Lue keskustelun säännöt.
Minkö lapsuuden asian olet tajunnut "köyhäilyksi" aikuisena?
Mä muistelin äidilleni joskus kuinka meillä syötiin lapsena 90-luvun alussa usein sellaista liha-riisimössöä, jossa oli ihan valtavasti kaalia. Siis varmaan 3/4 koko jutusta. Se oli ihan ok, mutta muistelin vaan. Äiti sanoi sitten että No arvaappa kumpi maksaa vähemmän, kaali vai sianliha? Eli se ei ollutkaan kulinaarinen valinta vaan rahakysymys. En ollut tietenkään lapsena tajunnut.
Kommentit (1364)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos me mentiin "ulos syömään", me mentiin huoltoasemalle. Ja jos me mentiin "lomalle ulkomaille", me mentiin laivalla joko Tallinnaan tai Tukholmaan. Ja hytti oli aina siellä ihan alhaalla, kamalassa melussa.
Te sentään menitte ulos syömään ja kävitte ulkomailla. Tuo ei ole musta mitään köyhäilyä verrattuna moniin muihin esimerkkeihin. Ajatus matkailusta 80-90-luvulla oli vielä se Tallinna ja Tukholma, sekä joillakin Espanja. On aika uusi ilmiö, että käydään matkoilla niin usein ja niin kaukana. En muista ketään tuttua vielä ysärillä, joka olisi käynyt esim. USA:ssa tai Australiassa. Sinne mentiin korkeintaan työmatkoille.
Mekin käytiin Shellillä syömässä ja otettiin "laivurinpihvi" ja ranskalaiset. Se pihvi oli ihan tavallinen, tosin pienempikokoinen lehtipihvi, johon oli pistetty tikku pystyyn. Tikussa oli pieni "purje", se kai siitä teki sen laivurin. Ihanaa herkkua silloin, muutaman kuukauden välein. Perjantai-iltaisin mentiin grililkioskille ja syötiin hampurilainen tai lihapiirakka. Muita ravinteleita ei meidän kylässä ollutkaan.
Oli tosi outoa kun puoliksi aussit serkut ramppasi Suomen ja Australian väliä. En edes tiennyt missä Australia on, ja kun puhuivat että passi on taas täynnä, niin en tiennyt mitä se tarkoitti. Yhdellä perhetutulla oli italialainen mies, ja sekin oli outoa ja eksoottista, että asuivat puolet vuodesta Suomessa ja toisen puolen Italiassa. Mies puhui huonosti suomea ja sekin oli jännää. Meidän ulkomaanreissut oli Ruotsin ja Norjan Lappiin, vasta aikuisena olen matkustanut ympäri maailmaa. Vanhempani eivät ole ikinä käyneet Ruotsia ja Norjaa kauempana.
Meilläkin riitti ”ulkomaanmatkaksi” Haaparannalla rasvareissulla käynti, Isän oman isänsä ja serkkupojan kanssa joskus 1950-luvulla tehdyn Norjan matkan muistelu, jossa olivat perillä ehkä muutaman tunnin, isän työmatka Lontooseen ja sitten vanhempien suoranainen leuhkiminen omien sukulaistensa ulkomaanmatkoilla. Vielä nytkin turhinta, mihin voi tuhlata rahaa on isän mielestä matkustelu.Köyhiä ei kuitenkaan oltu, vaan ehkä ylempää keskiluokkaa, isä valtion virkamies ja äiti sairaanhoitaja.
Voireissut Haaparantaan 🤣 Aina kun joku sukulainen matkusti sinne päinkään, niin joutui täyttämään auton takakontin ja takapenkin sillä voilla. Ikinä en lapsena sitä ymmärtänyt! Nykyään ihmiset tilaavat tupakkaa tai viinaa ulkomaanreissuilta, mutta oliko voi tosiaan niin paljon halvempaa siellä Ruotsin puolella?
Vissiin se oli. Me asuttiin Kemissä eli ihan Haaparannan kupeessa ja tosi usein käytiin hakemassa voita ja sokeria. Voita varmaan joka toinen viikko ja sokeria harvemmin. Sokeri oli semmoisissa isoissa ruskeissa kahden (vai kolmen?) kilon paketeissa. En osaa kyllä sanoa tarkalleen, kuinka paljon halvempaa oli, mutta sellainen muistikuva on, että lähes puolet halvempaa...
