Laitetaanko vanhus liian helposti hoitokotiin?

Vierailija kirjoitti:

Ei onnistu. Kriteerit hoitolaitokseen pääsyyn on tiukat. Täytyy olla täysin muistamaton ettei selviä yksin ollenkaan tai sitten lähes liikuntakyvytön, että tarvitsee apuvälineitä ja tilat pitää olla sopivat. Ei hoitolaitokset ole enää kuten -80 luvulla, jolloin vanhukset oli vielä monissa laitoksissa aktiivisia harrastajia, jotka ulkoili ja hoidivat itse asioitaan. Nyt ovat täysin autettavia.

Ihmiset käy töissä. Ei voi jäädä hoitaan vanhusta 200€ omaistuella.

Anoppini sai kylläkin 400 €/kk dementtisen miehensä hoidosta, vaikka kotiapukin kävi.

Vierailija kirjoitti:

Molemmilla vanhemmillani on muistisairaus.  Isä 89 v, äiti 86 v.  Kun 80-vuotispäiväni lähenee, taidan lähteä ilman kännykkää pitkälle erämaavaellukselle Lappiin..

Pyh, vanhempana sitä elämänhalut vaan kasvaa, kun oikeasti tajuaa, että elämä on kohta ohi  -  siinä hetkessä elämä tuntuu tosi arvokkaalta ja mukavalta, kun pitäisi pois lähteä.

Tietysti, jos on kovin sairas, haluaakin lähteä, mutta terveellä ja hyvin toimeentulevalla vanhuksella on sitä elämänhalua ihan loppuun asti.

Monet nuoret ei osaa sillä tavoin arvostaa elämää, koska eivät vielä oikein tajua elämän arvokkuutta.

Ei järjestely sovi kuin jokseenkin toimintakykyiselle vanhukselle, jos lapsensa käy töissä. Kotiäideille/isille pitäisi olla itsestäänselvyys, että hoitaa myös vanhukset. Sitten vasta hoitoon, kun kotona oleva omainen menee itse töihin kodin ulkopuolelle.. 

Minua ei kiinnostaa hoitaa vanhempiani jotka pahoinpitelivät minua lapsena eivätkä auttaneet kun opiskelin tai olin työtön vaikka ovat varakkaita. Ostakoot hoitonsa rahalla 

Vierailija kirjoitti:

Ei järjestely sovi kuin jokseenkin toimintakykyiselle vanhukselle, jos lapsensa käy töissä. Kotiäideille/isille pitäisi olla itsestäänselvyys, että hoitaa myös vanhukset. Sitten vasta hoitoon, kun kotona oleva omainen menee itse töihin kodin ulkopuolelle.. 

Kuka muuttaa, kotivanhempi, koko perhe vai vanhukset? Miten homma toimii, kun vanhukset asuu kolmella eri paikkakunnalla ja välimatkaa on satoja kilometrejä?

Vierailija kirjoitti:

Ei järjestely sovi kuin jokseenkin toimintakykyiselle vanhukselle, jos lapsensa käy töissä. Kotiäideille/isille pitäisi olla itsestäänselvyys, että hoitaa myös vanhukset. Sitten vasta hoitoon, kun kotona oleva omainen menee itse töihin kodin ulkopuolelle.. 

Juu tänne kaksioon olisikin hyvä ottaa kahden lapsen lisäksi meidän (molempien vanhempien) vanhemmat. Vai olisinko velvollinen hoitamaan vain omani, mitä jos mieheni ei halua appivanhempien kanssa asumaan samaan huoneeseen?

Sulla ei taida olla juurikaan tietoa millaista se elämä dementikon kanssa (tai lasten) kanssa voi olla.

No jos on iso talo ja aikaa ja kärsivällisyyttä/aitoa halua hoitaa niin mikäs siinä.

Moni on kyllä ennen vanhaan kokenut omaisten nurkissa paljon huonompaa kohtelua kuin missään hoivakodissa.

Anoppi oli muistisairas ja hän asui niin kauan omassa kodissa kunnes tuli vaara tilanne. Sai sitten paikan hoivakodista ja hänellä oli oma huone + kylppäri. Hoito oli hyvää.

Meillä on vain neliö ja meitä oli 4 joten mihin se mummeli olisi pitänyt panna...olkkarin nurkkaako? Ja miten olisi päivät pärjännyt yksin meillä kun ei pärjännyt omassa kodissaankaan?

