Lue keskustelun säännöt.
Minkö lapsuuden asian olet tajunnut "köyhäilyksi" aikuisena?
Mä muistelin äidilleni joskus kuinka meillä syötiin lapsena 90-luvun alussa usein sellaista liha-riisimössöä, jossa oli ihan valtavasti kaalia. Siis varmaan 3/4 koko jutusta. Se oli ihan ok, mutta muistelin vaan. Äiti sanoi sitten että No arvaappa kumpi maksaa vähemmän, kaali vai sianliha? Eli se ei ollutkaan kulinaarinen valinta vaan rahakysymys. En ollut tietenkään lapsena tajunnut.
Kommentit (1364)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos me mentiin "ulos syömään", me mentiin huoltoasemalle. Ja jos me mentiin "lomalle ulkomaille", me mentiin laivalla joko Tallinnaan tai Tukholmaan. Ja hytti oli aina siellä ihan alhaalla, kamalassa melussa.
Te sentään menitte ulos syömään ja kävitte ulkomailla. Tuo ei ole musta mitään köyhäilyä verrattuna moniin muihin esimerkkeihin. Ajatus matkailusta 80-90-luvulla oli vielä se Tallinna ja Tukholma, sekä joillakin Espanja. On aika uusi ilmiö, että käydään matkoilla niin usein ja niin kaukana. En muista ketään tuttua vielä ysärillä, joka olisi käynyt esim. USA:ssa tai Australiassa. Sinne mentiin korkeintaan työmatkoille.
Mekin käytiin Shellillä syömässä ja otettiin "laivurinpihvi" ja ranskalaiset. Se pihvi oli ihan tavallinen, tosin pienempikokoinen lehtipihvi, johon oli pistetty tikku pystyyn. Tikussa oli pieni "purje", se kai siitä teki sen laivurin. Ihanaa herkkua silloin, muutaman kuukauden välein. Perjantai-iltaisin mentiin grililkioskille ja syötiin hampurilainen tai lihapiirakka. Muita ravinteleita ei meidän kylässä ollutkaan.
Oli tosi outoa kun puoliksi aussit serkut ramppasi Suomen ja Australian väliä. En edes tiennyt missä Australia on, ja kun puhuivat että passi on taas täynnä, niin en tiennyt mitä se tarkoitti. Yhdellä perhetutulla oli italialainen mies, ja sekin oli outoa ja eksoottista, että asuivat puolet vuodesta Suomessa ja toisen puolen Italiassa. Mies puhui huonosti suomea ja sekin oli jännää. Meidän ulkomaanreissut oli Ruotsin ja Norjan Lappiin, vasta aikuisena olen matkustanut ympäri maailmaa. Vanhempani eivät ole ikinä käyneet Ruotsia ja Norjaa kauempana.
Meilläkin riitti ”ulkomaanmatkaksi” Haaparannalla rasvareissulla käynti, Isän oman isänsä ja serkkupojan kanssa joskus 1950-luvulla tehdyn Norjan matkan muistelu, jossa olivat perillä ehkä muutaman tunnin, isän työmatka Lontooseen ja sitten vanhempien suoranainen leuhkiminen omien sukulaistensa ulkomaanmatkoilla. Vielä nytkin turhinta, mihin voi tuhlata rahaa on isän mielestä matkustelu.Köyhiä ei kuitenkaan oltu, vaan ehkä ylempää keskiluokkaa, isä valtion virkamies ja äiti sairaanhoitaja.
Voireissut Haaparantaan 🤣 Aina kun joku sukulainen matkusti sinne päinkään, niin joutui täyttämään auton takakontin ja takapenkin sillä voilla. Ikinä en lapsena sitä ymmärtänyt! Nykyään ihmiset tilaavat tupakkaa tai viinaa ulkomaanreissuilta, mutta oliko voi tosiaan niin paljon halvempaa siellä Ruotsin puolella?
Nykyään sentään voi tuodakin jotain. Silloin, kun itseä vielä esim risteilyt kiinnostivat, eli joskus 90-luvun alkupuolella, sallittu satsi taisi olla 1 litra väkeviä, 1 litra mietoja ja 2 litraa olutta. Ja sitten jotkut kyselee, että tuotko tuliaisia laivalta. Ihan niinku tuosta satsista riittäisi jaettavaa joka suuntaan.
Onhan jo pitkän aikaa saanut tuoda lähes rekkalastillisen viinaa vaikka nyt Virosta. Itse pyydän ja tuon tupakkaa, kun parhaimmillaan saa kympillä kartongin Aasian kehitysmaista.
Unohdinkin röökit! Itse kun en polta, niin jos joku kuuli, että olen menossa laivalla, niin "tuotko mulle sen kartsan, kun et itse polta?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vettä ei saanut isäni mielestä käyttää liiaksi ja tässä oli siis sairasta pihistelyä. Nyt aikuisena otan tämän kyllä takaisin ja vietän suihkussa, kylvyssä, saunassa rutkasti aikaa. Nuorena säästin vettä ja nyt kyllä kulutan senkin edestä.
Siitä asti kun olen vedestä maksanut käytön mukaan, niin en ole kyllä lirutellut yhtään ylimääräistä. Samaten ohjeistan saunassa käyviä vieraita, että voitteko sulkea hanan saippuointien ajaksi. Ihan turhaa seistä tai istua suihkun alla huvikseen. Vesi ei ole halpaa.
Lidlin tarjouksista saa halpoja, hyviä alushousuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos me mentiin "ulos syömään", me mentiin huoltoasemalle. Ja jos me mentiin "lomalle ulkomaille", me mentiin laivalla joko Tallinnaan tai Tukholmaan. Ja hytti oli aina siellä ihan alhaalla, kamalassa melussa.
Te sentään menitte ulos syömään ja kävitte ulkomailla. Tuo ei ole musta mitään köyhäilyä verrattuna moniin muihin esimerkkeihin. Ajatus matkailusta 80-90-luvulla oli vielä se Tallinna ja Tukholma, sekä joillakin Espanja. On aika uusi ilmiö, että käydään matkoilla niin usein ja niin kaukana. En muista ketään tuttua vielä ysärillä, joka olisi käynyt esim. USA:ssa tai Australiassa. Sinne mentiin korkeintaan työmatkoille.
Mekin käytiin Shellillä syömässä ja otettiin "laivurinpihvi" ja ranskalaiset. Se pihvi oli ihan tavallinen, tosin pienempikokoinen lehtipihvi, johon oli pistetty tikku pystyyn. Tikussa oli pieni "purje", se kai siitä teki sen laivurin. Ihanaa herkkua silloin, muutaman kuukauden välein. Perjantai-iltaisin mentiin grililkioskille ja syötiin hampurilainen tai lihapiirakka. Muita ravinteleita ei meidän kylässä ollutkaan.
