Miten käytännössä toimitaan, kun päiväkodista soitetaan, että lapsi sairastunut ja hänet pitää hakea kesken päivän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap täällä. Olen saanut tässä ketjussa paljon kritiikkiä siitä, että minulle työ olisi tärkein ja lapsi ei yhtään tärkeä ja sellaista. Tuntuu pahalta lukea noita viestejä, koska asia ei ole ollenkaan niin. Lapsi on minulle tärkein, olen häntä hoitanut kotona kaksi vuotta ja nyt palaamassa työhön, jossa olen ollut muutaman vuoden ennen lapsen saamista. Meillä töissä ei ole muilla pieniä lapsia, muut työntekijät on uraihmisiä, jotka joustaa aina työn takia ja työ ei ole tavallista asiakaspalvelutyötä kuten moni näyttää olettavan, vaan on ihan oikeasti sitovaa ja vastuullista. Tämän ketjun tein hakeakseni vinkkejä miten tasapainoilla tällaisen työn ja toisaalta lapsen tarpeiden kanssa siten että voi priorisoida lapsen, mutta ei töissä saa pomon, kollegojen ja asiakkaiden vihoja niskaansa. Pakko on töitäkin tehdä, jos haluaa lapsensa ruokkia ja meidän alalla ei ole mikään kaikkein paras työtilanne tällä hetkellä.

Meillä ei tosiaan ole niitä mummeja ja kummeja varahakijoiksi, koska lähiseudulla asuvat kaverit ja sukulaiset ja isovanhemmat on kaikki työssään kiinni arkisin. Naapurissa ei asu ketään sellaista joka voisi olla varahakija, koska hekin on töissä tai huonokuntoisia vanhuksia. En usko, että joku vähän kauempana asuva moikkatuttu pienten lasten äiti suostuu minulle varahakijaksi, koska hän ei ole mikään vuosien sydänystävä ja on omissa lapsissaan kiinni kun on äitiysvapaalla. Ja olisi aika törkeää yrittää tutustua häneen nyt yhtäkkiä väkisin ja hyvin vain saadakseni hänestä varahakijan ja ehkä hän ei edes halua ystävystyä kanssani.

Miten niitä varahakijoita muka hankitaan, jos mummeissa ja kummeissa ei sellaisia ole? Rahalla? Ehkä joo, mutta mistä? Täällä on jo kommentoitu, että esim. MLL:stä ei sellaisia saa edes rahalla. Asun Helsingissä alueella, jossa naapurit kyllä moikkaavat, mutta mieluummin elävät ns. yksityistä elämää, ei täällä ole mitään kyläyhteisöä, jossa kaikki tuntisivat toisensa ja auttaisivat toisiaan, ehkä jossain maalla sitten on. 

Ja etsin uutta työtä, jossa voisi helpommin lähteä kesken päivän pois, mutta ei sitä uutta työtä niin vain saa, tämänkin työpaikan saaminen oli vaikeaa ja minun mielestä nykyään on onnekas  jos on edes jokin työ. Meidän alalla on vaikea saada työpaikkoja ja toisaalta vaikka voisinkin mennä muihin hommiin niin tällaista alanvaihtajaa ei helposti palkata.

Ap

Etkö ole sopinut päivähoitopaikan kanssa näistä asioista mitään? Se on varmasti ihan ok, että tulee niin pian kun pääsee jos ei ole muuta kuin kuumetta tms.

Olen siis vasta palaamassa hoitovapaalta työhön, en ole vielä sopinut heidän kanssa mitään enkä tiedä mikä heille on ok, olen vain joiltain tutuilta kuullut että vaaditaan tulemaan heti. Siksi tämän ketjunkin tein kun kyselen vinkkejä. Ap

Meidän eläkeläisnaapuri oli monta vuotta varahenkilönä. Kävimme yhdessä päiväkodissa kirjoittamassa tiedot ylös ja joka toinen torstai hän myös haki lapset päivähoidosta, koska mulla iltapalaveri ja mies on töissä 9-17. Maksoin siitä 20€, vaikkei naapuri olisi millään ottanut rahaa vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos työstä on mahdotonta lähteä (tyyliin kirurgi ei varmaan voi lähteä kesken leikkauksen, tai lentäjä kesken lennon), niin sitten pitää vain hommata joku varajärjestelmä. Itse olen usein työpäivän aikana toisella paikkakunnalla, samoin mies, joten silloin ilmoitan aina paikkakunnalla asuvalle sukulaiselle, että osaa olla varalla, jos jotain yllättävää sattuu päivän aikana.

Olet onnekas jos on paikkakunnalla asuvia sukulaisia. Kaikilla ei ole. Eivätkä ole huomanneet halukkaiden jonoa hakijoiksi. Ei niitä ole. Vieraita ei edes uskalla pyytää, ihan lapsen turvallisuudenkin kannalta.

