Laitetaanko vanhus liian helposti hoitokotiin?

Senkö takia lapsia tehdään, että he hoitavat vanhempansa "hautaan" mahdollisesti 10 vuotta tai kauemminkin.

Vierailija kirjoitti:

Vanhuksia ei todellakaan voi laittaa helposti hoitolaitoksiin, vaan niissä on yhä tiukkenevat rajat millainen vanhus saa yhteiskunnan apua::varallisuus, muistisairaudet, muu terveydentila.

Vanhempani ovat tehneet ikänsä lujasti töitä, opiskelleet akateemisiin ammatteihin omilla rahoillaan ja isä sijoittajalahjakkuutena kartoittanut heidän omaisuuttaan moninkertaisesti. He eivät saa edes taksiseteleitä varallisuutensa vuoksi. Noh, nyt joku karjuisi, että rikkailta vain kaikki pois. Minä karjun, että millä tavoin vanhempani ovat eläneet väärin maksaessaan myös ruhtinaalllisesti veroa kaikesta ansaitsemastaan? Luulisi nyt taksiseteleitä edes irtoavan.

Luojan kiitos heillä on ollut varaa kustantaa hoito- ja siivousapua kotiin kuin myös me lapset lapsinemme käymme auttamassa piha- ja kotitöissä. Tosin äitini ei suvaitse kuin ammattilaisia lähelleen ja on sitä mieltä, että jälkeläisten homma on seurustella ja olla läsnä. Me hoidamme sen ns rakkauspuolen vanhempiamme kohtaan.

Isän kuoltua äiti varasi välittömästi hyvävaraisten vanhusten senioritalosta kivan asunnon ja muuttaa sinne kesällä. Häntä kohdellaan siellä kuin normaalia ihmistä, jolla on vain enemmän haastetta selvitä jokapäiväisestä elämästä.

Kertokoot tämä myös sen murheellisen tarinan siitä, miten yhteiskuntamme muuttuu eriarvoisemmaksi ja vastuu varattomista vanhuksista kaatuu entisestään jälkeläisten harteille. Paluu elämään ennen sosiaalihuoltoa ja kansaeläkettä jonnekin sadan vuoden taakse! 

Me olemme onekkaita ja äitimme saa itsenäisesti päättää loppu vuosistaan joutumatta olemaan kenenkään armoilla. Hän ei sitä kestäisi, on sen itse sanonutkin että haluaa elää omillaan, vahva nainen. 

Ahneen on saatava kaikki, jos kerran on omaisuutta mihin niitä taksiseteleitä tarvitsee?

TotuusSattuu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa ei tunneta todellisuutta. On totta, että kunnalliseen, tehostettuun palveluasumiseen on vaikea päästä, eli sinne pääsee vasta kun kolme kotihoitokäyntiä päivässä ei riitä. Lisäksi on kuitenkin yksityisiä palvelukoteja ja erilaisia senioriasumisen malleja, jonne voi muuttaa hyväkuntoinenkin vanhus, ja sitten pikkuhiljaa lisätä palvelujen määrää siellä palvelukodissa. Tämä kieltämättä vaatii rahaa, mutta se ei ole ainakaan alkuvaiheessa niin kallista kuin yleisesti kuvitellaan. Jos ei tarvitse paljon palveluita, voi selvitä n. 1500 kuukaudessa tai alle, riippuu kaupungista. Siihen sisältyy vuokra, ruoka ja turvaranneke, ja samalla asuu turvallisessa ympäristössä jossa on myös seuraa. Tuohonkin voi saada asumistukea ja muita tukia.

.

Valitettavasti tuohon mainitsemaasi hintaan saat käytännössä vain juuri sen asumisen hyvin pienessä asunnossa. Jos tarve on oikeastaan minkäänlaiseen jatkuvaan hoivaan tai valvontaan, hinta enemmän kuin kaksinkertaistuu.

Fyysisesti hyväkuntoisen mutta esim. dementoituneen vanhuksen palveluasumispaikan hinta yksityisellä on vähintään 4000 e/kk ja voi olla paljon enemmänkin.

