Miten käytännössä toimitaan, kun päiväkodista soitetaan, että lapsi sairastunut ja hänet pitää hakea kesken päivän?

Kommentoin aiemmin että jokaisen täytyy itse luoda verkostonsa ja sain paskaa niskaan koska olen kuulemma hyväosainen pumpulissa kasvanut joka ei ymmärrä jos jollain ei ole tukiverkostoa.

Kyse ei ole tästä! Ei meilläkään ole työttömänä olevia varahakijoita jotka odottavat joka arkipäivä tuleeko soitto vai ei, kaikki ystävät ja tutut ovat päivisin töissä.

Kyse oli siitä, että kun vaivautuu tutustumaan ihmisiin, voi saada ystäviä. Ystävien kesken voidaan tehdä joskus palveluksia ja auttaa toista. Moni tekee nykyään vuorotyötä tai pätkätyötä ja työajat ovat moninaiset ja ystävän auttaminen voi olla ihan mieluisa ja palkitseva asia. Omien ystävien kesken on joillekin joskus tullut äkillisiä työasioita ja päivä venynyt, tällöin on voitu laittaa viestiä tai soittaa, että voitko ottaa meidän piltin teille hetkeksi, tulen kohta. Tai kun koululainen unohti avaimet, tuli oven avaamaan sukulainen jolla oli vara-avaimet, sattumalta kun oli tuolloin kotona.

Kyse ei ole siitä, että ketään sitoutetaan varahakijaksi joka_ikiseksi_päiväksi vaan heistä kysytään pääsisikö joku.

Itsekin olen arki/päivätyöläisenä ystävän lapsen varahakija, jos tulee tilanne niin voi olla että pääsen työstä irtautumaan, jos en, heidän täytyy löytää joku muu.

Edelleen, tutustukaa ihmisiin! Vain siten pystytte niitä verkostoja luomaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mulle on soitettu esim. silloin, kun lapsella meni hiekkaa silmiin ja toisen kerran kun kaatui pahasti ja tuli verta hampaan juuresta. Koulusta on soitettu kerran, kun kaatui juoksuleikissä välitunnilla. Kaikilla näistä kerroista tilanne vaati lapsen käyttämistä lääkärissä.

Työni on samantapaista kuin ap:n. Pidän puhelinta suht lähellä ja katson silloin tällöin. Olen myös joutunut lähtemään kesken tapaamisen. Ei siinä muuta kuin pahoittelut ja lupaus palata asiaan mahdollisimman pian ja menoksi. Näitä sattuu tosi harvoin kuitenkin ja porukka ymmärtää kyllä, koska niitä sattuu lähes kaikille vanhemmille.

Jos menee hiekkaa silmiin niin kai ne sentään päiväkodilla ensiapuna huuhtelee sen silmän? Kai siellä on sellaiset silmähuuhtelupakkaukset (joita esim. labroissa ym. on)?

Kyllä. Silti ensiavun jälkeen soittivat ja kehottivat käyttämään lääkärissä.

Vierailija kirjoitti:

Kommentoin aiemmin että jokaisen täytyy itse luoda verkostonsa ja sain paskaa niskaan koska olen kuulemma hyväosainen pumpulissa kasvanut joka ei ymmärrä jos jollain ei ole tukiverkostoa.

Kyse ei ole tästä! Ei meilläkään ole työttömänä olevia varahakijoita jotka odottavat joka arkipäivä tuleeko soitto vai ei, kaikki ystävät ja tutut ovat päivisin töissä.

Kyse oli siitä, että kun vaivautuu tutustumaan ihmisiin, voi saada ystäviä. Ystävien kesken voidaan tehdä joskus palveluksia ja auttaa toista. Moni tekee nykyään vuorotyötä tai pätkätyötä ja työajat ovat moninaiset ja ystävän auttaminen voi olla ihan mieluisa ja palkitseva asia. Omien ystävien kesken on joillekin joskus tullut äkillisiä työasioita ja päivä venynyt, tällöin on voitu laittaa viestiä tai soittaa, että voitko ottaa meidän piltin teille hetkeksi, tulen kohta. Tai kun koululainen unohti avaimet, tuli oven avaamaan sukulainen jolla oli vara-avaimet, sattumalta kun oli tuolloin kotona.