En kyllä ymmärrä, että kuka vieras tai puolituttu suostuisi varahakijaksi. En minä ainakaan suostuisi varahakijaksi kenellekään muulle kuin veljelleni (tai siis veljen lapsille), mutta vain jos olisin itse työtön ja asuisin suht. lähellä sitä niiden päiväkotia ja silloinkin sillä ehdolla, että minun ei oleteta oikeasti olevan saatavilla koska vain.

Vierailija kirjoitti:

Meidän eläkeläisnaapuri oli monta vuotta varahenkilönä. Kävimme yhdessä päiväkodissa kirjoittamassa tiedot ylös ja joka toinen torstai hän myös haki lapset päivähoidosta, koska mulla iltapalaveri ja mies on töissä 9-17. Maksoin siitä 20€, vaikkei naapuri olisi millään ottanut rahaa vastaan.

Hienoa jos tuollaisia on ja jos päiväkoti sattuu olemaan siinä lähellä. Ei kaikilla ole tuollaisia eläkeläisnaapureita, jotka olisivat siinä kunnossa että pystyisivät olemaan lapsen kanssa tai haluaisivat muutenkaan olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos työstä on mahdotonta lähteä (tyyliin kirurgi ei varmaan voi lähteä kesken leikkauksen, tai lentäjä kesken lennon), niin sitten pitää vain hommata joku varajärjestelmä. Itse olen usein työpäivän aikana toisella paikkakunnalla, samoin mies, joten silloin ilmoitan aina paikkakunnalla asuvalle sukulaiselle, että osaa olla varalla, jos jotain yllättävää sattuu päivän aikana.

Olet onnekas jos on paikkakunnalla asuvia sukulaisia. Kaikilla ei ole. Eivätkä ole huomanneet halukkaiden jonoa hakijoiksi. Ei niitä ole. Vieraita ei edes uskalla pyytää, ihan lapsen turvallisuudenkin kannalta.

En kyllä ymmärrä, että kuka vieras tai puolituttu suostuisi varahakijaksi. En minä ainakaan suostuisi varahakijaksi kenellekään muulle kuin veljelleni (tai siis veljen lapsille), mutta vain jos olisin itse työtön ja asuisin suht. lähellä sitä niiden päiväkotia ja silloinkin sillä ehdolla, että minun ei oleteta oikeasti olevan saatavilla koska vain.

Meidän naapurissa on monia eläkeläisiä, jotka toi.ivat varamummoina ja iltalapsenvahteina

- rahallista korvausta vastaan tietenkin. Hyvin toimii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos työstä on mahdotonta lähteä (tyyliin kirurgi ei varmaan voi lähteä kesken leikkauksen, tai lentäjä kesken lennon), niin sitten pitää vain hommata joku varajärjestelmä. Itse olen usein työpäivän aikana toisella paikkakunnalla, samoin mies, joten silloin ilmoitan aina paikkakunnalla asuvalle sukulaiselle, että osaa olla varalla, jos jotain yllättävää sattuu päivän aikana.

Olet onnekas jos on paikkakunnalla asuvia sukulaisia. Kaikilla ei ole. Eivätkä ole huomanneet halukkaiden jonoa hakijoiksi. Ei niitä ole. Vieraita ei edes uskalla pyytää, ihan lapsen turvallisuudenkin kannalta.

En kyllä ymmärrä, että kuka vieras tai puolituttu suostuisi varahakijaksi. En minä ainakaan suostuisi varahakijaksi kenellekään muulle kuin veljelleni (tai siis veljen lapsille), mutta vain jos olisin itse työtön ja asuisin suht. lähellä sitä niiden päiväkotia ja silloinkin sillä ehdolla, että minun ei oleteta oikeasti olevan saatavilla koska vain.

Tämä. Huudetaan, että varahakijoita on helppo saada, kun verkostutaan. Mutta jos kysytään, että alkaisitko itse, niin alkaa selittely, että en pysty, kun olen töissä tai ei ole aikaa tai en ehdi tms.

Toisilta kyllä odotetaan joustoa, mutta itse ei olla siihen valmiita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä sen näkee kuinka nykyään ei ole suomalaisilla yhteisöllisyyttä. Kaikki, siis ihan kaikki, pitää vanhemmilla hoitaa eikä monillakaan ole ketään kehen turvautua. Toki äidin ja isän täytyy omista lapsistaan huolehtia ja hakea sieltä hoidosta, MUTTA, jos töissä on hankala paikka ja pitäisi pyytää jotain sukulaista/tuttua, eipä onnistu kovin monella. Sama asia jos itse sairastuu, ei ole ketään kuka tulisi auttamaan. Yhteisöllisyys puuttuu ja yhteen hiileen puhaltaminen. Enpä ihmettele jos suomalaiset perheet eivät lisäänny, ehkä se 1 lapsi korkeintaan 2, työelämä on vaativaa nykyään.pitäisi pystyä monen henkilön työmäärä tekemään monella alalla ja työnantajat K otsassa jos äiti joutuu poistumaan työpaikalta lapsen sairastuminen vuoksi.

