Minkö lapsuuden asian olet tajunnut "köyhäilyksi" aikuisena?

Kun käytiin kaupassa kokeilemassa pyöriä ja ihastuin hienoon vaihdepyörään, mutta sitten vähän myöhemmin isä toi jostain saman kokoisen vanhan ja käytetyn pyörän jossa ei tietenkään ollut vaihteita. Olin hirveän pettynyt, nyt ymmärrän oikein hyvin miksi niin toimittiin. Itsekin olen ostanut kaikki lasten pyörät ym. käytettynä, ja varmaan jos joskus kaupassa katsottu/sovitettu jotain ja sitten se käytettynä löytynyt ei ole niin hieno... Mutta tätä omaa lapsuuden traumaa korjatakseni ostin sen (käytetyn) vaihdepyörän lapselle jo 5-vuotiaana 😅

Meillä ei ollut autoa vaan reissattiin pitkät mökkimatkat linja-autolla. Olisi varmaan ollut varaa autoon, mutta isä oli säästäväinen. Isä myös juoksi tarjousten perässä ahkerasti ja korjasi kaiken mahdollisen. Varsin ekologista siis. Ruuassa meillä ei mielestäni köyhäilty, olin hämmästynyt, kun kaverin perheessä laimennettiin tuoremehu vedellä ja se oli kauhean makuista. Kotona sai aina juoda niin paljon tuoremehua kuin halusi.

200 grm jauhelihaa kymmenelle hengelle. Ei ihme että ne jotka tulivat liian myöhään( minä esim.) saimme tyytyä syömään kaurahiutalieita tipan maitoa ja sokeria illalliseksi.

Koskaan ei valitettu. Äiti laittoi muuten ihan parasta ruokaa pienistä aineista.

Pikkuveli halusi hirveästi potkukelkan.

Minä alta 10 vuotta otin ja tyhjensin säästöpossuni ja hain osamaksulla sinisen potkupyörän kaupasta. Se maksoi 60 markkaa .Oliskohan minun säästöt riittäneet 10 markkaan , ei enempää ...

Tänä päivänäkin mietin miten kauppias salli ostoksen. 

Äiti ei ollut vihainen. 

Leikkeleet puolitettiin, fiksua.

Ei ulkomaanmatkoja.

Vierailija kirjoitti:

Se kun ei ollut varaa ostaa terveyssiteitä, vaan kieputettiin isot tupot vessapaperia ettei veret tule housuista läpi. Tamponeista ei edes puhuttu.

Meillä olisi ollut varaa mutta ei ostettu. Siteitä oli vain äidillä ja piti ne omassa kaapissaan, jos yhdenkin otti (”varasti”) sai selkään.

Me lapset oltiin vessapaperilla/ sanomalehdellä menkat siihen asti kunnes alkoi itse saamaan kesätyö-rahaa. Mitään viikkorahaa ei ollut millä olisi saanut siteitä.

Myös menkkatahroista raivottiin ja karjuttiin ja häpäistiin (ja niitä tuli kun ei ollut suojia). Salaa piti illalla pestä nyrkkipyykkiä lavuaarissa ja kuivattaa salaa sängyn alla sälepohjaan viritetyssä narussa. Kaikki menkkatahrat oli ” huoraamista” ja niistä karjui äiti.

Vierailija kirjoitti:

Leikkeleet puolitettiin, fiksua.

Ei ulkomaanmatkoja.

Katsoin kateellisena naapurin pöydällä kuivettunutta Emmentaalijuustoa.

Meillä ei ollut koskaan juustoa eikä muitakaan leikkeleitä.

Tuo oli yllättävän yleistä että menkoista ei puhuttu ja lapsi jäi yksin pärjäämään asian kanssa, ilman että ostettiin siteitä tai että annettiin rahaa siteisiin. Kyse oli tabusta ja moni sen ajan äiti ajatteli että kun ei ajattele asiaa tai puhu siitä niin ongelma katoaa. Eli ei haluttu ajatella koko asiaa että lapsella on menkat ja se tarvisi tuotteita sitä varten.

