Lue keskustelun säännöt.
Miten ei ole varaa jäädä kotihoidontuelle?
31.01.2019 |
Kertoisitteko ihan todellisen tilanteen menoineen ja tuloineen, jossa kotiin lapsen kanssa jääminen ei olisi vaihtoehto talouden takia? En voi ymmärtää. Jos perheellä ei ole tuloja eikä varallisuutta, niin sitten saa toimeentulotukea, jos muut tuet eivät riitä. Tuntuu, että monessa perheessä, joissa jo toinen vanhempi on töissä, myös toinen palaa töihin, koska ei ole varaa. Miten voi olla mahdollista? Kalliiseen asuntolainaankin saa usein lyhennysvapaan. Tuntuu, että "ei ole varaa" tarkoittaa, että haluaa elää luksuselämää ja asua leveästi. Itse elämme kaksi aikuista ja yksi lapsi yhdellä osa-aikaisella palkalla + tuilla ja rahat riittää. Ei tällä rahalla nyt ulkona paljoa syömässä käydä, mutta ihan peruselämää eletään.
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mietin. Edes siis siihen asti, että lapsi olisi edes kävelemään oppinut. Muutaman kuukauden voi pihistellä. Meillä oli aikoinaan todella tiukkaa -mies jäi työttömäksi ja minä kh:lla. Tiukille pisti mutta pärjättiin se aika minkä tarvitsi eikä tarvinnut viedä vauvaa hoitoon.
Osa lapsistahan oppii kävelemään jo hyvissä ajoin ennen vanhempainvapaan loppumista. Näin ainakin meillä.
Alle 9kk iässä? No ei kun päiväkotiin vaan juoksemaan kilpaa ja taistelemaan paikasta auringossa!
Kiitos. Vien kyllä. Hampaitakin on jo kasvanut hyvä nippu, pärjää ihan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Ymmärtääkseni kyse on siis yleensä isosta asuntolainasta ja ehkä vielä autosta, joista ei haluta luopua ja lyhennysvapaata ei jostain syystä saa
Olen kyllä tyytyväinen, että asutaan vuokralla ja ei ole autoa (asutaan Helsingissä). Monestihan ihmiset taitavat ensin hankkia asunnon ja sitten lapset.
Me muuten saamme kotihoidontukea n. 700 e/kk, josta 200 e/kk johtuu pienistä tuloista, joten se 300 e/kk on vain kunnissa, joista ei saa kuntalisää.
On se sääli, ettei monet osaa suunnitella tulevaa ja laskea niitä menoja ja tuloja. Kyllähän se lastenhankinta saattaa aika yllättäenkin tulla eteen eikä kaikkeen voi varautua, mutta hyvähän se olisi jotain pohjakassaa pitää, ettei talous kaadu yllättäviin menoihin, lasten hoitoon kotona tai väliaikaiseen työttömyyteen.
Ap
Aivan mahtavaa! Siis sunko mielestä olet itse osanut suunitella tulevaa kun saat 700€ tukia, mistä 200€ on tosiaan tuki siitä että on pienet tulot! Kaiken lisäksi saat kuntalisää jota ei todellakaan joka paikassa saa!
Päivän naurut!!
Ymmärtäisin sun ihmettelyn jos itse saisit myös sen alle 300 kotihoidontukea(verot vähennetään) mutta tämähän nyt on ihan provo ja muille ilkeilyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kun nyt käsitit, että omistusasunnot ovat todella kalliita ja niiden ylläpitokin maksaa. Eikä niitä noin vain mennä myymään pois, kun ne kerran on perheelle hankittu. Omistusasunto vaatii kaiken lisäksi pääomaa. Asuntolainaan tarvitaan 15%:n omaosuus, joka on pääkaupunkiseudulla olevista asunnoista helposti 20 000 eurosta ylöspäin. Tämän lisäksi tarvitaan pieni summa säästötilille pahan päivän varalle. Korot saattaa nousta, voi tulla yllättäviä työttömyysjaksoja, asuntoon kunnostukseen saattaa tulla yllättäviä menoja. Niin ihan siitä syystä meillä ei ole varaa jäädä kodinhoitotuelle. Vuokralla emme halua asuaa, koska halutaan lapselle turvallinen ja rauhallinen leikkiympäristö.
Ja lisäksi, jos jäisin it-alalta kotiin moneksi vuodeksi, niin tipahtaisin aika äkkiä alalta, joka uudistuu jatkuvasti. Eli tämä tulisi pitkälti vaikuttamaan jatkomahdollisuuksiin edetä uralla. Ja uralla eteneminen ei aina tarkoita johtotehtäviin pyrkimistä tai tehdä töitä 24/7. Uralla etenemisellä tarkoitan, että mahdollisuus saada parempaa palkkaa ja mielekkäämpää työtä. Parempi palkka mahdollistaisi tulevaisuudessa, myös vähemmän työtunteja ja enemmän vapaa-aikaa perheen kanssa.
Ap ja muut jotka ihmettelee korkeastikoulutettujen naisten valintoja, niin ette te meitä parempia äitejä ole vaikka sitä vauvaanne hoidattekin kotona kolme vuotta. Meillä on vain kyky hahmottaa suurempia kokonaisuuksia ja elämää vauva ajan jälkeenkin. Me punnitsemme mitkä asiat ovat meidän mielestä parempia meidän perheelle ja vauvalle. Aina ei pysty toimimaan suositusten mukaan.
