Lue keskustelun säännöt.
Minkö lapsuuden asian olet tajunnut "köyhäilyksi" aikuisena?
Mä muistelin äidilleni joskus kuinka meillä syötiin lapsena 90-luvun alussa usein sellaista liha-riisimössöä, jossa oli ihan valtavasti kaalia. Siis varmaan 3/4 koko jutusta. Se oli ihan ok, mutta muistelin vaan. Äiti sanoi sitten että No arvaappa kumpi maksaa vähemmän, kaali vai sianliha? Eli se ei ollutkaan kulinaarinen valinta vaan rahakysymys. En ollut tietenkään lapsena tajunnut.
Kommentit (1364)
Vierailija kirjoitti:
Onpa mielenkiintoinen kurkistus oman kuplan ulkopuolelle! Luulin aidosti, että monet näistä menneiden aikojen köyhäilyksi kuvatuista asioista ovat ihan normaalia elämää nykypäivänäkin. Tavaroiden ja vaatteiden korjaaminen ja kierrätys lapselta toiselle, ettei välttämättä saa kaikkea mitä haluaa, ihan tavallinen tylsä ruoka, joka laitetaan kotona… Millaista luksuselämää te ihmiset oikein elätte?
Ehkä tästä ketjusta on tullut sellainen mukava taloudellisen elämän muisteluketju. Nykyään minusta ihmiset tuhlailevat enemmän ja on hyvä palauttaa sitä taloudellista ajattelua itse kullekin. ei jokainen päivä ole herkkupäivä vaan elämä on arkea jota koristaa ajoittainen juhlapäivä. Sellainen luksusviesti nyt tähän tällä kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka päivä syötiin perunaa. Kastiketta sai vain vähäsen. Vatsa täytettiin perunalla ja ruisleivällä. Leivän päälle oli voita.
Suurin osa ruuista: makaronilaatikko, lihaperunalaatikko, kaalilaatikko, keitot. Ideahan niissä on se, että liha antaa makua, mutta energia tulee halvemmista aineksista kuten perunasta ja vihanneksista, marjastus ja sienestys, vaatteiden korjaaminen, hävikkiruokaa ei ollut, vaan syötiin mitä valmistettiin Nykyäänhän tuo kaikki on ekologista ja myös terveellistä. Ilmankos vanhempani elivät pitkästi yli yhdeksänkymppisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on lapsuudessaan niin sosiaalistunut alempien luokkien ruokiin, että aina kun laitamme kanan tai kalan sijaan, siis todella harvoin, jotain jauhelihasta tai nakeista, esim. jauhelihakastiketta tai nakkikastiketta, niin silloin hän hihkuu innosta ja kiljuu lapsille, että nyt on herkkuruokaaaa! Lapset vain katsovat, että aha. En tiedä itkeäkö vai nauraisi.
Nakkia ja jauhelihaa on vaikea huononkaan kokin pilata, joten niistä saa aina tehtyä herkkuruokaa, voisiko selitys olla siinä?
Varsinkin, kun kirjoittaja kertoi niitä olevan todella harvoin. Silloin vaatimaton perusruokakin on herkkua.
!950-luvulla äiti osti kolmihenkistä perhettä varten jauhelihaa 100 grammaa, ja teki siitä sitten mitä teki, mutta hyvää oli, 1960-luvulla, kun oli syntynyt toinen lapsi ja isän palkka noussut, nousi myös jauhelihan määrä neljänneskiloon.
Äidinpuoleiset isovanhempani keräsivät syksyisin kymmeniä litroja (ja aika lailla kymmeniä kilojakin) sieniä, lähinnä rouskuja. Koskaan heillä ei sieniruokaa ollut tarjolla... Mutta usein oli lihamureketta, lihapullia tms. Rouskut keitettiin ja suolattiin ja isoäitini sitten jauhoi ne lihamyllyllä lihanpalojen kanssa jauhelihaksi. Luulen, että ihan hyvin riitti reilu sata grammaa lihaa seitsemän hengen lihamurekkeeseen, kun sekaan tietenkin tuli vielä sipulia (itsekasvatettua kasvimaalta ja säilytettiin kellarissa) ja korppujauhoja. Söin tuota välillä itsekin, enkä edes tiennyt syöväni sieniä.
