Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Voiko tällaisen syyn takia perua häät ja rikkoa pitkän suhteen?
29.01.2019 |
Tottakai siis voi, mutta kannattaako... En ole enää edes niin nuori että voisi sanoa kaiken olevan vielä mahdollista. Olen 35, ja menossa naimisiin. Suhdetta on takana 7 vuotta. Mies on kaikin puolin hyvä ja täydellinen. Kuka tahansa olisi kiitollinen minun asemassani. Lapsikin suunnitteilla.
Paitsi että. Juuri äsken harrastimme seksiä, ja lähes purskahdin sen aikana itkuun. Vaikka olen pitkään yrittänyt muokata asennoitumistani ja pitää mielenkiintoa yllä erilaisilla luovilla ideoilla, niin tosiasia on että en tunne seksin aikana yhtään mitään. En kiihotu, ja nykyään ei mukana ole juurikaan edes lämpimiä tunteita. Seksi ei tunnu hyvältä, ei huonolta. Se ei tunnu miltään. Ja se on kauheaa.
Mies tietää asiasta, mutta muutosta ei saada aikaan. En tiedä olisiko se edes mahdollista. Mies ei ainakaan jaksa koko aikaa yrittää jotain, ja ymmärrän kyllä.
Sydän särkyy ja olo on katkera. Vuosikausia deittailin toinen toistaan huonompia miesehdokkaita, ja nyt kun kaikki muu toimii, tämä asia ei toimi. Ja yksinkään, lapsettomaksi en haluaisi jäädä.
Olen aivan masentunut. Tällaistako elämä sitten on? Koskaan ei voi olla kaikki hyvin?
Kommentit (184)
Mä sain orgasmeja viimeeksi kunsöin e-pillereitä, en sen jälkeen ole saanut. Mutta kyllä seksi on kivaa ja nautin siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä voisin kuvitella käyväni ammattiauttajalla asian selvittämiseksi. Olen valmis käyttämään kaikki keinot. Kova tie olisi tosin sekin: miten sanoa toiselle, että haluan ammattiapua siihen ongelmaan ettei seksi tunnu (fyysisellä tasolla) yhtään miltään?
On myös mielenkiintoinen ajatus että ongelmaa voisi tietämättäni olla muuallakin kuin makuuhuoneessa. Olen pitkään ajatellut ollenkaan kyseenalaistamatta, että minulla on hyvä mies, ellei jopa paras. Ja hyvä hän onkin, mutta ei kai tekisi pahaa miettiä rauhassa sitäkin, onko piilossa jotain muuta korjattavaa kuin tämä ilmeinen asia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mä sain orgasmeja viimeeksi kunsöin e-pillereitä, en sen jälkeen ole saanut. Mutta kyllä seksi on kivaa ja nautin siitä.
Ei todennäköisesti liity e-pillereihin ellet sitten pilleripäissäsi ole valinnut miestä, joka ei kiihota enää ilman pillereitä. Itse ainakin masentuisin jos menettäisin kyvyn saada orgasmin eikä seksi olisi enää yhtä kivaa.
Aikoinaan naisille neuvottiin levitä vain jalkasi ja ajattele isänmaata. Jos olet muuten terve , voi olla että se lopullinen " naimisiinmeno " aihettaa sinulle pakokauhua etkä voi rentoutua. Tuskin niitä häitä nyt tarvitsee perua. Matkustatte sitten jonnekin lämpimään ja varmaan pari lasia viiniä antaa sulle vapautta. Itse kyllä innostun helposti seksistä, mutta tiedän kuitenkin että maailma on täynnä äitejä, aina ollut jotka eivät tiedä mitään kiihotuksesta tai orgasmeista. Jos teillä on muuten luottamuksellinen suhde, niin aika nopeasti opitte toisistanne.
Oletko meditoinut koskaan? kokeile?