Tätä voi-sokeri -matkailua tehtiin erityisesti 70 -luvulla ja 80 -luvun alkupuolella. Sitten se pikkuhiljaa loppui.
F
Mihin ihmeeseen sitä voita oikein käytettiin kilokaupalla, kun itsellä yksi puolen kilon pala ehtii melkein mennä vanhaksi ennen kuin sen saa käytettyä 😳
Voita laitettiin leivälle ennen kaikenmaailman Voimariinejä (oli Oivariinin nimi ennen kuin EU vaati sen muuttamista). Senaikaisia margariineja moni kammoksui ”kissanrasvana”.
Muistan kans, miten lukion aikainen luokanvalvoja 80-luvulla jotain höpötteli margariinistä ja kissanraadoista.
Ei tainnut ymmärtää, ettei koko Suomen kissat riittäisi kovinkaan pitkäksi aikaa margariinin tuotantoon.
Kissojen ja myös muiden eläinten rasvasta itseasiassa on tehty aiemmin margariinia.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Margariiniskandaali
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä. Kai me sitten oltiin oikeasti köyhiä, mutta en muista, että mitään olisi ostettu uutena, vaan aina kaikki oli jostain haalittua käytettyä tavaraa. Taisin olla jotain 12-vuotias ennen kuin sain ensimmäisen uuden polkupyöräni. Televisiokin oli mustavalkoinen (ja tietysti käytetty), koska mustavalkolupa oli halvempi kuin värilupa.
Autokin hommattiin vasta, kun olin jotain 14 ja sekin oli lada ja tottakai käytetty.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Kai me sitten oltiin oikeasti köyhiä, mutta en muista, että mitään olisi ostettu uutena, vaan aina kaikki oli jostain haalittua käytettyä tavaraa. Taisin olla jotain 12-vuotias ennen kuin sain ensimmäisen uuden polkupyöräni. Televisiokin oli mustavalkoinen (ja tietysti käytetty), koska mustavalkolupa oli halvempi kuin värilupa.
Autokin hommattiin vasta, kun olin jotain 14 ja sekin oli lada ja tottakai käytetty.
en tiennytkään että mustavalkotelkun lupa oli halvempi kuin väritelevision. ilmankos meilläkin oli mustavalkotv. muistan kyllä kun sain omaan huoneeseen matkatelevision joka oli värillinen, voi sitä ylpeyden aihetta. siitä katsoin sitten MTV Music channelia ja kaikki mahdolliset ohjelmat aina Räpsejä myöten. oi niitä aikoja. nyt on telkkarit avaruusaluksen kokoisia silloin riitti ohjelan tihrustamiseen pieni tv ja sisältökin oli laadukkaampaa. niin ne ajat muuttuvat.
Meillä nykyäänkin lapset valittaa että miksi köyhäillään, kun lihan seassa on kasviksia. Eli jauhelihakastikkeeseen ei saisi laittaa kuin jauhelihaa ja kastiketta, ei esim. papuja sekaan tai porkkanaraastetta.
Tein juuri lihapullia. 400g jauhelihaa, josta tuli 7 suurehkoa lihapullaa, kun sekaan ei laitettu muuta kuin kananmuna. Ei mitään järkeä. Jos olisi ollut lapset syömässä olisi pitänyt olla 800g jauhelihaa että olisi ollut riittävästi. Miehen kanssa syötiin molemmat 2 lihapullaa, ja 3 siis jäi. ei olisi lapsille riittänyt. Silti lasten mielestä on köyhäilyä jatkaa lihapullataikinaa jauhoilla jne että tulisi enemmän ruokaa. Omasta mielestäni vain järkevää sekä taloudellisesti että eläimellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Meillä nykyäänkin lapset valittaa että miksi köyhäillään, kun lihan seassa on kasviksia. Eli jauhelihakastikkeeseen ei saisi laittaa kuin jauhelihaa ja kastiketta, ei esim. papuja sekaan tai porkkanaraastetta.