Kyse ei ole siitä, että ketään sitoutetaan varahakijaksi joka_ikiseksi_päiväksi vaan heistä kysytään pääsisikö joku.

Itsekin olen arki/päivätyöläisenä ystävän lapsen varahakija, jos tulee tilanne niin voi olla että pääsen työstä irtautumaan, jos en, heidän täytyy löytää joku muu.

Edelleen, tutustukaa ihmisiin! Vain siten pystytte niitä verkostoja luomaan.

Kyllä tuo edelleen kuulostaa minusta siltä, että sinulla on toisen ihmisen asemaan asettuminen ja monen ihmisen elämän realiteetit ihan hukassa. Ihan vaikka siitä lähtien, ettei meillä päin lasta anneta kenen tahansa hätäpäissä keskityn hakijan mukaan vaan pitää olla ennakkoon kirjallisesti ilmoitettu varahakija tai - hakijat. Ei se parisataa ihkua kaveria auta kun kumpikaan ilmoitettu varahakija ei pääse.

Vierailija kirjoitti:

Kommentoin aiemmin että jokaisen täytyy itse luoda verkostonsa ja sain paskaa niskaan koska olen kuulemma hyväosainen pumpulissa kasvanut joka ei ymmärrä jos jollain ei ole tukiverkostoa.

Kyse ei ole tästä! Ei meilläkään ole työttömänä olevia varahakijoita jotka odottavat joka arkipäivä tuleeko soitto vai ei, kaikki ystävät ja tutut ovat päivisin töissä.

Kyse oli siitä, että kun vaivautuu tutustumaan ihmisiin, voi saada ystäviä. Ystävien kesken voidaan tehdä joskus palveluksia ja auttaa toista. Moni tekee nykyään vuorotyötä tai pätkätyötä ja työajat ovat moninaiset ja ystävän auttaminen voi olla ihan mieluisa ja palkitseva asia. Omien ystävien kesken on joillekin joskus tullut äkillisiä työasioita ja päivä venynyt, tällöin on voitu laittaa viestiä tai soittaa, että voitko ottaa meidän piltin teille hetkeksi, tulen kohta. Tai kun koululainen unohti avaimet, tuli oven avaamaan sukulainen jolla oli vara-avaimet, sattumalta kun oli tuolloin kotona.

Kyse ei ole siitä, että ketään sitoutetaan varahakijaksi joka_ikiseksi_päiväksi vaan heistä kysytään pääsisikö joku.

Itsekin olen arki/päivätyöläisenä ystävän lapsen varahakija, jos tulee tilanne niin voi olla että pääsen työstä irtautumaan, jos en, heidän täytyy löytää joku muu.

Edelleen, tutustukaa ihmisiin! Vain siten pystytte niitä verkostoja luomaan.

Olen sosiaalinen ja tutustun helposti ihmisiin, ihmiset pitävät minusta helposti kun olen kiinnostunut heidän kuulumisistaan ja sellainen iloinen tyyppi muutenkin, menen juttelemaan naapureille ja jopa tuntemattomille bussissa ja metrossa ja kaupassa. Minulla on laaja tuttavapiiri. Silti ei ole sellaista turvaverkkoa, joka auttaisi lapseen liittyvissä asioissa. Juristikaverit kyllä antaa aina lakiapua, lääkärikaverit neuvoo terveysjutuissa, muuttoapua saa helposti ja aina on joku jolla on aikaa jutella jos on huolia. Kokemuksini on kyllä se, että lapsettomat tai uraihmiset (tai aktiiviset eläkeläisnaapurit) ei vaan halua auttaa hoitamalla lasta ja ne jolla on jo lapsia niin he on ihan liian kiireisiä omien lasten, oman työn ja oman arjen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kommentoin aiemmin että jokaisen täytyy itse luoda verkostonsa ja sain paskaa niskaan koska olen kuulemma hyväosainen pumpulissa kasvanut joka ei ymmärrä jos jollain ei ole tukiverkostoa.

