Millainen nainen aloittaa suhteen varattuun mieheen?

Vierailija kirjoitti:

Monella peitetyllä ja toisen vuoksi jätetyillä on sellainen outo harha, että sen toisen olisi pitänyt kertoa suhteen ongelmista, jotta niitä voisi korjata. Itsekin mietin samaa, kun osui omalle kohdalle. Mutta kun ei ketään voi pakottaa, kyllä se ihminen kertoo, jos haluaa kertoa ja ne ratkoa. Joskus suhde on kuitenkin tullut pisteeseen, ettei se motivoi eikä kiinnostusta toiseen ihmiseen enää ole. Ero varmasti käy mielessä, mutta jos toinen ei sitä halua ja mitään näkyvää selkeää syytäkään ei ole (kuin että se suhde on nyt eletty ja koettu) niin ne tunteet herkästi painaa taka-alalle. Turha siitä on katkeroitua, tällaiset asiat ovat osa ihmiselämää. Oli itsellänikin pitkä suhde, mutta se on nyt historiaa. Tilalla on upea uusi mies, exän kanssa edelleen olen ystävä ja tapaan tätä naistakin vailla sen suurempaa katkeroitumista. Elämä menee eteenpäin, eikä sen ole tarkoituskaan olla reilua ja niin ennalta-arvattavaa.

Tämä on varmasti totta, mutta mielestäni aikuisen pitää kyetä kertomaan kumppanilleen, että osaltaan tämä on tässä. Pettämisen kautta eroaminen on täysin ala-arvoista ja itsekästä. Kyseisellä tavalla eroava on todella suuri raukka ja vaikka kuinka puolustaisitte asiaa, niin selkärangan omaava ihminen ei näin eroa.

Vierailija kirjoitti:

Monella peitetyllä ja toisen vuoksi jätetyillä on sellainen outo harha, että sen toisen olisi pitänyt kertoa suhteen ongelmista, jotta niitä voisi korjata. Itsekin mietin samaa, kun osui omalle kohdalle. Mutta kun ei ketään voi pakottaa, kyllä se ihminen kertoo, jos haluaa kertoa ja ne ratkoa. Joskus suhde on kuitenkin tullut pisteeseen, ettei se motivoi eikä kiinnostusta toiseen ihmiseen enää ole. Ero varmasti käy mielessä, mutta jos toinen ei sitä halua ja mitään näkyvää selkeää syytäkään ei ole (kuin että se suhde on nyt eletty ja koettu) niin ne tunteet herkästi painaa taka-alalle. Turha siitä on katkeroitua, tällaiset asiat ovat osa ihmiselämää. Oli itsellänikin pitkä suhde, mutta se on nyt historiaa. Tilalla on upea uusi mies, exän kanssa edelleen olen ystävä ja tapaan tätä naistakin vailla sen suurempaa katkeroitumista. Elämä menee eteenpäin, eikä sen ole tarkoituskaan olla reilua ja niin ennalta-arvattavaa.

Omituinen asenne. Toki kaikki ei ole korjattavissa, mutta ei se sitä tarkoita, että on ok pettää ja tosta noin vaan jättää. Miksei ole munaa rehellisesti selvittää sitä entistä suhdetta alta pois ihan ilman mitään pettämistä? Ihmisillä ei ole nykyisin mitään moraalista selkärankaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen suhteessa varatun miehen kanssa ja olen itsekin varattu. Olen toiminut jo vuosia omaishoitajana itseäni huomattavasti vanhemmalle miehelleni. Hän ei ole enää seksualisesti kykenevä. Salasuhteessa kanssani olevan miehen puoliso on hoitolaitoksessa, mutta mies käy mm. syöttämässä vaimoaan päivittäin. Pitäisikö meidän jättää puolisomme vain sen vuoksi, että molemmat haluamme edelleen seksiä?

Luuletteko olevamme, jotain hyväntekijä itä valehtelemalla ja peittämällä kumppaneitanne? Tosi ällöttäviä ja moraalittomia olette.

