Voiko tällaisen syyn takia perua häät ja rikkoa pitkän suhteen?
Tottakai siis voi, mutta kannattaako... En ole enää edes niin nuori että voisi sanoa kaiken olevan vielä mahdollista. Olen 35, ja menossa naimisiin. Suhdetta on takana 7 vuotta. Mies on kaikin puolin hyvä ja täydellinen. Kuka tahansa olisi kiitollinen minun asemassani. Lapsikin suunnitteilla.
Paitsi että. Juuri äsken harrastimme seksiä, ja lähes purskahdin sen aikana itkuun. Vaikka olen pitkään yrittänyt muokata asennoitumistani ja pitää mielenkiintoa yllä erilaisilla luovilla ideoilla, niin tosiasia on että en tunne seksin aikana yhtään mitään. En kiihotu, ja nykyään ei mukana ole juurikaan edes lämpimiä tunteita. Seksi ei tunnu hyvältä, ei huonolta. Se ei tunnu miltään. Ja se on kauheaa.
Mies tietää asiasta, mutta muutosta ei saada aikaan. En tiedä olisiko se edes mahdollista. Mies ei ainakaan jaksa koko aikaa yrittää jotain, ja ymmärrän kyllä.
Sydän särkyy ja olo on katkera. Vuosikausia deittailin toinen toistaan huonompia miesehdokkaita, ja nyt kun kaikki muu toimii, tämä asia ei toimi. Ja yksinkään, lapsettomaksi en haluaisi jäädä.
Olen aivan masentunut. Tällaistako elämä sitten on? Koskaan ei voi olla kaikki hyvin?
Kommentit (184)
Vierailija kirjoitti:
Käytätkö pillereitä tai muuta hormonaalisia ehkäisyä? Se voi aiheuttaa tuollaista ”ei miltään” tuntumista.
Tämä! Itselläni vastaava tilanne juuri hormonaalisen ehkäisyn vuoksi. Olin aivan hämmästynyt halujen lisääntymisestä, etenkin miten se näyttäytyi kierron eri vaiheissa, luontaisesta kostumisesta, lopetettuani hormonaalisen ehkäisyn. Kannattaa ainakin kokeilla, jos on käytössä.
Kuulostaa siltä että rakkautta on ja haluakin olla yhdessä. Miksi tarvitsisi mennä naimisiin? Jos lykkäätte koko häät tulevaisuuteen. Ja keskityt siihen mikä on tärkeää itsellesi. Voitko olla suhteessa rehellinen jne. Myös itse kallistun tuohon itsestäänselvyytenä pitämiseen. Omassa suhteessani elämme tuota toisinpäin. Mies sanoo,ettei tunne mitään. Tämä on vaatinut itseltä ainakin äärettömän paljon. Se on laimentanut tunteitani miestäni kohtaan, vaikka meillä on hellyyttä muulla tavalla. Ja ero on nykyään välillä mielessä, koska koen ettei se suhde ole miehestäkään "huoltamisen" arvoista. Meillä myös olen ehdottanut, että kävisi lääkärissä jne. Tuloksetta. Asiat on nyt vain näin. En tiedä miten kauan. Tähän mennessä on menty tällä tahdilla, että minä yritän tehdä aloitteita ja olla hienotunteinen.
En osaa samaistua tilanteeseesi,enkä siten välttämättä osaa auttaakkaan. Itse en saa kovinkaan usein mieheni kanssa orgasmia, mutta silti haluan seksiä hänen kanssaan usein. En osaa kuvitella harrastavani seksiä kenenkään toisen kanssa. Epäilen että koska rakkaus. Oletko aivan varma että rakastat miestäsi? Itselläni seksiä ei voisi olla ilman rakkautta. Sinulla voi olla toisin.
En jaksa uskoa että miehesi kauan jaksaa tilannetta. Miksi jaksaisi? Yksi kamalammista asioista onjos tuntuu ettei kelpaa eikä kiinnosta omana itsenään. Ikään kuin sääliseksiä aina.
Ei voi. Tai ei kannata. Ei se asia sillä ratkea, tai no jos aiot koko loppuelämäsi olla sitten yksinäsi...
