Lue keskustelun säännöt.
Laitetaanko vanhus liian helposti hoitokotiin?
30.01.2019 |
Mitä mieltä olette? Olisiko monessa tapauksessa kuitenkin mahdollista, että lapset hoitaisivat vanhempiaan, ottaisivat omaan kotiinsa asumaan?
Kaikilla vanhuksilla ei tietenkään ole omia lapsia tai sukulaisia, jotka heistä pitäisivät huolta ja heidän hoitamiseensa kannattaisi pikemminkin panostaa.
Meidän vanhempamme ovat pitäneet meistä hyvää huolta. Olisiko meidän vuoro auttaa?
Muistakaa, että me kaikki vanhenemme koko ajan.
Kommentit (182)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ihmiset ovat aika lailla itsekkäitä. Isovanhempia vaaditaan hoitoavuksi, kun lapset ovat pieniä, mutta lasten lähdettyä kodista ei oteta isovanhempia (siis niitä omia vanhempia, jotka tuolloin ovat noin 80 v ikäisiä) osaksi perhettä. Viisikymppiset haluavat elää omaa elämäänsä, on parisuhde ja koira ja harrastukset ja se lastenhoidossa auttanut isovanhempi hylätään mieluummin laitokseen kuin hoidetaan itse.
Ja hyvää huomenta Porvoosta oletan?Eivät sinunkaan vanhempasi hoitaneet vuorostaan vanhempiaan kotona,älä yritä. Järki käteen.
Itse asiassa hoitivat. Ensin isovanhemmat asuivat omassa talossa samassa pihapiirissä ja kun pappa kuoli, mummi muutti asumaan vanhempieni kanssa ja isän lapseton veli muutti vanhaan mummolaan. Isä ja äiti kävi molemmat töissä, mutta tuossa vaiheessa isä vähensi työtunteja siten, että mummi oli kotona yksin korkeintaan 4 tuntia kerrallaan.
Järki käteen nyt.jos rakastat vanhempiasi,hoidat heidät itse. Nykyisin on myös erilaista vanhusten päivätoimintaa, mikä mahdollistaa "hoitajien" kokopäivätyön. Kyse on siitä, mitä sinä itse teet elämälläsi eli unohdatko vanhempasi, kun heistä ei ole enää hyötyä.
Se päivätoiminta on sopivaa vain kohtuullisen hyväkuntoisille, ei sinne oteta muutaman tunnin intervallijaksolle. Aiemmin iäkkäät myös kuolivat aiemmin ja parempikuntoisina, nyt elämää venytetään väkisin ja vanhukset ovat paljon huonommassa kunnossa, joten kertomuksellasi ei ole mitään virkaa.
Niinpä tietenkin, koska sinä et halua tehdä yhtä paljon omien vanhempiesi takia kuin he aikanaan auttoivat sinua lastenhoidossa, jotta pääsit treffeille miehesi kanssa. Ei vanhuksen elämää kukaan väkisin venytä, parempi ravitsemus ja aikaisempaa helpompi työ mahdollistavat sen, että eletään pitempään. Sinä tietenkin toivot, että vanhempasi kuolisivat nopeasti, jotta pääset heistä pikaisesti eroon, joten ymmärrettävästi olet sitä mieltä, että kertomuksellani ei ole mitään virkaa. Kaltaisiasi kylmiä ihmisiä on töissä yksityisissä hoitolaitoksissa ja heillä on sama ajatius eli vanhuksen kuuluukin menehtyä nopeasti eikä olla vaivana.
Nämä onkin ihan verrattavissa olevia asioita: lapsi on 2-3 kertaa vuodessa yhden yön yökylässä isovanhempien luona vs. minä jään työelämästä pahimmillaan kymmeneksi vuodeksi pois hoitamaan muistisairasta?? Sanoisin, että tuota lastenhoitoapua vastaa se, että vanhusta käydään kotona auttamassa, hoidetaan asioita ja aikanaan käydään katsomassa siellä palvelutalossa säännöllisesti, ei se että luovutaan omasta elämästä vuosikausiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoidin puolisoni toista vanhempaa meillä kotona 15 v. Oli sitä siinä ihan tarpeeksi. Loppuaika hoivakodissa, koska enää en jaksanut ja kuntonsa oli jo huono. Tiedän, mitä se on. Ap, olet vapaa kokeilemaan. Kaikki oma elämä pitää tosin olla valmis jättämään.
