Lue keskustelun säännöt.
10 kk ikäistä vauvaa purtiin päiväkodissa
30.01.2019 |
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005982972.html
Ihan ensimmäisenä tulee mieleen, että miksi 10 kk ikäinen vauva ylipäätään on päiväkodissa? Tuossa iässä rakentuu kiintymyssuhde omaan vanhempaan/ vanhempiin. Tämänkin vauvan tapauksessa iskällä ja äiskällä ilmeisen kiire lihottaa vain omaa lompakkoaan. Ruuhkavuosista ei ainakaan ole tietoa. Tehdään lapsi, laitetaan lapsi kunnan/ valtion kasvatus- ja koulutusjärjestelmän kasvatettavaksi.
Jos haluaa pelkän lemmikin, kannattaa hommata koira tai kissa, ei lasta. Ai niin... Koira ja kissakin vaatii enemmän huomiota ja sitoutumista, kuin se oma tenava.
Kommentit (395)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkotiin laittajien suurin argumentti on se että ei ole muuta vaihtoehtoa. Sitten toisaalta ujosti yritetään sanoa että ranskalaiset lapsetkin on ihan ok, vaikka joutuvat aikaisin päiväkotiin tmv. Kyllä se lapsi varmaan sopeutuu monenlaiseen ympäristöön; pikkulapset ovat mestareita mukautumaan. Mutta väitän silti että parhain lopputulos tulee oman vanhemman läsnäolosta ja kodin turvasta. Jo pelkästään se että aihe herättää keskustelua kertoo että jokin pieni omatunnon ääni nipistelee alitajunnasta. Lapsen ensimmäiset muistot ovat jostain lapsilaumasta jossa äänekkäimmin huutava saa eniten huomiota.
Siis millä logiikalla väität että päivkotiin lapsensa laittaneilla "omatunnon ääni nipistelee" kun nimenomaan kotiäidit täällä eniten paasaavat. Tuskin kukaan lapsensa päiväkotiin laittanut olisi tullut tänne asiasta keskustelemaan kun kuitenkin aihe on lapsi jota on purtu päiväkodissa. Jostain syystä kuitenkin puremista isompana ongelmana täällä pidetään sitä että lapsi on ylipäätään päiväkodissa ja sitä on tultu sankoin joukoin kauhistelemaan. Ei siis väkivaltaa vaan perheen lastenhoidon järjestämistä. Tällaisia ovat ihanat ja empaattiset kotiäidit.
Missä täällä on kotiäitejä? Minuakin olet haukkunut kotiäidiksi joka kirjoituksessasi. Vaikka en ole kotiäiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja sekin piti kirjoittaa, että kyllä kiintymyssuhteesta puhutaan Ranskassa, USA:ssa, Japanissa jne. Se nyt vaan on ihan kiintymyssuhdeteorian yleinen oletus, että liian pitkät ja toistuvat ensisijaisen hoitajan poissaolot luovat ison riskin vauvan kiintymyssuhteelle. Ei siihen vaikuta symnyitkö Ranskassa vai Suomessa. Ei tämä poissaoloasia ole mikään "suomalainen sivuilmiö" kyseisessä teoriassa. Yhteiskuntia vaan ei rakenneta psykologian teorioiden mallin mukaisesti vaan tuottavuuden mallin mukaisesti. Se ei tarkoita sitä, ettemmekö täällä Suomessa voisi kuitenkin ottaa huomioon tällaisen ihmisen elämään ja kehitykseen merkittävästi vaikuttavan asian kun suunnittelemme isoja muutoksia mm. perhevapaisiin ja päivähoitoon
369, se lto
Vierailija kirjoitti:
Niin ja sekin piti kirjoittaa, että kyllä kiintymyssuhteesta puhutaan Ranskassa, USA:ssa, Japanissa jne. Se nyt vaan on ihan kiintymyssuhdeteorian yleinen oletus, että liian pitkät ja toistuvat ensisijaisen hoitajan poissaolot luovat ison riskin vauvan kiintymyssuhteelle. Ei siihen vaikuta symnyitkö Ranskassa vai Suomessa. Ei tämä poissaoloasia ole mikään "suomalainen sivuilmiö" kyseisessä teoriassa. Yhteiskuntia vaan ei rakenneta psykologian teorioiden mallin mukaisesti vaan tuottavuuden mallin mukaisesti. Se ei tarkoita sitä, ettemmekö täällä Suomessa voisi kuitenkin ottaa huomioon tällaisen ihmisen elämään ja kehitykseen merkittävästi vaikuttavan asian kun suunnittelemme isoja muutoksia mm. perhevapaisiin ja päivähoitoon
369, se lto
Miten tälläinen narsistinen kiintymyssuhde? Miks ei siitä puhuta. Aina se kiintymyssuhde on turvallinen, joka kohdistuu vanhempiin. Miks suomessa on, niin paljon mielenterveysongelmia ja suomi oli listan kärjessä itsemurhatilastoissa, jotka koski miehiä. Ne vetää pitkää päivää, jotta te voitte nauttia kotihoidontuesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja sekin piti kirjoittaa, että kyllä kiintymyssuhteesta puhutaan Ranskassa, USA:ssa, Japanissa jne. Se nyt vaan on ihan kiintymyssuhdeteorian yleinen oletus, että liian pitkät ja toistuvat ensisijaisen hoitajan poissaolot luovat ison riskin vauvan kiintymyssuhteelle. Ei siihen vaikuta symnyitkö Ranskassa vai Suomessa. Ei tämä poissaoloasia ole mikään "suomalainen sivuilmiö" kyseisessä teoriassa. Yhteiskuntia vaan ei rakenneta psykologian teorioiden mallin mukaisesti vaan tuottavuuden mallin mukaisesti. Se ei tarkoita sitä, ettemmekö täällä Suomessa voisi kuitenkin ottaa huomioon tällaisen ihmisen elämään ja kehitykseen merkittävästi vaikuttavan asian kun suunnittelemme isoja muutoksia mm. perhevapaisiin ja päivähoitoon
369, se lto
Miten tälläinen narsistinen kiintymyssuhde? Miks ei siitä puhuta. Aina se kiintymyssuhde on turvallinen, joka kohdistuu vanhempiin. Miks suomessa on, niin paljon mielenterveysongelmia ja suomi oli listan kärjessä itsemurhatilastoissa, jotka koski miehiä. Ne vetää pitkää päivää, jotta te voitte nauttia kotihoidontuesta.