Tein juuri lihapullia. 400g jauhelihaa, josta tuli 7 suurehkoa lihapullaa, kun sekaan ei laitettu muuta kuin kananmuna. Ei mitään järkeä. Jos olisi ollut lapset syömässä olisi pitänyt olla 800g jauhelihaa että olisi ollut riittävästi. Miehen kanssa syötiin molemmat 2 lihapullaa, ja 3 siis jäi. ei olisi lapsille riittänyt. Silti lasten mielestä on köyhäilyä jatkaa lihapullataikinaa jauhoilla jne että tulisi enemmän ruokaa. Omasta mielestäni vain järkevää sekä taloudellisesti että eläimellisesti.
Häh? Näytä niille lapsillesi ihan mikä tahansa lihapullaresepti, ja kyllä niissä vaan neuvotaan käyttämään kermaa (tai vettä tai kermaviiliä) ja korppujauhoja. Ei tuossa ole mitään köyhäilyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Kai me sitten oltiin oikeasti köyhiä, mutta en muista, että mitään olisi ostettu uutena, vaan aina kaikki oli jostain haalittua käytettyä tavaraa. Taisin olla jotain 12-vuotias ennen kuin sain ensimmäisen uuden polkupyöräni. Televisiokin oli mustavalkoinen (ja tietysti käytetty), koska mustavalkolupa oli halvempi kuin värilupa.
Autokin hommattiin vasta, kun olin jotain 14 ja sekin oli lada ja tottakai käytetty.
en tiennytkään että mustavalkotelkun lupa oli halvempi kuin väritelevision. ilmankos meilläkin oli mustavalkotv. muistan kyllä kun sain omaan huoneeseen matkatelevision joka oli värillinen, voi sitä ylpeyden aihetta. siitä katsoin sitten MTV Music channelia ja kaikki mahdolliset ohjelmat aina Räpsejä myöten. oi niitä aikoja. nyt on telkkarit avaruusaluksen kokoisia silloin riitti ohjelan tihrustamiseen pieni tv ja sisältökin oli laadukkaampaa. niin ne ajat muuttuvat.
Oli se mustavalkolupa halvempi vielä ainakin 70-luvulla. En nyt muista, että missä vaiheessa ne luvat yhdistyivät yhdeksi TV-luvaksi. Telkkareista puheenollen, meidän eka uusi televisio taisi tulla taloon, kun olin jo täysi-ikäinen tai ainakin sen kynnyksellä. Edelleen ovat vanhemmat nuukia. Viime kesänä hajosi heiltä televisio, niin ensimmäisenä olivat soittaneet korjaajaa paikalle. Oli siellä joku käynyt ja todennut, että korjaaminen maksaa enemmän kuin uuden hinta. Suostuivat sitten pitkin hampain ostamaan uuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos me mentiin "ulos syömään", me mentiin huoltoasemalle. Ja jos me mentiin "lomalle ulkomaille", me mentiin laivalla joko Tallinnaan tai Tukholmaan. Ja hytti oli aina siellä ihan alhaalla, kamalassa melussa.
Te sentään menitte ulos syömään ja kävitte ulkomailla. Tuo ei ole musta mitään köyhäilyä verrattuna moniin muihin esimerkkeihin. Ajatus matkailusta 80-90-luvulla oli vielä se Tallinna ja Tukholma, sekä joillakin Espanja. On aika uusi ilmiö, että käydään matkoilla niin usein ja niin kaukana. En muista ketään tuttua vielä ysärillä, joka olisi käynyt esim. USA:ssa tai Australiassa. Sinne mentiin korkeintaan työmatkoille.
Mekin käytiin Shellillä syömässä ja otettiin "laivurinpihvi" ja ranskalaiset. Se pihvi oli ihan tavallinen, tosin pienempikokoinen lehtipihvi, johon oli pistetty tikku pystyyn. Tikussa oli pieni "purje", se kai siitä teki sen laivurin. Ihanaa herkkua silloin, muutaman kuukauden välein. Perjantai-iltaisin mentiin grililkioskille ja syötiin hampurilainen tai lihapiirakka. Muita ravinteleita ei meidän kylässä ollutkaan.
Oli tosi outoa kun puoliksi aussit serkut ramppasi Suomen ja Australian väliä. En edes tiennyt missä Australia on, ja kun puhuivat että passi on taas täynnä, niin en tiennyt mitä se tarkoitti. Yhdellä perhetutulla oli italialainen mies, ja sekin oli outoa ja eksoottista, että asuivat puolet vuodesta Suomessa ja toisen puolen Italiassa. Mies puhui huonosti suomea ja sekin oli jännää. Meidän ulkomaanreissut oli Ruotsin ja Norjan Lappiin, vasta aikuisena olen matkustanut ympäri maailmaa. Vanhempani eivät ole ikinä käyneet Ruotsia ja Norjaa kauempana.