Mä en nyt ymmärrä tätä viestiä ollenkaan. Eikö suurin osa ketjussa ole nimenomaan ihmetellyt sitä, että ap:lla ei ole mummia, vaaria tms. varahakijaksi? Eli suurimmalla osalla on. Meillä ainakin on 2 isovanhempaa ja kummi varahakijalistassa. Mutta ap:lla ei ilmeisesti ole, joten siltä pohjalta on vastattu. Asuuhan monilla isovanhemmat kaukana, ja naapureilla ja kavereilla on omat työnsä, joten ei kyse ole välttämättä välinpitämättömyydestä tai yhteisöllisyyden puutteesta.

Luulen että ap:lle on korostettu hänen ja miehen omaa vastuuta siksi, että hän tuntuu aidosti ihmettelevän kuka hoitaa hänen lapsensa jos hän ja miehensä eivät pysty. Kun hän on se, jonka pitäisi se tietää! Yhteisöllisyys on hieno asia, mutta jos isovanhempia tai muita läheisiä ei löydy niin molemmat vanhemmat eivät vaan voi tehdä sitovaa ja joustamatonta työtä pitkiä päiviä, tai sitten on palkattava apua. Ei se auta hurskastella vaativista töistä, se sairas lapsi täytyy hakea riippumatta työstä, eli jos et pysty työstäsi lähtemään niin sun puolison täytyy pystyä tai teillä täytyy olla itse järjestämänne varahakija. Kuinka vaikea tämä voi olla ymmärtää?

Eli lapsen kummi on työtön, joka voi päivystää ja isovanhemmat asuu lähellä. Usko tai älä, mutta näin ei ole kaikilla.

Mutta toivoisin sitä joustoa toisin päinkin. Jos neuvola-aikanne joudutaan perumaan yhtäkkiä, niin ymmärtäisitte olla raivoamatta, sillä terveydenhoitaja on lähtenyt hakemaan omaa sairasta lastaan. Tai jos lääkäriaikanne perutaan tunnin varoitusajalla. Tai ehkäisyneuvola tai koulupsykologi tai ihan mikä muu asia. Mutta yleensä nostetaan hirveä meteli, että eikö se olisi voinut ottaa meidät vielä vastaan, ennen kuin lähtee sitä lastaan hakemaan.

Ei ole työtön, hänelle soitetaan jos minä, mies ja nuo 2 isovanhempaa eivät vastaa. Käytännössä koskaan ei ole soitettu edes isovanhemmille, 6v pk-uraa takana 2 lapsen kanssa. Olen onnekas juu mutta mun pointti ei nyt kuitenkaan ollut tuo. Vaan se, että vanhempien ei auta levitellä käsiään vaan järjestää elämä niin, että joku hakee lapsen päiväkodista, tarvittaessa keskellä päivää. Yhteiskunta tai "joku taho" ei sitä hoida.

Ja on järkyttävää jos asiakkaat alkavat raivota sairaan lapsen hakemisesta. Itse en ole onneksi moiseen törmännyt.

No kyllä monet raivoavat kun niin kauan odotettu tähystys tai kaihileikkaus tai myoomaleikkaus peruuntuu kun lapselle tuli nuhaa tai lapsi kaatui. Menkää itse sairaanhoitopiirille jonohoitajaksi perumaan aikoja tutkimuksiin ja hoitoihin.

Ap, Ongelmasi ei ole tämä praktinen kysymys lapsen hakemisesta, vaan ongelma on äiti-identiteetin ja työ-identiteetin yhdistämisestä. Me kaikki työelämässä olevat äidit taistelemme samojen juttujen kanssa, ja esikoisen kohdalla ensimmäistä kertaa usein stressaa liikojakin. Sinua jännittää palata työelämään, ja jos paineet työn kanssa on kovat, siirtyy stressi sinne missä sen ei tule olla. Kaikki lapset eivät myöskään joudu sairauskierteeseen päiväkodin aloittaessaan.

Sinulla on laki, moraali ja feministinen liike puolellasi: jos lapsi sairastuu ja joudut sen tähden lähtemään kesken työpäivän, teet täysin oikein ilman mitään muttia. Jos tämä on työnantajallesi merkki heikosta tuloksesta, on sinun omassa päässäsi tiedettävä, että ongelma on työnantajassa, ei sinussa tai lapsessa. Vanhemmuus on niitä kasvun paikkoja, joissa pelko siitä että on hankala tapaus, on vain voitettava. On pidettävä kiinni omista oikeuksista, ja oltava kova usko itseensä, siihen että on hyvä työntekijä. Paineensietokykyä ja stressinhallintaa on pakko opetella viimeistään nyt.

