Lue keskustelun säännöt.
Elämäni paras päätös oli pako suhteesta, jossa kotitöiden jako ei onnistunut
29.01.2019 |
Jätin joitakin vuosia sitten kumppanin, joka ei osallistunut tasa-arvoisesti kotitöiden tekoon. Elämä on ollut mielettömän helppoa ja mukavaa sen jälkeen.
Kumppanini into osallistua kodin töihin hiipui pikku hiljaa yhteen muuton jälkeen. Lopulta oltiin tilanteessa, jossa minä en matkatyön, pitkien työpäivien, kotitöiden ja lemmikkien hoidon jälkeen ehtinyt enää nukkua tarpeeksi puhumattakaan siitä, että olisin ehtinyt harrastaa jotain. Meillä ei myöskään enää ollut lainkaan mukavaa yhteistä aikaa, koska kaikki se aika, jota en ollut töissä tai nukkumassa, kului kotitöiden parissa.
En ole missään tapauksessa raivosiisti, mutta tiettyjä asioita kotona nyt on vain pakko tehdä. Pyykkiä on pestävä, jotta saa puhtaita vaatteita, kaupassa on käytävä jotta saa ruokaa, eläinten vahingot pitää siivota lattialta, välillä on imuroitava. Keittiössä on pidettävä sellainen järjestys, että siellä mahtuu toimimaan. Kodin pitää olla sellaisessa kunnossa, että arkiset asiat sujuvat riittävän helposti eivätkä aiheuta ylimääräistä stressiä.
Kumppani työskenteli pääasiassa kotoa käsin vapailla aikatauluilla, mutta ei kyennyt kuitenkaan esimerkiksi käynnistämään pesukonetta päivän aikana. En sitä tosin olisi niin välttämättä edellyttänytkään, kunhan olisi sitten osallistunut toimintaan iltaisin ja viikonloppuisin. Uskon, että jos meistä kumpikin olisi esimerkiksi tehnyt 20 tai 30 minuuttia kotitöitä päivässä, plus lemmikkien hoito, kaikki olisi sujunut oikein hyvin. Kun se kaikki jäi minun vastuulleni, katastrofi oli valmis.
Käytännössä minä heräsin arkisin viideltä ja viikonloppuisin seitsemältä. Nukkumaan pääsin 23 maissa illalla. Lemmikkien hoitoon liittyvät pakolliset aamurutiinit jäivät hoitamatta, jos jätin ne kumppanin vastuulle. Hän nukkui niin kauan kuin nukutti. Viikolla soittelin joskus töistä, ja hän oli puoliltapäivin monesti vasta syömässä aamupalaa. Viikonloppuisinkaan hän ei kuitenkaan halunnut aamurutiineja hoitaa, koska ”hänelläkin on oikeus ottaa viikonloppuna rennommin”. Koskaan ei ollut minun vuoroni levätä.
Anelin apua, yritin kertoa väsymyksestäni, lopulta en jaksanut kuin itkeä. Kumppani koki käytökseni nalkuttamisena ja manipulointina ja reagoi tilanteeseen sulkeutumalla kokonaan. Käytännössä loppuaikoina minä itkin ja siivosin, hän istui jurona television edessä ja vaikeni. Useimpina arkipäivinä en ehtinyt työpäivän jälkeen istua kertaakaan alas ennen kuin oli jo aika mennä nukkumaan, ja kello oli siihenkin jo liian paljon. Lauantaiaamuna kello soi taas ennen seitsemää.
Meillä ei luojan kiitos ollut lapsia, joten lähteminen oli siinä mielessä helppoa. Olen jälkeen päin miettinyt, että tilanne vähintäänkin lähenteli henkistä väkivaltaa. En ole koskaan kokenut mitään niin syvästi loukkaavaa kuin se, että toinen katsoo vierestä ilmeettömänä kuinka minä uuvun täysin, reagoimatta asiaan mitenkään.
Kun pääsin omaan asuntooni, tuntui kuin taivas olisi auennut. Siivottavana ovat nyt vain omat ja lemmikkien sotkut, ja on paljon helpompaa olla yksin vastuussa itsestään kuin yksin vastuussa kahdesta aikuisesta, kun toinen käyttäytyy kuin pikkulapsi. En enää koskaan mistään hinnasta ryhdy suhteeseen, jossa toinen osapuoli ei osallistu tasapuolisesti kotitöihin. Kun käyn treffeillä, selvitän heti ensimmäisenä ihmisestä sen, onnistuvatko kotihommat ja mitä hän ajattelee kotitöiden jakamisesta. Jos arki muuttuu tällaiseksi kuin meillä oli, elämästä tulee aivan loputtoman kauheaa. Nuo vuodet tuntuvat nyt painajaiselta.
En puhunut tässä kirjoituksessa nyt tarkoituksella sukupuolista, koska en haluaisi, että tästä keskustelusta tulee taas sellainen ankea sukupuolien sota.
Kommentit (406)
Kuulostaa niin tutulta... Asuin kumppanin kanssa muutaman vuoden, ja lopulta tilanne eskaloitui niin, että otin ja lähdin. Tein täysipäiväisesti töitä ja kamppailin omien mielenterveysongelmieni kanssa, ja lisäksi mun harteille kasaantuivat ihan kaikki kotityöt ja mm. ruokakaupassa käynti. Mies teki osa-aikaisesti töitä ja oli pitkiä aikoja työttömänä, mutta panosti kotitöihin sen verran että kerran viikossa saattoi pyöräyttää koneellisen pyykkiä (tosin ei jaksanut niitä ripustaa kuivumaan).
Ja ennen kuin "naistenlehtihullu" alkaa osoitella sormella: mun siisteysstandardi on tosi vaatimaton. Mulle riittää, että kaapissa on puhtaita vaatteita, keittiössä puhtaita astioita, jääkaapissa ruokaa, vessanpöntössä ei ole paskaraitoja, nurkissa ei ihan kamalasti villakoiria ja esim. lattialle kaatuneet ruuat/juomat siivotaan pois. En ikinä ole halunnut asua missään säkenöivän puhtaassa sisustuslehtikodissa, ja enhän mä edes sisusta...
