10v poika huutaa ja raivoaa läksyjen ja kokeisiin lukemisen takia. Annanko periksi, enkä enää pakota tekemään läksyjä?
Joka päivä sama juttu. Väittää ettei läksyä tule. Jos opettaja on laittanut läksyt Wilmaan ja kehotan tekemään ne, alkaa huuto, minun haukkuminen, opettajan haukkuminen, makaa lattialla ja huutaa kiroillen v...u:a, huutaa toivovansa että minä (äiti) kuolen, uhkaa että tappaa minut ja katkaisee pääni veitsellä. Tuo on niin kauheaa tekstiä, että yrityksistä huolimatta alan itkeä ja poistun toiseen huoneeseen. Poika tulee perässä, nauraa ivallisesti ja huutaa nauttivansa, kun näkee minun itkevän. Sanon, että on sitten itse vastuussa kouluhommistaan, en pyydä enää tekemään läksynään, niin ihaillen minua alkaa tehdä niitä.
Poika menestyy kokeissa kuitenkin hyvin. Se ei yhtään lohduta, kun ei tekisi läksyjään ja saa merkintöjä Wilmaan tekemättömistä tehtävistä. En ole kehdannut kertoa opettajalle, millaista läksyjen tekeminen on kotona ja miten poika minua kohtelee, kun pyydän tekemään läksyt.
Ja perheeseen kuuluu myös isä, joka ei katso pojan koulunkäynnin perään, vaikka olen pyytänyt roolien vaihtoa, eikä tue minua tilanteissa, kun poika uhkailee ja huutaa minulle, vaan lähtee ulos, eikä jää sisälle.
Kommentit (93)
Meillä ei esimurrosikäiset ADHD-pojatkaan hypi silmille, isänsä kun on kapiainen. Kuri ratkaisee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annat periksi. Tietenkin.
Zínkkumies
Tiedätkö miinustaja miksi?
Zíkkis Chan
No mä voin kertoa, jos kysyt kauniisti ja pyydät anteeksi.
Zínkkis
Vierailija kirjoitti:
Ootte te kans... ap kertoo, miten poika reagoi, ja moni lisäisi vain vettä myllyyn!!! JUURI SIITÄ NE ONGELMAT SAAVAT ALKUNSA. Aikuisen sokeudesta, jääräpäisyydestä, ja kyvyttömyydestä joustaa.
Lapsi on nyt yläkoulussa. Luokassa monta levotonta poikaa, joilla ka 5,6. Samalla opetuksella myös 9,4 keskiarvoja. Koulu on lapsen työtä, läksyt on tehtävä ja kokeisiin luettava. Jos ei osaa, niin pyydetään apua. Luistamalla koulussa tekee hallaa tulevaisuudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei esimurrosikäiset ADHD-pojatkaan hypi silmille, isänsä kun on kapiainen. Kuri ratkaisee.
Noi on kaksi eri asiaa.
Zínkkis
Vilkas lapsi ei tarkoita pahaa lasta, vaan se etsii vain virikkeitä. Itsehän olen todella älykäs ja mä etsin aina virikkeitä lapsena.
Tiedätkö montako kertaa putosin puun latvasta. Tappelin aina jääkiekko-otteluissa. Lopetin vasta kun tajusin, että se ottaa niiden muiden tunteisiin.
Zínkkis
Normaaliälyinen 10-vuotias pärjää kyllä kokeissa lukemattakin. Läksyjen kohdalla tärkeintä on, että lapsi oppii tekemään annetut tehtävät eli opiskelemaan, koska yläkoulussa ja siitä eteenpäin ei pärjää, jos ei osaa opiskella. Et siis anna periksi. Jos ei tottele, pelit pois, telkkari, viikkoraha pois, karkit pois, ei kaverisynttäreille.. Riitelemään ja huutamaan ei kannata ruveta, sanot vaan miten toimitaan, jos ei hoida hommiaan.