En pitäisi aikaista töihinpaluuta mitenkään erityisesti äidin koulutuksesta riippuvana, poislukien täysin kouluttamattomat äidit. Uran etusijaistaminen on arvovalinta, eikä niinkään kerro kokonaisuuksien hahmottamisesta.
Selvää on, että pienituloinen hyötyy töihinpaluusta rahallisesti vähemmän, etenkin jos työmatkakulut ovat suuret ja tekee lyhyempää työaikaa. Mutta maailma on täynnä akateemisia pätkätyöläisiä ja pienipalkkaisia asiantuntijoita, toisaalta alemmakin koulutuksella pääsee kiitettäville tuloille. Vaikka isotuloisella on suurempi kannustin palata töihin, todennäköisesti hänellä on myös paremmin varaa jäädä kotiin muutamaksi vuodeksi.
Koulutetuilla on usein muutenkin paremmat valmiudet jäädä kotiin, usein pitkälle kouluttautuneet hankkivat lapsia verrattain myöhään ja vakiinnutettuaan asemansa työelämässä. Ala varmasti vaikuttaa, samoin työtehtävä ja työpaikan ilmapiiri.
Vuokra-asuntoja muuten löytyy niin Helsingin arvoalueilta kuin rauhallisilta omakotitaloalueilta, ja pahamaineisimmatkin lähiöt ovat täynnä omistusasuntoja - en oikein ymmärtänyt asumismuodon ja ympäristön turvallisuuden kytkemistä toisiinsa.
Tutkimusten mukaan korkeakoulutetut naiset valitettavasti palaa nopeammin työelämään. Alat sä väittelee tutkimustuloksistakin? Millä tavoin ala ei muka vaikuta työelämään palatessa? Kaupan kassalla tuskin mikään muuttuu kolmessa vuodessa, mutta muualla saattaa muuttua. Ainoastaa vähä-älynen voi väittää tuollasta. Eikö se ole jokaisen asia asuuko vuokralla vai ostaako oman asunnon? Tällä aletaan jo niitäkin tuomita. Montako vuotta oot kotona istunut, että aivosi ovat pehmentyneet?
Olin aikoinaan 12 vuotta kotona hoitamassa omia lapsiani. Siihen alkuun tuli kotihoidontuki, mutta olin myös n6-7 vuotta kotona täysin ilman tukia. Enkä ilmoittautunut korvausten toivossa työttömäksi, koska en ollut todellakaan hakemassa työtä. Kotona olo oli aivan tietoinen valinta. Kummasti tultiin toimeen yhden ihmisen palkalla, joka oli netto n2800€. Asuntolainaakin oli. Enkä kokenut eläväni puolison siivellä. Meillä perhe oli yksikkö, jossa hoidetaan asiat niin että lopputulos on ok. Toinen tienasi ja toinen teki kotityöt ja hoisi lapset. Ei tarvinnut työssäkäyvän olla kertaakan töistä poissa lapsen sairastamisen takia. Hyvin oli siis varaa olla kotona.
Tietystikään minun eläkkeeni ei karttunut ja työelämästä poissaolo näkyi myöhemmin työkokemuksen puutteena, silti minusta omien lasteni kanssa kotona olo oli tärkeämpää kuin ura ja raha.
Vierailija kirjoitti:
Jos teidän on vaikea ymmärtää miten on vaikea jättäytyä esim. 2500€ palkalta 300€ tuen varaan, niin eikö tuolla logiikalla koko tuen voi poistaa? Jos se kerran on helppoa ja mahdollista kaikille jotka vaan oikeasti haluaa, niin kai se on mahdollista ilman tuota 300 euron tukeakin. Halustahan se vaan on kiinni.
Juuri näin. Minulle se 300€ nyt olisikin ihan se ja sama: sillä en voi elää enkä miehelle kumarra ja anele rahaa ja armoa. Kuten täällä suurin osa mammoista näemmä pitää ainoana oikeana tapana elää.
Minkälainen ihminen kehtaa arvostella toisia, vastuullisia äitejä, jotka menevät tienaamaan niitä veroeuroja, jotta joku äiti saa jäädä kotiin yhteiskunnan varoin?!? Kertoo minusta jotain älykkyydestä. Ehkä sillä on syynsä, että suurin osa ihmisistä pitää kotiäitejä moraalittomina työtävieroksuvina yhteiskunnan ja miehen elätteinä.
Palaan tasan tarkkaan töihin kesällä kun äitiysvapaa loppuu. Lapsi menee hoitoon ja piste. 1700 € osaltani maksuja odottaa joka kuukausi maksua. Ja tämä on minimi, sis pelkästään joka kuukautiset pakolliset menot. Humputukset siihen päälle. Miehellä menee elämiseen noin 2400€/kk, nettotulot 2700€. Pitäskö antaa mennä talo alta, luottotiedot ja sanoa lapsille ettei joka päivä tarvitse sentään syödä. Koiratkin pärjää varmasti hyvin ilman ruokaa ja huolta. Vai tappaako ne pitäs pois kuluttamasta jos jäisin kotiin, ja jos näin,niin miten se pitäisi tehdä kun lopetuskin maksaa? Asetta ei ole enkä kuristamaankaan niitä kykene.