Ei me kaikki kotitöistä "nalkuttavat" olla mitään siisteysfriikkejä, Jotkut ihmiset vain ovat tuollaisia, ettei heitä haittaa käyttää vaikka samoja likaisia vaatteita viikon putkeen ja syödä ruuaksi keitettyä makaronia paljaaltaan, koska keittiöstä ei löydy enää muuta. Joko heidät on joku hyysännyt pilalle (yleensä äiti ja/tai entinen kumppani) tai sitten heitä ei yksinkertaisesti kiinnosta, tarpeeksi on se kun pysyy hengissä ja pään päällä on katto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Jos lapseton ihminen ei saa normaalin ajankäytön puitteissa huusholliaan hoidettua, niin silloin on kyllä ongelma tekijässä itsessään.
Jos teillä oli jotain useita tunteja ulkoilua ja hoitoa päivässä vaativia lemmikkejä, niin sitten ymmärrän, mutta sellaisten hankkiminen oli varmasti lähtökohtaisesti hyvin typerää ja harkitsematonta.
Normijärkiset ihmiset yleensä selviävät arjestaan ilman mitään ihmeellistä vääntöä ja marttyyrinkruunua. Jopa sellaiset, joilla on lapsia.
Itse asun kaksin mieheni kanssa isossa omakotitalossa, jossa on myös paljon pihatöitä plus remonttiprojekti kesken. Heräämme aamuisin 5:30 ja kotiin tulemme noin 18 maissa. Silti saan aivan vaivatta hoidettua kaikki siivoukset ja sisähommat yksin, mies hoitaa ulkohommat.
En usko, että normaali työssäkäyvä ihminen ei muka saisi tuollaisia normaaleja asioita hoidettua.
Oletko oikeasti miettinyt, mihin sun aika meni? Jos ongelma oli ne lemmikit, niin miten eroaminen auttoi siihen, olettaen, että lemmikit jäivät sinulle?
Minä en usko, että normaali ihminen on sellainen kynnysmatto joka hoitaa kaikki sisätyöt ja jättää kevyet pikku ulkopuuhastelut toiselle. Tämä ei vain ole NORMAALIA. Normijärkinen ihminen ei ole tuollainen kuin kuvailit. Pihatyöt ovat harrastuspuuhastelua, niitä ei tarvitse tehdä jos ei halua. Kyllä. Asun omakotitalossa. Kyllä. Piha on iso. Pihaharrastuksen kutsuminen työksi ei nyt vain ole normaalijärkisen puhetta.
Kyllä se kuule ihan työstä käy kun kolaa lumesta koko pihan. Joka on _iso_. Pari tuntia menee heittämällä. Plus talon lämmitys, joka tapahtuu puulla. Plus autoihin liittyvät asiat, mies hoitaa tuon kaiken.
Ei tulisi mieleenkään alkaa ulisemaan jostain tiskikoneen täyttämisestä!
Ovatko nykyajan ihmiset sellaisia, että kenelläkään ei ole velvollisuuksia, on vain oikeuksia? Kaksi tällaista kun menee yhteen, niin ei hyvää päivää.
Onneksi me ollaan miehen kanssa niin vanhoja, että ei jakseta riidellä mistään tasa-arvopaskasta. Kumpikin hoitaa hommansa, ja helvetin hyvin hoitaakin. Meillä on aina siistiä ja puhdasta, se on mulle kunnia-asia. Meillä ei mies tartu imuriin, piste.
Entäpä jos sun miehesi olis kuin APn puoliso ja istuis myrtsinä soffalla ku sä tekisit kaikki pikku kotihommat ulkona ja sisällä?
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Jos lapseton ihminen ei saa normaalin ajankäytön puitteissa huusholliaan hoidettua, niin silloin on kyllä ongelma tekijässä itsessään.
Jos teillä oli jotain useita tunteja ulkoilua ja hoitoa päivässä vaativia lemmikkejä, niin sitten ymmärrän, mutta sellaisten hankkiminen oli varmasti lähtökohtaisesti hyvin typerää ja harkitsematonta.
Normijärkiset ihmiset yleensä selviävät arjestaan ilman mitään ihmeellistä vääntöä ja marttyyrinkruunua. Jopa sellaiset, joilla on lapsia.
Itse asun kaksin mieheni kanssa isossa omakotitalossa, jossa on myös paljon pihatöitä plus remonttiprojekti kesken. Heräämme aamuisin 5:30 ja kotiin tulemme noin 18 maissa. Silti saan aivan vaivatta hoidettua kaikki siivoukset ja sisähommat yksin, mies hoitaa ulkohommat.
En usko, että normaali työssäkäyvä ihminen ei muka saisi tuollaisia normaaleja asioita hoidettua.
Oletko oikeasti miettinyt, mihin sun aika meni? Jos ongelma oli ne lemmikit, niin miten eroaminen auttoi siihen, olettaen, että lemmikit jäivät sinulle?
Minä en usko, että normaali ihminen on sellainen kynnysmatto joka hoitaa kaikki sisätyöt ja jättää kevyet pikku ulkopuuhastelut toiselle. Tämä ei vain ole NORMAALIA. Normijärkinen ihminen ei ole tuollainen kuin kuvailit. Pihatyöt ovat harrastuspuuhastelua, niitä ei tarvitse tehdä jos ei halua. Kyllä. Asun omakotitalossa. Kyllä. Piha on iso. Pihaharrastuksen kutsuminen työksi ei nyt vain ole normaalijärkisen puhetta.
Kyllä se kuule ihan työstä käy kun kolaa lumesta koko pihan. Joka on _iso_. Pari tuntia menee heittämällä. Plus talon lämmitys, joka tapahtuu puulla. Plus autoihin liittyvät asiat, mies hoitaa tuon kaiken.
Ei tulisi mieleenkään alkaa ulisemaan jostain tiskikoneen täyttämisestä!
Ovatko nykyajan ihmiset sellaisia, että kenelläkään ei ole velvollisuuksia, on vain oikeuksia? Kaksi tällaista kun menee yhteen, niin ei hyvää päivää.