Kyse ei ole tästä! Ei meilläkään ole työttömänä olevia varahakijoita jotka odottavat joka arkipäivä tuleeko soitto vai ei, kaikki ystävät ja tutut ovat päivisin töissä.

Kyse oli siitä, että kun vaivautuu tutustumaan ihmisiin, voi saada ystäviä. Ystävien kesken voidaan tehdä joskus palveluksia ja auttaa toista. Moni tekee nykyään vuorotyötä tai pätkätyötä ja työajat ovat moninaiset ja ystävän auttaminen voi olla ihan mieluisa ja palkitseva asia. Omien ystävien kesken on joillekin joskus tullut äkillisiä työasioita ja päivä venynyt, tällöin on voitu laittaa viestiä tai soittaa, että voitko ottaa meidän piltin teille hetkeksi, tulen kohta. Tai kun koululainen unohti avaimet, tuli oven avaamaan sukulainen jolla oli vara-avaimet, sattumalta kun oli tuolloin kotona.

Kyse ei ole siitä, että ketään sitoutetaan varahakijaksi joka_ikiseksi_päiväksi vaan heistä kysytään pääsisikö joku.

Itsekin olen arki/päivätyöläisenä ystävän lapsen varahakija, jos tulee tilanne niin voi olla että pääsen työstä irtautumaan, jos en, heidän täytyy löytää joku muu.

Edelleen, tutustukaa ihmisiin! Vain siten pystytte niitä verkostoja luomaan.

Mulla on paljonkin ystäviä ja hyvät välit naapurien kanssa. Lähin ystäväni asuu kilometrin päässä. Kaikki ovat kuitenkin töissä ja kaikilla työmatkat pitemmät kuin itselläni. Heidän täytyy myös hakea omat lapsensa päiväkodista (eri kuin minun lapsellani, koska meillä ruotsinkielinen). Autamme toisiamme kyllä mutta kenellekään laajasta lähipiiristämme auttaminen ei ole mahdollista klo 10-16 arkipäivänä. Onko se tosiaan niin vaikea ymmärtää? Itselleni tämä ei ole ongelma koska sekä minulla että miehellä sattuu olemaan vapaat työajat, joustava työ ja lyhyet työmatkat, mutta me olemme tuttavapiirissä se ainoa poikkeus, jolla näin.

En nyt kaikkea jaksanut lukea, mutta onhan muutama tosi outo vastaus tullut.

Oikeasti noita soittoja ei juuri koskaan tule. Kyllä sen melkein illalla/yöllä/aamulla tietää. Tosi yllättäviä tapauksia varten on puhelin juuri siinä tilassa että vain tietyt soi, kuten päiväkoti. Jos kuitenkin onkin työmatka yms on hoidettu joku joka voi niin hakemaan poikkeustilanteessa. Kuten nuo lukiolaiset tai muut jotka pystyvät poikkeuksellisesti lähtemään kesken päivän. Korvausta vastaan.

Vikana on sitten tämä jo osan työpaikan käytäntö laittaa hoitaja kotiin. Monessa firmasa saa työn puolesta maksetun sairaanhoitajan/lapsenhoitajan jolloin itse pääsee työpisteelle. Näiden kanssa voi myös sopia että hakee lapsen ja missä varaavain on. Mll löytyy kanssa lapsenhoitaja tarvittaessa. Muiden samassa hoidossa olevia vanhempia voi myös jutella jos kimpassa tekis järjestelmän.

