10 kk ikäistä vauvaa purtiin päiväkodissa

Pureminen on lapsen tapa kommunikoida kun sanat ei riitä tai ei osaa puhua vielä. Ja sitä eivät osaa säädellä kuinka kovaa purevat, luultavasti mahdollisimman kovaa.

Lähipiirissä kaksoset... niillä oli just tuo puremavaihe pariinkin kertaan kun sanoja ei ollut ja toisen saama huomio oli vaikea kestää. Enää eivät pure, ovat 2v.

Olen silti tuon äidin puolella, koska puremajälkiä on ihan liikaa. Lapset on nopeita, mutta kyllä jos 3m päässä seisoo niin luulisi jo reagoivan huutoon aiemmin kuin 8. kerralla.. ovat eri puolilla kehoakin.

Käy sääliksi kyllä henkilökuntaa, resurssit ei aina riitä vaikka täyttäisivätkin standardin.. erityislapsien määrä ryhmässä voi vaihdella ja osaa ei edes tunnisteta erityislapsiksi. Jos on haastavaa estää omia lapsia puremasta toisiaan, kuvitelkaa isompi määrä lapsia, joiden käytöstä ja persoonaa ette edes tunne. Niimpä. Yllätyksiä voi sattua.

Monet lapset puree, valitettavasti. Siihen ei tarvitse malliesimerkkiä, ne taitaa sen luonnostaan ja siinä purraan äitiä ja isiäkin. Eikä se lapsi opi heti, vaikka ohjattaisiin lopettamaan. Vanhemmatkin on voineet yrittää päästä puremisesta eroon jo jonkin aikaa.. että en syyllistäisi autonaattisesti vanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella helppo vaikkapa kirurgin palata 3 vuoden työn jälkeen takaisin leikkaamaan, lääketiedehän ei ole mennyt yhtään eteenpäin ja onhan se sydänkirurgia kuin pyörällä ajoa eli pienet tauot ei haittaa... Nämä naiset jotka vaativat muitakin jäämään kotiin aiheuttavat sen ettei naisia enää näy johtotehtävissä ta vaativissa ammateissa, tai ainakaan perheellisiä naisia. Lasikattoa ollaan rikottu ja yritetty saada naiset mukaan yhteiskunnan korkeimmillekin portaille, mutta kateelliset naiset haluavat itse vetää muita naisia sieltä alas. Tosiasiassa en tiedä ketään merkittävää työtä tekevää ihmistä, joka olisi ollut vaikkapa nyt 6-7 vuotta työelämästä pois kotona lapsia hoitaen ja palannut takaisin samalle tasolle. Täällä omaa sädekehäänsä kiillottavat naiset ovat todennäköisesti suorittavassa työssä vaikka kuinka yrittävät esittää olevansa tohtoreita ym. Jokuhan siinä omassa elämässä mättää että toisten valinnat ottaa niin koville vaikka se toki hienosti naamioidaankin huoleksi lasten hyvinvoinnista. Töissäkäyvät äidit harvemmin yhtä massiivisessa mittakaavassa käyvät aloittamaan keskusteluita kotiäideistä.

Ja mitään välimuotojahan ei ole ole olemassa, ainoat vaihtoehdot ovat joko viedä sylivauva päiväkotiin tai olla pois työelämästä siihen asti, että lapsi menee kouluun...

Niin siis kyse olikin siitä että jos hankit 2-3 lasta niin kyllä siinä niitä vuosia tulee melko monta. Ei siitä että sen yhden kanssa oltaisiin kouluikään asti kotona.

Mun tuntemat akateemiset kotivanhemmat on kaikki tehneet töitä ollessaan kotona. Lääkärit iltavastaanottoja, luentoja, tutkimusta jne.

Jos hankkii kaksi lasta järkevällä ikäerolla ja pitää kiinni työelämästä, ei ole mikään ongelma hoitaa lapset kotona.

Mikä on järkevä ikäero? 2 vuotta? Jos olet ensin 2,5 vuotta kotona toisen kanssa ja sitten toisen kanssa myös niin siinä on kulunut jo 5 vuotta ja entäs jos haluaa kolmannen lapsen? Aika monessa työssä ei ole mahdollista olla töissä kuukauden silloin tällöin, tk-lääkärinä varmasti on. Miksi muuten on parempi että toinen vanhempi tekee iltaisin töitä? Perhe ei silloin käytännössä vietä ollenkaan yhteistä aikaa koska päivän hoitaa toinen ja illan sitten toinen. Onko tuokaan nyt mikään hyvä järjestely? Tutkimusta ei kyllä myöskään tehdä vähän silloin tällöin kun on iltaisin aikaa, ainakaan mitään oikeasti laadukasta tutkimusta. Toki jotain humanististen alojen mielipidekyselydatan tuottamista ehkä, en tosin laske oikeaksi tutkimukseksi.

Lapsille se on silti parempi kyin olla puruleluna. Minä tein työt kotitoimistossa joten kyllä me molemmat vanhemmat oltiin kotona.

Se on ihan sama teetkö töitä kotona vai autotallissa vai työpaikalla, et sinä töitä tehdessäsi ole läsnä lapsillesi. Jokseenkin älytöntä että yhtäkkiä lapsi tarvitseekin lähinnä sitä äidin läsnäoloa samassa rakennuksessa, sama se on tekeekö äiti töitä, onko puhelimella vai leikkiikö lapsen kanssa.

P.s mun lasta ei ole koskaan purrut kukaan päiväkodissa, sen sijaan naapurin kotona eskariin asti ollut muksu kyllä puri lastani hiekkalaatikkoleikeissä omalla pihalla

Olen minä. Minä en ole putkiaivoinen. Työpidteeltäni on suora näköyhteys leikkihuoneeseen. Jos tulee asiaa, olen siinä. Tauolla olen siinä. Nukuttamassa olen aina.

Ja lapsi on isänsä kanssa. Tärkeää antaa heille myös kahdenkeskistä aikaa.

"Jos tulee asiaa, olen siinä". Tiedätkö, tuo saattaa olla jopa lapselle vahingollisempaa kuin se että olisit yksinkertaisesti töissä.. en halua syyllistää, mutta olen itse kasvanut narsistiperheessä.. kukaan ei edes huomannut kun yritin lapsena puhua.

Vierailija kirjoitti:

Ulkomailla lapset voivat olla parin kuukauden ikäisinä hoidossa. Ei äidit yleensä ole yli vuotta poissa työelämästä Suomessakaan, ellei ole kotiäiti tai erityisen perhekeskeinen.

Yleisin päivähoidon aloitusikä taitaa Suomessa olla 2-vuotiaana.

työssäni_näitä_nähnyt kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005982972.html

Ihan ensimmäisenä tulee mieleen, että miksi 10 kk ikäinen vauva ylipäätään on päiväkodissa? Tuossa iässä rakentuu kiintymyssuhde omaan vanhempaan/ vanhempiin. Tämänkin vauvan tapauksessa iskällä ja äiskällä ilmeisen kiire lihottaa vain omaa lompakkoaan. Ruuhkavuosista ei ainakaan ole tietoa. Tehdään lapsi, laitetaan lapsi kunnan/ valtion kasvatus- ja koulutusjärjestelmän kasvatettavaksi.

Jos haluaa pelkän lemmikin, kannattaa hommata koira tai kissa, ei lasta. Ai niin... Koira ja kissakin vaatii enemmän huomiota ja sitoutumista, kuin se oma tenava.

Samaa ajattelin:

Miksi tehdä lapsia, jos ei niitä halua hoitaa edes pienenä? Miten sitten teini-ikäisen kanssa? 

Varmaan lastensuojelu ja sosiaalihuolto korjaa vanhemmuuden puutteet?

Juupa juu. Edellisillä sivuilla on ihan luotettavaa statistiikkaa (stat.fi) siitä kuinka korkeakoulutetut vanhemmat menevät aiemmin takaisin töihin. Sinäkö siis tosissasi väität että lastensuojelun ja sossujen asiakkaana on enemmistönä korkeakoulutettujen lapset? Eiköhän se mene pikkusen toisin... Nimenomaan moni elämäntapatyötön on siellä kotona lasten kanssa 3 vuotta koska silloin ei tarvitse hakea töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella helppo vaikkapa kirurgin palata 3 vuoden työn jälkeen takaisin leikkaamaan, lääketiedehän ei ole mennyt yhtään eteenpäin ja onhan se sydänkirurgia kuin pyörällä ajoa eli pienet tauot ei haittaa... Nämä naiset jotka vaativat muitakin jäämään kotiin aiheuttavat sen ettei naisia enää näy johtotehtävissä ta vaativissa ammateissa, tai ainakaan perheellisiä naisia. Lasikattoa ollaan rikottu ja yritetty saada naiset mukaan yhteiskunnan korkeimmillekin portaille, mutta kateelliset naiset haluavat itse vetää muita naisia sieltä alas. Tosiasiassa en tiedä ketään merkittävää työtä tekevää ihmistä, joka olisi ollut vaikkapa nyt 6-7 vuotta työelämästä pois kotona lapsia hoitaen ja palannut takaisin samalle tasolle. Täällä omaa sädekehäänsä kiillottavat naiset ovat todennäköisesti suorittavassa työssä vaikka kuinka yrittävät esittää olevansa tohtoreita ym. Jokuhan siinä omassa elämässä mättää että toisten valinnat ottaa niin koville vaikka se toki hienosti naamioidaankin huoleksi lasten hyvinvoinnista. Töissäkäyvät äidit harvemmin yhtä massiivisessa mittakaavassa käyvät aloittamaan keskusteluita kotiäideistä.

Ja mitään välimuotojahan ei ole ole olemassa, ainoat vaihtoehdot ovat joko viedä sylivauva päiväkotiin tai olla pois työelämästä siihen asti, että lapsi menee kouluun...

Niin siis kyse olikin siitä että jos hankit 2-3 lasta niin kyllä siinä niitä vuosia tulee melko monta. Ei siitä että sen yhden kanssa oltaisiin kouluikään asti kotona.

