Miten helvetissä muissa perheissä ratkotaan tälläiset ongelmat, kuukautis-siteet, rintaliivit...
Olen kotihoidontuella kotona hoitamassa kolmea alle kouluikäistä lastamme. Rahat on "yhteiset" eli ensin käytetään mun tililtä kaikki ja sitten pyytelen mieheltä lisää.
Kuitenkin kksiteet, rintaliivit, meikit, vaatteet yms on sellaista mikä on vain mun tarvittavaa ostettavaa, mies ei käytä noita ja saa käyttää sen summan muualle tai sillä voi kiristää myöhemmin.
Toinen on työpaikan menot.. Kun töistä mennään syömään ja jääkiekkopeliin, niin se on töistä ja ilmaista, mä en pääse syömään (kuin lasten kanssa Burger Kingiin kun se on halpa) enkä peliin koska ei oo varaa. Se harmittaa..
Kolmas on vaatteet.. Mies on saanut isältään ja äitinsä mieheltä vanhoja ja uusia talvivaatteita ja ulkoiluvaatteita, minä en saa mistään mitään ilman, joten en voi ostaa kun mieskään ei osta, joten mulla ei ole ulkoiluvaatteita ja takit on vanhoja römppiä joissa kuljen.
Miten muut nää ratkaisee?
Apua ihan oikeasti!!
Kommentit (288)
Ehkä mies haluaa osallistua siteisiin ja kosmetiikkaan, kun muuten kotona on verinen sohva ja takkutukka akka....
Eipä meillä ollut tuollaista ongelmaa, ihan riitti rahat molempien tarpeisiin vaikka omat rahat periaatteella mennäänkin. Kht on kuitenkin lyhyt, spesiaali aika sen yhteisen lapsen hoitamiseen. Meillä muuten paremmin tienaava oli pidempään kotona.
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on m**lkku. Hänellä on elatusvelvollisuus sinua kohtaan.
Loisen puhetta.
Meillä mies maksaa laskut, minä huolehdin ruuasta. Mies siis parempituloisempi. Siteitä en tarvii, mies maksoi ehkäisyn, mutta alusvaatteet ostan koko perheelle normi kaupassakäynnin yhteydessä. Vaatteet kirpparilta, juurikaan muuta uutta en osta kuin sukat ja alusvaatteet. Mulle ainakin hyvän mielen tuo se vaate joka on minulle uusi, ei tarvitse aina oikeasti olla uusi
Vierailija kirjoitti:
Minä olin lapsia kotona hoitaessani välillä kateellinen miehelleni joka pääsi töistä välillä syömään ravintolaan ilmaiseksi. Minä laitoin ruokaa allergisille lapsille ja lähinnä söin heidän kanssa samaa ruokaa silloin kun kerkesin (kun olin syöttänyt lapset ja ruoka jo jäähtynyt jne.).
Meillä ongelma ei ollut raha. Mies ei ole koskaan moittinut minua rahankäytöstä ja saan ostaa yhteiseltä tililtä mitä haluan.
Mutta ehkä itse kaipasin ennenkaikkea sitä että saa syödä toisen tekemää ruokaa aikuisten seurassa ja ilman että tarvii kokoajan huolehtia lasten syömisistä (allergioiden takia todella tarkkaa kun tippakaan maitoa aiheutti yhdelle shokkireaktion).
Minusta kuulostaa että ap kaipaa työelämän hyviä puolia. Olisiko aika istua yhdessä alas miehen kanssa ja miettiä miten jatkossa eletään. Laittakaa vaikka paperille kaikki vaihtoehdot ja niiden hyvät ja huonot puolet.
Eli jatkatte näin (sopii Aplle kunhan saa enemmän rahaa käyttöönsä ja yhden illan lapsivapaata) tai lapset hoitoon (miettikää teettekin sitten kotityöt puoliksi ja kumpi kuljettaa lapset hoitoon jne) vai jääkö mies vuorostaan hoitamaan lapset kotiin (ja miten silloin jaetaan rahat ja kotityöt). Ehkä kumpikin saa lisää ajateltavaa kun tajuaa mitä saa missäkin vaihtoehdossa ja mitä menettää. Ehkä mieskin olisi avokätisempi rahan suhteen kun laskette paljonko hoitomaksut olisivat lapsista ja mies tajuaa kuinka paljon hänen kotityöosuutensa myös kasvaa jos lähdet töihin. Ja ehkä sinä itsekin viihdyt paremmin kotona kun tajuat kuinka vähän teidän perheen käytettävä rahamäärä kasvaisi vaikka menisit töihin koska huomioit hoitomaksut, verot ym.