Narsismin synty ei varsinaisesti liity kiintymyssuhteeseen, enkä siitä tiedä sen enempää mitä olen netistä lukenut. Varmasti narsistisen vanhemman omaava hyötyy ulkopuolisesta hyvästä hoivalähteestä, ja kenties tämä ehkäisee narsismin siirtymistä polvesta toiselle. Narsismin katsotaan kehittyvän lapsessa myöhemmin, n. 2-3-vuotiaana, joten silloin varmasti se ulkopuolinen hoiva on tarpeen. Narsisti voi käsittääkseni olla oikein hyvä äiti vauvaikäiselle ja ongelmia tulee enemmän siinä kun lapsi kehittää oman tahdon ja persoonallisuuden, joka ei vastaa vanhemman ihannetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja sekin piti kirjoittaa, että kyllä kiintymyssuhteesta puhutaan Ranskassa, USA:ssa, Japanissa jne. Se nyt vaan on ihan kiintymyssuhdeteorian yleinen oletus, että liian pitkät ja toistuvat ensisijaisen hoitajan poissaolot luovat ison riskin vauvan kiintymyssuhteelle. Ei siihen vaikuta symnyitkö Ranskassa vai Suomessa. Ei tämä poissaoloasia ole mikään "suomalainen sivuilmiö" kyseisessä teoriassa. Yhteiskuntia vaan ei rakenneta psykologian teorioiden mallin mukaisesti vaan tuottavuuden mallin mukaisesti. Se ei tarkoita sitä, ettemmekö täällä Suomessa voisi kuitenkin ottaa huomioon tällaisen ihmisen elämään ja kehitykseen merkittävästi vaikuttavan asian kun suunnittelemme isoja muutoksia mm. perhevapaisiin ja päivähoitoon
369, se lto
Miten tälläinen narsistinen kiintymyssuhde? Miks ei siitä puhuta. Aina se kiintymyssuhde on turvallinen, joka kohdistuu vanhempiin. Miks suomessa on, niin paljon mielenterveysongelmia ja suomi oli listan kärjessä itsemurhatilastoissa, jotka koski miehiä. Ne vetää pitkää päivää, jotta te voitte nauttia kotihoidontuesta.
Ketkä ”te”? Kenen kanssa sinä mielestäsi keskustelet?
Ja jos tuollainen ongelma on niin sehän ratkeaa kotihoidontukea nostamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja sekin piti kirjoittaa, että kyllä kiintymyssuhteesta puhutaan Ranskassa, USA:ssa, Japanissa jne. Se nyt vaan on ihan kiintymyssuhdeteorian yleinen oletus, että liian pitkät ja toistuvat ensisijaisen hoitajan poissaolot luovat ison riskin vauvan kiintymyssuhteelle. Ei siihen vaikuta symnyitkö Ranskassa vai Suomessa. Ei tämä poissaoloasia ole mikään "suomalainen sivuilmiö" kyseisessä teoriassa. Yhteiskuntia vaan ei rakenneta psykologian teorioiden mallin mukaisesti vaan tuottavuuden mallin mukaisesti. Se ei tarkoita sitä, ettemmekö täällä Suomessa voisi kuitenkin ottaa huomioon tällaisen ihmisen elämään ja kehitykseen merkittävästi vaikuttavan asian kun suunnittelemme isoja muutoksia mm. perhevapaisiin ja päivähoitoon
369, se lto
Miten tälläinen narsistinen kiintymyssuhde? Miks ei siitä puhuta. Aina se kiintymyssuhde on turvallinen, joka kohdistuu vanhempiin. Miks suomessa on, niin paljon mielenterveysongelmia ja suomi oli listan kärjessä itsemurhatilastoissa, jotka koski miehiä. Ne vetää pitkää päivää, jotta te voitte nauttia kotihoidontuesta.
Narsismin synty ei varsinaisesti liity kiintymyssuhteeseen, enkä siitä tiedä sen enempää mitä olen netistä lukenut. Varmasti narsistisen vanhemman omaava hyötyy ulkopuolisesta hyvästä hoivalähteestä, ja kenties tämä ehkäisee narsismin siirtymistä polvesta toiselle. Narsismin katsotaan kehittyvän lapsessa myöhemmin, n. 2-3-vuotiaana, joten silloin varmasti se ulkopuolinen hoiva on tarpeen. Narsisti voi käsittääkseni olla oikein hyvä äiti vauvaikäiselle ja ongelmia tulee enemmän siinä kun lapsi kehittää oman tahdon ja persoonallisuuden, joka ei vastaa vanhemman ihannetta.
