Eikö oma talo ole enää suomalaisten haaveissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielellämme asuisimme ison perheemme kanssa kerrostalossa keskustassa. Ei vaan huvita maksaa lainan lisäksi monta sataa euroa vastiketta, sähköä ja vesiä. Tähän päälle mahdolliset tulevat remonttilainat ym. joihin ei pysty itse pahemmin vaikuttamaan ellei kiinnosta toimia taloyhtiössä isona kihona.

Asutaan siis isossa ok-talossa hyvällä sijainnilla. Itse en tarvitse edes autoa hyvän sijainnin takia. Maalämmön takia kuukausittaiset kulut ovat pienet ja yllättäviä menojakin pystyy itse siirtämään/kilpailuttamaan oman mielen mukaan. Eli en ihan ymmärrä miten ok-talossa asuminen sen kalliimpaa olisi kuin kerrostalossa. Kaikkia taloja pitää huoltaa ja rempata, asujat maksaa ne tavalla tai toisella asumismuodosta riippumatta.

Ai, siellä Porvoossa omakotitalot ”hyvällä sijainnilla” on halvempia kuin kerrostaloasunnot? Uudehkossa kerrostalossa ei muuten tyypillisesti tule juurikaan mitään ”yllättäviä menoja” kuten ei varmasti pääsääntöisesti uudehkossa omakotitalossakaan.

Ihan Helsingissä asutaan 10v vanhassa talossa. Samalla tavalla se kerrostalo vanhenee ja remppaa tulee. Helsingissä vielä usein tonttivuokra päälle. Meidän talo maksoi 380t ja kerrostalot mitä katsottiin vähintään saman verran ja vastike päälle (väh. 4h). Ei kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä ei ole varaa ja ei kaikki haluakaan. Osa on myös uusavuttomia, he maksavat mieluummin enemmän taloyhtiössä kuluja ja remppoja kuin tilaisivat ne itse, jos eivät muutaman kerran vuodessa jaksa ajaa nurmikkoa tai kolata lumia. Olen asunut rivarissa, kerrostalossa ja omassa. Kerrostalo voi olla jees, siihen vaikuttaa paljon naapurit. Kuitenkin on aika mukavan huoletonta myös omassa rauhassa ja hyvin pääsee reissuunkin.

Mieluummin maksan omaa saman verran kuin vuokraa, kertyy mukavasti omaisuutta ja jääpä aikanaan kivasti palkat käteen kun talo maksettu sekä aina sen voi myydä jos haluaa varat käyttöön. Typerää asua vuokralla pitkään taloudellisesti mutta jos siitä tykkää...

Miten vuokralla asuminen liittyy aiheeseen?

Vuokralla asuminen on muotia nykyään.

Mä haaveilin myös nuorena talosta. Nykyisin en oikeastaan juuri ollenkaan. Talosta on oikeasti vaivaa. Kaupunkiasumisessa arvostan helppoutta.

Ihan vielä muutama vuosi sitten meinasin muuttaa ihan huitsin nevadaan isoon taloon. Onneksi en tehnyt sitä. Se olisi ollut taloudellinen ja sosiaalinen itsemurha. Taloa olisi ollut myös vaikea myydä pois.

Kyllä mä ainakin haaveilen. Se vaan on niin kaukana tavoittamattomissa, ettei siihen kannata tuhlata sen enempää aikaa. Mieluummin hakee kelasta asumistukea vuokra-asuntoon ja yrittää olla tyytyväinen et on katto edes pään päällä. 

Muutama kaveri asuu just ihan zombeina kerrostalossa. Joillakin omistusasunto, jotkut on ollut vuokralla jo vuosia. Itse ostin heti tän omakotitalon kun sain rahat kasaan. Lähellä keskustaa ja marketteja. Piha on luonnollisesti muokattu helppohoitoiseksi.

Tykkään kuunnella musaa ja katsoa leffoja niin voi pitää volumea vähän kovemmalla ja vähän myöhempääkin. Sitten pidetään saunailtoja joissa saattaa äänet nousta niin ei häiritä naapureita. Lisäksi mulla on koira niin kun aina välillä laiskottaa eikä jaksa lähteä ulkoiluttamaan sitä niin lasken sen tuohon aidatulla takapihalle juoksentelemaan.