Oli tosi outoa kun puoliksi aussit serkut ramppasi Suomen ja Australian väliä. En edes tiennyt missä Australia on, ja kun puhuivat että passi on taas täynnä, niin en tiennyt mitä se tarkoitti. Yhdellä perhetutulla oli italialainen mies, ja sekin oli outoa ja eksoottista, että asuivat puolet vuodesta Suomessa ja toisen puolen Italiassa. Mies puhui huonosti suomea ja sekin oli jännää. Meidän ulkomaanreissut oli Ruotsin ja Norjan Lappiin, vasta aikuisena olen matkustanut ympäri maailmaa. Vanhempani eivät ole ikinä käyneet Ruotsia ja Norjaa kauempana.
Meilläkin riitti ”ulkomaanmatkaksi” Haaparannalla rasvareissulla käynti, Isän oman isänsä ja serkkupojan kanssa joskus 1950-luvulla tehdyn Norjan matkan muistelu, jossa olivat perillä ehkä muutaman tunnin, isän työmatka Lontooseen ja sitten vanhempien suoranainen leuhkiminen omien sukulaistensa ulkomaanmatkoilla. Vielä nytkin turhinta, mihin voi tuhlata rahaa on isän mielestä matkustelu.Köyhiä ei kuitenkaan oltu, vaan ehkä ylempää keskiluokkaa, isä valtion virkamies ja äiti sairaanhoitaja.
Voireissut Haaparantaan 🤣 Aina kun joku sukulainen matkusti sinne päinkään, niin joutui täyttämään auton takakontin ja takapenkin sillä voilla. Ikinä en lapsena sitä ymmärtänyt! Nykyään ihmiset tilaavat tupakkaa tai viinaa ulkomaanreissuilta, mutta oliko voi tosiaan niin paljon halvempaa siellä Ruotsin puolella?
Nykyään sentään voi tuodakin jotain. Silloin, kun itseä vielä esim risteilyt kiinnostivat, eli joskus 90-luvun alkupuolella, sallittu satsi taisi olla 1 litra väkeviä, 1 litra mietoja ja 2 litraa olutta. Ja sitten jotkut kyselee, että tuotko tuliaisia laivalta. Ihan niinku tuosta satsista riittäisi jaettavaa joka suuntaan.
Onhan jo pitkän aikaa saanut tuoda lähes rekkalastillisen viinaa vaikka nyt Virosta. Itse pyydän ja tuon tupakkaa, kun parhaimmillaan saa kympillä kartongin Aasian kehitysmaista.
Unohdinkin röökit! Itse kun en polta, niin jos joku kuuli, että olen menossa laivalla, niin "tuotko mulle sen kartsan, kun et itse polta?"
Kun me matkustetaan halvan tupakan maissa, niin laitan aina yhden kartongin tupakoimattoman mieheni laukkuun ja yleensä itse otan riskin ja tuon vähintään sen kaksi kartonkia. Jos tupakka maksaa Suomessa kympin aski ja ulkomailla kympin kartsa, niin kannattaa tuoda niin paljon kuin uskaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Lidlin tarjouksista saa halpoja, hyviä alushousuja.
Onko sulla aina tapana ostaa kahdet erilaiset alushousut? Halvat ja hyvät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos me mentiin "ulos syömään", me mentiin huoltoasemalle. Ja jos me mentiin "lomalle ulkomaille", me mentiin laivalla joko Tallinnaan tai Tukholmaan. Ja hytti oli aina siellä ihan alhaalla, kamalassa melussa.
Te sentään menitte ulos syömään ja kävitte ulkomailla. Tuo ei ole musta mitään köyhäilyä verrattuna moniin muihin esimerkkeihin. Ajatus matkailusta 80-90-luvulla oli vielä se Tallinna ja Tukholma, sekä joillakin Espanja. On aika uusi ilmiö, että käydään matkoilla niin usein ja niin kaukana. En muista ketään tuttua vielä ysärillä, joka olisi käynyt esim. USA:ssa tai Australiassa. Sinne mentiin korkeintaan työmatkoille.
Mekin käytiin Shellillä syömässä ja otettiin "laivurinpihvi" ja ranskalaiset. Se pihvi oli ihan tavallinen, tosin pienempikokoinen lehtipihvi, johon oli pistetty tikku pystyyn. Tikussa oli pieni "purje", se kai siitä teki sen laivurin. Ihanaa herkkua silloin, muutaman kuukauden välein. Perjantai-iltaisin mentiin grililkioskille ja syötiin hampurilainen tai lihapiirakka. Muita ravinteleita ei meidän kylässä ollutkaan.
Oli tosi outoa kun puoliksi aussit serkut ramppasi Suomen ja Australian väliä. En edes tiennyt missä Australia on, ja kun puhuivat että passi on taas täynnä, niin en tiennyt mitä se tarkoitti. Yhdellä perhetutulla oli italialainen mies, ja sekin oli outoa ja eksoottista, että asuivat puolet vuodesta Suomessa ja toisen puolen Italiassa. Mies puhui huonosti suomea ja sekin oli jännää. Meidän ulkomaanreissut oli Ruotsin ja Norjan Lappiin, vasta aikuisena olen matkustanut ympäri maailmaa. Vanhempani eivät ole ikinä käyneet Ruotsia ja Norjaa kauempana.
Meilläkin riitti ”ulkomaanmatkaksi” Haaparannalla rasvareissulla käynti, Isän oman isänsä ja serkkupojan kanssa joskus 1950-luvulla tehdyn Norjan matkan muistelu, jossa olivat perillä ehkä muutaman tunnin, isän työmatka Lontooseen ja sitten vanhempien suoranainen leuhkiminen omien sukulaistensa ulkomaanmatkoilla. Vielä nytkin turhinta, mihin voi tuhlata rahaa on isän mielestä matkustelu.Köyhiä ei kuitenkaan oltu, vaan ehkä ylempää keskiluokkaa, isä valtion virkamies ja äiti sairaanhoitaja.
Voireissut Haaparantaan 🤣 Aina kun joku sukulainen matkusti sinne päinkään, niin joutui täyttämään auton takakontin ja takapenkin sillä voilla. Ikinä en lapsena sitä ymmärtänyt! Nykyään ihmiset tilaavat tupakkaa tai viinaa ulkomaanreissuilta, mutta oliko voi tosiaan niin paljon halvempaa siellä Ruotsin puolella?