Juurikin näin ellei tämä narsistinen äiti ei ole kykeneväinen lukemaan vauvan viestejä. Eli jos lapsi itkee ruokaa hän vaihtaa sen vaipan ja toisinpäin. Niin tämä aiheuttaa todella suurta tuhoa kiintymyssuhteelle ja lisäksi, että äiti ei katso lastaan silmiin syöttäessä tai hoivatessa. Eli vauvasta tulee jo silloin näkymätön. Eli silloin hoitopaikka on lapselle pelastus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se helppoo elää meidän muitten verovaroilla ja hehkua kuinka se on aivoa oikea tapa elää. Kohta tulee vaalit, niin otettaisko näiltä mammoilta tuet pois :D. Itse kannatan suuresti 3+3+3 mallia. Eli teidän olisi pakko mennä välissä töihin ja pistää isä kantamaan myös vastuuta lapsesta. Kuinka kauheeta tämä olisi marttyyrimammoille :D.
Meinaatko että esim. tämänhetkinen kotihoidon tuki on useimmille porkkana jäädä kotiin hoitamaan lapsia? Käy ihmeessä Kelan sivuilla katsomassa kuinka paljon se on. Eiköhän kotiin jää ne joilla on joko miehellä hyvä palkka tai sitten säästöjä (plus toki halua jäädä kotiin)
Kannattaisi malli johtaisi siihen, että ne jotka eivät haluaisi hoitaa lapsiaan muutenkaan veisivät vain aiemmin hoitoon lapset. Päiväkoteihin jouduttaisiin perustamaan lastenseimet, eli osastot jonne voi viedä jo 3kk vanhan vauvan. Suurin osa veisi 6kk vanhan, mutta kyllä osa veisi 3kk vanhan sillä näille vanhemmille annetaan noin viesti että se on ihan ok.
Et taida ihan ymmärtää, että kotona hoidettu lapsi tulee halvemmaksi yhteiskunnalle kuin päiväkodissa hoidettu? Puhumattakaan jos sinne tuotaisiin vielä täysin maidolla eläviä vauvoja, mikähän olisi suhdeluku noissa ryhmissä? Voisiko kenet tahansa palkata hoitamaan 3kk vanhaa vauvaa?
Puhumattakaan pidemmällä tähtäimellä seuraukset, kun ensinnäkin 3kk vanhan vauvan imetys katkeaa ja toisekseen yhteys ensisijaiseen hoitajaan heikkenee ja turvallinen kiintymyssuhde ei hyvin todennäköisesti muodostu. Se on varmana hauskaa heitellä aivopieruja ajattelematta hetkeäkään asioiden todellisia kustannuksia ja ihan hyvän lapsuuden itseisarvon merkitystä myös.
Lto
Onko niin, että esim. Ranskassa lapset ovat turvattomia?
En sano, että tarvitsisi muuttaa kulttuuri siihen, että 3 kk:n ikäiset laitetaan hoitoon. Mutta on tässä nyt jonkinmoinen kulttuurinen komponentti, kun muualla maailmassa lapsien ei ajatella menevän rikki hoidossa.
Ranskassa ja muissa eteläisen Euroopan maissa on tutkittu ristiriitaisen kiintymyssuhdemallin olevan yleinen, joskaan ei tietääkseni yleisin. Suomessa välttelevän on todettu edustavan joidenkin tutkimusten mukaan yleisintä mallia ja joidenkin mukana toiseksi yleisintä mallia. Eihän Suomessakaan kauaa lastenseimiajasta ole, joten mitenkään kovin edellä Suomi ei ole kauaa ollut mitä tulee päivähoitoon, kotihoitoon, vuorovaikutukseen lasten kanssa jne.
Kyllä Ranskassa, Italiassa jne. on aiemmin ollut suhteellisen yleistä sekin, että nainen jää kotiäidiksi tai sitten esim. Mummo hoitaa lasta - mikä oli Suomessakin varsin yleistä. Se että lasta hoitaa useamman hoitajan sijaan yksi hoitaja on parempi tilanne, mutta voi olla myös ongelmallinen. Ainakin Suomessa vielä 50-luvulla se hoitava mummo saattoi asua saman katon alla ja näin ollen tilanne on ollut lapsen näkökulmasta vähintäänkin ristiriitainen. Esim. isä on helposti pudonnut vauva-ajan kiintymyssuhteiden joukosta pois ja ensisijainen suhde on saattanut syntyä siihen isovanhempaan. Tai sitten ensisijainen on muodostunut äitiin, mutta voinut vahingoittua liian pitkien ja toistuvien poissaolojen vuoksi.
En väitä että 10kk vauvan päivähoito pilaisi lapsen kiintymyssuhteen, mutta 3kk (ja myös 6kk) vauvan kohdalla varmasti vaarantaa jo selvästi. Kiintymyssuhde on psykologian tutkituin teoria ja siihen on kehitetty suhteellisen luotettavat menetelmätkin (esim. vierastilanne). 8h eroaika päivittäin ensisijaisesta hoitajasta on todellakin riskitekijä kiintymyssuhteelle 3kk ikäisen vauvan kohdalla.
Tuota... Kai ymmärrät, että nyt on äärimmäisen länsimainen ja moderni näkemys lapsenhoidosta, kun sanot että samassa asunnossa asuva isovanhempi vaarantaa kiintymyssuhteen syntymisen jos osallistuu hoitoon? Millaista perhemallia luulet ihmiskunnan historiassa harrastetun? Sellaista, jossa pikkuinen keräilijä-metsästäjä-ydinperhe vaelsi ympäriinsä keskenään, jotta lapsella kehittyy turvallinen kiintymyssuhde eikä isovanhempi pääse sotkemaan?