Ai. Mun on kyllä helppo ymmärtää et ovat nimenomaan vastuullisia siinä et eivät kuormita sairaita puolisoitaan aiheella. On kuule vaikeaa samaistua tuollaiseen tilanteeseen jos ei ole itse ollut. Voi myös olla et jos puoliso on vakavasti sairas, ja rakastaa kumppaniaan, on hänellekin ok et kumppanilla on elämää eikä tämä näivety pelkäksi hoitohenkilökunnaksi.

Selityksiä, selityksiä. Mikään ei oikeita pettämistä. Suhteessa ollaan uskollisia niin myötä kuin vastamäessä. Jos nyt jotakuta sattuu panettamaan niin se ei oikeuta pettämistä silti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihastua ja rakastua voi varattuun mieheen, mutta vähän löyhämoraarinen, yksinkertainen tai itsekunnioituksen puutteesta kärsivä täytyy olla,jos seksisuhteesen alkaa.

Miksi täytyy? Eikö se ole ihan sen varatun henkilön oma asia pitää huoli sitoumuksistaan ja kertoo lähinnä hänestä, jos ei pysty sitoutumaan sopimallaan tavalla. Moni varattu  ei kerro olevansa varattu, ei ainakaan ennen kuin molemminpuolinen ihastuminen on päässyt tapahtumaan. Tai sitten varattu kertoo olevansa polygaamisessa tai avoimessa suhteessa eli ihan vapaa tekemään mitä haluaa. Ja vaikka ei olisikaan, eikö jokainen mies tai nainen vastaa ihan itse uskollisuudestaan? Aika naiivia luulla, että on maailman velvollisuus sitä hoitaa, jos ei omalla ukolla pöksyt pysy jalassa. Maailmassa on joku 5 miljardia ihmistä, jotka eivät edes tiedä, että just sun kulta on varattu.

Minulla on pitkä seksisuhde varattuun mieheen. Joskus aikoinaan olin häneen hieman ihastunut, mutta se meni ohi vuosia sitten. Meillä on seksuaalisesti hyvä yhteys. Olen monissa asioissa melkoinen moralisti, mutta toisten ihmisten parisuhteisiin asti se ei ulotu - ei vain yksinkertaisesti ole minun asia niitä vahtia. Omissa parisuhteissani toimin hyvinkin tarkasti ja rehellisesti. 

Siksi nämä pettäjät pitäisikin käräyttää heti alkuunsa, ei olisi salasuhteita ja kaikki osapuolet saisivat haluamansa elämäntyylin. Petetty yksiavioisen ja pettäjät millaisen kusetussuhteen sitten haluavatkin. Et sä ole rehellinen, turha selitellä. Kruunusi on jo musta.

Pettäjä haluaa itselleen tietoisesti elämäntyylin, jossa on perhe ja suhde. Se on hänen valintansa ja ihan yhtä oikea kuin jonkun muunkin valinta.

Sitä paitsi kukaan ei voi tietää mitä huominen tuo tullessaan. Se tietämättään petettykin saattaa olla salassa ihastunut vaikka kuinka moneen tyyppiin, esim. työkaveriinsa, naapuriin, laulajaan, näyttelijään jne. mistä sitä kukaan tietää? Ehkä hän ei ole sitä vain julki tuonut kenellekään. Tai ehkä jopa on, mutta häntä ymmärretään! Hänen ihastustaan saatetaan yhdessä tuumin jopa ruokkia ja sille kaveriporukassa hymyillen nyökkäillään. Kuinkakohan monta avioliitossa olevaa täti-ihmistäkin joku poppari tai näyttelijä kuumottaa? :)

En siis ymmärrä uhriutumista tai uhriuttamista, se on valheellista. En usko yhdenkään ihmisen olevan täysin viaton ihastumisien kannalta. Ovathan he ihastuneet aikoinaan kumppaniinsakin, joten ihastumisen olotila on mahdollinen myöhemminkin. Tuskin kumppani on ollut myös se ainoa, johon on ihastunut, vaan tunteita on ollut. Viaton heittäköön ensimmäisen kiven.