Meilläkin riitti ”ulkomaanmatkaksi” Haaparannalla rasvareissulla käynti, Isän oman isänsä ja serkkupojan kanssa joskus 1950-luvulla tehdyn Norjan matkan muistelu, jossa olivat perillä ehkä muutaman tunnin, isän työmatka Lontooseen ja sitten vanhempien suoranainen leuhkiminen omien sukulaistensa ulkomaanmatkoilla. Vielä nytkin turhinta, mihin voi tuhlata rahaa on isän mielestä matkustelu.Köyhiä ei kuitenkaan oltu, vaan ehkä ylempää keskiluokkaa, isä valtion virkamies ja äiti sairaanhoitaja.
Voireissut Haaparantaan 🤣 Aina kun joku sukulainen matkusti sinne päinkään, niin joutui täyttämään auton takakontin ja takapenkin sillä voilla. Ikinä en lapsena sitä ymmärtänyt! Nykyään ihmiset tilaavat tupakkaa tai viinaa ulkomaanreissuilta, mutta oliko voi tosiaan niin paljon halvempaa siellä Ruotsin puolella?
Vissiin se oli. Me asuttiin Kemissä eli ihan Haaparannan kupeessa ja tosi usein käytiin hakemassa voita ja sokeria. Voita varmaan joka toinen viikko ja sokeria harvemmin. Sokeri oli semmoisissa isoissa ruskeissa kahden (vai kolmen?) kilon paketeissa. En osaa kyllä sanoa tarkalleen, kuinka paljon halvempaa oli, mutta sellainen muistikuva on, että lähes puolet halvempaa...
Tätä voi-sokeri -matkailua tehtiin erityisesti 70 -luvulla ja 80 -luvun alkupuolella. Sitten se pikkuhiljaa loppui.
F
Korjaan tuota kirjoittamaani nettitutkailun jälkeen.... Kiivaimmillaan tuo voimatkailu oli näköjään 80 -luvulla eli me tehtiin noita reissuja 70- ja 80 -luvulla. Hiipui ja loppui 90 -luvulle tultaessa, kun Suomi liittyi EU -hun ja voin hinta tippui Suomessa. Oli ollut yli puolet halvempaa Ruotsissa ja siksi niitä reissuja tehtiin ihan linja-autoilla. Me köröteltiin omalla autolla ja peräkonttiin lastattiin voita + sokeria. Sitä ei tosiaan saanut tuoda rajattomasti, vaan oli tuontimäärät per hlö.
F
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä nykyäänkin lapset valittaa että miksi köyhäillään, kun lihan seassa on kasviksia. Eli jauhelihakastikkeeseen ei saisi laittaa kuin jauhelihaa ja kastiketta, ei esim. papuja sekaan tai porkkanaraastetta.
Tein juuri lihapullia. 400g jauhelihaa, josta tuli 7 suurehkoa lihapullaa, kun sekaan ei laitettu muuta kuin kananmuna. Ei mitään järkeä. Jos olisi ollut lapset syömässä olisi pitänyt olla 800g jauhelihaa että olisi ollut riittävästi. Miehen kanssa syötiin molemmat 2 lihapullaa, ja 3 siis jäi. ei olisi lapsille riittänyt. Silti lasten mielestä on köyhäilyä jatkaa lihapullataikinaa jauhoilla jne että tulisi enemmän ruokaa. Omasta mielestäni vain järkevää sekä taloudellisesti että eläimellisesti.
Anteeksi nyt vaan, mutta vie ne lapsesi joskus italialaiseen ravintolaan ja tilaa niille pasta-annokset, joissa kastikkeen nimiosassa on jauheliha. Siinäpähän huomaavat, että ITSE ovat juuttuneet 60-luvulle ja ITSE köyhäilevät.
Ja sitäpaitsi 400 grammasta jauhelihaa tulee parikymmentä tavallista lihapullaa! Ja mistä ne typerät lapsesi ovat saaneet päähänsä, että lihapullaTAIKINAA ei aloiteta lisäämällä kermaviiliin korppujauhot?