Minua ei töissä voi kukaan korvata, olen ammatiltani ohjaaja, ja kallisarvoisina kuvauspäivinä en todellakaan ehdi tai pysty katsomaan puhelinta, saati hakemaan lasta päiväkodista. Puolisoni on asianajaja, eikä hänkään pysty oikeuskäsittelypäivinä poistumaan töistä. Joskus käy niin, että meillä on päällekkäin kriittisiä töitä, ja kehittämästäni vahvuudesta huolimatta kyllä ahdistaa, jos lapsilla on niinä päivinä flunssanpoikastakaan. Mutta, minä olen valinnut kilpaillun, kovan alan jossa on vähän työpaikkoja, ja ainoa tapa selvitä näistä tilanteista on löytää käytännön ratkaisuja. Meillä on turvaverkot, mutta kertakaan ei ole käynyt niin, etteikö jompi kumpi olisi hätätapauksessa voinut irrottautua töistä hakemaan. Perusterve lapsi ei kuitenkaan joudu lähtemään päiväkodista pois kesken päivän kuin korkeintaan muutamia kertoja vuodessa.

Jos turvaverkkoa ei ole, päiväkodin on tiedettävä asiasta. Silloin on löydettävä joku ratkaisu, esimerkiksi sellainen että sairas lapsi laitetaan karanteeniin jonnekin päiväkodin tiloista ja paikalle tilataan palkattu lastenhoitaja jostain firmasta. Jos lapsella on perussairaus joka vaikuttaa sairasteluun, vanhempien on muutettava omaa elämäänsä lapsen vuoksi: vaihdettava työpaikkaa tai alaa. Minä en ainakaan halua lapsilleni sellaista elämää, että heidän hyvinvointinsa sanelee ahne, tunteeton työnantaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos työstä on mahdotonta lähteä (tyyliin kirurgi ei varmaan voi lähteä kesken leikkauksen, tai lentäjä kesken lennon), niin sitten pitää vain hommata joku varajärjestelmä. Itse olen usein työpäivän aikana toisella paikkakunnalla, samoin mies, joten silloin ilmoitan aina paikkakunnalla asuvalle sukulaiselle, että osaa olla varalla, jos jotain yllättävää sattuu päivän aikana.

Olet onnekas jos on paikkakunnalla asuvia sukulaisia. Kaikilla ei ole. Eivätkä ole huomanneet halukkaiden jonoa hakijoiksi. Ei niitä ole. Vieraita ei edes uskalla pyytää, ihan lapsen turvallisuudenkin kannalta.

En kyllä ymmärrä, että kuka vieras tai puolituttu suostuisi varahakijaksi. En minä ainakaan suostuisi varahakijaksi kenellekään muulle kuin veljelleni (tai siis veljen lapsille), mutta vain jos olisin itse työtön ja asuisin suht. lähellä sitä niiden päiväkotia ja silloinkin sillä ehdolla, että minun ei oleteta oikeasti olevan saatavilla koska vain.

Meidän naapurissa on monia eläkeläisiä, jotka toi.ivat varamummoina ja iltalapsenvahteina

- rahallista korvausta vastaan tietenkin. Hyvin toimii.

Iltalapsenvahti on eri asia, kuin varahakija. Varahakija päivystää puhelimen ääressä ja hänellä on oltava myös auto, ellei päiväkoti ole ihan lähellä. Iltalapsenvahdin kanssa sovitaan erikseen palkka ja aika, jolloin lapsi tuodaan hoitoon tai mennään hoitamaan. Minunkin nuoret teki tällaista keikkaa paljon, mutta eivät olisi pystyneet varahakijoita olemaan.

Riippuu tietty siitäkin, mikä lapsella on. Jos "vain" kuumetta, niin aivan hyvin voi lepäillä ja odottaa useammankin tunnin. Sitten tietty jos oksentaa niin on hankalaa päiväkodin työntekijöillekin, pitäisi joku irrottaa hoitamaan vain tätä yhtä kipeää.

Mutta älä suotta pelkää, ei näitä tilanteita kovin usein yleensä tule, tai ainakaan meille tullut. Kolme lasta ja yht. 6 hoitovuotta, olisikohan yhteensä viisi kertaa tullut soitto, minusta ei ole kohtuuttoman paljon omaa työelämäänsäkään ajatellen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän eläkeläisnaapuri oli monta vuotta varahenkilönä. Kävimme yhdessä päiväkodissa kirjoittamassa tiedot ylös ja joka toinen torstai hän myös haki lapset päivähoidosta, koska mulla iltapalaveri ja mies on töissä 9-17. Maksoin siitä 20€, vaikkei naapuri olisi millään ottanut rahaa vastaan.

Hienoa jos tuollaisia on ja jos päiväkoti sattuu olemaan siinä lähellä. Ei kaikilla ole tuollaisia eläkeläisnaapureita, jotka olisivat siinä kunnossa että pystyisivät olemaan lapsen kanssa tai haluaisivat muutenkaan olla.

Meidän eläkeläisleskinaapuri hommasi oman elämän ja löysi uuden miehen ja muutti sen luo :D

Joten en tällä kokemuksella uskaltaisi nostaa itseäni toisten yläpuolelle, että kuinka helppoa on naapurin mummo palkata varahakijaksi moneksi vuodeksi. Toisella eläkeläisellä murtui jalka ja oli jalka paketissa monta kuukautta. Hae siinä sitten naapurin lapsia.