Vissiin se oli. Me asuttiin Kemissä eli ihan Haaparannan kupeessa ja tosi usein käytiin hakemassa voita ja sokeria. Voita varmaan joka toinen viikko ja sokeria harvemmin. Sokeri oli semmoisissa isoissa ruskeissa kahden (vai kolmen?) kilon paketeissa. En osaa kyllä sanoa tarkalleen, kuinka paljon halvempaa oli, mutta sellainen muistikuva on, että lähes puolet halvempaa...
Tätä voi-sokeri -matkailua tehtiin erityisesti 70 -luvulla ja 80 -luvun alkupuolella. Sitten se pikkuhiljaa loppui.
F
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos me mentiin "ulos syömään", me mentiin huoltoasemalle. Ja jos me mentiin "lomalle ulkomaille", me mentiin laivalla joko Tallinnaan tai Tukholmaan. Ja hytti oli aina siellä ihan alhaalla, kamalassa melussa.
Te sentään menitte ulos syömään ja kävitte ulkomailla. Tuo ei ole musta mitään köyhäilyä verrattuna moniin muihin esimerkkeihin. Ajatus matkailusta 80-90-luvulla oli vielä se Tallinna ja Tukholma, sekä joillakin Espanja. On aika uusi ilmiö, että käydään matkoilla niin usein ja niin kaukana. En muista ketään tuttua vielä ysärillä, joka olisi käynyt esim. USA:ssa tai Australiassa. Sinne mentiin korkeintaan työmatkoille.
Mekin käytiin Shellillä syömässä ja otettiin "laivurinpihvi" ja ranskalaiset. Se pihvi oli ihan tavallinen, tosin pienempikokoinen lehtipihvi, johon oli pistetty tikku pystyyn. Tikussa oli pieni "purje", se kai siitä teki sen laivurin. Ihanaa herkkua silloin, muutaman kuukauden välein. Perjantai-iltaisin mentiin grililkioskille ja syötiin hampurilainen tai lihapiirakka. Muita ravinteleita ei meidän kylässä ollutkaan.
Oli tosi outoa kun puoliksi aussit serkut ramppasi Suomen ja Australian väliä. En edes tiennyt missä Australia on, ja kun puhuivat että passi on taas täynnä, niin en tiennyt mitä se tarkoitti. Yhdellä perhetutulla oli italialainen mies, ja sekin oli outoa ja eksoottista, että asuivat puolet vuodesta Suomessa ja toisen puolen Italiassa. Mies puhui huonosti suomea ja sekin oli jännää. Meidän ulkomaanreissut oli Ruotsin ja Norjan Lappiin, vasta aikuisena olen matkustanut ympäri maailmaa. Vanhempani eivät ole ikinä käyneet Ruotsia ja Norjaa kauempana.
Meilläkin riitti ”ulkomaanmatkaksi” Haaparannalla rasvareissulla käynti, Isän oman isänsä ja serkkupojan kanssa joskus 1950-luvulla tehdyn Norjan matkan muistelu, jossa olivat perillä ehkä muutaman tunnin, isän työmatka Lontooseen ja sitten vanhempien suoranainen leuhkiminen omien sukulaistensa ulkomaanmatkoilla. Vielä nytkin turhinta, mihin voi tuhlata rahaa on isän mielestä matkustelu.Köyhiä ei kuitenkaan oltu, vaan ehkä ylempää keskiluokkaa, isä valtion virkamies ja äiti sairaanhoitaja.
Voireissut Haaparantaan 🤣 Aina kun joku sukulainen matkusti sinne päinkään, niin joutui täyttämään auton takakontin ja takapenkin sillä voilla. Ikinä en lapsena sitä ymmärtänyt! Nykyään ihmiset tilaavat tupakkaa tai viinaa ulkomaanreissuilta, mutta oliko voi tosiaan niin paljon halvempaa siellä Ruotsin puolella?
Vissiin se oli. Me asuttiin Kemissä eli ihan Haaparannan kupeessa ja tosi usein käytiin hakemassa voita ja sokeria. Voita varmaan joka toinen viikko ja sokeria harvemmin. Sokeri oli semmoisissa isoissa ruskeissa kahden (vai kolmen?) kilon paketeissa. En osaa kyllä sanoa tarkalleen, kuinka paljon halvempaa oli, mutta sellainen muistikuva on, että lähes puolet halvempaa...
Tätä voi-sokeri -matkailua tehtiin erityisesti 70 -luvulla ja 80 -luvun alkupuolella. Sitten se pikkuhiljaa loppui.
F
Mihin ihmeeseen sitä voita oikein käytettiin kilokaupalla, kun itsellä yksi puolen kilon pala ehtii melkein mennä vanhaksi ennen kuin sen saa käytettyä 😳
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos me mentiin "ulos syömään", me mentiin huoltoasemalle. Ja jos me mentiin "lomalle ulkomaille", me mentiin laivalla joko Tallinnaan tai Tukholmaan. Ja hytti oli aina siellä ihan alhaalla, kamalassa melussa.
Te sentään menitte ulos syömään ja kävitte ulkomailla. Tuo ei ole musta mitään köyhäilyä verrattuna moniin muihin esimerkkeihin. Ajatus matkailusta 80-90-luvulla oli vielä se Tallinna ja Tukholma, sekä joillakin Espanja. On aika uusi ilmiö, että käydään matkoilla niin usein ja niin kaukana. En muista ketään tuttua vielä ysärillä, joka olisi käynyt esim. USA:ssa tai Australiassa. Sinne mentiin korkeintaan työmatkoille.
Mekin käytiin Shellillä syömässä ja otettiin "laivurinpihvi" ja ranskalaiset. Se pihvi oli ihan tavallinen, tosin pienempikokoinen lehtipihvi, johon oli pistetty tikku pystyyn. Tikussa oli pieni "purje", se kai siitä teki sen laivurin. Ihanaa herkkua silloin, muutaman kuukauden välein. Perjantai-iltaisin mentiin grililkioskille ja syötiin hampurilainen tai lihapiirakka. Muita ravinteleita ei meidän kylässä ollutkaan.
Oli tosi outoa kun puoliksi aussit serkut ramppasi Suomen ja Australian väliä. En edes tiennyt missä Australia on, ja kun puhuivat että passi on taas täynnä, niin en tiennyt mitä se tarkoitti. Yhdellä perhetutulla oli italialainen mies, ja sekin oli outoa ja eksoottista, että asuivat puolet vuodesta Suomessa ja toisen puolen Italiassa. Mies puhui huonosti suomea ja sekin oli jännää. Meidän ulkomaanreissut oli Ruotsin ja Norjan Lappiin, vasta aikuisena olen matkustanut ympäri maailmaa. Vanhempani eivät ole ikinä käyneet Ruotsia ja Norjaa kauempana.
