Lue keskustelun säännöt.
Laitetaanko vanhus liian helposti hoitokotiin?
30.01.2019 |
Mitä mieltä olette? Olisiko monessa tapauksessa kuitenkin mahdollista, että lapset hoitaisivat vanhempiaan, ottaisivat omaan kotiinsa asumaan?
Kaikilla vanhuksilla ei tietenkään ole omia lapsia tai sukulaisia, jotka heistä pitäisivät huolta ja heidän hoitamiseensa kannattaisi pikemminkin panostaa.
Meidän vanhempamme ovat pitäneet meistä hyvää huolta. Olisiko meidän vuoro auttaa?
Muistakaa, että me kaikki vanhenemme koko ajan.
Kommentit (182)
Vierailija kirjoitti:
Minusta ihmiset ovat aika lailla itsekkäitä. Isovanhempia vaaditaan hoitoavuksi, kun lapset ovat pieniä, mutta lasten lähdettyä kodista ei oteta isovanhempia (siis niitä omia vanhempia, jotka tuolloin ovat noin 80 v ikäisiä) osaksi perhettä. Viisikymppiset haluavat elää omaa elämäänsä, on parisuhde ja koira ja harrastukset ja se lastenhoidossa auttanut isovanhempi hylätään mieluummin laitokseen kuin hoidetaan itse.
Miten 5-kymppiset voisivat hoitaa vanhempiaan, kun heidän täytyy käydä töissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on jännä, kun lapsia kotona hoitaville huudetaan, että makaatte laiskoina kotona ja tuhoatte kansantalouden, mutta sitten joidenkin mielestä olisi ihan ok jäädä vuosiksi töistä kotiin hoitamaan vanhuksia.
Vierailija kirjoitti:
Tää on jännä, kun lapsia kotona hoitaville huudetaan, että makaatte laiskoina kotona ja tuhoatte kansantalouden, mutta sitten joidenkin mielestä olisi ihan ok jäädä vuosiksi töistä kotiin hoitamaan vanhuksia.
Hah, totta.
Mun äiti hoiti mut niin hyvin aikoinaan että vanhuutensa raihnaisia aikoja saa mun puolesta viettää vaikka sillan alla pahvilaatikossa asuen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omaishoitajan ei tarvitse asua samassa asunnossa kuin hoidettava. On lähisuvusta kokemusta, lapsenlapsi kävi monta kertaa päivässä, teki ruuat, jakoi lääkkeet (hoitoalan ammattilainen), pesi ym. vaikka mummo asui omassa yksiössä. Tähän viestiin tulee nyt vastaväitteitä ja alapeukkuja, mutta tämä on ihan totta. Sitä omaishoidon tukea vain pitää ymmärtää hakea ja kunta tekee päätöksen.
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertainen ratkaisu olisi, että työtön omainen saisi hoitaa vanhusta työttömyyskorvauksella. Tämä olisi ratkaisu ainakin muutamaan ongelmaan molemmin puolin. Itsekin olisin voinut mennä hoitamaan, jos olisin ollut työtön, sillä lapset olivat jo isoja isän siirtyessä palvelutaloon mutta ei oikein ollut varaa irtisanoutua kovalla työllä hankitusta työpaikasta.
Eipä tuosta palvelutalosta valittamista ollut kellään. Pienellä paikkakunnalla kunnalliset palvelutalot toimivat, kun ne hoitajatkin on usein tuttuja. Isäkin oli omahoitajansa tuntenut vauvasta saakka.
Tämä onnistuu kyllä, sillä omaishoitotuki katsotaan sosiaalietuudeksi eikä sitä vähennetä työttömyyskorvauksesta. Edellytys on se, että hoito ei ole niin sitovaa, että estäisi kokoaikatyön vastaanottamisen. Hoidettavalle omaiselle on siis oltava muutakin apua tai päivähoitopaikka työssäkäynnin ajaksi. Ja mikä parasta, omaishoitotukea saavalta ei edellytetä "aktiivisuutta".
Minä sain työttömyyskorvausta ja omaishoitotukea, mutta viimeiseltä laitoshoitoa vastustavalta omaiselta tuli toisena päivänä viesti "laitospaikka heti hakuun" kun oli ottanut hänet hoitoon minun työssäkäynnin ajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Satu variksen poikasista.
Isä varis kuljettaa poikastaan selässään suon yli.Kysyy poikaseltaan,kun vanhenen, kuljetatko vuorostasi minua selässäsi kun en enää itse kykene lentämään?
