Millaiset miehet ihastuvat sinuun?

Vierailija kirjoitti:

Bändissä soittavat pitkätukat.

Aina.

Voi kun muhunkin ihastuis tollaiset. <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun erosin lasteni isästä niin miehet hänen jälkeen olleet melko epävakaita. En ymmärrä miksi tapailla naista jolla on lapsia, kun kuitenkin se lapsiin menevä huomio on alkanut ärsyttämään niin paljon että lapsille ei olla edes mukavia tai loukkaannutaan mulle ettei saada tarpeeksi huomiota! Aikuiset miehet. Eikä niitä ole kiinnostanut mun jaksaminen, kun yrittänyt tasapainoilla kaikkien huomioimisen ja arjen askareiden kanssa. Odotettu että ruoka valmistuu, seurustellaan ja kyhnätään, lasten pitäisi leikkiä omissa huoneissaan ja olla poissa silmistä, hoidetaan yksin koti ja illalla pitäisi olla tunnin parin seksisessiot ja aamuisin jaksaa herätä reippaana töihin. Viestiä laitettu aamusta iltaan turhanpäiväisistä asioista mihin tietysti odotettu vastausta.

Näitä tapauksia on ollut pari ja kumpikin mies on ärähtänyt jossain vaiheessa turhasta lapsilleni, kun heillä itsellä kiukuttanut mun käytös eli huomiotta jättäminen. Siihen on ne suhteet sitten loppuneet. Ei ole viimeisemmän tapauksen jälkeen treffailu kiinnostanut. Musta ei näköjään kiinnostu kuin epävakaat ja epävarmat miehet niin parempi olla yksin.

Tuota noin. Täysin ohis, mutta sinun kyllä kannattaisi olla sinkkuna kun voimasi ovat noin rajalliset. Aikuiset todellakin odottavat jo aika laatuaikaa suhteiltaan. Hoidat nyt lapsesi isoiksi ja suhteilet sitten, ei ketään oikeasti kiinnosta hyysätä muiden pentuja, se on valitettavaa mutta totta.

Aijaa. Minä tiedän miehiä, joita "kiinnostaa hyysätä muiden pentuja". Ovat lapsirakkaita, perhekeskeisiä luonteeltaan ja välittävät siitä naisesta, jonka kanssa ovat, eivätkä vain pidä häntä seksiautomaattina.

Et kai oleta, että muualla siemmennetty jälkikasvusi otetaan avosylin ”perhekeskeisesti” vastaan? Joo ei - ei kuulu ihmisen biologiseen luonteeseen.

"Et kai kuvittele että otetaan avosylin vastaan"

Järkyttävää. Kyllä elämässä kannattaa ottaa asioita avosylin vastaan. Muuten tekee vaan itselleen hallaa.

Tai sitten ei kannata lähteä sellaisiin parisuhteisiin, joissa luonnollisesti huomioidaan kaikkia. Ei voi laittaa omaa ala-arvoista käytöstä muiden, tai biologian piikkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun erosin lasteni isästä niin miehet hänen jälkeen olleet melko epävakaita. En ymmärrä miksi tapailla naista jolla on lapsia, kun kuitenkin se lapsiin menevä huomio on alkanut ärsyttämään niin paljon että lapsille ei olla edes mukavia tai loukkaannutaan mulle ettei saada tarpeeksi huomiota! Aikuiset miehet. Eikä niitä ole kiinnostanut mun jaksaminen, kun yrittänyt tasapainoilla kaikkien huomioimisen ja arjen askareiden kanssa. Odotettu että ruoka valmistuu, seurustellaan ja kyhnätään, lasten pitäisi leikkiä omissa huoneissaan ja olla poissa silmistä, hoidetaan yksin koti ja illalla pitäisi olla tunnin parin seksisessiot ja aamuisin jaksaa herätä reippaana töihin. Viestiä laitettu aamusta iltaan turhanpäiväisistä asioista mihin tietysti odotettu vastausta.

Näitä tapauksia on ollut pari ja kumpikin mies on ärähtänyt jossain vaiheessa turhasta lapsilleni, kun heillä itsellä kiukuttanut mun käytös eli huomiotta jättäminen. Siihen on ne suhteet sitten loppuneet. Ei ole viimeisemmän tapauksen jälkeen treffailu kiinnostanut. Musta ei näköjään kiinnostu kuin epävakaat ja epävarmat miehet niin parempi olla yksin.

Tuota noin. Täysin ohis, mutta sinun kyllä kannattaisi olla sinkkuna kun voimasi ovat noin rajalliset. Aikuiset todellakin odottavat jo aika laatuaikaa suhteiltaan. Hoidat nyt lapsesi isoiksi ja suhteilet sitten, ei ketään oikeasti kiinnosta hyysätä muiden pentuja, se on valitettavaa mutta totta.