Meillä oli ihan samaa. Tosin köyhiä oltiin joten se oli pihistelyäkin ehkä. Mutta sama juttu että äiti kyllä itselleen osti vaikka mitä siteitä ja lapsilleen ei sit mitään.

Pyytää ei voinut koska asiasta ei saanut puhua. Äiti siis sanoi että en halua kuulla asiasta koskaan, hoidatte itse omat ongelmanne.

Ei olla juuri väleissä. Oli paska äiti muutenkin.

Käyttäjä7437 kirjoitti:

Mä olen sikarikkaasta perheestä, mutta mun mutsi vihasi mua tosi rajusti. Ihme ettei mun käynyt, kuten pikku Vilja-Eerikan.

Niin meillä ei ollut koskaan ruokaa kotona ja vanhemmat söivät aina ulkona. Eli kouluaikoina sain kansakoulussa sapuskaa, mitä nyt sodan jälkeen oli, lähinnä vesivellejä jne.

Oppikoulussa ei ollut ruokaa. Opettajat lähettivät kotiin lappuja, että lapsi on pahasti aliravittu.

No siitähän mua hakattiin kotona, niin että veri lensi ja huudettiin, että mitäs oikein olen mennyt kantelemaan ja valehtelemaan.

En ikinä olisi tietenkään uskaltanut hiiskahtaakaan tällaisista.

Sitten yks maikka sääli ja alkoi ostaa mulle ruokatunniksi puoli litraa maitoa. Se oli tosi tosi noloa ja kaikki luulivat, että olen joku open lellikki.

Tämä nyt ei liittynyt aiheeseen, muuten kuin tykkäämisen köyhäilymielessä ehkä.

Olen miettinyt useaampaankin kertaan jos voisi kerätä kirjan tästä aiheesta.

Meidän köyhä ja kamala nuoruus niissä puitteissa, kun pieksäminen oli sallittua, ruokaa tuskin riitävästi, vaatteet perittiin .Köyhä Suomi, ei niinkään kauan sitten. 

Liikuttavaa lukemista. 

Käyttäjä2108 kirjoitti:

Käyttäjä7437 kirjoitti:

Mä olen sikarikkaasta perheestä, mutta mun mutsi vihasi mua tosi rajusti. Ihme ettei mun käynyt, kuten pikku Vilja-Eerikan.

Niin meillä ei ollut koskaan ruokaa kotona ja vanhemmat söivät aina ulkona. Eli kouluaikoina sain kansakoulussa sapuskaa, mitä nyt sodan jälkeen oli, lähinnä vesivellejä jne.

Oppikoulussa ei ollut ruokaa. Opettajat lähettivät kotiin lappuja, että lapsi on pahasti aliravittu.

No siitähän mua hakattiin kotona, niin että veri lensi ja huudettiin, että mitäs oikein olen mennyt kantelemaan ja valehtelemaan.

En ikinä olisi tietenkään uskaltanut hiiskahtaakaan tällaisista.

Sitten yks maikka sääli ja alkoi ostaa mulle ruokatunniksi puoli litraa maitoa. Se oli tosi tosi noloa ja kaikki luulivat, että olen joku open lellikki.

Tämä nyt ei liittynyt aiheeseen, muuten kuin tykkäämisen köyhäilymielessä ehkä.

Olen miettinyt useaampaankin kertaan jos voisi kerätä kirjan tästä aiheesta.

Meidän köyhä ja kamala nuoruus niissä puitteissa, kun pieksäminen oli sallittua, ruokaa tuskin riitävästi, vaatteet perittiin .Köyhä Suomi, ei niinkään kauan sitten. 

Liikuttavaa lukemista. 