Menen töihin jotta kykenen tarjoamaan lapsilleni niitä elämyksiä joiden kalleudesta köyhät av-mammat aina vinkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa ei viihdy kotona,osa pelkää ettei pääse enää töihin jos on kauan kotona ja osa ei ole valmis tinkimään kaikesta, ettävois olla kotona..itse saan huiman 250e/kk kodinhoidontukea, koska miehen tulot ylitti muutamalla eurolla rajan jolloin sais hoitolisää..muitakaan tukia ei saada koska miehen tulot just rajalla..kotona oloa ei myöskään arvosteta ja paljon tulee kommentti, että miten sulla on varaa olla kotona..mutta hyvin on😊Oikeesti ruuan lisäksi on aika vähän juttuja mitä ihmisen on ”pakko” ostaa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kun nyt käsitit, että omistusasunnot ovat todella kalliita ja niiden ylläpitokin maksaa. Eikä niitä noin vain mennä myymään pois, kun ne kerran on perheelle hankittu. Omistusasunto vaatii kaiken lisäksi pääomaa. Asuntolainaan tarvitaan 15%:n omaosuus, joka on pääkaupunkiseudulla olevista asunnoista helposti 20 000 eurosta ylöspäin. Tämän lisäksi tarvitaan pieni summa säästötilille pahan päivän varalle. Korot saattaa nousta, voi tulla yllättäviä työttömyysjaksoja, asuntoon kunnostukseen saattaa tulla yllättäviä menoja. Niin ihan siitä syystä meillä ei ole varaa jäädä kodinhoitotuelle. Vuokralla emme halua asuaa, koska halutaan lapselle turvallinen ja rauhallinen leikkiympäristö.
Ja lisäksi, jos jäisin it-alalta kotiin moneksi vuodeksi, niin tipahtaisin aika äkkiä alalta, joka uudistuu jatkuvasti. Eli tämä tulisi pitkälti vaikuttamaan jatkomahdollisuuksiin edetä uralla. Ja uralla eteneminen ei aina tarkoita johtotehtäviin pyrkimistä tai tehdä töitä 24/7. Uralla etenemisellä tarkoitan, että mahdollisuus saada parempaa palkkaa ja mielekkäämpää työtä. Parempi palkka mahdollistaisi tulevaisuudessa, myös vähemmän työtunteja ja enemmän vapaa-aikaa perheen kanssa.
Ap ja muut jotka ihmettelee korkeastikoulutettujen naisten valintoja, niin ette te meitä parempia äitejä ole vaikka sitä vauvaanne hoidattekin kotona kolme vuotta. Meillä on vain kyky hahmottaa suurempia kokonaisuuksia ja elämää vauva ajan jälkeenkin. Me punnitsemme mitkä asiat ovat meidän mielestä parempia meidän perheelle ja vauvalle. Aina ei pysty toimimaan suositusten mukaan.
En pitäisi aikaista töihinpaluuta mitenkään erityisesti äidin koulutuksesta riippuvana, poislukien täysin kouluttamattomat äidit. Uran etusijaistaminen on arvovalinta, eikä niinkään kerro kokonaisuuksien hahmottamisesta.
Selvää on, että pienituloinen hyötyy töihinpaluusta rahallisesti vähemmän, etenkin jos työmatkakulut ovat suuret ja tekee lyhyempää työaikaa. Mutta maailma on täynnä akateemisia pätkätyöläisiä ja pienipalkkaisia asiantuntijoita, toisaalta alemmakin koulutuksella pääsee kiitettäville tuloille. Vaikka isotuloisella on suurempi kannustin palata töihin, todennäköisesti hänellä on myös paremmin varaa jäädä kotiin muutamaksi vuodeksi.
Koulutetuilla on usein muutenkin paremmat valmiudet jäädä kotiin, usein pitkälle kouluttautuneet hankkivat lapsia verrattain myöhään ja vakiinnutettuaan asemansa työelämässä. Ala varmasti vaikuttaa, samoin työtehtävä ja työpaikan ilmapiiri.
Vuokra-asuntoja muuten löytyy niin Helsingin arvoalueilta kuin rauhallisilta omakotitaloalueilta, ja pahamaineisimmatkin lähiöt ovat täynnä omistusasuntoja - en oikein ymmärtänyt asumismuodon ja ympäristön turvallisuuden kytkemistä toisiinsa.
Tutkimusten mukaan korkeakoulutetut naiset valitettavasti palaa nopeammin työelämään. Alat sä väittelee tutkimustuloksistakin? Millä tavoin ala ei muka vaikuta työelämään palatessa? Kaupan kassalla tuskin mikään muuttuu kolmessa vuodessa, mutta muualla saattaa muuttua. Ainoastaa vähä-älynen voi väittää tuollasta. Eikö se ole jokaisen asia asuuko vuokralla vai ostaako oman asunnon? Tällä aletaan jo niitäkin tuomita. Montako vuotta oot kotona istunut, että aivosi ovat pehmentyneet?
Koulutus ei todellakaan näytä tuovan sivistystä...
Kaupan kassalla voi muuten muuttua monikin asia. Koulutetun luulisi pystyvän ylläpitämään ammattitaitoaan itsenäisesti, mutta kuten totesin, tässä toki vaikuttaa ala ja työtehtävä.