Onneksi me ollaan miehen kanssa niin vanhoja, että ei jakseta riidellä mistään tasa-arvopaskasta. Kumpikin hoitaa hommansa, ja helvetin hyvin hoitaakin. Meillä on aina siistiä ja puhdasta, se on mulle kunnia-asia. Meillä ei mies tartu imuriin, piste.
Pikku vinkki helpottamaan miehesi raadantaa: koko pihaa ei tarvitse kolata. Vain kulkureitit. Me nuorempi polvi osaamme käyttää aivojamme. Minä kolaan lumet ISOSTA pihasta puolessa tunnissa ja käytän autoni katsastuksessa puolessa tunnissa. Renkaiden vaihtoon menee 1,5 tuntia VUODESSA. Puulla lämmitys nyt ei ole yhtään työlästä, mukava se on sytytellä tulta takkaan. Miehesi taitaa huijata sinua jos väittää että hänen töihinsä kuluu TUNTEJA päivittäin :D Kannattaisi sinunkin opetella "miesten työt" niin et olisi niin helposti huijattavissa.
vierasmiesjostain kirjoitti:
En jaksa ottaa silleen kantaa ketjun aloittajan tuohon ylipitkään vuodatukseen, mutta sen kyllä sanon, jos mulla olisi ensitreffit jonkun naisen kanssa ja se alkaisi heti kyselemään multa kotitöitten tekemisestä, ni kyllä mä miettisin, että onkohan tällä kaikki "muumit laaksossa."
Taidat ollakin juuri sellainen jotka aloittaja haluaa karsia.
Hassua miten jotkus nyt yrittävät vääntää musta täällä väkisin jotain raivosiistiä, jonka elämän motivoiva tekijä on se siivoaminen. Aloitustekstissäni yritin ainakin parhaani mukaan kuvailla sitä, että kyse ei ole muusta kuin ihan välttämättömästä perustasosta: Että on tilaa kokata keittiössä ja puhtaita astioita, ja päälle on laittaa puhtaita vaatteita eikä lattialla ole koiranpissaa. Että pysyisi sellainen normaali elämisen meininki huushollissa. Se nopeuttaa lopultakin arkisia hommiakin tosi paljon, eivätkä varsinaiset siivoukset ole sitten sellaisia kauheita koko päivän urakoita. Tämä sarjakuva on kyllä tosi suositeltava, kun miettii, että mihin se aika oikeasti meneekään kun alkaa vähän kotona puuhastelemaan itsekseen silloin kun toinen ei osallistu. Toimii myös lapsettomissa perheissä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä näkee, osaako uusi kumppani tehdä kotitöitä ja kannattaako hänen kanssaan muuttaa yhteen? Helposti. Mene potentiaalisen kumppanin luokse treffeille. Katso, miten hän hoitaa hommat.
Onko hän osannut varautua vierailuusi, onko siistiä ja ruuat valmistettu ajatuksella? Vai odottaako eteisessä pino mainoksia lattialla, tiskit keittiössä, ruuaksi Lidlin pakastepizza puoliksi ja lämmintä kaljaa? Pienistä asioista on helpöpo vetää oikeat johtopäätökset.
Nyrkkisääntö on se, että jos ihminen ei selviä omasta arjestaan yksin kunnialla, ei hän selviä siitä parisuhteessakaan. Ja nykyään näitä on yhä enemmän myös nuorissa naisissa. Vaatteet heitellään lattialle, astiat jätetään just siihen missä ne ovat, kaappien päällä sentti pölyä.
Minun nuoruudessa äidit sentään vielä yrittivät koulia tyttäristään tällaiset huonot tavat pois. Nykyään taitaa tytöt olla yhtä turhia ja saamattomia kuin pojatkin.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Hyvä homma ap, että elämäsi on parantunut.
Minä kun muutin yhteen poikaystäväni kanssa, äitini antoi neuvon: et sitten annan siivoamisesta yhtään periksi, vaadit osallistumista. Jessus. Onko mitään typerämpää kuin riidellä jostain siivoamisesta? Kuka siihen kuolee, jos on vähän sotkuista? Kuka vaatii tilille, jos en muista tai jaksa pestä aina lattioita tai tampata mattoja? Ketä se kiinnostaa, että keittiötasot ovat välillä likaiset? Miksi näistä asioista on tehtävä niin älytön ongelma?
Meillä pidetään yllä jotakuinkin perussiisteyttä (mutta kyllä, pölyä on, myttyjä joskus siellä täällä, puhtaat pyykitkin saattaa olla viikon narulla ja roskat viemättä!) ja siivotaan silloin kun huvittaa. Minä siivoan kiistatta enemmän viikkotasolla, mutta mitä sitten? Siivoan, koska itse haluan ja on sitten mukavampaa, kun on siistiä, mutta jos on muuten jumalaton kiire, niin siivoaminen on kyllä prioriteeteistani viimeinen. Olen todellakin sitä mieltä, että se osapuoli, joka haluaa pitää yllä jotain tiettyä siisteyden standardia, on myös päävastuussa sen toteutumisesta. Minua äitini pakotti pitämään yllä hänen standardejaan eikä omiani, eli siivoamisesta aina riideltiin. Miksi haluaisin luoda sellaista ilmapiiriä omaan kotiini?
Mutta joo, tässä tapauksessa kyse on tainnut olla kyllä lopulta muusta kuin siivoamisesta, lähinnä kommunikaatio-ongelmista. Kumppanilla ei ole ollut tahtoa vetää yhtä köyttä syystä tai toisesta. Onneksi lähdit!
Olen itsekin sotkuisempi tyyppi, mutta MITEN vastaajat jaksavat tällaisissa ketjuissa jauhaa siitä että kyseessä on "kommunikaatio-ongelma"? Ap:kin kertoi miten hän oli luetellut mitä pitäisi tehdä ja yrittänyt ajankäyttötaulukkoa, kakkosvastaaja oli myös konkreettisesti listannut ihan kaiken mitä toivoi toisen tekevän. Kyse ei todellakaan ole tuolloin kommunikaatio-ongelmasta vaan laiskasta, sotkuisesta ja itsekkäästä toisesta osapuolesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Jos lapseton ihminen ei saa normaalin ajankäytön puitteissa huusholliaan hoidettua, niin silloin on kyllä ongelma tekijässä itsessään.