"Allomothering" on yleistä monissa yhteiskunnissa - nimenomaan sellaisissa, joissa lapset hoidetaan kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin ja sekin piti kirjoittaa, että kyllä kiintymyssuhteesta puhutaan Ranskassa, USA:ssa, Japanissa jne. Se nyt vaan on ihan kiintymyssuhdeteorian yleinen oletus, että liian pitkät ja toistuvat ensisijaisen hoitajan poissaolot luovat ison riskin vauvan kiintymyssuhteelle. Ei siihen vaikuta symnyitkö Ranskassa vai Suomessa. Ei tämä poissaoloasia ole mikään "suomalainen sivuilmiö" kyseisessä teoriassa. Yhteiskuntia vaan ei rakenneta psykologian teorioiden mallin mukaisesti vaan tuottavuuden mallin mukaisesti. Se ei tarkoita sitä, ettemmekö täällä Suomessa voisi kuitenkin ottaa huomioon tällaisen ihmisen elämään ja kehitykseen merkittävästi vaikuttavan asian kun suunnittelemme isoja muutoksia mm. perhevapaisiin ja päivähoitoon
369, se lto
Se voi olla yleinen oletus, mutta se ei ole ainoa asia, joka vaikuttaa lapsen hyvinvointiin jatkossa. Päivähoidon aloitusikä ei korreloi myöhempien ongelmien kanssa - tai siis korreloi, mutta niin päin, että varhain hoitoon menneet pärjäävät elämässä paremmin. Selittävä tekijä ei ole päivähoito vaan se, että perheet, joissa äiti on korkeasti koulutettu JA hänellä on työpaikka keskimäärin ovat muutenkin ihan hyviä perheitä. Ja ennen kuin kukaan mussuttaa siitä, että juuri hänellä oli huono korkeastikoulutettu äiti tai juuri hän on kotiin jäänyt korkeastikoulutettu äiti - joo, mutta keskimäärin näin.
Kun se tuottavuus vaikuttaa myös sen yhteiskunnan hyvinvointiin, pelkällä kiintymyssuhteella ei tätä paikkaa pyöritetä. Jos lähdetään optimoimaan vain sitä lapsen kiintymyssuhdetta välittämättä vanhempien (ja siis äideistähän näissä oikeasti puhutaan...) hyvinvoinnista/jaksamisesta/työurasta/eläkekertymästä jne jne niin ehkä saadaan parempia kiintymyssuhteita. Ehkä. Mutta osoita mulle, että saadaan parempi yhteiskunta kokonaisuutena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja sekin piti kirjoittaa, että kyllä kiintymyssuhteesta puhutaan Ranskassa, USA:ssa, Japanissa jne. Se nyt vaan on ihan kiintymyssuhdeteorian yleinen oletus, että liian pitkät ja toistuvat ensisijaisen hoitajan poissaolot luovat ison riskin vauvan kiintymyssuhteelle. Ei siihen vaikuta symnyitkö Ranskassa vai Suomessa. Ei tämä poissaoloasia ole mikään "suomalainen sivuilmiö" kyseisessä teoriassa. Yhteiskuntia vaan ei rakenneta psykologian teorioiden mallin mukaisesti vaan tuottavuuden mallin mukaisesti. Se ei tarkoita sitä, ettemmekö täällä Suomessa voisi kuitenkin ottaa huomioon tällaisen ihmisen elämään ja kehitykseen merkittävästi vaikuttavan asian kun suunnittelemme isoja muutoksia mm. perhevapaisiin ja päivähoitoon
369, se lto
Se voi olla yleinen oletus, mutta se ei ole ainoa asia, joka vaikuttaa lapsen hyvinvointiin jatkossa. Päivähoidon aloitusikä ei korreloi myöhempien ongelmien kanssa - tai siis korreloi, mutta niin päin, että varhain hoitoon menneet pärjäävät elämässä paremmin. Selittävä tekijä ei ole päivähoito vaan se, että perheet, joissa äiti on korkeasti koulutettu JA hänellä on työpaikka keskimäärin ovat muutenkin ihan hyviä perheitä. Ja ennen kuin kukaan mussuttaa siitä, että juuri hänellä oli huono korkeastikoulutettu äiti tai juuri hän on kotiin jäänyt korkeastikoulutettu äiti - joo, mutta keskimäärin näin.
Kun se tuottavuus vaikuttaa myös sen yhteiskunnan hyvinvointiin, pelkällä kiintymyssuhteella ei tätä paikkaa pyöritetä. Jos lähdetään optimoimaan vain sitä lapsen kiintymyssuhdetta välittämättä vanhempien (ja siis äideistähän näissä oikeasti puhutaan...) hyvinvoinnista/jaksamisesta/työurasta/eläkekertymästä jne jne niin ehkä saadaan parempia kiintymyssuhteita. Ehkä. Mutta osoita mulle, että saadaan parempi yhteiskunta kokonaisuutena.