Nyt syksyllä tein pitkästä aikaa suolasieniä, ja voi että kun olivat hyviä! Täytyy ryhdistäytyä ja alkaa kerätä rouskuja enemmänkin, olen ollut laiska ja kerännyt vaan sieniä, jotka ei vaadi ryöppäämistä.
Nykyään kun katsot kaupasta, niin suolasienet maksavat kolme kertaa jauhelihan hinnan ja niitä arvostetaan huippuravintoloissakin vähän toisella tapaa kuin jauhista. Näin se maailma muuttuu. Nyt roskakalastakin jo maksetaan, vaikka markkina ei kovin suuri olekaan.
En tiedä oliko se köyhäilyä, mutta ostin Tukholman risteilyllä mennessä ja tullessa täyden lastin viinaa Viking Lineltä. Se oli tupla määrä. Siihen aikaan lippuun merkittiin kun kävi ostamassa. Eikä jääty kiinni, kun eivät tarkistaneet. Tapahtui 90 luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mennessä ja tullessa eri lippu.
Oltiin niin köyhä perhe että ymmärsin jo lapsena koko elämän olevan köyhäilyä vaatteista ruokiin ja leluihin.
Joululahjaksi tuli villasukkia ja laamapaitoja ymv mitä olisi saatu muutenkin koskaan alastikaan ei voinut olla. Vanhemmat halusivat kuitenkin jotain paketteja antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oltiin niin köyhä perhe että ymmärsin jo lapsena koko elämän olevan köyhäilyä vaatteista ruokiin ja leluihin.
Joululahjaksi tuli villasukkia ja laamapaitoja ymv mitä olisi saatu muutenkin koskaan alastikaan ei voinut olla. Vanhemmat halusivat kuitenkin jotain paketteja antaa.
Köyhät on parhaita. Muista se ihana!
Vierailija kirjoitti:
Kun ensimmäiset mikropizzat (roiskeläppäpizzat) tulivat markkinoille 80-luvulla, meille ostettiin niitä silloin tällöin. Yksi kappale kolmelle hengelle.
Isä naureskeli, kun tuttavaperhe oli käyttänyt 40 markkaa ostaakseen jokaiselle perheenjäsenelle omat.
Tästä muistui mieleen, kun äidin joku serkku tai eno tai joku muu sukulainen oli tuohon aikaan töissä Saarioisella ja toi kylään tullessaan laatikollisen näitä uusia ihmeellisiä mikropitsoja. Pakkaseenhan ne laitettiin, laatikossa taisi olla 20-30 lättyä. Silloin tällöin sitten otettiin oikein herkkuna tarjolle, ja koskaan en saanut kokonaista syödä yksin. ”Et sinä kumminkaan jaksa, ja ruokaa ei heitetä hukkaan”. Ei ne lätyt sen isompia olleet kuin nykyäänkään, mutta eihän päälle 10-vuotias jaksa yksin sellaista syödä….
Kummisetäni puolestaan oli Serlalla joku pomo, ja he kun kävivät kylässä, niin meidän ei tarvinnut varmaan vuoteen ostaa vessapaperia, talouspaperia tai nenäliinoja :D Aina toivat reilusti tuliaisena ”oman firman” tuotteita. Ja tokihan äiti ja isä suorastaan kumartelivat kiitollisina. Tosin enpä itsekään panisi pahakseni, jos joku vastaavia satseja toisi ihan ilmaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitkävarvas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukkien parsiminen 90-luvulla.
Parsin vielä 2010-luvulla! minulla on yksi varvas muita pidempi ja se aina kuluttaa reiän sukkaan, kun hankaa kenkään. sen kohdan sitten parsin kun uusia sukkia ei viitsi heittää pois eikä varvastakaan voi katkaista.
Parsin edelleen, v. 2022..
Itse parsin ja paikkaan myös froteesukat, vieläkin. Ompelin omat vaatteeni, koska muuten olisin ollut ilman. Ihan lapsuus aikana äiti ompeli meille vaatteet. Mitään kaupasta ostettua emme saaneet koskaan.
Pahinta oli lapsuudessa, kun ei ollut muuta mahdollisuutta peseytyä, kuin kellarin saunassa. Siellä oli iso pata, joka piti lämmittää saunan lisäksi, koska kellarissa ei ollut muuta lämmitystä, viemäri tukkeutui usein ja minun piti mennä ulkokautta likakaivoa aukaisemaan, pitkällä pyykkikepillä. Tietysti piti luoda lumet ensin pois ja avata kansi sorkkaraudalla.