Jos teillä oli jotain useita tunteja ulkoilua ja hoitoa päivässä vaativia lemmikkejä, niin sitten ymmärrän, mutta sellaisten hankkiminen oli varmasti lähtökohtaisesti hyvin typerää ja harkitsematonta.
Normijärkiset ihmiset yleensä selviävät arjestaan ilman mitään ihmeellistä vääntöä ja marttyyrinkruunua. Jopa sellaiset, joilla on lapsia.
Itse asun kaksin mieheni kanssa isossa omakotitalossa, jossa on myös paljon pihatöitä plus remonttiprojekti kesken. Heräämme aamuisin 5:30 ja kotiin tulemme noin 18 maissa. Silti saan aivan vaivatta hoidettua kaikki siivoukset ja sisähommat yksin, mies hoitaa ulkohommat.
En usko, että normaali työssäkäyvä ihminen ei muka saisi tuollaisia normaaleja asioita hoidettua.
Oletko oikeasti miettinyt, mihin sun aika meni? Jos ongelma oli ne lemmikit, niin miten eroaminen auttoi siihen, olettaen, että lemmikit jäivät sinulle?
Minä en usko, että normaali ihminen on sellainen kynnysmatto joka hoitaa kaikki sisätyöt ja jättää kevyet pikku ulkopuuhastelut toiselle. Tämä ei vain ole NORMAALIA. Normijärkinen ihminen ei ole tuollainen kuin kuvailit. Pihatyöt ovat harrastuspuuhastelua, niitä ei tarvitse tehdä jos ei halua. Kyllä. Asun omakotitalossa. Kyllä. Piha on iso. Pihaharrastuksen kutsuminen työksi ei nyt vain ole normaalijärkisen puhetta.
Kyllä se kuule ihan työstä käy kun kolaa lumesta koko pihan. Joka on _iso_. Pari tuntia menee heittämällä. Plus talon lämmitys, joka tapahtuu puulla. Plus autoihin liittyvät asiat, mies hoitaa tuon kaiken.
Ei tulisi mieleenkään alkaa ulisemaan jostain tiskikoneen täyttämisestä!
Ovatko nykyajan ihmiset sellaisia, että kenelläkään ei ole velvollisuuksia, on vain oikeuksia? Kaksi tällaista kun menee yhteen, niin ei hyvää päivää.
Onneksi me ollaan miehen kanssa niin vanhoja, että ei jakseta riidellä mistään tasa-arvopaskasta. Kumpikin hoitaa hommansa, ja helvetin hyvin hoitaakin. Meillä on aina siistiä ja puhdasta, se on mulle kunnia-asia. Meillä ei mies tartu imuriin, piste.
Entäpä jos sun miehesi olis kuin APn puoliso ja istuis myrtsinä soffalla ku sä tekisit kaikki pikku kotihommat ulkona ja sisällä?
No silloin emme asuisi omakotitalossa.
ihmisten täytyy ymmärtää suhteuttaa se tekemisen määrä omiin resursseihin. Jos jollekulle joku päivittäinen normaali siivous on aivan sairasloman partaalle uuvuttava asia (kuten Ap:lle ilmeisesti) niin en suosittele mitään yksiötä isompaa. Älkää ahnehtiko enemmän, mihin pystytte.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Jos lapseton ihminen ei saa normaalin ajankäytön puitteissa huusholliaan hoidettua, niin silloin on kyllä ongelma tekijässä itsessään.
Jos teillä oli jotain useita tunteja ulkoilua ja hoitoa päivässä vaativia lemmikkejä, niin sitten ymmärrän, mutta sellaisten hankkiminen oli varmasti lähtökohtaisesti hyvin typerää ja harkitsematonta.
Normijärkiset ihmiset yleensä selviävät arjestaan ilman mitään ihmeellistä vääntöä ja marttyyrinkruunua. Jopa sellaiset, joilla on lapsia.
Itse asun kaksin mieheni kanssa isossa omakotitalossa, jossa on myös paljon pihatöitä plus remonttiprojekti kesken. Heräämme aamuisin 5:30 ja kotiin tulemme noin 18 maissa. Silti saan aivan vaivatta hoidettua kaikki siivoukset ja sisähommat yksin, mies hoitaa ulkohommat.
En usko, että normaali työssäkäyvä ihminen ei muka saisi tuollaisia normaaleja asioita hoidettua.
Oletko oikeasti miettinyt, mihin sun aika meni? Jos ongelma oli ne lemmikit, niin miten eroaminen auttoi siihen, olettaen, että lemmikit jäivät sinulle?
Minä en usko, että normaali ihminen on sellainen kynnysmatto joka hoitaa kaikki sisätyöt ja jättää kevyet pikku ulkopuuhastelut toiselle. Tämä ei vain ole NORMAALIA. Normijärkinen ihminen ei ole tuollainen kuin kuvailit. Pihatyöt ovat harrastuspuuhastelua, niitä ei tarvitse tehdä jos ei halua. Kyllä. Asun omakotitalossa. Kyllä. Piha on iso. Pihaharrastuksen kutsuminen työksi ei nyt vain ole normaalijärkisen puhetta.
Kyllä se kuule ihan työstä käy kun kolaa lumesta koko pihan. Joka on _iso_. Pari tuntia menee heittämällä. Plus talon lämmitys, joka tapahtuu puulla. Plus autoihin liittyvät asiat, mies hoitaa tuon kaiken.
Ei tulisi mieleenkään alkaa ulisemaan jostain tiskikoneen täyttämisestä!
Ovatko nykyajan ihmiset sellaisia, että kenelläkään ei ole velvollisuuksia, on vain oikeuksia? Kaksi tällaista kun menee yhteen, niin ei hyvää päivää.