Todella hyvin kirjoitettu. En kyllä tajua tota mentaliteettiä, että eletään tosi tiukalla taloudellisesti ja koko perheen hyvinvointi uhrataan. Onnelliset vanhemmat tarkoittaa, myös onnellista lasta. Kolme vuotta on pitkä aika. Itkuinen vauva, vähäiset unet, vanhemmilla ei mitään omia harrastuksia tai vapaa-aikaa. Kas kumma, kun avioerotilastot paukkuu. Niin, että miten se avioero sit vaikuttaa lapseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja sekin piti kirjoittaa, että kyllä kiintymyssuhteesta puhutaan Ranskassa, USA:ssa, Japanissa jne. Se nyt vaan on ihan kiintymyssuhdeteorian yleinen oletus, että liian pitkät ja toistuvat ensisijaisen hoitajan poissaolot luovat ison riskin vauvan kiintymyssuhteelle. Ei siihen vaikuta symnyitkö Ranskassa vai Suomessa. Ei tämä poissaoloasia ole mikään "suomalainen sivuilmiö" kyseisessä teoriassa. Yhteiskuntia vaan ei rakenneta psykologian teorioiden mallin mukaisesti vaan tuottavuuden mallin mukaisesti. Se ei tarkoita sitä, ettemmekö täällä Suomessa voisi kuitenkin ottaa huomioon tällaisen ihmisen elämään ja kehitykseen merkittävästi vaikuttavan asian kun suunnittelemme isoja muutoksia mm. perhevapaisiin ja päivähoitoon
369, se lto
Se voi olla yleinen oletus, mutta se ei ole ainoa asia, joka vaikuttaa lapsen hyvinvointiin jatkossa. Päivähoidon aloitusikä ei korreloi myöhempien ongelmien kanssa - tai siis korreloi, mutta niin päin, että varhain hoitoon menneet pärjäävät elämässä paremmin. Selittävä tekijä ei ole päivähoito vaan se, että perheet, joissa äiti on korkeasti koulutettu JA hänellä on työpaikka keskimäärin ovat muutenkin ihan hyviä perheitä. Ja ennen kuin kukaan mussuttaa siitä, että juuri hänellä oli huono korkeastikoulutettu äiti tai juuri hän on kotiin jäänyt korkeastikoulutettu äiti - joo, mutta keskimäärin näin.
Kun se tuottavuus vaikuttaa myös sen yhteiskunnan hyvinvointiin, pelkällä kiintymyssuhteella ei tätä paikkaa pyöritetä. Jos lähdetään optimoimaan vain sitä lapsen kiintymyssuhdetta välittämättä vanhempien (ja siis äideistähän näissä oikeasti puhutaan...) hyvinvoinnista/jaksamisesta/työurasta/eläkekertymästä jne jne niin ehkä saadaan parempia kiintymyssuhteita. Ehkä. Mutta osoita mulle, että saadaan parempi yhteiskunta kokonaisuutena.
Todella hyvin kirjoitettu. En kyllä tajua tota mentaliteettiä, että eletään tosi tiukalla taloudellisesti ja koko perheen hyvinvointi uhrataan. Onnelliset vanhemmat tarkoittaa, myös onnellista lasta. Kolme vuotta on pitkä aika. Itkuinen vauva, vähäiset unet, vanhemmilla ei mitään omia harrastuksia tai vapaa-aikaa. Kas kumma, kun avioerotilastot paukkuu. Niin, että miten se avioero sit vaikuttaa lapseen?
Pitää laskea rahansa ennen lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja sekin piti kirjoittaa, että kyllä kiintymyssuhteesta puhutaan Ranskassa, USA:ssa, Japanissa jne. Se nyt vaan on ihan kiintymyssuhdeteorian yleinen oletus, että liian pitkät ja toistuvat ensisijaisen hoitajan poissaolot luovat ison riskin vauvan kiintymyssuhteelle. Ei siihen vaikuta symnyitkö Ranskassa vai Suomessa. Ei tämä poissaoloasia ole mikään "suomalainen sivuilmiö" kyseisessä teoriassa. Yhteiskuntia vaan ei rakenneta psykologian teorioiden mallin mukaisesti vaan tuottavuuden mallin mukaisesti. Se ei tarkoita sitä, ettemmekö täällä Suomessa voisi kuitenkin ottaa huomioon tällaisen ihmisen elämään ja kehitykseen merkittävästi vaikuttavan asian kun suunnittelemme isoja muutoksia mm. perhevapaisiin ja päivähoitoon
369, se lto
Se voi olla yleinen oletus, mutta se ei ole ainoa asia, joka vaikuttaa lapsen hyvinvointiin jatkossa. Päivähoidon aloitusikä ei korreloi myöhempien ongelmien kanssa - tai siis korreloi, mutta niin päin, että varhain hoitoon menneet pärjäävät elämässä paremmin. Selittävä tekijä ei ole päivähoito vaan se, että perheet, joissa äiti on korkeasti koulutettu JA hänellä on työpaikka keskimäärin ovat muutenkin ihan hyviä perheitä. Ja ennen kuin kukaan mussuttaa siitä, että juuri hänellä oli huono korkeastikoulutettu äiti tai juuri hän on kotiin jäänyt korkeastikoulutettu äiti - joo, mutta keskimäärin näin.
Kun se tuottavuus vaikuttaa myös sen yhteiskunnan hyvinvointiin, pelkällä kiintymyssuhteella ei tätä paikkaa pyöritetä. Jos lähdetään optimoimaan vain sitä lapsen kiintymyssuhdetta välittämättä vanhempien (ja siis äideistähän näissä oikeasti puhutaan...) hyvinvoinnista/jaksamisesta/työurasta/eläkekertymästä jne jne niin ehkä saadaan parempia kiintymyssuhteita. Ehkä. Mutta osoita mulle, että saadaan parempi yhteiskunta kokonaisuutena.
