10 kk ikäistä vauvaa purtiin päiväkodissa

Ha ha 3+3+3 malli tietäis konkurssia vauvafoorumille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitte vaikka tutkia kuinka islannissa 3+3+3 malli toimii. Ja voittehan te jäädä kotiin hoitamaan lasta miehenne palkalla, kun olette tähänkin asti hyvin selvinneet :).

Suomen nykysysteemissä äidille on korvamerkitty 105 päivää, synnytyksestä toipumiseen. Ihan kaiken muun vapaan voi isä pitää. Plus isyysvapaat.

Ota selvää asioista.

Tarviit sä 105 päivää synnytyksestä toipumiseen :D. Kuinka pahasti sä repesit :O.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitte vaikka tutkia kuinka islannissa 3+3+3 malli toimii. Ja voittehan te jäädä kotiin hoitamaan lasta miehenne palkalla, kun olette tähänkin asti hyvin selvinneet :).

Suomen nykysysteemissä äidille on korvamerkitty 105 päivää, synnytyksestä toipumiseen. Ihan kaiken muun vapaan voi isä pitää. Plus isyysvapaat.

Ota selvää asioista.

Tarviit sä 105 päivää synnytyksestä toipumiseen :D. Kuinka pahasti sä repesit :O.

Olen adoptioäiti enkä ollut oikeutettu tuohon ollenkaan. Sinun täytyy kysyä perusteet

Kelasta.

Miksi sen isän tarvitsee toipua yli puoli vuotta?

Miksi juuri 3 kk hoidettaisiin "kenen tahansa" toimesta, eikä koulutetun hoitajan? Niin kuten muuallakin tehdään, eikä esim ranskalaiset vauvat ole yhtään sen sairaampia, ja mielenterveysongelmiakin on vähemmän kuin Suomessa.

Ihan samoin se pulloruokinta onnistuu hoitajalta kun isältäkin. Jännä että se olisi ilmeisesti ihan ok, että vaikka mummo hoitaisi lasta, mutta ei se että koulutettu, pysyvä hoitaja hoitaisi. Ihan pieni vauva syö ja nukkuu, ei tunnista vielä esim kasvoja. Ei toki saa hoitaja ja paikka vaihtua jatkuvasti, mutta miksi pitäisikään.

Ystävä palasi töihin 3 kk lapsen syntymästä, kotiin jäi isä. Miksi isän tilalla ei voisi olla tuttu hoitaja?

Vierailija kirjoitti:

Miksi juuri 3 kk hoidettaisiin "kenen tahansa" toimesta, eikä koulutetun hoitajan? Niin kuten muuallakin tehdään, eikä esim ranskalaiset vauvat ole yhtään sen sairaampia, ja mielenterveysongelmiakin on vähemmän kuin Suomessa.

Ihan samoin se pulloruokinta onnistuu hoitajalta kun isältäkin. Jännä että se olisi ilmeisesti ihan ok, että vaikka mummo hoitaisi lasta, mutta ei se että koulutettu, pysyvä hoitaja hoitaisi. Ihan pieni vauva syö ja nukkuu, ei tunnista vielä esim kasvoja. Ei toki saa hoitaja ja paikka vaihtua jatkuvasti, mutta miksi pitäisikään.

Ystävä palasi töihin 3 kk lapsen syntymästä, kotiin jäi isä. Miksi isän tilalla ei voisi olla tuttu hoitaja?

Miksi se ei saa olla äiti? Ja nythän isä voi olla isyysvapaalla monta viikkoa noiden päivien aikana joka tapauksessa.

Kiintymyssuhde. Haluatko sinä lapsen kiintyvän työntekijään vanhemman sijaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi juuri 3 kk hoidettaisiin "kenen tahansa" toimesta, eikä koulutetun hoitajan? Niin kuten muuallakin tehdään, eikä esim ranskalaiset vauvat ole yhtään sen sairaampia, ja mielenterveysongelmiakin on vähemmän kuin Suomessa.

