Lue keskustelun säännöt.
Miksi itä- ja länsisuomalaiset eivät olet pariutuneet keskenään? Miksi geenieromme on suurempi kuin saksalaisten ja brittien välillä?
03.02.2019 |
"Tutkijoita askarruttaa itä- ja länsisuomalaisten suuri geneettinen ero ja eron yhteys Suomen alueen kieli- ja asutushistoriaan.
– Ero on isompi kuin saksalaisten ja englantilaisten välillä, melkeinpä suurin Euroopan sisällä.
– Kun ulkomaalaiset, jotka eivät tunne Suomea, näkevät tätä eroa kuvaavia karttoja, he kysyvät: meneekö tuossa joku vuoristo? Onkamo kertoo nauraen.
Mikä voisi olla tuollainen ”geneettinen vuoristo”, joka kulkee suunnilleen Raahe–Lappeenranta-linjaa pitkin?"
Kommentit (107)
Koska sekä lännessä että idässä rustataan mieluummin oman perheen kesken, jos ollenkaan.
Useimmat miehethän eivät kuulemma koskaan puuhaa kuin oman kätensä kanssa. Ja loput "huijataan isäksi".
Lopetetaan seksi kantajunttien kanssa. Ne eivät ansaitse meitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läntinen asutus tuli Itämereltä, itäinen Suomenlahden kiertäen ja Vienan suunnalta.
Kun heimot olivat asettuneet aloilleen, oli matkustelu vähäistä. Trafiikkia oli rannikolla ja suurilla joilla. Itä-länsi-suuntaisia teitä ei ollut. Kalastajat ja erämiehet liikkuivat suht suppeilla alueilla. Puolisot haettiin naapurikylistä. Murre ja heimoidentiteetti olivat erottavia tekijöitä. Itää käännytettiin ortodoksisuuteen, mikä sekin myöhemmin erotti alueen lännestä. Huomattava karjalaisten liikehdintä suuntautui lounaaseen – siksi pohjoisessa kuulee vieläkin mie/sie-tyyppistä puhetta. Etelän lappalaisväestö erotti länttä ja itää sekin vielä rautakauden lopulle. Ei kertakaikkiaan ollut asiaa suuren korpialueen yli. . Monen asian summa siis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon sekoitus kumpaakin.
Olen myös itä-länsi -hybridi. Usein luullaan venäläiseksi, joten itä varmaan paistaa enemmän läpi.
Mua taas ruotsalaiseksi itseni mielestä näytän suomalaiselta. Itäsuomalainen ei ole yhtä kuin venäläinen. Venäläiset on slaaveja ja ihan eri kansaa.
Osittain väärin. Päivi Onkamo toteaa artikkelissa, josta ap on kopioinut aloituksensa, että hyvin todennäköisesti luoteis-venäläiset ovat kieltä vaihtaneita suomalais-ugrilaisia. Venäjällä on myös slaaveja, mutta vähemmän kuin ehkä haluaisivat uskoa.
Onkamo on tässä oikeassa. Ennen Slaavien tunkeutumista nykyisen Venäjän alueelle asutti Suomalais-Ugrit koko aluetta Uralilta aina nykyisen Keski-Ruotsin alueelle ja etelässä Viron alueelle. Näin ollen iso osa nykyisistä Venäläisistä on Suomalais-Ugreja.
Kuten tässäkin ketjussa näkyy niin itäsuomalaiset ovat tosi mukavia, eivätkä hauku ketjussa muita kun taas muut haukkuvat itäsuomalaisia sen kuin ehtivät. Onnelliset itäsuomalaiset eivät halua pilata hyviä geenejään negatiivisuudella :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä serkumpi sen herkumpi. Suomalaisten sukupuussa on hyvin paljon pikkuserkkujen kanssa avioiduttu.
Usein hoettu myytti, ei fakta.
Kyllä ne puolisot vaan hyvin usein naapurikylästä otettiin ja yhteiset kantavanhemmat monilla, toki nyt vähän kärjistin kun puhuin pikkuserkuista, mutta esim. hyvin tavallista on ollut että puolisoiden vanhemmista tai isovanhemmista löytyneet pikkuserkukset. Ihan serkusavioliittoja ei sen sijaan ole juuri ollut.
Kaikki on sukua kun tarpeeksi kauas mennään. Suomalaisilla ei ole, eikä ole ollut minkäänlaista serkkunaimisongelmaa koskaan. Joten miksi tällaisia pötypuheita tuodaan esiin tasaisin väliajoin?