Hätä keinot keksii ja usein en itse aivan vierasta hoitajaa kotiin ottais, eli hueman tuttuutta voi harjoitella ensin. En kyllä myöskään laittaisi omaa tosi sairasta lasta kenenkään muun hoitoon, että hakisin ja kiskaan ei ole tullut tilannetta että jos on fyysisesti lähellä niin on saanut hoidettua.

Oppilailla on alkaneet ip toiminta aikaisemmin, muut opettajat tuuraa vaikka väritystehtäviä. Firmojen asiakkaat päättää keskenään maton väreistä ja palaveria siirretään.

Itsellä kävi kerran niin, kun päiväkodista soitettiin. Olin juuri junassa, sanoin, että menee vielä puolitoista tuntia kun olen perillä. Ei käynyt, vaimolla oli potilas kesken, pystyi hakemaan lapset ehkä viisitoista minuuttia minua aiemmin. (Ei niillä lapsilla kyllä mitään hätää ollut...)

Eli niin toimitaan, että niin nopeasti haetaan kun pystytään, mikä ei aina ole niin nopeasti. Varmaan päiväkodin henkilökunta alkaa jossain vaiheessa mussuttamaan, jos lapset haetaan liian verkkaan, mutta eihän ne niitä kadullekaan voi tuupata. Ja jos liian sairaita ovat, niin varmaan soittavan ambulanssin.

Mites nämä kun uutisissa on ollut, että Helsinki on osoittanut päiväkotipaikan ihan toiselta puolelta kaupunkia kuin työpaikka ja koti, siten että julkisilla (jolla kyseinen vanhempi joutuu kulkemaan) kestää tunti tai puolitoista tuntia työpaikalta sinne päiväkodille. Niin vaikka pääsisi samalla sekunnilla lähtemään töistä, niin on siellä hakemassa lasta vasta 1.5 h päästä. Ei päiväkoti voi olettaa, että se oksentava lapsi haetaan sieltä heti.

Vierailija kirjoitti:

Mites nämä kun uutisissa on ollut, että Helsinki on osoittanut päiväkotipaikan ihan toiselta puolelta kaupunkia kuin työpaikka ja koti, siten että julkisilla (jolla kyseinen vanhempi joutuu kulkemaan) kestää tunti tai puolitoista tuntia työpaikalta sinne päiväkodille. Niin vaikka pääsisi samalla sekunnilla lähtemään töistä, niin on siellä hakemassa lasta vasta 1.5 h päästä. Ei päiväkoti voi olettaa, että se oksentava lapsi haetaan sieltä heti.

Tuonne olikin kirjoitettu etteivät oletakaan.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä kävi kerran niin, kun päiväkodista soitettiin. Olin juuri junassa, sanoin, että menee vielä puolitoista tuntia kun olen perillä. Ei käynyt, vaimolla oli potilas kesken, pystyi hakemaan lapset ehkä viisitoista minuuttia minua aiemmin. (Ei niillä lapsilla kyllä mitään hätää ollut...)

Eli niin toimitaan, että niin nopeasti haetaan kun pystytään, mikä ei aina ole niin nopeasti. Varmaan päiväkodin henkilökunta alkaa jossain vaiheessa mussuttamaan, jos lapset haetaan liian verkkaan, mutta eihän ne niitä kadullekaan voi tuupata. Ja jos liian sairaita ovat, niin varmaan soittavan ambulanssin.

Kuten sanottukin jo, päiväkodilla toki ymmärretään, että joskus haku ei kovin nopeasti onnistu.

Ja siellä tehdään sitten poikkeusjärjestelyt , esim.ei mennä ulos, kun yhden aikuisen on oltava sairaan kanssa. Mutta eipä näitä nii usein tule, että se olisi suuri ongelma. Ikvintähän se sille sairaalle lapselle on. oma vanhempi on kuitenkin yleensä se paraa hoitaja. Onneksi päiväkodin aikuinenkin läheinen.