Nyt koko perhe parempaan elämänkouluun, niin pääsette ehkä joskus luokaltanne.
70-80 luvuilla tehtiin myös vaatteita itse ja muotia olivat kaikenlaiset jämistä tehdyt vaatteet kuten vaikka tilkuista tehdyt liivit ja vanhoista farkuista tehdyt shortist ja laukut. Kenkiä käytettiin suutarilla uusimassa pohjat ja vetoketjut uusittiin vaatteisiin, vaikka ne olivat vielä metallia ja kestivät. Mutta kyllä kankaatki olivat parempia. Muisti voi tehdä tepposia, mutta vanhukset käyttivät samoja vaatteita vuosikymmeniä. Huivimummot teettivät kolttuja ompelijoilla suunnilleen kerran vuodessa, tai juhliin. Miehillä oli sama pyhäpuku koko iän. Miehet haisivat hielle ja kaupassakin tuli paha olo siitä hajusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on lapsuudessaan niin sosiaalistunut alempien luokkien ruokiin, että aina kun laitamme kanan tai kalan sijaan, siis todella harvoin, jotain jauhelihasta tai nakeista, esim. jauhelihakastiketta tai nakkikastiketta, niin silloin hän hihkuu innosta ja kiljuu lapsille, että nyt on herkkuruokaaaa! Lapset vain katsovat, että aha. En tiedä itkeäkö vai nauraisi.
Nakkia ja jauhelihaa on vaikea huononkaan kokin pilata, joten niistä saa aina tehtyä herkkuruokaa, voisiko selitys olla siinä?
Varsinkin, kun kirjoittaja kertoi niitä olevan todella harvoin. Silloin vaatimaton perusruokakin on herkkua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Kai me sitten oltiin oikeasti köyhiä, mutta en muista, että mitään olisi ostettu uutena, vaan aina kaikki oli jostain haalittua käytettyä tavaraa. Taisin olla jotain 12-vuotias ennen kuin sain ensimmäisen uuden polkupyöräni. Televisiokin oli mustavalkoinen (ja tietysti käytetty), koska mustavalkolupa oli halvempi kuin värilupa.
Autokin hommattiin vasta, kun olin jotain 14 ja sekin oli lada ja tottakai käytetty.
en tiennytkään että mustavalkotelkun lupa oli halvempi kuin väritelevision. ilmankos meilläkin oli mustavalkotv. muistan kyllä kun sain omaan huoneeseen matkatelevision joka oli värillinen, voi sitä ylpeyden aihetta. siitä katsoin sitten MTV Music channelia ja kaikki mahdolliset ohjelmat aina Räpsejä myöten. oi niitä aikoja. nyt on telkkarit avaruusaluksen kokoisia silloin riitti ohjelan tihrustamiseen pieni tv ja sisältökin oli laadukkaampaa. niin ne ajat muuttuvat.
Oli se mustavalkolupa halvempi vielä ainakin 70-luvulla. En nyt muista, että missä vaiheessa ne luvat yhdistyivät yhdeksi TV-luvaksi. Telkkareista puheenollen, meidän eka uusi televisio taisi tulla taloon, kun olin jo täysi-ikäinen tai ainakin sen kynnyksellä. Edelleen ovat vanhemmat nuukia. Viime kesänä hajosi heiltä televisio, niin ensimmäisenä olivat soittaneet korjaajaa paikalle. Oli siellä joku käynyt ja todennut, että korjaaminen maksaa enemmän kuin uuden hinta. Suostuivat sitten pitkin hampain ostamaan uuden.
Yhteinen lupa tuli 90-luvun alussa. Muutin kotoa 1990, ja maksettiin yhden kerran mustavalkolupa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on lapsuudessaan niin sosiaalistunut alempien luokkien ruokiin, että aina kun laitamme kanan tai kalan sijaan, siis todella harvoin, jotain jauhelihasta tai nakeista, esim. jauhelihakastiketta tai nakkikastiketta, niin silloin hän hihkuu innosta ja kiljuu lapsille, että nyt on herkkuruokaaaa! Lapset vain katsovat, että aha. En tiedä itkeäkö vai nauraisi.
Nakkia ja jauhelihaa on vaikea huononkaan kokin pilata, joten niistä saa aina tehtyä herkkuruokaa, voisiko selitys olla siinä?
