Miten helvetissä muissa perheissä ratkotaan tälläiset ongelmat, kuukautis-siteet, rintaliivit...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehesi on m**lkku. Hänellä on elatusvelvollisuus sinua kohtaan.

Miks naisella ei ole ikinä elatusvelvollisuutta miestä kohtaan

Mä oon elättänyt mun miestä. Lain mukaan aviopuolisoilla on keskinäinen elatusvelvollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehesi on m**lkku. Hänellä on elatusvelvollisuus sinua kohtaan.

Miks naisella ei ole ikinä elatusvelvollisuutta miestä kohtaan

Kyllä on, kun mies on kotona hoitamassa yhteisiä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Ei voi olla totta! Meilläkin on yhteiset rahat, mutta se tarkoittaa sitä, että kaikki tulot menevät samalle tilille ja siitä maksetaan kaikki menot. Eipä ole kumpikaan koskaan tarvinnut kertoa, mitä ostaa tai mistään olisi tullut sanomista.

Sittenhän se toimii jos molemmat saavat ostaa mitä vain haluavat yhteisistä rahoista huolimatta ilman että tulee riitaa siitä jos mies esim. käyttää rahaa kaljaan pubissa kavereidensa kanssa käydessä tai jos vaikka harrasteauton huollot ja korjaukset maksavat paljon. Kerran lapsena kuuntelin kun äiti huusi isälle hänen käytyään paikallisen hotellin aulabaarissa juomassa muutamat jonkin Lions Clubin tai pankin johtokunnan kokouksen yhteydessä, äiti nalkutti kovasti ettei enää kertaakaan suostu vetämään kaljakärrejä laivaristeilyreissujen yhteydessä kun laivalla olut on niin halpaa ja isä menee ostamaan aulabaarissa kallista olutta hanasta. Heillä oli siis yhteiset rahat ja on. Huomasin että tuolla meiningillähän ei saa käyttää omia itse tienattuja rahojaan kuten haluaa. Samoin äiti jonkin riidan yhteydessä huomautti että hänen saamistaan ennakkoperinnöistä, joista isä taas tokaisi että hän tulee ne maksamaan vielä takaisin kyllä, isällä kun oli hieman suurempi palkka. Inhottavalle tuollaisen kuunteleminen lapsesta tuntui. Kun on omat rahat niin ei tarvitse sitten rahasta riidellä tuolla lailla tajusin. Sanomattakin on selvää että meillä oli avioliitossa omat rahat, avioehtoa kun ei ollut niin joka tapauksessa se kuittasi tilanteen lopulta, itse sain tasinkoa n. 20.000€ lopulta ex-vaimoltani ja sain juoda alkoholia juuri niin paljon kuin huvitti kysymättä kaljaostoksistani keneltäkään yhtään mitään lupaa. Samaten harvinaisen avomersuni kalliin puoleiset korjaukset ja huollot sain teettää kysymättä ex-vaimoltani mitään ja sain ajella tällä unelmieni autolla, joka bensaakin kuluttaa jonkin verran.

Vierailija kirjoitti:

Mutta siis miten muissa perheissä, joissa on näitä "mä en tarvi mitään" - miehiä?

Jos toinen saa vaatteet töistä ja vaimo leikkaa hiukset ja karsarit ja sukat saa lahjaksi.

Saako toinenkaan silloin ostaa?

Ei miehet tarvi siteitä eikä liivejä eivätkä käytä kosmetiikkaa.. Onhan sitä hankalaa tasata.

Molempien perustarpeet pitää täyttää. Näihin kuuluu ruoka, vaatteet, hygienia ja myös oma vapaa-aika. Näitä voi hankkia rahalla tai lahjoituksina tai miten nyt vaan tilanteeseen sopii. Oleellista on, että kumpikaan ei jää ilman näitä. Sopikaa, millä tavalla kummankin tarpeet täyttyvät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi olla totta! Meilläkin on yhteiset rahat, mutta se tarkoittaa sitä, että kaikki tulot menevät samalle tilille ja siitä maksetaan kaikki menot. Eipä ole kumpikaan koskaan tarvinnut kertoa, mitä ostaa tai mistään olisi tullut sanomista.