On totta, että tunteilleen ei usein paljonkaan mitään voi. Kyllä kuka tahansa voi ihastua keneen tahansa. Mutta tunteiden mukaan ei tarvitse eikä pidä aina toimia. Jokainen täysjärkinen aikuinen kyllä osaa olla menemättä aina omien impulssiensa mukaan.

Rakkaus ei aina varoittele.

Miksi sitten salasuhde eikä ero? Rakkaushan voittaa kaikki esteet, eikö niin?

Ei rakkaus voita kaikkia esteitä, tuo on pelkkää naivismia. - ohis

Ei ole, lapset, puoliso, omaisuus, kaikki menee jos todellinen rakkaus iskee. Pettäjille harvemmin sittenkään taitaa iskeä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen suhteessa varatun miehen kanssa ja olen itsekin varattu. Olen toiminut jo vuosia omaishoitajana itseäni huomattavasti vanhemmalle miehelleni. Hän ei ole enää seksualisesti kykenevä. Salasuhteessa kanssani olevan miehen puoliso on hoitolaitoksessa, mutta mies käy mm. syöttämässä vaimoaan päivittäin. Pitäisikö meidän jättää puolisomme vain sen vuoksi, että molemmat haluamme edelleen seksiä?

Pitäisi. Olette kuvottavia.

No, minun moraalikäsitykseni mukaan aivan tavallinen homo sapiens-naaras. Moraali on joka tapauksessa yksilö- ja kulttuurikohtainen, itse voin ihan hyvällä omallatunnolla olla suhteessa varatun kanssa. Mikä se moraalinen peruste on, miksei näin saisi tehdä? Ja oikea vastaus ei ole "koska se on väärin".  Ei ole yhteistä yksiselitteistä moraalia. Yhteiskunnan arvojen muuttumisen näkee mm siinä, että avioeroissa ei enää etsitä syyllistä.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin yksi on suurperheen äiti, itsekin varattu. Silti toisten miehiä ei pysty jättämään rauhaan. Keskustelee miesten kansa miesten parisuhteista, pohtii vaimojen mielenterveyttä ja tukee eroamaan. Toivottavasti ei osu kohdallesi!

Huvittelunhaluinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku sanoi ettei ensisilmäyksellä voi rakastua, olen täysin samaa mieltä mutta onko asia sitten niin että jos tapaa miehen joka on varattu pitää juosta karkuun eikä puhua hälle sanaakaan? Itselläni on useita miespuolisia ystäviä ja tuttuja. Helposti semmoisen ihmisen kanssa voi tunteet "huomaamattakin" syventyä.

Täsmälleen näin. Ja vaikka tunteet eivät syvenisikään, niin missä menee taas pettämisen raja? Onko vartin keskustelutuokio varatun miehen kanssa kerran pari päivässä vaikka työpaikan käytävällä jo pettämistä? Pitääkö tästä raportoida kotona? Pitääkö varatun henkilön myös karttaa kaikkia ihmisiä, jotta tunneyhteyttä ei pääsisi tapahtumaan, koska puoliso vetäisi herneet nenään? Elämä yllättää.

Tähän on sellainen yksinkertainen ohje, jota noudattaen typerämpikin ymmärtää missä se pettämisen raja menee. Kaikki mitä voisit tehdä tai sanoa kumppanisi katsellessa ja kuunnellessa vieressä on ok. Toinen tapa arvioida asiaa on se, että tykkäisitkö jos oma kumppanisi tekisi vieraan kanssa saman mitä itse aiot.

Eipä muuten mene noin. Ei kumppanille kuulu pätkääkään, jos juttelen vaikka työkaverin tai naapurin miehen kanssa ja oikeasti minua ei edes kiinnosta, jos mieheni sellaisia kertoisi. Tuollainen olisi jo jonkun hermoheikon juttu. Hohhoijaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

varattuna miehenä voin sanoa rehellisesti, että sinkkunaiset ovat pahimpia. He näkevät sormuksen ja samalla hetkellä he tajuavat: tuo mies on kelvannut jollekin, siispä hän on varmasti riittävän hyvä myös minulle.