Hiljenny ja rentoudu mukavassa asennossa. Sulje silmäsi ja hengitä rauhallisesti ja syvään. Annan mielesi vaeltaa. Voit kuvitella vaikka jonkin kauniin paikan tai maiseman, missä olet. Anna asioiden tulla ja mennä mielessä vapaasti. Ota sitten tämä sun teema mieleesi, jota mietiskelet, kuulostele itseäsi, tunteitasi ja annan ajatuksen jälleen vaeltaa. Joskus tulee oivalluksia näinkin. :)
t. 102
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan naisille neuvottiin levitä vain jalkasi ja ajattele isänmaata. Jos olet muuten terve , voi olla että se lopullinen " naimisiinmeno " aihettaa sinulle pakokauhua etkä voi rentoutua. Tuskin niitä häitä nyt tarvitsee perua. Matkustatte sitten jonnekin lämpimään ja varmaan pari lasia viiniä antaa sulle vapautta. Itse kyllä innostun helposti seksistä, mutta tiedän kuitenkin että maailma on täynnä äitejä, aina ollut jotka eivät tiedä mitään kiihotuksesta tai orgasmeista. Jos teillä on muuten luottamuksellinen suhde, niin aika nopeasti opitte toisistanne.
Miksi kaikki neuvovat menemään ensin naimisiin ja vasta sitten katsomaan saadaanko yksi kuitenkin aika merkittävän tasoinen ongelma suhteessa ratkaistua? Ap on kertonut, että yritystä saada seksi toimimaan on ollut, joten on väärä oletus, että häiden jälkeen lasi pari viiniä auringossa auttaa aloittajaa rentoutumaan ja seksi alkaa sujua. Ei ole auttanut tähänkään mennessä.
Pari- tai seksuaaliterapiaa minä suosittelisin, samoin lääkärissä käyntiä koska syy voi piillä myös ihan jossain fyysisessä sairaudessa, hormonitoiminnan häiriössä tms. Jos nyt neuvottaisiin ensin selvittämään tuo puoli ja korjaamaan suhde ennen lopullista sitoutumista (vaikka joku neuvoikin tekaisemaan lapset ja etsimään romantiikkaa sitten joskus elämän ehtoopuolella...)
Jos mies on täydellinen ja heidän on tarkoitus jakaa elämänsä, niin mikä kiire tässä on? Ainoastaan lasten saannin kannalta on kiire, muttei lapsia kannata tehdä jos ei ole varma saako suhdetta toimimaan. Ensin suhde kuntoon ja sitten naimisiin, sitten lapset. Ap kuitenkin kuulostaa ihmiseltä, joka arvostaa intohimoa ja kaipaa sitä elämäänsä. Hän ei ole valmis sitoutumaan ennen kuin se löytyy eikä hänen silloin kannatakaan. Ihmiset ovat erilaisia, joidenkin asenne on "kaikkea ei voi saada, kunhan saa jotain", joidenkin asenne on "minulle tärkein pitää saada, muulla ei ole väliä"
Katso por noa. Ihan oikeesti. Läppäri sängynviereen ja mies sänkyyn.
Silleensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä sain orgasmeja viimeeksi kunsöin e-pillereitä, en sen jälkeen ole saanut. Mutta kyllä seksi on kivaa ja nautin siitä.
Ei todennäköisesti liity e-pillereihin ellet sitten pilleripäissäsi ole valinnut miestä, joka ei kiihota enää ilman pillereitä. Itse ainakin masentuisin jos menettäisin kyvyn saada orgasmin eikä seksi olisi enää yhtä kivaa.
No ei varmaan liity pillereihin, se oli aikaa kun olin 10 vuotta nuorempi ja pääsin ekaa kertaa harrastamaan seksiä.
Nykyään on eri mieskin, saan kyllä orgasmeja mutten sellaisia tajunnan räjäyttäviä mitä nuorempana tuli. Etsin pitkään sitä samaa, mutten löytänyt.