Sittenhän se toimii jos molemmat saavat ostaa mitä vain haluavat yhteisistä rahoista huolimatta ilman että tulee riitaa siitä jos mies esim. käyttää rahaa kaljaan pubissa kavereidensa kanssa käydessä tai jos vaikka harrasteauton huollot ja korjaukset maksavat paljon. Kerran lapsena kuuntelin kun äiti huusi isälle hänen käytyään paikallisen hotellin aulabaarissa juomassa muutamat jonkin Lions Clubin tai pankin johtokunnan kokouksen yhteydessä, äiti nalkutti kovasti ettei enää kertaakaan suostu vetämään kaljakärrejä laivaristeilyreissujen yhteydessä kun laivalla olut on niin halpaa ja isä menee ostamaan aulabaarissa kallista olutta hanasta. Heillä oli siis yhteiset rahat ja on. Huomasin että tuolla meiningillähän ei saa käyttää omia itse tienattuja rahojaan kuten haluaa. Samoin äiti jonkin riidan yhteydessä huomautti että hänen saamistaan ennakkoperinnöistä, joista isä taas tokaisi että hän tulee ne maksamaan vielä takaisin kyllä, isällä kun oli hieman suurempi palkka. Inhottavalle tuollaisen kuunteleminen lapsesta tuntui. Kun on omat rahat niin ei tarvitse sitten rahasta riidellä tuolla lailla tajusin. Sanomattakin on selvää että meillä oli avioliitossa omat rahat, avioehtoa kun ei ollut niin joka tapauksessa se kuittasi tilanteen lopulta, itse sain tasinkoa n. 20.000€ lopulta ex-vaimoltani ja sain juoda alkoholia juuri niin paljon kuin huvitti kysymättä kaljaostoksistani keneltäkään yhtään mitään lupaa. Samaten harvinaisen avomersuni kalliin puoleiset korjaukset ja huollot sain teettää kysymättä ex-vaimoltani mitään ja sain ajella tällä unelmieni autolla, joka bensaakin kuluttaa jonkin verran.

.... Kaljaa.... Kaljaa.... Kaljaa....

Tästä syystä jaksan miestäni, kiitos muistutuksesta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta siis miten muissa perheissä, joissa on näitä "mä en tarvi mitään" - miehiä?

Jos toinen saa vaatteet töistä ja vaimo leikkaa hiukset ja karsarit ja sukat saa lahjaksi.

Saako toinenkaan silloin ostaa?

Ei miehet tarvi siteitä eikä liivejä eivätkä käytä kosmetiikkaa.. Onhan sitä hankalaa tasata.

Molempien perustarpeet pitää täyttää. Näihin kuuluu ruoka, vaatteet, hygienia ja myös oma vapaa-aika. Näitä voi hankkia rahalla tai lahjoituksina tai miten nyt vaan tilanteeseen sopii. Oleellista on, että kumpikaan ei jää ilman näitä. Sopikaa, millä tavalla kummankin tarpeet täyttyvät.

Onhan se näinkin.

Me ollaan ratkaistu tuo niin että molemmille jää omaa rahaa yhtä paljon. Meillä on taloustili jonne mies laittaa 1200€ ja minä 150€. Lapsilisät menee myös sille tilille. Mies maksaa lisäksi kaikki auton kulut. Molemmille jää omaa rahaa n. 200€. Minä maksan siitä puhelinlaskuni ja omat menoni. Kaikki lainat, vakuutukset, ruuat jne menee tuolta taloustililtä.

Meillä on yksi tili. Yhteiset rahat. Toimii.

Niin ja kuukuppia suosittelen!