Meilläkin riitti ”ulkomaanmatkaksi” Haaparannalla rasvareissulla käynti, Isän oman isänsä ja serkkupojan kanssa joskus 1950-luvulla tehdyn Norjan matkan muistelu, jossa olivat perillä ehkä muutaman tunnin, isän työmatka Lontooseen ja sitten vanhempien suoranainen leuhkiminen omien sukulaistensa ulkomaanmatkoilla. Vielä nytkin turhinta, mihin voi tuhlata rahaa on isän mielestä matkustelu.Köyhiä ei kuitenkaan oltu, vaan ehkä ylempää keskiluokkaa, isä valtion virkamies ja äiti sairaanhoitaja.
Voireissut Haaparantaan 🤣 Aina kun joku sukulainen matkusti sinne päinkään, niin joutui täyttämään auton takakontin ja takapenkin sillä voilla. Ikinä en lapsena sitä ymmärtänyt! Nykyään ihmiset tilaavat tupakkaa tai viinaa ulkomaanreissuilta, mutta oliko voi tosiaan niin paljon halvempaa siellä Ruotsin puolella?
Vissiin se oli. Me asuttiin Kemissä eli ihan Haaparannan kupeessa ja tosi usein käytiin hakemassa voita ja sokeria. Voita varmaan joka toinen viikko ja sokeria harvemmin. Sokeri oli semmoisissa isoissa ruskeissa kahden (vai kolmen?) kilon paketeissa. En osaa kyllä sanoa tarkalleen, kuinka paljon halvempaa oli, mutta sellainen muistikuva on, että lähes puolet halvempaa...
Tätä voi-sokeri -matkailua tehtiin erityisesti 70 -luvulla ja 80 -luvun alkupuolella. Sitten se pikkuhiljaa loppui.
F
Haaparanta ei ole Kemin vaan Tornion kupeessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos me mentiin "ulos syömään", me mentiin huoltoasemalle. Ja jos me mentiin "lomalle ulkomaille", me mentiin laivalla joko Tallinnaan tai Tukholmaan. Ja hytti oli aina siellä ihan alhaalla, kamalassa melussa.
Te sentään menitte ulos syömään ja kävitte ulkomailla. Tuo ei ole musta mitään köyhäilyä verrattuna moniin muihin esimerkkeihin. Ajatus matkailusta 80-90-luvulla oli vielä se Tallinna ja Tukholma, sekä joillakin Espanja. On aika uusi ilmiö, että käydään matkoilla niin usein ja niin kaukana. En muista ketään tuttua vielä ysärillä, joka olisi käynyt esim. USA:ssa tai Australiassa. Sinne mentiin korkeintaan työmatkoille.
Mekin käytiin Shellillä syömässä ja otettiin "laivurinpihvi" ja ranskalaiset. Se pihvi oli ihan tavallinen, tosin pienempikokoinen lehtipihvi, johon oli pistetty tikku pystyyn. Tikussa oli pieni "purje", se kai siitä teki sen laivurin. Ihanaa herkkua silloin, muutaman kuukauden välein. Perjantai-iltaisin mentiin grililkioskille ja syötiin hampurilainen tai lihapiirakka. Muita ravinteleita ei meidän kylässä ollutkaan.
Oli tosi outoa kun puoliksi aussit serkut ramppasi Suomen ja Australian väliä. En edes tiennyt missä Australia on, ja kun puhuivat että passi on taas täynnä, niin en tiennyt mitä se tarkoitti. Yhdellä perhetutulla oli italialainen mies, ja sekin oli outoa ja eksoottista, että asuivat puolet vuodesta Suomessa ja toisen puolen Italiassa. Mies puhui huonosti suomea ja sekin oli jännää. Meidän ulkomaanreissut oli Ruotsin ja Norjan Lappiin, vasta aikuisena olen matkustanut ympäri maailmaa. Vanhempani eivät ole ikinä käyneet Ruotsia ja Norjaa kauempana.
Meilläkin riitti ”ulkomaanmatkaksi” Haaparannalla rasvareissulla käynti, Isän oman isänsä ja serkkupojan kanssa joskus 1950-luvulla tehdyn Norjan matkan muistelu, jossa olivat perillä ehkä muutaman tunnin, isän työmatka Lontooseen ja sitten vanhempien suoranainen leuhkiminen omien sukulaistensa ulkomaanmatkoilla. Vielä nytkin turhinta, mihin voi tuhlata rahaa on isän mielestä matkustelu.Köyhiä ei kuitenkaan oltu, vaan ehkä ylempää keskiluokkaa, isä valtion virkamies ja äiti sairaanhoitaja.
Voireissut Haaparantaan 🤣 Aina kun joku sukulainen matkusti sinne päinkään, niin joutui täyttämään auton takakontin ja takapenkin sillä voilla. Ikinä en lapsena sitä ymmärtänyt! Nykyään ihmiset tilaavat tupakkaa tai viinaa ulkomaanreissuilta, mutta oliko voi tosiaan niin paljon halvempaa siellä Ruotsin puolella?
Vissiin se oli. Me asuttiin Kemissä eli ihan Haaparannan kupeessa ja tosi usein käytiin hakemassa voita ja sokeria. Voita varmaan joka toinen viikko ja sokeria harvemmin. Sokeri oli semmoisissa isoissa ruskeissa kahden (vai kolmen?) kilon paketeissa. En osaa kyllä sanoa tarkalleen, kuinka paljon halvempaa oli, mutta sellainen muistikuva on, että lähes puolet halvempaa...
Tätä voi-sokeri -matkailua tehtiin erityisesti 70 -luvulla ja 80 -luvun alkupuolella. Sitten se pikkuhiljaa loppui.
F
Haaparanta ei ole Kemin vaan Tornion kupeessa.
No tarkalleen ottaen kyllä, mutta eipä se Kemi kaukana ole..... Reilu 20 km
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos me mentiin "ulos syömään", me mentiin huoltoasemalle. Ja jos me mentiin "lomalle ulkomaille", me mentiin laivalla joko Tallinnaan tai Tukholmaan. Ja hytti oli aina siellä ihan alhaalla, kamalassa melussa.
Te sentään menitte ulos syömään ja kävitte ulkomailla. Tuo ei ole musta mitään köyhäilyä verrattuna moniin muihin esimerkkeihin. Ajatus matkailusta 80-90-luvulla oli vielä se Tallinna ja Tukholma, sekä joillakin Espanja. On aika uusi ilmiö, että käydään matkoilla niin usein ja niin kaukana. En muista ketään tuttua vielä ysärillä, joka olisi käynyt esim. USA:ssa tai Australiassa. Sinne mentiin korkeintaan työmatkoille.
