Lue keskustelun säännöt.
Minkö lapsuuden asian olet tajunnut "köyhäilyksi" aikuisena?
Mä muistelin äidilleni joskus kuinka meillä syötiin lapsena 90-luvun alussa usein sellaista liha-riisimössöä, jossa oli ihan valtavasti kaalia. Siis varmaan 3/4 koko jutusta. Se oli ihan ok, mutta muistelin vaan. Äiti sanoi sitten että No arvaappa kumpi maksaa vähemmän, kaali vai sianliha? Eli se ei ollutkaan kulinaarinen valinta vaan rahakysymys. En ollut tietenkään lapsena tajunnut.
Kommentit (1364)
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla Pohjanmaalla köyhät ritarit tehtiin kuivaneista pullapitkon viipaleista. Kastettiin maitoon ja paistettiin pannulla voissa. Joskus laitettiin mansikkahilloa ja kermavaahtoa päälle. Hyvää oli. täytyisi tehdä joskus
No ehkä siellä rikkaalla pohjanmaalla oli sitten pullaa, mansikoita ja kermavaahtoa... meillä eteläisemmässä Suomessa työväenluokka ei varmaan edes tiennyt että tollaista oli olemassa. Talollisten metkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meijerin myymälästä sai ostaa voita ja juustoa tuottajahintaan, eli vähän halvemmalla, kun kaupan osuus oli pois hinnasta. Muista että 60-luvulla saimme sieltä jouluna palasen homejuustoa, josta kukaan ei pitänyt, mummo söi sen irvistellen, kun ruokaa ei saa heittää pois!
Kiitos aamun nauruista!
Mielessäni näen irvistelevän mummon
(Äitini käytti usein sanontaa: Köyhyys ei ole mikään ilo, vaikka joskus naurattaakin!
Kaverin luona oli usein lättyjä. Kadehdin kaveria. Myöhemmin olen ymmärtänyt, että ne olivat halpoja ja siksi niitä syötiin usein, ihan ruokanakin.
- mulle ei juuri osteltu vaatteita ja käytin joskus niitä, mitä äitini ei enää halunnut käyttää. Yläasteella muistan menneeni kevätjuhlaan äidin hameessa, mutten halunnut käyttää kenkiä, joita hän olisi minun pitävän. Nekin hänen vanhansa. Tuo taisi olla ainoa kerta kun nousin vastarintaan ja se tuotti tulosta. Kieltäydyin nimittäin käyttämästä hänen sandaaleitaan tai en menisi juhlaan ollenkaan. Se tepsi ja sain valita hänen vanhoista kengistään toiset.
Olen nyt vanha akka ja nyt vasta herännyt miettimään, kuinka paljon piheily ja köyhäily on vaikuttanut pukeutumiseeni aikuisiällä. Ovatko kaikki tyylivalintani puhtaasti omiani vai huuteleeko takaraivossa joku säästöpiru, joka ohjaa näyttämään huonostipukeutuvalta rentulta, vaikea sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertaista ruokaa meilläkin oli, ja aina samaa. Niitä perunoita ja kyljyksiä, makkarakastiketta, makaronilaatikkoa. Hyvin harvoin hedelmiä, ja tyyliin yhden mandariinin tai appelsiinin sai päivässä syödä. Leivän päälle ei saanut laittaa leikkeleitä, vaan ne arvokkaat leikkeleet sai vain isä eväsleipiinsä töihin.
Jälkeenpäin ajatellen en tajua miten muka oltiin niin köyhiä ja syötiin huonosti. Molemmat vanhemmat töissä, asuttiin työsuhdeasunnossa, eli ei vuokraa tai lainanlyhennystä. Rakensivat talon ja kesämökin pahimman laman aikaan, autoa vaihdettiin muutaman vuoden välein.
Jääkaappi oli kuitenkin aina tyhjä ja samoja ruokia syötiin. Eikö kaupoissa silloin ollut muuta kuin kyljyksiä ja perunoita? Eikö hedelmiä saanut? Mitä ruoka maksoi? En itse muista yhtään!
