Miten käytännössä toimitaan, kun päiväkodista soitetaan, että lapsi sairastunut ja hänet pitää hakea kesken päivän?

Kiinnostavia kommentteja siitä ettei laikilla ole turvaverkkoja tai edes yhtään tuttua koko paikkakunnalla. Turha huudella yhteisöllisyyden perään jos ei itse kykene tutustumaan kehenkään vaikka oikeasti pienten lasten vanhempina aika on mitä otollisin siihen. Lasten kautta on helppo tutustua uusiin ihmisiin, on päiväkodin muut vanhemmat, naapurusto/puistot/piha, harrastusporukat, koulun toiminnat yms. Monessa eri yhteisössä on mm. omat face-ryhmät vanhemmille. Jos oma ala-asteikäinen lapseni sairastuisi enkä pääsisi hakemaan, voisin hyvin laittaa viestiä vanhempien face-ryhmään ja kysyä voiko joku ottaa lapsen hetkeksi luokseen.

Tutkimusten mukaan tällainen yhteisöllisyys myös periytyy eli miettikää minkälaista mallia annatte lapsillenne. Kukaan ei tule kotoa hakemaan ja tarjoamaan turvaverkkoa!

Minä olen vatsaelinkirurgi ja 2 kertaa uran aikana ollut tilanne, että kesken leikkauksen soitettu hakemaan sairas lapsi päiväkodista. Mies on samalla alalla ja töistä välillä todella vaikea lähteä kriittisessä hetkessä. Tuuraajia kun ei kertakaikkiaan ole saatavilla! Meillä onneksi hyvät turvaverkot, joten isovanhemmat, sisarukset, kummitädit tms. ovat hälytettävissä tarvittaessa. Mutta olen sairaalassa nähnyt luoviakin ratkaisuja kollegoiden osalta... Kerran osastonsihteeri oli niin ystävällinen, että lähti anelääkärin lasta hakemaan ja toi sairaalaan odottamaan, että isi pääsee leikkauksesta pois, kerran toinen kollega haki työkaverin lapsen. Hädässä ystävää autetaan. Se nyt vaan on niin, että joistain töistä EI voi lähteä sillä sekunnilla, jos lapsella vaikka 37,2 astetta kuumetta.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen vatsaelinkirurgi ja 2 kertaa uran aikana ollut tilanne, että kesken leikkauksen soitettu hakemaan sairas lapsi päiväkodista. Mies on samalla alalla ja töistä välillä todella vaikea lähteä kriittisessä hetkessä. Tuuraajia kun ei kertakaikkiaan ole saatavilla! Meillä onneksi hyvät turvaverkot, joten isovanhemmat, sisarukset, kummitädit tms. ovat hälytettävissä tarvittaessa. Mutta olen sairaalassa nähnyt luoviakin ratkaisuja kollegoiden osalta... Kerran osastonsihteeri oli niin ystävällinen, että lähti anelääkärin lasta hakemaan ja toi sairaalaan odottamaan, että isi pääsee leikkauksesta pois, kerran toinen kollega haki työkaverin lapsen. Hädässä ystävää autetaan. Se nyt vaan on niin, että joistain töistä EI voi lähteä sillä sekunnilla, jos lapsella vaikka 37,2 astetta kuumetta.

Kuten sanottu jo useita kertoja, on vanhemman vastuulla hankkia varahakija. Sosiaalipäivystys auttaa jos ei pysty hoitamaan vanhemman velvollisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Jos kumpikaan vanhemmista ei voi olla tavoitettavissa työpäivän aikana, täytyy jonkun varahakijan ottaa vastuu lapsesta. Päiväkodilla täytyy olla joku yhteyshenkilö, jonka saavat tarvittaessa kiinni hoitopäivän aikana. Pidän kyllä kummallisena, ettei sinulla ole edes mitään työpaikan puhelinta, josta sinut saisi kiinni kesken päivän. Luulisi myös, että lapsen hyvinvointi menisi firman edun edelle ja lapsen sairastuttua prioriteetti olisi miettiä, miten lapsi voi, eikä sitä, miten firma tai asiakkaat voivat.