Khöm...voihan se tietty olla noinkin, mut veikkaisin näin ikisinkkuja ja muita sinkkuja paljon tuntevana, et enneminkin ajattelevat et a) ukkomieheltä saa suhteellisen helposti, ovat ns. helppoheikkejä (pikkulasten isit pahimpia/parhaimipia) ja b) se harvemmin takertuu, koska sillä on se kodinhengetär jo siellä kodissa, ukkomiehistä pääsee helposti myös eroon.

Juu, kyllä naiset osaa myös tämän hyväksikäytön. Miehet tyypillisesti kääntävät tämän niin, että he tässä pyörittävät naisia, mahtisonni ihan heh, vaikka ovat vain pyöritettäviä halpoja hölmöjä. Jotkut miehet tajuaa hyväksikäytön liian myöhään ja akka ja lapset on lähtenyt ja mikään ulina ja vonkaus ei niitä takaisin tuo. 

Vierailija kirjoitti:

Monella peitetyllä ja toisen vuoksi jätetyillä on sellainen outo harha, että sen toisen olisi pitänyt kertoa suhteen ongelmista, jotta niitä voisi korjata. Itsekin mietin samaa, kun osui omalle kohdalle. Mutta kun ei ketään voi pakottaa, kyllä se ihminen kertoo, jos haluaa kertoa ja ne ratkoa. Joskus suhde on kuitenkin tullut pisteeseen, ettei se motivoi eikä kiinnostusta toiseen ihmiseen enää ole. Ero varmasti käy mielessä, mutta jos toinen ei sitä halua ja mitään näkyvää selkeää syytäkään ei ole (kuin että se suhde on nyt eletty ja koettu) niin ne tunteet herkästi painaa taka-alalle. Turha siitä on katkeroitua, tällaiset asiat ovat osa ihmiselämää. Oli itsellänikin pitkä suhde, mutta se on nyt historiaa. Tilalla on upea uusi mies, exän kanssa edelleen olen ystävä ja tapaan tätä naistakin vailla sen suurempaa katkeroitumista. Elämä menee eteenpäin, eikä sen ole tarkoituskaan olla reilua ja niin ennalta-arvattavaa.

Hyvin sanottu tuo "joskus suhde on kuitenkin tullut pisteeseen ettei se motivoi eikä kiinnostusta toiseen ihmiseen enää ole". Aina puhutaan parisuhdeterapiasta mutta tietyssä pisteessä siihen ei enää halua eikä osaa turvautua, motivaatio puuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihastua ja rakastua voi varattuun mieheen, mutta vähän löyhämoraarinen, yksinkertainen tai itsekunnioituksen puutteesta kärsivä täytyy olla,jos seksisuhteesen alkaa.

Miksi täytyy? Eikö se ole ihan sen varatun henkilön oma asia pitää huoli sitoumuksistaan ja kertoo lähinnä hänestä, jos ei pysty sitoutumaan sopimallaan tavalla. Moni varattu  ei kerro olevansa varattu, ei ainakaan ennen kuin molemminpuolinen ihastuminen on päässyt tapahtumaan. Tai sitten varattu kertoo olevansa polygaamisessa tai avoimessa suhteessa eli ihan vapaa tekemään mitä haluaa. Ja vaikka ei olisikaan, eikö jokainen mies tai nainen vastaa ihan itse uskollisuudestaan? Aika naiivia luulla, että on maailman velvollisuus sitä hoitaa, jos ei omalla ukolla pöksyt pysy jalassa. Maailmassa on joku 5 miljardia ihmistä, jotka eivät edes tiedä, että just sun kulta on varattu.

Minulla on pitkä seksisuhde varattuun mieheen. Joskus aikoinaan olin häneen hieman ihastunut, mutta se meni ohi vuosia sitten. Meillä on seksuaalisesti hyvä yhteys. Olen monissa asioissa melkoinen moralisti, mutta toisten ihmisten parisuhteisiin asti se ei ulotu - ei vain yksinkertaisesti ole minun asia niitä vahtia. Omissa parisuhteissani toimin hyvinkin tarkasti ja rehellisesti. 