Tän keskusta-asunnon hinnalla saisi ihan kivan ok-talon lähikunnista, mutta miksi ihmeessä sinne muuttaisin. Haluan kävellä töihin ja Stockkalle ja jättää kodin helposti matkustaessani ja kesällä nautin luonnosta mökillä niin halutessani...painajainen pitkä työmatka ja talo landella.

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä ymmärtänyt mikä on omakotitalon viehätys. Liikaa neliöitä, hommia ja rahanmenoa. Sen sijaan unelmoin kompaktin kokoisesta kaupunkiasunnosta, kerrostalo tai ehkä rivari, josta on pyöräily- tai jopa kävelymatka keskustan palveluihin (ravintolat, kaupat, kuntosali ja muut harrastuspaikat jne.) ja töihin pääsee kätevästi ilman autoakin. Aikaa jää kaikkeen mikä tekee elämästäni onnellista: perhe, ystävät, lukuisat harrastukset (kodin- ja puutarhanhoito eivät kuulu näihin)...

Käytätkö sinäkin sanontaa "en ole ikinä ymmärtänyt" oikeastaan kuvastamaan sitä, ettet hyväksy erilaisia tapoja elää? Koska jos olet aikuinen ihminen ja vähänkään järkevä, niin silloin sinun luulisi ihan helposti ja  pinnistelemättä ymmärtävän, mikä omakotitalon viehätys jollekin toiselle on (esim. mainitsemasi puutarhanhoito). Mitä järkeä siis sanoa, ettet ymmärrä, vai oletko oikeasti vähäjärkinen tai pelkästään ilkeä?

En halua taloa. En osaa tehdä mitään pihatöitä, huoltaa taloa ja muutenkin pidän kerrostaloelämästä kaupungin liepeillä. 300 000 eurolla saa todella kivan osakkeen uudesta ja hyvällä sijainnilla olevasta talosta. Neliöistä toki joutuu vähän tinkimään, mutta ennemmin niistä kuin sijainnista.

Vierailija kirjoitti:

Pihatöitä sun muita pakkotalkoita riittää rivareihin ja kerrostaloihinkin.

Minä olen asunut tässä taloyhtiössä 20 vuotta ja kaksi vuotta sitten oli ensimmäiset talkoot. Olin kipeä, en osallistunut silloin. Tänä vuonna unohdin. Eipä tullut kukaan ovea ryskyttämään ja paikan päälle käskemään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ovat lamaantuneet. He pelkäävät, etteivät osaa hoitaa taloa ja tonttia.

Kyse ei ole osaamisesta vaan ajankäytöstä. Pihatyöt eivät kiinnosta, käytän sen ajan oikein mielelläni muuhun.

Maajussille hirviömorsian -ohjelmien katsomiseen?

Pihatöitä sun muita pakkotalkoita riittää rivareihin ja kerrostaloihinkin.

Maajussille morsian -ohjelmaa katsovat vain pöndet. Rivareissa taitaa olla jotain pihatöitä mutta kerrostalossa ei ole mikään pakko olla talkoissa.

Ostin omakotitalon, jäätyäni sinkuksi eron jälkeen. Luulin että se olisi vaikeaa ja kallista.

Nyt kun katson, paljonko kerrostalohuoneistot maksavat, se vasta kallista on.

Loppujen lopuksi nurmikko täytyy leikata vain muutama kuukausi kerran viikossa tunnin. Lumityöt muutama kuukausi kerran viikossa tunnin.

Lähimmässä isossa kaupungissa kerrostaloasunnnon kyllä saisi samalla hinnalla, mutta todella paljon pienemmän ja vanhemman. Ei kiinnosta..

Vierailija kirjoitti:

En halua taloa. En osaa tehdä mitään pihatöitä, huoltaa taloa ja muutenkin pidän kerrostaloelämästä kaupungin liepeillä. 300 000 eurolla saa todella kivan osakkeen uudesta ja hyvällä sijainnilla olevasta talosta. Neliöistä toki joutuu vähän tinkimään, mutta ennemmin niistä kuin sijainnista.

