Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Uskooko jotkut oikeasti, että kaksi ihmistä voi olla "tarkoitettu yhteen"?
25.01.2019 |
Saippiksissa ja romanttisissa komedioissahan näin aina on. Koko ajatus on niin älytön, etten siedä katsoa noita genrejä ollenkaan. Eilen oli kaverin vuoro valita leffa, ja katsottiin romanttinen komedia, jossa oli tietysti koko ajan selvää, että päähenkilöt ovat toistensa kohtaloita.
Oikeastihan kaikki on tietenkin pelkkää sattumaa.
En ymmärrä kohtaloon perustuvaa ajatusmaailmaa. Voisiko joku vähän avata? Onko olemassa joku taho, joka päättää kenen kanssa kukin "kuuluu yhteen"? Miksi sellainen olisi olemassa? Päteekö se myös eläimiin? Jos ei, niin miksi muka ei? Uskooko joku oikeasti tuota hölynpölyä?
Kommentit (78)
En usko, että minut on tarkoitettu kenellekään yhdelle ihmiselle, vaan juuri niin kuin aiemmin on sanottu, että maailmassa on monta ihmistä, kenen kanssa minulla olisi hyvä olla.
Nykyään olen kuitenkin suhteessa, jossa välillä kyseenalaistan uskomustani, sillä en pysty keksimään, miten kukaan voisi paremmin täydentää minua kuin minun puolisoni (ja minä häntä). Välillä tuntuu kuin meidän suhde olisi jostain laadukkaasta romaanista :D aivan uskomaton sielunyhteys ja samanlainen huumori, edelleen hämmästyttää kaikkien näiden vuosien jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Piti jonkun trollin tulla pilaamaan tämä keskustelu..
mihin sinä uskot?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piti jonkun trollin tulla pilaamaan tämä keskustelu..
mihin sinä uskot?
Uskon että jokaiselle on se yklsi ja oikea elämän suuri rakkaus ja sielun kumppani
Uskon että jumalan edessä solmittu avioliitto kestää kuolemaan asti
trolli täällä
niin saapi sitä uskoa vaikka allahiin..mikäpä minä olen toisten uskoa arvostelemaan
mistä ne muslimitaivaan himokkaat neitsyet tulee?
meneekö immenkalvo aina umpeen kun tulee uusi tyyppi polkemaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piti jonkun trollin tulla pilaamaan tämä keskustelu..
mihin sinä uskot?
Uskon että jokaiselle on se yklsi ja oikea elämän suuri rakkaus ja sielun kumppani
Uskon että jumalan edessä solmittu avioliitto kestää kuolemaan asti
Uskon että immenkalvon on oltava ehjä ennen avioon astumista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon, että näin voi olla, mutta elämässä ei välttämättä ole vain yhtä oikeaa vaan heitä voi olla useampi. Kaikki oikeat kumppanit eivät ole ns. sielunkumppaneita, mutta silti "oikeita" siinä elämäntilanteessa. Uskon tavallaan myös kohtaloon, että tiettyjen ihmisten elämien on tarkoitus kietoutua yhteen, esim. yhteisten jälkeläisten tuottaminen voi olla kohtaloon sidottu juttu vaikka puoliso ei olisikaan se "oikea".
On olemassa ihmisiä, jotka ovat eronneet mutta rakastavat toisiaan niin paljon että palaavat vuosikymmenten jälkeen yhteen. ovat aina ajatelleet toisiaan ja kaivanneet. Tällaisia elämänkohtaloita saa et lehdestä tai muista naistenlehdistä lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaiselle löytyy useita ihmisiä, jotka kohdalle sattuessaan ovat erittäin sopivia kumppaneiksi. Onnekas on jos sellaisen löytää, jotkut eivöt löydä koskaan. Mutta ei tosiaan ole mitään sellaista ulkopuolista voimaa, joka olisi nämä ihmiset jo syntyessään tarkoittanut toisilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syvällisemmin kirjoitti:
Aika monimutkainen kysymys, ensinnäkin mikä on sattuma? Miten se määritellään? Laajemmassa mittakaavassa ajateltuna ihminen alkaa näyttää melko pieneltä ajatuksineen ja oivalluksineen, pieneltäkin tuntuvat asiat ohjautuvat samoin, kuin isotkin asiat. Onko sattumaa, että alkoholisti perheen tytär nai alkoholistin ja onko sattumaa, että hänen isänsä oli alkoholisti. Asioita voi miettiä vaikka kuinka pitkälle vaikkapa miettimällä onko sattumaa, että kuu kiertää maata tai yleensäkin mikä on funktiomme tämän linnunradan osassa olevalla planeetalla. Kun osaamme 100 prosenttisesti mihinkään näistä meidän täytyy muuttua joksikin jota emme voi olla. Tuolla jossain joku odottaa parinmuodostusta tai sitten ei, siitä miksi ja miten meillä ei ole mitään kunnollista hajua.