Tuossa loppulauseessa oli mielestäni vähän dramatiikan makua. Kyllä ihminen voi säilyttää suhteellisuudentajunsa, vaikka olisi tullut vanhemmaksi. Lapsi ei jostain perusflunssasta mene rikki tai traumatisoidu, vaikka ikäväähän se lapselle on. Kyllä minusta vanhempi voi pyrkiä järjestämään asiat töissäkin kuntoon. Ihmisen ei tarvitse lähteä posottamaan töistä päiväkodille hysteerisenä lapsen puolesta ollakseen kunnollinen vanhempi. Toki lapsen hakeminen päiväkodista on vanhempien vastuulla, ja se nyt vaan on pakko järjestää tavalla tai toisella. Se ei kuitenkaan tee vielä huonoa vanhempaa, jos isot taloudelliset tappiot tai takapakit töissä aiheuttavat stressiä lapsen sairastuessa.

Ap:lle sanoisin, että jos mitään tukiverkkoa ei kertakaikkiaan ole, eikä kumpikaan vanhemmista oikeasti pääse hätätilanteessa töistä, niin jomman kumman on vaihdettava työpaikkaa.

Minulle just on niin monimutkaista, etten mene ollenkaan töihin. Kun on se jos ja jos ja aina olet väärässä paikassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen vatsaelinkirurgi ja 2 kertaa uran aikana ollut tilanne, että kesken leikkauksen soitettu hakemaan sairas lapsi päiväkodista. Mies on samalla alalla ja töistä välillä todella vaikea lähteä kriittisessä hetkessä. Tuuraajia kun ei kertakaikkiaan ole saatavilla! Meillä onneksi hyvät turvaverkot, joten isovanhemmat, sisarukset, kummitädit tms. ovat hälytettävissä tarvittaessa. Mutta olen sairaalassa nähnyt luoviakin ratkaisuja kollegoiden osalta... Kerran osastonsihteeri oli niin ystävällinen, että lähti anelääkärin lasta hakemaan ja toi sairaalaan odottamaan, että isi pääsee leikkauksesta pois, kerran toinen kollega haki työkaverin lapsen. Hädässä ystävää autetaan. Se nyt vaan on niin, että joistain töistä EI voi lähteä sillä sekunnilla, jos lapsella vaikka 37,2 astetta kuumetta.

Kuten sanottu jo useita kertoja, on vanhemman vastuulla hankkia varahakija. Sosiaalipäivystys auttaa jos ei pysty hoitamaan vanhemman velvollisuuksia.

Luuletko todella, että sosiaalipäivystys hakee päiväkodista lapsen, jolle on kesken päivän noussut 37,6 asteen kuume ja tullut nuha, ja jonka vanhempi pääsee hakemaan kyllä ennen päivähoitopäivän loppua, mutta ei tunnin eikä kahden sisään soitosta?? Salli mun nauraa. Ei niillä ole tuollaiseen resursseja eikä se heidän tehtäväkään ole. Eri asia on lapset, joita ei haeta ollenkaan kun päiväkoti on mennyt jo kiinni.

Olen töissä päiväkodissa, Jos omasta lapsesta soitetaan, lähden välittömästi, koska hyvä vanhempi ei hylkää lastaan. pari kertaa on jäänyt 8 lasta keskenään pihalle, mutta oma lapsi on tärkeämpi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kumpikaan vanhemmista ei voi olla tavoitettavissa työpäivän aikana, täytyy jonkun varahakijan ottaa vastuu lapsesta. Päiväkodilla täytyy olla joku yhteyshenkilö, jonka saavat tarvittaessa kiinni hoitopäivän aikana. Pidän kyllä kummallisena, ettei sinulla ole edes mitään työpaikan puhelinta, josta sinut saisi kiinni kesken päivän. Luulisi myös, että lapsen hyvinvointi menisi firman edun edelle ja lapsen sairastuttua prioriteetti olisi miettiä, miten lapsi voi, eikä sitä, miten firma tai asiakkaat voivat.

