Minkö lapsuuden asian olet tajunnut "köyhäilyksi" aikuisena?

Meillä kotona ei koskaan käynyt ruokavieraita ainoastaan vieraat kävivät kahvilla.sukulaisten kanssa aina tuotiin ruokaa mukana. En muista koskaan käyneeni ravintolassa muutenkaan. Grillillä joskus.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin on se tunne, että 60-70 luvun lapsille "köyhyys" oli ihan normaalia elämää. Itselläni ei ole mitään muistikuvia ns. köyhäilystä. Suunnilleen kaikilla oli sama tilanne, rahat riittivät asumiseen, ruokaan (joka ei kovin monipuolista ollut) ja siihen, että sai ne yhdet farkut kerran vuodessa ja aina ne samat päällä sitten joka paikassa. Mutta näin oli kaikilla (jopa lääkäriperheen lapsi, joka oli ystäväni ei vaatteilla koreillut, ei siis ollut useita merkkifarkkuja tms, mutta ulkomailla kävivät joskus, se ero oli, eikä hän mennyt kesätöihin heti), eli ylimääräistä rahaa ei vaan ollut. Ulkomaanmatkat ja risteilyt - ei todellakaan käyty meillä. Eikä edes haaveiltu. 

Jokainen meni kesätöihin, heti vaan kun jonnekin huolittiin. Ensin mansikkamaalle pariksi viikoksi, sitten kun tuli ikää enemmän pääsi kauppaan töihin. Se oli vaan niin itsestään selvää, että jos halusi jotain extraa, niin piti mennä töihin. 

Joistain kommenteista huomaa, että esim. 80 ja 90 luvulla lapsena olleet tulkitsevat tuollaisen elämän köyhäilyksi. 2000 luvun lapsista köyhäilyä on se, että ei ole säästetty rahaa lapselle :)  Mutta elintaso on suomessa noussut kovaa vauhtia koko ajan, joten aika ymmärrettävää että köyhäilyksi tulkitaan erilaisia asioita.

Itse olen 80-luvun lapsi, mutta kyllä perheessäni on "köyhäilty", kun ylimääräistä rahaa ei ole ollu. Töitä opetettiin tekemään jo nuorena, esim jos jotain erikoisempaa halusi, tartti tehdä kotona hommia kuten klapit kantaa pihalta puuvajaan

Vierailija kirjoitti:

Leluja ei juuri ollut, ei legoja saatikka tietokoneita/pelejä. Kurahousut oli muistaakseni pöytäliinasta ommellut. Juustoa oli ruokana ehkä kerran viikossa, kahdessa. Jäätelöpaketti jaettiin lasten kesken  tasapaloiksi kuten myös limukkapullo, kaikki meni saman tien ja jako tehtiin millien tarkkuudella. Talvivaatteita ei juuri ollut, mentiin samoilla farkuilla oli miten kylmä tahansa. Alle laitettiin välihousuja, ehkä villahousut.

Ihan liikuttavaa lukea. Olisi voinut olla minun kirjoittama meidän lapssudesta miinus se jäätelö. 

70-luvulla maatilalla. Ruokaa oli mutta siitä piti tehdä tarkoituksellisesti pahaa. Lihalientä oli jatkuvasti ja kalaa usein. Jauhelihaa oli kaapit väärällään mutta lihapullia tehtiin vain jos tuli vieraita. Salaattiin ei karsittu mitään, meni oksantyngät ym paitsi jos tuli vieraita.

Vanhempani olivat protestanttisen työmoraalin läpitunkemia. Lisäksi afriikan lapset ja niin edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kotona ei koskaan käynyt ruokavieraita ainoastaan vieraat kävivät kahvilla.sukulaisten kanssa aina tuotiin ruokaa mukana. En muista koskaan käyneeni ravintolassa muutenkaan. Grillillä joskus.

Meillä taas Lapissa ovet auki köyhyydestä huolimatta kulkijoille. Tämä 50 luvun aikana.Kolme taloa Rovaniemellä jotka pitivät ovet auki metsätyöläisille jotka risusavotoissa tekivät raskasta ja v-maista työtä. Nukkuivat metsässä. Huonot palkat, kerran viikkoon tuli mies ja toinenkin kotiimme, jossa ei todella ollut liikaa antaa meille lapsillekaan. 