Tai kylmäkiskoisen suvun penska ihastuu hyytävän kylmiin tyyppehin, vaikka ei olisi alkoholismia?
Ei ole sattumaa, hän löysi kotoisan ihmisen, sama henkinen ilmapiiri. Näissä pätee kasvatus, perimä, ympäristö, uskomukset, luonne. Lopulta kaiken määrää biologia, kemia & neurologia.
Ketään ei ole sen kummemmin tarkoitettu kenellekään. Sattumankauppaa kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, uskon.
En uskonut aiemmin, mutta kun tapasin kerran sellaisen henkilön, joka vetää puoleensa kuin magneetti ja jota ilman mikään ei vaan ole raiteillaan, niin pakkohan se on uskoa. Ikäänkuin sisuksistani puuttuisi jotain (puolikas), jos hän ei ole lähelläni.
Aiemmat suhteeni ovat olleet ihan erilaisia, kivoja tyyppejä ja jotain ihastumista ollut alussa toki jota rakkaudeksi luullut, mutta tämä on jotain aivan yliluonnollista.
Mulla myös tämä. Aiemmin olen uskonut että niitä on monia. Ja voi ollakin, mutta voi olla yksi ylitse muiden, se on aivan omaa luokkaansa.
Keväällä tulee kaksi vuotta siitä kun mä tapasin tämän omani. Mä olen saanut hänen tapaamisestaan voimaa muuttaa koko elämäni ja siirtää käytännössä vuoria. Me ei olla yhdessä koska molemmilla perheet. Tiedän että hän tuntee samoin. Ei olla puhuttu asiasta, mutta tiedän muuten. Toivon että hän saa multa samaa energiaa kuin minä häneltä. Jos ajattelen häntä voimakkaasti, näen hänet kohta jossain, somessa tai irl lähestyy. Mä en koskaan voisi oikeasti olla hänestä mustasukkainen tai suuttua hänelle, sitä luokkaa on tämä tunne. Että kunhan hän on onnellinen, kaikki muu ok. Ja sillä ei näemmä ole merkitystä nähdäänkö usein vai harvemmin. Hänen ajatteleminen sytyttää roihun jota en saa sammumaan. Ja emme siis koskaan ole nähneet kahden eikä mitään puhuttu, enkä sitä tekisikään. Silti olisi valmis tekemään hänen puolestaan liki mitä vain.
En tiedä ymmärtääkö tästä kukaan mitään. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, uskon.
En uskonut aiemmin, mutta kun tapasin kerran sellaisen henkilön, joka vetää puoleensa kuin magneetti ja jota ilman mikään ei vaan ole raiteillaan, niin pakkohan se on uskoa. Ikäänkuin sisuksistani puuttuisi jotain (puolikas), jos hän ei ole lähelläni.
Aiemmat suhteeni ovat olleet ihan erilaisia, kivoja tyyppejä ja jotain ihastumista ollut alussa toki jota rakkaudeksi luullut, mutta tämä on jotain aivan yliluonnollista.
Mulla myös tämä. Aiemmin olen uskonut että niitä on monia. Ja voi ollakin, mutta voi olla yksi ylitse muiden, se on aivan omaa luokkaansa.
Keväällä tulee kaksi vuotta siitä kun mä tapasin tämän omani. Mä olen saanut hänen tapaamisestaan voimaa muuttaa koko elämäni ja siirtää käytännössä vuoria. Me ei olla yhdessä koska molemmilla perheet. Tiedän että hän tuntee samoin. Ei olla puhuttu asiasta, mutta tiedän muuten. Toivon että hän saa multa samaa energiaa kuin minä häneltä. Jos ajattelen häntä voimakkaasti, näen hänet kohta jossain, somessa tai irl lähestyy. Mä en koskaan voisi oikeasti olla hänestä mustasukkainen tai suuttua hänelle, sitä luokkaa on tämä tunne. Että kunhan hän on onnellinen, kaikki muu ok. Ja sillä ei näemmä ole merkitystä nähdäänkö usein vai harvemmin. Hänen ajatteleminen sytyttää roihun jota en saa sammumaan. Ja emme siis koskaan ole nähneet kahden eikä mitään puhuttu, enkä sitä tekisikään. Silti olisi valmis tekemään hänen puolestaan liki mitä vain.