Poikanen vastaa,kyllä kuljetan.
Varisisä tipauttaa poikasen suohon.
Sama tapahtuu seuraavan poikasen kohdalla.
Varis isä kuljettaa kolmasta poikastaan selässään ja esittää saman kysymyksen. Poikanen vastaakin seuraavasti,isä kun minä olen sen ikänen kun sinä nyt niin toivon että minulla olisi omia poikasia joita kuljettaa selässäni.
Tämän poikasen isävaris kuljetti suon yli turvaan.
Toinen tarina, joka ei tainnut ollakaan satua:
Isä veisteli puusta astiaa ja poika kysyi, mikä siitä tulee. Isä vastasi: "teen tästä kaukaloa, josta isoisä saa syödä". Poikakin sitten eräänä päivänä veisteli jotain , ja isä kysyi, mitä siitä tulee. "Teen tästä kaukalon, josta sinä saat syödä sitten, kun tulet vanhaksi".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoidin puolisoni toista vanhempaa meillä kotona 15 v. Oli sitä siinä ihan tarpeeksi. Loppuaika hoivakodissa, koska enää en jaksanut ja kuntonsa oli jo huono. Tiedän, mitä se on. Ap, olet vapaa kokeilemaan. Kaikki oma elämä pitää tosin olla valmis jättämään.
Minä olen oman äitini omaishoitaja, ollut jo kymmenen vuotta.
ap
Annas kun arvaan:
- äidilläsi ei ole dementiaa, joten hän ei karkaile, ei ole aggressiivinen eikä muutenkaan vaadi koko ajan vahtimista ja ole hankalasti hoidettava
- sinulla ei ole omia lapsia eikä muita velvoitteita, ei edes hyvin paljon harrastuksia eikä sosiaalista elämää
- saat asua ilmaiseksi äitisi luona samassa taloudessa, joten sinulla ei ole tavanomaisia ruoka- ja asumiskuluja ja pikkuinen omaishoitotuki riittää sinun tarpeisiin
- sinulla ei ole sellaista koulutusta ja ammattia, että voisit päästä töihin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omaishoitajan ei tarvitse asua samassa asunnossa kuin hoidettava. On lähisuvusta kokemusta, lapsenlapsi kävi monta kertaa päivässä, teki ruuat, jakoi lääkkeet (hoitoalan ammattilainen), pesi ym. vaikka mummo asui omassa yksiössä. Tähän viestiin tulee nyt vastaväitteitä ja alapeukkuja, mutta tämä on ihan totta. Sitä omaishoidon tukea vain pitää ymmärtää hakea ja kunta tekee päätöksen.
Miten sinä kuvittelet, että äitiyslomalla oleva pienen vauvan äiti ehtii käydä vanhuksen luona monta kertaa päivässä? Ei kaikilla vanhuksilla ole enää lapsia kotipaikkakunnalla enkä oikein usko, että naapurit kovin mielellään alkavat omaishoitajiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan että omaistuki on tarkotettu hoitoa tarvitsevan partnerille. Esimerkiksi eläkkeellä oleva mies,vaimo hoitaa lievästi muistisairasta kotona. Ei tuo summa mitenkään korvaa pois töistä jäämistä.Entäpä miten käy oman tulevan eläkkeen,miten sitä kertyy kun on työikäinen omaishoitaja.Esimerkiksi dementikko elää hyvinkin kymmenisen vuotta diagnoosin saatuaan. Viimiset vuodet tarvitsee hoitoa ja passausta 24/7.Olen useasti miettinyt kertomusia valloista,missä sairaan kalliit hoivakodit.Omaisille ei siis ole varaa pistää vanhusta hoitokotiin. Hoidetaan pakosta kotona.Lapset käyvät töissä,kuka hoitaa näitä vanhuksia päivisin? Heitteille jäävät.
Kyllä omaishoidon tukea voivat saada myös muut kuin hoidettavan puolisto, esim. lapset voivat saada myös omaishoidon ´tukea vanhempiensa hoitamiseen.
Kyse olikin siitä, että tuo omaishoidon tuki ei mitenkään korvaa menetettyä työtuloa tai eläkekertymää.
Eipä niin. Mutta paljon on työttömiä, jotka voisivat työttömyyskorvausta vastaan hoitaa vanhempiaan sen sijaan että ovat kuntouttavasssa toiminassa kuntien työpajoilla.
Mitenkäs vanhuksen käy kun työtön saa haluamansa työpaikan? Seuraavalla viikolla hoivakotiin?