Työskentelen asiakkaiden kotona milloin missäkin. Pidän kyllä puhelimessa äänet päällä. Mutta jos sattuisin olemaan asiakkaan kanssa liikkeellä tms. niin eipä siitä vaan lähdetä ja asiakasta jonnekin. Varahakijoina on 2 vuorotyötä tekevää ja ois sattumankauppaa, sattuvatko olemaan vapaalla. En tiedä mitä pk tekisi, mutta oletan, että jos oia tarpeeks vakava tilanne eikä mua syystä tai toisesta saatais kiinni eikä esim. varahakijatkaan vastais, niin kai ne soittais sossuille. Mitäs siinä muutakaan voi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sen aamulla tarhaan viedessä näkee onko lapsi kunnossa vai ei. Aamiaispöydässä. 

Itselle ei tule yhtään kertaa mieleen että yks kaks kesken päivää olisi sairastunut. 

Kyllä oksennustauti iskee usein kesken päivän. Aamulla ei ole merkkiäkään ja parin tunnin päästä lapsi oksentaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tapahtuu, jos päiväkodille ei vain ilmoita ketään varahoitajaksi (koska kukaan ei ole käytettävissä/suostunut varahoitajaksi eli sellaista ei vain ole)??

En minä ole ilmoittanut varahakijaa, minulla kuitenkin on varahakija ja jos en itse pääse hakemaan niin soitan varahakijalle että menee hakemaan.

Ilmoitathan myös päiväkotiin että varahakija (voi olla kuka vain, ei etukäteen päiväkodille ilmoitettu) Pekka/Pirkko on tulossa hakemaan.

Vierailija kirjoitti:

Hoidat sitten jonkun muun hakemaan, tai vaihdat työpaikkaa. En ymmärrä miksi tämä on vaikea?

Tämä lausehan kertoo kaiken: En ymmärrä miksi tämä on vaikea?

Se, että käsityskykysi on noinkin rajallinen, ei pitäisi muodostua kenenkään ulkopuolisen rasitteeksi.

Päiväkodilla tulee olla tiedossa aina lapselle varahakija, johon otetaan yhteyttä, jos lapsen vanhempia ei tavoiteta. Itse annoin päiväkodille myös työpaikkani vaihteen numeron, johon voivat soittaa, jos eivät tavoita omasta numerostani.  

Pakkohan sieltä töistä on lähteä. Itse olen joutunut kerran lähtemään kesken päivän, kun lapsi oli oksentanut. Ilmoitus pomolle ja sitten menoksi. Itselläni matka kesti n. 45 min ja sen aikaa lapsi lepäili itsekseen patjalla ja hoitajat tietenkin seurailivat tilannetta. Jos lapsi sairastuu vakavasti, päiväkodin henkilökunta soittaa ambulanssin.

Mä joudun myös pitämään työ sekä oman puhelimen välillä äänettömällä työpäivän ajan. Tavoitettavuus ongelman ratkaisin sillä, että mulla on myös laukussa/taskussa vanha puhelin jossa prepaid-liittymä. Numero on ainoastaan päiväkodin ja mieheni tiedossa. Jos lapsi sairastuu tai hänelle tapahtuu joku onnettomuus minut saa kiinni aina siitä numerosta ja jos se puhelin soi vastaan siihen, oli töissä mikä tilanne tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap täällä. Olen saanut tässä ketjussa paljon kritiikkiä siitä, että minulle työ olisi tärkein ja lapsi ei yhtään tärkeä ja sellaista. Tuntuu pahalta lukea noita viestejä, koska asia ei ole ollenkaan niin. Lapsi on minulle tärkein, olen häntä hoitanut kotona kaksi vuotta ja nyt palaamassa työhön, jossa olen ollut muutaman vuoden ennen lapsen saamista. Meillä töissä ei ole muilla pieniä lapsia, muut työntekijät on uraihmisiä, jotka joustaa aina työn takia ja työ ei ole tavallista asiakaspalvelutyötä kuten moni näyttää olettavan, vaan on ihan oikeasti sitovaa ja vastuullista. Tämän ketjun tein hakeakseni vinkkejä miten tasapainoilla tällaisen työn ja toisaalta lapsen tarpeiden kanssa siten että voi priorisoida lapsen, mutta ei töissä saa pomon, kollegojen ja asiakkaiden vihoja niskaansa. Pakko on töitäkin tehdä, jos haluaa lapsensa ruokkia ja meidän alalla ei ole mikään kaikkein paras työtilanne tällä hetkellä.