- edellinen

Vierailija kirjoitti:

...Rahat on "yhteiset" eli ensin käytetään mun tililtä kaikki ja sitten pyytelen mieheltä lisää.

Kuitenkin kksiteet, rintaliivit, meikit, vaatteet yms on sellaista mikä on vain mun tarvittavaa ostettavaa, mies ei käytä noita ja saa käyttää sen summan muualle tai sillä voi kiristää myöhemmin.

Toinen on työpaikan menot.. Kun töistä mennään syömään ja jääkiekkopeliin, niin se on töistä ja ilmaista, mä en pääse syömään (kuin lasten kanssa Burger Kingiin kun se on halpa) enkä peliin koska ei oo varaa. Se harmittaa..

Kolmas on vaatteet.. Mies on saanut isältään ja äitinsä mieheltä vanhoja ja uusia talvivaatteita ja ulkoiluvaatteita, minä en saa mistään mitään ilman, joten en voi ostaa kun mieskään ei osta, joten mulla ei ole ulkoiluvaatteita ja takit on vanhoja römppiä joissa kuljen.

Vastaan oletuksella, ettet ole mikään ostoholisti.

Ykkönen - Molemmat pitää huolen siitä, että pakollisiin menoihin (asunto,ruoka,lääkkeet) löytyy tilitä rahaa. Jos rahat on yhteiset, niin ei tarvitse pyydellä toiselta lupaa tavismenoihin.

Kakkonen - Kohtuulliset menot sieltä yhteisistä rahoista. Kerran kuussa Leos leikkimaahan tai nukketeatteriin lasten kanssa. Jos kiekko on sinun intohimo, niin eiköhän yhteisistä rahoista liikene seisomalippu silloin tällöin?

Kolmonen - Se yhteinen tili taas. Kolmen lapsen äidillä (ja lapsilla) pitää  olla Suomen talveen sopivat ulkoilukamppeet. Vanha takki ei välttämättä ole huono  jos on lämmin. Kirpputori, naamakirjan annetaan ringit, tori.fi - näistä löytyy halpaa/ilmaista talvirompetta.

Miksi ihmeessä ENSIN käytetään sinun kotihoidontukesi? Miksei ensin miehen palkasta? Maksatte menot tulojenne suhteessa. Kai osaat prosenttilaskun. Perhe on yhteinen yritys, eikä siinä eletä eri elintasoa tai lällätellä toiselle, jos itse on saanut talvitakin ja toinen kulkee kylmissään. Ihan sairas kuvio teillä, olet alistettu.

Ap, sinulla on pihi mies, jonka todellisen luonteen olet jostain kumman syystä oppinut tajuamaan vasta nyt.

Miten on mahdollista, että olette olleet 9 vuotta naimisissa ja teillä on kolme 0-6 -vuotiasta lasta, mutta ette ole koskaan aiemmin puhuneet rahankäytöstä?

Minun oletukseni on se, että mies, joka haluaa vapaaehtoisesti siittää useita lapsia, on myöskin valmis niitä elättämään, samoin kuin sitä naista, joka on hänen lastensa äiti, niin kauan kuin tämä hoitaa näitä yhteisiä lapsia kotihoidontuella kotona.

Jos tämä ei käy, ap menee töihin. Jos kotihoito jatkuu, niin sitten istut miehen kanssa alas, otat taskulaskimen käteen (nykyään kännykkä) ja laskette suhteessa tuloihinne, kuinka paljon kummankin pitää elämisestänne maksaa. Lopputuloksena tulee olemaan, että mies maksaa selkeästi enemmän, koska hän saa palkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tälläkin palstalla on ollut lukemattomia ketjuja, joissa naisen pitää välittömästi jättää työtön mies ,

vapaaehtoisesti kotonamakaavat sen sijaan katsovat olevansa oikeutettuja miehen rahoihin. Hyvin te vedätte

Voinko tuoda joku viikko lapset sulle, niin voit jäädä kotiin makaamaan? Voin mennä vastavuoroisesti hoitamaan sun työt.