Mun tuntemat akateemiset kotivanhemmat on kaikki tehneet töitä ollessaan kotona. Lääkärit iltavastaanottoja, luentoja, tutkimusta jne.

Jos hankkii kaksi lasta järkevällä ikäerolla ja pitää kiinni työelämästä, ei ole mikään ongelma hoitaa lapset kotona.

Mikä on järkevä ikäero? 2 vuotta? Jos olet ensin 2,5 vuotta kotona toisen kanssa ja sitten toisen kanssa myös niin siinä on kulunut jo 5 vuotta ja entäs jos haluaa kolmannen lapsen? Aika monessa työssä ei ole mahdollista olla töissä kuukauden silloin tällöin, tk-lääkärinä varmasti on. Miksi muuten on parempi että toinen vanhempi tekee iltaisin töitä? Perhe ei silloin käytännössä vietä ollenkaan yhteistä aikaa koska päivän hoitaa toinen ja illan sitten toinen. Onko tuokaan nyt mikään hyvä järjestely? Tutkimusta ei kyllä myöskään tehdä vähän silloin tällöin kun on iltaisin aikaa, ainakaan mitään oikeasti laadukasta tutkimusta. Toki jotain humanististen alojen mielipidekyselydatan tuottamista ehkä, en tosin laske oikeaksi tutkimukseksi.

Lapsille se on silti parempi kyin olla puruleluna. Minä tein työt kotitoimistossa joten kyllä me molemmat vanhemmat oltiin kotona.

Se on ihan sama teetkö töitä kotona vai autotallissa vai työpaikalla, et sinä töitä tehdessäsi ole läsnä lapsillesi. Jokseenkin älytöntä että yhtäkkiä lapsi tarvitseekin lähinnä sitä äidin läsnäoloa samassa rakennuksessa, sama se on tekeekö äiti töitä, onko puhelimella vai leikkiikö lapsen kanssa.

P.s mun lasta ei ole koskaan purrut kukaan päiväkodissa, sen sijaan naapurin kotona eskariin asti ollut muksu kyllä puri lastani hiekkalaatikkoleikeissä omalla pihalla

Olen minä. Minä en ole putkiaivoinen. Työpidteeltäni on suora näköyhteys leikkihuoneeseen. Jos tulee asiaa, olen siinä. Tauolla olen siinä. Nukuttamassa olen aina.

Ja lapsi on isänsä kanssa. Tärkeää antaa heille myös kahdenkeskistä aikaa.

"Jos tulee asiaa, olen siinä". Tiedätkö, tuo saattaa olla jopa lapselle vahingollisempaa kuin se että olisit yksinkertaisesti töissä.. en halua syyllistää, mutta olen itse kasvanut narsistiperheessä.. kukaan ei edes huomannut kun yritin lapsena puhua.

Voi hyvää päivää. ISÄ on lapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella helppo vaikkapa kirurgin palata 3 vuoden työn jälkeen takaisin leikkaamaan, lääketiedehän ei ole mennyt yhtään eteenpäin ja onhan se sydänkirurgia kuin pyörällä ajoa eli pienet tauot ei haittaa... Nämä naiset jotka vaativat muitakin jäämään kotiin aiheuttavat sen ettei naisia enää näy johtotehtävissä ta vaativissa ammateissa, tai ainakaan perheellisiä naisia. Lasikattoa ollaan rikottu ja yritetty saada naiset mukaan yhteiskunnan korkeimmillekin portaille, mutta kateelliset naiset haluavat itse vetää muita naisia sieltä alas. Tosiasiassa en tiedä ketään merkittävää työtä tekevää ihmistä, joka olisi ollut vaikkapa nyt 6-7 vuotta työelämästä pois kotona lapsia hoitaen ja palannut takaisin samalle tasolle. Täällä omaa sädekehäänsä kiillottavat naiset ovat todennäköisesti suorittavassa työssä vaikka kuinka yrittävät esittää olevansa tohtoreita ym. Jokuhan siinä omassa elämässä mättää että toisten valinnat ottaa niin koville vaikka se toki hienosti naamioidaankin huoleksi lasten hyvinvoinnista. Töissäkäyvät äidit harvemmin yhtä massiivisessa mittakaavassa käyvät aloittamaan keskusteluita kotiäideistä.

Tosielämässä kuitenkaan nämä aikaisin töihin palaavat (tai vauvansa pk:hon laittavat) harvoin mitään kirurgeja ovat. Usein ovat matalapalkka-alalla tai jopa työttömiä. Sikäli outo tuo viestisi. Jonkun hoitsun/kampaajan/asiakaspalvelijan ym. kannattaisi todellakin jäädä kotiin lapsen kanssa pidemmäksi aikaa.

Miten ihmeessä työtön mahtaa palata töihin, eihän hänellä ole paikkaa minne palata? Vai luuleeko joku että sille on lapselle väliä, onko äiti kotona työttömän nimikkeellä vaiko kotihoidontuella. Tutkitusti kotona ovat pisimpään kouluttamattomat.

Minua ärsyttävät nämä, jotka eivät ymmärrä että lapsen tarpeet eivät lopu siihen taaperoikään, että todellakin tarpeet ovat suurimmillaan vasta teininä.

Jolloin lapsi mm saa sen mallin onko normaalia käydä mielekkäässä ja arvostetussa työssä, vai venytäänkö kotona katkerana pitkäaikaistyöttömänä niin ettei koskaan ole varaa mihinkään. Säännönmukaisesti tämä malli siirtyy lapsillekin, tutkitusti lääkärin lapsesta todennäköisesti tulee lääkäri ja pitkäaikaistyöttömän lapsesta syrjäytynyt. Toki tähän on poikkeuksia, mutta lähes yhtä harvassa ovat kuin kanan hampaat.

Minun äitini oli "kotiäiti", ja aina olen toivonut että olisin päässyt tarhaan ajoissa. Koulun aloitus oli vaikeaa, olin jäljessä niin sosiaalisissa taidoissa kun motoriikassakin, eipä äidin kanssa kotona mitään liikuntaa ollut harrastettu. Vasta yläkoulussa sain kiinni ikätoverini, ja oli aika kovan työn takana.

Tässä on nyt metsä hukkunut puilta, hoitopaikassa ei pitäisi päästä tapahtumaan tuollaisia puremia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella helppo vaikkapa kirurgin palata 3 vuoden työn jälkeen takaisin leikkaamaan, lääketiedehän ei ole mennyt yhtään eteenpäin ja onhan se sydänkirurgia kuin pyörällä ajoa eli pienet tauot ei haittaa... Nämä naiset jotka vaativat muitakin jäämään kotiin aiheuttavat sen ettei naisia enää näy johtotehtävissä ta vaativissa ammateissa, tai ainakaan perheellisiä naisia. Lasikattoa ollaan rikottu ja yritetty saada naiset mukaan yhteiskunnan korkeimmillekin portaille, mutta kateelliset naiset haluavat itse vetää muita naisia sieltä alas. Tosiasiassa en tiedä ketään merkittävää työtä tekevää ihmistä, joka olisi ollut vaikkapa nyt 6-7 vuotta työelämästä pois kotona lapsia hoitaen ja palannut takaisin samalle tasolle. Täällä omaa sädekehäänsä kiillottavat naiset ovat todennäköisesti suorittavassa työssä vaikka kuinka yrittävät esittää olevansa tohtoreita ym. Jokuhan siinä omassa elämässä mättää että toisten valinnat ottaa niin koville vaikka se toki hienosti naamioidaankin huoleksi lasten hyvinvoinnista. Töissäkäyvät äidit harvemmin yhtä massiivisessa mittakaavassa käyvät aloittamaan keskusteluita kotiäideistä.

Tosielämässä kuitenkaan nämä aikaisin töihin palaavat (tai vauvansa pk:hon laittavat) harvoin mitään kirurgeja ovat. Usein ovat matalapalkka-alalla tai jopa työttömiä. Sikäli outo tuo viestisi. Jonkun hoitsun/kampaajan/asiakaspalvelijan ym. kannattaisi todellakin jäädä kotiin lapsen kanssa pidemmäksi aikaa.

Miten ihmeessä työtön mahtaa palata töihin, eihän hänellä ole paikkaa minne palata? Vai luuleeko joku että sille on lapselle väliä, onko äiti kotona työttömän nimikkeellä vaiko kotihoidontuella. Tutkitusti kotona ovat pisimpään kouluttamattomat.

Minua ärsyttävät nämä, jotka eivät ymmärrä että lapsen tarpeet eivät lopu siihen taaperoikään, että todellakin tarpeet ovat suurimmillaan vasta teininä.

Jolloin lapsi mm saa sen mallin onko normaalia käydä mielekkäässä ja arvostetussa työssä, vai venytäänkö kotona katkerana pitkäaikaistyöttömänä niin ettei koskaan ole varaa mihinkään. Säännönmukaisesti tämä malli siirtyy lapsillekin, tutkitusti lääkärin lapsesta todennäköisesti tulee lääkäri ja pitkäaikaistyöttömän lapsesta syrjäytynyt. Toki tähän on poikkeuksia, mutta lähes yhtä harvassa ovat kuin kanan hampaat.

Minun äitini oli "kotiäiti", ja aina olen toivonut että olisin päässyt tarhaan ajoissa. Koulun aloitus oli vaikeaa, olin jäljessä niin sosiaalisissa taidoissa kun motoriikassakin, eipä äidin kanssa kotona mitään liikuntaa ollut harrastettu. Vasta yläkoulussa sain kiinni ikätoverini, ja oli aika kovan työn takana.

Tässä on nyt metsä hukkunut puilta, hoitopaikassa ei pitäisi päästä tapahtumaan tuollaisia puremia.

Ei se 10-kuinen silti edelleenkään kuulu päiväkotiin. Nykyäänhän on pakollinen eskari 5-6-VUOTIAILLE. Siellä saa ne kouluvalmiudet.