Mekin käytiin Shellillä syömässä ja otettiin "laivurinpihvi" ja ranskalaiset. Se pihvi oli ihan tavallinen, tosin pienempikokoinen lehtipihvi, johon oli pistetty tikku pystyyn. Tikussa oli pieni "purje", se kai siitä teki sen laivurin. Ihanaa herkkua silloin, muutaman kuukauden välein. Perjantai-iltaisin mentiin grililkioskille ja syötiin hampurilainen tai lihapiirakka. Muita ravinteleita ei meidän kylässä ollutkaan.
Oli tosi outoa kun puoliksi aussit serkut ramppasi Suomen ja Australian väliä. En edes tiennyt missä Australia on, ja kun puhuivat että passi on taas täynnä, niin en tiennyt mitä se tarkoitti. Yhdellä perhetutulla oli italialainen mies, ja sekin oli outoa ja eksoottista, että asuivat puolet vuodesta Suomessa ja toisen puolen Italiassa. Mies puhui huonosti suomea ja sekin oli jännää. Meidän ulkomaanreissut oli Ruotsin ja Norjan Lappiin, vasta aikuisena olen matkustanut ympäri maailmaa. Vanhempani eivät ole ikinä käyneet Ruotsia ja Norjaa kauempana.
Meilläkin riitti ”ulkomaanmatkaksi” Haaparannalla rasvareissulla käynti, Isän oman isänsä ja serkkupojan kanssa joskus 1950-luvulla tehdyn Norjan matkan muistelu, jossa olivat perillä ehkä muutaman tunnin, isän työmatka Lontooseen ja sitten vanhempien suoranainen leuhkiminen omien sukulaistensa ulkomaanmatkoilla. Vielä nytkin turhinta, mihin voi tuhlata rahaa on isän mielestä matkustelu.Köyhiä ei kuitenkaan oltu, vaan ehkä ylempää keskiluokkaa, isä valtion virkamies ja äiti sairaanhoitaja.
Voireissut Haaparantaan 🤣 Aina kun joku sukulainen matkusti sinne päinkään, niin joutui täyttämään auton takakontin ja takapenkin sillä voilla. Ikinä en lapsena sitä ymmärtänyt! Nykyään ihmiset tilaavat tupakkaa tai viinaa ulkomaanreissuilta, mutta oliko voi tosiaan niin paljon halvempaa siellä Ruotsin puolella?
Vissiin se oli. Me asuttiin Kemissä eli ihan Haaparannan kupeessa ja tosi usein käytiin hakemassa voita ja sokeria. Voita varmaan joka toinen viikko ja sokeria harvemmin. Sokeri oli semmoisissa isoissa ruskeissa kahden (vai kolmen?) kilon paketeissa. En osaa kyllä sanoa tarkalleen, kuinka paljon halvempaa oli, mutta sellainen muistikuva on, että lähes puolet halvempaa...
Tätä voi-sokeri -matkailua tehtiin erityisesti 70 -luvulla ja 80 -luvun alkupuolella. Sitten se pikkuhiljaa loppui.
F
Mihin ihmeeseen sitä voita oikein käytettiin kilokaupalla, kun itsellä yksi puolen kilon pala ehtii melkein mennä vanhaksi ennen kuin sen saa käytettyä 😳
Voi tietty olla, että aika hieman heikentää muistia, mutta kyllä me siellä mielestäni pari kertaa kuussa käytiin.... Käytettiin tietty itse ja isän vanhemmat asui Karungissa, niin heille haettiin myös. Leivottiin paljon itse ja niin teki mummokin.
Sitä kun piti pestä vanhempien käytetyt kortsut et ne voi käyttää niitä uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos me mentiin "ulos syömään", me mentiin huoltoasemalle. Ja jos me mentiin "lomalle ulkomaille", me mentiin laivalla joko Tallinnaan tai Tukholmaan. Ja hytti oli aina siellä ihan alhaalla, kamalassa melussa.
Te sentään menitte ulos syömään ja kävitte ulkomailla. Tuo ei ole musta mitään köyhäilyä verrattuna moniin muihin esimerkkeihin. Ajatus matkailusta 80-90-luvulla oli vielä se Tallinna ja Tukholma, sekä joillakin Espanja. On aika uusi ilmiö, että käydään matkoilla niin usein ja niin kaukana. En muista ketään tuttua vielä ysärillä, joka olisi käynyt esim. USA:ssa tai Australiassa. Sinne mentiin korkeintaan työmatkoille.
Mekin käytiin Shellillä syömässä ja otettiin "laivurinpihvi" ja ranskalaiset. Se pihvi oli ihan tavallinen, tosin pienempikokoinen lehtipihvi, johon oli pistetty tikku pystyyn. Tikussa oli pieni "purje", se kai siitä teki sen laivurin. Ihanaa herkkua silloin, muutaman kuukauden välein. Perjantai-iltaisin mentiin grililkioskille ja syötiin hampurilainen tai lihapiirakka. Muita ravinteleita ei meidän kylässä ollutkaan.
Oli tosi outoa kun puoliksi aussit serkut ramppasi Suomen ja Australian väliä. En edes tiennyt missä Australia on, ja kun puhuivat että passi on taas täynnä, niin en tiennyt mitä se tarkoitti. Yhdellä perhetutulla oli italialainen mies, ja sekin oli outoa ja eksoottista, että asuivat puolet vuodesta Suomessa ja toisen puolen Italiassa. Mies puhui huonosti suomea ja sekin oli jännää. Meidän ulkomaanreissut oli Ruotsin ja Norjan Lappiin, vasta aikuisena olen matkustanut ympäri maailmaa. Vanhempani eivät ole ikinä käyneet Ruotsia ja Norjaa kauempana.
Meilläkin riitti ”ulkomaanmatkaksi” Haaparannalla rasvareissulla käynti, Isän oman isänsä ja serkkupojan kanssa joskus 1950-luvulla tehdyn Norjan matkan muistelu, jossa olivat perillä ehkä muutaman tunnin, isän työmatka Lontooseen ja sitten vanhempien suoranainen leuhkiminen omien sukulaistensa ulkomaanmatkoilla. Vielä nytkin turhinta, mihin voi tuhlata rahaa on isän mielestä matkustelu.Köyhiä ei kuitenkaan oltu, vaan ehkä ylempää keskiluokkaa, isä valtion virkamies ja äiti sairaanhoitaja.