Näin kävi. Paikka oli laitettu hakuun jo paljon aikaisemmin,kun koko suvulle selvisi tilanne. Viimeisellekin siinä vaiheessa, kun otti omaan kotiinsa hoitoon muutamaksi päiväksi ja yöksi silloin, kun menin töihin. Siitä työpätkästä selvittiin, mutta sitten sain pitempiaikaisen työpaikan. Silloin vanhus vietiin intervallihoitoon sovittuun aikaan ja ilmoitettiin, että nyt ei enää haeta kotiin.
Ei se mitään hyvää kotona oloa ollut, sillä ei hän enää ymmärtänyt olevansa kotona. Häntä piti vahtia kokoa ajan ja pitää lukkojen takana, jotta ei päässyt karkailemaan ja tekemään vahinkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinne hoitolaitokseen pääsee vasta elän loppuvaiheessa. Ei sinne sellaisia vanhuksia oteta, jotka vielä "pärjäävät" kotona. Tai joku lapsista hoitaa vanhusta niin kauan kuin vain suinkin pystyy.
Kun vanhuksella alkaa olemasn muistiongelmia, niin lääkäri pisteyttää. Tekee muistikokeen. Jos vanhus sen läpäisee, niin kotihoitoa "lisätään". Ja lääkitystä lisätään. Lääkäri kuuntelee myös alueen kotihoidon vastaavaa, minkälainen vanhus on noin muuten kotioloissa.
Kun vanhus alkaa olemaan jo liki kuutamolla, tehdään uudelleen muistikoe ja pisteytetään. Ja kuunnellaan kotihoitoa, heidän arviota vanhuksesta. Tätä jatketaan niin kauan, kun jotain tapahtuu kotioloissa yksin asuvalle vanhukselle. Kaatuu pahasti, menee lonkka, menee ulos talvella kesä vaatetuksessa ja haahuilee kun ei osaa takaisin kotiin.
Tai ei enää osaa, muista syödä. Näkee harhoja.Tämän tiedän, kun isäni oli jo tuollaisessa kunnossa siinä vaiheessa, kun emme me lapset enää tienneet, kuinka jaksamme 24/7 hoitaa isämme, joka oli tuolloin 94 Vielä olisi pisteytetty. Silloin minä taisin vähän suutahtaa lekurille.
Terveyskeskuksessa sitten jonotti paikkaa vanhusten hoitolaitokseen, ei tiennyt missä oli ja ei enää tuntenut meitä omia lapsiaan. Siirrettiin sinne vanhushoitoon ja nukkui pois oltuaan siellä 3 kk. Kaikki siellä olleet vanhukset makasivat sängyissään odottamassa "lähtöä"Tässä on hyvin kiteytetty, miten homma toimii. Siinä vaiheessa, kun neljä kotihoidon käyntiä vuorokaudessa ei enää riitä, pääsee jonoon. Keskimääräinen hoiva-asumisaika on nykyisin alle vuoden. Eli sinne hoiva-asumiseen pääsee todellakin vasta ihan kalkkiviivoilla.
Ei pidä paikkansa. Äiti ollut jo 2 vuotta ja elää vielä monta vuotta. Samoin moni muu siellä.
On kunnallisessa hoivakodissa.
4 kertaa kävi hoitaja kotona mutta kun siellä hoivakodissa se kunto kohenee.
Minä ainakin hoidan äitini itse. Vain kuolleen ruumiini yli hoitolaitokseen. Rahat kyllä perillisille kelpaa, mutta hylätään täysin vanhemmat. Aika monta vuotta äitini huolehti minusta, miksen minäkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin hoidan äitini itse. Vain kuolleen ruumiini yli hoitolaitokseen. Rahat kyllä perillisille kelpaa, mutta hylätään täysin vanhemmat. Aika monta vuotta äitini huolehti minusta, miksen minäkin?
Se on sun näkemys ilman kokemusta. Äidin hoivakoti on äidin koti.
Saahan sitä sanoa että hoitaa mutta toteutus on aivan jotain muuta.
Ei hoivakoti tarkoita että on hylätty, ihme näkemys sulla,
Mun äiti on 91, asuu kotonaan, ei käy vielä kukaan hoitajakaan jeesaamassa. Äiti käy harrastuksekseen ulkoiluttamassa itseään 25 vuotta nuorempia "vanhuksia"...
Meillä 93 neliötä ja äiti oli meillä 2 päivää. Eksyi koko ajan ja ei osannut vessasta oikeaan sänkyyn.