300.000 eurolla saa sen 30 neliötä uudesta kerrostalosta. Meidän tuleva 83 neliötä maksaa 710.000€.

En haaveile omakotitalosta.. Ei tunnu turvalliselta asumismuodolta. Iso kerrostaloasunto olis kiva, mutta pk-seudulla kaukainen ajatus.

Ei ole varaa omakotitaloon ja ylläpitämiseen näillä määräaikaisuuksilla ja palkoilla. Tai sitten se tulisi olemaan jossain helevetin selän takana, josta pitkä työmatka ja ei ketään tuttua asuisi lähimaillakaan ja tuskin siis vieraitakaan kävisi hirveän usein. Autokin pitäisi varmaan hommata kulkemiseen (Alani työpaikkoja vain parissa Suomen kaupungissa). Ei mitään järkeä siis. Omakotitalo olisi kyllä muuten ihan kiva.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset vaeltavat zombeina kerrostaloja asumaan, vaikka Suomi olisi halpoja tontteja ja puoli-ilmaisia omakotitaloja pullollaan. Halvalla saa jopa todella isoja taloja, entisiä kouluja ja asemarakennuksia. Omassa lapsuudessani 70- ja 80-luvuilla omakotitalo oli jokaisen syvin unelma.

Eikö täällä uskalleta enää unelmoida?

Ei ole. Valitettavasti me emme kadehdi sitä ostamaasi "pari vuotta vanhaa" omakotitaloa, josta maksoit ylihinnan ja maksat vielä seuraavat 20 vuotta.

Nykytrendi on minimalistinen, simppeli, pieni, kevyt, omien tarpeiden mukainen.

Ihmiset ovat lamaantuneet ja uskovat etteivät ole ihmisarvoisen asunnon arvoisia. Siksi esittävät tyytyväistä jossain betonimurjussa olevassa yksiössään, jonka vuokran maksamiseen käyvät töissä koko ikänsä vailla mahdollisuutta muuhun.

Kaleva?

No kun on asunut parikyt vuotta siinä talossa ja saanut toteuttaa unelmaansa, monesti arkirealismi astuu unelmien tilalle. Meillä on vain yksi elämä ja siihen mahtuu monta elämäntilannetta. Harvan ideaali elämäntilanne on asua vaikkapa leskeksi jääneenä isoa omakotitaloa sen kuluineen ja töineen.

Työelämä vie kaikki voimat, ja kaiken ajan. Ei ole mitään mielenkiintoa kuluttaa vähäistä vapaa-aikaa loputtomiin kotitöihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aina hoetaan pihatöistä ym. Ihan itse voi valita, millaisen talon ja tontin hankkii.

Meillä on kallioinen tontti, jossa havukasveja. Kesäaikana ei mitään pihatöitä.

Autokatoksesta on 5 m auratulle ajotielle. Lumityöt voi tehdä jos haluaa, itse usein ajamme autolla lumen lyttyyn.

Auran tuomia lumia joskus lapioidaan sen verran sivuun, että neliveto menee yli.

Remppaa tehty sen verran, mitä olisi tehty kerrostaloasunnossakin.

Oma vika, jos ei osaa valita oikein.

Saamme kuitenkin elää ilman taloyhtiön sääntöjä ja kustannukset n 300 e kuukaudessa.

Millaiset säännöt sinun elämääsi hankaloittavat? Itse en ole kokenut tarvetta vaikkapa hurjiin biletyksiin yöaikaan tai vastaaviin. Ja vastike on sama kuin sinulla. Positiivisena puolena erinomaiset kulkuyhteydet, autoa ei tarvita ja ruokakauppaan on matkaa 100m. Mitään pihahommia ei ole ellen halua olla sosiaalinen ja grillailla naapureiden kanssa kahdesti vuodessa pihatalkoissa.

"Vastike sama kuin sulla"??? Ei omakotitalossa maksella vastikkeita. Meidän omakotitalon kulut on n. 200-300€/kk talvikuukausina lämmityksestä, kesällä nuokin on pois. Sähköt ja vakuutukset kai sinullekin jää maksettavaksi vastikkeen päälle..? ;)