10v poika huutaa ja raivoaa läksyjen ja kokeisiin lukemisen takia. Annanko periksi, enkä enää pakota tekemään läksyjä?

Et tietenkään luovuta. Ole yhteydessä kouluun ja kerro rehellisesti, miten kotitehtävien laita on.

Laita opettajalle viestiä, että tilanne on tämä ja aijot kokeilla nyt sellaista, että jos poika ei tee kotona läksyjä suosiolla ja tulee kouluun läksyt tekemättä, niin jättäkää vaan jälki-istuntoon tekemään edelliset ja uudet tehtävät. Katsotaan josko ne läksyt olis kuitenkin kivempi tehdä kotona kuin jäädä kouluun tekemään kun muut pääsee kotiin. Pojan on opittava, että koulu on hänen velvollisuutensa ja annetut tehtävät on tehtävä vaikkei huvittaisikaan.

Ei kannata tehdä tästä ongelmaa. Anna ottaa vadtuu itse. Sinun painostus ei vie asiaa eteenpäin. Älä välitä niistä unohduksista

Meillä oli myös paljon unohduksia. Hermoilin ja painostin. Molemmat stressaantui. Lapsi itki ja yhdessä luettiin. Eipä lukeminen pahalla onnistu.

Lopetin. Eikä tapahtunut yhtään mitään. Unohdukset ei lisääntyneet. Kokeet ei menneet huonommin.

Jos kysyin haluaako että kyselen kokeeseen, tein kuten lapsi pyysi

Molemmat voi paremmin näin

Paha tilanne, jos mies ei tue sua. Mutta et voi siitä huolimatta jättää poikaa kasvattamatta. Voisithan olla yh (sun tilanteessa varmaan olisin jo, kun en todellakaan kattelis tollasta miestä).

Annatko pojan tollasesta kohtelusta huolimatta tehdä samat asiat kuin muutenkin? Peliaikaa, kännykän käyttö...? Joutuuko poika millään tavoin vastuuseen haukkumisesta ja huonosta käytöksestä? Sulla on nyt pari kolme vuotta aikaa tehdä vielä peruskasvatustyötä ennen murrosiän alkamista. Suosittelen käyttämään siihen kaiken liikenevän energian, jotta pääsisit myöhemmin ehkä hieman helpommalla.

Ota ihmeessä yhteyttä opettajaan ja kerro, kuinka hankalaa pojalla on läksyjen teko. Mieti jotain palkitsemisjärjestelmää. Esim. jos viikon aikana ei yhtään negatiivista wilmamerkintää, niin joku yhdessä mietitty palkinto. Perheneuvola, jos et yksin pärjää. Tsemppiä!

Älä vahingossakaan kurita lasta vaikka lapsi tekisi mitä. Lapsi saa siitä traumat.

Asiat on pystyttävä ratkaisemaan puhumalla. Jos et itse koe osaavasi puhua lapselle oikein, niin voit järjestää lapselle terapeutin.

Sanoisin kylmänrauhallisesti nuorelle despootin alulle, että kerta vielä noita älyttömiä uhkauksia ja kiroiluja, seuraava osoite on koulukoti. Jos ottaa ivallisesti tiedon vastaan, seuraavana arkipäivänä pojan kanssa sosiaalihoitajan luo, että huomaa sen olevan mahdollinen vaihtoehto.  Tämän session jälkeen keskustelua pojan kanssa asiasta ja päätös tuloksen mukaan.

Korostaisin, että rakastan häntä (jos se on totta) ja en haluaisi tällaiseen lopputulokseen päätyä, mutta tällainen peli ei vain yksinkertaisesti vetele eikä käy enää. Isä mukaan keskusteluun, jos on kuvioissa, tai ei ole vetäytyvä vätys.

Kohta olet vielä enemmän pulassa kun ikää pojalle karttuu. Mieti sitä.

Vierailija kirjoitti:

Laita opettajalle viestiä, että tilanne on tämä ja aijot kokeilla nyt sellaista, että jos poika ei tee kotona läksyjä suosiolla ja tulee kouluun läksyt tekemättä, niin jättäkää vaan jälki-istuntoon tekemään edelliset ja uudet tehtävät. Katsotaan josko ne läksyt olis kuitenkin kivempi tehdä kotona kuin jäädä kouluun tekemään kun muut pääsee kotiin. Pojan on opittava, että koulu on hänen velvollisuutensa ja annetut tehtävät on tehtävä vaikkei huvittaisikaan.