Vierailija kirjoitti:

Minusta ihmiset ovat aika lailla itsekkäitä. Isovanhempia vaaditaan hoitoavuksi, kun lapset ovat pieniä, mutta lasten lähdettyä kodista ei oteta isovanhempia (siis niitä omia vanhempia, jotka tuolloin ovat noin 80 v ikäisiä) osaksi perhettä. Viisikymppiset haluavat elää omaa elämäänsä, on parisuhde ja koira ja harrastukset ja se lastenhoidossa auttanut isovanhempi hylätään mieluummin laitokseen kuin hoidetaan itse.

Lopeta trollaaminen ole hyvä. Lue aikaisempia viestejä, niin tajuat mikä on realistista ja mikä ei.

EsPeRi = Estottomat P*rseilevät Rikkaat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika hankala olisi ottaa muistisairas anoppi meille asumaan, kun me molemmat aikuiset ollaan työelämässä. Mummi joutuisi olemaan päivät yksin kotona eikä enää pysty itse huolehtimaan ruokiaan tai muutenkaan itseään. Eksyy yksin ulkona, mutta menee kyllä mielellään ulos, jos oven löytää.

Teitä on kuitenkin siinä kaksi. Jos pystyisitte työvuoronne esim. järjestämään siten, että toinen voisi olla aina kotosalla.

ap

Jos lapsen saa joskus kaverille yökylään että saadaan olla oikeesti kaksin, niin mihis ne mummot ja papat menee kyläilemään? Vähemmälläkin pystyy polttamaan itsensä loppuun. Jossain perheessä voi niitä vanhuksia olla sitten 4... eihän ne mahdukaan mihinkään.

Mulla oli parhaimmillaan työ, taapero ja vanhemmat eri hoitokodeissa 20km kotoa eri suuntiin. Sekin oli yllättävän raskasta ja muulta suvulta ei tippunut kuin syyllistämistä siitä että vanhuksia ei (muka) käydä katsomassa. Siihen päälle sitten miehen suku satojen km päässä, sinnekin olisi pitänyt revetä aina välillä.

Tuskin helposti jos omaisuutta ja maksaa 5000 euroa.

Minun äitini sanoi jo aikoinaan kun oli vielä terve että hän EI sitten halua että minä tai miehensä häntä hoitaa jos hänestä tulee vanhuuden höperö. Teki selväksi että hoitokotiin vaan kärräätte. No äitini ei ehtinyt dementoitua koska kuoli 74v syöpään parissa kk. Oli kotisairaanhoidossa paitsi 2 viimeistä päivää koska morfiinia ja muita lääkkeitä meni niin paljon.

Äitini asuu muuttotappiokunnassa 500 kilsan päässä. Ehdottomasti kieltäytyy muuttamasta pois. Meillä oma 20 ihmistä työllistävä yritys. Eli pitäisikö minun muuttaa lapsuudenkotiini äidin avuksi ja jättää oma perheeni ja yritys tänne? Lopettaa yritystoiminta ja muuttaa työttömäksi pikkukaupunkiin?

Anoppi asuu kyllä samalla paikkakunnalla, hän on jo kertaalleen sytyttänyt asuntonsa palamaan. Siinä olisikin jännä elellä odotellessa, milloin talomme palaisi poroksi. Hän on myös ilkeä, puuttuu jokaiseen asiaan, haukkuu jatkuvasti muita ihmisiä. Omassa kodissa ei tarvitse kuunnella sellaista keneltäkään.

Ja milloin sitä omaa elämää olisi tarkoitus elää? Meillä isovanhemmat ovat hoitaneet lapsiamme tasan 0 tuntia 0 minuuttia. Nyt kun ovat teinejä, pitäisi jälleen omistautua hoitamiselle, ehkäpä seuraavat 15 vuotta. Milloin olisi ihan minun ikioman elämäni vuoro? Sen verran saa olla itsekäs, että ennen omaa vanhuutta ehtii tehdä jotain ihan vaan kahdestaan puolisonkin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ihmiset ovat aika lailla itsekkäitä. Isovanhempia vaaditaan hoitoavuksi, kun lapset ovat pieniä, mutta lasten lähdettyä kodista ei oteta isovanhempia (siis niitä omia vanhempia, jotka tuolloin ovat noin 80 v ikäisiä) osaksi perhettä. Viisikymppiset haluavat elää omaa elämäänsä, on parisuhde ja koira ja harrastukset ja se lastenhoidossa auttanut isovanhempi hylätään mieluummin laitokseen kuin hoidetaan itse.