Vastaas nyt ap: käytätkö hormonaalista ehkäisyä? Tätä on moni jo kysynyt. On todella yleinen syy haluttomuuteen.
Joo. Muistakin sitten kertoa kaikille häiden peruuntumise syy. :DDDDD
Vierailija kirjoitti:
Oletko meditoinut koskaan? kokeile?
Hiljenny ja rentoudu mukavassa asennossa. Sulje silmäsi ja hengitä rauhallisesti ja syvään. Annan mielesi vaeltaa. Voit kuvitella vaikka jonkin kauniin paikan tai maiseman, missä olet. Anna asioiden tulla ja mennä mielessä vapaasti. Ota sitten tämä sun teema mieleesi, jota mietiskelet, kuulostele itseäsi, tunteitasi ja annan ajatuksen jälleen vaeltaa. Joskus tulee oivalluksia näinkin. :)
t. 102
No mitä te oikein alapeukutatte :D tämä oli lisävinkki tuohon aiempaan viestiini. Ei siitä itsensä ja tunteidensa kuulostelusta varmasti ainakaan mitään haittaa ole. Usein vastukset löytyvät sieltä omasta mielestä ja sydämestä. Meditointi voi olla yksi rentouttava ja mukava keino lisätä iltsetuntemusta ja saada uutta näkökulmaa. Yksi keino muiden joukossa. Ei se tietenkään kaikkien juttu ole, eikä tarvi ollakaan. Meditoidakin voi monella tapaa. Tässä eräs tapa.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ite menis naimisiin tyypin kanssa, jota en aktiivisesti haluaisi ja josta en haaveilisi yksin ollessani.
Toki teille on voinut tulla joku huomaamaton ryppy rakkauteen, joka kannattaisi käydä selvittämässä terapiassa. Menkää naimisiin vasta kun olette varmoja.
Ai että seitsemän vuotta oltu yhdessä ja pitäisi haaveilla siitä samasta tyypistä aina yksin ollessaan? Aikamosia paineita luot.Oletko juuri aloittanut seuruselun ja max parin vuoden suhteita takana? Älä sure, ei se sinun miehesikään sinua mieti nkatessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vastaas nyt ap: käytätkö hormonaalista ehkäisyä? Tätä on moni jo kysynyt. On todella yleinen syy haluttomuuteen.
Vähintään kerran joka sivulla on todettu APN kertoneen ettei käytä hormonaalista ehkäisyä. Monesti klo se pitää sanoa ennenkuin uskotaan?
On jo vastannut ettei käytä hormoniehkäisyä.
Käy nyt jo vihdoin siellä lääkärissä/seksuaaliterapeutilla. Saat sieltä varmasti jotain ajattelun aihetta. Kun kerran tunnetta on muuten, mutta seksistä se on johonkin hävinnyt, niin asia on vielä korjattavissa. Se on vaan sinun nyt tehtävä itse, eikä kuviteltava mitään "theoikea"-hömppää.
No on kyllä aika vahva reagtio jos haluaa erota tommoisen takia. Vika kuullostaisi olevan sun omassa päässä. Miksi ylipäätänsä oot menossa naimisiin jos et ole varma mistään. Suosittelen parisuhdeterapiaa tai seksuaalinterapeuttia sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ite menis naimisiin tyypin kanssa, jota en aktiivisesti haluaisi ja josta en haaveilisi yksin ollessani.
Toki teille on voinut tulla joku huomaamaton ryppy rakkauteen, joka kannattaisi käydä selvittämässä terapiassa. Menkää naimisiin vasta kun olette varmoja.
Ai että seitsemän vuotta oltu yhdessä ja pitäisi haaveilla siitä samasta tyypistä aina yksin ollessaan? Aikamosia paineita luot.Oletko juuri aloittanut seuruselun ja max parin vuoden suhteita takana? Älä sure, ei se sinun miehesikään sinua mieti nkatessaan.
Päivänsädettä harmittaa kun joillakin menee hyvin sängyssä ja sen ulkopuolella? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ite menis naimisiin tyypin kanssa, jota en aktiivisesti haluaisi ja josta en haaveilisi yksin ollessani.