On myös aika säälittävää että tulet joka ketjuun itkemään tätä sen sijaan, että ottaisit vastuun omasta elämästäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella helppo vaikkapa kirurgin palata 3 vuoden työn jälkeen takaisin leikkaamaan, lääketiedehän ei ole mennyt yhtään eteenpäin ja onhan se sydänkirurgia kuin pyörällä ajoa eli pienet tauot ei haittaa... Nämä naiset jotka vaativat muitakin jäämään kotiin aiheuttavat sen ettei naisia enää näy johtotehtävissä ta vaativissa ammateissa, tai ainakaan perheellisiä naisia. Lasikattoa ollaan rikottu ja yritetty saada naiset mukaan yhteiskunnan korkeimmillekin portaille, mutta kateelliset naiset haluavat itse vetää muita naisia sieltä alas. Tosiasiassa en tiedä ketään merkittävää työtä tekevää ihmistä, joka olisi ollut vaikkapa nyt 6-7 vuotta työelämästä pois kotona lapsia hoitaen ja palannut takaisin samalle tasolle. Täällä omaa sädekehäänsä kiillottavat naiset ovat todennäköisesti suorittavassa työssä vaikka kuinka yrittävät esittää olevansa tohtoreita ym. Jokuhan siinä omassa elämässä mättää että toisten valinnat ottaa niin koville vaikka se toki hienosti naamioidaankin huoleksi lasten hyvinvoinnista. Töissäkäyvät äidit harvemmin yhtä massiivisessa mittakaavassa käyvät aloittamaan keskusteluita kotiäideistä.

Tosielämässä kuitenkaan nämä aikaisin töihin palaavat (tai vauvansa pk:hon laittavat) harvoin mitään kirurgeja ovat. Usein ovat matalapalkka-alalla tai jopa työttömiä. Sikäli outo tuo viestisi. Jonkun hoitsun/kampaajan/asiakaspalvelijan ym. kannattaisi todellakin jäädä kotiin lapsen kanssa pidemmäksi aikaa.

Miten ihmeessä työtön mahtaa palata töihin, eihän hänellä ole paikkaa minne palata? Vai luuleeko joku että sille on lapselle väliä, onko äiti kotona työttömän nimikkeellä vaiko kotihoidontuella. Tutkitusti kotona ovat pisimpään kouluttamattomat.

Minua ärsyttävät nämä, jotka eivät ymmärrä että lapsen tarpeet eivät lopu siihen taaperoikään, että todellakin tarpeet ovat suurimmillaan vasta teininä.

Jolloin lapsi mm saa sen mallin onko normaalia käydä mielekkäässä ja arvostetussa työssä, vai venytäänkö kotona katkerana pitkäaikaistyöttömänä niin ettei koskaan ole varaa mihinkään. Säännönmukaisesti tämä malli siirtyy lapsillekin, tutkitusti lääkärin lapsesta todennäköisesti tulee lääkäri ja pitkäaikaistyöttömän lapsesta syrjäytynyt. Toki tähän on poikkeuksia, mutta lähes yhtä harvassa ovat kuin kanan hampaat.

Minun äitini oli "kotiäiti", ja aina olen toivonut että olisin päässyt tarhaan ajoissa. Koulun aloitus oli vaikeaa, olin jäljessä niin sosiaalisissa taidoissa kun motoriikassakin, eipä äidin kanssa kotona mitään liikuntaa ollut harrastettu. Vasta yläkoulussa sain kiinni ikätoverini, ja oli aika kovan työn takana.

Tässä on nyt metsä hukkunut puilta, hoitopaikassa ei pitäisi päästä tapahtumaan tuollaisia puremia.

Ei se 10-kuinen silti edelleenkään kuulu päiväkotiin. Nykyäänhän on pakollinen eskari 5-6-VUOTIAILLE. Siellä saa ne kouluvalmiudet.

On myös aika säälittävää että tulet joka ketjuun itkemään tätä sen sijaan, että ottaisit vastuun omasta elämästäsi.

Joo niin että vuodessa opitaan kouluvalmiudet? Varsinkin kun suurin osa täälläkin kuten Nina Mikkonen televisiossa pitää päiväkodin huonoimpana puolena sitä että lapsi ei saa koko ajan jakamatonta 100% huomiota, niin millaisia ovat nämä eskarilailaiset, jokta ovat olleet siellä kotona 6 vuotta äidin jakamattoman huomion keskustana ja sitten yhtäkkiä pitäisi vuodessa oppia taidot joilla pärjää yksin siellä koulussa.

Niin ja se 10 kk kuuluu sinne päiväkotiin kun niitä sinne otetaan. 3kk ikäistä vauvaa ei oteta päiväkotiin, joten ne ei sinne kuulu. Sinun mielipiteesi siitä minkäikäinen kuuluu päiväkotiin on yhtä turha kuin lumiaura Afrikassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella helppo vaikkapa kirurgin palata 3 vuoden työn jälkeen takaisin leikkaamaan, lääketiedehän ei ole mennyt yhtään eteenpäin ja onhan se sydänkirurgia kuin pyörällä ajoa eli pienet tauot ei haittaa... Nämä naiset jotka vaativat muitakin jäämään kotiin aiheuttavat sen ettei naisia enää näy johtotehtävissä ta vaativissa ammateissa, tai ainakaan perheellisiä naisia. Lasikattoa ollaan rikottu ja yritetty saada naiset mukaan yhteiskunnan korkeimmillekin portaille, mutta kateelliset naiset haluavat itse vetää muita naisia sieltä alas. Tosiasiassa en tiedä ketään merkittävää työtä tekevää ihmistä, joka olisi ollut vaikkapa nyt 6-7 vuotta työelämästä pois kotona lapsia hoitaen ja palannut takaisin samalle tasolle. Täällä omaa sädekehäänsä kiillottavat naiset ovat todennäköisesti suorittavassa työssä vaikka kuinka yrittävät esittää olevansa tohtoreita ym. Jokuhan siinä omassa elämässä mättää että toisten valinnat ottaa niin koville vaikka se toki hienosti naamioidaankin huoleksi lasten hyvinvoinnista. Töissäkäyvät äidit harvemmin yhtä massiivisessa mittakaavassa käyvät aloittamaan keskusteluita kotiäideistä.

Tosielämässä kuitenkaan nämä aikaisin töihin palaavat (tai vauvansa pk:hon laittavat) harvoin mitään kirurgeja ovat. Usein ovat matalapalkka-alalla tai jopa työttömiä. Sikäli outo tuo viestisi. Jonkun hoitsun/kampaajan/asiakaspalvelijan ym. kannattaisi todellakin jäädä kotiin lapsen kanssa pidemmäksi aikaa.

Miten ihmeessä työtön mahtaa palata töihin, eihän hänellä ole paikkaa minne palata? Vai luuleeko joku että sille on lapselle väliä, onko äiti kotona työttömän nimikkeellä vaiko kotihoidontuella. Tutkitusti kotona ovat pisimpään kouluttamattomat.

Minua ärsyttävät nämä, jotka eivät ymmärrä että lapsen tarpeet eivät lopu siihen taaperoikään, että todellakin tarpeet ovat suurimmillaan vasta teininä.

Jolloin lapsi mm saa sen mallin onko normaalia käydä mielekkäässä ja arvostetussa työssä, vai venytäänkö kotona katkerana pitkäaikaistyöttömänä niin ettei koskaan ole varaa mihinkään. Säännönmukaisesti tämä malli siirtyy lapsillekin, tutkitusti lääkärin lapsesta todennäköisesti tulee lääkäri ja pitkäaikaistyöttömän lapsesta syrjäytynyt. Toki tähän on poikkeuksia, mutta lähes yhtä harvassa ovat kuin kanan hampaat.

Minun äitini oli "kotiäiti", ja aina olen toivonut että olisin päässyt tarhaan ajoissa. Koulun aloitus oli vaikeaa, olin jäljessä niin sosiaalisissa taidoissa kun motoriikassakin, eipä äidin kanssa kotona mitään liikuntaa ollut harrastettu. Vasta yläkoulussa sain kiinni ikätoverini, ja oli aika kovan työn takana.

Tässä on nyt metsä hukkunut puilta, hoitopaikassa ei pitäisi päästä tapahtumaan tuollaisia puremia.

Ei se 10-kuinen silti edelleenkään kuulu päiväkotiin. Nykyäänhän on pakollinen eskari 5-6-VUOTIAILLE. Siellä saa ne kouluvalmiudet.

On myös aika säälittävää että tulet joka ketjuun itkemään tätä sen sijaan, että ottaisit vastuun omasta elämästäsi.

Ne lääkkeet nyt, en ole kirjoittanut pariin viikkoon mihinkään muuhun ketjuun. Ja olen ihan menestynyt ihminen, ei ole mitään ongelmaa vastuunkannon kanssa.

Sille en voi mitään, että kaikki mun tuntemat kotiäidit ovat olleet enemmän lusmuja palkkatyöstä kun aidosti lapsensa edusta kiinnostuneita. Erilaiset mt-tapaukset ja syrjäytyneet ovat myös yleisiä pitkään kotona olevissa, kun opinnoissa eikä työssä pärjätä, aletaan päteä äitiydellä. Äitiydellä pätijät eivät koskaan ole hyviä vanhempia.  

10-kk vanha kuuluu hyvinkin hoitoon, jos hoito on laadukasta, 10 lapsen ryhmä per hoitaja ei ole laadusta kuulutkaan. Meidän lapsemme oli lähes isän kanssa kotona 6-12 kk iässä, ja siitä eteenpäin nelivuotiaaksi perhepäivähoidossa, jossa oli 3-4 normaalia lasta. Ei sattunut mitään omituisia haavereita. Eikä tarvinnut uhrata äidin koko työuraa jättäytymällä kotiin vuosiksi.

Eikä ole mitään eroa tuleeko purruksi iässä 10 kk vai 24 kk.