Sama käyttäytymiseen, sanot mitä odotat ja jos se ei toteudu, pelit pois jne.
Muista myös järjestää jotain ylimääräistä kivaa, esim. leffakäynti tms, kun asiat hoituvat kunnolla.
Mies onkin sitten toinen juttu. Kannattaisin vakavaa keskustelua vanhemmuudesta, pojan tulevaisuudesta ja parisuhteesta, jossa on tarkoitus tukea toinen toistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsesi ei opettele tekemään läksyjä alakoulussa on jatkossa ongelmia 100% todennäköisyydellä. Läksyjä tekemätön yläkoululainen (lukiolaisesta puhumattakaan) saa kapasiteettiinsa verrattuna 2-3 numeroa huonompia arvosanoja. Eli seiskaan kykenevä oppilas saa viitosen, joskus jopa alle.
Tuon ikäinen ei ole kypsä päättämään tekemisistään vaan vanhempi kantaa vastuun.
Höpö höpö. Ei niitä läksyjä ihminen pakottamalla ala tekemään. Oma oivallus ratkaiseeMinulla on yläkoulun luokat täynnä näitä oivaltajia, jotka eivät tee läksyjään. Sitten ysin keväällä itketään, kun ei päästä sinne mihin halutaan. Lapset ja teinit nyt vaan eivät ole aivoiltaan kypsiä päättämään tekemisistään. Pelaaminen ja muu nopean mielihyvän tuoja voittaa aina läksyt.
Onhan niitä. Mutta mikään ulkoinen pakotus ei siihen auta. Elämää ja mahdollisuuksia on myöhemminkin
Anna samalla mitalla takasin pojalle, et ”jaksa” tehdä ruokaa sille ja aina jos sanoo jotain toteat vain jotakin haistavittu tai sinnepäin.
Vierailija kirjoitti:
Ap, ainoa järkevä asia mitä voit tehdä, on ruveta kuuntelemaan vaistoasi. Unohda mikä on "järkevää" tai "miten hyvän kasvattajan kuuluu toimia", ja luota täysin siihen, mikä sinusta tuntuu oikealta. Silloin et voi olla kovin väärässä! Käytännössä tämä tarkoittaa, että asetat rakkautesi lapseen etusijalle. Tulet niin sanotusti vastaan. Et enää mitätöi häntä, muistat että asioiden on hoiduttava myös hänen ehdoillaan. Voin taata, että tästä on teille kaikille eniten hyötyä. Yllätä poika ja itsesi, aseta hänet kerrankin tärkeimmäksi, ja se palkitsee aikanaan.
Tässä näemme tyypin kiva äiti ostaa kaljaa... hetken jo luulin ettei teitä ole oikeasti olemassa.
Mua kiellettiin kiipeämästä puihin enää. Mitä mä tein.
Etsin korkeimman puun ja kiipesin siihen.
Zínkkis
(meinasin tosin kuolla sillä reissulla kun alas tultiin korkealta ja kovaa)
Vierailija kirjoitti:
Normaaliälyinen 10-vuotias pärjää kyllä kokeissa lukemattakin. Läksyjen kohdalla tärkeintä on, että lapsi oppii tekemään annetut tehtävät eli opiskelemaan, koska yläkoulussa ja siitä eteenpäin ei pärjää, jos ei osaa opiskella. Et siis anna periksi. Jos ei tottele, pelit pois, telkkari, viikkoraha pois, karkit pois, ei kaverisynttäreille.. Riitelemään ja huutamaan ei kannata ruveta, sanot vaan miten toimitaan, jos ei hoida hommiaan.
Sama käyttäytymiseen, sanot mitä odotat ja jos se ei toteudu, pelit pois jne.
Muista myös järjestää jotain ylimääräistä kivaa, esim. leffakäynti tms, kun asiat hoituvat kunnolla.
