Onko oikeasti muka ihmisiä, jotka eivät pärjäisi AMK-tasoisissa opinnoissa?
Jos ajatellaan siis ihan normaaliälyisiä, ei esim. heikkolahjaisia. Opiskelen sosionomiksi ja ihmettelen, miksi joihinkin työtehtäviin edellytetään nimenomaan AMK-tasoisia opintoja, vaikka tuntuu että lähes kuka tahansa osaisi sitä työtä tehdä ja oppisin sen helposti työn ohessa. Vai kuvittelenko vain osaavani? Kamala ajatus, että pitäisi pian olla jotenkin pätevä ja osaava, vaikka opinnoissa tuntuu olevan vain kaikenlaista turhaa askartelua ja oman oppimisen reflektointia.
Kommentit (78)
Tuossa oli yksi humanistimaisteri, joka yritti sähköinssiksi. Ei vaan millään mennyt jakeluun vektorimatriisit ja PLC-ohjelmointi.
Mä en pärjännyt. Keskittymiskyky ei vaan riittänyt insinööriopintoihin. Luulen että mulla on ADHD, vaikkei mitään diagnoosia olekaan kun ei semmoisista mitään tiedetty kun olin nuori. Mutta niin yritykset opiskella päätyi siihen että lykkäsin ja lykkäsin laskuharjoitusten tekemistä, kunnes ei enää ehtinyt tehdä, sama tenttiin lukemisen kanssa, sitten luisui homma biletyspainotteiseksi, ja vuoden jälkeen lopetin.
AMK oli lukion jälkeen ihan hirveä shokki jo 16 vuotta sitten. Mitään ei vaadittu, ainoastaan sisään ei päässyt ihan kuka tahansa (suosittuja tutkintoja opiskelemaan.)
Siis just tuota olen miettinyt et se 4 vuotta minkä tuhlaat koulussa niin monet työt oppisit siinä ajassa jo ihan erinomaisesti vaikka alottaisit ns nollasta. Ei tietenkään kaikkia mut sanoisin että ainakin kaikki sosionomi, tradenomi, restonomi, paperipros inssi ym työt, varsinkin jos vaikka ammattikoulu pohjalla vastaavista hommista. Lisäksi väittäisin että kuka tahnsa normaalijärkinen pystyisi opettelemaan luokanopettajaksi ihan siinä työssä.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa oli yksi humanistimaisteri, joka yritti sähköinssiksi. Ei vaan millään mennyt jakeluun vektorimatriisit ja PLC-ohjelmointi.
Mitähän nämä sähköinssien "vektorimatriisit" oikein ovat? :D
Mä opiskelin terveydenhuoltoalaa, ja ihmettelin kyllä sielläkin sitä opintojen helppoutta. Mutta vielä enemmän ihmettelin sitä, että siellä oli ihmisiä, joille ne tuntui olevan lähes ylivoimaisen vaikeita. Esim. matematiikka oli minusta lähinnä jotain prosenttilaskutasoista, paljon helpompaa kuin lukiossa. Mutta siellä oli paljon joille ei mennyt sitten mitenkään perille. Itsekin aina pitänyt itseäni matemaattisesti lahjattomana, mutta ne laskut oli kyllä niin yksinkertaisia että ihan huvitti.
Sitten siellä oli tosi paljon semmoisia kaikenmaailman hölynpölyn täytekursseja, joilla entisestä opistoasteen oppimateriaalista saatiin pöhötettyä laajempi korkeakoulututkinto. Niillä ei ollut mitään tekemistä edes terveydenhuoltoalan kanssa. Aivan turhaa istuskelua ja opiskelijoiden ajan tuhlausta.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa oli yksi humanistimaisteri, joka yritti sähköinssiksi. Ei vaan millään mennyt jakeluun vektorimatriisit ja PLC-ohjelmointi.