Voisiko joku täsmentää mulle tuon fraasin 'lapsen on parempi olla kotona'? Mitä tapahtuu jos lapsi menee päiväkotiin 10 kk ikäisenä? Näkyykö tämä jollain muotoa esimerkiksi eppuluokalla tai vaikka yläasteella? Onko lapsi pilattu loppuelämäkseen? Omat lapset ovat menneet päivähoitoon 10 kk iässä, 1 v iässä ja 1,5 vuoden iässä. Ihan normaaleilta kaikki vaikuttavat. Mikä on se kamaluus nyt tässä?  Ihan niinkuin konkreettinen kamaluus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella helppo vaikkapa kirurgin palata 3 vuoden työn jälkeen takaisin leikkaamaan, lääketiedehän ei ole mennyt yhtään eteenpäin ja onhan se sydänkirurgia kuin pyörällä ajoa eli pienet tauot ei haittaa... Nämä naiset jotka vaativat muitakin jäämään kotiin aiheuttavat sen ettei naisia enää näy johtotehtävissä ta vaativissa ammateissa, tai ainakaan perheellisiä naisia. Lasikattoa ollaan rikottu ja yritetty saada naiset mukaan yhteiskunnan korkeimmillekin portaille, mutta kateelliset naiset haluavat itse vetää muita naisia sieltä alas. Tosiasiassa en tiedä ketään merkittävää työtä tekevää ihmistä, joka olisi ollut vaikkapa nyt 6-7 vuotta työelämästä pois kotona lapsia hoitaen ja palannut takaisin samalle tasolle. Täällä omaa sädekehäänsä kiillottavat naiset ovat todennäköisesti suorittavassa työssä vaikka kuinka yrittävät esittää olevansa tohtoreita ym. Jokuhan siinä omassa elämässä mättää että toisten valinnat ottaa niin koville vaikka se toki hienosti naamioidaankin huoleksi lasten hyvinvoinnista. Töissäkäyvät äidit harvemmin yhtä massiivisessa mittakaavassa käyvät aloittamaan keskusteluita kotiäideistä.

Tosielämässä kuitenkaan nämä aikaisin töihin palaavat (tai vauvansa pk:hon laittavat) harvoin mitään kirurgeja ovat. Usein ovat matalapalkka-alalla tai jopa työttömiä. Sikäli outo tuo viestisi. Jonkun hoitsun/kampaajan/asiakaspalvelijan ym. kannattaisi todellakin jäädä kotiin lapsen kanssa pidemmäksi aikaa.

Miten ihmeessä työtön mahtaa palata töihin, eihän hänellä ole paikkaa minne palata? Vai luuleeko joku että sille on lapselle väliä, onko äiti kotona työttömän nimikkeellä vaiko kotihoidontuella. Tutkitusti kotona ovat pisimpään kouluttamattomat.

Minua ärsyttävät nämä, jotka eivät ymmärrä että lapsen tarpeet eivät lopu siihen taaperoikään, että todellakin tarpeet ovat suurimmillaan vasta teininä.

Jolloin lapsi mm saa sen mallin onko normaalia käydä mielekkäässä ja arvostetussa työssä, vai venytäänkö kotona katkerana pitkäaikaistyöttömänä niin ettei koskaan ole varaa mihinkään. Säännönmukaisesti tämä malli siirtyy lapsillekin, tutkitusti lääkärin lapsesta todennäköisesti tulee lääkäri ja pitkäaikaistyöttömän lapsesta syrjäytynyt. Toki tähän on poikkeuksia, mutta lähes yhtä harvassa ovat kuin kanan hampaat.

Minun äitini oli "kotiäiti", ja aina olen toivonut että olisin päässyt tarhaan ajoissa. Koulun aloitus oli vaikeaa, olin jäljessä niin sosiaalisissa taidoissa kun motoriikassakin, eipä äidin kanssa kotona mitään liikuntaa ollut harrastettu. Vasta yläkoulussa sain kiinni ikätoverini, ja oli aika kovan työn takana.

Tässä on nyt metsä hukkunut puilta, hoitopaikassa ei pitäisi päästä tapahtumaan tuollaisia puremia.

Ei se 10-kuinen silti edelleenkään kuulu päiväkotiin. Nykyäänhän on pakollinen eskari 5-6-VUOTIAILLE. Siellä saa ne kouluvalmiudet.

On myös aika säälittävää että tulet joka ketjuun itkemään tätä sen sijaan, että ottaisit vastuun omasta elämästäsi.

Ne lääkkeet nyt, en ole kirjoittanut pariin viikkoon mihinkään muuhun ketjuun. Ja olen ihan menestynyt ihminen, ei ole mitään ongelmaa vastuunkannon kanssa.

Sille en voi mitään, että kaikki mun tuntemat kotiäidit ovat olleet enemmän lusmuja palkkatyöstä kun aidosti lapsensa edusta kiinnostuneita. Erilaiset mt-tapaukset ja syrjäytyneet ovat myös yleisiä pitkään kotona olevissa, kun opinnoissa eikä työssä pärjätä, aletaan päteä äitiydellä. Äitiydellä pätijät eivät koskaan ole hyviä vanhempia.  

10-kk vanha kuuluu hyvinkin hoitoon, jos hoito on laadukasta, 10 lapsen ryhmä per hoitaja ei ole laadusta kuulutkaan. Meidän lapsemme oli lähes isän kanssa kotona 6-12 kk iässä, ja siitä eteenpäin nelivuotiaaksi perhepäivähoidossa, jossa oli 3-4 normaalia lasta. Ei sattunut mitään omituisia haavereita. Eikä tarvinnut uhrata äidin koko työuraa jättäytymällä kotiin vuosiksi.

Eikä ole mitään eroa tuleeko purruksi iässä 10 kk vai 24 kk.

Olet kirjoittanut ennen tammikuun puoliväliä, lukuisia kertoja.

Vauva ei kuulu päiväkotiin.

Ja se kaksivuotias osaa edes juosta karkuun ja puolustautua.

Ja miksi siitä urasta tarvitsisi mitään uhrata?

Mikkoska on aika täydellinen esimerkki kotiäidistä. Ja lopputuloskin tiedetään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella helppo vaikkapa kirurgin palata 3 vuoden työn jälkeen takaisin leikkaamaan, lääketiedehän ei ole mennyt yhtään eteenpäin ja onhan se sydänkirurgia kuin pyörällä ajoa eli pienet tauot ei haittaa... Nämä naiset jotka vaativat muitakin jäämään kotiin aiheuttavat sen ettei naisia enää näy johtotehtävissä ta vaativissa ammateissa, tai ainakaan perheellisiä naisia. Lasikattoa ollaan rikottu ja yritetty saada naiset mukaan yhteiskunnan korkeimmillekin portaille, mutta kateelliset naiset haluavat itse vetää muita naisia sieltä alas. Tosiasiassa en tiedä ketään merkittävää työtä tekevää ihmistä, joka olisi ollut vaikkapa nyt 6-7 vuotta työelämästä pois kotona lapsia hoitaen ja palannut takaisin samalle tasolle. Täällä omaa sädekehäänsä kiillottavat naiset ovat todennäköisesti suorittavassa työssä vaikka kuinka yrittävät esittää olevansa tohtoreita ym. Jokuhan siinä omassa elämässä mättää että toisten valinnat ottaa niin koville vaikka se toki hienosti naamioidaankin huoleksi lasten hyvinvoinnista. Töissäkäyvät äidit harvemmin yhtä massiivisessa mittakaavassa käyvät aloittamaan keskusteluita kotiäideistä.

Tosielämässä kuitenkaan nämä aikaisin töihin palaavat (tai vauvansa pk:hon laittavat) harvoin mitään kirurgeja ovat. Usein ovat matalapalkka-alalla tai jopa työttömiä. Sikäli outo tuo viestisi. Jonkun hoitsun/kampaajan/asiakaspalvelijan ym. kannattaisi todellakin jäädä kotiin lapsen kanssa pidemmäksi aikaa.

Miten ihmeessä työtön mahtaa palata töihin, eihän hänellä ole paikkaa minne palata? Vai luuleeko joku että sille on lapselle väliä, onko äiti kotona työttömän nimikkeellä vaiko kotihoidontuella. Tutkitusti kotona ovat pisimpään kouluttamattomat.

Minua ärsyttävät nämä, jotka eivät ymmärrä että lapsen tarpeet eivät lopu siihen taaperoikään, että todellakin tarpeet ovat suurimmillaan vasta teininä.

Jolloin lapsi mm saa sen mallin onko normaalia käydä mielekkäässä ja arvostetussa työssä, vai venytäänkö kotona katkerana pitkäaikaistyöttömänä niin ettei koskaan ole varaa mihinkään. Säännönmukaisesti tämä malli siirtyy lapsillekin, tutkitusti lääkärin lapsesta todennäköisesti tulee lääkäri ja pitkäaikaistyöttömän lapsesta syrjäytynyt. Toki tähän on poikkeuksia, mutta lähes yhtä harvassa ovat kuin kanan hampaat.

Minun äitini oli "kotiäiti", ja aina olen toivonut että olisin päässyt tarhaan ajoissa. Koulun aloitus oli vaikeaa, olin jäljessä niin sosiaalisissa taidoissa kun motoriikassakin, eipä äidin kanssa kotona mitään liikuntaa ollut harrastettu. Vasta yläkoulussa sain kiinni ikätoverini, ja oli aika kovan työn takana.

Tässä on nyt metsä hukkunut puilta, hoitopaikassa ei pitäisi päästä tapahtumaan tuollaisia puremia.

Ei se 10-kuinen silti edelleenkään kuulu päiväkotiin. Nykyäänhän on pakollinen eskari 5-6-VUOTIAILLE. Siellä saa ne kouluvalmiudet.

On myös aika säälittävää että tulet joka ketjuun itkemään tätä sen sijaan, että ottaisit vastuun omasta elämästäsi.