Käytännössä siis ilman kunnan päätöstä asuminen sellaisessa ei normituloiselle eläkeläiselle ole mitenkään mahdollista.

Kyllä, olet oikeassa, mutta ongelmat voivat alkaa jo paljon ennen kuin dementia on niin pitkälle edennyt että tarvitaan paikka muistisairaiden palvelukodissa. Ja juuri se välivaihe on usein hyvin raskas ja omaisille kuormittava. Siihen välivaiheeseen on näitä yksityisiä paikkoja, ja kustannukset eivät todellakaan ole 4000 euroa kuussa kuten yleisesti kuvitellaan vaan paljon vähemmän,ja tukiakin saa. Tätä yritin vain sanoa, ihan oman kokemukseni perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa ei tunneta todellisuutta. On totta, että kunnalliseen, tehostettuun palveluasumiseen on vaikea päästä, eli sinne pääsee vasta kun kolme kotihoitokäyntiä päivässä ei riitä. Lisäksi on kuitenkin yksityisiä palvelukoteja ja erilaisia senioriasumisen malleja, jonne voi muuttaa hyväkuntoinenkin vanhus, ja sitten pikkuhiljaa lisätä palvelujen määrää siellä palvelukodissa. Tämä kieltämättä vaatii rahaa, mutta se ei ole ainakaan alkuvaiheessa niin kallista kuin yleisesti kuvitellaan. Jos ei tarvitse paljon palveluita, voi selvitä n. 1500 kuukaudessa tai alle, riippuu kaupungista. Siihen sisältyy vuokra, ruoka ja turvaranneke, ja samalla asuu turvallisessa ympäristössä jossa on myös seuraa. Tuohonkin voi saada asumistukea ja muita tukia.

Monille omaisille se välivaihe on kaikkein raskain, kun näkee että omainen alkaa heikentyä eikä jaksa enää hakeutua ystävien seuraan (tai ystävät ovat kuolleet), alkaa unohdella asioita ja syödä huonosti, ja sitten ollaan kotihoidon varassa. Oman kokemuksen mukaan suosittelen todella lämpimästi palvelukotiin muuttamista jo siinä vaiheessa kun ehkä vielä pärjäisi kotona, mutta se ei ole enää muista syistä mielekästä.

Eläke on aika monella tämän päivän naisvanhuksella noin 1000€,v, tuohon 1500€ ei palveluita saa, muutakin vanhus tarvitsee kuin katon päänpäälle.

Kun puhutaan yksityisistä palvelutaloista niissä asuvat varmasti 99% ovat saaneet niihin maksusitoumuksen kunnalta.

Mitähän alapeukuttaja tarkoittaa, tuohan on totuus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ihmiset ovat aika lailla itsekkäitä. Isovanhempia vaaditaan hoitoavuksi, kun lapset ovat pieniä, mutta lasten lähdettyä kodista ei oteta isovanhempia (siis niitä omia vanhempia, jotka tuolloin ovat noin 80 v ikäisiä) osaksi perhettä. Viisikymppiset haluavat elää omaa elämäänsä, on parisuhde ja koira ja harrastukset ja se lastenhoidossa auttanut isovanhempi hylätään mieluummin laitokseen kuin hoidetaan itse.

Ja hyvää huomenta Porvoosta oletan?Eivät sinunkaan vanhempasi hoitaneet vuorostaan vanhempiaan kotona,älä yritä. Järki käteen.

Itse asiassa hoitivat. Ensin isovanhemmat asuivat omassa talossa samassa pihapiirissä ja kun pappa kuoli, mummi muutti asumaan vanhempieni kanssa ja isän lapseton veli muutti vanhaan mummolaan. Isä ja äiti kävi molemmat töissä, mutta tuossa vaiheessa isä vähensi työtunteja siten, että mummi oli kotona yksin korkeintaan 4 tuntia kerrallaan.

Järki käteen nyt.jos rakastat vanhempiasi,hoidat heidät itse. Nykyisin on myös erilaista vanhusten päivätoimintaa, mikä mahdollistaa "hoitajien" kokopäivätyön. Kyse on siitä, mitä sinä itse teet elämälläsi eli unohdatko vanhempasi, kun heistä ei ole enää hyötyä.