Minä olen oman äitini omaishoitaja, ollut jo kymmenen vuotta.
ap
Ahaa,olet siis itsekin eläkkeellä? No ,oletko keskustellut lapsesi/lapsiesi kanssa,hoitavatko sinua kotona kun se aika tulee?Täytyykö heidän,koska sinäkin olet äitiäsi hoitanut?
Ei tarvitse
ap
Miksi ei tarvitse.Eikö kirjotuksesi koskekkaan omia lapsiasi vaan pelkästään muuta suomen kansaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika hankala olisi ottaa muistisairas anoppi meille asumaan, kun me molemmat aikuiset ollaan työelämässä. Mummi joutuisi olemaan päivät yksin kotona eikä enää pysty itse huolehtimaan ruokiaan tai muutenkaan itseään. Eksyy yksin ulkona, mutta menee kyllä mielellään ulos, jos oven löytää.
Teitä on kuitenkin siinä kaksi. Jos pystyisitte työvuoronne esim. järjestämään siten, että toinen voisi olla aina kotosalla.
ap
Ap ,oletko itse eläkeikää lähestymässä? Rupeeko mietityttään että mitäs kun vielä vanhenet. Ilmeisesti haluaisit jäädä lapsiesi niskoille?Ei kiinnosta hoitokotiin joutuminen?
Sun tekstisi osoittaa että joko itse olet ruvennut miettimään omaa kuolevaisuuttasi tai sitten sulla ei ole hajuakaan huonokuntoisten, muistisairaitten vanhusten avuntarpeesta.
Aikoinaan mummoni pyysi isääni (asuivat eri maissa) ryhtymään hoitamaan häntä. Isä ei suostunut,vaikka oli jo itsekin eläkkeellä.Tuolloin mummoni asui jo vanhainkodissa.
Kaikki vanhukset haluavat asua kotonaan niin kauan kun mahdollista.Lapset saisivat jäädä mielellään pois töistä heitä hoitamaan vanhuksen mielestä.Myös kiltti vanhus muuttuu itsekkääksi tässä tilanteessa.Minä olen 60v itse ja äitini on 95v. Olen ollut hänen omaishoitajansa jo 10 vuotta. Olen ottanut hänet asumaan luokseen. Kyllä minä omaa vanhenemistanikin olen joutunut kovasti miettimään, koska oma terveyteni on myös reistaillut. Päivä kerrallaan mennään eteenpäin.
ap
50 v.jätit työelämän siis? En ymmärrä ,mistä elät? Sillä hoitotuella?Äitisi eläkkeellä? Mistä elät kun mamma kuolee?
Saan työmarkkinatukea. Olen ollut työtön jo 20 vuotta. Saanhan minä vanhuuseläkettä kuten muutkin (muutaman vuoden kuluttua)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ihmiset ovat aika lailla itsekkäitä. Isovanhempia vaaditaan hoitoavuksi, kun lapset ovat pieniä, mutta lasten lähdettyä kodista ei oteta isovanhempia (siis niitä omia vanhempia, jotka tuolloin ovat noin 80 v ikäisiä) osaksi perhettä. Viisikymppiset haluavat elää omaa elämäänsä, on parisuhde ja koira ja harrastukset ja se lastenhoidossa auttanut isovanhempi hylätään mieluummin laitokseen kuin hoidetaan itse.
Ja hyvää huomenta Porvoosta oletan?Eivät sinunkaan vanhempasi hoitaneet vuorostaan vanhempiaan kotona,älä yritä. Järki käteen.
Itse asiassa hoitivat. Ensin isovanhemmat asuivat omassa talossa samassa pihapiirissä ja kun pappa kuoli, mummi muutti asumaan vanhempieni kanssa ja isän lapseton veli muutti vanhaan mummolaan. Isä ja äiti kävi molemmat töissä, mutta tuossa vaiheessa isä vähensi työtunteja siten, että mummi oli kotona yksin korkeintaan 4 tuntia kerrallaan.
Järki käteen nyt.jos rakastat vanhempiasi,hoidat heidät itse. Nykyisin on myös erilaista vanhusten päivätoimintaa, mikä mahdollistaa "hoitajien" kokopäivätyön. Kyse on siitä, mitä sinä itse teet elämälläsi eli unohdatko vanhempasi, kun heistä ei ole enää hyötyä.