Ne lääkkeet nyt, en ole kirjoittanut pariin viikkoon mihinkään muuhun ketjuun. Ja olen ihan menestynyt ihminen, ei ole mitään ongelmaa vastuunkannon kanssa.

Sille en voi mitään, että kaikki mun tuntemat kotiäidit ovat olleet enemmän lusmuja palkkatyöstä kun aidosti lapsensa edusta kiinnostuneita. Erilaiset mt-tapaukset ja syrjäytyneet ovat myös yleisiä pitkään kotona olevissa, kun opinnoissa eikä työssä pärjätä, aletaan päteä äitiydellä. Äitiydellä pätijät eivät koskaan ole hyviä vanhempia.  

10-kk vanha kuuluu hyvinkin hoitoon, jos hoito on laadukasta, 10 lapsen ryhmä per hoitaja ei ole laadusta kuulutkaan. Meidän lapsemme oli lähes isän kanssa kotona 6-12 kk iässä, ja siitä eteenpäin nelivuotiaaksi perhepäivähoidossa, jossa oli 3-4 normaalia lasta. Ei sattunut mitään omituisia haavereita. Eikä tarvinnut uhrata äidin koko työuraa jättäytymällä kotiin vuosiksi.

Eikä ole mitään eroa tuleeko purruksi iässä 10 kk vai 24 kk.

Olet kirjoittanut ennen tammikuun puoliväliä, lukuisia kertoja.

Vauva ei kuulu päiväkotiin.

Ja se kaksivuotias osaa edes juosta karkuun ja puolustautua.

Ja miksi siitä urasta tarvitsisi mitään uhrata?

Ja sinä luulet erottavasi jonkun kirjoituksen tuhansien joukosta? Ne lääkkeet nyt. Vai onko vain sinulla oikeus kirjoittaa?

Kerropa nyt ihmeessä minkälainen ura sinulla on, missä ammatissa ei yhtään haittaa vuosien poissaolo työstä. Olet luultavasti joko siivooja tai vielä luultavammin pitkäaikaistyötön. Siivoojan ammatissa ei sinänsä ole YHTÄÄN MITÄÄN vikaa, mutta se on niitä harvoja ammatteja joissa työllistyminen onnistuu helposti  vuosien tauon jälkeenkin.

Akateemisissa ammateissa töihin paluu onnistuu lähinnä jos on jo vakityö mihin palata, mikä nykyaikana on nuorille naisille harvinaista. Niin että on pakko valita pitkän kotonaolon ja työllisyyden välillä, ja väärä valinta voi tarkoittaa ettei koskaan pääse koulutustaan vastaavaan työhön. Mistä on lapselle 1000 kertaa enemmän vahinkoa kun siitä, että hän aloittaa laadukkaassa hoitopaikassa jo pienenä.

Ja sekö on ihanne, että 2 vuotias puree takaisin? Melkoinen etu tosiaan. Jos taas 2 vuotias aina ehtii juosta alta pois, niin miksi sitä väkivaltaa kuitenkin huonossa hoitopaikassa tapahtuu? Yhtä hyvin uhri voisi olla pienempikokoinen 2 vuotias ja purija vuoden tätä vanhempi isokokoinen ja aggressiivinen lapsi.

Pointti on, että hoitopaikkojen pitäisi tarjota oikeasti turvalliset olosuhteet. Hoitajia pitäisi olla enemmän, ja ryhmät tasaisemmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella helppo vaikkapa kirurgin palata 3 vuoden työn jälkeen takaisin leikkaamaan, lääketiedehän ei ole mennyt yhtään eteenpäin ja onhan se sydänkirurgia kuin pyörällä ajoa eli pienet tauot ei haittaa... Nämä naiset jotka vaativat muitakin jäämään kotiin aiheuttavat sen ettei naisia enää näy johtotehtävissä ta vaativissa ammateissa, tai ainakaan perheellisiä naisia. Lasikattoa ollaan rikottu ja yritetty saada naiset mukaan yhteiskunnan korkeimmillekin portaille, mutta kateelliset naiset haluavat itse vetää muita naisia sieltä alas. Tosiasiassa en tiedä ketään merkittävää työtä tekevää ihmistä, joka olisi ollut vaikkapa nyt 6-7 vuotta työelämästä pois kotona lapsia hoitaen ja palannut takaisin samalle tasolle. Täällä omaa sädekehäänsä kiillottavat naiset ovat todennäköisesti suorittavassa työssä vaikka kuinka yrittävät esittää olevansa tohtoreita ym. Jokuhan siinä omassa elämässä mättää että toisten valinnat ottaa niin koville vaikka se toki hienosti naamioidaankin huoleksi lasten hyvinvoinnista. Töissäkäyvät äidit harvemmin yhtä massiivisessa mittakaavassa käyvät aloittamaan keskusteluita kotiäideistä.

Tosielämässä kuitenkaan nämä aikaisin töihin palaavat (tai vauvansa pk:hon laittavat) harvoin mitään kirurgeja ovat. Usein ovat matalapalkka-alalla tai jopa työttömiä. Sikäli outo tuo viestisi. Jonkun hoitsun/kampaajan/asiakaspalvelijan ym. kannattaisi todellakin jäädä kotiin lapsen kanssa pidemmäksi aikaa.

Miten ihmeessä työtön mahtaa palata töihin, eihän hänellä ole paikkaa minne palata? Vai luuleeko joku että sille on lapselle väliä, onko äiti kotona työttömän nimikkeellä vaiko kotihoidontuella. Tutkitusti kotona ovat pisimpään kouluttamattomat.

Minua ärsyttävät nämä, jotka eivät ymmärrä että lapsen tarpeet eivät lopu siihen taaperoikään, että todellakin tarpeet ovat suurimmillaan vasta teininä.

Jolloin lapsi mm saa sen mallin onko normaalia käydä mielekkäässä ja arvostetussa työssä, vai venytäänkö kotona katkerana pitkäaikaistyöttömänä niin ettei koskaan ole varaa mihinkään. Säännönmukaisesti tämä malli siirtyy lapsillekin, tutkitusti lääkärin lapsesta todennäköisesti tulee lääkäri ja pitkäaikaistyöttömän lapsesta syrjäytynyt. Toki tähän on poikkeuksia, mutta lähes yhtä harvassa ovat kuin kanan hampaat.

Minun äitini oli "kotiäiti", ja aina olen toivonut että olisin päässyt tarhaan ajoissa. Koulun aloitus oli vaikeaa, olin jäljessä niin sosiaalisissa taidoissa kun motoriikassakin, eipä äidin kanssa kotona mitään liikuntaa ollut harrastettu. Vasta yläkoulussa sain kiinni ikätoverini, ja oli aika kovan työn takana.

Tässä on nyt metsä hukkunut puilta, hoitopaikassa ei pitäisi päästä tapahtumaan tuollaisia puremia.

Ei se 10-kuinen silti edelleenkään kuulu päiväkotiin. Nykyäänhän on pakollinen eskari 5-6-VUOTIAILLE. Siellä saa ne kouluvalmiudet.

On myös aika säälittävää että tulet joka ketjuun itkemään tätä sen sijaan, että ottaisit vastuun omasta elämästäsi.

Ne lääkkeet nyt, en ole kirjoittanut pariin viikkoon mihinkään muuhun ketjuun. Ja olen ihan menestynyt ihminen, ei ole mitään ongelmaa vastuunkannon kanssa.

Sille en voi mitään, että kaikki mun tuntemat kotiäidit ovat olleet enemmän lusmuja palkkatyöstä kun aidosti lapsensa edusta kiinnostuneita. Erilaiset mt-tapaukset ja syrjäytyneet ovat myös yleisiä pitkään kotona olevissa, kun opinnoissa eikä työssä pärjätä, aletaan päteä äitiydellä. Äitiydellä pätijät eivät koskaan ole hyviä vanhempia.  

10-kk vanha kuuluu hyvinkin hoitoon, jos hoito on laadukasta, 10 lapsen ryhmä per hoitaja ei ole laadusta kuulutkaan. Meidän lapsemme oli lähes isän kanssa kotona 6-12 kk iässä, ja siitä eteenpäin nelivuotiaaksi perhepäivähoidossa, jossa oli 3-4 normaalia lasta. Ei sattunut mitään omituisia haavereita. Eikä tarvinnut uhrata äidin koko työuraa jättäytymällä kotiin vuosiksi.

Eikä ole mitään eroa tuleeko purruksi iässä 10 kk vai 24 kk.

Olet kirjoittanut ennen tammikuun puoliväliä, lukuisia kertoja.

Vauva ei kuulu päiväkotiin.

Ja se kaksivuotias osaa edes juosta karkuun ja puolustautua.

Ja miksi siitä urasta tarvitsisi mitään uhrata?

Ja sinä luulet erottavasi jonkun kirjoituksen tuhansien joukosta? Ne lääkkeet nyt. Vai onko vain sinulla oikeus kirjoittaa?

Kerropa nyt ihmeessä minkälainen ura sinulla on, missä ammatissa ei yhtään haittaa vuosien poissaolo työstä. Olet luultavasti joko siivooja tai vielä luultavammin pitkäaikaistyötön. Siivoojan ammatissa ei sinänsä ole YHTÄÄN MITÄÄN vikaa, mutta se on niitä harvoja ammatteja joissa työllistyminen onnistuu helposti  vuosien tauon jälkeenkin.

Akateemisissa ammateissa töihin paluu onnistuu lähinnä jos on jo vakityö mihin palata, mikä nykyaikana on nuorille naisille harvinaista. Niin että on pakko valita pitkän kotonaolon ja työllisyyden välillä, ja väärä valinta voi tarkoittaa ettei koskaan pääse koulutustaan vastaavaan työhön. Mistä on lapselle 1000 kertaa enemmän vahinkoa kun siitä, että hän aloittaa laadukkaassa hoitopaikassa jo pienenä.