Eiköhän riitä sama tapa kuin muillakin unohtaneilla. Koulussa voi olla jokin tällainen tapa eikä äidin siitä kuulu ehdottaa.

Ei ole opettajan tehtävä ylimääräisiä istuntoja järjestää.

Rakentava tapa on vaikka käydä juttelemassa koululla. Ihan vaikka sellaisella asenteella että mitä kannattaa tehdä. Ei millään rangaistus ja pakko asenteella. Tarkoitus on kai että lapsi oppii... Ei se että luulot pois lapselta

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin kylmänrauhallisesti nuorelle despootin alulle, että kerta vielä noita älyttömiä uhkauksia ja kiroiluja, seuraava osoite on koulukoti. Jos ottaa ivallisesti tiedon vastaan, seuraavana arkipäivänä pojan kanssa sosiaalihoitajan luo, että huomaa sen olevan mahdollinen vaihtoehto.  Tämän session jälkeen keskustelua pojan kanssa asiasta ja päätös tuloksen mukaan.

Korostaisin, että rakastan häntä (jos se on totta) ja en haluaisi tällaiseen lopputulokseen päätyä, mutta tällainen peli ei vain yksinkertaisesti vetele eikä käy enää. Isä mukaan keskusteluun, jos on kuvioissa, tai ei ole vetäytyvä vätys.

Kohta olet vielä enemmän pulassa kun ikää pojalle karttuu. Mieti sitä.

Ennenkin uhkailtiin hyökäämisellä. Ei mikään näköjään muutu.

Vierailija kirjoitti:

Joka päivä sama juttu. Väittää ettei läksyä tule. Jos opettaja on laittanut läksyt Wilmaan ja kehotan tekemään ne, alkaa huuto, minun haukkuminen, opettajan haukkuminen, makaa lattialla ja huutaa kiroillen v...u:a, huutaa toivovansa että minä (äiti) kuolen, uhkaa että tappaa minut ja katkaisee pääni veitsellä. Tuo on niin kauheaa tekstiä, että yrityksistä huolimatta alan itkeä ja poistun toiseen huoneeseen. Poika tulee perässä, nauraa ivallisesti ja huutaa nauttivansa, kun näkee minun itkevän. Sanon, että on sitten itse vastuussa kouluhommistaan, en pyydä enää tekemään läksynään, niin ihaillen minua alkaa tehdä niitä.

Poika menestyy kokeissa kuitenkin hyvin. Se ei yhtään lohduta, kun ei tekisi läksyjään ja saa merkintöjä Wilmaan tekemättömistä tehtävistä. En ole kehdannut kertoa opettajalle, millaista läksyjen tekeminen on kotona ja miten poika minua kohtelee, kun pyydän tekemään läksyt.

Ja perheeseen kuuluu myös isä, joka ei katso pojan koulunkäynnin perään, vaikka olen pyytänyt roolien vaihtoa, eikä tue minua tilanteissa, kun poika uhkailee ja huutaa minulle, vaan lähtee ulos, eikä jää sisälle.

Ensinnäkin, tunnen myötätuntoa tilannettanne kohtaan, vaikka hiukan epäilinkin jossain kohtaa, onko tarina keksitty. No vastaan kuin olisi totta.

Huomaan, että teet yhden merkittävän virheen toistuvasti. Tuotat sillä pojalle suurta tuskaa. Mikäli oikein ymmärsin, sinulla on tapana kysyä, tuliko läksyjä... ja sitten kuitenkin tarkistat Wilmasta? Jos näin on, poikasi raivo ja iva johtuu tod.näköisesti siitä, että häpäiset hänet todella rankasti: olet kannustanut häntä valehtelemaan - antanut tilaisuuden vastat "ei tullut läksyjä" - ja sitten TODISTANUT, että hän valehteli. Tuollainen toiminta voi olla erittäin traumatisoivaa. Sinun pitäisi nähdä nyt asia niin, että lapsesi uhma on hyvä merkki: hän ei suostu kätkemään traumaattisen kokemuksen häpeää sisäänsä, vaan purkaa sen, jolloin hänellä on paremmat mahdollisuudet selvitä ilman ongelman nousemista pintaan aikuisena. Kyse ei ole sinusta ja sinun auktoriteetistasi, vaan loukatusta ihmisestä! Kerroit, että hän on myötämielinen kunhan et puske niin kovaa. Sehän on ilmeinen merkki siitä, että hyökkäävä lähestymistapasi on ollut vaurioittava, ja sinun tulee pyrkiä enemmän luottamukseen ja yhteistyöhön. Keskittyä positiivisiin asioihin. Hän on jo niin iso, että sinun olisi hyvä jo antaa hänelle enemmän tilaa kasvaa, ja ottaa vastuuta itsestään, olkoot että se ensialkuun tuottaisikin jonkun tekemättömän läksyn. Sinun täytyy luottaa häneen, sen sijaan että keskityt vain itseesi ja "periksi antamiseen" - periksi antamiseen mille, oikealle toimintatavalle!? Älä edes toista enää sitä samaa kaavaa, joka ei toimi. Sydän on pidemmän päälle viisaampi.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata tehdä tästä ongelmaa. Anna ottaa vadtuu itse. Sinun painostus ei vie asiaa eteenpäin. Älä välitä niistä unohduksista