Ihmeesti osa luulee, ettei niillä naapurin mummeleilla ole sitä omaa elämää lainkaan, vaan vuosikausia pyydettäessä hakevat lapsianne hoidosta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän eläkeläisnaapuri oli monta vuotta varahenkilönä. Kävimme yhdessä päiväkodissa kirjoittamassa tiedot ylös ja joka toinen torstai hän myös haki lapset päivähoidosta, koska mulla iltapalaveri ja mies on töissä 9-17. Maksoin siitä 20€, vaikkei naapuri olisi millään ottanut rahaa vastaan.

Hienoa jos tuollaisia on ja jos päiväkoti sattuu olemaan siinä lähellä. Ei kaikilla ole tuollaisia eläkeläisnaapureita, jotka olisivat siinä kunnossa että pystyisivät olemaan lapsen kanssa tai haluaisivat muutenkaan olla.

Kun jäädään miehen kanssa 10vuoden päästä eläkkeelle, ei tulisi mieleenkään alkaa naapurin lasten varahakijoiksi. Suunnitelmissa on kyllä matkustella ja tehdä, mitä lystää. Ja tärkein on tietenkin omien lastenlasten hoito ja heidän luonaan käyminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä sen näkee kuinka nykyään ei ole suomalaisilla yhteisöllisyyttä. Kaikki, siis ihan kaikki, pitää vanhemmilla hoitaa eikä monillakaan ole ketään kehen turvautua. Toki äidin ja isän täytyy omista lapsistaan huolehtia ja hakea sieltä hoidosta, MUTTA, jos töissä on hankala paikka ja pitäisi pyytää jotain sukulaista/tuttua, eipä onnistu kovin monella. Sama asia jos itse sairastuu, ei ole ketään kuka tulisi auttamaan. Yhteisöllisyys puuttuu ja yhteen hiileen puhaltaminen. Enpä ihmettele jos suomalaiset perheet eivät lisäänny, ehkä se 1 lapsi korkeintaan 2, työelämä on vaativaa nykyään.pitäisi pystyä monen henkilön työmäärä tekemään monella alalla ja työnantajat K otsassa jos äiti joutuu poistumaan työpaikalta lapsen sairastuminen vuoksi.

Mä en nyt ymmärrä tätä viestiä ollenkaan. Eikö suurin osa ketjussa ole nimenomaan ihmetellyt sitä, että ap:lla ei ole mummia, vaaria tms. varahakijaksi? Eli suurimmalla osalla on. Meillä ainakin on 2 isovanhempaa ja kummi varahakijalistassa. Mutta ap:lla ei ilmeisesti ole, joten siltä pohjalta on vastattu. Asuuhan monilla isovanhemmat kaukana, ja naapureilla ja kavereilla on omat työnsä, joten ei kyse ole välttämättä välinpitämättömyydestä tai yhteisöllisyyden puutteesta.

Luulen että ap:lle on korostettu hänen ja miehen omaa vastuuta siksi, että hän tuntuu aidosti ihmettelevän kuka hoitaa hänen lapsensa jos hän ja miehensä eivät pysty. Kun hän on se, jonka pitäisi se tietää! Yhteisöllisyys on hieno asia, mutta jos isovanhempia tai muita läheisiä ei löydy niin molemmat vanhemmat eivät vaan voi tehdä sitovaa ja joustamatonta työtä pitkiä päiviä, tai sitten on palkattava apua. Ei se auta hurskastella vaativista töistä, se sairas lapsi täytyy hakea riippumatta työstä, eli jos et pysty työstäsi lähtemään niin sun puolison täytyy pystyä tai teillä täytyy olla itse järjestämänne varahakija. Kuinka vaikea tämä voi olla ymmärtää?

Eli lapsen kummi on työtön, joka voi päivystää ja isovanhemmat asuu lähellä. Usko tai älä, mutta näin ei ole kaikilla.

Mutta toivoisin sitä joustoa toisin päinkin. Jos neuvola-aikanne joudutaan perumaan yhtäkkiä, niin ymmärtäisitte olla raivoamatta, sillä terveydenhoitaja on lähtenyt hakemaan omaa sairasta lastaan. Tai jos lääkäriaikanne perutaan tunnin varoitusajalla. Tai ehkäisyneuvola tai koulupsykologi tai ihan mikä muu asia. Mutta yleensä nostetaan hirveä meteli, että eikö se olisi voinut ottaa meidät vielä vastaan, ennen kuin lähtee sitä lastaan hakemaan.

Ei ole työtön, hänelle soitetaan jos minä, mies ja nuo 2 isovanhempaa eivät vastaa. Käytännössä koskaan ei ole soitettu edes isovanhemmille, 6v pk-uraa takana 2 lapsen kanssa. Olen onnekas juu mutta mun pointti ei nyt kuitenkaan ollut tuo. Vaan se, että vanhempien ei auta levitellä käsiään vaan järjestää elämä niin, että joku hakee lapsen päiväkodista, tarvittaessa keskellä päivää. Yhteiskunta tai "joku taho" ei sitä hoida.