Siksi nämä pettäjät pitäisikin käräyttää heti alkuunsa, ei olisi salasuhteita ja kaikki osapuolet saisivat haluamansa elämäntyylin. Petetty yksiavioisen ja pettäjät millaisen kusetussuhteen sitten haluavatkin. Et sä ole rehellinen, turha selitellä. Kruunusi on jo musta.

Pettäjä haluaa itselleen tietoisesti elämäntyylin, jossa on perhe ja suhde. Se on hänen valintansa ja ihan yhtä oikea kuin jonkun muunkin valinta.

Sitä paitsi kukaan ei voi tietää mitä huominen tuo tullessaan. Se tietämättään petettykin saattaa olla salassa ihastunut vaikka kuinka moneen tyyppiin, esim. työkaveriinsa, naapuriin, laulajaan, näyttelijään jne. mistä sitä kukaan tietää? Ehkä hän ei ole sitä vain julki tuonut kenellekään. Tai ehkä jopa on, mutta häntä ymmärretään! Hänen ihastustaan saatetaan yhdessä tuumin jopa ruokkia ja sille kaveriporukassa hymyillen nyökkäillään. Kuinkakohan monta avioliitossa olevaa täti-ihmistäkin joku poppari tai näyttelijä kuumottaa? :)

En siis ymmärrä uhriutumista tai uhriuttamista, se on valheellista. En usko yhdenkään ihmisen olevan täysin viaton ihastumisien kannalta. Ovathan he ihastuneet aikoinaan kumppaniinsakin, joten ihastumisen olotila on mahdollinen myöhemminkin. Tuskin kumppani on ollut myös se ainoa, johon on ihastunut, vaan tunteita on ollut. Viaton heittäköön ensimmäisen kiven.

Ihastuminen ja jonkun julkkiksen fanitus on täysin eri luokan asia kuin se, että menee ja pettää kumppaniaan. Kyllä olet ihmeellinen selittelyjä ja ilmeisesti pettäjä. Kyllä jokaisella pitäisi sen verran selkärankaa olla ettei kaikkia tekojaan oikeuta syyttelemällä toisia. Pettäjä on ihan itse vastuussa pettämisestä.

Selityksiä selityksiä... Naurettavia sellaisia. Ihastuminen on ihastumista, oli sen kohde sitten naapurin Liisa, työkaveri Pirkko tai näyttelijä Colin Firth, Antti Reini tai kuka muu vain. Kyllä siinä itsensä sänkykohtaukseem saattaa kuvitella sankarittaren paikalle yksi jos toinenkin varattu naisihminen. Mutta se ei ole ilmeisesti yhtään mitään?

Ei olekaan. Onko väliä? Pettämään en silti alkaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella peitetyllä ja toisen vuoksi jätetyillä on sellainen outo harha, että sen toisen olisi pitänyt kertoa suhteen ongelmista, jotta niitä voisi korjata. Itsekin mietin samaa, kun osui omalle kohdalle. Mutta kun ei ketään voi pakottaa, kyllä se ihminen kertoo, jos haluaa kertoa ja ne ratkoa. Joskus suhde on kuitenkin tullut pisteeseen, ettei se motivoi eikä kiinnostusta toiseen ihmiseen enää ole. Ero varmasti käy mielessä, mutta jos toinen ei sitä halua ja mitään näkyvää selkeää syytäkään ei ole (kuin että se suhde on nyt eletty ja koettu) niin ne tunteet herkästi painaa taka-alalle. Turha siitä on katkeroitua, tällaiset asiat ovat osa ihmiselämää. Oli itsellänikin pitkä suhde, mutta se on nyt historiaa. Tilalla on upea uusi mies, exän kanssa edelleen olen ystävä ja tapaan tätä naistakin vailla sen suurempaa katkeroitumista. Elämä menee eteenpäin, eikä sen ole tarkoituskaan olla reilua ja niin ennalta-arvattavaa.

Hyvin sanottu tuo "joskus suhde on kuitenkin tullut pisteeseen ettei se motivoi eikä kiinnostusta toiseen ihmiseen enää ole". Aina puhutaan parisuhdeterapiasta mutta tietyssä pisteessä siihen ei enää halua eikä osaa turvautua, motivaatio puuttuu.