Meillä ei tosiaan ole niitä mummeja ja kummeja varahakijoiksi, koska lähiseudulla asuvat kaverit ja sukulaiset ja isovanhemmat on kaikki työssään kiinni arkisin. Naapurissa ei asu ketään sellaista joka voisi olla varahakija, koska hekin on töissä tai huonokuntoisia vanhuksia. En usko, että joku vähän kauempana asuva moikkatuttu pienten lasten äiti suostuu minulle varahakijaksi, koska hän ei ole mikään vuosien sydänystävä ja on omissa lapsissaan kiinni kun on äitiysvapaalla. Ja olisi aika törkeää yrittää tutustua häneen nyt yhtäkkiä väkisin ja hyvin vain saadakseni hänestä varahakijan ja ehkä hän ei edes halua ystävystyä kanssani.

Miten niitä varahakijoita muka hankitaan, jos mummeissa ja kummeissa ei sellaisia ole? Rahalla? Ehkä joo, mutta mistä? Täällä on jo kommentoitu, että esim. MLL:stä ei sellaisia saa edes rahalla. Asun Helsingissä alueella, jossa naapurit kyllä moikkaavat, mutta mieluummin elävät ns. yksityistä elämää, ei täällä ole mitään kyläyhteisöä, jossa kaikki tuntisivat toisensa ja auttaisivat toisiaan, ehkä jossain maalla sitten on. 

Ja etsin uutta työtä, jossa voisi helpommin lähteä kesken päivän pois, mutta ei sitä uutta työtä niin vain saa, tämänkin työpaikan saaminen oli vaikeaa ja minun mielestä nykyään on onnekas  jos on edes jokin työ. Meidän alalla on vaikea saada työpaikkoja ja toisaalta vaikka voisinkin mennä muihin hommiin niin tällaista alanvaihtajaa ei helposti palkata.

Ap

Tuo että kummi on varahakija, vaikka on töissä, on höpötystä. Kummilla menee päivä palkattomaksi tai saako edes lähteä, jos ilmoittaa pomolleen, että heippa, jätän nyt tämän työmaan kesken, kun kummilapsi sairastui. Työehtosopimus ei tunne tällaista pykälää.

Samoin isovanhemmilla. Kun eläkeikä on 65, niin kyllä ne usein on vielä työelämässä ja samat säännöt pätee heilläkin töissä. Ei sieltä lähdetä noin vain hakemaan lastenlasta.

Harvalla päivystää terveet isovanhemmat eläkkeellä 24/7 kotonaa, että tulee puhelinsoitto, että hae lapset. Heilläkin kun on sitä elämää ja rietassentään, kun uskaltavat vaikka matkustella ja harrastaa eläkkeellä.

Kaikki eivät ole töissä ma-pe klo 8-16. Meillä esim. yksi varahakijoista tekee osittaista työaikaa, yhdellä on välillä arkivapaita. Emme oleta, että varahakijakaan päivystää puhelintaan 24/7 ja peruu lomareissunsa, että pääsee hakemaan lapsiamme, kieltäytyä saa aina. Mutta silti ovat varahakijalistalla, että onpahan edes joku, jolta kysyä, voisiko mahdollisesti hakea lapsen.