Toki teille on voinut tulla joku huomaamaton ryppy rakkauteen, joka kannattaisi käydä selvittämässä terapiassa. Menkää naimisiin vasta kun olette varmoja.
Ai että seitsemän vuotta oltu yhdessä ja pitäisi haaveilla siitä samasta tyypistä aina yksin ollessaan? Aikamosia paineita luot.Oletko juuri aloittanut seuruselun ja max parin vuoden suhteita takana? Älä sure, ei se sinun miehesikään sinua mieti nkatessaan.
Päivänsädettä harmittaa kun joillakin menee hyvin sängyssä ja sen ulkopuolella? :D
Sua harmittaa kun tajusit, että miehesi valehtelee :D eiei en katso prnoa,sä riität!
Vierailija kirjoitti:
Itse en menisi tuossa tilanteessa naimisiin. Hyva ja nautinnollinen seksi kuuluu liittoon. Jos et siita itse nauti, ei se varmaan ole hirveen kivaa puolisollekaan. Ei ole reilua kumpaakaan kohtaan tuollainen tilanne. Ja joo, eroaminen on pelottavaa, mutta usko pois, ei se pahempi vaihtoehto ole kuin menna naimisiin miehen kanssa jota et rakasta ja jonka kanssa seksi saa sinut itkemaan...
Saa itkemään kyllä, surusta nimittäin. No, itseäni ei nuo puuhat edes kiinnosta. Säästyypähän paljolta pahalta. Seksi tuntuu olevan yksi yleisimpiä riidanaiheita parisuhteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, vaikutat fiksulta ja ajattelevaiselta ihmiseltä. Kuinka kauan tätä "ei miltään" tuntumista on kestänyt? Anteeksi jos mainitsit siitä jo aiemmassa viestissä; ei osunut pikaluvulla silmiini.
Minulla on ollut pitkä suhde jossa seksi ei alkuhuumavaiheen jälkeen sytyttänyt minua, ja tilannetta yritettiin kohtalaisen aktiivisesti parantaa. Nyt olen suhteessa jossa seksi on aina toiminut lähes maagisen hyvin, mutta muissa asioissa on jouduttu opettelemaan yhdessäoloa aika alusta asti.
Kokemukseni näiden pohjalta on, että seksielämä oli vaikeampaa korjata. Emme olisi ikimaailmassa päässeet ex-mieheni kanssa sille tasolle päinkään, jossa olemme nykyisen kanssa ilman mitään yrittämistä. Nykyisen kanssa on ollut mm. kommunikaatiovaikeuksia, luottamuspulaa ja joskus valtataisteluja ja vastuunjakokysymyksissä ongelmia. Keskustelemalla ja toisiamme kannustamalla olemme kuitenkin saaneet näitä parannettua jo todella paljon siihen nähden, minkä verran edellisessä suhteessa seksi parani samalla yrittämisen määrällä. Kummassakaan miehessä ei ole lähtökohtaista vikaa, vaan molemmat ovat välittäviä ja aktiivisesti omaa käytöstään parantamaan pyrkiviä. Teoriani on, että seksiä vain on todella paljon vaikeampaa muuttaa toimivammaksi, jos ja kun ne kemiat ovat mitä ovat.
Kiitos tästä viestistä. Olet selvästi saanut kokemustesi kautta oikeaa viisautta,ja uskon tuon olevan ihan totta että harvaa asiaa on niin vaikea korjata kuin huonoa seksielämää. Minä vaan en voi helpolla alistua siihen ajatukseen, että kaikki muu toimiva ja ihana pitäisi tämän osa-alueen takia jättää taakse. Toisaalta olisi itsepetosta uskotella ettei sillä osa-alueella olisi mitään väliä. Sillä on.
Tätä on nyt jatkunut varmaan kolmisen vuotta, eli lyhyestä ajasta ei ole kyse. En tiedä mitä asialle voisi tehdä, sillä vaikka rakkautta ja hellyyttä on, en vain sängyssä tunne mitään!! Voisin luetella vaikka kauppalistaa pääni sisällä, niin tylsältä tuntuu.