Ja on järkyttävää jos asiakkaat alkavat raivota sairaan lapsen hakemisesta. Itse en ole onneksi moiseen törmännyt.

No kyllä monet raivoavat kun niin kauan odotettu tähystys tai kaihileikkaus tai myoomaleikkaus peruuntuu kun lapselle tuli nuhaa tai lapsi kaatui. Menkää itse sairaanhoitopiirille jonohoitajaksi perumaan aikoja tutkimuksiin ja hoitoihin.

Minä hoidan meillä töissä noita asiakaskontakeja tai siis sovin ja perun niitä jos joku sairastuu. Kyllä vaan ne asiakkaat monesti suuttuu kun peruutus tulee, osa vaatii korvauksia siitä että ovat itse tapaamista varten ottaneet omasta työstä palkatonta vapaata jne. Ja meidän johto on vihainen, jos asiakkailta tulee valituksia. 

Vierailija kirjoitti:

Riippuu tietty siitäkin, mikä lapsella on. Jos "vain" kuumetta, niin aivan hyvin voi lepäillä ja odottaa useammankin tunnin. Sitten tietty jos oksentaa niin on hankalaa päiväkodin työntekijöillekin, pitäisi joku irrottaa hoitamaan vain tätä yhtä kipeää.

Mutta älä suotta pelkää, ei näitä tilanteita kovin usein yleensä tule, tai ainakaan meille tullut. Kolme lasta ja yht. 6 hoitovuotta, olisikohan yhteensä viisi kertaa tullut soitto, minusta ei ole kohtuuttoman paljon omaa työelämäänsäkään ajatellen.

Ja tarkoittaa usein sitä, että koko ryhmä jää sisälle kun ulos ei irtoa tarvittavaa määrää henkilökuntaa, koska yksin ei saa lasta sisälle jättää. Toki isommissa päiväkodeissa voi yhdistää ryhmiä ja tilanne on ehkä helpompi. Tai sitten joku venyttää työpäiväänsä jäädäkseen valvomaan sairasta. Mutra kyllä päiväkodin henkilökuntaki ymmärtää, että ei vanhempi teleporttaa itseään salanana paikalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä sen näkee kuinka nykyään ei ole suomalaisilla yhteisöllisyyttä. Kaikki, siis ihan kaikki, pitää vanhemmilla hoitaa eikä monillakaan ole ketään kehen turvautua. Toki äidin ja isän täytyy omista lapsistaan huolehtia ja hakea sieltä hoidosta, MUTTA, jos töissä on hankala paikka ja pitäisi pyytää jotain sukulaista/tuttua, eipä onnistu kovin monella. Sama asia jos itse sairastuu, ei ole ketään kuka tulisi auttamaan. Yhteisöllisyys puuttuu ja yhteen hiileen puhaltaminen. Enpä ihmettele jos suomalaiset perheet eivät lisäänny, ehkä se 1 lapsi korkeintaan 2, työelämä on vaativaa nykyään.pitäisi pystyä monen henkilön työmäärä tekemään monella alalla ja työnantajat K otsassa jos äiti joutuu poistumaan työpaikalta lapsen sairastuminen vuoksi.

Mä en nyt ymmärrä tätä viestiä ollenkaan. Eikö suurin osa ketjussa ole nimenomaan ihmetellyt sitä, että ap:lla ei ole mummia, vaaria tms. varahakijaksi? Eli suurimmalla osalla on. Meillä ainakin on 2 isovanhempaa ja kummi varahakijalistassa. Mutta ap:lla ei ilmeisesti ole, joten siltä pohjalta on vastattu. Asuuhan monilla isovanhemmat kaukana, ja naapureilla ja kavereilla on omat työnsä, joten ei kyse ole välttämättä välinpitämättömyydestä tai yhteisöllisyyden puutteesta.

Luulen että ap:lle on korostettu hänen ja miehen omaa vastuuta siksi, että hän tuntuu aidosti ihmettelevän kuka hoitaa hänen lapsensa jos hän ja miehensä eivät pysty. Kun hän on se, jonka pitäisi se tietää! Yhteisöllisyys on hieno asia, mutta jos isovanhempia tai muita läheisiä ei löydy niin molemmat vanhemmat eivät vaan voi tehdä sitovaa ja joustamatonta työtä pitkiä päiviä, tai sitten on palkattava apua. Ei se auta hurskastella vaativista töistä, se sairas lapsi täytyy hakea riippumatta työstä, eli jos et pysty työstäsi lähtemään niin sun puolison täytyy pystyä tai teillä täytyy olla itse järjestämänne varahakija. Kuinka vaikea tämä voi olla ymmärtää?

Eli lapsen kummi on työtön, joka voi päivystää ja isovanhemmat asuu lähellä. Usko tai älä, mutta näin ei ole kaikilla.