Tuossa loppulauseessa oli mielestäni vähän dramatiikan makua. Kyllä ihminen voi säilyttää suhteellisuudentajunsa, vaikka olisi tullut vanhemmaksi. Lapsi ei jostain perusflunssasta mene rikki tai traumatisoidu, vaikka ikäväähän se lapselle on. Kyllä minusta vanhempi voi pyrkiä järjestämään asiat töissäkin kuntoon. Ihmisen ei tarvitse lähteä posottamaan töistä päiväkodille hysteerisenä lapsen puolesta ollakseen kunnollinen vanhempi. Toki lapsen hakeminen päiväkodista on vanhempien vastuulla, ja se nyt vaan on pakko järjestää tavalla tai toisella. Se ei kuitenkaan tee vielä huonoa vanhempaa, jos isot taloudelliset tappiot tai takapakit töissä aiheuttavat stressiä lapsen sairastuessa.

Ap:lle sanoisin, että jos mitään tukiverkkoa ei kertakaikkiaan ole, eikä kumpikaan vanhemmista oikeasti pääse hätätilanteessa töistä, niin jomman kumman on vaihdettava työpaikkaa.

Pyrkiä voi ja lähteä lähteä pikinmiten hakemaan sairasta lasta. Eri

Vastuuttomat..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse työssä, jossa ei voi pitää kännykkää päällä eikä oikein voi vilkuillakaan sitä kännykkää kuin lounastauolla. Lisäksi jos tulisi tilanne, että pitäisi lähteä kesken työpäivän yllättäen pois, niin se aiheuttaisi isoa haittaa asiakkaille ja firmalle maineen menetystä, kun sovitut työt jää hoitamatta jne, mistä pomo ei tykkäisi (vaikka pomo ei tietenkään voi asiasta valittaa kun lain mukaan oikeus on lähteä). Mutta työstä on siis todella hankala irrottautua kesken päivän ja tosiaan sitä kännykkää ei voi seurata kun tekee töitä. Mies taas on työssä, jossa työpäivinä on autolla satojen kilsojen päässä (työ on tien päällä, illaksi aina kotiin).

Miten te olette käytännössä toimineen päiväkodin ja lapsen mahdollisen sairastumisen kanssa? Ja onko tilanteita ollut usein? Miten esim. leikkaussalihoitajat, opettajat, lääkärit, lentoemännät jne, joiden työpäivät on aika sitovia toimivat?

Laitatko työsi onnistumisen lapsen hyvinvoinnin edelle?

En tietenkään. Kysyn vain vinkkejä, miten muut ovat sitovassa työssä onnistuneet priorisoimaan lapsen haun. Ap

Lähtemällä hakemaan lasta töistä. Etkö ymmärrä ettei sinulla ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä itse tai saada joku luottohenkilö hoitamaan lasta? Elikkä niinku ei sitä lasta voi jättää hakematta sanomalla että kuulkaa sovitaanko että tulen vasta töiden jälkeen hakemaan.

Tietenkin ymmärrän, että lapsi on haettava enkä sitä asiaa mitenkään kyseenalaista. Tottakai hänet haen ja haluan hakea, lapsi on tärkein. Tein tämän aloituksen kysyäkseni vinkkejä, että miten välttää ne potkut (eli asiakkaiden tai työnantajan suututtaminen), jos noita hakutilanteita tulee paljon ja kun joutuu pitämään sitä kännykkää sitten päällä, vaikka asiakaslupaus on se, että kännykkää ei seurata. Ap

Mikä tässä nyt on niin vaikeaa? Ei sitä puhelinta tarvitse mitenkään seurata vaikka se olisi laukussa tai taskussa päällä ja asetukset siten että vain päiväkodin puhelut soivat äänen kanssa, muut äänettömällä. Kuulet jos se soi, ei tule tapahtumaan kovin usein ellet vie aina lasta hoitoon puolisairaana ja buranan voimin. Ja lähtiessäsi asiakkaan luota sulla menee viisi sekuntia tarkistaa puhelin. 