Se päivätoiminta on sopivaa vain kohtuullisen hyväkuntoisille, ei sinne oteta muutaman tunnin intervallijaksolle. Aiemmin iäkkäät myös kuolivat aiemmin ja parempikuntoisina, nyt elämää venytetään väkisin ja vanhukset ovat paljon huonommassa kunnossa, joten kertomuksellasi ei ole mitään virkaa.

Niinpä tietenkin, koska sinä et halua tehdä yhtä paljon omien vanhempiesi takia kuin he aikanaan auttoivat sinua lastenhoidossa, jotta pääsit treffeille miehesi kanssa. Ei vanhuksen elämää kukaan väkisin venytä, parempi ravitsemus ja aikaisempaa helpompi työ mahdollistavat sen, että eletään pitempään. Sinä tietenkin toivot, että vanhempasi kuolisivat nopeasti, jotta pääset heistä pikaisesti eroon, joten ymmärrettävästi olet sitä mieltä, että kertomuksellani ei ole mitään virkaa. Kaltaisiasi kylmiä ihmisiä on töissä yksityisissä hoitolaitoksissa ja heillä on sama ajatius eli vanhuksen kuuluukin menehtyä nopeasti eikä olla vaivana.

Mitä ihmettä. Kuvitteletko oikeasti, että sairaan dementikko vanhuksen hoidoksi riittää, että käy vahtimassa parina iltana kuussa ja pari kertaa vuodessa yön yli 😂

Tai anoppia kävästäisiin viemässä ulos pari kertaa vuodessa ja sillä olisi mummo hoidettu😆.

Voin kuvitella kun kerrottais kaikille isovanhemmille, että nyt muuten muutattekin meille asumaan, että kerkeette sopeutua ennen kuin dementia iskee.

Tässä nämä talon toimintatavat, meillä kämppä hiljenee yhdeksältä ja kahdeksalta himmenee valot (tässä vaiheessa vaari karkaa).

Aamulla valot sytytetään vasta yhdeksältä jos yksikin perheessä vielä nukkuu (nyt lähtis mummo).

Alkoholia saa juoda enemmän kuin lasillisen jos lapset on hoidossa muualla tai itse olet jossain muualla, kotiin ei tulla humalassa (anoppi harkitsee karkaamista, mutta ei myönnä asiassa ongelmaa).

Jos lapset on hereillä televisiosta katsotaan vain heille sopivia ohjelmia, ei siis kello seitsemän uutisia (ja siinä lähti viimesetkin isovanhemmat loppuja tapoja ei ehtisi edes kertoa).

Hoitokoteihin on vaikea päästä vaikka on yli 90-vuotias ja kaatuilee yksin kotona. Näitä ihmisiä on paljon. Muutaman kerran viikossa tulee pikku annos ruokaa ja jos ei ole ketään, joka toisi joskus kaupasta jotain, niin pitkiä päiviä saa olla nälissään. Luulisi olevan mukavampaa asua ns. kunnon vanhusten talossa, joita ennen oli. Ihmisillä pikku yksiöt, yhteiset tilat eikä hoitajien tarvinnut laukata pitkin kyliä.

Jo suht hyväkuntoiset alle 80-vuotiaat alkavat puhua itsemurhasta, kun näkevät vanhemmista tai sairaammista sukulaisistaan ja ystävistään, millainen tulevaisuus on liikuntakyvyttömänä ja vaipoissa tai turvattomana omassa kodissa odotettavissa varsinkin, jos vielä muisti alkaa mennä. Jos vielä kaksi muistihäiriöistä on samassa asunnossa ja toinen heistä aggressiivinen, elämä on aikamoista hullunmyllyä. Monen toive on, että kun pääsisi ajoissa pois.

Sellainen hoitomuoto voisi toimia, että vanhus asuiis lapsillaan, mutta hän olisi ilmaisessa päivähoidossa klo 8-17.Siellä mahdollisuus myös levätä maaten. Lisäksi saisi milloin vain myös iltaisin ja viikonloppuisin tilaisesti, mutta pientä maksua vastaan.