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan naisille neuvottiin levitä vain jalkasi ja ajattele isänmaata. Jos olet muuten terve , voi olla että se lopullinen " naimisiinmeno " aihettaa sinulle pakokauhua etkä voi rentoutua. Tuskin niitä häitä nyt tarvitsee perua. Matkustatte sitten jonnekin lämpimään ja varmaan pari lasia viiniä antaa sulle vapautta. Itse kyllä innostun helposti seksistä, mutta tiedän kuitenkin että maailma on täynnä äitejä, aina ollut jotka eivät tiedä mitään kiihotuksesta tai orgasmeista. Jos teillä on muuten luottamuksellinen suhde, niin aika nopeasti opitte toisistanne.
Jos jotkut on opetelleet toisistaan seitsemän vuotta ja seksi on käynyt vaan huonommaksi, niin mitä luulet naimisiin menon auttavan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko suhteenne muuttunut vuosien mittaan liian läheiseksi ja teistä tullut ns sisko ja veli?
Minulla se vie heri halun miestäni kohtaan. Sen aikaansaa ihan se jo, jos puhutaan liikaa arkeen liittyvistä asioista ja yhteisistä jutuista kuten kodin sisustamisesta tms, mistä tahansa arkisesta "tiimin" yhteisestä asiasta.
Silloin mua on auttanut se, että ollaan päätetty puhua vöhemmän. Kerran asetin miehelle hetkeksi puhekiellon muusta kuin sekdiin liittyvistä aiheista. Makuuhuoneessa tai illalla klo x jälkeen ei saa puhua mistään arkeen liittyvästä jne. Pitää etääntyä toisistaan tarpeeksi. Oliko se Tommy Hellsten vai joku vastaava psykologikirjailoja, joka on puhunit siitä, että läheisyys ja liika puhuminen vievät pois kemian. Eli että parisihdeterapiassa tehdään sellaisissa ongelmatapauksissa karhunpalvelus, kun vaan lähestytään ja puhutaan. Toki joissain tapauksissa se voi auttaa, mutta tällaidissa tilanteissa ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä sain orgasmeja viimeeksi kunsöin e-pillereitä, en sen jälkeen ole saanut. Mutta kyllä seksi on kivaa ja nautin siitä.
Ei todennäköisesti liity e-pillereihin ellet sitten pilleripäissäsi ole valinnut miestä, joka ei kiihota enää ilman pillereitä. Itse ainakin masentuisin jos menettäisin kyvyn saada orgasmin eikä seksi olisi enää yhtä kivaa.
No ei varmaan liity pillereihin, se oli aikaa kun olin 10 vuotta nuorempi ja pääsin ekaa kertaa harrastamaan seksiä.
Nykyään on eri mieskin, saan kyllä orgasmeja mutten sellaisia tajunnan räjäyttäviä mitä nuorempana tuli. Etsin pitkään sitä samaa, mutten löytänyt.
Anteeksi, kuulosti vain niin hullulta, että nauttisi edelleen seksistä jos kyky saada orgasmi olisi kadonnut yhdessä yössä. Hyvä, että nautit elämästäsi ja mies on sopiva. Voittehan tekin yrittää herätellä kipinää roihuamaan yhteisillä viikonloppureissuilla ym. kokemuksilla jos tuntuu, että jotain puuttuu. Jos olette tyytyväisiä niin sittenhän kaikki on hyvin. Onhan elämässä muutakin kuin seksi tietenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kumppani olisi muuten hyvä ja läheisyyttä olisi, voisin olla ilman seksiä vaikka loppu elämän.
M30
Olen ollut vuosia suhteessa, missä seksi ei toiminut, vaikka mies vaikutti hyvältä, pidin hänen ulkonäöstään jne. Ajattelin aina seksin jälkeen, että tätäkö (seksi)elämäni tulee olemaan. Erosimme. Onneksi. Muiden miesten kanssa ei vastaavaa ongelmaa ole ollut. Eikä niitä muita miehiä paljon ole, tämän yhden kanssa ei vaan natsannut. Nykyään olen ollut vuosia miehen kanssa, jonka kanssa seksi sytyttää aina. Helpottavaa ja nautinnollista elämää on sellainen entiseen yrittämiseen verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, vaikutat fiksulta ja ajattelevaiselta ihmiseltä. Kuinka kauan tätä "ei miltään" tuntumista on kestänyt? Anteeksi jos mainitsit siitä jo aiemmassa viestissä; ei osunut pikaluvulla silmiini.