Silloin ei petetään vaan asiallisesti otetaan ero esille ja järjestetään asiat ja erotaan. Mikä siinä on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku sanoi ettei ensisilmäyksellä voi rakastua, olen täysin samaa mieltä mutta onko asia sitten niin että jos tapaa miehen joka on varattu pitää juosta karkuun eikä puhua hälle sanaakaan? Itselläni on useita miespuolisia ystäviä ja tuttuja. Helposti semmoisen ihmisen kanssa voi tunteet "huomaamattakin" syventyä.

Täsmälleen näin. Ja vaikka tunteet eivät syvenisikään, niin missä menee taas pettämisen raja? Onko vartin keskustelutuokio varatun miehen kanssa kerran pari päivässä vaikka työpaikan käytävällä jo pettämistä? Pitääkö tästä raportoida kotona? Pitääkö varatun henkilön myös karttaa kaikkia ihmisiä, jotta tunneyhteyttä ei pääsisi tapahtumaan, koska puoliso vetäisi herneet nenään? Elämä yllättää.

Tähän on sellainen yksinkertainen ohje, jota noudattaen typerämpikin ymmärtää missä se pettämisen raja menee. Kaikki mitä voisit tehdä tai sanoa kumppanisi katsellessa ja kuunnellessa vieressä on ok. Toinen tapa arvioida asiaa on se, että tykkäisitkö jos oma kumppanisi tekisi vieraan kanssa saman mitä itse aiot.

Eipä muuten mene noin. Ei kumppanille kuulu pätkääkään, jos juttelen vaikka työkaverin tai naapurin miehen kanssa ja oikeasti minua ei edes kiinnosta, jos mieheni sellaisia kertoisi. Tuollainen olisi jo jonkun hermoheikon juttu. Hohhoijaa.

Hohhoijaa sinähän toteutat tuota ihan itse. Voit keskustella työkaverin ja naapurin miehen kanssa ihan tavallisesti ja hyväksyt sen että miehesi juttelee vastaavasti naispuolisen työkaverille en ja naapurin Mökille. Eli mikä sun ongelma on ? Vajaaälyisyys?

Vierailija kirjoitti:

No, minun moraalikäsitykseni mukaan aivan tavallinen homo sapiens-naaras. Moraali on joka tapauksessa yksilö- ja kulttuurikohtainen, itse voin ihan hyvällä omallatunnolla olla suhteessa varatun kanssa. Mikä se moraalinen peruste on, miksei näin saisi tehdä? Ja oikea vastaus ei ole "koska se on väärin".  Ei ole yhteistä yksiselitteistä moraalia. Yhteiskunnan arvojen muuttumisen näkee mm siinä, että avioeroissa ei enää etsitä syyllistä.

Kyllä se moraalinen osa tulee siinä, että sinä haluat jotain sellaista ,joka ei kuulu sinulle. Eli varastat. Ethän sinä voi mennä asumaan muiden vieraiden kämppäänkään vaikka se olisi kivempi kuin omasi tai tunkea tekemään toisen työtä koska oma ei maistu. Sama koskee suhteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varattu tilahan ei ole este, se on vain hidaste. Kerran täällä vaan ollaan, jos rakastuu ihmiseen joka rakastaa takaisin, niin siinä ei varaukset paljon paina.

Totta. Voiko ihmisestä edes tehdä oikeasti tällaista "varausta"? Voiko toista ihmistä omistaa ja omia kokonaan itselleen? Mielestäni ei.

Ihan samaan tapaan kuin lapseni ovat omiani, mutta käytännössä he ovat minulla vain lainassa jonkun ajan. He ovat myös minun mieheni lapsia, isovanhempiensa lapsenlapsia, ystäviensä ystäviä, opettajien oppilaita jne. En voi määrittää heidän omistamista mitenkään ihan siinä missä en voi määrittää myöskään mieheni omistamista. Hänellä on minusta riippumaton oma elämä, johon minä en kuulu oikeastaan millään tavoin. En omista ikinä miestäni, mutta me voimme sopia keskenämme pelisäännöt, joiden puitteissa tulisi elää ja olla niin, että se on toiselle reilua.