Ihmiset ovat erilaisia ja taitavia eri asioissa. Olen DI ja sen lisäksi suorittanut yliopistolla kohta kandin verran matematiikkaa. Matriisilaskenta ja logiikkaohjelmointi ovat lastenleikkiä. Minkäänlaista humaististä tutkintoa en saisi aikaiseksi ikinä. Nukahtaisin viimeistään jokaisen kurssikirjan 10. sivulla ja ensimmäisen esseen kanssa löisin hanskat tiskiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa oli yksi humanistimaisteri, joka yritti sähköinssiksi. Ei vaan millään mennyt jakeluun vektorimatriisit ja PLC-ohjelmointi.
Mitähän nämä sähköinssien "vektorimatriisit" oikein ovat? :D
:D
No, ainakin auttaa matriisitulon rakenteen hahmottamisessa, jos näkee rivit ja sarakkeet vektoreina, joiden pistetuloja lasketaan.
t. sähköinssi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa oli yksi humanistimaisteri, joka yritti sähköinssiksi. Ei vaan millään mennyt jakeluun vektorimatriisit ja PLC-ohjelmointi.
Mitähän nämä sähköinssien "vektorimatriisit" oikein ovat? :D
:D
No, ainakin auttaa matriisitulon rakenteen hahmottamisessa, jos näkee rivit ja sarakkeet vektoreina, joiden pistetuloja lasketaan.
t. sähköinssi
Tosin matsiisilaskenta on varsin yksinkertaista niin kauan kuin pysytään tavallisissa reaalilukuavaruuksissa. Niitä on helppo hahmottaa, ne ovat vain taulukoita joissa on numeroita, ja joita käsitellään varsin yksinkertaisilla säännöillä. Sitten kun mennään esimerkiksi funktioavaruuksin, lineaarialgebra alkaa vaatia jo vähän aivojen käyttämistä.
Vierailija kirjoitti:
Mä opiskelin terveydenhuoltoalaa, ja ihmettelin kyllä sielläkin sitä opintojen helppoutta. Mutta vielä enemmän ihmettelin sitä, että siellä oli ihmisiä, joille ne tuntui olevan lähes ylivoimaisen vaikeita. Esim. matematiikka oli minusta lähinnä jotain prosenttilaskutasoista, paljon helpompaa kuin lukiossa. Mutta siellä oli paljon joille ei mennyt sitten mitenkään perille. Itsekin aina pitänyt itseäni matemaattisesti lahjattomana, mutta ne laskut oli kyllä niin yksinkertaisia että ihan huvitti.
Sitten siellä oli tosi paljon semmoisia kaikenmaailman hölynpölyn täytekursseja, joilla entisestä opistoasteen oppimateriaalista saatiin pöhötettyä laajempi korkeakoulututkinto. Niillä ei ollut mitään tekemistä edes terveydenhuoltoalan kanssa. Aivan turhaa istuskelua ja opiskelijoiden ajan tuhlausta.
Oliko siellä mitään vaikeaa tai hyödyllistä? Olisiko kaiken tarpeellisen voinut oppia töissä?
Hyi opinnäytetyön kirjoittaminen🤢Ei enään ikinä
Paljonkin, mutta kyllä sieltä kanssa valmistuu ihmisiä joiden ei ehkä vielä pitäisi valmistua. Omalla luokalla oli muutamia henkilöitä, joille lämpötehon kaavan pyörittely oli neljän vuoden jälkeen vielä haaste.
T: LVI-insinööri
Kyllä kuule on. Aika suuri osa ihmisistä on tyhmiä, keskittymiskyvyttömiä, ei mitään suunnitelmallisuutta ja ajankäytön hallintaa jne. Eikä viitsitä opiskella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä opiskelin terveydenhuoltoalaa, ja ihmettelin kyllä sielläkin sitä opintojen helppoutta. Mutta vielä enemmän ihmettelin sitä, että siellä oli ihmisiä, joille ne tuntui olevan lähes ylivoimaisen vaikeita. Esim. matematiikka oli minusta lähinnä jotain prosenttilaskutasoista, paljon helpompaa kuin lukiossa. Mutta siellä oli paljon joille ei mennyt sitten mitenkään perille. Itsekin aina pitänyt itseäni matemaattisesti lahjattomana, mutta ne laskut oli kyllä niin yksinkertaisia että ihan huvitti.