Minulla on ollut pitkä suhde jossa seksi ei alkuhuumavaiheen jälkeen sytyttänyt minua, ja tilannetta yritettiin kohtalaisen aktiivisesti parantaa. Nyt olen suhteessa jossa seksi on aina toiminut lähes maagisen hyvin, mutta muissa asioissa on jouduttu opettelemaan yhdessäoloa aika alusta asti.
Kokemukseni näiden pohjalta on, että seksielämä oli vaikeampaa korjata. Emme olisi ikimaailmassa päässeet ex-mieheni kanssa sille tasolle päinkään, jossa olemme nykyisen kanssa ilman mitään yrittämistä. Nykyisen kanssa on ollut mm. kommunikaatiovaikeuksia, luottamuspulaa ja joskus valtataisteluja ja vastuunjakokysymyksissä ongelmia. Keskustelemalla ja toisiamme kannustamalla olemme kuitenkin saaneet näitä parannettua jo todella paljon siihen nähden, minkä verran edellisessä suhteessa seksi parani samalla yrittämisen määrällä. Kummassakaan miehessä ei ole lähtökohtaista vikaa, vaan molemmat ovat välittäviä ja aktiivisesti omaa käytöstään parantamaan pyrkiviä. Teoriani on, että seksiä vain on todella paljon vaikeampaa muuttaa toimivammaksi, jos ja kun ne kemiat ovat mitä ovat.
Kiitos tästä viestistä. Olet selvästi saanut kokemustesi kautta oikeaa viisautta,ja uskon tuon olevan ihan totta että harvaa asiaa on niin vaikea korjata kuin huonoa seksielämää. Minä vaan en voi helpolla alistua siihen ajatukseen, että kaikki muu toimiva ja ihana pitäisi tämän osa-alueen takia jättää taakse. Toisaalta olisi itsepetosta uskotella ettei sillä osa-alueella olisi mitään väliä. Sillä on.
Tätä on nyt jatkunut varmaan kolmisen vuotta, eli lyhyestä ajasta ei ole kyse. En tiedä mitä asialle voisi tehdä, sillä vaikka rakkautta ja hellyyttä on, en vain sängyssä tunne mitään!! Voisin luetella vaikka kauppalistaa pääni sisällä, niin tylsältä tuntuu.
Ap
Täällä taas sama kirjoittaja, jolle tuossa vastasit. Edellisessä suhteessa minäkin olin sitä mieltä että suhde on lähes täydellinen seksiongelmia lukuunottamatta. Itse asiassa en pitänyt edes seksiä suurena ongelmana, koska sitä kuitenkin oli ja nautin siitä jonkin verran. Ero meille tuli lopulta siksi, että lapsihaaveet eivät kohdanneet. Silloin tuntui todella vaikealta luopua niin "täydellisestä" suhteesta, mutta nykyään olen eri mieltä ja iloinen, että ero tuli.
Listaan tähän vielä asiat, jotka ovat kunnossa nykyisessä suhteessani mutta edellisessä eivät olleet - erityisesti ne, joiden tunnen vaikuttavan seksin toimivuuteen:
- koen, että voin olla täysin oma itseni mieheni seurassa ja hän hyväksyy minut sellaisena kuin olen,
- voin kertoa hänelle salaisimmat ja noloimmatkin ajatukseni ja tunteeni (seksiin mutta myös muihin elämänalueisiin liittyen),
- puhumme seksistä paljon, niin hyvistä kuin vähemmän hyvistä jutuista,
- seksiä ei koskaan harrasteta silloin, jos jomman kumman ei aidosti tee mieli,
- ei ole mikään ongelma lopettaa vaikka kesken seksin, jos fiilis menee (kumpikaan ei loukkaannu),
- mies ei vierasta tunteista puhumista,
- minulle on täysin selvää, että mies pitää minua haluttavana, kauniina ja seksikkäänä myös silloin kun löhöän verkkareissa ilman meikkiä,
- halailemme, suukottelemme ja hellimme toisiamme päivittäin ei-seksuaalisilla tavoilla
Nuo nyt ainakin. Miten arvioisit näiden asioiden olevan omassa suhteessasi?