Todella hyvin kirjoitettu. En kyllä tajua tota mentaliteettiä, että eletään tosi tiukalla taloudellisesti ja koko perheen hyvinvointi uhrataan. Onnelliset vanhemmat tarkoittaa, myös onnellista lasta. Kolme vuotta on pitkä aika. Itkuinen vauva, vähäiset unet, vanhemmilla ei mitään omia harrastuksia tai vapaa-aikaa. Kas kumma, kun avioerotilastot paukkuu. Niin, että miten se avioero sit vaikuttaa lapseen?
Pitää laskea rahansa ennen lasta.
Ollaan laskettu ja päätetty et lapsi menee hoitoon. Mikä siinä on niin vaikeeta ymmärtää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja sekin piti kirjoittaa, että kyllä kiintymyssuhteesta puhutaan Ranskassa, USA:ssa, Japanissa jne. Se nyt vaan on ihan kiintymyssuhdeteorian yleinen oletus, että liian pitkät ja toistuvat ensisijaisen hoitajan poissaolot luovat ison riskin vauvan kiintymyssuhteelle. Ei siihen vaikuta symnyitkö Ranskassa vai Suomessa. Ei tämä poissaoloasia ole mikään "suomalainen sivuilmiö" kyseisessä teoriassa. Yhteiskuntia vaan ei rakenneta psykologian teorioiden mallin mukaisesti vaan tuottavuuden mallin mukaisesti. Se ei tarkoita sitä, ettemmekö täällä Suomessa voisi kuitenkin ottaa huomioon tällaisen ihmisen elämään ja kehitykseen merkittävästi vaikuttavan asian kun suunnittelemme isoja muutoksia mm. perhevapaisiin ja päivähoitoon
369, se lto
Se voi olla yleinen oletus, mutta se ei ole ainoa asia, joka vaikuttaa lapsen hyvinvointiin jatkossa. Päivähoidon aloitusikä ei korreloi myöhempien ongelmien kanssa - tai siis korreloi, mutta niin päin, että varhain hoitoon menneet pärjäävät elämässä paremmin. Selittävä tekijä ei ole päivähoito vaan se, että perheet, joissa äiti on korkeasti koulutettu JA hänellä on työpaikka keskimäärin ovat muutenkin ihan hyviä perheitä. Ja ennen kuin kukaan mussuttaa siitä, että juuri hänellä oli huono korkeastikoulutettu äiti tai juuri hän on kotiin jäänyt korkeastikoulutettu äiti - joo, mutta keskimäärin näin.
Kun se tuottavuus vaikuttaa myös sen yhteiskunnan hyvinvointiin, pelkällä kiintymyssuhteella ei tätä paikkaa pyöritetä. Jos lähdetään optimoimaan vain sitä lapsen kiintymyssuhdetta välittämättä vanhempien (ja siis äideistähän näissä oikeasti puhutaan...) hyvinvoinnista/jaksamisesta/työurasta/eläkekertymästä jne jne niin ehkä saadaan parempia kiintymyssuhteita. Ehkä. Mutta osoita mulle, että saadaan parempi yhteiskunta kokonaisuutena.
Todella hyvin kirjoitettu. En kyllä tajua tota mentaliteettiä, että eletään tosi tiukalla taloudellisesti ja koko perheen hyvinvointi uhrataan. Onnelliset vanhemmat tarkoittaa, myös onnellista lasta. Kolme vuotta on pitkä aika. Itkuinen vauva, vähäiset unet, vanhemmilla ei mitään omia harrastuksia tai vapaa-aikaa. Kas kumma, kun avioerotilastot paukkuu. Niin, että miten se avioero sit vaikuttaa lapseen?
Pitää laskea rahansa ennen lasta.
Ollaan laskettu ja päätetty et lapsi menee hoitoon. Mikä siinä on niin vaikeeta ymmärtää?
Huono vanhemmuus.
Kamalaa kuraa, lapsi kiintyy ihan ongelmitta useampaan kun yhteen hoivaajaan, nähdä kiintymys mummoon ja isäänkin jonkinlaisina uhkina terveen kiintymissuhteen syntymiselle on ihan sairasta. Eikä asia yhtään muutu siitä, että tällekin älyttömyydelle löytyy jokin lähde (tai omasta mielestään auktoriteetti).
Kuinka monen huonon äidin lapsen onkaan pelastanut täysipäinen isovanhempi tai isä.
Jo tuo että äiti kokee isän ja mummon lähtökohtaiseksi ihmisiksi joista pitää lapsi kaukana ettei lapsi vaan pääsisi heihin kiintymään kertoo, että hyvästä tai terveestä äidistä ei ainakaan ole kyse. Erikseen sitten tapaukset jolloin mummossa tai isässä on oikeasti vikaa.
Historiaa kun ajatellaan, ei koskaan aikaisemmin ole eletty niin että äiti elää yksin vauvan kanssa muista ihmisistä eristyksissä. Ja vielä yrittää perustella sitä lapsen edulla :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edelleenkään ketään ei kiinnosta vaatia hallitukselta parempaa varhaiskasvatusta :D. Äidit haukkuu äitejä. Käyttäytyykö miehet noin? Pitääkö jonkun lapsen päästä hengestään, että jotain tapahtuisi? Mikäli se sattuu olemaan 10kk:n ikäinen vauva, niin sekin on tietenkin äidin vika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se helppoo elää meidän muitten verovaroilla ja hehkua kuinka se on aivoa oikea tapa elää. Kohta tulee vaalit, niin otettaisko näiltä mammoilta tuet pois :D. Itse kannatan suuresti 3+3+3 mallia. Eli teidän olisi pakko mennä välissä töihin ja pistää isä kantamaan myös vastuuta lapsesta. Kuinka kauheeta tämä olisi marttyyrimammoille :D.