Tottakai kaipaan. Tykyiltoja, pikkujouluja, yms yms, lounaita.
Kaipaan myös sitä itsenäistä hyvätuloista naista joka kulki sentään vain 2 vuotta vanhoissa liiveissä ja osti takin alesta jos tarvi.
Yhteisellä päätöksellä olen kotona, koska minun työajoillani perheen hommat kaatui miehelle, eikä se toiminut.
Olen ruvennut ihan täydellisesti jäämään ulos taloudellisissa asioissa. Laskut hoidan ja ruokakaupan ja lasten hankinnat, talon asioista, remonteista tai auto asioista ei oikein enää keskustella vaan ne on jääneet miehen päätettäviksi. Ulkona ei käydä ilman lapsia. Lomareissuista päättää mies.
Kyllä, joudun kertomaan mitä ostin ja kauppakassien sisältö tarkastetaan. Lonkerotölkistä naljaillaan.. Meikeillä tarkoitan puuteria kerran 3 kk. Muuta ostan kerran vuosi. Ulkovaattetta olen saanut viimeksi 5 vuotta sitten kun tätini kuoli, itse en ole ostanut mitään kun ei mieskään osta, hän saa muilta ja töistä.. Minulla näin hyvin ei ole.
Ostin 9 vuotta sitten häihimme nahkasaappaat, jotka nyt heitin pois kun ne oli jo lintassa, sekin oli tuhlaamista.
Yritän olla säästäväinen, mutta en enempää pysty.
Ja kyllä, se menee niin että minä saan ostaa vasta jos mies sattuu itselleen jotain tarvitsemaan.
Siis oikeasti muilla ei kysellä ostitko itsellesi siteitä? Meillä kysytään..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin lapsia kotona hoitaessani välillä kateellinen miehelleni joka pääsi töistä välillä syömään ravintolaan ilmaiseksi. Minä laitoin ruokaa allergisille lapsille ja lähinnä söin heidän kanssa samaa ruokaa silloin kun kerkesin (kun olin syöttänyt lapset ja ruoka jo jäähtynyt jne.).
Meillä ongelma ei ollut raha. Mies ei ole koskaan moittinut minua rahankäytöstä ja saan ostaa yhteiseltä tililtä mitä haluan.
Mutta ehkä itse kaipasin ennenkaikkea sitä että saa syödä toisen tekemää ruokaa aikuisten seurassa ja ilman että tarvii kokoajan huolehtia lasten syömisistä (allergioiden takia todella tarkkaa kun tippakaan maitoa aiheutti yhdelle shokkireaktion).
Minusta kuulostaa että ap kaipaa työelämän hyviä puolia. Olisiko aika istua yhdessä alas miehen kanssa ja miettiä miten jatkossa eletään. Laittakaa vaikka paperille kaikki vaihtoehdot ja niiden hyvät ja huonot puolet.
Eli jatkatte näin (sopii Aplle kunhan saa enemmän rahaa käyttöönsä ja yhden illan lapsivapaata) tai lapset hoitoon (miettikää teettekin sitten kotityöt puoliksi ja kumpi kuljettaa lapset hoitoon jne) vai jääkö mies vuorostaan hoitamaan lapset kotiin (ja miten silloin jaetaan rahat ja kotityöt). Ehkä kumpikin saa lisää ajateltavaa kun tajuaa mitä saa missäkin vaihtoehdossa ja mitä menettää. Ehkä mieskin olisi avokätisempi rahan suhteen kun laskette paljonko hoitomaksut olisivat lapsista ja mies tajuaa kuinka paljon hänen kotityöosuutensa myös kasvaa jos lähdet töihin. Ja ehkä sinä itsekin viihdyt paremmin kotona kun tajuat kuinka vähän teidän perheen käytettävä rahamäärä kasvaisi vaikka menisit töihin koska huomioit hoitomaksut, verot ym.
Tottakai kaipaan. Tykyiltoja, pikkujouluja, yms yms, lounaita.
Kaipaan myös sitä itsenäistä hyvätuloista naista joka kulki sentään vain 2 vuotta vanhoissa liiveissä ja osti takin alesta jos tarvi.
Yhteisellä päätöksellä olen kotona, koska minun työajoillani perheen hommat kaatui miehelle, eikä se toiminut.
Olen ruvennut ihan täydellisesti jäämään ulos taloudellisissa asioissa. Laskut hoidan ja ruokakaupan ja lasten hankinnat, talon asioista, remonteista tai auto asioista ei oikein enää keskustella vaan ne on jääneet miehen päätettäviksi. Ulkona ei käydä ilman lapsia. Lomareissuista päättää mies.