Se päivätoiminta on sopivaa vain kohtuullisen hyväkuntoisille, ei sinne oteta muutaman tunnin intervallijaksolle. Aiemmin iäkkäät myös kuolivat aiemmin ja parempikuntoisina, nyt elämää venytetään väkisin ja vanhukset ovat paljon huonommassa kunnossa, joten kertomuksellasi ei ole mitään virkaa.
Niinpä tietenkin, koska sinä et halua tehdä yhtä paljon omien vanhempiesi takia kuin he aikanaan auttoivat sinua lastenhoidossa, jotta pääsit treffeille miehesi kanssa. Ei vanhuksen elämää kukaan väkisin venytä, parempi ravitsemus ja aikaisempaa helpompi työ mahdollistavat sen, että eletään pitempään. Sinä tietenkin toivot, että vanhempasi kuolisivat nopeasti, jotta pääset heistä pikaisesti eroon, joten ymmärrettävästi olet sitä mieltä, että kertomuksellani ei ole mitään virkaa. Kaltaisiasi kylmiä ihmisiä on töissä yksityisissä hoitolaitoksissa ja heillä on sama ajatius eli vanhuksen kuuluukin menehtyä nopeasti eikä olla vaivana.
Miksi kuvittelet vanhusten auttaneen lastenhoidossa? Elät omassa ihmeellisessä idyllissäsi, etkä tunnu ymmärtävän, ettei muu maailma toimi samoin. Omas elämää miettiessäni toivon todellakin kuolevani edes kohtuullisen hyväkuntoisena ja ajoissa, mielummin kuin elämästä enää mitään ymmärtämättömänä ja 10-20 vuotta vaipoissa makaavana ja kyllä, samaa toivoo vanhempani omalle osalleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoidin puolisoni toista vanhempaa meillä kotona 15 v. Oli sitä siinä ihan tarpeeksi. Loppuaika hoivakodissa, koska enää en jaksanut ja kuntonsa oli jo huono. Tiedän, mitä se on. Ap, olet vapaa kokeilemaan. Kaikki oma elämä pitää tosin olla valmis jättämään.
Minä olen oman äitini omaishoitaja, ollut jo kymmenen vuotta.
ap
Ahaa,olet siis itsekin eläkkeellä? No ,oletko keskustellut lapsesi/lapsiesi kanssa,hoitavatko sinua kotona kun se aika tulee?Täytyykö heidän,koska sinäkin olet äitiäsi hoitanut?
Ei tarvitse
ap
Miksi ei tarvitse.Eikö kirjotuksesi koskekkaan omia lapsiasi vaan pelkästään muuta suomen kansaa?
Vastasin, että ei tarvitse. Se riippuu olosuhteista. Itse olen tässä ketjussa ehdottanut, että me työttömät voisimme hoitaa vanhuksemme. Ei kaikkien ihmisten tarvitse vanhustenhoitoon osallistua, tai ainakaan heidän, joilla on ansiotyö.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Marttyyrina päivä kerrallaan elävät omaishoitajat ovat niitä, jotka haluaisivat kaikki muutkin samaan jamaan. Kirkastetaan omaa kruunua, vaikka voimat on loppu ja ikääkin on. Kova lause, kyllä. Olen se, joka hoidin 15 v. omaista meillä kotona. Tuo mentaliteetti tuli osaksi minunkin persoonaani sinä aikana. Onneksi nyt on uusi elämänvaihe omien teini-ikäisten lasten ja miehen kanssa. Sama mies ja perhe siis, me emme menneet rikki. Lähellä oli kyllä.
Vanhuksia ei todellakaan voi laittaa helposti hoitolaitoksiin, vaan niissä on yhä tiukkenevat rajat millainen vanhus saa yhteiskunnan apua::varallisuus, muistisairaudet, muu terveydentila.
Vanhempani ovat tehneet ikänsä lujasti töitä, opiskelleet akateemisiin ammatteihin omilla rahoillaan ja isä sijoittajalahjakkuutena kartoittanut heidän omaisuuttaan moninkertaisesti. He eivät saa edes taksiseteleitä varallisuutensa vuoksi. Noh, nyt joku karjuisi, että rikkailta vain kaikki pois. Minä karjun, että millä tavoin vanhempani ovat eläneet väärin maksaessaan myös ruhtinaalllisesti veroa kaikesta ansaitsemastaan? Luulisi nyt taksiseteleitä edes irtoavan.