Meinaatko että esim. tämänhetkinen kotihoidon tuki on useimmille porkkana jäädä kotiin hoitamaan lapsia? Käy ihmeessä Kelan sivuilla katsomassa kuinka paljon se on. Eiköhän kotiin jää ne joilla on joko miehellä hyvä palkka tai sitten säästöjä (plus toki halua jäädä kotiin)
Kannattaisi malli johtaisi siihen, että ne jotka eivät haluaisi hoitaa lapsiaan muutenkaan veisivät vain aiemmin hoitoon lapset. Päiväkoteihin jouduttaisiin perustamaan lastenseimet, eli osastot jonne voi viedä jo 3kk vanhan vauvan. Suurin osa veisi 6kk vanhan, mutta kyllä osa veisi 3kk vanhan sillä näille vanhemmille annetaan noin viesti että se on ihan ok.
Et taida ihan ymmärtää, että kotona hoidettu lapsi tulee halvemmaksi yhteiskunnalle kuin päiväkodissa hoidettu? Puhumattakaan jos sinne tuotaisiin vielä täysin maidolla eläviä vauvoja, mikähän olisi suhdeluku noissa ryhmissä? Voisiko kenet tahansa palkata hoitamaan 3kk vanhaa vauvaa?
Puhumattakaan pidemmällä tähtäimellä seuraukset, kun ensinnäkin 3kk vanhan vauvan imetys katkeaa ja toisekseen yhteys ensisijaiseen hoitajaan heikkenee ja turvallinen kiintymyssuhde ei hyvin todennäköisesti muodostu. Se on varmana hauskaa heitellä aivopieruja ajattelematta hetkeäkään asioiden todellisia kustannuksia ja ihan hyvän lapsuuden itseisarvon merkitystä myös.
Lto
Onko niin, että esim. Ranskassa lapset ovat turvattomia?
En sano, että tarvitsisi muuttaa kulttuuri siihen, että 3 kk:n ikäiset laitetaan hoitoon. Mutta on tässä nyt jonkinmoinen kulttuurinen komponentti, kun muualla maailmassa lapsien ei ajatella menevän rikki hoidossa.
Ranskassa ja muissa eteläisen Euroopan maissa on tutkittu ristiriitaisen kiintymyssuhdemallin olevan yleinen, joskaan ei tietääkseni yleisin. Suomessa välttelevän on todettu edustavan joidenkin tutkimusten mukaan yleisintä mallia ja joidenkin mukana toiseksi yleisintä mallia. Eihän Suomessakaan kauaa lastenseimiajasta ole, joten mitenkään kovin edellä Suomi ei ole kauaa ollut mitä tulee päivähoitoon, kotihoitoon, vuorovaikutukseen lasten kanssa jne.
Kyllä Ranskassa, Italiassa jne. on aiemmin ollut suhteellisen yleistä sekin, että nainen jää kotiäidiksi tai sitten esim. Mummo hoitaa lasta - mikä oli Suomessakin varsin yleistä. Se että lasta hoitaa useamman hoitajan sijaan yksi hoitaja on parempi tilanne, mutta voi olla myös ongelmallinen. Ainakin Suomessa vielä 50-luvulla se hoitava mummo saattoi asua saman katon alla ja näin ollen tilanne on ollut lapsen näkökulmasta vähintäänkin ristiriitainen. Esim. isä on helposti pudonnut vauva-ajan kiintymyssuhteiden joukosta pois ja ensisijainen suhde on saattanut syntyä siihen isovanhempaan. Tai sitten ensisijainen on muodostunut äitiin, mutta voinut vahingoittua liian pitkien ja toistuvien poissaolojen vuoksi.
En väitä että 10kk vauvan päivähoito pilaisi lapsen kiintymyssuhteen, mutta 3kk (ja myös 6kk) vauvan kohdalla varmasti vaarantaa jo selvästi. Kiintymyssuhde on psykologian tutkituin teoria ja siihen on kehitetty suhteellisen luotettavat menetelmätkin (esim. vierastilanne). 8h eroaika päivittäin ensisijaisesta hoitajasta on todellakin riskitekijä kiintymyssuhteelle 3kk ikäisen vauvan kohdalla.
Tuota... Kai ymmärrät, että nyt on äärimmäisen länsimainen ja moderni näkemys lapsenhoidosta, kun sanot että samassa asunnossa asuva isovanhempi vaarantaa kiintymyssuhteen syntymisen jos osallistuu hoitoon? Millaista perhemallia luulet ihmiskunnan historiassa harrastetun? Sellaista, jossa pikkuinen keräilijä-metsästäjä-ydinperhe vaelsi ympäriinsä keskenään, jotta lapsella kehittyy turvallinen kiintymyssuhde eikä isovanhempi pääse sotkemaan?
"Allomothering" on yleistä monissa yhteiskunnissa - nimenomaan sellaisissa, joissa lapset hoidetaan kotona.
Kerrohan minulle esim. sellainen luonnonkansa, jossa äiti viettää 8h erillään 3kk vanhasta vauvasta päivittäin? Kyllä se nimenomaan on enemmän länsimainen ja "moderni"tapa, että vauvan äiti on erillään vauvasta.
