni hän suhtautuu asiaan ihan normaalisti.
Seli seli. Negatiivinen asenne puolisosi lasta kohtaan suorastaan huokuu kirjoituksestasi. Voin vain kuvitella, miten paljon se huokuu olemuksestasi, vaikka kuinka yrität esittää kivaa äitipuolta.