Tiedän tämän itsekin ja olen päättänyt että keskityn nyt vain itseeni ja lapsiini. Nämä miehet joita tapailin antoivat alussa ymmärtää ettei lapset ole ongelma. Ehkä kaikki saivat hyvän opetuksen, mun ei kannata deittailla lapsetonta miestä eikä heidän lapsellista naista. Tässä yhteiskunnassa vaan tuntuu olevan ajatus että sinkku on jotenkin huonompi ja parempi olla vaikka huonossa parisuhteessa kuin yksin. Kaverit ja sukulaiset kyselevät onko ketään miestä, miksen käy treffeillä ja viljellään sanontoja "kyllä säkin jonkun löydät" tai "ei kannata olla niin nirso". Pelätään niin paljon sitä yksinoloa, että otetaan kumppani joka ei hyväksy toisen miehen lapsia ja annetaan tämän kohdella huonosti niitä lapsia. On myös niitä jotka ovat löytäneet hyvän kumppanin joka ottanut toisen lapset melkeinpä omakseen. Ehkä olen toivonut saman käyvän itselleni että saisin kumppanin joka jakaisi arjen kanssani. 

Muhun ihastuu sellaiset kiltinoloiset miehet, sellaiset jotka tarvitsevat/haluavat jonkun pomokseen kertomaan minne kaappi kasataan, ja milloin kannattaa imuroida. Sellaiset jotka jumaloivat maata jalkojeni alla, ja ihailevat minua ja kaikkea mitä teen ja suustani päästän, pää kallellaan kuin koiranpennut. Ulkonäöllisesti he ovat olleet ihan laidasta laitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Bändissä soittavat pitkätukat.

Aina.

Voi kun muhunkin ihastuis tollaiset. <3

Toivoisin moista kohtaloa lähinnä pahimmille vihamiehilleni. Terv. nimim. Niitä on ilo katsella, mutta kannattaa pysyä siellä katseluetäisyydellä eikä mennä lähemmäksi.

Joistain syystä olen kuumaa kamaa sellaisten hipsterimuusikkomiesten mielestä, vuoden sisällä jo 4 on tunnustaneet ihastuksensa. Mua itseäni ei miehet kiinnosta olenkaan.

Noita papparaisia kohtaa golfkentillä, sijoitustapahtumailloissa, Saunaseurassa Lauttasaaressa. Aika alkkiksia ja perheet pitää niitä silmällä ja kurissa onneksi. On leskiä ja eronneita. Tunnen paljonkin, mutta vaan kavereina kannattaa pitää. Impoja useimmat.

Egoistiset ja narsismiin taipuvaiset. Siis en nyt tarkoita, että olisivat narsisteja, mutta heissä on paljon niitä piirteitä. Yksi miesystäväni oli narsisti (on saanut myöhemmin asiasta diagnoosin). En tiedä, miksi juuri tuollaiset iskevät silmänsä minuun, pysyttelen nykyään miehistä mahdollisimman kaukana.

No lähinnä tuntuu, että muhun ihastuu sellaiset vähintään 15v itseäni vanhemmat miehet. Muutama oman ikäinenkin on baarissa hakenut tanssimaan, mutta ne on kaikki osoittautuneet ei minulle sopiviksi. Mutta näitä kuuden kympin tienoilla olevia sitten onkin riittänyt. En vain nelikymppisenä ole ihan jotenkin valmis siihen elämään, että toinen jää ihan just eläkkeelle täyttämään sudokuja. Ei millään pahalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun erosin lasteni isästä niin miehet hänen jälkeen olleet melko epävakaita. En ymmärrä miksi tapailla naista jolla on lapsia, kun kuitenkin se lapsiin menevä huomio on alkanut ärsyttämään niin paljon että lapsille ei olla edes mukavia tai loukkaannutaan mulle ettei saada tarpeeksi huomiota! Aikuiset miehet. Eikä niitä ole kiinnostanut mun jaksaminen, kun yrittänyt tasapainoilla kaikkien huomioimisen ja arjen askareiden kanssa. Odotettu että ruoka valmistuu, seurustellaan ja kyhnätään, lasten pitäisi leikkiä omissa huoneissaan ja olla poissa silmistä, hoidetaan yksin koti ja illalla pitäisi olla tunnin parin seksisessiot ja aamuisin jaksaa herätä reippaana töihin. Viestiä laitettu aamusta iltaan turhanpäiväisistä asioista mihin tietysti odotettu vastausta.

Näitä tapauksia on ollut pari ja kumpikin mies on ärähtänyt jossain vaiheessa turhasta lapsilleni, kun heillä itsellä kiukuttanut mun käytös eli huomiotta jättäminen. Siihen on ne suhteet sitten loppuneet. Ei ole viimeisemmän tapauksen jälkeen treffailu kiinnostanut. Musta ei näköjään kiinnostu kuin epävakaat ja epävarmat miehet niin parempi olla yksin.

Tuota noin. Täysin ohis, mutta sinun kyllä kannattaisi olla sinkkuna kun voimasi ovat noin rajalliset. Aikuiset todellakin odottavat jo aika laatuaikaa suhteiltaan. Hoidat nyt lapsesi isoiksi ja suhteilet sitten, ei ketään oikeasti kiinnosta hyysätä muiden pentuja, se on valitettavaa mutta totta.