Voireissut Haaparantaan 🤣 Aina kun joku sukulainen matkusti sinne päinkään, niin joutui täyttämään auton takakontin ja takapenkin sillä voilla. Ikinä en lapsena sitä ymmärtänyt! Nykyään ihmiset tilaavat tupakkaa tai viinaa ulkomaanreissuilta, mutta oliko voi tosiaan niin paljon halvempaa siellä Ruotsin puolella?
Vissiin se oli. Me asuttiin Kemissä eli ihan Haaparannan kupeessa ja tosi usein käytiin hakemassa voita ja sokeria. Voita varmaan joka toinen viikko ja sokeria harvemmin. Sokeri oli semmoisissa isoissa ruskeissa kahden (vai kolmen?) kilon paketeissa. En osaa kyllä sanoa tarkalleen, kuinka paljon halvempaa oli, mutta sellainen muistikuva on, että lähes puolet halvempaa...
Tätä voi-sokeri -matkailua tehtiin erityisesti 70 -luvulla ja 80 -luvun alkupuolella. Sitten se pikkuhiljaa loppui.
F
Haaparanta ei ole Kemin vaan Tornion kupeessa.
No tarkalleen ottaen kyllä, mutta eipä se Kemi kaukana ole..... Reilu 20 km
Reilu 20km ei ole kupeessa edes Lapissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos me mentiin "ulos syömään", me mentiin huoltoasemalle. Ja jos me mentiin "lomalle ulkomaille", me mentiin laivalla joko Tallinnaan tai Tukholmaan. Ja hytti oli aina siellä ihan alhaalla, kamalassa melussa.
Te sentään menitte ulos syömään ja kävitte ulkomailla. Tuo ei ole musta mitään köyhäilyä verrattuna moniin muihin esimerkkeihin. Ajatus matkailusta 80-90-luvulla oli vielä se Tallinna ja Tukholma, sekä joillakin Espanja. On aika uusi ilmiö, että käydään matkoilla niin usein ja niin kaukana. En muista ketään tuttua vielä ysärillä, joka olisi käynyt esim. USA:ssa tai Australiassa. Sinne mentiin korkeintaan työmatkoille.
Mekin käytiin Shellillä syömässä ja otettiin "laivurinpihvi" ja ranskalaiset. Se pihvi oli ihan tavallinen, tosin pienempikokoinen lehtipihvi, johon oli pistetty tikku pystyyn. Tikussa oli pieni "purje", se kai siitä teki sen laivurin. Ihanaa herkkua silloin, muutaman kuukauden välein. Perjantai-iltaisin mentiin grililkioskille ja syötiin hampurilainen tai lihapiirakka. Muita ravinteleita ei meidän kylässä ollutkaan.
Oli tosi outoa kun puoliksi aussit serkut ramppasi Suomen ja Australian väliä. En edes tiennyt missä Australia on, ja kun puhuivat että passi on taas täynnä, niin en tiennyt mitä se tarkoitti. Yhdellä perhetutulla oli italialainen mies, ja sekin oli outoa ja eksoottista, että asuivat puolet vuodesta Suomessa ja toisen puolen Italiassa. Mies puhui huonosti suomea ja sekin oli jännää. Meidän ulkomaanreissut oli Ruotsin ja Norjan Lappiin, vasta aikuisena olen matkustanut ympäri maailmaa. Vanhempani eivät ole ikinä käyneet Ruotsia ja Norjaa kauempana.
Meilläkin riitti ”ulkomaanmatkaksi” Haaparannalla rasvareissulla käynti, Isän oman isänsä ja serkkupojan kanssa joskus 1950-luvulla tehdyn Norjan matkan muistelu, jossa olivat perillä ehkä muutaman tunnin, isän työmatka Lontooseen ja sitten vanhempien suoranainen leuhkiminen omien sukulaistensa ulkomaanmatkoilla. Vielä nytkin turhinta, mihin voi tuhlata rahaa on isän mielestä matkustelu.Köyhiä ei kuitenkaan oltu, vaan ehkä ylempää keskiluokkaa, isä valtion virkamies ja äiti sairaanhoitaja.
Voireissut Haaparantaan 🤣 Aina kun joku sukulainen matkusti sinne päinkään, niin joutui täyttämään auton takakontin ja takapenkin sillä voilla. Ikinä en lapsena sitä ymmärtänyt! Nykyään ihmiset tilaavat tupakkaa tai viinaa ulkomaanreissuilta, mutta oliko voi tosiaan niin paljon halvempaa siellä Ruotsin puolella?
Vissiin se oli. Me asuttiin Kemissä eli ihan Haaparannan kupeessa ja tosi usein käytiin hakemassa voita ja sokeria. Voita varmaan joka toinen viikko ja sokeria harvemmin. Sokeri oli semmoisissa isoissa ruskeissa kahden (vai kolmen?) kilon paketeissa. En osaa kyllä sanoa tarkalleen, kuinka paljon halvempaa oli, mutta sellainen muistikuva on, että lähes puolet halvempaa...
Tätä voi-sokeri -matkailua tehtiin erityisesti 70 -luvulla ja 80 -luvun alkupuolella. Sitten se pikkuhiljaa loppui.
F
Mihin ihmeeseen sitä voita oikein käytettiin kilokaupalla, kun itsellä yksi puolen kilon pala ehtii melkein mennä vanhaksi ennen kuin sen saa käytettyä 😳
Voita laitettiin leivälle ennen kaikenmaailman Voimariinejä (oli Oivariinin nimi ennen kuin EU vaati sen muuttamista). Senaikaisia margariineja moni kammoksui ”kissanrasvana”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos me mentiin "ulos syömään", me mentiin huoltoasemalle. Ja jos me mentiin "lomalle ulkomaille", me mentiin laivalla joko Tallinnaan tai Tukholmaan. Ja hytti oli aina siellä ihan alhaalla, kamalassa melussa.
Te sentään menitte ulos syömään ja kävitte ulkomailla. Tuo ei ole musta mitään köyhäilyä verrattuna moniin muihin esimerkkeihin. Ajatus matkailusta 80-90-luvulla oli vielä se Tallinna ja Tukholma, sekä joillakin Espanja. On aika uusi ilmiö, että käydään matkoilla niin usein ja niin kaukana. En muista ketään tuttua vielä ysärillä, joka olisi käynyt esim. USA:ssa tai Australiassa. Sinne mentiin korkeintaan työmatkoille.
Mekin käytiin Shellillä syömässä ja otettiin "laivurinpihvi" ja ranskalaiset. Se pihvi oli ihan tavallinen, tosin pienempikokoinen lehtipihvi, johon oli pistetty tikku pystyyn. Tikussa oli pieni "purje", se kai siitä teki sen laivurin. Ihanaa herkkua silloin, muutaman kuukauden välein. Perjantai-iltaisin mentiin grililkioskille ja syötiin hampurilainen tai lihapiirakka. Muita ravinteleita ei meidän kylässä ollutkaan.