-76
No tuossa ei ollut köyhyydestä kyse vaan sinun vanhemmat oli yksinkertaisesti kitupiikkejä. Meilläkin oli ne spesiaalit ja kalliimmat ruoat joihin lapsilla ei ollut mitään saumaa. Silmät lautasena ja ihania tuoksuja nuuhkien vaan seurattiin kun ne katosivat parempiin suihin. Jos joskus pihisti jääkaapista kinkunviipaleen ja jäi kiinni niin sai tukkapöllyä ja haukuttiin varkaaksi joka varmasti kasvaa myöhemmin murto-jollei peräti murhamies ja taparikollinen. Vieläkin sieppaa kun ajattelee että kaapissa olevan ruoan syömisestä sai ruumiillista kuritusta kun se ruoka oli tarkoitettu muille perheenjäsenille.
Meillä ei kaapissa juurikaan ruokaa näkynyt, mutta silti isäni mielestä söimme siskon kanssa liikaa. Olimme langanlaihoja.
Kerran sisko joi Spritepullosta pienen tilkan.
Seurauksena oli isän taholta helvetinmoinen raivari. Limu oli tarkoitettu lantringiksi kossun kanssa, eikä penskojen juotavaksi.
.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaverin luona oli usein lättyjä. Kadehdin kaveria. Myöhemmin olen ymmärtänyt, että ne olivat halpoja ja siksi niitä syötiin usein, ihan ruokanakin.
Meillä tehtiin niitä usein lapsena, tosin vain jos itse tein taikinan kun vanhemmat eivät jaksaneet. Isä paistoi. Syynä raha. Muutenkin ruoka oli halpaa ja miniannoksina. Oli ihanaa, jos isoäiti toi vaikka porsaankyljyksiä. Teen lettuja omillekin lapsille viikonloppuna aamiaiseksi, lähinnä koska ovat aika varma ruoka mitä molemmat syövät. On ne halpakin, siitä plussaa. Yhtään erikoisemmat viritykset jää usein syömättä.
Ei köyhäilyssä ole mitään vikaa silloin kun ollaan köyhiä. Omat vanhemmat ei ollu köyhiä vaan keskituloisia ja oli varaa omakotitaloon, kesämökkiin jne mutta ruokaa oli niukasti eikä ikinä mitään ekstraa. Korppuja, paistettua kaurapuuroa, murusoosia eli paistettu jauheliha maidossa ja perunoita. Keittoja. Omia hilloja ja mehuja, kaverilla ihmettelin jogurtteja ja appelsiinimehua. Samoin vaatteet oli muilta saatuja meillä lapsilla. Hienoissa puitteissa kulettiin rääsyissä ja oltiin alipainoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotipihassa kasvatettiin esim. herneitä, sipulia, porkkanoita ja lanttu ja. Omenapuita kerättiin tarkkaan talteen kaikki omenat ja marjapensaita marjat. Niitä sitten säilöttiin talvea varten ja esim. mehua tai hilloa ei koskaan ostettu kaupasta, koska juotiin äidin tekemiä mehuja ja syötiin äidin tekemiä hilloja. Leipää äiti leipoi usein itse, samoin pullaa ja niitä pakastettiin. Liha oli usein halvinta laatua ja ulkona ei syöty käytännössä koskaan, eikä eineksiäkään juuri syöty. Leikkeleitä ja juustoa ostettiin sen verran, että äiti ja isä saivat niitä eväsleipien päälle töihin, me lapset emme saaneet niihin koskea. Maitoa sai aterialla vain yhden lasillisen ja muuten juotiin vettä. Karkkia ostettiin vain niin, että kukin lapsi sai pienen määrän eli muutaman Karkun kerran viikossa. Muutaman kerran vuodessa saatiin vähän limsaa, muuten saatiin juomaksi vettä tai mehua. Kerran viikossa karkkien sijaan saatiin ehkä äidin leipoma pikkupulla tai pieni pala marjapiirakkaa tai muutama keksi kerran viikossa mehun kanssa. Vaatteet hankittiin usein käytettynä ja kierrätettiin lapselta toiselle.Olin kateellinen kavereille, joille saatettiin ostaa vaatteita uutena ja jotka saivat viikkoraha, joilla sai vapaasti ostaa esim. karkkia kun halusi. Toisaalta heidän kaikkien perheissä oli vain 1-3 lasta, kun minun vanhemmilla on yhteensä 6 lastasta.