Päiväkotiin voi myös kertoa että et pysty aina vastaamaan ja soitat takaisin heti kun mahdollista. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos on itse töissä josta ei voi irrottautua, esimerkiksi on vastuussa itse muiden lapsista kuiten vaikkapa opettaja? Miten silloin toimitaan? Luokkaahan ei saa jättää valvomatta. 

Järjestetään sijainen, ei se ole yksittäisen opettajan vastuulla vaan esimiehen. Ihan yhtälaillahan se opettaja saattaa itse sairastua tai vaikka loukkaantua kesken päivän ja viedään ambulanssilla pois, ei siinä jäädä kyselemään että no miten tämä luokka. Eli kun soitto päiväkodista tulee niin ilmoitus esimiehelle ja sitten ilmoitus päiväkotiin siitä miten kauan menee ennen kuin pääsee lähtemään. 

On ammatteja missä voi ilmoittaa että lapsi sairastunut ja ammatteja että ei lähdetä noin vaan. Perhe jossa kumpikin tekee työtä joka edyllyttää ehdottoman varman varahenkilön. Olkoot sitten mummi.vaari tai joku muu.

Älkää viekö puolikuntoisia lapsia päiväkotiin.

Ei oo vaarallista jos vähän kuumetta ja oksentanut . Lapsi patjan kanssa johtajan huoneeseen ja tullaan hakemaan kyllä.

No, sinun täytyy vaan hommata varahakijoita, jotka voivat sekä hakea että hoitaa lapsen, kunnes sinä tai isä tulette paikalle. Mitään yhteiskunnan palvelua tällaiseen ei ole, vaan sinun pitää itse huolehtia tuo. Jos ei huoltajia ja/tai varahakijoita saada kiinni, päiväkoti kaiketi turvautuu sos.viranomaisiin. Lapsen ollessa niin sairas, että lähetetään pois hoidosta, ei häntä todellakaan voi siellä pitää odottelemassa pitkään. Etkä itsekään varmasti halua, että lapsesi kituu siellä jossain nurkassa kipeänä...

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostavia kommentteja siitä ettei laikilla ole turvaverkkoja tai edes yhtään tuttua koko paikkakunnalla. Turha huudella yhteisöllisyyden perään jos ei itse kykene tutustumaan kehenkään vaikka oikeasti pienten lasten vanhempina aika on mitä otollisin siihen. Lasten kautta on helppo tutustua uusiin ihmisiin, on päiväkodin muut vanhemmat, naapurusto/puistot/piha, harrastusporukat, koulun toiminnat yms. Monessa eri yhteisössä on mm. omat face-ryhmät vanhemmille. Jos oma ala-asteikäinen lapseni sairastuisi enkä pääsisi hakemaan, voisin hyvin laittaa viestiä vanhempien face-ryhmään ja kysyä voiko joku ottaa lapsen hetkeksi luokseen.

Tutkimusten mukaan tällainen yhteisöllisyys myös periytyy eli miettikää minkälaista mallia annatte lapsillenne. Kukaan ei tule kotoa hakemaan ja tarjoamaan turvaverkkoa!

Tässä kaikentietävä pumpulipallero viisastelee tajuamatta ongelmaa lainkaan. Jos sulla itselläsi on iso liuta varahakijoita niin kaikilla ei vaan ole. Ja kun EI OLE KETÄÄN niin ei sitä jumaliste ketään random naapuria voi käskeä että oleppas nyt lapseni vrahakija ja päivystät ihan vaan ”naapuriapuna”.