Kyllä, joudun kertomaan mitä ostin ja kauppakassien sisältö tarkastetaan. Lonkerotölkistä naljaillaan.. Meikeillä tarkoitan puuteria kerran 3 kk. Muuta ostan kerran vuosi. Ulkovaattetta olen saanut viimeksi 5 vuotta sitten kun tätini kuoli, itse en ole ostanut mitään kun ei mieskään osta, hän saa muilta ja töistä.. Minulla näin hyvin ei ole.
Ostin 9 vuotta sitten häihimme nahkasaappaat, jotka nyt heitin pois kun ne oli jo lintassa, sekin oli tuhlaamista.
Yritän olla säästäväinen, mutta en enempää pysty.
Ja kyllä, se menee niin että minä saan ostaa vasta jos mies sattuu itselleen jotain tarvitsemaan.
Kauhea tilanne! Vaimo töihin ja mies kotiin maistamaan omaa lääkettään!
Tälläkin palstalla on ollut lukemattomia ketjuja, joissa naisen pitää välittömästi jättää työtön mies ,
vapaaehtoisesti kotonamakaavat sen sijaan katsovat olevansa oikeutettuja miehen rahoihin. Hyvin te vedätte
Sano miehellesi, että hänen pitää jäädä kotiin lapsia hoitamaa, koska sinun pitää mennä töihin, jotta saisit ostettua terveyssiteitä ja talvivaatteita.
Kyllä nyt on erikoinen tilanne taas. Meillä on vaan yhteiset rahat vaikka onkin omat tilit. Eikä ikinä riidellä rahasta...
Mitrn hitossa suostut tuollaiseen? Eikö sinulla ole mitään itsekunnioitusta?!?
Ei ole onneksi tarvinnut rahoista riidellä. Meillä mies osti ruuat silloin kun olin äitiyslomalla. Lainaa lyhennettiin yhdessä, mies maksoi auton ja vakuutukset. Omilla rahoilla ostin itselleni vaatteet, meikit, siteet ym. Lapsilisät tulee mulle ja niillä ostin lasten vaatteet. Isommat lasten jutut maksoi se jolla oli rahaa.
Jos on rahapula niin eikö kannattaisi mennä töihin? Ja jos AP:n töissäkäynti ei miehelle sovi niin sitten miehen on oltava valmis kustantamaan AP:n ja lasten tarpeet.
Mutta siis miten muissa perheissä, joissa on näitä "mä en tarvi mitään" - miehiä?
Jos toinen saa vaatteet töistä ja vaimo leikkaa hiukset ja karsarit ja sukat saa lahjaksi.
Saako toinenkaan silloin ostaa?
Ei miehet tarvi siteitä eikä liivejä eivätkä käytä kosmetiikkaa.. Onhan sitä hankalaa tasata.
Saako kotiäiti edes vaatia että pääsisi joskus ulos jos kerran siitä tulee kustannuksia, kun toinen pääsee ilmaiseksi?
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on m**lkku. Hänellä on elatusvelvollisuus sinua kohtaan.
Miks naisella ei ole ikinä elatusvelvollisuutta miestä kohtaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on m**lkku. Hänellä on elatusvelvollisuus sinua kohtaan.
Miks naisella ei ole ikinä elatusvelvollisuutta miestä kohtaan
On tietysti, työttömyyden tms kohdalla.
Mutta tämän keskustelun voi käydä toisessa ketjussa.
Onko se vaan niin että naiset tuhlaa itseensä enemmän?
Vierailija kirjoitti:
Tälläkin palstalla on ollut lukemattomia ketjuja, joissa naisen pitää välittömästi jättää työtön mies ,
vapaaehtoisesti kotonamakaavat sen sijaan katsovat olevansa oikeutettuja miehen rahoihin. Hyvin te vedätte
Voinko tuoda joku viikko lapset sulle, niin voit jäädä kotiin makaamaan? Voin mennä vastavuoroisesti hoitamaan sun työt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälläkin palstalla on ollut lukemattomia ketjuja, joissa naisen pitää välittömästi jättää työtön mies ,
vapaaehtoisesti kotonamakaavat sen sijaan katsovat olevansa oikeutettuja miehen rahoihin. Hyvin te vedätte
Voinko tuoda joku viikko lapset sulle, niin voit jäädä kotiin makaamaan? Voin mennä vastavuoroisesti hoitamaan sun työt.
Niin, työtön ja kotona lapsia hoitava äiti on sama asia. Se lastentarhan tätikin on lusmu yhteiskunnan elätti, kun oikein mietit. Ei tuota mitään.
Voi näitä uusavuttomuus aikuisia. Puhukaa keskenänne raha-asianne selviksi. Täältä käsin ei voi auttaa.