Herkkuna söimme vedessä liotettuja kuivattuja herneitä.
Ei ollut helppoa äidillä kun isä tupakoi rahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuttiin maalla pikkukylässä, meillä paahdettiin 80 luvu alkupuolellakin vielä paahtoleipää hellan levyllä jossa oli voipaperi leivän ja levyn välissä.
Luulin että kaikki tekee niin. Vasta joskus 90 luvulla kavereiden kans ko tavasta jutellessa tuli ilmi että muilla oli ollu jo sillon leivänpaahtimet.
Meillä ei oltu köyhiä vaan lasketeltiin koti- ja ulkomailla, pelattiin tennistä jne. Silti äiti teki ite meidän vaatteet, ei koskaan saatu adidasta, leviksiä eikä muitakaan merkkejä, ikinä ei käyty mäkkärissä, housut paikattiin, vaatteita ja tavaraa kierrätettiin perheessä ja suvussa jne. Siksi mä luulin lapsena että me oltiin köyhiä. Vasta aikuisena äiti sanoi ettei se ollut rahakysymys vaan periaate.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syötiin aika usein maitomakaronia ja vispipuuroa. Lapsena ajattelin vain että ompas Hhyvää! :)
Apua, mä teen vieläkin näitä köyhäilyruokia paljon perheelle ja leivon itse leipää, ja välillä jaksetaan ottaa pidemmille matkoille eväät ja kahvia termariin, ni säästyy edes yks huoltsikkapysähdys. Eikä me olla edes köyhiä, eletään vaan näköjään köyhästi 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista että mikään olis ollut köyhäilyä. Ei oltu upporikkaita, eikä kaikkein köyhempiä. Lettuja kyllä paistettiin ja pannukakkua hillolla. Puhdasta oli ja ruokaa riittävästi, vaatteita ostettiin tarpeen mukaan. Ihania muistoja jäi käteen lapsuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Kaverin luona oli usein lättyjä. Kadehdin kaveria. Myöhemmin olen ymmärtänyt, että ne olivat halpoja ja siksi niitä syötiin usein, ihan ruokanakin.
Me syömme tästä syystä kerran viikossa ateriaksi pannaria. Se on hyvää ja halpaa itse tehdyn hilloin kanssa, ja lapset ovat tyytyväisiä.
Meillä syötiin 1-2 krt/vko päiväruokana maitopottua! Elikkä kuoritut pilkotut perunat veteen kiehumaan. Vähän maitoa sekaan, suolaa ja voinokare. Liha- ja kalaruokaa sai lähinnä viikonloppuna kun isäkin oli syömässä. Erilaisia vellejä ja puuroa oli myös usein. Hedelmä, esim. appelsiini jaettiin siskon kanssa puoliksi. Kun isä sai palkan juhlistettiin sitä vaikka höyrynakeilla tai savukalalla! Tämä siis 60-luvun lopussa ja 70-luvun alussa. Ei ollut kyllä ylipainoa kenelläkään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla Pohjanmaalla köyhät ritarit tehtiin kuivaneista pullapitkon viipaleista. Kastettiin maitoon ja paistettiin pannulla voissa. Joskus laitettiin mansikkahilloa ja kermavaahtoa päälle. Hyvää oli. täytyisi tehdä joskus
No ehkä siellä rikkaalla pohjanmaalla oli sitten pullaa, mansikoita ja kermavaahtoa... meillä eteläisemmässä Suomessa työväenluokka ei varmaan edes tiennyt että tollaista oli olemassa. Talollisten metkuja.