Sen takia kun ei opiskella eikä lueta mitään niin eletään mututuntumalla. Näille ihmisille on turha mitään selittää kun ymmärrys on mitä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Logistisestikkin itä-länsi on haastava suurien järvien takia.Saattaa siis vaikuttaa myös lisääntymiseen.
Suomessa on jääkauden jälkeen asunut monia eri kansoja, jotka ovat puhuneet eri kieliä. Siis jo ennen saamelaisten esi-isien tuloa. Levisivät ilmeisesti Etelä-Ruotsista ja Baltiasta.
Saamelaiset todennäköisesti tulivat Suomeen lännestä Norjan ja Ruotsin kautta. Ehkä puhuivat myös jotain muuta kuin suomalais-ugrilaista kieltä alunperin.
Tähän porukkaan saapui sitten idästä suomalais-ugrilaista kieltä puhuvaa metsästäjäkansaa. He alkoivat sekoittua muuhun porukkaan. Genettisesti tämä väki edustaa uralilaista perimää, joten oletettavasti he sekoittuivat saamelaisiin ensin, koska samelaisilla uralilaista perimää näkyy vielä enemmän kuin suomalaisilla. Saamelaiset myös vaihtoivat kielensä suomalais-ugrilaiseksi tässä vaiheessa.
Myöhemmin etelään ja länteen levinneet uralilaiset sekoittuivat siellä asuviin kenties indo-eurooppalaisia kieliä puhuneisiin Baltian ja Etelä-Skandinavian alueen väestöön. Nämäkin näyttävät vaihtaneet "suomen" kieleen.
Tultaessa keskiajalle, länsirannikolle oli muodostunut oma väestönsä, joka oli saanut lisää vaikutteita lahden takaa eli viikingeiltä, kun myöhemmin Ruotsista muutti lisää väkeä länsi- ja etelärannikoille, tämä porukka muodosti oman erillisen ryhmän, josta sitten kehittyi nykypäivän suomenruotsalaiset. Nämä kaksi väestöä olivat sekä merenkävijöitä, kalastajia että maanviljelijöitä.
Sisämaassa taas kesti pitkään metsästys- ja kalastuskulttuuri. Pohjoisempaan vetäytyneet metsästyksessä pysytelleet muodostivat sitten saamelaiset, joiden kieli erityi saameksi. Sisämaahan jäi siten väestöjä, jotka olivat sekakansaa, ehkä hieman saamelaista, uralilaista, baltilaista, muinasgemaanitaustaa ja suom-ugrilainen kieli. Nämä kehittyivät eri alueilla omiksi heimoikseen ja kieli kehittyi suomen murteiksi.
Näin oli syntynyt suomenkielinen väestö, joka hieman erosi geneettisesti toisistaan länteen ja itään. Eroa oli siis myös kulttuurissa ja elinkeinoissa. Nykyisen suomen itä- ja kaakkoisalueilla oli aina asunut myös muita suomalais-ugrilaisia kansoja, jotka myös vaikuttivat itäiseen Suomeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on jääkauden jälkeen asunut monia eri kansoja, jotka ovat puhuneet eri kieliä. Siis jo ennen saamelaisten esi-isien tuloa. Levisivät ilmeisesti Etelä-Ruotsista ja Baltiasta.
Saamelaiset todennäköisesti tulivat Suomeen lännestä Norjan ja Ruotsin kautta. Ehkä puhuivat myös jotain muuta kuin suomalais-ugrilaista kieltä alunperin.
Tähän porukkaan saapui sitten idästä suomalais-ugrilaista kieltä puhuvaa metsästäjäkansaa. He alkoivat sekoittua muuhun porukkaan. Genettisesti tämä väki edustaa uralilaista perimää, joten oletettavasti he sekoittuivat saamelaisiin ensin, koska samelaisilla uralilaista perimää näkyy vielä enemmän kuin suomalaisilla. Saamelaiset myös vaihtoivat kielensä suomalais-ugrilaiseksi tässä vaiheessa.
Myöhemmin etelään ja länteen levinneet uralilaiset sekoittuivat siellä asuviin kenties indo-eurooppalaisia kieliä puhuneisiin Baltian ja Etelä-Skandinavian alueen väestöön. Nämäkin näyttävät vaihtaneet "suomen" kieleen.
Tultaessa keskiajalle, länsirannikolle oli muodostunut oma väestönsä, joka oli saanut lisää vaikutteita lahden takaa eli viikingeiltä, kun myöhemmin Ruotsista muutti lisää väkeä länsi- ja etelärannikoille, tämä porukka muodosti oman erillisen ryhmän, josta sitten kehittyi nykypäivän suomenruotsalaiset. Nämä kaksi väestöä olivat sekä merenkävijöitä, kalastajia että maanviljelijöitä.