Ap
Täällä taas sama kirjoittaja, jolle tuossa vastasit. Edellisessä suhteessa minäkin olin sitä mieltä että suhde on lähes täydellinen seksiongelmia lukuunottamatta. Itse asiassa en pitänyt edes seksiä suurena ongelmana, koska sitä kuitenkin oli ja nautin siitä jonkin verran. Ero meille tuli lopulta siksi, että lapsihaaveet eivät kohdanneet. Silloin tuntui todella vaikealta luopua niin "täydellisestä" suhteesta, mutta nykyään olen eri mieltä ja iloinen, että ero tuli.
Listaan tähän vielä asiat, jotka ovat kunnossa nykyisessä suhteessani mutta edellisessä eivät olleet - erityisesti ne, joiden tunnen vaikuttavan seksin toimivuuteen:
- koen, että voin olla täysin oma itseni mieheni seurassa ja hän hyväksyy minut sellaisena kuin olen,
- voin kertoa hänelle salaisimmat ja noloimmatkin ajatukseni ja tunteeni (seksiin mutta myös muihin elämänalueisiin liittyen),
- puhumme seksistä paljon, niin hyvistä kuin vähemmän hyvistä jutuista,
- seksiä ei koskaan harrasteta silloin, jos jomman kumman ei aidosti tee mieli,
- ei ole mikään ongelma lopettaa vaikka kesken seksin, jos fiilis menee (kumpikaan ei loukkaannu),
- mies ei vierasta tunteista puhumista,
- minulle on täysin selvää, että mies pitää minua haluttavana, kauniina ja seksikkäänä myös silloin kun löhöän verkkareissa ilman meikkiä,
- halailemme, suukottelemme ja hellimme toisiamme päivittäin ei-seksuaalisilla tavoilla
Nuo nyt ainakin. Miten arvioisit näiden asioiden olevan omassa suhteessasi?
Kerroit, että teillä seksi on kuitenkin toiminut neljä vuotta. Se on mielestäni aika pitkä aika siihen nähden, että olisitte jotenkin lähtökohtaisesti yhteensopimattomia. Alkuhuuma hiipuu yleensä maksimissaan kahdessa vuodessa. Se on mielestäni hyvä merkki!
Ehdottaisin että älkää kuitenkaan vielä menkö naimisiin, vaan keskittykää hoitamaan suhdetta ja seksuaalisuuttanne. Naimisiin ehtii sitten myöhemminkin.
Nuo luettelemasi ovat tosi hyviä pointteja. Osa on meilläkin kunnossa: pystymme puhumaan toisillemme mistä tahansa (ainut ongelma on minulla ollut se, etten halua loukata toista), ja hellyyttä ja kosketuksia on koko ajan. Mies on luonnostaan varsinainen halinalle, aina koskemassa jollain tavalla. Se on hyvä. Jopa kadulla kävellessä hänen kätensä on ihan vähintään alaselälläni, ellemme ole käsikkäin.
Näen miehen myös usein seksikkäänä ja houkuttelevana. Siispä on ihmeellistä, että sänkyyn päästessä kaikki lopahtaa. Minä myös teen aloitteita, eli voin kyllä innostua siihen, mutta peiton alle päästyä saatankin toivoa etten olisi aloittanut koko hommaa... Eikä kyse ole siitäkään että mies itsekkäästi keskittyisi vain omaan nautintoonsa. Minusta vaan ei tunnu juuri miltään.
Ap
Oletko kenties A-seksuaali? A-seksuaali voi tuntea seksuaalista vetovoimaa ja kiihottumista, muttei kuitenkaan saa mitään irti itse seksistä, tai ei välttämättä haluakaan seksiä fyysisesti. Seksistä haaveileminen, toisen himoitseminen jne. voivat olla vahvastikin läsnä, mutta itse asiaan meneminen ei anna yhtään mitään.
A-seksuaalisuuden tasoja on monia, kuten ns. tavallisen seksuaalisuudenkin. Joku ei halua olla seksin kanssa missään tekemisissä, ei edes ajatella sitä, kun jollain voi olla kova libido ja itsetyydytys on päivittäistä, mutta seksi toisen ihmisen kanssa ei nappaa eikä anna mitään. Ehkä korkeintaan "No ihan OK"-fiiliksen.