Tottakai jokainen valitsee asumismuotonsa, mutta on puutaheinää yleistää, että asumismuoto on autuaaksitekevä. Tuskin Hakunila Eiran viihtyisämmäksi muuttuu, vaikka moni ensinmainitun asukki on osakas ja eiralainen vuokralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin aikoinaan 12 vuotta kotona hoitamassa omia lapsiani. Siihen alkuun tuli kotihoidontuki, mutta olin myös n6-7 vuotta kotona täysin ilman tukia. Enkä ilmoittautunut korvausten toivossa työttömäksi, koska en ollut todellakaan hakemassa työtä. Kotona olo oli aivan tietoinen valinta. Kummasti tultiin toimeen yhden ihmisen palkalla, joka oli netto n2800€. Asuntolainaakin oli. Enkä kokenut eläväni puolison siivellä. Meillä perhe oli yksikkö, jossa hoidetaan asiat niin että lopputulos on ok. Toinen tienasi ja toinen teki kotityöt ja hoisi lapset. Ei tarvinnut työssäkäyvän olla kertaakan töistä poissa lapsen sairastamisen takia. Hyvin oli siis varaa olla kotona.
Tietystikään minun eläkkeeni ei karttunut ja työelämästä poissaolo näkyi myöhemmin työkokemuksen puutteena, silti minusta omien lasteni kanssa kotona olo oli tärkeämpää kuin ura ja raha.
Toivottavasti miehesi ei kuole ennen sinua tai jätä sinua, tai puilla paljailla olet.
Mikä koulutus sinulla on, varmaan akateeminen? Vai olisiko sittenkin niin, ettei sinulla edes ole mitään ammattia, eikä ainakaan sellaista josta saisi käteen kovin paljon enempää kun kotona. Sitä ettet hakenut mitään tukia, en usko. Jos kotisohvalle saa saman kun pienipalkkaisessa, yksitoikkoisessa työssä, ihmeesti alkaa näitä "perheen preferoijia" ilmaantua.
Ihmiset ei jaksa olla kotona omien lastensa kanssa. Päivähoitomaksut on järjettömät, muutaman satasen takia lähdetään siihen rumbaan kun pää hajoo kotona. Tätä kuulee paljon. Ihmetyttää miksi niitä lapsia hankitaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeesti jos kodinhoidontuki on 250 euroa ja mun nettopalkka on 2000 euroa kuukaudessa. Siinä voi sitten laskeskella kuinka paljon toi 250 euroa vaikuttaa meidän elämään. Musta se voitais ottaa silloin kokonaan pois, näillä menoilla ei se mua kauheesti lohduta. Pitäisikö tästä muuten tehdä kansalaisaloite :D? Aika moni työssäkäyvä varmaan sen allekirjottais :D. Tällä tavoin pystytään testaa ne oikeesti rakastavat äidit, jotka tekee mitä vaan pienokaisensa eteen. Kyllä rahaa aina löytyy, että voi lasta hoitaa kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kun nyt käsitit, että omistusasunnot ovat todella kalliita ja niiden ylläpitokin maksaa. Eikä niitä noin vain mennä myymään pois, kun ne kerran on perheelle hankittu. Omistusasunto vaatii kaiken lisäksi pääomaa. Asuntolainaan tarvitaan 15%:n omaosuus, joka on pääkaupunkiseudulla olevista asunnoista helposti 20 000 eurosta ylöspäin. Tämän lisäksi tarvitaan pieni summa säästötilille pahan päivän varalle. Korot saattaa nousta, voi tulla yllättäviä työttömyysjaksoja, asuntoon kunnostukseen saattaa tulla yllättäviä menoja. Niin ihan siitä syystä meillä ei ole varaa jäädä kodinhoitotuelle. Vuokralla emme halua asuaa, koska halutaan lapselle turvallinen ja rauhallinen leikkiympäristö.
Ja lisäksi, jos jäisin it-alalta kotiin moneksi vuodeksi, niin tipahtaisin aika äkkiä alalta, joka uudistuu jatkuvasti. Eli tämä tulisi pitkälti vaikuttamaan jatkomahdollisuuksiin edetä uralla. Ja uralla eteneminen ei aina tarkoita johtotehtäviin pyrkimistä tai tehdä töitä 24/7. Uralla etenemisellä tarkoitan, että mahdollisuus saada parempaa palkkaa ja mielekkäämpää työtä. Parempi palkka mahdollistaisi tulevaisuudessa, myös vähemmän työtunteja ja enemmän vapaa-aikaa perheen kanssa.
Ap ja muut jotka ihmettelee korkeastikoulutettujen naisten valintoja, niin ette te meitä parempia äitejä ole vaikka sitä vauvaanne hoidattekin kotona kolme vuotta. Meillä on vain kyky hahmottaa suurempia kokonaisuuksia ja elämää vauva ajan jälkeenkin. Me punnitsemme mitkä asiat ovat meidän mielestä parempia meidän perheelle ja vauvalle. Aina ei pysty toimimaan suositusten mukaan.
En pitäisi aikaista töihinpaluuta mitenkään erityisesti äidin koulutuksesta riippuvana, poislukien täysin kouluttamattomat äidit. Uran etusijaistaminen on arvovalinta, eikä niinkään kerro kokonaisuuksien hahmottamisesta.
Selvää on, että pienituloinen hyötyy töihinpaluusta rahallisesti vähemmän, etenkin jos työmatkakulut ovat suuret ja tekee lyhyempää työaikaa. Mutta maailma on täynnä akateemisia pätkätyöläisiä ja pienipalkkaisia asiantuntijoita, toisaalta alemmakin koulutuksella pääsee kiitettäville tuloille. Vaikka isotuloisella on suurempi kannustin palata töihin, todennäköisesti hänellä on myös paremmin varaa jäädä kotiin muutamaksi vuodeksi.
Koulutetuilla on usein muutenkin paremmat valmiudet jäädä kotiin, usein pitkälle kouluttautuneet hankkivat lapsia verrattain myöhään ja vakiinnutettuaan asemansa työelämässä. Ala varmasti vaikuttaa, samoin työtehtävä ja työpaikan ilmapiiri.