Kerroit, että teillä seksi on kuitenkin toiminut neljä vuotta. Se on mielestäni aika pitkä aika siihen nähden, että olisitte jotenkin lähtökohtaisesti yhteensopimattomia. Alkuhuuma hiipuu yleensä maksimissaan kahdessa vuodessa. Se on mielestäni hyvä merkki!
Ehdottaisin että älkää kuitenkaan vielä menkö naimisiin, vaan keskittykää hoitamaan suhdetta ja seksuaalisuuttanne. Naimisiin ehtii sitten myöhemminkin.
Te olette jo naimisissa, yhdyntä = avioliitto ;)
Mutta terapiaa suosittelen, yhdessä ja erikseen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, vaikutat fiksulta ja ajattelevaiselta ihmiseltä. Kuinka kauan tätä "ei miltään" tuntumista on kestänyt? Anteeksi jos mainitsit siitä jo aiemmassa viestissä; ei osunut pikaluvulla silmiini.
Minulla on ollut pitkä suhde jossa seksi ei alkuhuumavaiheen jälkeen sytyttänyt minua, ja tilannetta yritettiin kohtalaisen aktiivisesti parantaa. Nyt olen suhteessa jossa seksi on aina toiminut lähes maagisen hyvin, mutta muissa asioissa on jouduttu opettelemaan yhdessäoloa aika alusta asti.
Kokemukseni näiden pohjalta on, että seksielämä oli vaikeampaa korjata. Emme olisi ikimaailmassa päässeet ex-mieheni kanssa sille tasolle päinkään, jossa olemme nykyisen kanssa ilman mitään yrittämistä. Nykyisen kanssa on ollut mm. kommunikaatiovaikeuksia, luottamuspulaa ja joskus valtataisteluja ja vastuunjakokysymyksissä ongelmia. Keskustelemalla ja toisiamme kannustamalla olemme kuitenkin saaneet näitä parannettua jo todella paljon siihen nähden, minkä verran edellisessä suhteessa seksi parani samalla yrittämisen määrällä. Kummassakaan miehessä ei ole lähtökohtaista vikaa, vaan molemmat ovat välittäviä ja aktiivisesti omaa käytöstään parantamaan pyrkiviä. Teoriani on, että seksiä vain on todella paljon vaikeampaa muuttaa toimivammaksi, jos ja kun ne kemiat ovat mitä ovat.
Kiitos tästä viestistä. Olet selvästi saanut kokemustesi kautta oikeaa viisautta,ja uskon tuon olevan ihan totta että harvaa asiaa on niin vaikea korjata kuin huonoa seksielämää. Minä vaan en voi helpolla alistua siihen ajatukseen, että kaikki muu toimiva ja ihana pitäisi tämän osa-alueen takia jättää taakse. Toisaalta olisi itsepetosta uskotella ettei sillä osa-alueella olisi mitään väliä. Sillä on.
Tätä on nyt jatkunut varmaan kolmisen vuotta, eli lyhyestä ajasta ei ole kyse. En tiedä mitä asialle voisi tehdä, sillä vaikka rakkautta ja hellyyttä on, en vain sängyssä tunne mitään!! Voisin luetella vaikka kauppalistaa pääni sisällä, niin tylsältä tuntuu.