Ja lapsi saisi kunnalta vaikka 2000 euron palkkion kuussa. Lisäksi kävisi kunnan lääkkeen jako päivittäin (tarkasraisi samalla olosuhteita)

Ei näytä ruusuiselta meidän kenenkään kirjoittajan tulevaisuus kuulkaa. Kun suuret ikäluokat, jotka nyt ovat eläköityneet, alkavat vanheta ja tulla huonokuntoisiksi, siinä on naurussa pitelemistä. Vanhusten määrä on niin valtava, että sopiikin toivoa pääsevänsä ns. ajoissa pois. Toivoton tilanne.

Apn perheessä ei ole ollut insestiä, väkivaltaa, päihdeongelmaa t. muutakaan mt-ongelmaa eikä hänellä ole lapsia, ainakaan fyysistä hoitoa vaativia. Mummolla voi olla hyvä eläke eikä karkaile t. sotke mitään pissaiseksi tms. Ap on ehkä saanut jotain ajateltavaa tästä ketjusta?

Jos osaa, voi kertoa miten 50v+50kg tytär auttelee 100-kiloista isää. Sattui, että aiemmin päihteitä nauttinut  isokokoinen mies vaatii 3 lähihoitajaa vaipanvaihtoon ja he kaikki väistetelee nyrkkejä. Miksikäs tämän miehen tytär ei hoida äijää?

Sinne hoitolaitokseen pääsee vasta elän loppuvaiheessa. Ei sinne sellaisia vanhuksia oteta, jotka vielä "pärjäävät" kotona. Tai joku lapsista hoitaa vanhusta niin kauan kuin vain suinkin pystyy.

Kun vanhuksella alkaa olemasn muistiongelmia, niin lääkäri pisteyttää. Tekee muistikokeen. Jos vanhus sen läpäisee, niin kotihoitoa "lisätään". Ja lääkitystä lisätään. Lääkäri kuuntelee myös alueen kotihoidon vastaavaa, minkälainen vanhus on noin muuten kotioloissa.

Kun vanhus alkaa olemaan jo liki kuutamolla, tehdään uudelleen muistikoe ja pisteytetään. Ja kuunnellaan kotihoitoa, heidän arviota vanhuksesta. Tätä jatketaan niin kauan, kun jotain tapahtuu kotioloissa yksin asuvalle vanhukselle. Kaatuu pahasti, menee lonkka, menee ulos talvella kesä vaatetuksessa ja haahuilee kun ei osaa takaisin kotiin.

Tai ei enää osaa, muista syödä. Näkee harhoja.

Tämän tiedän, kun isäni oli jo tuollaisessa kunnossa siinä vaiheessa, kun emme me lapset enää tienneet, kuinka jaksamme 24/7 hoitaa isämme, joka oli tuolloin 94 Vielä olisi pisteytetty. Silloin minä taisin vähän suutahtaa lekurille.

Terveyskeskuksessa sitten jonotti paikkaa vanhusten hoitolaitokseen, ei tiennyt missä oli ja ei enää tuntenut meitä omia lapsiaan. Siirrettiin sinne vanhushoitoon ja nukkui pois oltuaan siellä 3 kk. Kaikki siellä olleet vanhukset makasivat sängyissään odottamassa "lähtöä"

Eihän ihmiset hoida omia lapsiaankaan, heidän hoitonsa ja ruokansa hoitaa yhteiskunta veronmaksajien piikkiin.

Vierailija kirjoitti:

Sinne hoitolaitokseen pääsee vasta elän loppuvaiheessa. Ei sinne sellaisia vanhuksia oteta, jotka vielä "pärjäävät" kotona. Tai joku lapsista hoitaa vanhusta niin kauan kuin vain suinkin pystyy.

Kun vanhuksella alkaa olemasn muistiongelmia, niin lääkäri pisteyttää. Tekee muistikokeen. Jos vanhus sen läpäisee, niin kotihoitoa "lisätään". Ja lääkitystä lisätään. Lääkäri kuuntelee myös alueen kotihoidon vastaavaa, minkälainen vanhus on noin muuten kotioloissa.