Ja sekö on ihanne, että 2 vuotias puree takaisin? Melkoinen etu tosiaan. Jos taas 2 vuotias aina ehtii juosta alta pois, niin miksi sitä väkivaltaa kuitenkin huonossa hoitopaikassa tapahtuu? Yhtä hyvin uhri voisi olla pienempikokoinen 2 vuotias ja purija vuoden tätä vanhempi isokokoinen ja aggressiivinen lapsi.

Pointti on, että hoitopaikkojen pitäisi tarjota oikeasti turvalliset olosuhteet. Hoitajia pitäisi olla enemmän, ja ryhmät tasaisemmat.

Olen kieliammattilainen ja minulla on hyvä muisti. Tunnistan sinut kyllä.

Mistä ihmeestä olet nyt saanut tämän "vuosien poissaolon" jne?

Edelleen. Vauvat ei kuulu päiväkotiin. Ihan sama mitä muuta lässytät. Heille pitää hoitaa se hoito muuten. Mieluiten vielä kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella helppo vaikkapa kirurgin palata 3 vuoden työn jälkeen takaisin leikkaamaan, lääketiedehän ei ole mennyt yhtään eteenpäin ja onhan se sydänkirurgia kuin pyörällä ajoa eli pienet tauot ei haittaa... Nämä naiset jotka vaativat muitakin jäämään kotiin aiheuttavat sen ettei naisia enää näy johtotehtävissä ta vaativissa ammateissa, tai ainakaan perheellisiä naisia. Lasikattoa ollaan rikottu ja yritetty saada naiset mukaan yhteiskunnan korkeimmillekin portaille, mutta kateelliset naiset haluavat itse vetää muita naisia sieltä alas. Tosiasiassa en tiedä ketään merkittävää työtä tekevää ihmistä, joka olisi ollut vaikkapa nyt 6-7 vuotta työelämästä pois kotona lapsia hoitaen ja palannut takaisin samalle tasolle. Täällä omaa sädekehäänsä kiillottavat naiset ovat todennäköisesti suorittavassa työssä vaikka kuinka yrittävät esittää olevansa tohtoreita ym. Jokuhan siinä omassa elämässä mättää että toisten valinnat ottaa niin koville vaikka se toki hienosti naamioidaankin huoleksi lasten hyvinvoinnista. Töissäkäyvät äidit harvemmin yhtä massiivisessa mittakaavassa käyvät aloittamaan keskusteluita kotiäideistä.

Tosielämässä kuitenkaan nämä aikaisin töihin palaavat (tai vauvansa pk:hon laittavat) harvoin mitään kirurgeja ovat. Usein ovat matalapalkka-alalla tai jopa työttömiä. Sikäli outo tuo viestisi. Jonkun hoitsun/kampaajan/asiakaspalvelijan ym. kannattaisi todellakin jäädä kotiin lapsen kanssa pidemmäksi aikaa.

Miten ihmeessä työtön mahtaa palata töihin, eihän hänellä ole paikkaa minne palata? Vai luuleeko joku että sille on lapselle väliä, onko äiti kotona työttömän nimikkeellä vaiko kotihoidontuella. Tutkitusti kotona ovat pisimpään kouluttamattomat.

Minua ärsyttävät nämä, jotka eivät ymmärrä että lapsen tarpeet eivät lopu siihen taaperoikään, että todellakin tarpeet ovat suurimmillaan vasta teininä.

Jolloin lapsi mm saa sen mallin onko normaalia käydä mielekkäässä ja arvostetussa työssä, vai venytäänkö kotona katkerana pitkäaikaistyöttömänä niin ettei koskaan ole varaa mihinkään. Säännönmukaisesti tämä malli siirtyy lapsillekin, tutkitusti lääkärin lapsesta todennäköisesti tulee lääkäri ja pitkäaikaistyöttömän lapsesta syrjäytynyt. Toki tähän on poikkeuksia, mutta lähes yhtä harvassa ovat kuin kanan hampaat.

Minun äitini oli "kotiäiti", ja aina olen toivonut että olisin päässyt tarhaan ajoissa. Koulun aloitus oli vaikeaa, olin jäljessä niin sosiaalisissa taidoissa kun motoriikassakin, eipä äidin kanssa kotona mitään liikuntaa ollut harrastettu. Vasta yläkoulussa sain kiinni ikätoverini, ja oli aika kovan työn takana.

Tässä on nyt metsä hukkunut puilta, hoitopaikassa ei pitäisi päästä tapahtumaan tuollaisia puremia.

Ei se 10-kuinen silti edelleenkään kuulu päiväkotiin. Nykyäänhän on pakollinen eskari 5-6-VUOTIAILLE. Siellä saa ne kouluvalmiudet.

On myös aika säälittävää että tulet joka ketjuun itkemään tätä sen sijaan, että ottaisit vastuun omasta elämästäsi.

Ne lääkkeet nyt, en ole kirjoittanut pariin viikkoon mihinkään muuhun ketjuun. Ja olen ihan menestynyt ihminen, ei ole mitään ongelmaa vastuunkannon kanssa.

Sille en voi mitään, että kaikki mun tuntemat kotiäidit ovat olleet enemmän lusmuja palkkatyöstä kun aidosti lapsensa edusta kiinnostuneita. Erilaiset mt-tapaukset ja syrjäytyneet ovat myös yleisiä pitkään kotona olevissa, kun opinnoissa eikä työssä pärjätä, aletaan päteä äitiydellä. Äitiydellä pätijät eivät koskaan ole hyviä vanhempia.  

10-kk vanha kuuluu hyvinkin hoitoon, jos hoito on laadukasta, 10 lapsen ryhmä per hoitaja ei ole laadusta kuulutkaan. Meidän lapsemme oli lähes isän kanssa kotona 6-12 kk iässä, ja siitä eteenpäin nelivuotiaaksi perhepäivähoidossa, jossa oli 3-4 normaalia lasta. Ei sattunut mitään omituisia haavereita. Eikä tarvinnut uhrata äidin koko työuraa jättäytymällä kotiin vuosiksi.

Eikä ole mitään eroa tuleeko purruksi iässä 10 kk vai 24 kk.

Olet kirjoittanut ennen tammikuun puoliväliä, lukuisia kertoja.

Vauva ei kuulu päiväkotiin.

Ja se kaksivuotias osaa edes juosta karkuun ja puolustautua.

Ja miksi siitä urasta tarvitsisi mitään uhrata?

Ja sinä luulet erottavasi jonkun kirjoituksen tuhansien joukosta? Ne lääkkeet nyt. Vai onko vain sinulla oikeus kirjoittaa?

Kerropa nyt ihmeessä minkälainen ura sinulla on, missä ammatissa ei yhtään haittaa vuosien poissaolo työstä. Olet luultavasti joko siivooja tai vielä luultavammin pitkäaikaistyötön. Siivoojan ammatissa ei sinänsä ole YHTÄÄN MITÄÄN vikaa, mutta se on niitä harvoja ammatteja joissa työllistyminen onnistuu helposti  vuosien tauon jälkeenkin.

Akateemisissa ammateissa töihin paluu onnistuu lähinnä jos on jo vakityö mihin palata, mikä nykyaikana on nuorille naisille harvinaista. Niin että on pakko valita pitkän kotonaolon ja työllisyyden välillä, ja väärä valinta voi tarkoittaa ettei koskaan pääse koulutustaan vastaavaan työhön. Mistä on lapselle 1000 kertaa enemmän vahinkoa kun siitä, että hän aloittaa laadukkaassa hoitopaikassa jo pienenä.

Ja sekö on ihanne, että 2 vuotias puree takaisin? Melkoinen etu tosiaan. Jos taas 2 vuotias aina ehtii juosta alta pois, niin miksi sitä väkivaltaa kuitenkin huonossa hoitopaikassa tapahtuu? Yhtä hyvin uhri voisi olla pienempikokoinen 2 vuotias ja purija vuoden tätä vanhempi isokokoinen ja aggressiivinen lapsi.

Pointti on, että hoitopaikkojen pitäisi tarjota oikeasti turvalliset olosuhteet. Hoitajia pitäisi olla enemmän, ja ryhmät tasaisemmat.

Olen kieliammattilainen ja minulla on hyvä muisti. Tunnistan sinut kyllä.

Mistä ihmeestä olet nyt saanut tämän "vuosien poissaolon" jne?

Edelleen. Vauvat ei kuulu päiväkotiin. Ihan sama mitä muuta lässytät. Heille pitää hoitaa se hoito muuten. Mieluiten vielä kotona.

Lopeta lässytys. Vuosi = 1 vuosi, vuosien = > 1 vuosi. Jos lapsia haluaa enemmän kuin yhden ja jokaisen kanssa on 3-vuotiaaksi asti kotona niin kyllä, siitä tulee vuosia. Ja edelleen, sinä et päätä kuuluuko vauva päiväkotiin, 10 kk vauva otetaan päiväkotiin jolloinka se sinne kuuluu. Mene nyt v*ttuun typerä kotiäititrolli.

T. Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella helppo vaikkapa kirurgin palata 3 vuoden työn jälkeen takaisin leikkaamaan, lääketiedehän ei ole mennyt yhtään eteenpäin ja onhan se sydänkirurgia kuin pyörällä ajoa eli pienet tauot ei haittaa... Nämä naiset jotka vaativat muitakin jäämään kotiin aiheuttavat sen ettei naisia enää näy johtotehtävissä ta vaativissa ammateissa, tai ainakaan perheellisiä naisia. Lasikattoa ollaan rikottu ja yritetty saada naiset mukaan yhteiskunnan korkeimmillekin portaille, mutta kateelliset naiset haluavat itse vetää muita naisia sieltä alas. Tosiasiassa en tiedä ketään merkittävää työtä tekevää ihmistä, joka olisi ollut vaikkapa nyt 6-7 vuotta työelämästä pois kotona lapsia hoitaen ja palannut takaisin samalle tasolle. Täällä omaa sädekehäänsä kiillottavat naiset ovat todennäköisesti suorittavassa työssä vaikka kuinka yrittävät esittää olevansa tohtoreita ym. Jokuhan siinä omassa elämässä mättää että toisten valinnat ottaa niin koville vaikka se toki hienosti naamioidaankin huoleksi lasten hyvinvoinnista. Töissäkäyvät äidit harvemmin yhtä massiivisessa mittakaavassa käyvät aloittamaan keskusteluita kotiäideistä.