Ap
Täällä taas sama kirjoittaja, jolle tuossa vastasit. Edellisessä suhteessa minäkin olin sitä mieltä että suhde on lähes täydellinen seksiongelmia lukuunottamatta. Itse asiassa en pitänyt edes seksiä suurena ongelmana, koska sitä kuitenkin oli ja nautin siitä jonkin verran. Ero meille tuli lopulta siksi, että lapsihaaveet eivät kohdanneet. Silloin tuntui todella vaikealta luopua niin "täydellisestä" suhteesta, mutta nykyään olen eri mieltä ja iloinen, että ero tuli.
Listaan tähän vielä asiat, jotka ovat kunnossa nykyisessä suhteessani mutta edellisessä eivät olleet - erityisesti ne, joiden tunnen vaikuttavan seksin toimivuuteen:
- koen, että voin olla täysin oma itseni mieheni seurassa ja hän hyväksyy minut sellaisena kuin olen,
- voin kertoa hänelle salaisimmat ja noloimmatkin ajatukseni ja tunteeni (seksiin mutta myös muihin elämänalueisiin liittyen),
- puhumme seksistä paljon, niin hyvistä kuin vähemmän hyvistä jutuista,
- seksiä ei koskaan harrasteta silloin, jos jomman kumman ei aidosti tee mieli,
- ei ole mikään ongelma lopettaa vaikka kesken seksin, jos fiilis menee (kumpikaan ei loukkaannu),
- mies ei vierasta tunteista puhumista,
- minulle on täysin selvää, että mies pitää minua haluttavana, kauniina ja seksikkäänä myös silloin kun löhöän verkkareissa ilman meikkiä,
- halailemme, suukottelemme ja hellimme toisiamme päivittäin ei-seksuaalisilla tavoilla
Nuo nyt ainakin. Miten arvioisit näiden asioiden olevan omassa suhteessasi?
Kerroit, että teillä seksi on kuitenkin toiminut neljä vuotta. Se on mielestäni aika pitkä aika siihen nähden, että olisitte jotenkin lähtökohtaisesti yhteensopimattomia. Alkuhuuma hiipuu yleensä maksimissaan kahdessa vuodessa. Se on mielestäni hyvä merkki!
Ehdottaisin että älkää kuitenkaan vielä menkö naimisiin, vaan keskittykää hoitamaan suhdetta ja seksuaalisuuttanne. Naimisiin ehtii sitten myöhemminkin.
Nuo luettelemasi ovat tosi hyviä pointteja. Osa on meilläkin kunnossa: pystymme puhumaan toisillemme mistä tahansa (ainut ongelma on minulla ollut se, etten halua loukata toista), ja hellyyttä ja kosketuksia on koko ajan. Mies on luonnostaan varsinainen halinalle, aina koskemassa jollain tavalla. Se on hyvä. Jopa kadulla kävellessä hänen kätensä on ihan vähintään alaselälläni, ellemme ole käsikkäin.
Näen miehen myös usein seksikkäänä ja houkuttelevana. Siispä on ihmeellistä, että sänkyyn päästessä kaikki lopahtaa. Minä myös teen aloitteita, eli voin kyllä innostua siihen, mutta peiton alle päästyä saatankin toivoa etten olisi aloittanut koko hommaa... Eikä kyse ole siitäkään että mies itsekkäästi keskittyisi vain omaan nautintoonsa. Minusta vaan ei tunnu juuri miltään.
Ap
Niin ja ymmärrän hyvin neuvon lykätä häitä. Tällä hetkellä tuntuu että se voisikin vähentää paineita...
Ap
Nautitko suuseksistä? Jos sinä saisit fyysistä nautintoa siitä ja mies yhdynnästä? Voisiko seksi sillä tavalla olla teille molemmille lämmin ja lähentävä kokemus?
Lisäyksenä edelliseen: Suuseksi voisi tuntua hyvältä silloinkin, kun ei alun perin ole ollut erityisen kiihottunut (jos siis kuitenkin haluaisi olla). Ehkä sen jälkeen muukin on mukavaa, vaikkei enää fyysisesti niin "tuntuvaa" eikä olisi paineita siitä, että yhdynnän pitäisi aiheuttaa voimakkaita fyysisiä tuntemuksia.
Alue: Aihe vapaa
:D