Oli tosi outoa kun puoliksi aussit serkut ramppasi Suomen ja Australian väliä. En edes tiennyt missä Australia on, ja kun puhuivat että passi on taas täynnä, niin en tiennyt mitä se tarkoitti. Yhdellä perhetutulla oli italialainen mies, ja sekin oli outoa ja eksoottista, että asuivat puolet vuodesta Suomessa ja toisen puolen Italiassa. Mies puhui huonosti suomea ja sekin oli jännää. Meidän ulkomaanreissut oli Ruotsin ja Norjan Lappiin, vasta aikuisena olen matkustanut ympäri maailmaa. Vanhempani eivät ole ikinä käyneet Ruotsia ja Norjaa kauempana.
Meilläkin riitti ”ulkomaanmatkaksi” Haaparannalla rasvareissulla käynti, Isän oman isänsä ja serkkupojan kanssa joskus 1950-luvulla tehdyn Norjan matkan muistelu, jossa olivat perillä ehkä muutaman tunnin, isän työmatka Lontooseen ja sitten vanhempien suoranainen leuhkiminen omien sukulaistensa ulkomaanmatkoilla. Vielä nytkin turhinta, mihin voi tuhlata rahaa on isän mielestä matkustelu.Köyhiä ei kuitenkaan oltu, vaan ehkä ylempää keskiluokkaa, isä valtion virkamies ja äiti sairaanhoitaja.
Voireissut Haaparantaan 🤣 Aina kun joku sukulainen matkusti sinne päinkään, niin joutui täyttämään auton takakontin ja takapenkin sillä voilla. Ikinä en lapsena sitä ymmärtänyt! Nykyään ihmiset tilaavat tupakkaa tai viinaa ulkomaanreissuilta, mutta oliko voi tosiaan niin paljon halvempaa siellä Ruotsin puolella?
Vissiin se oli. Me asuttiin Kemissä eli ihan Haaparannan kupeessa ja tosi usein käytiin hakemassa voita ja sokeria. Voita varmaan joka toinen viikko ja sokeria harvemmin. Sokeri oli semmoisissa isoissa ruskeissa kahden (vai kolmen?) kilon paketeissa. En osaa kyllä sanoa tarkalleen, kuinka paljon halvempaa oli, mutta sellainen muistikuva on, että lähes puolet halvempaa...
Tätä voi-sokeri -matkailua tehtiin erityisesti 70 -luvulla ja 80 -luvun alkupuolella. Sitten se pikkuhiljaa loppui.
F
Mihin ihmeeseen sitä voita oikein käytettiin kilokaupalla, kun itsellä yksi puolen kilon pala ehtii melkein mennä vanhaksi ennen kuin sen saa käytettyä 😳
Voita laitettiin leivälle ennen kaikenmaailman Voimariinejä (oli Oivariinin nimi ennen kuin EU vaati sen muuttamista). Senaikaisia margariineja moni kammoksui ”kissanrasvana”.
Muistan kans, miten lukion aikainen luokanvalvoja 80-luvulla jotain höpötteli margariinistä ja kissanraadoista.
Ei tainnut ymmärtää, ettei koko Suomen kissat riittäisi kovinkaan pitkäksi aikaa margariinin tuotantoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos me mentiin "ulos syömään", me mentiin huoltoasemalle. Ja jos me mentiin "lomalle ulkomaille", me mentiin laivalla joko Tallinnaan tai Tukholmaan. Ja hytti oli aina siellä ihan alhaalla, kamalassa melussa.
Te sentään menitte ulos syömään ja kävitte ulkomailla. Tuo ei ole musta mitään köyhäilyä verrattuna moniin muihin esimerkkeihin. Ajatus matkailusta 80-90-luvulla oli vielä se Tallinna ja Tukholma, sekä joillakin Espanja. On aika uusi ilmiö, että käydään matkoilla niin usein ja niin kaukana. En muista ketään tuttua vielä ysärillä, joka olisi käynyt esim. USA:ssa tai Australiassa. Sinne mentiin korkeintaan työmatkoille.
Mekin käytiin Shellillä syömässä ja otettiin "laivurinpihvi" ja ranskalaiset. Se pihvi oli ihan tavallinen, tosin pienempikokoinen lehtipihvi, johon oli pistetty tikku pystyyn. Tikussa oli pieni "purje", se kai siitä teki sen laivurin. Ihanaa herkkua silloin, muutaman kuukauden välein. Perjantai-iltaisin mentiin grililkioskille ja syötiin hampurilainen tai lihapiirakka. Muita ravinteleita ei meidän kylässä ollutkaan.
Oli tosi outoa kun puoliksi aussit serkut ramppasi Suomen ja Australian väliä. En edes tiennyt missä Australia on, ja kun puhuivat että passi on taas täynnä, niin en tiennyt mitä se tarkoitti. Yhdellä perhetutulla oli italialainen mies, ja sekin oli outoa ja eksoottista, että asuivat puolet vuodesta Suomessa ja toisen puolen Italiassa. Mies puhui huonosti suomea ja sekin oli jännää. Meidän ulkomaanreissut oli Ruotsin ja Norjan Lappiin, vasta aikuisena olen matkustanut ympäri maailmaa. Vanhempani eivät ole ikinä käyneet Ruotsia ja Norjaa kauempana.
Meilläkin riitti ”ulkomaanmatkaksi” Haaparannalla rasvareissulla käynti, Isän oman isänsä ja serkkupojan kanssa joskus 1950-luvulla tehdyn Norjan matkan muistelu, jossa olivat perillä ehkä muutaman tunnin, isän työmatka Lontooseen ja sitten vanhempien suoranainen leuhkiminen omien sukulaistensa ulkomaanmatkoilla. Vielä nytkin turhinta, mihin voi tuhlata rahaa on isän mielestä matkustelu.Köyhiä ei kuitenkaan oltu, vaan ehkä ylempää keskiluokkaa, isä valtion virkamies ja äiti sairaanhoitaja.
Voireissut Haaparantaan 🤣 Aina kun joku sukulainen matkusti sinne päinkään, niin joutui täyttämään auton takakontin ja takapenkin sillä voilla. Ikinä en lapsena sitä ymmärtänyt! Nykyään ihmiset tilaavat tupakkaa tai viinaa ulkomaanreissuilta, mutta oliko voi tosiaan niin paljon halvempaa siellä Ruotsin puolella?