Onneksi me ollaan miehen kanssa niin vanhoja, että ei jakseta riidellä mistään tasa-arvopaskasta. Kumpikin hoitaa hommansa, ja helvetin hyvin hoitaakin. Meillä on aina siistiä ja puhdasta, se on mulle kunnia-asia. Meillä ei mies tartu imuriin, piste.
Pikku vinkki helpottamaan miehesi raadantaa: koko pihaa ei tarvitse kolata. Vain kulkureitit. Me nuorempi polvi osaamme käyttää aivojamme. Minä kolaan lumet ISOSTA pihasta puolessa tunnissa ja käytän autoni katsastuksessa puolessa tunnissa. Renkaiden vaihtoon menee 1,5 tuntia VUODESSA. Puulla lämmitys nyt ei ole yhtään työlästä, mukava se on sytytellä tulta takkaan. Miehesi taitaa huijata sinua jos väittää että hänen töihinsä kuluu TUNTEJA päivittäin :D Kannattaisi sinunkin opetella "miesten työt" niin et olisi niin helposti huijattavissa.
Olen itsekin kolannut sitä etupihaa ja me tosiaan kolataan se koko piha, että siinä saa auton käännettyä. Meillä on melkein metri lunta pihalla, ei ole mikään vaihtoehto kulkea siellä jonkun ohuen polun pohjalla.
Jokainen tekee tyylillään, meillä toimitaan näin. Etupiha kolataan joka päivä, jos lunta on satanut. Se on oikein hyvää hyötyliikuntaa ja mielelläni mun mies sitä tekee. Ihan samoin, kuin minä teen näitä kotihommia kuten ruuan laitto, pyykit ja siivous. Ja silti jää aikaa! Vaikka foorumilla kirjoitteluun... (mistä mies kyllä usein mulle v/ttuilee) ;)
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joillekkin kotitöiden tekeminen on elämän tärkein asia. Joillekkin ei.
Mikäs siinä jos tykkäät kulkea likaisissa vaatteissa, nukkua likaisissa lakanoissa ja syödä likaisista astioista? Saathan sinä elää siinä sotkussasi mutta älä odota että joku tulee tekemään ne puolestasi. Kotityöt kyllä ovat tärkeitä mutten sanoisi elämäni tärkeimmiksi asioiksi. Elämänlaatu paranee ainakin minulla kun ympäristöni on jokseenkin siisti eikä haise.
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Jos lapseton ihminen ei saa normaalin ajankäytön puitteissa huusholliaan hoidettua, niin silloin on kyllä ongelma tekijässä itsessään.
Jos teillä oli jotain useita tunteja ulkoilua ja hoitoa päivässä vaativia lemmikkejä, niin sitten ymmärrän, mutta sellaisten hankkiminen oli varmasti lähtökohtaisesti hyvin typerää ja harkitsematonta.
Normijärkiset ihmiset yleensä selviävät arjestaan ilman mitään ihmeellistä vääntöä ja marttyyrinkruunua. Jopa sellaiset, joilla on lapsia.
Itse asun kaksin mieheni kanssa isossa omakotitalossa, jossa on myös paljon pihatöitä plus remonttiprojekti kesken. Heräämme aamuisin 5:30 ja kotiin tulemme noin 18 maissa. Silti saan aivan vaivatta hoidettua kaikki siivoukset ja sisähommat yksin, mies hoitaa ulkohommat.
En usko, että normaali työssäkäyvä ihminen ei muka saisi tuollaisia normaaleja asioita hoidettua.
Oletko oikeasti miettinyt, mihin sun aika meni? Jos ongelma oli ne lemmikit, niin miten eroaminen auttoi siihen, olettaen, että lemmikit jäivät sinulle?
Minä en usko, että normaali ihminen on sellainen kynnysmatto joka hoitaa kaikki sisätyöt ja jättää kevyet pikku ulkopuuhastelut toiselle. Tämä ei vain ole NORMAALIA. Normijärkinen ihminen ei ole tuollainen kuin kuvailit. Pihatyöt ovat harrastuspuuhastelua, niitä ei tarvitse tehdä jos ei halua. Kyllä. Asun omakotitalossa. Kyllä. Piha on iso. Pihaharrastuksen kutsuminen työksi ei nyt vain ole normaalijärkisen puhetta.
Juuri näin. Minä jäin asumaan kahden lapsen kanssa isoon omakotitaloon ja vasta kun olen alkanut tekemään kaikki mahdolliset työt yksin, ymmärsin miten helpolla mies onkaan päässyt. Ns. miesten töitä ei tarvitse tehdä päivittäin, vaan niitä tulee vastaan vain satunnaisesti. Lasten ja kodinhoito on se, joka vie voimat ja näännyttää. Pihapuuhastelut ei juurikaan rasita. t. totaaliyksinhuoltaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina maksanut renkaanvaihdosta 25e.
Miehistä on niin paljon harmia ja vaivaa että en jaksa edes ajatella että tänne haluaisin jonkun sotkemaan iltaa.
Vaatimuksia ja narinoita.
Harrastuksia on paljon sekä kavereita. En laita mässysapuskaa kenellekään. En palvele pedissä. En katso urheilua. En lainaa rahaa enkä maksa kaupassa pihveistä joita en syö.
Naisellinen rauha ja onni. Ihana pyöriä yksin lakanoissa ja herätä aamulla onnellisena ilman riesapettereitä.
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Jos lapseton ihminen ei saa normaalin ajankäytön puitteissa huusholliaan hoidettua, niin silloin on kyllä ongelma tekijässä itsessään.
Jos teillä oli jotain useita tunteja ulkoilua ja hoitoa päivässä vaativia lemmikkejä, niin sitten ymmärrän, mutta sellaisten hankkiminen oli varmasti lähtökohtaisesti hyvin typerää ja harkitsematonta.
Normijärkiset ihmiset yleensä selviävät arjestaan ilman mitään ihmeellistä vääntöä ja marttyyrinkruunua. Jopa sellaiset, joilla on lapsia.
Itse asun kaksin mieheni kanssa isossa omakotitalossa, jossa on myös paljon pihatöitä plus remonttiprojekti kesken. Heräämme aamuisin 5:30 ja kotiin tulemme noin 18 maissa. Silti saan aivan vaivatta hoidettua kaikki siivoukset ja sisähommat yksin, mies hoitaa ulkohommat.