Mua niin v*tuttaa etuoikeutetut isin/äitin kermaperselellikit joille kaikki on helppoa ja sit virlä viisastellaan tukiverkottomilke. Toivottavasti joudut itse tukiverkottomaksi, sit näät miten ”helppoa” on ”luoda se varahakijaverkosto”.

Itselläkään ei ole tukiverkkoja, siksi työn pitää olla sellainen, josta pääsee lähtemään kohtuullisessa ajassa hakemaan. Joten ap järjestää pomonsa kanssa että on ok pitää kännykkää mukana ja äänet päällä jos hoidosta soitetaan, ei pitäisi olla ongelma.

Mutta ap, voin sanoa että on hyyyyyyyvin harvinaista että lapsi sairastuu noin vain kesken päivän, kyllä useimmiten illalla ja öisin sairastutaan. Useimmiten, siis 80% voisin kokemuksesta sanoa, kun lapsesta tarvitsee ilmoittaa kesken päivän sairastumisesta, kyseessä on että jo sairas lapsi on tuotu hoitoon. Monesti lapsi itse kertoo yöllä oksentaneensa tai että annettiin lääkettä aamulla. Kerran juoksin äitin pihalta kiinni, kun yritti tuoda kuumeesta hehkuvan lapsen hoitoon aamulla.

Vierailija kirjoitti:

Hoidat sitten jonkun muun hakemaan, tai vaihdat työpaikkaa. En ymmärrä miksi tämä on vaikea?

Kiva työntää muun ihmisen vastuulle sairas lapsi :D kukahan on se muu ja onko sillä muulla sitä aikaa käydä lapsi keskellä päivää pois, entä jos tämä muu on myös töissä tai muuten kiireinen?

Onhan tämä yhteiskunta kummallinen, jos lapsen sairastumisen takia saa pelätä työpaikkansa puolesta. Ja ei kaikilla ole varahakijoita! Paljon olisi asenteiden muututtava lapsimyönteisempään suuntaan, mutta ei kuitenkaan niin että työnnetään sairaat lapset tartuttamaan muita kun itse ei viitsitä hoitaa. Sen ymmärtää, että kirurgi ei lähde kesken leikkauksen hakemaan sairasta lastaan, ei kukaan järkevä sellaista oletakaan.

Olen hoitoalalla ja kolme kertaa hain samaa lasta kesken työpäivää, kun on kipeänä. Vesirokkoakin epäilivät kaksi kertaa, kun oli joku näppy mahassa tai kädessä. Vesirokon oikeasti sairasti kyllä kesälomalla. Kuume oli yksi, mutta syy oli oikeasti se, että oli ulkoillut ja leikkiessä tullut kuuma, kun oli villapuku alla.

Eihän siinä auttanut kuin jättää työt tekemättä ja mummot makaamaan sänkyyn. Pakkohan se oli lasta lähteä hakemaan.

Nuo varahakijat on taas asia erikseen. Harva ihminen haluaa sitoutua sellaiseen, että on varalla joka päivä palkattomasti, jos sattuu naapurin lapsi sairastumaan. Niillä opiskelijoilla on tunteja ja tenttejä ja omia menoja. Eläkeläisillä ei välttämättä ole autoa tai ovat reissussa ja kyllä heilläkin on oma elämä. Eivät he voi olla joka päivä varalla kotona odottamassa soittoa.

Stressaavaahan tuo oli ja ei työnantaja kauheasti tykännyt, kun toista kertaa lähdin töistä pois vesirokon takia, joka olikin jo seuraavaksi päiväksi parantunut, kun olikin hikinäppy.

Kannattaa jo aloittaa se oman kännykän vilkuilu kesken työpäivän. Sitten kun se lapsesi on koulussa, niin osalla opettajista on ihan oletusarvo, että vanhemmat reagoi Wilma-viesteihin myös 8-16.