Saunapuita ei ollut, vain rakennusjätettä, jota piti yrittää sahata uuniin sopivaksi. Myös isoja vanerilevyjä, jotka olivat sementissä.
Meillä ei ollut materiaa, eikä rakkautta tai välittämistä, mutta meillä oli vapaus tehdä mitä huvittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän neljän hengen perhe asui koko 80-luvun alle 50 neliöisessä kaksiossa. Jälkeenpäin kuvista katsottuna voisin ehkä yksin asua niin pienessä kämpässä. En tajua miten siihen makuuhuoneeseen mahtui parvisänky, sen alle kaksi lastensänkyä ja vielä kaksi koulupöytää! Ja miten ei tullut avioeroa tai isompia sotia siinä ahtaudessa. Vuokra oli kuulemma tosi pieni, ja senhän takia siinä asuttiin.
Vierailija kirjoitti:
Majoituttiin aina matkoilla jossain leirintäalueella teltassa tai hytissä, ei ikinä hotelleissa. Eikä käyty koskaan pohjoismaiden ulkopuolella lomamatkoilla, vaan aina vain road trip tai risteily, alimmassa hyttiluokassa tietysti. Ja meillä oli aina joku hajoamispisteessä oleva 20v vanha auto.
Nyt ymmärrän, että oltiin köyhiä. Onneksi kouluttauduin hyväpalkkaiseen ammattiin itse.
Tuttua. Ensin teltoissa leirintäalueilla ja jossain halvoissa pienissä mökeissä, kunnes ostivat asuntovaunun ja sitä vedettiin sit Lappiin joka kesä. Muistan miten reissut budjetoitiiin aina tarkasti, eväitä syötiin autossa ja silti rahaa paloi. Kun olin vähän vanhempi niin ymmärsin että samalla rahalla oltais koko perhe käyty jossain etelän reissulla, mutta vanhempani arvostivat vain Lappia ja karuja maisemia mäkäräisineen. Teininä aloinkin jäädä vapaaehtoisesti talovahdiksi mieluummin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse parsin ja paikkaan myös froteesukat, vieläkin. Ompelin omat vaatteeni, koska muuten olisin ollut ilman. Ihan lapsuus aikana äiti ompeli meille vaatteet. Mitään kaupasta ostettua emme saaneet koskaan.
Pahinta oli lapsuudessa, kun ei ollut muuta mahdollisuutta peseytyä, kuin kellarin saunassa. Siellä oli iso pata, joka piti lämmittää saunan lisäksi, koska kellarissa ei ollut muuta lämmitystä, viemäri tukkeutui usein ja minun piti mennä ulkokautta likakaivoa aukaisemaan, pitkällä pyykkikepillä. Tietysti piti luoda lumet ensin pois ja avata kansi sorkkaraudalla.
Saunapuita ei ollut, vain rakennusjätettä, jota piti yrittää sahata uuniin sopivaksi. Myös isoja vanerilevyjä, jotka olivat sementissä.
Meillä ei ollut materiaa, eikä rakkautta tai välittämistä, mutta meillä oli vapaus tehdä mitä huvittaa.
UUuu, kylläpäs teillä on ollut ankeata ja köyhää :(
Meilläkin oltiin köyhiä, mutta vanhemmat venyivät meidän lasten eteen ihan hirveästä.
Nyt aikuisena ei voi kuin hattua nostaa siitä, miten paljon vanhemmat meidän eteen teki, lapsena sitä ei tajunnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Majoituttiin aina matkoilla jossain leirintäalueella teltassa tai hytissä, ei ikinä hotelleissa. Eikä käyty koskaan pohjoismaiden ulkopuolella lomamatkoilla, vaan aina vain road trip tai risteily, alimmassa hyttiluokassa tietysti. Ja meillä oli aina joku hajoamispisteessä oleva 20v vanha auto.
Nyt ymmärrän, että oltiin köyhiä. Onneksi kouluttauduin hyväpalkkaiseen ammattiin itse.