Ihan samoin se pulloruokinta onnistuu hoitajalta kun isältäkin. Jännä että se olisi ilmeisesti ihan ok, että vaikka mummo hoitaisi lasta, mutta ei se että koulutettu, pysyvä hoitaja hoitaisi. Ihan pieni vauva syö ja nukkuu, ei tunnista vielä esim kasvoja. Ei toki saa hoitaja ja paikka vaihtua jatkuvasti, mutta miksi pitäisikään.

Ystävä palasi töihin 3 kk lapsen syntymästä, kotiin jäi isä. Miksi isän tilalla ei voisi olla tuttu hoitaja?

Miksi se ei saa olla äiti? Ja nythän isä voi olla isyysvapaalla monta viikkoa noiden päivien aikana joka tapauksessa.

Kiintymyssuhde. Haluatko sinä lapsen kiintyvän työntekijään vanhemman sijaan?

Huimat monta viikkoa :O. Se onkin lapsen elämässä prosentuaalisesti mitä? Eli miksi, ette vaan voi myöntää, että teistä se olisi käsittämättömän kamalaa, jos isä onnistuisikin luopaa kintymyssuhteen lapseen ja te ette olisikaan enää se lapsen hehkutuksen kohde.

Tottahan se on, että narsisti nauttii olostaan parrasvaloissa. Ja eikö se olekin ihanaa olla lapselle se ainoa supertähti :). Ja mikä onkaan narsistille mielekkäintä, saada tuntea ylemmyydentunnetta ollessaan muita parempi. Hehkuttaa sitä henkselitpaukkuen muille, kuinka uhrautuvainen sitä onkaan. Sitten mollaa muiden valintoja, näkee että ainoastaan oma tapa toimia on oikein. Narsismi oikein huokuu tällä palstalla :P.

No nyt se lähti laukalle. Tätä se on kun terveydenhuolto säästää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi juuri 3 kk hoidettaisiin "kenen tahansa" toimesta, eikä koulutetun hoitajan? Niin kuten muuallakin tehdään, eikä esim ranskalaiset vauvat ole yhtään sen sairaampia, ja mielenterveysongelmiakin on vähemmän kuin Suomessa.

Ihan samoin se pulloruokinta onnistuu hoitajalta kun isältäkin. Jännä että se olisi ilmeisesti ihan ok, että vaikka mummo hoitaisi lasta, mutta ei se että koulutettu, pysyvä hoitaja hoitaisi. Ihan pieni vauva syö ja nukkuu, ei tunnista vielä esim kasvoja. Ei toki saa hoitaja ja paikka vaihtua jatkuvasti, mutta miksi pitäisikään.

Ystävä palasi töihin 3 kk lapsen syntymästä, kotiin jäi isä. Miksi isän tilalla ei voisi olla tuttu hoitaja?

Miksi se ei saa olla äiti? Ja nythän isä voi olla isyysvapaalla monta viikkoa noiden päivien aikana joka tapauksessa.

Kiintymyssuhde. Haluatko sinä lapsen kiintyvän työntekijään vanhemman sijaan?

Huimat monta viikkoa :O. Se onkin lapsen elämässä prosentuaalisesti mitä? Eli miksi, ette vaan voi myöntää, että teistä se olisi käsittämättömän kamalaa, jos isä onnistuisikin luopaa kintymyssuhteen lapseen ja te ette olisikaan enää se lapsen hehkutuksen kohde.

Monta viikkoa srn äidin 105 päivän aikana. Prosentuaalisesti puolet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi juuri 3 kk hoidettaisiin "kenen tahansa" toimesta, eikä koulutetun hoitajan? Niin kuten muuallakin tehdään, eikä esim ranskalaiset vauvat ole yhtään sen sairaampia, ja mielenterveysongelmiakin on vähemmän kuin Suomessa.