Me kehitymme ja kasvamme koko ajan, joten a-seksuaalisuuden taso voi muuttua osana luontaista kehittymisprosessia. Eihän kukaan ole läpi elämäänsä prikulleen samanlainen.
Olen itse ollut seksittä 15 vuotta, koska tarvitsen erittäin voimakkaan tunneyhteyden toiseen, enkä yleensä kiinnostu ihmisistä - suurin osa miehistä ja naisista ovat yhdentekeviä, ja viihdyn yksikseni. Libidoni on silti korkea ja tulen aidosti pahalle tuulelle, jos en saa säännöllisesti orgasmia. En vain tarvitse siihen ketään, osaan hoitaa asian itsekin ja olen siihen tyytyväinen.
Jos tässä olisi vain jokin ihan mukava OK mies, joka on hellä ja jolle seksi maistuu, en saisi siitä itse irti mitään ilman todella, todella, todella, todella syvää tunneyhteyttä - eikä sekään ole aina tae siitä, että kiinnostuisin miehestä seksuaalisesti. Minulla on useita todella rakkaita miespuolisia ystäviä, joiden käsiin jättäisin koko henkeni, mutta seksi kenenkään heidän kanssaan ei kiinnosta.
Oletteko kokeilleet leluja? P-rengas, sauva tms.
Niillä kyllä alkaa tuntumaan....
Mies ei saa sinua syttymään, joten myös miehellä on ongelma. Jos miehen mielestä ei ole ongelmaa, niin mies ei ole kiinnostunut tarpeistasi. Älä päästä miestä sisälle ennenkuin hän on tyydyttänyt sinut. Opetelkoon tai olkoon ilman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ite menis naimisiin tyypin kanssa, jota en aktiivisesti haluaisi ja josta en haaveilisi yksin ollessani.
Toki teille on voinut tulla joku huomaamaton ryppy rakkauteen, joka kannattaisi käydä selvittämässä terapiassa. Menkää naimisiin vasta kun olette varmoja.
Ai että seitsemän vuotta oltu yhdessä ja pitäisi haaveilla siitä samasta tyypistä aina yksin ollessaan? Aikamosia paineita luot.Oletko juuri aloittanut seuruselun ja max parin vuoden suhteita takana? Älä sure, ei se sinun miehesikään sinua mieti nkatessaan.
Päivänsädettä harmittaa kun joillakin menee hyvin sängyssä ja sen ulkopuolella? :D
Sua harmittaa kun tajusit, että miehesi valehtelee :D eiei en katso prnoa,sä riität!
En koskaan ole sanonut etteikö katsoisi tai tyydyttäisi itseään, luet rivien välistä kuten haluat ja asia ei tähän varsinaisesti liity.
Tähän asti olen riittänyt miehelleni ja hän minulle, ei ole kummallakaan ollut tarvetta käydä vieraissa. En kyllä tiedä missä välissä tuo pornoa katsoo, mutta jos työpaikan vessassa ravaa kädellä niin eipä oo minulta ollut sekään tähän mennessä pois. :) Itse en katso eikä kiinnosta.
Kuulostaa siltä, että pidät miestä itsestäänselvyytenä. Olet tottunut siihen, että hän on siinä sinun vierelläsi, jopa silloinkin kun seksielämässä on ongelmia.
Olen kokenut saman. Mulla ei ollut haluja ja seksielämä oli surkeaa. Silti luotin siihen, että mies pysyy siinä vierellä ja saan kyllä ongelman korjattua. No sitten kävi niin että mies halusi erota. Tajusin että olin pitänyt miestä itsestäänselvyytenä ja kauhistuin kun piti ajatella elämääni ilman häntä. Vaikka olin ollut haluton, tuntui kamalalta ajatukselta että en saisi koskaan enää harrastaa seksiä hänen kanssaan. No, ero peruuntui ja yhtäkkiä mun halut palasi kuin sormia näpsäyttämällä. Menettämisen pelko herätti jotain mun sisällä ja aloin nähdä miehen jotenkin uudessa valossa seksuaalisesti.