Olen ollut mieheni kanssa yhdessä yli 20 vuotta.

"Omistaminen" ei liity mitenkään siihen, että toista voi kunnioittaa edes sen verran, että lopettaa asiay hänen kanssaan ennen kuin siirtyy uuteen suhteeseen. Ei ole pakko rikkoa toisen luottamus muita ihmisiä kohtaan ja loukata toista hirveällä tavalla. -ohis-

Tuntuisiko se ero helpommalta, jos mies jättäisi ja alkaisi muutaman viikon päästä uuden parisuhteen? Ihan yhtä musertavalta se tuntuisi ja uusi nainen saisi joka tapauksessa vihat niskaansa, vaikkeivat olisi miehen edellisen suhteen aikana tehneet muuta kuin sattuneet tapaamaan ja ihastumaan.

Oikeastiko kysyt tällaista ? Minut jätettiin toisen naisen vuoksi. Miehelläni oli ollut salasuhde jo jonkun aikaa, ennenkuin paljastui. Kyllä minua loukkaa huomattavasti enemmän se, että vehdataan selän takana, kuin se, että olisi suoraan keskustellut ensin asiasta kanssani ja kertonut, että on tyytymätön. Minulta riistettiin näin myös mahdollisuus edes yrittää korjata suhteemme ongelmia. Se, mikä myös rikottiin törkeästi on se luottamus, joka on jokaikisen parisuhteen kivijalka. Olimme lähes 30 vuotta yhdessä, niin kyllä olen sitä mieltä, että sen verran olisi pitänyt mieheni sitä yhteistä taivalta kunnioittaa, että oltaisiin erottu ensin. No uusi nainen sai itselleen miehen, joka on näköjään täysin kykenemätön puhumaan ongelmista. Tämä kyseinen nainen oli myös täysin tietoinen, että mies on varattu, eli siitä ei ollut kyse , että ei olisi tiennyt. Kyllä minä pidän molempia sekä, eksääni, että hänen uutta valloitustaan täysin moraalittomina. Olisi se uusi nainenkin voinut koska tahansa ilmoittaa, että vehtaa mieheni kanssa. Minä jatkan tottakai elämääni, mutta se, että joku pettäjä tulee väittämään , että ihan sama miten päin jätetään, niin menkää itseenne, se ei pidä paikkaansa.

Jos kerran tiesit suhteenne ongelmista, niin miksi et tehnyt niiden eteen mitään?

Etkö osaa lukea tai ymmärtää lukemaasi? Tuossahan selvästi sanottiin, ettei ko. henkilö tiennyt ongelmista.

ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku sanoi ettei ensisilmäyksellä voi rakastua, olen täysin samaa mieltä mutta onko asia sitten niin että jos tapaa miehen joka on varattu pitää juosta karkuun eikä puhua hälle sanaakaan? Itselläni on useita miespuolisia ystäviä ja tuttuja. Helposti semmoisen ihmisen kanssa voi tunteet "huomaamattakin" syventyä.

Täsmälleen näin. Ja vaikka tunteet eivät syvenisikään, niin missä menee taas pettämisen raja? Onko vartin keskustelutuokio varatun miehen kanssa kerran pari päivässä vaikka työpaikan käytävällä jo pettämistä? Pitääkö tästä raportoida kotona? Pitääkö varatun henkilön myös karttaa kaikkia ihmisiä, jotta tunneyhteyttä ei pääsisi tapahtumaan, koska puoliso vetäisi herneet nenään? Elämä yllättää.

Tähän on sellainen yksinkertainen ohje, jota noudattaen typerämpikin ymmärtää missä se pettämisen raja menee. Kaikki mitä voisit tehdä tai sanoa kumppanisi katsellessa ja kuunnellessa vieressä on ok. Toinen tapa arvioida asiaa on se, että tykkäisitkö jos oma kumppanisi tekisi vieraan kanssa saman mitä itse aiot.

