Morjensta! Asiaa uusperheellisten ongelmista sietää puolison lasta.

Vierailija kirjoitti:

Se, että kutsut pientä lasta tyranniksi ja riitapukariksi kertoo siitä, ettet ole lainkaan sopiva uusperheen äidiksi. Eikö ole käynyt mielessä, että tuo on täysin normaalia protestointia muuttuneeseen tilanteeseen? Ei se ole helppoa lapsellekaan sopeutua siihen, että yhtäkkiä pitää jakaa huone ja sopeutua uuteen kotiin. Anna sille lapselle aikaa ja huomiota ja osoita, että hänkin on tärkeä osa teidän perhettänne. Pomottelua ei tarvitse sietää, mutta jonkinlaista ymmärrystä pitää aikuisella olla.

Jotkut lapst nyt vain ovat riitapukareita ja tyranneja.

(Entinen) ystäväni sai lapsen ja lapsen ollessa noin 2-vuotias erosi lapsen isästä. Ystävän koko maailma alkoi pyöriä lapsen ympärillä ja ehdoilla, enkä tarkoita tätä pelkästään rakastavassa ja positiivisessa mielessä.

Ennen niin fiksu, looginen ja kaikin tavoin järkevä nainen muuttui lapsensa hössöttäväksi orjaksi.

Kaikki oli lapselle sallittua mm. kesken kauppaostosten tekemisen hyllyistä tuotteiden availu ja syöminen ennen kassaa, kotona tavaroiden rikkominen ja heittely jne. "perusperseily", mutta kammottavinta oli miten lapsi huusi kurkku suorana kuinka äitinsä pahoinpitelee häntä jos ei saanut julkisilla paikoilla tahtoansa läpi. Tällöinkään äiti ei pitänyt jämäkkää puhuttelua tämänkaltaisten valheellisten syytösten vakavuudesta vaan rauhoitteli (eli  PALKITSI) narsistista ja tyranniksi kehittynyttä kersaansa ja esim. suklaalla.

Päiväkodista yrittivät ohjata lasta mm. terapiaan, mutta äiti otti tämän henkilökohtaisena loukkauksena eikä vienyt lasta terapiaan. Äiti ei myöskään suostunut myöntämään kuinka hirviömäisesti lapsensa kiusaa muita lapsia päivittäin päiväkodissa vaan käänsi asian päälaelleen, että HÄNEN LASTAAN kiusataan kun kukaan päiväkodin lapsista ei halua leikkiä hänen ipanansa kanssa. 

Lapsen kasvaessa käytös vain paheni ja mukaan astuivat myös äidin pahoinpitely kun lapsi ei saanut tahtoaan läpi. 

Ainakin yksi äidin seurustelusuhteista kaatui lapsen mustasukkaisuuteen. Tämän kyseisen eron jälkeen satuin näkemään naisen ex-miesystävää ja heidän seurustellessaan mekin olimme ystävystyneet. Mies kertoi minulle kuinka lapsi oli väittänyt äidilleen ja taloyhtiön naapureille miten mies oli lasta vahtiessaan jättänyt lapsen yksin ja lähtenyt omille teilleen. Oikeasti mies oli lähtenyt hakemaan pyykkejä pyykkituvasta saman kerrostalon alakerrasta ja sanonut lapselle (tällöin jo kouluikäinen) tästä. Miehen tullessa pyykkien kanssa takaisin oli lapsi ollut itkemässä hysteerisenä kotioven edustalla lauma naapureita ympärillään. Eiväthän naapurit suostuneet uskomaan miestä vaikka tällä oli täysi pyykkikori käsissään koska yleensä kouluikäiset lapset eivät saa paniikkikohtauksia turhasta. Eivätpä tienneet millainen mestarimanipuloija tuo lapsi oli. Lapsi jatkoi valehteluaan vielä kun äitinsä tuli kotiin ja erohan siitä tuli koska äiti piti miestä hirviönä jolle ei voi jättää lapsia vaihdettavaksi. Myöhemmin kuulin tältä äidiltä miten lapsi "oireili" vielä eron jälkeen koska pelkäsi että hänet voidaan jatkossakin jättää yksin... Kuuluma uusin Play Station piristäisi ja auttaisi toipumaan, näin lapsi oli siis itse sanonut. Niinpä pienituloinen äiti osti vekottimen pikkupirulleen ja tadaa eipä enää ahdistanut.

Eli voi noita hirviömäisiä lapsia olla olemassa. 

En ole enää ystävä tämän naisen kanssa sillä en suostunut katsomaan kuinka hänen lapsensa sai kiusata omaa lastani ja jos kielsin niin sain äidin taholta kaameat raivarit.