Kun vanhus alkaa olemaan jo liki kuutamolla, tehdään uudelleen muistikoe ja pisteytetään. Ja kuunnellaan kotihoitoa, heidän arviota vanhuksesta. Tätä jatketaan niin kauan, kun jotain tapahtuu kotioloissa yksin asuvalle vanhukselle. Kaatuu pahasti, menee lonkka, menee ulos talvella kesä vaatetuksessa ja haahuilee kun ei osaa takaisin kotiin.

Tai ei enää osaa, muista syödä. Näkee harhoja.

Tämän tiedän, kun isäni oli jo tuollaisessa kunnossa siinä vaiheessa, kun emme me lapset enää tienneet, kuinka jaksamme 24/7 hoitaa isämme, joka oli tuolloin 94 Vielä olisi pisteytetty. Silloin minä taisin vähän suutahtaa lekurille.

Terveyskeskuksessa sitten jonotti paikkaa vanhusten hoitolaitokseen, ei tiennyt missä oli ja ei enää tuntenut meitä omia lapsiaan. Siirrettiin sinne vanhushoitoon ja nukkui pois oltuaan siellä 3 kk. Kaikki siellä olleet vanhukset makasivat sängyissään odottamassa "lähtöä"

Tässä on hyvin kiteytetty, miten homma toimii. Siinä vaiheessa, kun neljä kotihoidon käyntiä vuorokaudessa ei enää riitä, pääsee jonoon. Keskimääräinen hoiva-asumisaika on nykyisin alle vuoden. Eli sinne hoiva-asumiseen pääsee todellakin vasta ihan kalkkiviivoilla.

Ei vanhuksia kuules niin vaan "laiteta" mihinkään hoitokotiin... Kotona on sinniteltävä niin kauan, kunnes ei enää pärjää kotihoidon tuellakaan siellä. Sitten pääsee tehostetun palveluasumisen piiriin, jossa yleensä on jo niin vihannes, että käyvät pari kertaa päivässä kääntämässä ja vaihtamassa vaipat.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ihmiset ovat aika lailla itsekkäitä. Isovanhempia vaaditaan hoitoavuksi, kun lapset ovat pieniä, mutta lasten lähdettyä kodista ei oteta isovanhempia (siis niitä omia vanhempia, jotka tuolloin ovat noin 80 v ikäisiä) osaksi perhettä. Viisikymppiset haluavat elää omaa elämäänsä, on parisuhde ja koira ja harrastukset ja se lastenhoidossa auttanut isovanhempi hylätään mieluummin laitokseen kuin hoidetaan itse.

Tjaa, satunnainen parista tunnista viikonloppuun aika hoitoon on aika eri asia kuin olla jalattoman/kädettömän/muistisairaan 24h hoito tämän elämän loppuun asti.

Vierailija kirjoitti:

Ei näytä ruusuiselta meidän kenenkään kirjoittajan tulevaisuus kuulkaa. Kun suuret ikäluokat, jotka nyt ovat eläköityneet, alkavat vanheta ja tulla huonokuntoisiksi, siinä on naurussa pitelemistä. Vanhusten määrä on niin valtava, että sopiikin toivoa pääsevänsä ns. ajoissa pois. Toivoton tilanne.

Olen 68 vee. Pelko persiissä odotan sitä, milloin en enää pärjää kotona. Tiedän sen, että ekana joutuu tonne terveyskeskuksen vuodeosastolle odottamaan, jonottamaan loppusijoituspaikkaa, Lääkäri määrittää, kuinka kauan olen, pärjään kotona, hän määrää lisää kotihoitoa, hän määrittää vuodeosastolla, mihin sijottaudun vuodeosastolla.

Iällä ei ole mitään merkitystä koko sen prosessin aikana, miten kauan roikun löysässä hirressä täällä kotona ja vuodeosastolla. Vaan kunto, eli odotettavissa oleva elinaika.

Sitten pääsee sinne ihanaan, arvokkaaseen vanhushoitolaitokseen, makaamaan märissä vaipoissa, lääkittynä turvoksiin.