Vuokra-asuntoja muuten löytyy niin Helsingin arvoalueilta kuin rauhallisilta omakotitaloalueilta, ja pahamaineisimmatkin lähiöt ovat täynnä omistusasuntoja - en oikein ymmärtänyt asumismuodon ja ympäristön turvallisuuden kytkemistä toisiinsa.
Tutkimusten mukaan korkeakoulutetut naiset valitettavasti palaa nopeammin työelämään. Alat sä väittelee tutkimustuloksistakin? Millä tavoin ala ei muka vaikuta työelämään palatessa? Kaupan kassalla tuskin mikään muuttuu kolmessa vuodessa, mutta muualla saattaa muuttua. Ainoastaa vähä-älynen voi väittää tuollasta. Eikö se ole jokaisen asia asuuko vuokralla vai ostaako oman asunnon? Tällä aletaan jo niitäkin tuomita. Montako vuotta oot kotona istunut, että aivosi ovat pehmentyneet?
Koulutus ei todellakaan näytä tuovan sivistystä...
Kaupan kassalla voi muuten muuttua monikin asia. Koulutetun luulisi pystyvän ylläpitämään ammattitaitoaan itsenäisesti, mutta kuten totesin, tässä toki vaikuttaa ala ja työtehtävä.
Tottakai jokainen valitsee asumismuotonsa, mutta on puutaheinää yleistää, että asumismuoto on autuaaksitekevä. Tuskin Hakunila Eiran viihtyisämmäksi muuttuu, vaikka moni ensinmainitun asukki on osakas ja eiralainen vuokralla.
No jospa vaikka lähdetään kirurgista. Miten hän pystyy ammattitaitoa ylläpitämään? Jotkut ammatit tarvitsee sorminäppäryyttä ja sitä pystyy pitää yllä vain työpaikalla. Ja muitakin aloja löytyy, jossa pitää kädentaitoja ylläpitää. Kotona lasta vahtimalla ei myöskään saa älykkyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[..]. Minulle se 300€ nyt olisikin ihan se ja sama: sillä en voi elää enkä miehelle kumarra ja anele rahaa ja armoa. Kuten täällä suurin osa mammoista näemmä pitää ainoana oikeana tapana elää.
Minkälainen ihminen kehtaa arvostella toisia, vastuullisia äitejä, jotka menevät tienaamaan niitä veroeuroja, jotta joku äiti saa jäädä kotiin yhteiskunnan varoin?!? Kertoo minusta jotain älykkyydestä. Ehkä sillä on syynsä, että suurin osa ihmisistä pitää kotiäitejä moraalittomina työtävieroksuvina yhteiskunnan ja miehen elätteinä.
[...]
Menen töihin jotta kykenen tarjoamaan lapsilleni niitä elämyksiä joiden kalleudesta köyhät av-mammat aina vinkuu.
Tasa-arvoisessa parisuhteessa pienempituloisen ei tarvitse "kumartaa ja anella rahaa ja armoa", vaan tulot, menot ja kotityöt jaetaan yhteisymmärryksessä ja toisiaan kunnioittaen.
Pienen lapsen äidin töihinpaluuta kehtaa arvostella sellainen ihminen, joka ei tuhlaa yhteiskunnan rahoja hoidattamalla vaippaikäistä kodin ulkopuolella (yllä oli hintakin, oliko se 10 000 e/v), ja jonka perheen verorahoista sinunkin lapsesi hoito maksetaan, jotta voit "tarjota lapsillesi niitä elämyksiä joiden kalleudesta köyhät av-mammat aina vinkuu".
Joskin on todettava, että taaperolle mitään rahalla saatavia elämyksiä tärkeämpi on äidin ja isän syli - mutta senhän jo tiesitkin.
Tutkimusten mukaan kotona hoidetuilla on enemmän oppimisongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kun nyt käsitit, että omistusasunnot ovat todella kalliita ja niiden ylläpitokin maksaa. Eikä niitä noin vain mennä myymään pois, kun ne kerran on perheelle hankittu. Omistusasunto vaatii kaiken lisäksi pääomaa. Asuntolainaan tarvitaan 15%:n omaosuus, joka on pääkaupunkiseudulla olevista asunnoista helposti 20 000 eurosta ylöspäin. Tämän lisäksi tarvitaan pieni summa säästötilille pahan päivän varalle. Korot saattaa nousta, voi tulla yllättäviä työttömyysjaksoja, asuntoon kunnostukseen saattaa tulla yllättäviä menoja. Niin ihan siitä syystä meillä ei ole varaa jäädä kodinhoitotuelle. Vuokralla emme halua asuaa, koska halutaan lapselle turvallinen ja rauhallinen leikkiympäristö.
Ja lisäksi, jos jäisin it-alalta kotiin moneksi vuodeksi, niin tipahtaisin aika äkkiä alalta, joka uudistuu jatkuvasti. Eli tämä tulisi pitkälti vaikuttamaan jatkomahdollisuuksiin edetä uralla. Ja uralla eteneminen ei aina tarkoita johtotehtäviin pyrkimistä tai tehdä töitä 24/7. Uralla etenemisellä tarkoitan, että mahdollisuus saada parempaa palkkaa ja mielekkäämpää työtä. Parempi palkka mahdollistaisi tulevaisuudessa, myös vähemmän työtunteja ja enemmän vapaa-aikaa perheen kanssa.