Tosielämässä kuitenkaan nämä aikaisin töihin palaavat (tai vauvansa pk:hon laittavat) harvoin mitään kirurgeja ovat. Usein ovat matalapalkka-alalla tai jopa työttömiä. Sikäli outo tuo viestisi. Jonkun hoitsun/kampaajan/asiakaspalvelijan ym. kannattaisi todellakin jäädä kotiin lapsen kanssa pidemmäksi aikaa.

Miten ihmeessä työtön mahtaa palata töihin, eihän hänellä ole paikkaa minne palata? Vai luuleeko joku että sille on lapselle väliä, onko äiti kotona työttömän nimikkeellä vaiko kotihoidontuella. Tutkitusti kotona ovat pisimpään kouluttamattomat.

Minua ärsyttävät nämä, jotka eivät ymmärrä että lapsen tarpeet eivät lopu siihen taaperoikään, että todellakin tarpeet ovat suurimmillaan vasta teininä.

Jolloin lapsi mm saa sen mallin onko normaalia käydä mielekkäässä ja arvostetussa työssä, vai venytäänkö kotona katkerana pitkäaikaistyöttömänä niin ettei koskaan ole varaa mihinkään. Säännönmukaisesti tämä malli siirtyy lapsillekin, tutkitusti lääkärin lapsesta todennäköisesti tulee lääkäri ja pitkäaikaistyöttömän lapsesta syrjäytynyt. Toki tähän on poikkeuksia, mutta lähes yhtä harvassa ovat kuin kanan hampaat.

Minun äitini oli "kotiäiti", ja aina olen toivonut että olisin päässyt tarhaan ajoissa. Koulun aloitus oli vaikeaa, olin jäljessä niin sosiaalisissa taidoissa kun motoriikassakin, eipä äidin kanssa kotona mitään liikuntaa ollut harrastettu. Vasta yläkoulussa sain kiinni ikätoverini, ja oli aika kovan työn takana.

Tässä on nyt metsä hukkunut puilta, hoitopaikassa ei pitäisi päästä tapahtumaan tuollaisia puremia.

Ei se 10-kuinen silti edelleenkään kuulu päiväkotiin. Nykyäänhän on pakollinen eskari 5-6-VUOTIAILLE. Siellä saa ne kouluvalmiudet.

On myös aika säälittävää että tulet joka ketjuun itkemään tätä sen sijaan, että ottaisit vastuun omasta elämästäsi.

Ne lääkkeet nyt, en ole kirjoittanut pariin viikkoon mihinkään muuhun ketjuun. Ja olen ihan menestynyt ihminen, ei ole mitään ongelmaa vastuunkannon kanssa.

Sille en voi mitään, että kaikki mun tuntemat kotiäidit ovat olleet enemmän lusmuja palkkatyöstä kun aidosti lapsensa edusta kiinnostuneita. Erilaiset mt-tapaukset ja syrjäytyneet ovat myös yleisiä pitkään kotona olevissa, kun opinnoissa eikä työssä pärjätä, aletaan päteä äitiydellä. Äitiydellä pätijät eivät koskaan ole hyviä vanhempia.  

10-kk vanha kuuluu hyvinkin hoitoon, jos hoito on laadukasta, 10 lapsen ryhmä per hoitaja ei ole laadusta kuulutkaan. Meidän lapsemme oli lähes isän kanssa kotona 6-12 kk iässä, ja siitä eteenpäin nelivuotiaaksi perhepäivähoidossa, jossa oli 3-4 normaalia lasta. Ei sattunut mitään omituisia haavereita. Eikä tarvinnut uhrata äidin koko työuraa jättäytymällä kotiin vuosiksi.

Eikä ole mitään eroa tuleeko purruksi iässä 10 kk vai 24 kk.

Olet kirjoittanut ennen tammikuun puoliväliä, lukuisia kertoja.

Vauva ei kuulu päiväkotiin.

Ja se kaksivuotias osaa edes juosta karkuun ja puolustautua.

Ja miksi siitä urasta tarvitsisi mitään uhrata?

Ja sinä luulet erottavasi jonkun kirjoituksen tuhansien joukosta? Ne lääkkeet nyt. Vai onko vain sinulla oikeus kirjoittaa?

Kerropa nyt ihmeessä minkälainen ura sinulla on, missä ammatissa ei yhtään haittaa vuosien poissaolo työstä. Olet luultavasti joko siivooja tai vielä luultavammin pitkäaikaistyötön. Siivoojan ammatissa ei sinänsä ole YHTÄÄN MITÄÄN vikaa, mutta se on niitä harvoja ammatteja joissa työllistyminen onnistuu helposti  vuosien tauon jälkeenkin.

Akateemisissa ammateissa töihin paluu onnistuu lähinnä jos on jo vakityö mihin palata, mikä nykyaikana on nuorille naisille harvinaista. Niin että on pakko valita pitkän kotonaolon ja työllisyyden välillä, ja väärä valinta voi tarkoittaa ettei koskaan pääse koulutustaan vastaavaan työhön. Mistä on lapselle 1000 kertaa enemmän vahinkoa kun siitä, että hän aloittaa laadukkaassa hoitopaikassa jo pienenä.

Ja sekö on ihanne, että 2 vuotias puree takaisin? Melkoinen etu tosiaan. Jos taas 2 vuotias aina ehtii juosta alta pois, niin miksi sitä väkivaltaa kuitenkin huonossa hoitopaikassa tapahtuu? Yhtä hyvin uhri voisi olla pienempikokoinen 2 vuotias ja purija vuoden tätä vanhempi isokokoinen ja aggressiivinen lapsi.

Pointti on, että hoitopaikkojen pitäisi tarjota oikeasti turvalliset olosuhteet. Hoitajia pitäisi olla enemmän, ja ryhmät tasaisemmat.

Olen kieliammattilainen ja minulla on hyvä muisti. Tunnistan sinut kyllä.

Mistä ihmeestä olet nyt saanut tämän "vuosien poissaolon" jne?

Edelleen. Vauvat ei kuulu päiväkotiin. Ihan sama mitä muuta lässytät. Heille pitää hoitaa se hoito muuten. Mieluiten vielä kotona.

Lopeta lässytys. Vuosi = 1 vuosi, vuosien = > 1 vuosi. Jos lapsia haluaa enemmän kuin yhden ja jokaisen kanssa on 3-vuotiaaksi asti kotona niin kyllä, siitä tulee vuosia. Ja edelleen, sinä et päätä kuuluuko vauva päiväkotiin, 10 kk vauva otetaan päiväkotiin jolloinka se sinne kuuluu. Mene nyt v*ttuun typerä kotiäititrolli.

T. Eri[/

Kukaan ei ole puhunut kolmesta vuodesta yhdelle vanhemmalle, ei isoisya ikäeroista.

10-kuinen vauva ei kuulu päiväkotiin.

Vierailija kirjoitti:

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005982972.html

Ihan ensimmäisenä tulee mieleen, että miksi 10 kk ikäinen vauva ylipäätään on päiväkodissa? Tuossa iässä rakentuu kiintymyssuhde omaan vanhempaan/ vanhempiin. Tämänkin vauvan tapauksessa iskällä ja äiskällä ilmeisen kiire lihottaa vain omaa lompakkoaan. Ruuhkavuosista ei ainakaan ole tietoa. Tehdään lapsi, laitetaan lapsi kunnan/ valtion kasvatus- ja koulutusjärjestelmän kasvatettavaksi.

Jos haluaa pelkän lemmikin, kannattaa hommata koira tai kissa, ei lasta. Ai niin... Koira ja kissakin vaatii enemmän huomiota ja sitoutumista, kuin se oma tenava.

Nyt ei kyllä voi vastata muuta kuin että "voi v.i.t.t.u mikä aloitus".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005982972.html

Ihan ensimmäisenä tulee mieleen, että miksi 10 kk ikäinen vauva ylipäätään on päiväkodissa? Tuossa iässä rakentuu kiintymyssuhde omaan vanhempaan/ vanhempiin. Tämänkin vauvan tapauksessa iskällä ja äiskällä ilmeisen kiire lihottaa vain omaa lompakkoaan. Ruuhkavuosista ei ainakaan ole tietoa. Tehdään lapsi, laitetaan lapsi kunnan/ valtion kasvatus- ja koulutusjärjestelmän kasvatettavaksi.

Jos haluaa pelkän lemmikin, kannattaa hommata koira tai kissa, ei lasta. Ai niin... Koira ja kissakin vaatii enemmän huomiota ja sitoutumista, kuin se oma tenava.

Nyt ei kyllä voi vastata muuta kuin että "voi v.i.t.t.u mikä aloitus".

....ja vielä lisäys, että sekö on vanhempien syy, että ovat laittaneet 10kk lapsen päiväkotiin ja jonkun toisen pentu jyrsii sen pskaksi? "Tuon ikäinen ei kuulu päiväkotiin, nönönönöönn", kyllä mun mielestä pitäisi keskustella juurikin siitä, että miten tuollaista pääsee tapahtumaan päiväkodissa, että joku ipana pääsee puremaan noin monta kertaa toista ympäriämpäri vartaloa. Tämän pitäisi herättää keskustelua siitä, että lastenhoidossa ei ole kaikki kunnossa, liian vähän työntekijöitä, etc. eikä siitä että 10kk ei kuulu päiväkotiin. Kuuluuhan se, kun se on sinne kerta otettukin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005982972.html

Ihan ensimmäisenä tulee mieleen, että miksi 10 kk ikäinen vauva ylipäätään on päiväkodissa? Tuossa iässä rakentuu kiintymyssuhde omaan vanhempaan/ vanhempiin. Tämänkin vauvan tapauksessa iskällä ja äiskällä ilmeisen kiire lihottaa vain omaa lompakkoaan. Ruuhkavuosista ei ainakaan ole tietoa. Tehdään lapsi, laitetaan lapsi kunnan/ valtion kasvatus- ja koulutusjärjestelmän kasvatettavaksi.