Niin, työtön ja kotona lapsia hoitava äiti on sama asia. Se lastentarhan tätikin on lusmu yhteiskunnan elätti, kun oikein mietit. Ei tuota mitään.

No en kyllä varmaan menisi töihin jos saisin saman rahan lapsen kanssa kotona olemisesta kuin työstä, isyysvapaalle jäin todella mielelläni ja pidin siitä ajasta kovasti kun sai vain olla lapsen kanssa kotona ja osan siitä täydellä palkalla ja osan ihan hyvällä KELA:n korvauksella. Ainakin itse teen töitä pääosin rahan takia enkä menisi sinne ellei palkkaa maksettaisi. Äitinikin joskus esitti että eräs häntä edellisen sukupolven vanha rouva, jonka mies oli ison suomalaisen pörssiyhtiön myyntipäällikkö oli todella uhrautuvainen nainen jäädessään kotiin lasten kanssa, eikä ikinä mennyt töihin vaikka lapset olivat kouluikäisiä tai teinejä tai jopa aikuisia, koska ei tarvinnut mennä kun mies toi perheeseen rahaa niin paljon. Itse tokaisin äidilleni joka antoi ymmärtää että raskaampaa se on olla kotiäiti kuin mennä töihin että menisikö sitten itse töihin jos ei siitä saisi ollenkaan palkkaa eli vain sen takia että pääsisi kuitenkin helpommalla kuin jäämällä kotiin? Eipä vastannut mitään, eli kyllä niihin töihin ihan rahan takia mennään eikä sen takia että siellä olisi helpompaa ja leppoisampaa kuin se että jäisi vain kotiin.

Osta seuraavasta tilistä rintaliivit tai ikinä mistä sitä rahaa tuleekaan ja kuukautissiteet. Ihme systeemi teillä. Ei voi olla totta. Jätä se sika. 

Siriina kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

...Rahat on "yhteiset" eli ensin käytetään mun tililtä kaikki ja sitten pyytelen mieheltä lisää.

Kuitenkin kksiteet, rintaliivit, meikit, vaatteet yms on sellaista mikä on vain mun tarvittavaa ostettavaa, mies ei käytä noita ja saa käyttää sen summan muualle tai sillä voi kiristää myöhemmin.

Toinen on työpaikan menot.. Kun töistä mennään syömään ja jääkiekkopeliin, niin se on töistä ja ilmaista, mä en pääse syömään (kuin lasten kanssa Burger Kingiin kun se on halpa) enkä peliin koska ei oo varaa. Se harmittaa..

Kolmas on vaatteet.. Mies on saanut isältään ja äitinsä mieheltä vanhoja ja uusia talvivaatteita ja ulkoiluvaatteita, minä en saa mistään mitään ilman, joten en voi ostaa kun mieskään ei osta, joten mulla ei ole ulkoiluvaatteita ja takit on vanhoja römppiä joissa kuljen.

Vastaan oletuksella, ettet ole mikään ostoholisti.

Ykkönen - Molemmat pitää huolen siitä, että pakollisiin menoihin (asunto,ruoka,lääkkeet) löytyy tilitä rahaa. Jos rahat on yhteiset, niin ei tarvitse pyydellä toiselta lupaa tavismenoihin.

Kakkonen - Kohtuulliset menot sieltä yhteisistä rahoista. Kerran kuussa Leos leikkimaahan tai nukketeatteriin lasten kanssa. Jos kiekko on sinun intohimo, niin eiköhän yhteisistä rahoista liikene seisomalippu silloin tällöin?

Kolmonen - Se yhteinen tili taas. Kolmen lapsen äidillä (ja lapsilla) pitää  olla Suomen talveen sopivat ulkoilukamppeet. Vanha takki ei välttämättä ole huono  jos on lämmin. Kirpputori, naamakirjan annetaan ringit, tori.fi - näistä löytyy halpaa/ilmaista talvirompetta.