Ap ja muut jotka ihmettelee korkeastikoulutettujen naisten valintoja, niin ette te meitä parempia äitejä ole vaikka sitä vauvaanne hoidattekin kotona kolme vuotta. Meillä on vain kyky hahmottaa suurempia kokonaisuuksia ja elämää vauva ajan jälkeenkin. Me punnitsemme mitkä asiat ovat meidän mielestä parempia meidän perheelle ja vauvalle. Aina ei pysty toimimaan suositusten mukaan.
En pitäisi aikaista töihinpaluuta mitenkään erityisesti äidin koulutuksesta riippuvana, poislukien täysin kouluttamattomat äidit. Uran etusijaistaminen on arvovalinta, eikä niinkään kerro kokonaisuuksien hahmottamisesta.
Selvää on, että pienituloinen hyötyy töihinpaluusta rahallisesti vähemmän, etenkin jos työmatkakulut ovat suuret ja tekee lyhyempää työaikaa. Mutta maailma on täynnä akateemisia pätkätyöläisiä ja pienipalkkaisia asiantuntijoita, toisaalta alemmakin koulutuksella pääsee kiitettäville tuloille. Vaikka isotuloisella on suurempi kannustin palata töihin, todennäköisesti hänellä on myös paremmin varaa jäädä kotiin muutamaksi vuodeksi.
Koulutetuilla on usein muutenkin paremmat valmiudet jäädä kotiin, usein pitkälle kouluttautuneet hankkivat lapsia verrattain myöhään ja vakiinnutettuaan asemansa työelämässä. Ala varmasti vaikuttaa, samoin työtehtävä ja työpaikan ilmapiiri.
Vuokra-asuntoja muuten löytyy niin Helsingin arvoalueilta kuin rauhallisilta omakotitaloalueilta, ja pahamaineisimmatkin lähiöt ovat täynnä omistusasuntoja - en oikein ymmärtänyt asumismuodon ja ympäristön turvallisuuden kytkemistä toisiinsa.
Tutkimusten mukaan korkeakoulutetut naiset valitettavasti palaa nopeammin työelämään. Alat sä väittelee tutkimustuloksistakin? Millä tavoin ala ei muka vaikuta työelämään palatessa? Kaupan kassalla tuskin mikään muuttuu kolmessa vuodessa, mutta muualla saattaa muuttua. Ainoastaa vähä-älynen voi väittää tuollasta. Eikö se ole jokaisen asia asuuko vuokralla vai ostaako oman asunnon? Tällä aletaan jo niitäkin tuomita. Montako vuotta oot kotona istunut, että aivosi ovat pehmentyneet?
Koulutus ei todellakaan näytä tuovan sivistystä...
Kaupan kassalla voi muuten muuttua monikin asia. Koulutetun luulisi pystyvän ylläpitämään ammattitaitoaan itsenäisesti, mutta kuten totesin, tässä toki vaikuttaa ala ja työtehtävä.
Tottakai jokainen valitsee asumismuotonsa, mutta on puutaheinää yleistää, että asumismuoto on autuaaksitekevä. Tuskin Hakunila Eiraa viihtyisämmäksi muuttuu, vaikka moni ensinmainitun asukki on osakas ja eiralainen vuokralla.
No jospa vaikka lähdetään kirurgista. Miten hän pystyy ammattitaitoa ylläpitämään? Jotkut ammatit tarvitsee sorminäppäryyttä ja sitä pystyy pitää yllä vain työpaikalla. Ja muitakin aloja löytyy, jossa pitää kädentaitoja ylläpitää. Kotona lasta vahtimalla ei myöskään saa älykkyyttä.
Koulutus ei näköjään lisää lukutaitoakaan.
Lainaan ensimmäistä viestiäni: "Ala varmasti vaikuttaa, samoin työtehtävä ja työpaikan ilmapiiri" ja sitten vielä seuraavaa: "Koulutetun luulisi pystyvän ylläpitämään ammattitaitoaan itsenäisesti, mutta kuten totesin, tässä toki vaikuttaa ala ja työtehtävä."
Rautalankaa ja selkosuomea: yllä oleva tarkoittavat, että alat ja työtehtävät ovat erilaisia. Se, että yhdellä (korkea)koulutusta vaativalla alalla tiedot ja tekniikat muuttuvat nopeasti ei tarkoita, että näin olisi aina.
Kotona lapsen kanssa oleminen muuten kehittää monia taitoja ja haastaa ajattelumalleja. Se on myös hyvä hetki pitää tauko stressaavasta työelämästä - ei tarvitse purkaa paineita äyskimällä ventovieraille epämääräisellä nettipalstalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kun nyt käsitit, että omistusasunnot ovat todella kalliita ja niiden ylläpitokin maksaa. Eikä niitä noin vain mennä myymään pois, kun ne kerran on perheelle hankittu. Omistusasunto vaatii kaiken lisäksi pääomaa. Asuntolainaan tarvitaan 15%:n omaosuus, joka on pääkaupunkiseudulla olevista asunnoista helposti 20 000 eurosta ylöspäin. Tämän lisäksi tarvitaan pieni summa säästötilille pahan päivän varalle. Korot saattaa nousta, voi tulla yllättäviä työttömyysjaksoja, asuntoon kunnostukseen saattaa tulla yllättäviä menoja. Niin ihan siitä syystä meillä ei ole varaa jäädä kodinhoitotuelle. Vuokralla emme halua asuaa, koska halutaan lapselle turvallinen ja rauhallinen leikkiympäristö.