Yöllä seisoi sänkyni vieressä koska taas eksyi.
Reagoi kissoihin, ei kestänyt niiden juoksua.
Sopii vaan kokeilla.
Mun mottoni on etten hoida ketään paitsi lapseni.
Musta saa ajatella kuka tahansa mitä haluaa, itse olen hyvinkin varma päätöksistään ja muiden mielipide ei vaikuta.
Toisella teinillä lievä kehitysvamma ja häntä opastan ja hoidan sen mitä tarvitsee.
Ja itse olen lapseni hoitanut lukuunottamatta päiväkotia ja koulua,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Satu variksen poikasista.
Isä varis kuljettaa poikastaan selässään suon yli.Kysyy poikaseltaan,kun vanhenen, kuljetatko vuorostasi minua selässäsi kun en enää itse kykene lentämään?
Poikanen vastaa,kyllä kuljetan.
Varisisä tipauttaa poikasen suohon.
Sama tapahtuu seuraavan poikasen kohdalla.
Varis isä kuljettaa kolmasta poikastaan selässään ja esittää saman kysymyksen. Poikanen vastaakin seuraavasti,isä kun minä olen sen ikänen kun sinä nyt niin toivon että minulla olisi omia poikasia joita kuljettaa selässäni.
Tämän poikasen isävaris kuljetti suon yli turvaan.Toinen tarina, joka ei tainnut ollakaan satua:
Isä veisteli puusta astiaa ja poika kysyi, mikä siitä tulee. Isä vastasi: "teen tästä kaukaloa, josta isoisä saa syödä". Poikakin sitten eräänä päivänä veisteli jotain , ja isä kysyi, mitä siitä tulee. "Teen tästä kaukalon, josta sinä saat syödä sitten, kun tulet vanhaksi".
Tuo toinen tarina löytyi meidän. kansakoulukirjasta. En tosin muista minkä oppiaineen. Jotenkin jäi tuo tarina mieleen ja siinä oli sitten vielä piirretty todella liikuttava kuva pienestä pojasta lattialla vuolemassa kaukaloa ja pöydää taaempana istuivat kiukkuisen näköinen isä ja huolestuneen näköinen äiti sekä nöyrästi alaspäin katsova isoisä. Ja tuon tarinan muistan aina kun tulee puhe vanhustenhoidosta. Ja muistan silloinkin alakouluikäisenä miten hirveän pahalta tuo tarina tuntui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoidin puolisoni toista vanhempaa meillä kotona 15 v. Oli sitä siinä ihan tarpeeksi. Loppuaika hoivakodissa, koska enää en jaksanut ja kuntonsa oli jo huono. Tiedän, mitä se on. Ap, olet vapaa kokeilemaan. Kaikki oma elämä pitää tosin olla valmis jättämään.
Minä olen oman äitini omaishoitaja, ollut jo kymmenen vuotta.
ap
Annas kun arvaan:
- äidilläsi ei ole dementiaa, joten hän ei karkaile, ei ole aggressiivinen eikä muutenkaan vaadi koko ajan vahtimista ja ole hankalasti hoidettava
- sinulla ei ole omia lapsia eikä muita velvoitteita, ei edes hyvin paljon harrastuksia eikä sosiaalista elämää
- saat asua ilmaiseksi äitisi luona samassa taloudessa, joten sinulla ei ole tavanomaisia ruoka- ja asumiskuluja ja pikkuinen omaishoitotuki riittää sinun tarpeisiin
- sinulla ei ole sellaista koulutusta ja ammattia, että voisit päästä töihin
Meni vähän pieleen. Totta on että äidilläni ei ole varsinaista dementiaa eikä häntä tarvitse ihan koko ajan vahtia. Minulla on omia lapsia, minulla on myös harrastuksia, sellaisia yksinäisiä harrastuksia. Sosiaalista elämää minulla ei ole. En asu ilmaiseksi äitini luona vaan omistan talon, jonne äitini on muuttanut. Minä maksan omat ruokalaskuni ja kaikki asunnon menot. Koulutukseltani olen filosofian maisteri.
ap
Miksi täällä vauva.fi:ssä suhtaudutaan halveksivan pahansuovasti omaishoitajiin ja niihin, jotka yrittävät huolehtia vanhemmistaan? Katsokaa nyt! Syytetään omaishoitajia marttyyreiksi jne.
Ei niitä lapsia voi töihinkään ottaa mukaan.