Siellä nukkui aamulla vieras penkkisängyssä keiitiössä, kahvitippa ja keittoa hellalla. Hella "lämmitti" myös keittiön. Joskus ikkunassa oli monta senttiä jäätä aamulla. Sen jälkeen saunaan lämmittämään ja pesemään vaateparin. Miten ne kuivattiin en muista. 

kauppan ostamaan jätkänmakkaraa.  1 markka kilo. Ja sitä ostivat useimmiten kilon. Sen jälkeen takaisin metsään , kävellen , liian isot filttitossut jalassa, joskun 40 km. 

Ja nykyajan  nuoret valittavat kaikesta. 

Vierailija kirjoitti:

Äiti ompeli meidän vaatteet. Sitä piti vain äitiä käsityöihmisenä mutta vanhempana löysin laskelmat joka vaatteesta mitä olivat tulleet maksamaan ja mitä kellekkin oli tehty.

Meilläkin äiti teki lähes kaikki vaatteet. Itsekin ajattelin aina että äiti on vaan niin taitava ja tykkää tehdä itse. Aikuisena äiti paljasti että oli pakko oppia taitavaksi ompelijaksi kun ei ollut varaa ostaa uusia vaatteita.

Se että leivän päälle ei saanut laittaa juustoa ja leikkelettä molempia vaan pelkästään toista.

Se että ei käyty ulkomailla koskaan eikä koskaan ravintolassa.

Ei harrastettu mitään maksullisia harrastuksia.

Oli 70-luvulta asti sama auto (yhä lapsuudenperheeni ainut auto).

Se että uunia lämmitettiin vain sunnuntaisin tai öisin, kun oli halvempi sähkö. Samasta syystä sauna lämmitettiin vain sunnuntaisin ja pyykit pestiin sunnuntaisin.

Cokis-pullo jaettiin kaikkien lasten kanssa niin, että jokainen sai lasillisien laimennettua cokista. Muistaakseni 50/50 suhde colaa ja vettä vielä jotenkin toimi, niin, että juoma maistui ok:lta.

Vierailija kirjoitti:

Mun "lomamatkat" oli kunnan järjestämät kesäsiirtolat kesällä. Pääsin sinne ilmaiseksi sosiaalitoimiston lausunnolla. Mihinkään muualle en päässyt, pari kertaa huvipuistoon kun isovanhemmat vei. Kesäsiirtoloista jäi kyllä hyvät muistot, että ei sen puoleen ollut paha kokemus. Yh-äiti säästi pitkän pennin kun ei tarvinnut viikkoihin ostaa ruokaa minulle kun olin siirtolassa.

kerran sain minäkin käydä leirillä .2 viikkoa ihanaa aikaa lapsuudessani.Seuraava kesä ja muut tulevat kesät menikin pienten sisarusten hoitoon. Ei minkäänlaista omaa lomaa 8 vuotiaasta asti .Aina vaan sitä siivoamista ja puuronkeiitämistä. Lapset saivat joskus liisteripuuroa, kun ei ollut mittja miten keitetään se paras puuro. 

Äiti reppana raastoi likaisessa työssä rahaa kokoon ,ukko joi joka markan minkä tienasi. 

Vierailija kirjoitti:

Cokis-pullo jaettiin kaikkien lasten kanssa niin, että jokainen sai lasillisien laimennettua cokista. Muistaakseni 50/50 suhde colaa ja vettä vielä jotenkin toimi, niin, että juoma maistui ok:lta.

Metsämarjalimukka , 1 pullo jaettuna viiteen. Isoin elämys. 

Miksi ei enään tehdä metsämarjaa , Muumipullossa kyllä ,mutta kallista. 

Tätä ketjua lukiessani tajuan, ettemme olleet köyhiä, mutta näin meillä:

- Minulla oli vain yhdet farkut ja parit kengät tms.

- Ravintoloissa ei käyty, jos käytiin, niin aina seisovassa pöydässä

- isä ajoi 90 km/h, koska se kuluttaa vähiten bensaa

Vm -68

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan yleistä oli vielä 70-luvun lopussa/80-luvulla, että äiti teki osan lapsien vaatteista itse?

Silloin pidin sitä ihan luonnollisena asiana ja muistan kuinka aina pelotti, että nuppineula osuu kun piti ottaa mittoja :)

Ei oltu kyllä köyhiä, mutta varmasti tässä asiassa haluttiin säästää ja äiti tykkäsikin käsittääkseni tehdä.