Ei se ollut aina rahallista köyhyyttä. Mun narsistiäkti vihasi minua (ja yhä vihaa) ja teki kaikkensa nujertaakseen ja tuhotakseen lapsensa. Se lpsen kaltoinkohtelu oli monelle tietoinen valinta. Ei vahinko. Ei köyhyys.

Vierailija kirjoitti:

Tuo oli yllättävän yleistä että menkoista ei puhuttu ja lapsi jäi yksin pärjäämään asian kanssa, ilman että ostettiin siteitä tai että annettiin rahaa siteisiin. Kyse oli tabusta ja moni sen ajan äiti ajatteli että kun ei ajattele asiaa tai puhu siitä niin ongelma katoaa. Eli ei haluttu ajatella koko asiaa että lapsella on menkat ja se tarvisi tuotteita sitä varten.

Meillä oli ihan samaa. Tosin köyhiä oltiin joten se oli pihistelyäkin ehkä. Mutta sama juttu että äiti kyllä itselleen osti vaikka mitä siteitä ja lapsilleen ei sit mitään.

Pyytää ei voinut koska asiasta ei saanut puhua. Äiti siis sanoi että en halua kuulla asiasta koskaan, hoidatte itse omat ongelmanne.

Ei olla juuri väleissä. Oli paska äiti muutenkin.

Oi kauheeta, ei meilläkään asiasta puhuttu, luojan kiitos koulussa olisi puhuttu, kuolevassa kylässä kun asuttiin, kaveritkin oli poikia. Mutta kun äiti löysi pyykistä tahraiset housut toi hän kaupasta siteitä ja antoi paketin ja sanoi käytä näitä, välillä kyllä vessapaperiin piti turvautua kun oma häveliäisyys esti pyytämästä kaupasta ja omaa rahaa ei ollut.

Kun sain tytön, esikoisen, päätin, että asiasta puhutaan, 2v oli kyllä liian pieni kuulemaan elämän realiteeteistä. Asia kyllä sitten ei sen jälkeen ollut koskaan perheessä tabu.

Meillä tehtiin kevytmaitoa sekoittamalla punaista ja rasvatonta maitoa litra kumpaakin. Siihen aikaan kai kevytmaito oli sitten kalleinta. Eihän sitä silloin lapsena toki kyseenalaistanut mitenkään, mutta jälkeenpäin olen miettinyt kuinkahan paljon siinä sitten säästi.

Kaikki leivottiin itse, joskus teininä saattoi olla ranskanleipää kerran kuussa ja ai että se oli herkkua. Ei ikinä ulkona syömässä, ei edes grillillä, kaikkiin paikkoihin eväät mukaan. Jopa laivalla oli eväät mukana, kun mentiin sukulaisiin Ruotsiin. Oi sitä kananmunaleivän lehahdusta kun paketit auottiin. Hedelmiä ostettiin 1/perheenjäsen.

Kaikki vaatteet ommeltiin itse, alus- ja päällysvaatteita myöten, ekat ostovaatteet ostin rippilahjarahoilla, vieläkin muistan ne ihanat vaaleat farkut ja kauniinvärisen collegepaidan, jossa oli tekstiä. Toki sukulaisilta saatiin sitten vanhoja vaatteita, kenkiä jne. 

Jotenkin on se tunne, että 60-70 luvun lapsille "köyhyys" oli ihan normaalia elämää. Itselläni ei ole mitään muistikuvia ns. köyhäilystä. Suunnilleen kaikilla oli sama tilanne, rahat riittivät asumiseen, ruokaan (joka ei kovin monipuolista ollut) ja siihen, että sai ne yhdet farkut kerran vuodessa ja aina ne samat päällä sitten joka paikassa. Mutta näin oli kaikilla (jopa lääkäriperheen lapsi, joka oli ystäväni ei vaatteilla koreillut, ei siis ollut useita merkkifarkkuja tms, mutta ulkomailla kävivät joskus, se ero oli, eikä hän mennyt kesätöihin heti), eli ylimääräistä rahaa ei vaan ollut. Ulkomaanmatkat ja risteilyt - ei todellakaan käyty meillä. Eikä edes haaveiltu. 