En tiedä ymmärtääkö tästä kukaan mitään. :)
En ymmärrä. Minkä ikäinen olet?
Älä ainakaan mene sotkemaan kenenkään perhe- elämää.
Älä eroa puolisostasi. Ei ketään ole tarkoitettu kenellekään.
Kunhan ihminen tekee parhaansa perheensä eteen, ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
miksi elokuvissa ei kuvata rumien keski ikäisten yksinhuoltajien rakkauden etsintää???
Ei tietenkään. Kyse on puhtaasti biologiasta.
Ihmiskunta ei saisi kuolla sukupuuttoon, biologia hoitaa asian.
Siitä on kyse. Ei mistään muusta.
Nuorina me emme vaan tajua mistä on kyse. Luonto on hoitanut asian niin, että ihmiset kuvittelevat kaikkea.
Muuten ei olisi mahdollista, miksi ihmiset ylipäätään menevät yhteen. Tarvitaan mielikuvitusta.
Vierailija kirjoitti:
Uskon.
Olet pelottavalla tiellä uskomuksesi kanssa.
Lycka till.
Riippuu siitä, mitä "tarkoitettu" tässä yhteydessä tarkoittaa.
Syvä yhteenkuuluuvuus voi syntyä esim siitä, että kummallakin osapuolella on itsensä kanssa vakavia käsittelemättömiä asioita ja kumppani omine vahvuuksineen ja heikkouksineen voi olla juuri sopiva ihminen niiden työstämiseen, jos kummatkin antavat sille mahdollisuuden. Eli yhteen tarkoitetut voivat tässä tapauksessa tuntea toisiinsa todella vahvaa vetoa, he ehkä kokevat, että heidän taustassaan on paljon yhteisiä tekijöitä ... sitten alkavat ongelmat ja jos ne onnistutaan yhdessä ratkaisemaan, voi hyvinkin vahvasti tuntua siltä, että näin oli tarkoitettu. Vaikeuksista huolimatta tai ehkä juuri siksi.
Vierailija kirjoitti:
Voin kuvitella, että jotkut ihmiset on enemmän tarkoitettu toisilleen kuin jotkut muut. Siis pariskuntia tarkastellessa voi huomata, että jotkut on "match made in heaven" ja jotkut toiset taas on päätyneet pariskunnaksi, vaikka eivät olisi toisilleen ne kaikista sopivimmat.
Maailmassa olisi paljon vähemmän ihmisiä, jos vain ne "match made...." -parit päätyisivät yhteen tai lisääntyisivät yhdessä.
Joskus kuulee tarinoita sellaisista pariskunnista, jotka on tavanneet teininä, seukanneet aikansa ja eronneet. Sitten on menty yksiin toisten kanssa, hankittu lapset ja erottu, kunnes tämä nuoruudenrakkaus on kävellyt uudestaan vastaan ja he ovat päätyneet onnelliseen liittoon keskenään. Silloin tekisi mieli uskoa kohtaloon.
En ole ikinä nähnyt match made in heaven - pariskuntaa.
Molemmissa suvuissani on tosi paljon avioeroja.
En ole ikinä nähnyt yhtään onnellista avioparia.
Vierailija kirjoitti:
Olen fatalisti, mutta noissa asioissa en usko kohtaloon.
Kaikki on pelkkää sattumaa. Jos on hyvä tuuri, voi onnistua.
Jos on huono tuuri, ihan kaikki voi epäonnistua.
Joskus kauan sitten luulin vähän aikaa, että 2 ihmistä olisi tarkoitettu toisilleen. Erehdyin täysin. Avioeroa en suosittele.
Omalla vastuulla on se jos valitsee väärin. Ihmisen velvollisuus on kantaa vastuu valinnoistaan, elämä ei ole viihdettä.
Kannattaa höllätä pipoa. Jos valitsee väärin, pitää tietenkin ottaa vastuu asiasta samoin kuin jos on valinnut väärän työpaikan. Jos korjausehdotuksen ja työskentely asioiden parantamiseksi eivät tuota tulosta, vapautetaan toinen ihminen elämään omaa elämäänsä yksin tai jonkun toisen kanssa. Emme ole tänne syntyneet leikkimään erehtymätöntä.
Alue: Aihe vapaa
Miehen kanssa täysin mahdoton ajatus.