Ja lisäksi, jos jäisin it-alalta kotiin moneksi vuodeksi, niin tipahtaisin aika äkkiä alalta, joka uudistuu jatkuvasti. Eli tämä tulisi pitkälti vaikuttamaan jatkomahdollisuuksiin edetä uralla. Ja uralla eteneminen ei aina tarkoita johtotehtäviin pyrkimistä tai tehdä töitä 24/7. Uralla etenemisellä tarkoitan, että mahdollisuus saada parempaa palkkaa ja mielekkäämpää työtä. Parempi palkka mahdollistaisi tulevaisuudessa, myös vähemmän työtunteja ja enemmän vapaa-aikaa perheen kanssa.
Ap ja muut jotka ihmettelee korkeastikoulutettujen naisten valintoja, niin ette te meitä parempia äitejä ole vaikka sitä vauvaanne hoidattekin kotona kolme vuotta. Meillä on vain kyky hahmottaa suurempia kokonaisuuksia ja elämää vauva ajan jälkeenkin. Me punnitsemme mitkä asiat ovat meidän mielestä parempia meidän perheelle ja vauvalle. Aina ei pysty toimimaan suositusten mukaan.
En pitäisi aikaista töihinpaluuta mitenkään erityisesti äidin koulutuksesta riippuvana, poislukien täysin kouluttamattomat äidit. Uran etusijaistaminen on arvovalinta, eikä niinkään kerro kokonaisuuksien hahmottamisesta.
Selvää on, että pienituloinen hyötyy töihinpaluusta rahallisesti vähemmän, etenkin jos työmatkakulut ovat suuret ja tekee lyhyempää työaikaa. Mutta maailma on täynnä akateemisia pätkätyöläisiä ja pienipalkkaisia asiantuntijoita, toisaalta alemmakin koulutuksella pääsee kiitettäville tuloille. Vaikka isotuloisella on suurempi kannustin palata töihin, todennäköisesti hänellä on myös paremmin varaa jäädä kotiin muutamaksi vuodeksi.
Koulutetuilla on usein muutenkin paremmat valmiudet jäädä kotiin, usein pitkälle kouluttautuneet hankkivat lapsia verrattain myöhään ja vakiinnutettuaan asemansa työelämässä. Ala varmasti vaikuttaa, samoin työtehtävä ja työpaikan ilmapiiri.
Vuokra-asuntoja muuten löytyy niin Helsingin arvoalueilta kuin rauhallisilta omakotitaloalueilta, ja pahamaineisimmatkin lähiöt ovat täynnä omistusasuntoja - en oikein ymmärtänyt asumismuodon ja ympäristön turvallisuuden kytkemistä toisiinsa.
Tutkimusten mukaan korkeakoulutetut naiset valitettavasti palaa nopeammin työelämään. Alat sä väittelee tutkimustuloksistakin? Millä tavoin ala ei muka vaikuta työelämään palatessa? Kaupan kassalla tuskin mikään muuttuu kolmessa vuodessa, mutta muualla saattaa muuttua. Ainoastaa vähä-älynen voi väittää tuollasta. Eikö se ole jokaisen asia asuuko vuokralla vai ostaako oman asunnon? Tällä aletaan jo niitäkin tuomita. Montako vuotta oot kotona istunut, että aivosi ovat pehmentyneet?
Koulutus ei todellakaan näytä tuovan sivistystä...
Kaupan kassalla voi muuten muuttua monikin asia. Koulutetun luulisi pystyvän ylläpitämään ammattitaitoaan itsenäisesti, mutta kuten totesin, tässä toki vaikuttaa ala ja työtehtävä.
Tottakai jokainen valitsee asumismuotonsa, mutta on puutaheinää yleistää, että asumismuoto on autuaaksitekevä. Tuskin Hakunila Eiraa viihtyisämmäksi muuttuu, vaikka moni ensinmainitun asukki on osakas ja eiralainen vuokralla.
No jospa vaikka lähdetään kirurgista. Miten hän pystyy ammattitaitoa ylläpitämään? Jotkut ammatit tarvitsee sorminäppäryyttä ja sitä pystyy pitää yllä vain työpaikalla. Ja muitakin aloja löytyy, jossa pitää kädentaitoja ylläpitää. Kotona lasta vahtimalla ei myöskään saa älykkyyttä.
Koulutus ei näköjään lisää lukutaitoakaan.
Lainaan ensimmäistä viestiäni: "Ala varmasti vaikuttaa, samoin työtehtävä ja työpaikan ilmapiiri" ja sitten vielä seuraavaa: "Koulutetun luulisi pystyvän ylläpitämään ammattitaitoaan itsenäisesti, mutta kuten totesin, tässä toki vaikuttaa ala ja työtehtävä."
Rautalankaa ja selkosuomea: yllä oleva tarkoittavat, että alat ja työtehtävät ovat erilaisia. Se, että yhdellä (korkea)koulutusta vaativalla alalla tiedot ja tekniikat muuttuvat nopeasti ei tarkoita, että näin olisi aina.
Kotona lapsen kanssa oleminen muuten kehittää monia taitoja ja haastaa ajattelumalleja. Se on myös hyvä hetki pitää tauko stressaavasta työelämästä - ei tarvitse purkaa paineita äyskimällä ventovieraille epämääräisellä nettipalstalla.
Kyllä kuten et pitää reippaalla äänellä huutaa tuliko kakka ja sitä sitten huutelen, myös työelämässä esimiehille :D.