Jokainen meni kesätöihin, heti vaan kun jonnekin huolittiin. Ensin mansikkamaalle pariksi viikoksi, sitten kun tuli ikää enemmän pääsi kauppaan töihin. Se oli vaan niin itsestään selvää, että jos halusi jotain extraa, niin piti mennä töihin. 

Joistain kommenteista huomaa, että esim. 80 ja 90 luvulla lapsena olleet tulkitsevat tuollaisen elämän köyhäilyksi. 2000 luvun lapsista köyhäilyä on se, että ei ole säästetty rahaa lapselle :)  Mutta elintaso on suomessa noussut kovaa vauhtia koko ajan, joten aika ymmärrettävää että köyhäilyksi tulkitaan erilaisia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2108 kirjoitti:

Käyttäjä7437 kirjoitti:

Mä olen sikarikkaasta perheestä, mutta mun mutsi vihasi mua tosi rajusti. Ihme ettei mun käynyt, kuten pikku Vilja-Eerikan.

Niin meillä ei ollut koskaan ruokaa kotona ja vanhemmat söivät aina ulkona. Eli kouluaikoina sain kansakoulussa sapuskaa, mitä nyt sodan jälkeen oli, lähinnä vesivellejä jne.

Oppikoulussa ei ollut ruokaa. Opettajat lähettivät kotiin lappuja, että lapsi on pahasti aliravittu.

No siitähän mua hakattiin kotona, niin että veri lensi ja huudettiin, että mitäs oikein olen mennyt kantelemaan ja valehtelemaan.

En ikinä olisi tietenkään uskaltanut hiiskahtaakaan tällaisista.

Sitten yks maikka sääli ja alkoi ostaa mulle ruokatunniksi puoli litraa maitoa. Se oli tosi tosi noloa ja kaikki luulivat, että olen joku open lellikki.

Tämä nyt ei liittynyt aiheeseen, muuten kuin tykkäämisen köyhäilymielessä ehkä.

Olen miettinyt useaampaankin kertaan jos voisi kerätä kirjan tästä aiheesta.

Meidän köyhä ja kamala nuoruus niissä puitteissa, kun pieksäminen oli sallittua, ruokaa tuskin riitävästi, vaatteet perittiin .Köyhä Suomi, ei niinkään kauan sitten. 

Liikuttavaa lukemista. 

Ei se ollut aina rahallista köyhyyttä. Mun narsistiäkti vihasi minua (ja yhä vihaa) ja teki kaikkensa nujertaakseen ja tuhotakseen lapsensa. Se lpsen kaltoinkohtelu oli monelle tietoinen valinta. Ei vahinko. Ei köyhyys.

Se on täytynyt tehdä vieläkin kipeämpää kuin köyhyys ja pelko . Jos äiti ei hyväksy lastaan kasvattaa se elinikäisen trauman. Minun äiti oli rakastava ja kasvatti meistä 9 sisarusta kunnon kansalaisia.

Se mikä on ikävä on että meidän sisarusten välit on kylmät.Toivoisin päinvastoin, mutta kateudenpoika on kasvattanut pahat juuret sisarusparveen. 

Minun perhe oli köyhä. Lapsena päätin että asun upeasti, syön parasta ruokaa ja pukeudun hyvin.

Luoja on antanut minulle hyvän elämän . Mistään ei ole puutetta. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä tehtiin kevytmaitoa sekoittamalla punaista ja rasvatonta maitoa litra kumpaakin. Siihen aikaan kai kevytmaito oli sitten kalleinta. Eihän sitä silloin lapsena toki kyseenalaistanut mitenkään, mutta jälkeenpäin olen miettinyt kuinkahan paljon siinä sitten säästi.