Ja hyvää huomenta Porvoosta oletan?Eivät sinunkaan vanhempasi hoitaneet vuorostaan vanhempiaan kotona,älä yritä. Järki käteen.

Itse asiassa hoitivat. Ensin isovanhemmat asuivat omassa talossa samassa pihapiirissä ja kun pappa kuoli, mummi muutti asumaan vanhempieni kanssa ja isän lapseton veli muutti vanhaan mummolaan. Isä ja äiti kävi molemmat töissä, mutta tuossa vaiheessa isä vähensi työtunteja siten, että mummi oli kotona yksin korkeintaan 4 tuntia kerrallaan.

Järki käteen nyt.jos rakastat vanhempiasi,hoidat heidät itse. Nykyisin on myös erilaista vanhusten päivätoimintaa, mikä mahdollistaa "hoitajien" kokopäivätyön. Kyse on siitä, mitä sinä itse teet elämälläsi eli unohdatko vanhempasi, kun heistä ei ole enää hyötyä.

Tuo esimerkki samassa pihapiirissa asumisineen ei ole tätä päivää, jossa ihmiset on joutuneet muuttamaan satojen kilometrien päähän kotipaikkakunnaltaan opiskelemaan tai töihin. Itse esimerkiksi asun vanhemmistani 300 kilometrin päässä. Luuletko, että he haluavat vanhuksina muuttaa pois kotipaikkakunnaltaan, jossa heidän koko sosiaalinen elinpiirinsä on vuosikymmeniä ollut, täysin vieraaseen kaupunkiin? Vai pitäisikö minun ja puolisoni myydä talo, hulätä koko elämämme täällä ja muuttaa tuolle pikkupaikkakunnalle työttömiksi heitä hoitamaan? Koska työtä siellä ei meille ole. Tämä tilanne tuskin on mitenkään poikkeuksellinen.

Ei laiteta liian helposti. Halvaantunut ihminen joka tarvitsee kaikkeen avustamista, voi elää 5-10 vuotta hoitokodissa tai terveyskeskuksen vuodeosastolla. Kuka pystyisi kotona järjestämään hoidon,ja käymään samalla töissä?

Vierailija kirjoitti:

Äitini asuu muuttotappiokunnassa 500 kilsan päässä. Ehdottomasti kieltäytyy muuttamasta pois. Meillä oma 20 ihmistä työllistävä yritys. Eli pitäisikö minun muuttaa lapsuudenkotiini äidin avuksi ja jättää oma perheeni ja yritys tänne? Lopettaa yritystoiminta ja muuttaa työttömäksi pikkukaupunkiin?

Anoppi asuu kyllä samalla paikkakunnalla, hän on jo kertaalleen sytyttänyt asuntonsa palamaan. Siinä olisikin jännä elellä odotellessa, milloin talomme palaisi poroksi. Hän on myös ilkeä, puuttuu jokaiseen asiaan, haukkuu jatkuvasti muita ihmisiä. Omassa kodissa ei tarvitse kuunnella sellaista keneltäkään.

Ja milloin sitä omaa elämää olisi tarkoitus elää? Meillä isovanhemmat ovat hoitaneet lapsiamme tasan 0 tuntia 0 minuuttia. Nyt kun ovat teinejä, pitäisi jälleen omistautua hoitamiselle, ehkäpä seuraavat 15 vuotta. Milloin olisi ihan minun ikioman elämäni vuoro? Sen verran saa olla itsekäs, että ennen omaa vanhuutta ehtii tehdä jotain ihan vaan kahdestaan puolisonkin kanssa.

No, älähän nyt liioittele. Olettehan te puolisonne kanssa touhunneet kun teillä on kaksi lastakin...

Jokainen joka pystyy ja haluaa hoitaa itse vanhukset niin siitä vaan. Mutta ihan turha tulla toisia tuomitsemaan jos ei pysty/halua!

No tikahdunpa nauruun.

Kyllä nyt taas sädekehä kiiltää kun pääsee kehumaan kuinka MINÄ hoidan ja huolehdin. 

Miksei omaishoitaja saisi ottaa kunniaa työstään? En minä ainakaan kadehdi heidän osaansa hetkeäkään. Itselläni on äiti, joka on iäkäs, asuu kotona, on omatoiminen, mutta hieman liikuntarajoitteinen. Hän tarvitsee apua pelkästään ruokaostoksilla käyntiin ja esim. purkkien ja tölkkien avaamiseen. Joten onneksi ollaan näin hyvin pärjätty. Tärkeintä kai omaisen kannalta on kuitenkin se, että hoidettavan päänuppi toimii.