Mies onkin sitten toinen juttu. Kannattaisin vakavaa keskustelua vanhemmuudesta, pojan tulevaisuudesta ja parisuhteesta, jossa on tarkoitus tukea toinen toistaan.
Joku kiva juttu palkinnoksi. Vaikka jihadisti leirille meno 👁👃👁
Jos minun poikani 10-vuotiaana huutaisi vittua, uhkaisi leikata pääni irti veitsellä, nauraisi itkemiselleni ja sanoisi vielä nauttivansa siitä niin en todellakaan voivottelisi tekemättä jääneitä läksyjä vaan olisin kauhuissani lapsen mielenterveyden tilasta yleisesti. Psykoterapeutille tuossa pitää mennä eikä opettajalle. Hyvänen aika sentään mitä meininkiä.
MIssä isä on? Eikö isät enään jyrähtele?
Heti neuvolaan yhteyttä ja lapsi mt-palveluiden piiriin. Käytös on todella hälyyttävää, vuoden-kahden päästä lapsi voi alkaa ihan oikeasti käyttämään puhdasta väkivaltaa saadakseen tahtonsa läpi. Siinä vaiheessa näitä lapsia hoidetaan laitoksessa.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa harkita että puhuisi asiasta esimerkiksi koulukuraattorille tai jollekin lastenpsykiatrille.
Ei se mitään auta ne puhumiset asiantuntijoille.Ap kertoo avauksessaan aivan selvästi omasta ja miehensä käytöksestä. Vaan mistäköhän luulette ,että laps on oppinut tuollaisen käyttäytymismallin ja raivoamisen.
Ei,eipä tietenkään kotoa vaan kaverelta. Just juu! Että,miks pitää valita sit ne kamalimmin käyttäytyvät kaverit.
On nääs fiksujakin kymmenvuotiaita ja paljon.
Seura tekee kaltaisekseen niin kotona kuin kodin ulkopuolellasi.
Vierailija kirjoitti:
Normaaliälyinen 10-vuotias pärjää kyllä kokeissa lukemattakin. Läksyjen kohdalla tärkeintä on, että lapsi oppii tekemään annetut tehtävät eli opiskelemaan, koska yläkoulussa ja siitä eteenpäin ei pärjää, jos ei osaa opiskella. Et siis anna periksi. Jos ei tottele, pelit pois, telkkari, viikkoraha pois, karkit pois, ei kaverisynttäreille.. Riitelemään ja huutamaan ei kannata ruveta, sanot vaan miten toimitaan, jos ei hoida hommiaan.
Sama käyttäytymiseen, sanot mitä odotat ja jos se ei toteudu, pelit pois jne.
Muista myös järjestää jotain ylimääräistä kivaa, esim. leffakäynti tms, kun asiat hoituvat kunnolla.
Mies onkin sitten toinen juttu. Kannattaisin vakavaa keskustelua vanhemmuudesta, pojan tulevaisuudesta ja parisuhteesta, jossa on tarkoitus tukea toinen toistaan.
Siis tukea sinun kieroa ajatusmaailmaasi.
Sínkkusi
Kaikkia ei kiinnosta lukeminen. Voit onnistua saamaan nuo jopa lukioon, mutta sitten totuus iskee vasten kasvoja.
Huonoilla lukiopapereilla ei tee mitään.
Parempi antaa lasten tehdä omat virheensä ja odottaa, että motivaatio alkaa omasta ryhtiliikkeestä.
Jos vanhempi alkaa itkeä kakaran puheiden takia, ei taida löytyä mitään kasvatusjämäkkyyttä moiselta nössöltä.
Ei lasta tule kasvattaa luulemaan olemaan maailman tärkein ja arvokkain. Lapsi kasvatetaan ymmärtämään hänen olevan ihan yhtä tärkeä, hyvä ja arvokas kuin muutkin! Ei tärkein ja arvokkain, lasta ei palvota ja hänen etujaan ei laiteta muiden perheenjäsenten edelle.