Vielä vuosi sitten en näitä juttuja ajatellut, mutta nyt näen jo painajaisia tulevasta.

Menenkö meille, teille vai junanraitelle sitten, kun en enää pärjää kotona ?

Vierailija kirjoitti:

Sellainen hoitomuoto voisi toimia, että vanhus asuiis lapsillaan, mutta hän olisi ilmaisessa päivähoidossa klo 8-17.Siellä mahdollisuus myös levätä maaten. Lisäksi saisi milloin vain myös iltaisin ja viikonloppuisin tilaisesti, mutta pientä maksua vastaan.

Ja lapsi saisi kunnalta vaikka 2000 euron palkkion kuussa. Lisäksi kävisi kunnan lääkkeen jako päivittäin (tarkasraisi samalla olosuhteita)

Ei vanhukset jaksaisi tuollaista, ei fyysisesti eikä henkisesti. Dementikko menisi aivan sekaisin jatkuvasta paikanvaihdoista. Eikä kyllä ne lapsetkaan jaksaisi työtä päivällä ja hoitoa illalla ja yöllä ja aamulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika hankala olisi ottaa muistisairas anoppi meille asumaan, kun me molemmat aikuiset ollaan työelämässä. Mummi joutuisi olemaan päivät yksin kotona eikä enää pysty itse huolehtimaan ruokiaan tai muutenkaan itseään. Eksyy yksin ulkona, mutta menee kyllä mielellään ulos, jos oven löytää.

Teitä on kuitenkin siinä kaksi. Jos pystyisitte työvuoronne esim. järjestämään siten, että toinen voisi olla aina kotosalla.

ap

En oo se jolle vastasit, mutta kumpi jää meillä tekemään työnsä etänä, lukion opettaja vai suuhygienisti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen hoitomuoto voisi toimia, että vanhus asuiis lapsillaan, mutta hän olisi ilmaisessa päivähoidossa klo 8-17.Siellä mahdollisuus myös levätä maaten. Lisäksi saisi milloin vain myös iltaisin ja viikonloppuisin tilaisesti, mutta pientä maksua vastaan.

Ja lapsi saisi kunnalta vaikka 2000 euron palkkion kuussa. Lisäksi kävisi kunnan lääkkeen jako päivittäin (tarkasraisi samalla olosuhteita)

Ei vanhukset jaksaisi tuollaista, ei fyysisesti eikä henkisesti. Dementikko menisi aivan sekaisin jatkuvasta paikanvaihdoista. Eikä kyllä ne lapsetkaan jaksaisi työtä päivällä ja hoitoa illalla ja yöllä ja aamulla.

Juuri näin. Olen seurannut läheltä sukulaista joka hoitaa omaishoitajana dementoitunutta puolisoaan. On ollut aivan loppu kun tuo hoidettava saattaa ravata kymmenen kertaa yössä jonnekin ja aina pitää tarkistaa että minne menee ja taluttaa takaisin sänkyyn.

Nyt onneksi saatu yhdeksi viikoksi kuukaudessa "intervallihoitoon" jotta omaishoitaja saa edes joskus nukkua.

Molemmilla vanhemmillani on muistisairaus.  Isä 89 v, äiti 86 v.  Kun 80-vuotispäiväni lähenee, taidan lähteä ilman kännykkää pitkälle erämaavaellukselle Lappiin..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika hankala olisi ottaa muistisairas anoppi meille asumaan, kun me molemmat aikuiset ollaan työelämässä. Mummi joutuisi olemaan päivät yksin kotona eikä enää pysty itse huolehtimaan ruokiaan tai muutenkaan itseään. Eksyy yksin ulkona, mutta menee kyllä mielellään ulos, jos oven löytää.

Teitä on kuitenkin siinä kaksi. Jos pystyisitte työvuoronne esim. järjestämään siten, että toinen voisi olla aina kotosalla.

ap

Olemalla kotona ei kerry eläkettä. Mites sitten suu pannaan, kun olet itse 68-vuotias ja eläkekertymä 320 euroa.