Luojan kiitos heillä on ollut varaa kustantaa hoito- ja siivousapua kotiin kuin myös me lapset lapsinemme käymme auttamassa piha- ja kotitöissä. Tosin äitini ei suvaitse kuin ammattilaisia lähelleen ja on sitä mieltä, että jälkeläisten homma on seurustella ja olla läsnä. Me hoidamme sen ns rakkauspuolen vanhempiamme kohtaan.
Isän kuoltua äiti varasi välittömästi hyvävaraisten vanhusten senioritalosta kivan asunnon ja muuttaa sinne kesällä. Häntä kohdellaan siellä kuin normaalia ihmistä, jolla on vain enemmän haastetta selvitä jokapäiväisestä elämästä.
Kertokoot tämä myös sen murheellisen tarinan siitä, miten yhteiskuntamme muuttuu eriarvoisemmaksi ja vastuu varattomista vanhuksista kaatuu entisestään jälkeläisten harteille. Paluu elämään ennen sosiaalihuoltoa ja kansaeläkettä jonnekin sadan vuoden taakse!
Me olemme onekkaita ja äitimme saa itsenäisesti päättää loppu vuosistaan joutumatta olemaan kenenkään armoilla. Hän ei sitä kestäisi, on sen itse sanonutkin että haluaa elää omillaan, vahva nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan että omaistuki on tarkotettu hoitoa tarvitsevan partnerille. Esimerkiksi eläkkeellä oleva mies,vaimo hoitaa lievästi muistisairasta kotona. Ei tuo summa mitenkään korvaa pois töistä jäämistä.Entäpä miten käy oman tulevan eläkkeen,miten sitä kertyy kun on työikäinen omaishoitaja.Esimerkiksi dementikko elää hyvinkin kymmenisen vuotta diagnoosin saatuaan. Viimiset vuodet tarvitsee hoitoa ja passausta 24/7.Olen useasti miettinyt kertomusia valloista,missä sairaan kalliit hoivakodit.Omaisille ei siis ole varaa pistää vanhusta hoitokotiin. Hoidetaan pakosta kotona.Lapset käyvät töissä,kuka hoitaa näitä vanhuksia päivisin? Heitteille jäävät.
Kyllä omaishoidon tukea voivat saada myös muut kuin hoidettavan puolisto, esim. lapset voivat saada myös omaishoidon ´tukea vanhempiensa hoitamiseen.
Ymmärrän,mutta pärjäisikö se lapsi sillä.Musta ei mitenkään ok että lapsi rohmuaisi lisäksi sen vanhuksen eläkkeen itselleen.Big no no.
Kunnalliset vanhainkodit on hyviä paikkoja tänä päivänä. Ikävää, että niistä on pyritty eroon. Loistavaa hoivaa, hlökunta ei vaihdu, tunnelma on kuten vanhainkodissa kuuluukin. Yksityiset hoivakodit on kiiltävää kuorta, huijausta ja höttöä sisältä. Itsekin menin siihen lankaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostaako valtio minulle riittävän ison omakotitalon, jossa on tilat myös vanhemmilleni ja anopille? Tähän meidän nykyiseen asuntoon ei mahdu ja lisäksi vain äiti on siinä kunnossa, että pääsee liikkumaan rappusissa (asumme siis kerrostalossa). Mistä löytyy apuvoimia, jotka kantavat isän ja anopin tarpeen vaatiessa ulos?
Satu variksen poikasista.
Isä varis kuljettaa poikastaan selässään suon yli.Kysyy poikaseltaan,kun vanhenen, kuljetatko vuorostasi minua selässäsi kun en enää itse kykene lentämään?
Poikanen vastaa,kyllä kuljetan.
Varisisä tipauttaa poikasen suohon.
Sama tapahtuu seuraavan poikasen kohdalla.
Varis isä kuljettaa kolmasta poikastaan selässään ja esittää saman kysymyksen. Poikanen vastaakin seuraavasti,isä kun minä olen sen ikänen kun sinä nyt niin toivon että minulla olisi omia poikasia joita kuljettaa selässäni.