Varsinkin, kun kirjoittaja kertoi niitä olevan todella harvoin. Silloin vaatimaton perusruokakin on herkkua.
!950-luvulla äiti osti kolmihenkistä perhettä varten jauhelihaa 100 grammaa, ja teki siitä sitten mitä teki, mutta hyvää oli, 1960-luvulla, kun oli syntynyt toinen lapsi ja isän palkka noussut, nousi myös jauhelihan määrä neljänneskiloon.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Kai me sitten oltiin oikeasti köyhiä, mutta en muista, että mitään olisi ostettu uutena, vaan aina kaikki oli jostain haalittua käytettyä tavaraa. Taisin olla jotain 12-vuotias ennen kuin sain ensimmäisen uuden polkupyöräni. Televisiokin oli mustavalkoinen (ja tietysti käytetty), koska mustavalkolupa oli halvempi kuin värilupa.
Autokin hommattiin vasta, kun olin jotain 14 ja sekin oli lada ja tottakai käytetty.
Milloin tämä tapahtui? Mustavalkotelevisiot olivat värillisiä yleisempiä 1970-alkupuolella ainakin ja televisiot olivat kalliita, parin kuukauden bruttopalkan hintaista. Eli jos suhteuttaisi nykytulotasoon, niin 5000-7000€. Niistä jopa tapeltiin perinnönjaossa, vaikka kaikki muistavat millaisia romuja ne loppujenlopuksi olivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulussa jaettiin syksyisin sellaiset lappuset, joilla sai hakea kenkäavustusta. Ei sitä varmaan kukaan vanhempi olisi kehdannut täyttää, kun siihen aikaan oli kunnia-asia, että omalla palkalla eletään.
Onpa mielenkiintoinen kurkistus oman kuplan ulkopuolelle! Luulin aidosti, että monet näistä menneiden aikojen köyhäilyksi kuvatuista asioista ovat ihan normaalia elämää nykypäivänäkin. Tavaroiden ja vaatteiden korjaaminen ja kierrätys lapselta toiselle, ettei välttämättä saa kaikkea mitä haluaa, ihan tavallinen tylsä ruoka, joka laitetaan kotona… Millaista luksuselämää te ihmiset oikein elätte?
Minulla oli kolme isoveljeä ja kaikki vaatteet sain niiltä, äiti tietenkin parsi niitä varmaan sataan kertaan mutta uusia ei ostettu ellei ollut ihan pakko. Oli hävettävää mennä kouluun farkuissa joita oli jo neljät isoveljet pitäneet. Varmaan sata paikkausta ja paikkalappua. Ja ne paikkalaput oli aina otettu muista farkuista jotka oli eri värisiä joten ne paikkalaput kyllä näkyi tosi selvästi. Oli kuin olisi tilkkutäkissä ollut. Ja tosi usein syötiin makaronimössöä jossa oli tosi vähän jauhelihaa. Kaupasta ostettiin aina halvimmat makaroni tarjoukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on lapsuudessaan niin sosiaalistunut alempien luokkien ruokiin, että aina kun laitamme kanan tai kalan sijaan, siis todella harvoin, jotain jauhelihasta tai nakeista, esim. jauhelihakastiketta tai nakkikastiketta, niin silloin hän hihkuu innosta ja kiljuu lapsille, että nyt on herkkuruokaaaa! Lapset vain katsovat, että aha. En tiedä itkeäkö vai nauraisi.
Nakkia ja jauhelihaa on vaikea huononkaan kokin pilata, joten niistä saa aina tehtyä herkkuruokaa, voisiko selitys olla siinä?
Varsinkin, kun kirjoittaja kertoi niitä olevan todella harvoin. Silloin vaatimaton perusruokakin on herkkua.
!950-luvulla äiti osti kolmihenkistä perhettä varten jauhelihaa 100 grammaa, ja teki siitä sitten mitä teki, mutta hyvää oli, 1960-luvulla, kun oli syntynyt toinen lapsi ja isän palkka noussut, nousi myös jauhelihan määrä neljänneskiloon.