Eipä muuten mene noin. Ei kumppanille kuulu pätkääkään, jos juttelen vaikka työkaverin tai naapurin miehen kanssa ja oikeasti minua ei edes kiinnosta, jos mieheni sellaisia kertoisi. Tuollainen olisi jo jonkun hermoheikon juttu. Hohhoijaa.

Hohhoijaa sinähän toteutat tuota ihan itse. Voit keskustella työkaverin ja naapurin miehen kanssa ihan tavallisesti ja hyväksyt sen että miehesi juttelee vastaavasti naispuolisen työkaverille en ja naapurin Mökille. Eli mikä sun ongelma on ? Vajaaälyisyys?

Naapurin Mirkulle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku sanoi ettei ensisilmäyksellä voi rakastua, olen täysin samaa mieltä mutta onko asia sitten niin että jos tapaa miehen joka on varattu pitää juosta karkuun eikä puhua hälle sanaakaan? Itselläni on useita miespuolisia ystäviä ja tuttuja. Helposti semmoisen ihmisen kanssa voi tunteet "huomaamattakin" syventyä.

Täsmälleen näin. Ja vaikka tunteet eivät syvenisikään, niin missä menee taas pettämisen raja? Onko vartin keskustelutuokio varatun miehen kanssa kerran pari päivässä vaikka työpaikan käytävällä jo pettämistä? Pitääkö tästä raportoida kotona? Pitääkö varatun henkilön myös karttaa kaikkia ihmisiä, jotta tunneyhteyttä ei pääsisi tapahtumaan, koska puoliso vetäisi herneet nenään? Elämä yllättää.

Tähän on sellainen yksinkertainen ohje, jota noudattaen typerämpikin ymmärtää missä se pettämisen raja menee. Kaikki mitä voisit tehdä tai sanoa kumppanisi katsellessa ja kuunnellessa vieressä on ok. Toinen tapa arvioida asiaa on se, että tykkäisitkö jos oma kumppanisi tekisi vieraan kanssa saman mitä itse aiot.

Eipä muuten mene noin. Ei kumppanille kuulu pätkääkään, jos juttelen vaikka työkaverin tai naapurin miehen kanssa ja oikeasti minua ei edes kiinnosta, jos mieheni sellaisia kertoisi. Tuollainen olisi jo jonkun hermoheikon juttu. Hohhoijaa.

Miksi ihmisille juttelu olisi pettämistä kenenkään normaaliälyisen mielestä? Oli se sitten mies- tai naispuolinen työkaveri tai naapuri, niin eikös se nyt ole ihan normaalia jutella?

Monet vaahtoaa täällä, että kyllä rakkautta ja rakastamista voi kontrolloida ja se on vain tahdosta kiinni. Mutta kuitenkin samat ihmiset eivät voi hillitä raivoaan tällä keskustelupalstalla ja keskustella sivistyneesti eri näkökantoja ja vaihtoehtoja huomioon ottaen. Elämä ei ole mustavalkoista.

Vierailija kirjoitti:

H.ora.

Kaksinaismoralisti. Ajatuksesi menee näin: nainen on vastuussa myös miehen seksuaalisuudesta, mutta mies ei ole vastuussa edes omista teoistaan.

Toisin sanoen pidät miestä vajaavaltaisena ja naista jonain yli-ihmisenä, miehen holhoojana.

Taidat vihata itseäsi aika paljon.

Vierailija kirjoitti:

Monet vaahtoaa täällä, että kyllä rakkautta ja rakastamista voi kontrolloida ja se on vain tahdosta kiinni. Mutta kuitenkin samat ihmiset eivät voi hillitä raivoaan tällä keskustelupalstalla ja keskustella sivistyneesti eri näkökantoja ja vaihtoehtoja huomioon ottaen. Elämä ei ole mustavalkoista.

Ei ole elämä mustavalkoista, mutta ihan samalla tavalla täällä ne, jotka väittävät , ettei pettäminen satuta sen enempää, kuin suoraselkäinen ero, tekevät asioista mustavalkoisia. Kyllä se heidänkin on vaan hyväksyttävä, että se ei aina näin ole. On aivan sama hyväksyykö pettämisen vai ei, mutta on myös hyväksyttävä se, että kaikki eivät ole samaa mieltä.