Jos haluaa pelkän lemmikin, kannattaa hommata koira tai kissa, ei lasta. Ai niin... Koira ja kissakin vaatii enemmän huomiota ja sitoutumista, kuin se oma tenava.

Nyt ei kyllä voi vastata muuta kuin että "voi v.i.t.t.u mikä aloitus".

....ja vielä lisäys, että sekö on vanhempien syy, että ovat laittaneet 10kk lapsen päiväkotiin ja jonkun toisen pentu jyrsii sen pskaksi? "Tuon ikäinen ei kuulu päiväkotiin, nönönönöönn", kyllä mun mielestä pitäisi keskustella juurikin siitä, että miten tuollaista pääsee tapahtumaan päiväkodissa, että joku ipana pääsee puremaan noin monta kertaa toista ympäriämpäri vartaloa. Tämän pitäisi herättää keskustelua siitä, että lastenhoidossa ei ole kaikki kunnossa, liian vähän työntekijöitä, etc. eikä siitä että 10kk ei kuulu päiväkotiin. Kuuluuhan se, kun se on sinne kerta otettukin.

On. Ei kuulu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella helppo vaikkapa kirurgin palata 3 vuoden työn jälkeen takaisin leikkaamaan, lääketiedehän ei ole mennyt yhtään eteenpäin ja onhan se sydänkirurgia kuin pyörällä ajoa eli pienet tauot ei haittaa... Nämä naiset jotka vaativat muitakin jäämään kotiin aiheuttavat sen ettei naisia enää näy johtotehtävissä ta vaativissa ammateissa, tai ainakaan perheellisiä naisia. Lasikattoa ollaan rikottu ja yritetty saada naiset mukaan yhteiskunnan korkeimmillekin portaille, mutta kateelliset naiset haluavat itse vetää muita naisia sieltä alas. Tosiasiassa en tiedä ketään merkittävää työtä tekevää ihmistä, joka olisi ollut vaikkapa nyt 6-7 vuotta työelämästä pois kotona lapsia hoitaen ja palannut takaisin samalle tasolle. Täällä omaa sädekehäänsä kiillottavat naiset ovat todennäköisesti suorittavassa työssä vaikka kuinka yrittävät esittää olevansa tohtoreita ym. Jokuhan siinä omassa elämässä mättää että toisten valinnat ottaa niin koville vaikka se toki hienosti naamioidaankin huoleksi lasten hyvinvoinnista. Töissäkäyvät äidit harvemmin yhtä massiivisessa mittakaavassa käyvät aloittamaan keskusteluita kotiäideistä.

Tosielämässä kuitenkaan nämä aikaisin töihin palaavat (tai vauvansa pk:hon laittavat) harvoin mitään kirurgeja ovat. Usein ovat matalapalkka-alalla tai jopa työttömiä. Sikäli outo tuo viestisi. Jonkun hoitsun/kampaajan/asiakaspalvelijan ym. kannattaisi todellakin jäädä kotiin lapsen kanssa pidemmäksi aikaa.

Miten ihmeessä työtön mahtaa palata töihin, eihän hänellä ole paikkaa minne palata? Vai luuleeko joku että sille on lapselle väliä, onko äiti kotona työttömän nimikkeellä vaiko kotihoidontuella. Tutkitusti kotona ovat pisimpään kouluttamattomat.

Minua ärsyttävät nämä, jotka eivät ymmärrä että lapsen tarpeet eivät lopu siihen taaperoikään, että todellakin tarpeet ovat suurimmillaan vasta teininä.

Jolloin lapsi mm saa sen mallin onko normaalia käydä mielekkäässä ja arvostetussa työssä, vai venytäänkö kotona katkerana pitkäaikaistyöttömänä niin ettei koskaan ole varaa mihinkään. Säännönmukaisesti tämä malli siirtyy lapsillekin, tutkitusti lääkärin lapsesta todennäköisesti tulee lääkäri ja pitkäaikaistyöttömän lapsesta syrjäytynyt. Toki tähän on poikkeuksia, mutta lähes yhtä harvassa ovat kuin kanan hampaat.

Minun äitini oli "kotiäiti", ja aina olen toivonut että olisin päässyt tarhaan ajoissa. Koulun aloitus oli vaikeaa, olin jäljessä niin sosiaalisissa taidoissa kun motoriikassakin, eipä äidin kanssa kotona mitään liikuntaa ollut harrastettu. Vasta yläkoulussa sain kiinni ikätoverini, ja oli aika kovan työn takana.

Tässä on nyt metsä hukkunut puilta, hoitopaikassa ei pitäisi päästä tapahtumaan tuollaisia puremia.

Ei se 10-kuinen silti edelleenkään kuulu päiväkotiin. Nykyäänhän on pakollinen eskari 5-6-VUOTIAILLE. Siellä saa ne kouluvalmiudet.

On myös aika säälittävää että tulet joka ketjuun itkemään tätä sen sijaan, että ottaisit vastuun omasta elämästäsi.

Ne lääkkeet nyt, en ole kirjoittanut pariin viikkoon mihinkään muuhun ketjuun. Ja olen ihan menestynyt ihminen, ei ole mitään ongelmaa vastuunkannon kanssa.

Sille en voi mitään, että kaikki mun tuntemat kotiäidit ovat olleet enemmän lusmuja palkkatyöstä kun aidosti lapsensa edusta kiinnostuneita. Erilaiset mt-tapaukset ja syrjäytyneet ovat myös yleisiä pitkään kotona olevissa, kun opinnoissa eikä työssä pärjätä, aletaan päteä äitiydellä. Äitiydellä pätijät eivät koskaan ole hyviä vanhempia.  

10-kk vanha kuuluu hyvinkin hoitoon, jos hoito on laadukasta, 10 lapsen ryhmä per hoitaja ei ole laadusta kuulutkaan. Meidän lapsemme oli lähes isän kanssa kotona 6-12 kk iässä, ja siitä eteenpäin nelivuotiaaksi perhepäivähoidossa, jossa oli 3-4 normaalia lasta. Ei sattunut mitään omituisia haavereita. Eikä tarvinnut uhrata äidin koko työuraa jättäytymällä kotiin vuosiksi.

Eikä ole mitään eroa tuleeko purruksi iässä 10 kk vai 24 kk.

Olet kirjoittanut ennen tammikuun puoliväliä, lukuisia kertoja.

Vauva ei kuulu päiväkotiin.

Ja se kaksivuotias osaa edes juosta karkuun ja puolustautua.

Ja miksi siitä urasta tarvitsisi mitään uhrata?

Ja sinä luulet erottavasi jonkun kirjoituksen tuhansien joukosta? Ne lääkkeet nyt. Vai onko vain sinulla oikeus kirjoittaa?

Kerropa nyt ihmeessä minkälainen ura sinulla on, missä ammatissa ei yhtään haittaa vuosien poissaolo työstä. Olet luultavasti joko siivooja tai vielä luultavammin pitkäaikaistyötön. Siivoojan ammatissa ei sinänsä ole YHTÄÄN MITÄÄN vikaa, mutta se on niitä harvoja ammatteja joissa työllistyminen onnistuu helposti  vuosien tauon jälkeenkin.

Akateemisissa ammateissa töihin paluu onnistuu lähinnä jos on jo vakityö mihin palata, mikä nykyaikana on nuorille naisille harvinaista. Niin että on pakko valita pitkän kotonaolon ja työllisyyden välillä, ja väärä valinta voi tarkoittaa ettei koskaan pääse koulutustaan vastaavaan työhön. Mistä on lapselle 1000 kertaa enemmän vahinkoa kun siitä, että hän aloittaa laadukkaassa hoitopaikassa jo pienenä.

Ja sekö on ihanne, että 2 vuotias puree takaisin? Melkoinen etu tosiaan. Jos taas 2 vuotias aina ehtii juosta alta pois, niin miksi sitä väkivaltaa kuitenkin huonossa hoitopaikassa tapahtuu? Yhtä hyvin uhri voisi olla pienempikokoinen 2 vuotias ja purija vuoden tätä vanhempi isokokoinen ja aggressiivinen lapsi.

Pointti on, että hoitopaikkojen pitäisi tarjota oikeasti turvalliset olosuhteet. Hoitajia pitäisi olla enemmän, ja ryhmät tasaisemmat.

Olen kieliammattilainen ja minulla on hyvä muisti. Tunnistan sinut kyllä.

Mistä ihmeestä olet nyt saanut tämän "vuosien poissaolon" jne?

Edelleen. Vauvat ei kuulu päiväkotiin. Ihan sama mitä muuta lässytät. Heille pitää hoitaa se hoito muuten. Mieluiten vielä kotona.

No ihan varmasti olet kielen ammattilainen, minkä kielen? :D Mikä koulutus opettaa tunnistamaan lyhyestä tekstin pätkästä henkilön? Olet varmaan töissä poliisissa, tai selvännäkijänä.

Kerrohan tarkemmin, saadaan nauraa.

Jos edes tunnistaisit minut, olisit huomannut etten missään ole puhunut päiväkodista, vaan perhepäivähoidosta. Ja vuodet tulevat siitä, että yleensä poissaolo työstä alkaa jo ennen raskautta, eikä kaikki perheet ole yksilapsisia. Miten hoidat kahta lasta kotona (ei syntyneet kaksosina) ilman että poissaolo venyy väkisin vuosiksi? Ei onnistu ellei uusi raskaus ala pari kk edellisen synnytyksen jälkeen, ja jokainen jolla on lapsia tietää miksi tämä ei monellekaan ole realistinen vaihtoehto.

Jatka ihmeessä, olet hauska.