Mutta toivoisin sitä joustoa toisin päinkin. Jos neuvola-aikanne joudutaan perumaan yhtäkkiä, niin ymmärtäisitte olla raivoamatta, sillä terveydenhoitaja on lähtenyt hakemaan omaa sairasta lastaan. Tai jos lääkäriaikanne perutaan tunnin varoitusajalla. Tai ehkäisyneuvola tai koulupsykologi tai ihan mikä muu asia. Mutta yleensä nostetaan hirveä meteli, että eikö se olisi voinut ottaa meidät vielä vastaan, ennen kuin lähtee sitä lastaan hakemaan.

Ei ole työtön, hänelle soitetaan jos minä, mies ja nuo 2 isovanhempaa eivät vastaa. Käytännössä koskaan ei ole soitettu edes isovanhemmille, 6v pk-uraa takana 2 lapsen kanssa. Olen onnekas juu mutta mun pointti ei nyt kuitenkaan ollut tuo. Vaan se, että vanhempien ei auta levitellä käsiään vaan järjestää elämä niin, että joku hakee lapsen päiväkodista, tarvittaessa keskellä päivää. Yhteiskunta tai "joku taho" ei sitä hoida.

Ja on järkyttävää jos asiakkaat alkavat raivota sairaan lapsen hakemisesta. Itse en ole onneksi moiseen törmännyt.

No kyllä monet raivoavat kun niin kauan odotettu tähystys tai kaihileikkaus tai myoomaleikkaus peruuntuu kun lapselle tuli nuhaa tai lapsi kaatui. Menkää itse sairaanhoitopiirille jonohoitajaksi perumaan aikoja tutkimuksiin ja hoitoihin.

Minä hoidan meillä töissä noita asiakaskontakeja tai siis sovin ja perun niitä jos joku sairastuu. Kyllä vaan ne asiakkaat monesti suuttuu kun peruutus tulee, osa vaatii korvauksia siitä että ovat itse tapaamista varten ottaneet omasta työstä palkatonta vapaata jne. Ja meidän johto on vihainen, jos asiakkailta tulee valituksia. 

Ehkä siellä olisi henkilöstöjohtamisen koulutukselle tilausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä sen näkee kuinka nykyään ei ole suomalaisilla yhteisöllisyyttä. Kaikki, siis ihan kaikki, pitää vanhemmilla hoitaa eikä monillakaan ole ketään kehen turvautua. Toki äidin ja isän täytyy omista lapsistaan huolehtia ja hakea sieltä hoidosta, MUTTA, jos töissä on hankala paikka ja pitäisi pyytää jotain sukulaista/tuttua, eipä onnistu kovin monella. Sama asia jos itse sairastuu, ei ole ketään kuka tulisi auttamaan. Yhteisöllisyys puuttuu ja yhteen hiileen puhaltaminen. Enpä ihmettele jos suomalaiset perheet eivät lisäänny, ehkä se 1 lapsi korkeintaan 2, työelämä on vaativaa nykyään.pitäisi pystyä monen henkilön työmäärä tekemään monella alalla ja työnantajat K otsassa jos äiti joutuu poistumaan työpaikalta lapsen sairastuminen vuoksi.

Mä en nyt ymmärrä tätä viestiä ollenkaan. Eikö suurin osa ketjussa ole nimenomaan ihmetellyt sitä, että ap:lla ei ole mummia, vaaria tms. varahakijaksi? Eli suurimmalla osalla on. Meillä ainakin on 2 isovanhempaa ja kummi varahakijalistassa. Mutta ap:lla ei ilmeisesti ole, joten siltä pohjalta on vastattu. Asuuhan monilla isovanhemmat kaukana, ja naapureilla ja kavereilla on omat työnsä, joten ei kyse ole välttämättä välinpitämättömyydestä tai yhteisöllisyyden puutteesta.

Luulen että ap:lle on korostettu hänen ja miehen omaa vastuuta siksi, että hän tuntuu aidosti ihmettelevän kuka hoitaa hänen lapsensa jos hän ja miehensä eivät pysty. Kun hän on se, jonka pitäisi se tietää! Yhteisöllisyys on hieno asia, mutta jos isovanhempia tai muita läheisiä ei löydy niin molemmat vanhemmat eivät vaan voi tehdä sitovaa ja joustamatonta työtä pitkiä päiviä, tai sitten on palkattava apua. Ei se auta hurskastella vaativista töistä, se sairas lapsi täytyy hakea riippumatta työstä, eli jos et pysty työstäsi lähtemään niin sun puolison täytyy pystyä tai teillä täytyy olla itse järjestämänne varahakija. Kuinka vaikea tämä voi olla ymmärtää?

Eli lapsen kummi on työtön, joka voi päivystää ja isovanhemmat asuu lähellä. Usko tai älä, mutta näin ei ole kaikilla.

Mutta toivoisin sitä joustoa toisin päinkin. Jos neuvola-aikanne joudutaan perumaan yhtäkkiä, niin ymmärtäisitte olla raivoamatta, sillä terveydenhoitaja on lähtenyt hakemaan omaa sairasta lastaan. Tai jos lääkäriaikanne perutaan tunnin varoitusajalla. Tai ehkäisyneuvola tai koulupsykologi tai ihan mikä muu asia. Mutta yleensä nostetaan hirveä meteli, että eikö se olisi voinut ottaa meidät vielä vastaan, ennen kuin lähtee sitä lastaan hakemaan.