Ihan samoin se pulloruokinta onnistuu hoitajalta kun isältäkin. Jännä että se olisi ilmeisesti ihan ok, että vaikka mummo hoitaisi lasta, mutta ei se että koulutettu, pysyvä hoitaja hoitaisi. Ihan pieni vauva syö ja nukkuu, ei tunnista vielä esim kasvoja. Ei toki saa hoitaja ja paikka vaihtua jatkuvasti, mutta miksi pitäisikään.

Ystävä palasi töihin 3 kk lapsen syntymästä, kotiin jäi isä. Miksi isän tilalla ei voisi olla tuttu hoitaja?

Miksi se ei saa olla äiti? Ja nythän isä voi olla isyysvapaalla monta viikkoa noiden päivien aikana joka tapauksessa.

Kiintymyssuhde. Haluatko sinä lapsen kiintyvän työntekijään vanhemman sijaan?

Huimat monta viikkoa :O. Se onkin lapsen elämässä prosentuaalisesti mitä? Eli miksi, ette vaan voi myöntää, että teistä se olisi käsittämättömän kamalaa, jos isä onnistuisikin luopaa kintymyssuhteen lapseen ja te ette olisikaan enää se lapsen hehkutuksen kohde.

Monta viikkoa srn äidin 105 päivän aikana. Prosentuaalisesti puolet.

Kyllä tämä vapaa on tarkoitettu äideille. Miksi kuitenkin isät pitää sen muutaman viikon ja äidit 2-3 vuotta? Ja miten se kiintymyssuhde isään luodaan?

Päiväkotiin laittajien suurin argumentti on se että ei ole muuta vaihtoehtoa. Sitten toisaalta ujosti yritetään sanoa että ranskalaiset lapsetkin on ihan ok, vaikka joutuvat aikaisin päiväkotiin tmv. Kyllä se lapsi varmaan sopeutuu monenlaiseen ympäristöön; pikkulapset ovat mestareita mukautumaan. Mutta väitän silti että parhain lopputulos tulee oman vanhemman läsnäolosta ja kodin turvasta. Jo pelkästään se että aihe herättää keskustelua kertoo että jokin pieni omatunnon ääni nipistelee alitajunnasta. Lapsen ensimmäiset muistot ovat jostain lapsilaumasta jossa äänekkäimmin huutava saa eniten huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi juuri 3 kk hoidettaisiin "kenen tahansa" toimesta, eikä koulutetun hoitajan? Niin kuten muuallakin tehdään, eikä esim ranskalaiset vauvat ole yhtään sen sairaampia, ja mielenterveysongelmiakin on vähemmän kuin Suomessa.

Ihan samoin se pulloruokinta onnistuu hoitajalta kun isältäkin. Jännä että se olisi ilmeisesti ihan ok, että vaikka mummo hoitaisi lasta, mutta ei se että koulutettu, pysyvä hoitaja hoitaisi. Ihan pieni vauva syö ja nukkuu, ei tunnista vielä esim kasvoja. Ei toki saa hoitaja ja paikka vaihtua jatkuvasti, mutta miksi pitäisikään.

Ystävä palasi töihin 3 kk lapsen syntymästä, kotiin jäi isä. Miksi isän tilalla ei voisi olla tuttu hoitaja?

Miksi se ei saa olla äiti? Ja nythän isä voi olla isyysvapaalla monta viikkoa noiden päivien aikana joka tapauksessa.

Kiintymyssuhde. Haluatko sinä lapsen kiintyvän työntekijään vanhemman sijaan?

Huimat monta viikkoa :O. Se onkin lapsen elämässä prosentuaalisesti mitä? Eli miksi, ette vaan voi myöntää, että teistä se olisi käsittämättömän kamalaa, jos isä onnistuisikin luopaa kintymyssuhteen lapseen ja te ette olisikaan enää se lapsen hehkutuksen kohde.

Monta viikkoa srn äidin 105 päivän aikana. Prosentuaalisesti puolet.

Kyllä tämä vapaa on tarkoitettu äideille. Miksi kuitenkin isät pitää sen muutaman viikon ja äidit 2-3 vuotta? Ja miten se kiintymyssuhde isään luodaan?