Sisämaassa taas kesti pitkään metsästys- ja kalastuskulttuuri. Pohjoisempaan vetäytyneet metsästyksessä pysytelleet muodostivat sitten saamelaiset, joiden kieli erityi saameksi. Sisämaahan jäi siten väestöjä, jotka olivat sekakansaa, ehkä hieman saamelaista, uralilaista, baltilaista, muinasgemaanitaustaa ja suom-ugrilainen kieli. Nämä kehittyivät eri alueilla omiksi heimoikseen ja kieli kehittyi suomen murteiksi.
Näin oli syntynyt suomenkielinen väestö, joka hieman erosi geneettisesti toisistaan länteen ja itään. Eroa oli siis myös kulttuurissa ja elinkeinoissa. Nykyisen suomen itä- ja kaakkoisalueilla oli aina asunut myös muita suomalais-ugrilaisia kansoja, jotka myös vaikuttivat itäiseen Suomeen.
jatkoa edelliseen...
Kun Ruotsin ja Novgorodin ja myöh. Venäjän kilpailu alkoi luoda valtion rajaa maantieteellisistä syistä keskelle Suomea, tämä pönkitti ryhmien välisiä eroja ennestään. Geenitutkimusten havainto kahdesta eri suomalaisväestöstä perityy jo Pähkinäsaaren rauhan rajan aikakaudelta. Monista syistä Savon alueelle (ja harvaan asutuille itäisille alueille) muodostui pussinpohja, jossa pitkään lisäännyttiin pienen porukan kesken. Tästä muodostui siis viimeisten 700 vuoden aikana toistaan eroavat länsi- ja itäsuomalaiset.
Lisäksi harva muistaa että Ruotsin ja Venäjänkin aikakaudella Suomessa ei saanut vapaasti valita asuinpaikkaansa ja liikkua kuten halusi vaan muuttoon ja jopa matkoihin piti olla viranomaisten lupa. Sekin osaltaan lisäsi nurkkakuntaisuutta. Tämä teki myös eroa idän ja lännen välille.
Länteen ja etelään tuli paljon väkeä laivolla, ja esim. Ruotsin aikana väestöä pakkosiirrettiin edes takaisin (Helsinkiin siirrettin väkeä Ulvilasta, Raahesta, Tammisaaresta ja Porvoosta kaupungin alkuvaiheessa). Ruotsin aikana keskiajala perustetut kaupungit olivat hyvin monikulttuurisia, porvarit olivat saksalaisia, hollantilaisia, baltilaisia, ja riikin puolelta tuli ruotsalaisia, valloneja, englantilaisia, ynnä muita.
Kaakossa oltiin viikinkiajalta alkaen oltu tekemisissä slaavien kanssa, joista siis tuli (ruotsalaisiin, suomalais-ugrilaisiin yms. sekoituttuaan) venäläisiä. Kaakon alueella väki muutti edes takaisin rajojen siirron mukaan. Itäsuomessa oltiin idänpuolelta tekemissä karjalaisten kanssa (tarkoitan etnisesti karjalaisia, karjalankielisiä siis). Siksi tavallaan Savo (sis nyk. Pohjois-Karjalan) jäi eräänlaiseen pussiin ja kehittyi sisäsiittoisemmaksi kuin muut alueet. Hämekin oli vähän enemmän tekemisissä lännen ja etelärannikon kanssa ja tietysti pohjoiseen (pirkkalaiset).
Näin oli siis ainakin 1600-luvulle ja osittain myöhempäänkin.
Itiksissä on liikaa slaavia mukana. Luontainen aversio estää pariutumasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Njet harasoo kirjoitti:
Itiksissä on liikaa slaavia mukana. Luontainen aversio estää pariutumasta.
Kumma kyllä monet suomalaisukot rahtaavat venäläisiä vaimoikseen. Tuntuu slaavi kelpaavan.
Njet harasoo kirjoitti:
Itiksissä on liikaa slaavia mukana. Luontainen aversio estää pariutumasta.
Slaaveissa ja muissa itä euroopan miehissä on vielä miestä jäljellä. Murskaisivat läntiset miehet jos laitettaisiin isolle kentälle taistelemaan keskenään. Näillä miehillä on katseessa vielä eye of tiger.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karua, miten rumasti itäsuomalaisista puhutaan.