Tämän poikasen isävaris kuljetti suon yli turvaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varakkailta vanhuksilta todellakin otetaan kaikki irti, mitä lähtee. Eivät he tietenkään saa mitään tukia mistään, jos on säästöjä ja/tai sijoituksia. Todella kovia veronmaksajia ovat ikänsä olleet, mutta hoiva on kustannettava täysin itse. Nollille menee, jos useamman vuoden joutuu hoivapaikassa olemaan maksaen 50 000 - 60 000 eur vuodessa. Näin meillä meni.
Olen vanhustyössä hoivakodissa ja omasta kokemuksesta voin kertoa, että nykyisin ympärivuorokautiseen hoitoon tulevat vanhukset ovat todella monisairaita. Vaikkakin ulkoisesti olemus ja liikuntakyky olisi kohdillaan, on muistisairautta ja psyykeongelmaa niin paljon, että kotona oleminen on katsottu kyllä tappiin asti tukienkin kanssa.
Kuinka moni ottaisi kotiinsa vanhuksen, joka sotkee eritteillään verhot, matot ,peitot, jääkaapin sisällön ja ulko-oven.
Kuuntelisi huorittelua ja harhoja 24h.
Valvoisi, ettei vanhus karkaa aamuyöstä pihalle.
Selittäisi sata kertaa päivässä asioita ja maanittelisi ottamaan lääkkeitä.
Olemaan vahtina ja unohtamaan oman elämänsä sairastuen itse.
Nostamaan kaatunutta vanhusta lattialta useita kertoja päivässä.
Olemaan maalitauluna kiukkuiselle ihmiselle.
Vanhainkodissa ei ole herttaisia vanhuksia, joitten kanssa lauletaan ja retkeillään. On sekavia, aggressiivisia, vastustelevia vanhuksia. Osa omaisista näkee todellisuuden, osa syyttää omasta pahasta olostaan hoitajia.
Meillä on hyvä tiimi osastollamme, kohtelemme vanhuksia arvokkaasti ja pyrimme tekemään hyvän loppuelämän osaltamme. Hoidettaviin kiintyy ja jokaisen kuolema koskettaa. Vaikkakin se kuolema on heidän monen toiveena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika hankala olisi ottaa muistisairas anoppi meille asumaan, kun me molemmat aikuiset ollaan työelämässä. Mummi joutuisi olemaan päivät yksin kotona eikä enää pysty itse huolehtimaan ruokiaan tai muutenkaan itseään. Eksyy yksin ulkona, mutta menee kyllä mielellään ulos, jos oven löytää.
Teitä on kuitenkin siinä kaksi. Jos pystyisitte työvuoronne esim. järjestämään siten, että toinen voisi olla aina kotosalla.
ap
Ap ,oletko itse eläkeikää lähestymässä? Rupeeko mietityttään että mitäs kun vielä vanhenet. Ilmeisesti haluaisit jäädä lapsiesi niskoille?Ei kiinnosta hoitokotiin joutuminen?
Sun tekstisi osoittaa että joko itse olet ruvennut miettimään omaa kuolevaisuuttasi tai sitten sulla ei ole hajuakaan huonokuntoisten, muistisairaitten vanhusten avuntarpeesta.
Aikoinaan mummoni pyysi isääni (asuivat eri maissa) ryhtymään hoitamaan häntä. Isä ei suostunut,vaikka oli jo itsekin eläkkeellä.Tuolloin mummoni asui jo vanhainkodissa.
Kaikki vanhukset haluavat asua kotonaan niin kauan kun mahdollista.Lapset saisivat jäädä mielellään pois töistä heitä hoitamaan vanhuksen mielestä.Myös kiltti vanhus muuttuu itsekkääksi tässä tilanteessa.Minä olen 60v itse ja äitini on 95v. Olen ollut hänen omaishoitajansa jo 10 vuotta. Olen ottanut hänet asumaan luokseen. Kyllä minä omaa vanhenemistanikin olen joutunut kovasti miettimään, koska oma terveyteni on myös reistaillut. Päivä kerrallaan mennään eteenpäin.
ap
Tuo onnistuu niin kauan, kun äitisi on tietoinen ympäristöstä ja ajasta ja pystyy jonkin verran liikkumaan esim vessassa käynnit, ruokailut jne. Ja suurin osa heistä nykyisin asuu kotona, kotipalvelun ja omaisten turvin.
Laitoshoidossa olevat potilaat ovat heikkokuntoisia, vaipotettavia, kylvetettäviä, syötettäviä ja monisairaita, eivätkä ole tietoisia edes tästä ajasta ja ympäristöstä ja tälläisen kotihoito on mahdotonta, ilman ympärivuorokautista päivystä.