Kaikki leivottiin itse, joskus teininä saattoi olla ranskanleipää kerran kuussa ja ai että se oli herkkua. Ei ikinä ulkona syömässä, ei edes grillillä, kaikkiin paikkoihin eväät mukaan. Jopa laivalla oli eväät mukana, kun mentiin sukulaisiin Ruotsiin. Oi sitä kananmunaleivän lehahdusta kun paketit auottiin. Hedelmiä ostettiin 1/perheenjäsen.

Toukokuun 1 päivä (vasemmistolaisten juhlapäivä?) menimme kaupunkiin ja saimme ostaa JÄTSKIN jäätelökioskista! Sitä päivää odoteltiin koko kevät

Kaikki vaatteet ommeltiin itse, alus- ja päällysvaatteita myöten, ekat ostovaatteet ostin rippilahjarahoilla, vieläkin muistan ne ihanat vaaleat farkut ja kauniinvärisen collegepaidan, jossa oli tekstiä. Toki sukulaisilta saatiin sitten vanhoja vaatteita, kenkiä jne. 

jestas minkälaista kohtelua jotkut on osakseen saaneet. Miksi noi ihmiset on edes sen lapsen pitäneet, kun ovat sitä noin vihanneet, olisivat antaneet pois kunnon ihmisille. Ei vauvaa ole pakko pitää. Ja aborttikin on vaihtoehto. Mutta tämä ei tietenkään noiden mielenvikaisten vanhempien päässä ollut edes vaihtoehto. Hauskempaa kun sai kiduttaa.

Mutta asiaan.

Asuttiin -70 luvulla vuokrakaksiossa. Pikkusisko syntyi ja yhteen väliin äiti alkoi painaa ylitöitä. Samoin isä. Viikonloppunakin riitti töitä, lauantait oltiin töissä.  Minun 10 veen piti vahtia pikkusiskoa, joka oli 4-vuotias ja hätä tilassa piti soittaa ukille ja mummille. Siihen aikaan isosisko sai hakea pikkusiskon tarhasta. Niin että minä hain...... Ostovaatteet oli kalliita.  Jos tuli reikä, äiti paikkasi tai risaisemmat vaatteet vietiin isän veljen vaimolle, joka oli ompelija, paikattavaksi. Hän myös ompeli meidän paidat ja mekot, Marimekon trikookankaita sai halvalla palalaareista....Serkkulauman kesken kaikki vaatteet kiersi. Kengät saatiin joko mummin kautta kenkätehtaalta puoli-ilmaiseksi tai vähän käytetyt serkuilta.  Sellaiseen olin tottunut.

Mutta: tanssilavat lopettelivat, disco oli tullut. Isä myi ykskaks kontrabassonsa, kauittimet, mikit ja sähkökitarat,  koska kuulemma ei enää soita. Alettiin yhtäkkiä jauhelihakastikkeiden sijasta syödä kaurapuuroa, makaronivelliä, riisipuuroa, ohrapuuroa ja perunavelliä, ukki toi kalaa. Ruokalinja tympäisi oikein urakalla. Kiukuttelin ruokavaliosta oikein kunnolla. Kerättiin ämpärikaupalla marjoja ja sieniä Sipoon nurkilta. Kuljettiin polkupyörillä, ettei bensaan mene rahaa. Ihmettelin mistä tämä köyhäily oikein johtuu, kun olin tottunut että asiat on mukavammin.

Vasta keväällä -81 valkeni, mitä se köyhäily oikein oli tarkoittanut. Vanhemmat oli saaneet tonttia varten rahan kasaan, ja isä alkoi rakentaa meille taloa, veljensä kanssa. Kyllä senkin jälkeen nuukina oltiin, mutta puuron syönti loppui muuttopäivän nurkilla.

Jäätelöä saatin kerran kuukaudessa maitotilipäivänä, yleensä varttiliyra, joskus harvoin peräti puoli litraa jaettavaksi viidelle mukulalle.