Ei ole työtön, hänelle soitetaan jos minä, mies ja nuo 2 isovanhempaa eivät vastaa. Käytännössä koskaan ei ole soitettu edes isovanhemmille, 6v pk-uraa takana 2 lapsen kanssa. Olen onnekas juu mutta mun pointti ei nyt kuitenkaan ollut tuo. Vaan se, että vanhempien ei auta levitellä käsiään vaan järjestää elämä niin, että joku hakee lapsen päiväkodista, tarvittaessa keskellä päivää. Yhteiskunta tai "joku taho" ei sitä hoida.

Ja on järkyttävää jos asiakkaat alkavat raivota sairaan lapsen hakemisesta. Itse en ole onneksi moiseen törmännyt.

No kyllä monet raivoavat kun niin kauan odotettu tähystys tai kaihileikkaus tai myoomaleikkaus peruuntuu kun lapselle tuli nuhaa tai lapsi kaatui. Menkää itse sairaanhoitopiirille jonohoitajaksi perumaan aikoja tutkimuksiin ja hoitoihin.

Minä hoidan meillä töissä noita asiakaskontakeja tai siis sovin ja perun niitä jos joku sairastuu. Kyllä vaan ne asiakkaat monesti suuttuu kun peruutus tulee, osa vaatii korvauksia siitä että ovat itse tapaamista varten ottaneet omasta työstä palkatonta vapaata jne. Ja meidän johto on vihainen, jos asiakkailta tulee valituksia. 

Ehkä siellä olisi henkilöstöjohtamisen koulutukselle tilausta.

Näytäppä minulle firma, jossa on aidosti hyvää henkilöstöjohtamista. Näennäisesti jossain on, mutta tosipaikan tullen kuitenkaan sitten ei.

Veljeni on putkimies ja tekee putkiremontteja kerrostaloissa, muistan kun hänen tyttärensä sairastui 3-vuotiaana päiväkodissa ja veljelleni soitettiin että tule hakemaan tyttö kotiin ja veli ilmoitti lähtevänsä pois töistä hoitamaan sairasta lasta kotiinsa. Kyllä veljeltäkin kyseltiin kovasti että eikö muija voi hoitaa lasta kun teki firmalle kuulemma tissiä kun työmaa osittain seisoi ja viivästymiskorvaukset alkoivat paukkua jne. Muija oli töissä sähköyhtiössä mutta ei kuulemma päässyt hoitamaan / hakemaan.

Tämä ketju on kyllä herättänyt siihen, miten hyvin on pullat uunissa kun on hyvä perhepäivähoitaja. En tiedä miten tullaan pärjäämään päiväkodin kanssa, jos meininki todella on tuollaista. Itselläni on työ josta ei voi ihmishenkiä vaarantamatta vaan häipyä kesken päivän. Tukiverkkoja toki on, mutta ei kukaan voi toimia 24/7 aina valmiina varahakijana. Toiseksi, tiukalla hetkellä töissä en pysty myöskään soittelemaan niitä varahakijoita läpi. Nyt vaan peukut pystyyn että sairastelevat päiväkotivuosina mahdollisimman vähän ja kokonaisia päiviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän eläkeläisnaapuri oli monta vuotta varahenkilönä. Kävimme yhdessä päiväkodissa kirjoittamassa tiedot ylös ja joka toinen torstai hän myös haki lapset päivähoidosta, koska mulla iltapalaveri ja mies on töissä 9-17. Maksoin siitä 20€, vaikkei naapuri olisi millään ottanut rahaa vastaan.

Hienoa jos tuollaisia on ja jos päiväkoti sattuu olemaan siinä lähellä. Ei kaikilla ole tuollaisia eläkeläisnaapureita, jotka olisivat siinä kunnossa että pystyisivät olemaan lapsen kanssa tai haluaisivat muutenkaan olla.

Kun jäädään miehen kanssa 10vuoden päästä eläkkeelle, ei tulisi mieleenkään alkaa naapurin lasten varahakijoiksi. Suunnitelmissa on kyllä matkustella ja tehdä, mitä lystää. Ja tärkein on tietenkin omien lastenlasten hoito ja heidän luonaan käyminen.

Itse voisin, varsinkin jos omat lapset ei lisääntyisi. En luonnollisesti suostuisi miksikään säännölliseksi hakijaksi, vain niihin tilanteisiin, jossa vanhemmat ensin yrittävät itse, eivätkä oleta minun varmasti hakevan ja olen kotona ym lähistöllä. En aikoisi lomia tai menoja perua. Olisin vain yksi niistä, joilta vanhemmat voisi kysyä jos meinaa olla seinä edessä ja vaihtoehdot vähissä.

Sitä varten on ne varahakijat jotka tulee mainita lomakkeita täyttäessä.