Äidille korvamerkittyä on 105 päivää. Isälle korvamerkittyä noin puolet vähemmän, mikä on ihan oikein koska isä ei synnytä.

Muuten se on vanhempainvapaata ja hoitovapaata jonka kumpi vaan saa pitää.

Kiintymyssuhteen isään hoitaa luonnollusesti isä itse.

Siellähän sattuu ja tapahtuu. Vähän turhan pieni alta 1-vuotias siellä isompien jokossa, 2-vuotias selviää siellä jotenkuten ja 3-vuotiaalle tekee jo hyvää olla kaveriseurassa. Omaa lastanikin on 2-vuotiaana purrut päiväkodissa toinen 2-vuotias, joten en pidä tätä mitenkään tavattomana.

Vierailija kirjoitti:

Päiväkotiin laittajien suurin argumentti on se että ei ole muuta vaihtoehtoa. Sitten toisaalta ujosti yritetään sanoa että ranskalaiset lapsetkin on ihan ok, vaikka joutuvat aikaisin päiväkotiin tmv. Kyllä se lapsi varmaan sopeutuu monenlaiseen ympäristöön; pikkulapset ovat mestareita mukautumaan. Mutta väitän silti että parhain lopputulos tulee oman vanhemman läsnäolosta ja kodin turvasta. Jo pelkästään se että aihe herättää keskustelua kertoo että jokin pieni omatunnon ääni nipistelee alitajunnasta. Lapsen ensimmäiset muistot ovat jostain lapsilaumasta jossa äänekkäimmin huutava saa eniten huomiota.

Suurin argumenttini on, että merkittäviä myöhemmässä elämässä menestymisen eroja ei ole päivähoidossa olleiden ja kotihoidettujen välillä, kun muut tekijät vakioidaan. Tämä on tutkittu tosiasia. Aihe herättää keskustelua, koska vanhempia - tai siis äitiä - syyllistetään töihin menosta, kun "ei vauva kuulu päiväkotiin" koska "se traumatisoituu", vaikka mitään traumaa ei myöhemmin havaita (tai vaihtoehtoisesti kotihoito keskimäärin traumatisoi yhtä paljon).

Ei noilla ole mitään omaatuntoa, jotka keksivät omasta päästään miten hoitaja muka vaurioittaa, siis hyvä hoitaja. Toki kaikenlainen kaltoinkohtelu vaurioittaa.  

Tutkimusten mukaan kun väkivallan uhri on pikkulapsi, syyllinen on yleensä äiti, joskus isä, ja tahallinen väkivalta hoitajan toimesta on hyvin harvinaista. 3 kk vanha ei taatusti vielä pure viereisessä sängyssä nukkujaakaan. 

Millä logiikalla siis vaurio tulee juuri hoitajasta?

Ja muistot, ei alle 2 vuotiaalle jää mitään muistoja, ei ole merkitystä onko vaipat vaihtanut ja pullon antanut hoitaja vai äiti. Kiintymyssuhde kehittyy kehen tahansa pysyvään henkilöön joka kohtelee hyvin, pikkuvauva pääasiassa nukkuu. Toki vauva tunnistaa, mutta ei se mieti että onko se tuttu hoitaja nyt minun biologinen äitini, mummoni vai hoitaja, riittää että henkilö on tuttu ja turvallinen. Jotenkin lapsellista olla mustasukkainen ja pelätä että ei kai se vauva nyt vaan mene kiintymään kehenkään muuhun kun äitiin.

Vierailija kirjoitti:

Päiväkotiin laittajien suurin argumentti on se että ei ole muuta vaihtoehtoa. Sitten toisaalta ujosti yritetään sanoa että ranskalaiset lapsetkin on ihan ok, vaikka joutuvat aikaisin päiväkotiin tmv. Kyllä se lapsi varmaan sopeutuu monenlaiseen ympäristöön; pikkulapset ovat mestareita mukautumaan. Mutta väitän silti että parhain lopputulos tulee oman vanhemman läsnäolosta ja kodin turvasta. Jo pelkästään se että aihe herättää keskustelua kertoo että jokin pieni omatunnon ääni nipistelee alitajunnasta. Lapsen ensimmäiset muistot ovat jostain lapsilaumasta jossa äänekkäimmin huutava saa eniten huomiota.