Monet nuukailijat ovat kyllä auliisti syömässä toisten pöydästä. Ei niuhoteta yhtään kun menee toisten piikkiin... Huomaa näitäkin kun lukee.

Itsekin pyrin olemaan säästäväinen. Pummi en kuitenkaan ole.

Vierailija kirjoitti:

jestas minkälaista kohtelua jotkut on osakseen saaneet. Miksi noi ihmiset on edes sen lapsen pitäneet, kun ovat sitä noin vihanneet, olisivat antaneet pois kunnon ihmisille. Ei vauvaa ole pakko pitää. Ja aborttikin on vaihtoehto. Mutta tämä ei tietenkään noiden mielenvikaisten vanhempien päässä ollut edes vaihtoehto. Hauskempaa kun sai kiduttaa.

Mutta asiaan.

Asuttiin -70 luvulla vuokrakaksiossa. Pikkusisko syntyi ja yhteen väliin äiti alkoi painaa ylitöitä. Samoin isä. Viikonloppunakin riitti töitä, lauantait oltiin töissä.  Minun 10 veen piti vahtia pikkusiskoa, joka oli 4-vuotias ja hätä tilassa piti soittaa ukille ja mummille. Siihen aikaan isosisko sai hakea pikkusiskon tarhasta. Niin että minä hain...... Ostovaatteet oli kalliita.  Jos tuli reikä, äiti paikkasi tai risaisemmat vaatteet vietiin isän veljen vaimolle, joka oli ompelija, paikattavaksi. Hän myös ompeli meidän paidat ja mekot, Marimekon trikookankaita sai halvalla palalaareista....Serkkulauman kesken kaikki vaatteet kiersi. Kengät saatiin joko mummin kautta kenkätehtaalta puoli-ilmaiseksi tai vähän käytetyt serkuilta.  Sellaiseen olin tottunut.

Mutta: tanssilavat lopettelivat, disco oli tullut. Isä myi ykskaks kontrabassonsa, kauittimet, mikit ja sähkökitarat,  koska kuulemma ei enää soita. Alettiin yhtäkkiä jauhelihakastikkeiden sijasta syödä kaurapuuroa, makaronivelliä, riisipuuroa, ohrapuuroa ja perunavelliä, ukki toi kalaa. Ruokalinja tympäisi oikein urakalla. Kiukuttelin ruokavaliosta oikein kunnolla. Kerättiin ämpärikaupalla marjoja ja sieniä Sipoon nurkilta. Kuljettiin polkupyörillä, ettei bensaan mene rahaa. Ihmettelin mistä tämä köyhäily oikein johtuu, kun olin tottunut että asiat on mukavammin.

Vasta keväällä -81 valkeni, mitä se köyhäily oikein oli tarkoittanut. Vanhemmat oli saaneet tonttia varten rahan kasaan, ja isä alkoi rakentaa meille taloa, veljensä kanssa. Kyllä senkin jälkeen nuukina oltiin, mutta puuron syönti loppui muuttopäivän nurkilla.

Ihmetttelet miksi niitä lapsia hankittiin. 

60 luvulla Suomi oli sen verran uskonnon vallassa ,että tietyillä paikkakunnilla ei sallittu sterilisointia ( Lapissa esim) uskonnollisistaa syistä. 

Minun äiti pyysi sterilisoitia 6 synnytyksen jälkeen. haukuttiin pystyyn; "Miten sinä nuori, terve ihminen voit edes pyytää sellaista. Syntiä"

Äiti synnytti vielä 4 lasta .

Vierailija kirjoitti:

Jäätelöä saatin kerran kuukaudessa maitotilipäivänä, yleensä varttiliyra, joskus harvoin peräti puoli litraa jaettavaksi viidelle mukulalle.

Me saimme kerran vuoteen ostaa kioskilta . Keväällä 1 toukokuuta onnellisena siitä ,odotimme koko kevään tapahtumaapitää jäätelötötteröä kädessä ja nauttia kevään tulosta.