Meillä viimeinen vuosi mummin kanssa oli todella raskas, kun ei saatu hoitopaikkaa, vaikka hoitorinkissä oli 6 henkilöä.
Mummini kun saattoi sytyttää tulen yöllä sähköhellaan, leikellä vaatteitaan, karkailla yöllä, syödä kukkia ja kukkamullat ja mitä ihmeellisiä asioita. Ei tuntenut edes omia lapsiaan, vaan piti heitä varkaina jne.
Ja mikä pahinta, dementia muutti täysin hänen persoonansa, joka kuuluu sairauden kuvaan ja niin ihanasta mummosta tuli pahasupainen ja kiroileva mummo, joka meille omaisille oli raskasta, vaikka lääkärit sanoivatkin sen kuuluvan sairauteen.
Vierailija kirjoitti:
Varakkailta vanhuksilta todellakin otetaan kaikki irti, mitä lähtee. Eivät he tietenkään saa mitään tukia mistään, jos on säästöjä ja/tai sijoituksia. Todella kovia veronmaksajia ovat ikänsä olleet, mutta hoiva on kustannettava täysin itse. Nollille menee, jos useamman vuoden joutuu hoivapaikassa olemaan maksaen 50 000 - 60 000 eur vuodessa. Näin meillä meni.
Täällä ruotsissa kaikki yli 100.000 kr lasketaan omaisuudeksi. Elikkä jos mahdollista niin joku tommonen summa maksimissaan säästössä kun se aika tulee.
Hoivakotiin on vaikea päästä. Sinne ei laiteta.
Vanhuksien hoito on liian kuormittavaa lapsille.
Pitää hoitaa omakin perhe.
Tiedän mitä se ihan omasta kokemuksesta ja en jaksaisi hoitaa äitiäni.
Uupuisin itse ja teinit huostaanotettaisiin. Olen kuitenkin vastuussa omista lapsistani.
Äitini hoivakodissa. Saa hyvää hoitoa ja 5 kertaa päivässä ruuan.
Hänen kuntonsa nousi kohisten kun pääsi hoivakotiin.
Ei sinne hoivakotiin ketään laiteta, vaan sinne päästään, sillä sinne on todella pitkät jonot ja odotetaan paikkaa jopa vuoden, vaikka vanhus ei pärjää kotona edes kotipalvelun ja omaisten turvin.
Ja kuinkahan moni täällä on hoitanut demontoitunutta ja heikkokuntoista vanhusta, niin ruusuiset ovat kuvitelmat.
Vierailija kirjoitti:
Kunnalliset vanhainkodit on hyviä paikkoja tänä päivänä. Ikävää, että niistä on pyritty eroon. Loistavaa hoivaa, hlökunta ei vaihdu, tunnelma on kuten vanhainkodissa kuuluukin. Yksityiset hoivakodit on kiiltävää kuorta, huijausta ja höttöä sisältä. Itsekin menin siihen lankaan.
Äiti kunnallisessa ja ei mitään valitettavaa. Oikein hyvä paikka. Se on hänen kotinsa.
Hänellä kiva huone ja me sisustettiin se kivasti.
Ruokaa tulee ja vaipat vaihtuu.
Vierailija kirjoitti:
Ei onnistu. Kriteerit hoitolaitokseen pääsyyn on tiukat. Täytyy olla täysin muistamaton ettei selviä yksin ollenkaan tai sitten lähes liikuntakyvytön, että tarvitsee apuvälineitä ja tilat pitää olla sopivat. Ei hoitolaitokset ole enää kuten -80 luvulla, jolloin vanhukset oli vielä monissa laitoksissa aktiivisia harrastajia, jotka ulkoili ja hoidivat itse asioitaan. Nyt ovat täysin autettavia.
Ihmiset käy töissä. Ei voi jäädä hoitaan vanhusta 200€ omaistuella.
Anoppi, tänä vuonna 74, hoitaa aina vain raihnaammaksi käyvää miestään kotona, koska tämä on liian vaivainen laitokseen. Paikkaa olisi pitänyt hakea aiemmin.
Saan työttömyyskorvauksen (työmarkkinatuki), mutta en omaishoidontukea. Sitä on jaossa vain rajoitettu määrä.