Miksi puhutte heistä noin rumasti?
Idässä on ollut muutenkin rankemmat oltavat, köyhyyttä ym. versus vauraampi ja vehreämpi länsi, eli tuollainen pilkkaaminen on lähtökohtaisesti vieläkin rumempaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulemma se itäsuomalaisten "myö, työ, hyö..." ärsytti liikaa, sanoi turkulainen isoisoisäni kun häneltä kysyttiin miksi ei Viipurissa työskennellessään löytänyt sieltä heilaa.
Minuakin ärsyttää. Olen Turusta. En siedä mie-murteita.
Iso isälleni kyllä kelpasi liperiläinen, vaikka isoisä oli Turusta. Mie lähden seminaariloihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaisiko joku kertoa minulle, miten on ollut mahdollista, että jos kerran asutus on ollut harvaa, kylät pieniä, eikä väki ole kauheasti kotipitäjästään liikkunut, niin sitten kuitenkin on löydetty puolisoita, jotka eivät ole läheistä sukua? Perheissä on ollut monta lastakin (okei, kaikki eivät eläneet aikuisiksi).
Tuossa edelläkin joku kertoi, että sukututkimuksessa ei löytynyt kuin yksi yhteinen sukulainen, vaikka mentiin 1700-luvulle asti.
Minusta tämä on aika erikoinen yhtälö. Mikä voisi olla esim. riittävä väkimäärä kylässä, että sekoitutaan tarpeeksi? Olisi kiinnostava kuulla.
Miehen suku savolaisia työläisiä, omani läntisiä talollisia maanviljelijöitä. Lapset siis hybrideitä.
Vierailija kirjoitti:
Mun isäni äidin suku on hämeestä ja isänisän suku savosta.
otan osaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulemma se itäsuomalaisten "myö, työ, hyö..." ärsytti liikaa, sanoi turkulainen isoisoisäni kun häneltä kysyttiin miksi ei Viipurissa työskennellessään löytänyt sieltä heilaa.
Minuakin ärsyttää. Olen Turusta. En siedä mie-murteita.
Turkulaisena olisin aika hissukseen. Ei taida Suomesta paikkaa löytyä jota enemmän pistettäisiin ns. halvalla maanlaajuisesti :-)
Vierailija kirjoitti:
Miksi puhelias karjalainen ei lähtenyt vaivalloiselle hevosmatkalle satakuntaan yrittämään hankkia sieltä omituisten tuppisuiden joukosta uutta puolisia, vaan pokasi tanhupaikalta sen lähikylän Eevan?
Ja miksei se tuppisuu satakuntalainen myöskään kävellyt Kangakselle ihmettelemään miksi siellä hautajaisetkin ovat iloisemmat kuin kotikylän häät?
Omituista, kerrassaan omituista.
Karjalan kangastako tarkoitat?
Vierailija kirjoitti:
Osaisiko joku kertoa minulle, miten on ollut mahdollista, että jos kerran asutus on ollut harvaa, kylät pieniä, eikä väki ole kauheasti kotipitäjästään liikkunut, niin sitten kuitenkin on löydetty puolisoita, jotka eivät ole läheistä sukua? Perheissä on ollut monta lastakin (okei, kaikki eivät eläneet aikuisiksi).
Tuossa edelläkin joku kertoi, että sukututkimuksessa ei löytynyt kuin yksi yhteinen sukulainen, vaikka mentiin 1700-luvulle asti.
Minusta tämä on aika erikoinen yhtälö. Mikä voisi olla esim. riittävä väkimäärä kylässä, että sekoitutaan tarpeeksi? Olisi kiinnostava kuulla.
Kyllä ihan tutkimusten mukaan on naitu paljon sukulaisia. Siksihän idässä on se suomalainen tautiperimä syntynytkin.
Kun ihmisillä ei ollut sukunimiä, ja avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia ei ole useimmiten tunnustettu isänsä toimestä yms. niin ei se ihmisten tausta ole aina niin helppo selvittää.
Tutkimuksessa sisäsiittoisuutta on selvitettu geenitutkimusten perusteella ja Suomessa luku oli aika korkea, 34%.
Lähde: https://www.researchgate.net/publication/285586358_High_level_of_inbree…
Osittain väärin. Päivi Onkamo toteaa artikkelissa, josta ap on kopioinut aloituksensa, että hyvin todennäköisesti luoteis-venäläiset ovat kieltä vaihtaneita suomalais-ugrilaisia. Venäjällä on myös slaaveja, mutta vähemmän kuin ehkä haluaisivat uskoa.