Jos on yhteiset rahat niin saako käyttää omaa ansaitsemaansa palkkaa kuitenkin siihen mihin haluaa vai täytyykö itse tienattujen rahojenkin osalta sitten pyytää lupa ostoksiin toiselta? Esim. alkoholiin, tupakkaan, tai vaikka sellaiseen autoon johon on varaa omilla tuloilla jos sen vaikka rahoituksella ostaa ja maksaa rahoituksen omasta palkastaan sitten ja loput palkasta yhteiselle tilille? Vai täytyykö itse tienaamisensa rahojen käyttöön anoa sitten lupa toiselta ja toisinpäin eli jos molemmat eivät ostosta hyväksy niin sitten sitä ei voida ollenkaan ostaa?

Ehdotan, että yhteiselle taloustilille tulojen suhteessa sen verran rahaa, että se riittää ruokaan, lasten menoihin ja laskuihin. Loput rahat omille tileille, saa käyttää miten halua raportoimatta puolisolle.

Paras vaihtoehto teille olisi kyllä vaihtaa osia välillä, mene töihin ja anna miehen jäädä kotiin. Jos ei suostu, niin mene kuitenkin töihin ja anna miehen järjestää päivähoito. Hän ei ilmeisesti arvosta panostasi kotona.

Vierailija kirjoitti:

Mutta siis miten muissa perheissä, joissa on näitä "mä en tarvi mitään" - miehiä?

Jos toinen saa vaatteet töistä ja vaimo leikkaa hiukset ja karsarit ja sukat saa lahjaksi.

Saako toinenkaan silloin ostaa?

Ei miehet tarvi siteitä eikä liivejä eivätkä käytä kosmetiikkaa.. Onhan sitä hankalaa tasata.

Meillä on yhteiset rahat joista minä tienaan ansiosidonnaisella äippärahalla ehkä viidesosan. Käytän omiin vaatteisiin ja kosmetiikkaan varmaan viisi kertaa sen mitä mies, tai ehkä jopa kymmenen... Ei ole ollut ongelmaa koskaan. Miestä ei kiinnosta ostella uusia vaatteita ja kosmetiikaksi hänelle riittää dödö ja suihkushampoo, joskus naurelee minun purkkiarsenaalilleni kylppärissä, mutta ihan hyväntahtoisesti. Ei ole ollut tarvetta tasata yhtään mitään, säästötililtä voi sitten kumpikin ottaa jos jotain suurempaa ostosta tarvitsee, mutta kyllähän se selvä on että mies kuluttaa rahaa itseensä paljon vähemmän. Minä myös syön ulkona enemmän, miestä ei kiinnosta sekään, välillä houkuttelen töistään lounaalle mukaan mutta mieluiten ottaa eväät ja syö toimistossaan.

Elämä on valintoja. Minä heivasin ajoissa pihin mutta varakkaan miehen ja valitsin lasten isäksi anteliaamman, vaikka köyhemmän. Sinä valitsit menestyvän miehen ja unohdit sen, että perhe on yhteinen yritys - tai siis pitäisi olla molemmille.

Meillä on nyt sekä yhteiset että minun rahat. Minulla on käyttöoikeus miehen rahoihin, koska maksan kaikki laskut, mutta miehellä ei ole minun rahoihin.

Vierailija kirjoitti:

Siriina kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

...Rahat on "yhteiset" eli ensin käytetään mun tililtä kaikki ja sitten pyytelen mieheltä lisää.

Kuitenkin kksiteet, rintaliivit, meikit, vaatteet yms on sellaista mikä on vain mun tarvittavaa ostettavaa, mies ei käytä noita ja saa käyttää sen summan muualle tai sillä voi kiristää myöhemmin.