Itsellä on nettopalkka n. 3000-3500 euroa kuukaudessa. Aika hurjalle tuntuu jäädä pelkän kosinhoitotuen ja miehen palkan varaan... mutta jonkin aikaa aion olla, mutta en kolmea vuotta. Kun palaan töihin, teen 80 % työaikaa ainakin aluksi.
Varmaan pärjättäisiin puolisinkin palkalla jos ei olisi muita lapsia kuin vauva, mutta on pari teini-ikäistäkin...
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on nettopalkka n. 3000-3500 euroa kuukaudessa. Aika hurjalle tuntuu jäädä pelkän kosinhoitotuen ja miehen palkan varaan... mutta jonkin aikaa aion olla, mutta en kolmea vuotta. Kun palaan töihin, teen 80 % työaikaa ainakin aluksi.
Varmaan pärjättäisiin puolisinkin palkalla jos ei olisi muita lapsia kuin vauva, mutta on pari teini-ikäistäkin...
Kodinhoitotuen 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei saa toimeentulotukea jos on mitään omaisuutta itsellä tai puolisolla. Eukös kotihoidontuki ole jotain 300 e/kk?
Eli "ei ole varaa" tarkoittaa, ettei halua käyttää säästöjä tai muuttaa halvempaan asuntoon tai vuokralle? Sinänsä muuttaminen voi olla raskasta tai voi olla kiintynyt kämppään yms, joten tämä saattaa monesti olla ihan hyvä syy. Yritän vain ymmärtää, kun ei sitä oikein suoraankaan kehtaa kysyä: "miten niin ei ole varaa?"
Ap
No mä ymmärrän kyllä hyvin, ettei halua muuttaa kodistaan, ja lapsia tulee myös suunnittelematta, työttömäksikin voi jäädä, mutta kieltämättä ihmettelen näitä jotka ovat ottaneet tulohinsa nähden ison asuntolainan, hankkivat suunnitellusti lapsen ja sitten ovat sormi suussa että hei, eihän kh-tuella +toisen palkalla voi maksaa lainaa, mun on pakko mennä töihin!
Me otimme ennen esikoisen yrittämistä sen suuruisen lainan, että sen pystyi jonkin aikaa hoitamaan toisen palkalla. Ennen toista lasta halusimme isompaan, meidän palkat olivat nousseet ja otimme jälleen kohtuullisen lainan ja kerrytimme säästöjä. Molemmat lapset hoidettiin kotona melkein 3-vuotiaiksi eikä menty vararikkoon. Mä ajattelin asian niin, että meillä on OIKEASTI varaa max tämänhintaiseen asuntoon, ei kalliimpaan johon meillä olisi periaatteessa ollut varaa ilman kh-jaksoja. Koska meidän arvoihin ei sopinut laittaa vauvaa tai taaperoa muiden hoidettavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei saa toimeentulotukea jos on mitään omaisuutta itsellä tai puolisolla. Eukös kotihoidontuki ole jotain 300 e/kk?
Eli "ei ole varaa" tarkoittaa, ettei halua käyttää säästöjä tai muuttaa halvempaan asuntoon tai vuokralle? Sinänsä muuttaminen voi olla raskasta tai voi olla kiintynyt kämppään yms, joten tämä saattaa monesti olla ihan hyvä syy. Yritän vain ymmärtää, kun ei sitä oikein suoraankaan kehtaa kysyä: "miten niin ei ole varaa?"
Ap
No mä ymmärrän kyllä hyvin, ettei halua muuttaa kodistaan, ja lapsia tulee myös suunnittelematta, työttömäksikin voi jäädä, mutta kieltämättä ihmettelen näitä jotka ovat ottaneet tulohinsa nähden ison asuntolainan, hankkivat suunnitellusti lapsen ja sitten ovat sormi suussa että hei, eihän kh-tuella +toisen palkalla voi maksaa lainaa, mun on pakko mennä töihin!
Me otimme ennen esikoisen yrittämistä sen suuruisen lainan, että sen pystyi jonkin aikaa hoitamaan toisen palkalla. Ennen toista lasta halusimme isompaan, meidän palkat olivat nousseet ja otimme jälleen kohtuullisen lainan ja kerrytimme säästöjä. Molemmat lapset hoidettiin kotona melkein 3-vuotiaiksi eikä menty vararikkoon. Mä ajattelin asian niin, että meillä on OIKEASTI varaa max tämänhintaiseen asuntoon, ei kalliimpaan johon meillä olisi periaatteessa ollut varaa ilman kh-jaksoja. Koska meidän arvoihin ei sopinut laittaa vauvaa tai taaperoa muiden hoidettavaksi.
Kuka sanoi, että tämä tuli yllätyksenä? Tämä on ihan valmiiksi punnittu juttu ja tultu siihen tulokseen, että tämä ratkaisu one meille para ratkaisu. Siis mul on ihan sama paljon jotkut random mammat mua kritisois. Kyl tekisin silti niin kuin meille on parasta. Olisin vietävissä jos aina muiden mielipiteet ottaisin omaksi.
Jos teidän on vaikea ymmärtää miten on vaikea jättäytyä esim. 2500€ palkalta 300€ tuen varaan, niin eikö tuolla logiikalla koko tuen voi poistaa? Jos se kerran on helppoa ja mahdollista kaikille jotka vaan oikeasti haluaa, niin kai se on mahdollista ilman tuota 300 euron tukeakin. Halustahan se vaan on kiinni.