Pääsen myös itse vähintään kerran viikossa töistä jo puolen päivän jälkeen, ihan hyvin voisin tällaisena päivänä käydä hakemassa siskoni sairaan lapsen päiväkodista työpäiväni jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä sen näkee kuinka nykyään ei ole suomalaisilla yhteisöllisyyttä. Kaikki, siis ihan kaikki, pitää vanhemmilla hoitaa eikä monillakaan ole ketään kehen turvautua. Toki äidin ja isän täytyy omista lapsistaan huolehtia ja hakea sieltä hoidosta, MUTTA, jos töissä on hankala paikka ja pitäisi pyytää jotain sukulaista/tuttua, eipä onnistu kovin monella. Sama asia jos itse sairastuu, ei ole ketään kuka tulisi auttamaan. Yhteisöllisyys puuttuu ja yhteen hiileen puhaltaminen. Enpä ihmettele jos suomalaiset perheet eivät lisäänny, ehkä se 1 lapsi korkeintaan 2, työelämä on vaativaa nykyään.pitäisi pystyä monen henkilön työmäärä tekemään monella alalla ja työnantajat K otsassa jos äiti joutuu poistumaan työpaikalta lapsen sairastuminen vuoksi.

Mä en nyt ymmärrä tätä viestiä ollenkaan. Eikö suurin osa ketjussa ole nimenomaan ihmetellyt sitä, että ap:lla ei ole mummia, vaaria tms. varahakijaksi? Eli suurimmalla osalla on. Meillä ainakin on 2 isovanhempaa ja kummi varahakijalistassa. Mutta ap:lla ei ilmeisesti ole, joten siltä pohjalta on vastattu. Asuuhan monilla isovanhemmat kaukana, ja naapureilla ja kavereilla on omat työnsä, joten ei kyse ole välttämättä välinpitämättömyydestä tai yhteisöllisyyden puutteesta.

Luulen että ap:lle on korostettu hänen ja miehen omaa vastuuta siksi, että hän tuntuu aidosti ihmettelevän kuka hoitaa hänen lapsensa jos hän ja miehensä eivät pysty. Kun hän on se, jonka pitäisi se tietää! Yhteisöllisyys on hieno asia, mutta jos isovanhempia tai muita läheisiä ei löydy niin molemmat vanhemmat eivät vaan voi tehdä sitovaa ja joustamatonta työtä pitkiä päiviä, tai sitten on palkattava apua. Ei se auta hurskastella vaativista töistä, se sairas lapsi täytyy hakea riippumatta työstä, eli jos et pysty työstäsi lähtemään niin sun puolison täytyy pystyä tai teillä täytyy olla itse järjestämänne varahakija. Kuinka vaikea tämä voi olla ymmärtää?

Eli lapsen kummi on työtön, joka voi päivystää ja isovanhemmat asuu lähellä. Usko tai älä, mutta näin ei ole kaikilla.

Mutta toivoisin sitä joustoa toisin päinkin. Jos neuvola-aikanne joudutaan perumaan yhtäkkiä, niin ymmärtäisitte olla raivoamatta, sillä terveydenhoitaja on lähtenyt hakemaan omaa sairasta lastaan. Tai jos lääkäriaikanne perutaan tunnin varoitusajalla. Tai ehkäisyneuvola tai koulupsykologi tai ihan mikä muu asia. Mutta yleensä nostetaan hirveä meteli, että eikö se olisi voinut ottaa meidät vielä vastaan, ennen kuin lähtee sitä lastaan hakemaan.

olen itse kerho-ohjaaja, tulettehan hakemaan heti lapsenne kun soitan niin pääsen hakemaan sairasta eskarilaistani

en itse varahakijana pysty lähtemään keskenpäivän hakemaan ainoastaan jos huoltajat ei pääse hakemaan pk mentyä kiini