Kyllä meillä on jo lapsena ostettu kuivahtanutta ranskanleipää ja tehty köyhiä ritareita. Itsekin vein löytämäni pullot kauppaan ja ostin aleranskanleivän niitä varten.
Olen 90-luvun laman lapsi, isä oli työtön ja äiti opiskeli eli on ollut oikeasti köyhyyttä: koulussa sellainen pieni margariinirasia piti jakaa aina kaverin kanssa puoliksi; matematiikan vihot käännettiin ylösalaisin, kun ne tulivat täyteen, ja laskettiin tehtäviä vielä kaikkiin väleihin vihko loppuun asti (vieläkään en ymmärrä nykypäivän koulujen materiaalien tuhlailua, kun joka aineessa on oma iso vihko ja monessa aineessa vihkoa käytetään muutama sivu ja seuraavana vuonna lapset saavat taas uudet nihkot jotta voivat käyttää niistä muutaman sivun... ; ensin käsipaperit puolitettiin ja sai käyttää puolikkaan / käsipesu mutta pian käsipapereita ei saanut käyttää enää ollenkaan vaan kotoa piti tuoda oma käsipyyhe ja viedä aina pe kotiin pestäväksi; kotona syötiin monta kertaa viikossa purkkihernekeittoa; koskaan ei ostettu uusia vaatteita vaan äiti kävi kirppareilla; äiti lainasi minulta (pikkukoululaiselta) rahaa omista säästöistäni, jotta selvittiin; ulkona syötiin kerran lapsuuteni aikana pikaruokaravintolassa; jos päästiin esim. kaupunkiin junamatkalle tai laivalle joskus, aina oli omat eväät mukana, kerran vanhemmat ostivat yhdet ranskikset kaikille jaettavaksi. Olen kiitollinen siitä, että joka joulu ja syntymäpäivä vanhempani saivat jotenkin lahjat ostettua enkä lapsena kokenut, että olisimme olleet mitenkään köyhiä. Meillä oli kuitenkin onnellinen lapsuus maaseudulla, paljon pihaleikkejä ja vapaus kulkea missä halusimme. Nämä nyt tulivat mieleeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla Pohjanmaalla köyhät ritarit tehtiin kuivaneista pullapitkon viipaleista. Kastettiin maitoon ja paistettiin pannulla voissa. Joskus laitettiin mansikkahilloa ja kermavaahtoa päälle. Hyvää oli. täytyisi tehdä joskus
No ehkä siellä rikkaalla pohjanmaalla oli sitten pullaa, mansikoita ja kermavaahtoa... meillä eteläisemmässä Suomessa työväenluokka ei varmaan edes tiennyt että tollaista oli olemassa. Talollisten metkuja.
Kyllä meillä Helsingissä 80- luvulla isoäitini teki meille aina joko köyhiä tai nk rikkaita ritareita. Köyhät oli kuivuneesta ranskan leivästä tai jo vähän kuivuneesta pullapitkosta ja ne kasteltiin maitoon ja paistettiin voissa. Köyhien ritareiden päälle tuli vain hilloa ja rikkaiden ritareiden päälle tuli sekä hilloa että kermavaahtoa. Mummi taasen, äitini äiti, paistoi kaiken vanhan mm illalta jääneen puuron paistopannulla voissa. Se ken voissa paistaa se makean maistaa! Oli mummin sanonta. Varmaan ihan yleinen sanonta ennen sotia eläneille tavallisille suolaisille itse sota-aikaa ja senkin jälkeistä pula-aikaa unohtamatta. Voita ja rasvaa mummi siis todella arvosti. Ja ruokaa ylipäätään. Mitään ei ikinä heitetty pois.
Kaikki. Housuihin ostettiin järkky määrä kasvuvaraa, että menee monta vuotta. Vyöllä vaan tiukalle.
Jouluna saadut vihreät kuulat puolitettiin ja päivässä sai vaan puolikkaan, jotta kestää mahdollisimman pitkään.