Tuttua. Ensin teltoissa leirintäalueilla ja jossain halvoissa pienissä mökeissä, kunnes ostivat asuntovaunun ja sitä vedettiin sit Lappiin joka kesä. Muistan miten reissut budjetoitiiin aina tarkasti, eväitä syötiin autossa ja silti rahaa paloi. Kun olin vähän vanhempi niin ymmärsin että samalla rahalla oltais koko perhe käyty jossain etelän reissulla, mutta vanhempani arvostivat vain Lappia ja karuja maisemia mäkäräisineen. Teininä aloinkin jäädä vapaaehtoisesti talovahdiksi mieluummin.
Oikeasti köyhillä perheillä ei ole välttämättä ollu varaa autoon, eikä ainakaan sellaiseen, jolla on voinut vaunua vetään. Ja ainakaan siihen asuntovaunuun ei kyllä köyhillä ole ollut mitään mahiksia.
Ja kuten itsekin sanot, vaunureissut ei ole ilmaisia ja niillä tekisi etelänmatkankin, ja köyhät ei etelässä lomaille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Majoituttiin aina matkoilla jossain leirintäalueella teltassa tai hytissä, ei ikinä hotelleissa. Eikä käyty koskaan pohjoismaiden ulkopuolella lomamatkoilla, vaan aina vain road trip tai risteily, alimmassa hyttiluokassa tietysti. Ja meillä oli aina joku hajoamispisteessä oleva 20v vanha auto.
Nyt ymmärrän, että oltiin köyhiä. Onneksi kouluttauduin hyväpalkkaiseen ammattiin itse.
Tuttua. Ensin teltoissa leirintäalueilla ja jossain halvoissa pienissä mökeissä, kunnes ostivat asuntovaunun ja sitä vedettiin sit Lappiin joka kesä. Muistan miten reissut budjetoitiiin aina tarkasti, eväitä syötiin autossa ja silti rahaa paloi. Kun olin vähän vanhempi niin ymmärsin että samalla rahalla oltais koko perhe käyty jossain etelän reissulla, mutta vanhempani arvostivat vain Lappia ja karuja maisemia mäkäräisineen. Teininä aloinkin jäädä vapaaehtoisesti talovahdiksi mieluummin.
Oikeasti köyhillä perheillä ei ole välttämättä ollu varaa autoon, eikä ainakaan sellaiseen, jolla on voinut vaunua vetään. Ja ainakaan siihen asuntovaunuun ei kyllä köyhillä ole ollut mitään mahiksia.
Ja kuten itsekin sanot, vaunureissut ei ole ilmaisia ja niillä tekisi etelänmatkankin, ja köyhät ei etelässä lomaille.
Köyhäilystä huolimatta ei taidettu olla köyhiä. Vaikka siis syötiin perunoita ja talouskyljyksiä melkein joka päivä, kuljettiin vanhoissa vaatteissa ja muuta mitä ketjussa muutkin kirjoittavat.
Äiti ompeli minun vaatteet. Ei tyylin vaan säästön takia.
Sain viikkorahaa ja säästin kolikot säästöpossuun. Kerran olin ottamassa possua hyllystä että vien pankkiin rahat. Niin sen pohjasta irtosi itsekseen se tulppa. Possun pohja oli teipattu kiinni. Äiti oli vienyt sieltä aina välillä rahaa ostaakseen meille herkkuja. Tajusin aikuisena että tästä olen saanut trauman ja tuhlaan kaiken ylimääräisen itseeni enkä säästä mitään.
Leluja sai jouluna. Muut lelut piti ostaa itse säästetyillä rahoilla. Siitä opin että jos haluaa jotain, muut ei auta vaan kaikki asiat pitää itse järjestää.
Vanhemmilla oli aina pinna kireällä. Jos kesällä mentiin johonkin niin sukulaisten luo tai niitten mökille. Me oltiin vaan tosi köyhiä.
Vierailija kirjoitti:
Köyhät ritarit
meille Köyhät ritarit oli luksusruokaa... siinähän oli kermavaahtoa ranskanleipää hilloa ja niin edelleen. söin vasta aikuisena ekaa kertaa niitä
Majoituttiin aina matkoilla jossain leirintäalueella teltassa tai hytissä, ei ikinä hotelleissa. Eikä käyty koskaan pohjoismaiden ulkopuolella lomamatkoilla, vaan aina vain road trip tai risteily, alimmassa hyttiluokassa tietysti. Ja meillä oli aina joku hajoamispisteessä oleva 20v vanha auto.
Nyt ymmärrän, että oltiin köyhiä. Onneksi kouluttauduin hyväpalkkaiseen ammattiin itse.