Toinen on työpaikan menot.. Kun töistä mennään syömään ja jääkiekkopeliin, niin se on töistä ja ilmaista, mä en pääse syömään (kuin lasten kanssa Burger Kingiin kun se on halpa) enkä peliin koska ei oo varaa. Se harmittaa..

Kolmas on vaatteet.. Mies on saanut isältään ja äitinsä mieheltä vanhoja ja uusia talvivaatteita ja ulkoiluvaatteita, minä en saa mistään mitään ilman, joten en voi ostaa kun mieskään ei osta, joten mulla ei ole ulkoiluvaatteita ja takit on vanhoja römppiä joissa kuljen.

Vastaan oletuksella, ettet ole mikään ostoholisti.

Ykkönen - Molemmat pitää huolen siitä, että pakollisiin menoihin (asunto,ruoka,lääkkeet) löytyy tilitä rahaa. Jos rahat on yhteiset, niin ei tarvitse pyydellä toiselta lupaa tavismenoihin.

Kakkonen - Kohtuulliset menot sieltä yhteisistä rahoista. Kerran kuussa Leos leikkimaahan tai nukketeatteriin lasten kanssa. Jos kiekko on sinun intohimo, niin eiköhän yhteisistä rahoista liikene seisomalippu silloin tällöin?

Kolmonen - Se yhteinen tili taas. Kolmen lapsen äidillä (ja lapsilla) pitää  olla Suomen talveen sopivat ulkoilukamppeet. Vanha takki ei välttämättä ole huono  jos on lämmin. Kirpputori, naamakirjan annetaan ringit, tori.fi - näistä löytyy halpaa/ilmaista talvirompetta.

Jos on yhteiset rahat niin saako käyttää omaa ansaitsemaansa palkkaa kuitenkin siihen mihin haluaa vai täytyykö itse tienattujen rahojenkin osalta sitten pyytää lupa ostoksiin toiselta? Esim. alkoholiin, tupakkaan, tai vaikka sellaiseen autoon johon on varaa omilla tuloilla jos sen vaikka rahoituksella ostaa ja maksaa rahoituksen omasta palkastaan sitten ja loput palkasta yhteiselle tilille? Vai täytyykö itse tienaamisensa rahojen käyttöön anoa sitten lupa toiselta ja toisinpäin eli jos molemmat eivät ostosta hyväksy niin sitten sitä ei voida ollenkaan ostaa?

Yhteinen talous tarkoittaa sitä, että kummankaan ei tarvitse tinkiä VÄLTTÄMÄTTÖMISTÄ menoista. Avioliittolain mukaan kummankin puolison on osallistuttava kykyjensä mukaan perheen elatukseen, ja sekä puoliso että yhteiset lapset kuuluvat perheeseen, ja elatukseen kuuluvat myös aloituksessa mainitut välttämättömät tarvikkeet.

Lopuilla rahoilla voi sitten vaikka huvitella,eikä niiden käyttöön tarvitse toisen puolison lupaa. Voi tulla sellaisia tilanteita, että tarvitaan kummankin varoja johonkin toiselle välttämättömään, ja silloin toinenkin joutuu tinkimään omista tarpeistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko puhunut tästä miehesi kanssa?

Olen ja en. Tämä on tapahtunut niin yllättäen.

Huomaan olevani enemmän ja enemmän vain kotipiika ja miehellä menee jotenkin hiton hyvin. Olen iloinen hänen puolestaan, mutta samalla kateellinen..

Kyllä mäkin haluaisin takin ja kunnon ulkovaatteet ja ravintolaan...

Miten yllätys tapahtui vasta 9 vuoden avioliiton ja 3 lapsen jälkeen? Mitä miehelle on nyt yllättäen tapahtunut, kun toiminta on yhtäkkiä muuttunut?

Et sinä tarvitse kuukautissuojia, jos mies pitää huolen että teet lapsia vuoden-parin välein, etkä paljon vaatteitakaan ... Onnea valitsemallasi tiellä.