Vissiin se oli. Me asuttiin Kemissä eli ihan Haaparannan kupeessa ja tosi usein käytiin hakemassa voita ja sokeria. Voita varmaan joka toinen viikko ja sokeria harvemmin. Sokeri oli semmoisissa isoissa ruskeissa kahden (vai kolmen?) kilon paketeissa. En osaa kyllä sanoa tarkalleen, kuinka paljon halvempaa oli, mutta sellainen muistikuva on, että lähes puolet halvempaa...
Tätä voi-sokeri -matkailua tehtiin erityisesti 70 -luvulla ja 80 -luvun alkupuolella. Sitten se pikkuhiljaa loppui.
F
Mihin ihmeeseen sitä voita oikein käytettiin kilokaupalla, kun itsellä yksi puolen kilon pala ehtii melkein mennä vanhaksi ennen kuin sen saa käytettyä 😳
Kun ruoka oli perunaa ja kastiketta ja voileipää, niin kyllä sitä voita meni. Lisäksi kaikki pullat ja mokkapaloja tehtiin itse, niin tavallisella perheellä meni monta pakettia viikossa. Rypsiöljyä ei käyttäneet kuin hörhöt ja margariinit olivat köyhille. Tosin sekin oli Ruotsissa halvempaa. Voita ei saanut edes tuoda rajatta. Kilorajaa en muista, mutta ei montaa ollut.
Viikkorahaa ei saatu. Tulonlähteenä oli menin kesälauantaisin kirppikselle myymään ystäväni kanssa ja keräsin marjoja ja sieniä, jotka myin.
Sienet ryöppäsin, sitten pilkoin ja kuivuriin, pakattiin lasipurkkiin. Kotitaloustunnilla opittiin tämä ja sain äkkiä vakioasiakkaat.
Lopulta löysin mainosten jakajia kaivataan. Sitä tein monta vuotta.
Työ aivan hirveää.
Mieheni on lapsuudessaan niin sosiaalistunut alempien luokkien ruokiin, että aina kun laitamme kanan tai kalan sijaan, siis todella harvoin, jotain jauhelihasta tai nakeista, esim. jauhelihakastiketta tai nakkikastiketta, niin silloin hän hihkuu innosta ja kiljuu lapsille, että nyt on herkkuruokaaaa! Lapset vain katsovat, että aha. En tiedä itkeäkö vai nauraisi.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä keskustelua. Aloittajan kaali-riisi-mössö... Että liha on kalliimpaa, kuin kaali? Itse teen kaalipataa, johon ei tule ollenkaan, ei lihaa, eikä riisiä. Sen kilohinnaltaan kallein ainesosa lienee tuore luomuinkiavääri... Kumman puutteesta ihminen todennäköisemmin saa pitkällä aikavälillä terveysongelmia; a)sianlihan vai b)kaalin?
.
No selvästikään et ymmärrä. Aloittaja ei missään kohtaa väitä, että kaali olisi kalliimpaa kuin liha. Kaalipadassa oli enemmän kaalia kuin lihaa juuri siitä syystä, että kaali on halvempaa.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on lapsuudessaan niin sosiaalistunut alempien luokkien ruokiin, että aina kun laitamme kanan tai kalan sijaan, siis todella harvoin, jotain jauhelihasta tai nakeista, esim. jauhelihakastiketta tai nakkikastiketta, niin silloin hän hihkuu innosta ja kiljuu lapsille, että nyt on herkkuruokaaaa! Lapset vain katsovat, että aha. En tiedä itkeäkö vai nauraisi.
Nakkia ja jauhelihaa on vaikea huononkaan kokin pilata, joten niistä saa aina tehtyä herkkuruokaa, voisiko selitys olla siinä?
En ymmärrä tätä keskustelua. Aloittajan kaali-riisi-mössö... Että liha on kalliimpaa, kuin kaali? Itse teen kaalipataa, johon ei tule ollenkaan, ei lihaa, eikä riisiä. Sen kilohinnaltaan kallein ainesosa lienee tuore luomuinkiavääri... Kumman puutteesta ihminen todennäköisemmin saa pitkällä aikavälillä terveysongelmia; a)sianlihan vai b)kaalin?
Mitään asioita, missä lapsuudessani jätettiin kuluttamatta, en kokenut silloin enkä nykyään negatiivisina, tai että jotain puuttuisi. Ei, ei käyty ulkomailla eikä risteilyillä. Monet perheet joissa oli taloudellisesti varmasti tiukempaa kävivät. Minä en käy nykyäänkään, vaikka saan itse valita. Matkailen mieluiten tapaamalla ystäviä ja tuttavia kotimaassa, eikä tämä koronakaan sen suhteen vaikuta minuun mitenkään.
Jo alta kouluikäisenä koin vaivaannuttavana sen, miten paljon lahjoja meille lapsille oli hankittu lahjoja ja joulumieleni pilantui aina siinä joulupukin käynnissä (masentavaa...). Kun olin 8 tai 9 tein joulupukinkirjeen, jossa epäsuorasti ilmaisin, etten pidä lahjatouhusta. Toivoin kolme lahjaa: pipon, hammasharjan ja hammastahnaa.
Pikkusisko oli ja on erilainen, hän selasi pienenä innoissaan niitä lelukuvastoja ja teki pitkän listan Joulupukille... Hän olisi myös halunnut risteilylle, kun naapuritkin kävi. Minun puolesta näin jälkikäteen ajatellen ne kotimaan puuhamaareissutkin ois saanu jättää tekemättä. Isä stressasi niistä ja oli pahalla päällä, me lapset vinguttiin takapenkillä, että millon ollaan perillä...
Parhaat reissut oli ne "köyhäilyreissut" kun mentiin marjaan, kalaan, mummolaan, eläinmuseoon perhosnäyttelyyn omassa kaupungissa, lautalla läheiseen saareen...
En ymmärrä ajatusta köyhäilystä. Kaikki "köyhä" oli rikkainta lapsuudessani. Ei meiltä puuttunut mitään ja saatiin harrastaa mitä haluttiin. Ainoastaan leemmikkejä ei saatu, mutta se oli siskon allergian takia ja satiin hoitaa kavereiden lemmikkejä heidän luona.
Isä teki itse meille leluja; nuken kehdon (jossa myös nuorimmaiset sisarukset nukkuivat sitten mylhemmin, vaikka kehto oli alunperin oikeasti tehty vauvanukelle), keinun, leijan, kiipeilytelineen, leikkimökin. Tehtiin yhdessä kokoperhe barbitalo, joka ois ostettuna maksanu varmaan 2000e, mutta parasta siinä talossa olikin se, kun se yhdessä rakennettiin.