Äidinpuoleiset isovanhempani keräsivät syksyisin kymmeniä litroja (ja aika lailla kymmeniä kilojakin) sieniä, lähinnä rouskuja. Koskaan heillä ei sieniruokaa ollut tarjolla... Mutta usein oli lihamureketta, lihapullia tms. Rouskut keitettiin ja suolattiin ja isoäitini sitten jauhoi ne lihamyllyllä lihanpalojen kanssa jauhelihaksi. Luulen, että ihan hyvin riitti reilu sata grammaa lihaa seitsemän hengen lihamurekkeeseen, kun sekaan tietenkin tuli vielä sipulia (itsekasvatettua kasvimaalta ja säilytettiin kellarissa) ja korppujauhoja. Söin tuota välillä itsekin, enkä edes tiennyt syöväni sieniä.
Nyt syksyllä tein pitkästä aikaa suolasieniä, ja voi että kun olivat hyviä! Täytyy ryhdistäytyä ja alkaa kerätä rouskuja enemmänkin, olen ollut laiska ja kerännyt vaan sieniä, jotka ei vaadi ryöppäämistä.
Vierailija kirjoitti:
Kerropa miten tilanteesi olisi ollut erilainen, mikäli olisit jäänyt isällesi? Jos varakas(?) isäsi ei lahjoittanut sinulle noita tavaroita, kun asuit äitisi luona, niin miten kuvittelet, että hän olisi ne ostanut jos olisit asununut hänen luonaan? Ainakin on selvää kommenttisi takia, että miksi äitisi erosi, jos se oli äidistäsi lähtöisin.
Aika hassuja olettamuksia tuntematta tilannetta laisinkaan. Sellaista feministivärittynyttä höttöä, mitä voi juuri odottaa näiltä helposti luovuttavilta eroajilta.
Isäkään ei ollut mitenkään erityisen varakas, mutta pystyi silti tukemaan elämässä monella tavalla ja hankkimaan myös kaipaamiani asioita. Hän antoi jopa vähistään silloin jos rahaa ei kauheasti ollut. Isän järjestämät jutut olivat myös älyllisesti kehittäviä eli niiden parissa piti kehittyä mm. siinä, mikä minusta tuli isona. Oikeataan kiitos omasta menestyksestäni kuuluukin hyvin pitkälti isälle ja siihen että hän käytti aikaansa kanssani kun olin pieni. Oli todella kiltti ja välittävä ihminen, joka taikoi mukavia juttuja lähes tyhjästäkin kuin MacGyver.
Ainoa vika vaan oli, ettei äiti sallinut oikeaa biologista isääni vaan siinä oli tilalla milloin mitäkin vähä-älyisiä tulokkaita joista ei ollut apua niin omassa kehittymisessä kuin rahallakaan. Siksi suurin toiveeni lapsena olikin että vanhemmat olisivat vaan voineet olla yhdessä ja tulla mukavuusalueensa ulkopuolelle, koska ei se nyt olis ollut niin hirveää kuin mitä se oli ilman isää.
Joskus teini-iässä muutin lopulta omin päin isäni luo, koska en enää jaksanut YH äippä köyhäilyä ja hölmöjä sijaisisiä. Äiti ei tästä välittänyt tai sitten sen aikaiset sosiaalitoimet olivat tehottomia, koska sille tielle myös jäin ja vietin sitten isäni kanssa täysi-ikäiseksi asti. Onneksi tein näin, koska sain sen uran minkä häneltä sain ja nyt on itsellä hyvin rahaa sen vuoksi.
Myöhemmin syntyi muuten velikin, jolla täysin samat kuviot kuin mulla eli oikea biologinen isä kiellettiin. On muutekseen vieläkin katkerampi lapsuudestaan kuin minä.
Että sellaista se YH äippäily poikalapsien kanssa on...
Kaiken. Tajusin jo naperona. Isä huusi kuin leijona kun ei oo rahaa laskuihin. En saanut luistimia, suksia, pyörää. Yhtäkään uutta vaatetta. Koskenkorvaan rahaa löytyi? Ja pontikkapannu viritelmiin. Voi jeesus kun hävetti rääsyissä kulkea.
Ei niin. Sama ajattelu on siirtynyt vankasti sisarelleni. Se vanhempien perintö on nyt hänen lapsensa turvaksi, joten sisareni ei voi käyttää tietenkään tuota pääomaa esimerkiksi omaan hyvinvointiinsa. Voi jumalauta. Suvun nuukailuperinne jatkuu. No olkoon niin.