Ja muistot tulee missä iässä?

Itse muistan ensimmäiset muistoni sairaalasta, 1,5v iästä, kun olin pahassa onnettomuudessä. Mitähän minusta se mukaan olisi pitänyt tulla? Toisaalta tarhamuistoni ovat niitä parhaita muistoja lapsuudestani. Muistan miten veljenikin kannettiin hoitajan käsivarsilla ulkoilemaan ollessaan vauva. On nyt mitä ihanin kolmen lapsen insinööri-isä. Jos oikein pinnistelette, niin harva teistä muistaa mitään muistoja ennen 3v ikävuotta, kotihoidolla tai ilman.

Vierailija kirjoitti:

Ei noilla ole mitään omaatuntoa, jotka keksivät omasta päästään miten hoitaja muka vaurioittaa, siis hyvä hoitaja. Toki kaikenlainen kaltoinkohtelu vaurioittaa.  

Tutkimusten mukaan kun väkivallan uhri on pikkulapsi, syyllinen on yleensä äiti, joskus isä, ja tahallinen väkivalta hoitajan toimesta on hyvin harvinaista. 3 kk vanha ei taatusti vielä pure viereisessä sängyssä nukkujaakaan. 

Millä logiikalla siis vaurio tulee juuri hoitajasta?

Ja muistot, ei alle 2 vuotiaalle jää mitään muistoja, ei ole merkitystä onko vaipat vaihtanut ja pullon antanut hoitaja vai äiti. Kiintymyssuhde kehittyy kehen tahansa pysyvään henkilöön joka kohtelee hyvin, pikkuvauva pääasiassa nukkuu. Toki vauva tunnistaa, mutta ei se mieti että onko se tuttu hoitaja nyt minun biologinen äitini, mummoni vai hoitaja, riittää että henkilö on tuttu ja turvallinen. Jotenkin lapsellista olla mustasukkainen ja pelätä että ei kai se vauva nyt vaan mene kiintymään kehenkään muuhun kun äitiin.

Kyllä sivistysvaltiossa kasvaneen aikuisen pitäisi tietää, että lapsi saa muistoja sikiöajasta alkaen, vaikkei niistä osaakaan romaania kirjoittaa. Ne eivät ole hänessä sanallisina muistoina, koska puhekyvytön ei osaa sanoittaa, mutta kehollisina muistoina ne ovat. 

Eikä hoitajasta tule lapselle tuttu aikuinen parissa viikossa. Siihen menee kuukausia. Suhteen rakentumisen ajan hän on siis tavallaan vieraissa käsissä, vaikka saisikin hyvää hoitoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkotiin laittajien suurin argumentti on se että ei ole muuta vaihtoehtoa. Sitten toisaalta ujosti yritetään sanoa että ranskalaiset lapsetkin on ihan ok, vaikka joutuvat aikaisin päiväkotiin tmv. Kyllä se lapsi varmaan sopeutuu monenlaiseen ympäristöön; pikkulapset ovat mestareita mukautumaan. Mutta väitän silti että parhain lopputulos tulee oman vanhemman läsnäolosta ja kodin turvasta. Jo pelkästään se että aihe herättää keskustelua kertoo että jokin pieni omatunnon ääni nipistelee alitajunnasta. Lapsen ensimmäiset muistot ovat jostain lapsilaumasta jossa äänekkäimmin huutava saa eniten huomiota.

Ja muistot tulee missä iässä?

Itse muistan ensimmäiset muistoni sairaalasta, 1,5v iästä, kun olin pahassa onnettomuudessä. Mitähän minusta se mukaan olisi pitänyt tulla? Toisaalta tarhamuistoni ovat niitä parhaita muistoja lapsuudestani. Muistan miten veljenikin kannettiin hoitajan käsivarsilla ulkoilemaan ollessaan vauva. On nyt mitä ihanin kolmen lapsen insinööri-isä. Jos oikein pinnistelette, niin harva teistä muistaa mitään muistoja ennen 3v ikävuotta, kotihoidolla tai ilman.