Sitten siellä oli tosi paljon semmoisia kaikenmaailman hölynpölyn täytekursseja, joilla entisestä opistoasteen oppimateriaalista saatiin pöhötettyä laajempi korkeakoulututkinto. Niillä ei ollut mitään tekemistä edes terveydenhuoltoalan kanssa. Aivan turhaa istuskelua ja opiskelijoiden ajan tuhlausta.
Oliko siellä mitään vaikeaa tai hyödyll
Opiskelin bioanalyytikoksi. Minusta kaiken olisi käytännössä voinut oppia työssä ja työn ohessa. Käytännössähän työ on aika yksinkertaista näytteiden ottamista.
Olihan siellä toki ihan kiinnostaviakin kursseja, anatomia ja fysiologia ja mikrobiologia ja sen sellaisia, jotka ihan liittyy alaankin. Joskaan sen bioanalyytikon ei näistä käytännön työssä juurikaan tarvitse tietää sen ulkopuolelta, mitä voisi opettaa työn ohessakin. Mutta ainakin minusta sen tutkinnon olisi voinut suorittaa esim. 2 vuodessa 3,5 vuoden sijaan, kun olisi vaan jättänyt ilmiselvät höpöt täyteaineet pois.
Jaa, kyllähän sekin on tutkittu, että normiälyllä läpäisee lääkiksen. Toki sitä pidetään helppona aineena yliopistolla. Niln miksi ei normiälyllä läpäisi amk:ta. Toki osalla jotkut aineet vaatisit enemmän töitä ja pidempää valmistumisaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä opiskelin terveydenhuoltoalaa, ja ihmettelin kyllä sielläkin sitä opintojen helppoutta. Mutta vielä enemmän ihmettelin sitä, että siellä oli ihmisiä, joille ne tuntui olevan lähes ylivoimaisen vaikeita. Esim. matematiikka oli minusta lähinnä jotain prosenttilaskutasoista, paljon helpompaa kuin lukiossa. Mutta siellä oli paljon joille ei mennyt sitten mitenkään perille. Itsekin aina pitänyt itseäni matemaattisesti lahjattomana, mutta ne laskut oli kyllä niin yksinkertaisia että ihan huvitti.
Sitten siellä oli tosi paljon semmoisia kaikenmaailman hölynpölyn täytekursseja, joilla entisestä opistoasteen oppimateriaalista saatiin pöhötettyä laajempi korkeakoulututkinto. Niillä ei ollut mitään tekemistä edes terveydenhuoltoalan kanssa. Aivan turhaa istuskelua ja opiskelijoiden ajan tuhlausta.
Monissa koulutuksissa opetetaan kyllä ihan jotain jonninjoutavaa millä ei ole työn kannalta mitään merkitystä. Tuosta saataisi hyvät säästöt kun jätettäisi se turhan hömpän opetus pois. Koulustakin valmistuisi sitten nopeammin.
Opiskelin tradenomiksi enkä tajunnut kyllä mistään mitään. Vieläkin ihmettelen että mitä helvettiä tapahtui. Vaihdoin alaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa oli yksi humanistimaisteri, joka yritti sähköinssiksi. Ei vaan millään mennyt jakeluun vektorimatriisit ja PLC-ohjelmointi.
Ihmiset ovat erilaisia ja taitavia eri asioissa. Olen DI ja sen lisäksi suorittanut yliopistolla kohta kandin verran matematiikkaa. Matriisilaskenta ja logiikkaohjelmointi ovat lastenleikkiä. Minkäänlaista humaististä tutkintoa en saisi aikaiseksi ikinä. Nukahtaisin viimeistään jokaisen kurssikirjan 10. sivulla ja ensimmäisen esseen kanssa löisin hanskat tiskiin.
Sen takia onkin naurettavaa ettei akateeminen maisteri selviä alkeisharjoitteista.
Sanoopi insAMK, DI ja sähköarska.
Amk-puolella pärjää ihan varmasti. Ainoa este opinnoille voi olla taloudellisella puolella.
Ei ole mitään järkeä opiskella alaa, josta ei itse pidä eikä aio tehdä päivääkään alan töitä.