Meillä oli myös paljon unohduksia. Hermoilin ja painostin. Molemmat stressaantui. Lapsi itki ja yhdessä luettiin. Eipä lukeminen pahalla onnistu.

Lopetin. Eikä tapahtunut yhtään mitään. Unohdukset ei lisääntyneet. Kokeet ei menneet huonommin.

Jos kysyin haluaako että kyselen kokeeseen, tein kuten lapsi pyysi

Molemmat voi paremmin näin

Yksi äiti huusi aina tyttärelleen, kun tytär ei jaksanut tehdä läksyjä. Lapsella todettiin sokeritauti, jonka vuoksi hänen voimansa olivat vähissä... Äiti tunsi huonoa omaatuntoa käytöksestään.

"Ennenkin uhkailtiin hyökkäämisellä. Ei mikään näköjään muutu."???

Lapselle on ihan hyvä opettaa syy ja seuraus, eikä heittäytyä 10v. edessä neuvottomaksi, paapoen ettei tule pahamieli. Eli jos käyttäydyt epäkunnioittavasti toisia kohtaan siitä on seuraukset.  Turha lähteä kissa hiiri leikkiin, vaan olla vastuunsa kantava luotettava vanhempi, joka ei suostu itketettäväksi ja ylikäveltäväksi.

Jos lapsen elämä on fantasioita kurkun leikkaamisella, kestää kyllä myös tosiasiat käyttäytymissäännöistä ja niiden laiminlyöntien seuraamuksista.

Kylmän rauhallisesti kerrot että sitten loppuu pelaaminen (jos pelaa) ja kännykkä otetaan pois sun muut hilavitkuttimet. 

Jos lapsesi ei opettele tekemään läksyjä alakoulussa on jatkossa ongelmia 100% todennäköisyydellä.  Läksyjä tekemätön yläkoululainen (lukiolaisesta puhumattakaan) saa kapasiteettiinsa verrattuna 2-3 numeroa huonompia arvosanoja. Eli seiskaan kykenevä oppilas saa viitosen, joskus jopa alle.

Tuon ikäinen ei ole kypsä päättämään tekemisistään vaan vanhempi kantaa vastuun.

Olisi tärkeää huomioida lapsen kehitys kokonaisvaltaisesti; läksyjen tekemisestä ei ole plajon hyötyä hänen elämälleen, jos siitä tehdään ikävä asia. Päinvastoin. Jokaisella lapsella voi olla vaihe, kun hän protestoi läksyjen tekemistä mutta jos siihen takertuu liian ryppyotsaisesti, lasta voi alkaa pelottaa ja harmittaa. Silloin aikuinen tekee vain enemmän hallaa. Ja onhan se todella itsekästä lasta kohtaan, sellainen liian tosikkomainen ylihuolehtiminen.

Kannattaa harkita että puhuisi asiasta esimerkiksi koulukuraattorille tai jollekin lastenpsykiatrille. 

Ootte te kans... ap kertoo, miten poika reagoi, ja moni lisäisi vain vettä myllyyn!!! JUURI SIITÄ NE ONGELMAT SAAVAT ALKUNSA. Aikuisen sokeudesta, jääräpäisyydestä, ja kyvyttömyydestä joustaa.

Veisin lapsen psykiatrille jos uhkailee äitiään.

Läksyjen sijaan suurempi murhe on tuo, miten poika puhuu äidilleen. Sitä ei voi hyväksyä eikä se ole normaalia. Isän pitää ottaa oma vastuu ja tehdä pojalle selväksi, ettei noin käyttäydytä.

Ysi hyvä, jaan trolliepäilysi. Tilanne voi toki olla tottakin, mutta ironia on vaikea laji :)

Psykiatrille joutaa henkilö, joka ei ymmärrä tekojensa seurauksia. Pojan käytös on täysin loogista.

Totta kai.

Työttömiä tarvitaan aina.