Kokemus ei katoa sillä, ettei sitä muista. Alle vuoden vanhat insestin uhrit oireilevat vielä aikuisiällä, vaikkeivat muista tapahtumista mitään. Ja oireilevat niin pitkään, kunnes ovat käsitelleet asian. Täydellinen toipuminenkin on onneksi mahdollista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkotiin laittajien suurin argumentti on se että ei ole muuta vaihtoehtoa. Sitten toisaalta ujosti yritetään sanoa että ranskalaiset lapsetkin on ihan ok, vaikka joutuvat aikaisin päiväkotiin tmv. Kyllä se lapsi varmaan sopeutuu monenlaiseen ympäristöön; pikkulapset ovat mestareita mukautumaan. Mutta väitän silti että parhain lopputulos tulee oman vanhemman läsnäolosta ja kodin turvasta. Jo pelkästään se että aihe herättää keskustelua kertoo että jokin pieni omatunnon ääni nipistelee alitajunnasta. Lapsen ensimmäiset muistot ovat jostain lapsilaumasta jossa äänekkäimmin huutava saa eniten huomiota.

Ja muistot tulee missä iässä?

Itse muistan ensimmäiset muistoni sairaalasta, 1,5v iästä, kun olin pahassa onnettomuudessä. Mitähän minusta se mukaan olisi pitänyt tulla? Toisaalta tarhamuistoni ovat niitä parhaita muistoja lapsuudestani. Muistan miten veljenikin kannettiin hoitajan käsivarsilla ulkoilemaan ollessaan vauva. On nyt mitä ihanin kolmen lapsen insinööri-isä. Jos oikein pinnistelette, niin harva teistä muistaa mitään muistoja ennen 3v ikävuotta, kotihoidolla tai ilman.

Kokemus ei katoa sillä, ettei sitä muista. Alle vuoden vanhat insestin uhrit oireilevat vielä aikuisiällä, vaikkeivat muista tapahtumista mitään. Ja oireilevat niin pitkään, kunnes ovat käsitelleet asian. Täydellinen toipuminenkin on onneksi mahdollista. 

No sitä mahdollista insestiä kyllä tapahtuu kotona helpommin kuin tarhassa.

Vierailija kirjoitti:

Päiväkotiin laittajien suurin argumentti on se että ei ole muuta vaihtoehtoa. Sitten toisaalta ujosti yritetään sanoa että ranskalaiset lapsetkin on ihan ok, vaikka joutuvat aikaisin päiväkotiin tmv. Kyllä se lapsi varmaan sopeutuu monenlaiseen ympäristöön; pikkulapset ovat mestareita mukautumaan. Mutta väitän silti että parhain lopputulos tulee oman vanhemman läsnäolosta ja kodin turvasta. Jo pelkästään se että aihe herättää keskustelua kertoo että jokin pieni omatunnon ääni nipistelee alitajunnasta. Lapsen ensimmäiset muistot ovat jostain lapsilaumasta jossa äänekkäimmin huutava saa eniten huomiota.

Siis millä logiikalla väität että päivkotiin lapsensa laittaneilla "omatunnon ääni nipistelee" kun nimenomaan kotiäidit täällä eniten paasaavat. Tuskin kukaan lapsensa päiväkotiin laittanut olisi tullut tänne asiasta keskustelemaan kun kuitenkin aihe on lapsi jota on purtu päiväkodissa. Jostain syystä kuitenkin puremista isompana ongelmana täällä pidetään sitä että lapsi on ylipäätään päiväkodissa ja sitä on tultu sankoin joukoin kauhistelemaan. Ei siis väkivaltaa vaan perheen lastenhoidon järjestämistä. Tällaisia ovat ihanat ja empaattiset kotiäidit.