En usko, että normaali työssäkäyvä ihminen ei muka saisi tuollaisia normaaleja asioita hoidettua.
Oletko oikeasti miettinyt, mihin sun aika meni? Jos ongelma oli ne lemmikit, niin miten eroaminen auttoi siihen, olettaen, että lemmikit jäivät sinulle?
Minä en usko, että normaali ihminen on sellainen kynnysmatto joka hoitaa kaikki sisätyöt ja jättää kevyet pikku ulkopuuhastelut toiselle. Tämä ei vain ole NORMAALIA. Normijärkinen ihminen ei ole tuollainen kuin kuvailit. Pihatyöt ovat harrastuspuuhastelua, niitä ei tarvitse tehdä jos ei halua. Kyllä. Asun omakotitalossa. Kyllä. Piha on iso. Pihaharrastuksen kutsuminen työksi ei nyt vain ole normaalijärkisen puhetta.
Kyllä se kuule ihan työstä käy kun kolaa lumesta koko pihan. Joka on _iso_. Pari tuntia menee heittämällä. Plus talon lämmitys, joka tapahtuu puulla. Plus autoihin liittyvät asiat, mies hoitaa tuon kaiken.
Ei tulisi mieleenkään alkaa ulisemaan jostain tiskikoneen täyttämisestä!
Ovatko nykyajan ihmiset sellaisia, että kenelläkään ei ole velvollisuuksia, on vain oikeuksia? Kaksi tällaista kun menee yhteen, niin ei hyvää päivää.
Onneksi me ollaan miehen kanssa niin vanhoja, että ei jakseta riidellä mistään tasa-arvopaskasta. Kumpikin hoitaa hommansa, ja helvetin hyvin hoitaakin. Meillä on aina siistiä ja puhdasta, se on mulle kunnia-asia. Meillä ei mies tartu imuriin, piste.
Pikku vinkki helpottamaan miehesi raadantaa: koko pihaa ei tarvitse kolata. Vain kulkureitit. Me nuorempi polvi osaamme käyttää aivojamme. Minä kolaan lumet ISOSTA pihasta puolessa tunnissa ja käytän autoni katsastuksessa puolessa tunnissa. Renkaiden vaihtoon menee 1,5 tuntia VUODESSA. Puulla lämmitys nyt ei ole yhtään työlästä, mukava se on sytytellä tulta takkaan. Miehesi taitaa huijata sinua jos väittää että hänen töihinsä kuluu TUNTEJA päivittäin :D Kannattaisi sinunkin opetella "miesten työt" niin et olisi niin helposti huijattavissa.
Olen itsekin kolannut sitä etupihaa ja me tosiaan kolataan se koko piha, että siinä saa auton käännettyä. Meillä on melkein metri lunta pihalla, ei ole mikään vaihtoehto kulkea siellä jonkun ohuen polun pohjalla.
Jokainen tekee tyylillään, meillä toimitaan näin. Etupiha kolataan joka päivä, jos lunta on satanut. Se on oikein hyvää hyötyliikuntaa ja mielelläni mun mies sitä tekee. Ihan samoin, kuin minä teen näitä kotihommia kuten ruuan laitto, pyykit ja siivous. Ja silti jää aikaa! Vaikka foorumilla kirjoitteluun... (mistä mies kyllä usein mulle v/ttuilee) ;)
Hyvä ihme! Minkä kokoinen auto teillä oikein on, että sen kääntämiseksi on kolattava koko isoksi mainostamasi piha puhtaaksi!? Ja monta tuntia päivittäistä lumen kolaamista! HUH!!!
Sanon suoraan nyt, että sinun juttusi eivät vakuuta. Mutta kiva jos tykkäät raataa yksin. Se ei tarkoita että muiden pitää olla kynnysmattoja. Tuollainen ajattelutapa karsitaan kyllä lopullisesti pois tästä yhteiskunnasta viimeistään 10 vuoden sisällä - onneksi. Muutos on ollut tuskatuttavan hidas, mutta kyllä tässä joskus perille päästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Jos lapseton ihminen ei saa normaalin ajankäytön puitteissa huusholliaan hoidettua, niin silloin on kyllä ongelma tekijässä itsessään.
Jos teillä oli jotain useita tunteja ulkoilua ja hoitoa päivässä vaativia lemmikkejä, niin sitten ymmärrän, mutta sellaisten hankkiminen oli varmasti lähtökohtaisesti hyvin typerää ja harkitsematonta.
Normijärkiset ihmiset yleensä selviävät arjestaan ilman mitään ihmeellistä vääntöä ja marttyyrinkruunua. Jopa sellaiset, joilla on lapsia.
Itse asun kaksin mieheni kanssa isossa omakotitalossa, jossa on myös paljon pihatöitä plus remonttiprojekti kesken. Heräämme aamuisin 5:30 ja kotiin tulemme noin 18 maissa. Silti saan aivan vaivatta hoidettua kaikki siivoukset ja sisähommat yksin, mies hoitaa ulkohommat.
En usko, että normaali työssäkäyvä ihminen ei muka saisi tuollaisia normaaleja asioita hoidettua.
Oletko oikeasti miettinyt, mihin sun aika meni? Jos ongelma oli ne lemmikit, niin miten eroaminen auttoi siihen, olettaen, että lemmikit jäivät sinulle?
Minä en usko, että normaali ihminen on sellainen kynnysmatto joka hoitaa kaikki sisätyöt ja jättää kevyet pikku ulkopuuhastelut toiselle. Tämä ei vain ole NORMAALIA. Normijärkinen ihminen ei ole tuollainen kuin kuvailit. Pihatyöt ovat harrastuspuuhastelua, niitä ei tarvitse tehdä jos ei halua. Kyllä. Asun omakotitalossa. Kyllä. Piha on iso. Pihaharrastuksen kutsuminen työksi ei nyt vain ole normaalijärkisen puhetta.