Meilläkin äiti ompeli, vaikka hän ei mitenkään köyhäillyt. Mutta silloin ei saanut kaupasta mitään erikoista, ja trikoovaatteitakaan ei kuulemma oikein ollut.

Vierailija kirjoitti:

Meillä tehtiin kevytmaitoa sekoittamalla punaista ja rasvatonta maitoa litra kumpaakin. Siihen aikaan kai kevytmaito oli sitten kalleinta. Eihän sitä silloin lapsena toki kyseenalaistanut mitenkään, mutta jälkeenpäin olen miettinyt kuinkahan paljon siinä sitten säästi.

Kaikki leivottiin itse, joskus teininä saattoi olla ranskanleipää kerran kuussa ja ai että se oli herkkua. Ei ikinä ulkona syömässä, ei edes grillillä, kaikkiin paikkoihin eväät mukaan. Jopa laivalla oli eväät mukana, kun mentiin sukulaisiin Ruotsiin. Oi sitä kananmunaleivän lehahdusta kun paketit auottiin. Hedelmiä ostettiin 1/perheenjäsen.

Kaikki vaatteet ommeltiin itse, alus- ja päällysvaatteita myöten, ekat ostovaatteet ostin rippilahjarahoilla, vieläkin muistan ne ihanat vaaleat farkut ja kauniinvärisen collegepaidan, jossa oli tekstiä. Toki sukulaisilta saatiin sitten vanhoja vaatteita, kenkiä jne. 

Tuo maidon sekoittaminen oli kyllä joku Marttaohje, muistan että sitä 70-luvulla hetki tehtiin joka perheessä.

Ihan normaalissa virkamiesperheessä vietin lapsuuteni. Äiti oli tosin kotona siihen asti, kun lapset menivät kouluun. En ajatellut köyhäilynä, mutta tosiaan puurokin paistettiin seuraavana päivänä, jos sitä jäi yli, limsaa yksi pullo viikossa, ulkomailla tai yleensäkään kaupunkilomalla ei käyty koskaan hotelliyöpymisistä puhimattakaan, raittiusleiri monena kesänä, iltapalaksi max. kaksi leipää, kaakaota ei saanut juoda illalla, tuoremehua vain aamulla ja silloinkin 1,5 desiä. Muotivaatteita ei ostettu koskaan. Osa oli köyhäilyä, mutta osa saattoi olla vanhempien v..uilua.

Itse muistan, että omat vaatteet mahtuivat yhdelle hyllylle ja pariin henkariin.

Vierailija kirjoitti:

Itse muistan, että omat vaatteet mahtuivat yhdelle hyllylle ja pariin henkariin.

Meitä kymmenen henkeä pienessä kaksiossa. Vaateita ei todellakaan ollut liikaa. Mutta aia oltiin puhtaissa. Siitä piti rakas äiti huolen. 6 kotona asuvaa lasta ja talo oli siisti ja kädet piti pestä aina kun tultiin sisälle. Muistan kun saimme paketin Amerikasta ja kudoin 12 vuotiaana kaikille lapaset. Säästin langassa ja näin sai pienin sisko 6 paria. 

Sai syödä vai yhden hedelmän päivässä, koska ne olivat kalliita. Olen tämänkin vasta ymmärtänyt myöhemmin. Ei todellakaan mitään kiloa kasviksia ja hedelmiä päivässä.

Tätä ketjua lukiessa oon tullut siihen tulokseen, että meillä ei selvästikään ollut tarvetta köyhäillä, vaikka ei mistään kovatuloisesta perheestä ollut kyse. Äiti etenkin tosi matalapalkka-alalla. 

Ainoa, mikä tulee mieleen on se, että äiti vahti kaakaojauheen käyttöä kuin haukka, koska se oli kuulemma kallista. Ja saatiin juoda vaan yksi kupillinen päivässä sitä. Nykyään se napisee lapsenlapsille samasta, mutta sillä kärjellä, että siinä on liikaa sokeria (tämän allekirjoitan itsekin, onneksi ei lapsille kovin usein maistu edes). 

keitetty peruna suolan ja voin kanssa. Oli muuten minun lempiruokaa :D

Leivälle joko kinkku tai juusto ei molempia.