Kyllä vauva luo monia kiintymyssuhteita, mutta jokaiseen kulttuuriin liittyy, että yksi kiintymyssuhde (yleensä äiti) on ylitse muiden. Se että vauvaa hoitaa yhteisössä moni, ei tarkoita ettäkö vauva olisi ihan fyysisesti erosta äidistään pitkiä aikoja.
En edelleenkään tarkoita, etteikö vauva voisi luoda hyviä kiintymyssuhteita isovanhempiin jne. Luette kirjoitustani aivan omien lasienne läpi.
Se että esim. äiti on käynyt 50-luvulla n. 9h pois kotoa kun vauva on täyttänyt esim. 3kk ja tuon ajan mummo on hoitanut vauvaa, on ollut riski kiintymyssuhteelle - sanotte te mitä sanotte. Jos tämän jälkeen vauvalle on vieläpä ollut epäselvää loppupäivän kuka se hänen erityinen henkilö on (äiti ja mummo molemmat paikalla), ja yön äiti on hoitanut, niin kyllä se on pienen vauvan näkökulmasta ollut ristiriitaista. Vauva on kivikautisilla ajoilla tarvinnut ihan biologisen selviytymisen vuoksi yhden erityisen kiintymisen kohteen.
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa kuraa, lapsi kiintyy ihan ongelmitta useampaan kun yhteen hoivaajaan, nähdä kiintymys mummoon ja isäänkin jonkinlaisina uhkina terveen kiintymissuhteen syntymiselle on ihan sairasta. Eikä asia yhtään muutu siitä, että tällekin älyttömyydelle löytyy jokin lähde (tai omasta mielestään auktoriteetti).
Kuinka monen huonon äidin lapsen onkaan pelastanut täysipäinen isovanhempi tai isä.
Jo tuo että äiti kokee isän ja mummon lähtökohtaiseksi ihmisiksi joista pitää lapsi kaukana ettei lapsi vaan pääsisi heihin kiintymään kertoo, että hyvästä tai terveestä äidistä ei ainakaan ole kyse. Erikseen sitten tapaukset jolloin mummossa tai isässä on oikeasti vikaa.
Historiaa kun ajatellaan, ei koskaan aikaisemmin ole eletty niin että äiti elää yksin vauvan kanssa muista ihmisistä eristyksissä. Ja vielä yrittää perustella sitä lapsen edulla :(
Palstamummo (Pot. anoppi) bongattu
Selvästi uudelle anoppiketjulle olisi jälleen tilausta
Vierailija kirjoitti:
Meillä meni 11kk päiväkotiin. Koska ei nyt sattunut olemaan tuhansien eurojen säästöjä jäädä kotiin surkealle kotihoidontuelle.
Samaan ryhmään tuli kuun alussa kolme vielä pienempää. Eli ei ole mitenkään harvinaista. Ei edes tässä "rikkaiden kunnassa".
Kannattako niitä lapsia sitten ylipäätään tehdä jos ei ole varaa olla edes vuotta kotona.
Eiköhän jokainen vanhempi tee päätöksen lapsen päivähoidosta oman perheen taloudellisen yms. tilanteen mukaan.
Kuitenkin jos päiväkoti ottaa lapsen hoitoon niin turvallinen ympäristö on lapselle turvattava!!
mietin vaan, että minkähän laiset vanhemmat " purijalapsella" on. Kauhea tapaus. en kyllä keksi syytä, miksi vauva? puree toista. Jännä juttu.
Ranskassa ja muissa eteläisen Euroopan maissa on tutkittu ristiriitaisen kiintymyssuhdemallin olevan yleinen, joskaan ei tietääkseni yleisin. Suomessa välttelevän on todettu edustavan joidenkin tutkimusten mukaan yleisintä mallia ja joidenkin mukana toiseksi yleisintä mallia. Eihän Suomessakaan kauaa lastenseimiajasta ole, joten mitenkään kovin edellä Suomi ei ole kauaa ollut mitä tulee päivähoitoon, kotihoitoon, vuorovaikutukseen lasten kanssa jne.
Kyllä Ranskassa, Italiassa jne. on aiemmin ollut suhteellisen yleistä sekin, että nainen jää kotiäidiksi tai sitten esim. Mummo hoitaa lasta - mikä oli Suomessakin varsin yleistä. Se että lasta hoitaa useamman hoitajan sijaan yksi hoitaja on parempi tilanne, mutta voi olla myös ongelmallinen. Ainakin Suomessa vielä 50-luvulla se hoitava mummo saattoi asua saman katon alla ja näin ollen tilanne on ollut lapsen näkökulmasta vähintäänkin ristiriitainen. Esim. isä on helposti pudonnut vauva-ajan kiintymyssuhteiden joukosta pois ja ensisijainen suhde on saattanut syntyä siihen isovanhempaan. Tai sitten ensisijainen on muodostunut äitiin, mutta voinut vahingoittua liian pitkien ja toistuvien poissaolojen vuoksi.
En väitä että 10kk vauvan päivähoito pilaisi lapsen kiintymyssuhteen, mutta 3kk (ja myös 6kk) vauvan kohdalla varmasti vaarantaa jo selvästi. Kiintymyssuhde on psykologian tutkituin teoria ja siihen on kehitetty suhteellisen luotettavat menetelmätkin (esim. vierastilanne). 8h eroaika päivittäin ensisijaisesta hoitajasta on todellakin riskitekijä kiintymyssuhteelle 3kk ikäisen vauvan kohdalla.