Kyllä se kuule ihan työstä käy kun kolaa lumesta koko pihan. Joka on _iso_. Pari tuntia menee heittämällä. Plus talon lämmitys, joka tapahtuu puulla. Plus autoihin liittyvät asiat, mies hoitaa tuon kaiken.
Ei tulisi mieleenkään alkaa ulisemaan jostain tiskikoneen täyttämisestä!
Ovatko nykyajan ihmiset sellaisia, että kenelläkään ei ole velvollisuuksia, on vain oikeuksia? Kaksi tällaista kun menee yhteen, niin ei hyvää päivää.
Onneksi me ollaan miehen kanssa niin vanhoja, että ei jakseta riidellä mistään tasa-arvopaskasta. Kumpikin hoitaa hommansa, ja helvetin hyvin hoitaakin. Meillä on aina siistiä ja puhdasta, se on mulle kunnia-asia. Meillä ei mies tartu imuriin, piste.
Voi aatuutilullaa. Autoihin ei nykyaikana mene aikaa juuri lainkaan. Ainakin meidän huushollissa mies huolehti omasta autostaan ja minä omastani. Joskus vietiin yhdessä toisen auto huoltoon. Harvassa talossa on myöskään puulämmitystä, joten siihen ei tarvitse aikaansa käyttää, ei aloittajankaan kumppanin, kun asuivat selvästikin kerrostalossa. Lumitöitä on vain harvakseltaan ja se on hyvää hyötyliikuntaa, samoin kuin ruohonleikkuuta on vain korkeintaan kerran viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä homma ap, että elämäsi on parantunut.
Minä kun muutin yhteen poikaystäväni kanssa, äitini antoi neuvon: et sitten annan siivoamisesta yhtään periksi, vaadit osallistumista. Jessus. Onko mitään typerämpää kuin riidellä jostain siivoamisesta? Kuka siihen kuolee, jos on vähän sotkuista? Kuka vaatii tilille, jos en muista tai jaksa pestä aina lattioita tai tampata mattoja? Ketä se kiinnostaa, että keittiötasot ovat välillä likaiset? Miksi näistä asioista on tehtävä niin älytön ongelma?
Meillä pidetään yllä jotakuinkin perussiisteyttä (mutta kyllä, pölyä on, myttyjä joskus siellä täällä, puhtaat pyykitkin saattaa olla viikon narulla ja roskat viemättä!) ja siivotaan silloin kun huvittaa. Minä siivoan kiistatta enemmän viikkotasolla, mutta mitä sitten? Siivoan, koska itse haluan ja on sitten mukavampaa, kun on siistiä, mutta jos on muuten jumalaton kiire, niin siivoaminen on kyllä prioriteeteistani viimeinen. Olen todellakin sitä mieltä, että se osapuoli, joka haluaa pitää yllä jotain tiettyä siisteyden standardia, on myös päävastuussa sen toteutumisesta. Minua äitini pakotti pitämään yllä hänen standardejaan eikä omiani, eli siivoamisesta aina riideltiin. Miksi haluaisin luoda sellaista ilmapiiriä omaan kotiini?
Mutta joo, tässä tapauksessa kyse on tainnut olla kyllä lopulta muusta kuin siivoamisesta, lähinnä kommunikaatio-ongelmista. Kumppanilla ei ole ollut tahtoa vetää yhtä köyttä syystä tai toisesta. Onneksi lähdit!
Olen itsekin sotkuisempi tyyppi, mutta MITEN vastaajat jaksavat tällaisissa ketjuissa jauhaa siitä että kyseessä on "kommunikaatio-ongelma"? Ap:kin kertoi miten hän oli luetellut mitä pitäisi tehdä ja yrittänyt ajankäyttötaulukkoa, kakkosvastaaja oli myös konkreettisesti listannut ihan kaiken mitä toivoi toisen tekevän. Kyse ei todellakaan ole tuolloin kommunikaatio-ongelmasta vaan laiskasta, sotkuisesta ja itsekkäästä toisesta osapuolesta!
Joo, olen samaa mieltä itsekkyydestä ja laiskuudesta, mutta tuolla kommunikaatio-ongelmalla lähinnä ajattelin koiranpennun kohtaloa: mies ei ole alunperinkään ymmärtänyt/halunnut ottaa koirasta vastuuta vaikka sen koiran halusikin. Asiaa ei ole selvästikään keskusteltu siihen pisteeseen, että olisi ollut yhteisymmärrys jaetusta vastuusta. Kommunikaatio-ongelma siksi, että oletettavasti tilanne on mennyt näin: ap on pyytänyt apua pissojen siivoamiseen / koiran kouluttamiseen > kumppani on pillastunut eikä suostu keskustelemaan > ap hoitaa asian tai itkee ja hoitaa. Eihän tuollaisessa kuviossa ole millään tasolla kyse hyvästä kommunikoinnista - erityisesti siis kumppanin puolelta tietysti! Mutta luulisi, että tällainen keskustelun ja yhdessä sopimisen hankaluus näyttäytyisi aika varhaisessa vaiheessa suhdetta? /lainaamasi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekkin kotitöiden tekeminen on elämän tärkein asia. Joillekkin ei.
Mikäs siinä jos tykkäät kulkea likaisissa vaatteissa, nukkua likaisissa lakanoissa ja syödä likaisista astioista? Saathan sinä elää siinä sotkussasi mutta älä odota että joku tulee tekemään ne puolestasi. Kotityöt kyllä ovat tärkeitä mutten sanoisi elämäni tärkeimmiksi asioiksi. Elämänlaatu paranee ainakin minulla kun ympäristöni on jokseenkin siisti eikä haise.
Aivan. Tarkoittaako se, ettei elä saastassa ja eritteissä sitä, että kotityöt ovat elämän tärkein asia?
Älkää ruokkiko tota Kaffebullaa enää jooko. Se voi nyt sulkea tän välilehden ja mennä ohistelemaan, moralisoimaan ja pätemään johonkin niistä neljästäkymmenestä muusta keskustelusta joissa on tällä hetkellä osallisena.
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Jos lapseton ihminen ei saa normaalin ajankäytön puitteissa huusholliaan hoidettua, niin silloin on kyllä ongelma tekijässä itsessään.
Jos teillä oli jotain useita tunteja ulkoilua ja hoitoa päivässä vaativia lemmikkejä, niin sitten ymmärrän, mutta sellaisten hankkiminen oli varmasti lähtökohtaisesti hyvin typerää ja harkitsematonta.
Normijärkiset ihmiset yleensä selviävät arjestaan ilman mitään ihmeellistä vääntöä ja marttyyrinkruunua. Jopa sellaiset, joilla on lapsia.
Itse asun kaksin mieheni kanssa isossa omakotitalossa, jossa on myös paljon pihatöitä plus remonttiprojekti kesken. Heräämme aamuisin 5:30 ja kotiin tulemme noin 18 maissa. Silti saan aivan vaivatta hoidettua kaikki siivoukset ja sisähommat yksin, mies hoitaa ulkohommat.
En usko, että normaali työssäkäyvä ihminen ei muka saisi tuollaisia normaaleja asioita hoidettua.
Oletko oikeasti miettinyt, mihin sun aika meni? Jos ongelma oli ne lemmikit, niin miten eroaminen auttoi siihen, olettaen, että lemmikit jäivät sinulle?
Minä en usko, että normaali ihminen on sellainen kynnysmatto joka hoitaa kaikki sisätyöt ja jättää kevyet pikku ulkopuuhastelut toiselle. Tämä ei vain ole NORMAALIA. Normijärkinen ihminen ei ole tuollainen kuin kuvailit. Pihatyöt ovat harrastuspuuhastelua, niitä ei tarvitse tehdä jos ei halua. Kyllä. Asun omakotitalossa. Kyllä. Piha on iso. Pihaharrastuksen kutsuminen työksi ei nyt vain ole normaalijärkisen puhetta.
Kyllä se kuule ihan työstä käy kun kolaa lumesta koko pihan. Joka on _iso_. Pari tuntia menee heittämällä. Plus talon lämmitys, joka tapahtuu puulla. Plus autoihin liittyvät asiat, mies hoitaa tuon kaiken.
Ei tulisi mieleenkään alkaa ulisemaan jostain tiskikoneen täyttämisestä!
Ovatko nykyajan ihmiset sellaisia, että kenelläkään ei ole velvollisuuksia, on vain oikeuksia? Kaksi tällaista kun menee yhteen, niin ei hyvää päivää.
Onneksi me ollaan miehen kanssa niin vanhoja, että ei jakseta riidellä mistään tasa-arvopaskasta. Kumpikin hoitaa hommansa, ja helvetin hyvin hoitaakin. Meillä on aina siistiä ja puhdasta, se on mulle kunnia-asia. Meillä ei mies tartu imuriin, piste.
Voi aatuutilullaa. Autoihin ei nykyaikana mene aikaa juuri lainkaan. Ainakin meidän huushollissa mies huolehti omasta autostaan ja minä omastani. Joskus vietiin yhdessä toisen auto huoltoon. Harvassa talossa on myöskään puulämmitystä, joten siihen ei tarvitse aikaansa käyttää, ei aloittajankaan kumppanin, kun asuivat selvästikin kerrostalossa. Lumitöitä on vain harvakseltaan ja se on hyvää hyötyliikuntaa, samoin kuin ruohonleikkuuta on vain korkeintaan kerran viikossa.
Eikä puulämmitys edes ole työlästä. Viikon puut kantaa sisään max. puolessa tunnissa. Tulen sytyttää n. kahdessa minuutissa. Puu on niin halpaa että se kannattaa ostaa valmiiksi pilkottuna ja toimitettuna. Ei niitä tukkeja nykyään tuoda hevosella metsästä, jos nyt ei joku huvikseen halua.
Ruohoa ei ole mikään pakko leikata. Siihen ei kannata käyttää minuuttiakaan, jos tuntuu että työtä on liikaa.
Meillä on kaksi autoa ja iso piha. Kyllä siinä menee pari tuntia kun talon ympäri kolataan ja etupiha. Mikä tässä on ihmeellistä? Meilläpäin ihan normaalia. Asumme haja-asutusasueella, jossa on isot pihat ja jokainen kolaa omat pihatiensä. Varmasti tämä on jostain kaupunkilaisyksiöstä käsin kirjoittelevalle kaupunkilaispenskalle ihan utopiaa, mutta meilläpäin ihan normaalia elämää.
Ja se kolaaminen ei ole mitään "raatamista" kuten ei ole normaalit sisäsiivouksetkaan, vaan ihan normaalia jokapäiväistä ihmisten hommaa. Pitääkö nykyajan kaupunkilaiset tuollaisia ihan tavallisia askareita raatamisena? Miksi ihmiset eivät enää jaksa mitään, vaan joutuvat sairaslomalle suunnilleen imuroinnista?
Miettikää, millaista elämä on ollut maaseudulla vielä pari vuosikymmentä sitten. Emäntä hoiti lapset kotona, kaikki siivoukset, pyykkäämiset käsin, leipomiset ja ruuanlaiton. Lisäksi karja ja kasvimaat. Isäntä hoiti pellot, koneet ja talevlla metsätyöt. Ja silti jaksettiin, ihan hyvin jopa.
Nykyajan ihmiset tekevät siistiä sisätyötä 8 tuntia päivässä, miinus viikonloput. Ja mankuvat jostain kodinhoidon rankkuudesta.
Mun on hirveän vaikea ottaa välillä vakavasti näitä lapsettomien kaupunkilaisnuorten "huolia", sori siitä.
Ja Ap:lle terkut että mitä ikinä teetkin, älä ikinä muuta omakotitaloon äläkä varsinkaan hanki lapsia. Ei ole sinun heiniä.
🇺🇦🇮🇱
En jaksa ottaa silleen kantaa ketjun aloittajan tuohon ylipitkään vuodatukseen, mutta sen kyllä sanon, jos mulla olisi ensitreffit jonkun naisen kanssa ja se alkaisi heti kyselemään multa kotitöitten tekemisestä, ni kyllä mä miettisin, että onkohan tällä kaikki "muumit laaksossa."