Mutta kirjoittajahan sanoo kyllä kertoneensa tilanteen miehille ja miesten olleen asiaan, että ok, ei haittaa. Ei se silloin hänen vikansa enää ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun erosin lasteni isästä niin miehet hänen jälkeen olleet melko epävakaita. En ymmärrä miksi tapailla naista jolla on lapsia, kun kuitenkin se lapsiin menevä huomio on alkanut ärsyttämään niin paljon että lapsille ei olla edes mukavia tai loukkaannutaan mulle ettei saada tarpeeksi huomiota! Aikuiset miehet. Eikä niitä ole kiinnostanut mun jaksaminen, kun yrittänyt tasapainoilla kaikkien huomioimisen ja arjen askareiden kanssa. Odotettu että ruoka valmistuu, seurustellaan ja kyhnätään, lasten pitäisi leikkiä omissa huoneissaan ja olla poissa silmistä, hoidetaan yksin koti ja illalla pitäisi olla tunnin parin seksisessiot ja aamuisin jaksaa herätä reippaana töihin. Viestiä laitettu aamusta iltaan turhanpäiväisistä asioista mihin tietysti odotettu vastausta.

Näitä tapauksia on ollut pari ja kumpikin mies on ärähtänyt jossain vaiheessa turhasta lapsilleni, kun heillä itsellä kiukuttanut mun käytös eli huomiotta jättäminen. Siihen on ne suhteet sitten loppuneet. Ei ole viimeisemmän tapauksen jälkeen treffailu kiinnostanut. Musta ei näköjään kiinnostu kuin epävakaat ja epävarmat miehet niin parempi olla yksin.

Tuota noin. Täysin ohis, mutta sinun kyllä kannattaisi olla sinkkuna kun voimasi ovat noin rajalliset. Aikuiset todellakin odottavat jo aika laatuaikaa suhteiltaan. Hoidat nyt lapsesi isoiksi ja suhteilet sitten, ei ketään oikeasti kiinnosta hyysätä muiden pentuja, se on valitettavaa mutta totta.

Aijaa. Minä tiedän miehiä, joita "kiinnostaa hyysätä muiden pentuja". Ovat lapsirakkaita, perhekeskeisiä luonteeltaan ja välittävät siitä naisesta, jonka kanssa ovat, eivätkä vain pidä häntä seksiautomaattina.

Et kai oleta, että muualla siemmennetty jälkikasvusi otetaan avosylin ”perhekeskeisesti” vastaan? Joo ei - ei kuulu ihmisen biologiseen luonteeseen.

Kummasti vielä reilut sata vuotta sitten maalaispiireissä oli vain etu, että naisella oli lapsi ennen avioliittoa. Lapsi oli todiste hedelmällisyydestä ja valmista työvoimaa torpalle. Neitsyys avioliittoon astuttaessa oli ylemmän luokan asia, ei suurten massojen. Tästä on ihan julkaistu tutkimuksia viimeisen parin vuoden sisään. Miten selität tämän, jos se ei kuulu ihmisen biologiseen luonteeseen?

Sellaiset jotka olisivat terapian eivätkä kumppanin tarpeessa. Vedän puoleeni jotain äitikompleksista kärsiviä ressukoita.

Tämä ei kuulu tähän, mutta useilla ystävilläni on erittäin voimakas, kontrolloiva isä tai joskus äiti. Ollaan kasvettu sellaisen läheisyydessä ja se on jotenkin muokannut meitä varmaan.

Mitä tästä ketjusta opimme: jos et viihdy sinkkuna, pariudu sen verran huolellisesti ettei tarvitse nelikymppisenä erota.

Tai jos jostain syystä satutkin olemaan 40+ sinkku etkä viihdy yksin, kannattaa pitää itsensä fyysisen kunnon lisäksi myös TYYLIKKÄÄNÄ ja mielenkiintoisena persoonana.

Hyvä kunto ja vartalo ei ihan hirveesti paina siinä vaiheessa, kun habitus on tyylitön/tylsä/tätimäinen ja ulosanti samaa sarjaa.

Ja siirtää katse nuorempiin miehiin, heissä on jonkin verran niitä jotka nimenomaan haluaa vähän vanhemman kypsän naisen.

Nörttinaisiin ei ihastu kukaan. 

Aikoinaan DI:t tai insinöörit tai ko.alojen opiskelijat. En tiedä, miksi. En tiedä nykyisin, ihastuuko joku vai ei, ikääkin jo on. Insinöörin kanssa olen naimisissa kuitenkin.

Miks täältä on poistettu pari kommenttia?

Vierailija kirjoitti:

Nörttinaisiin ei ihastu kukaan. 

Nyt meni metsään pahasti. Sellainen silmälasipäinen, ponnarihiuksinen sporttityttö joka on älykäs laittaa ainakin mun jalat (mutta ei muuta) veteläksi. Kauniiit insinööri- /lääkäri- /kirjastohoitajanaiset ovat aivan parhaita, ja näihin ihastun.

Käyttäjä7437 kirjoitti:

Noita papparaisia kohtaa golfkentillä, sijoitustapahtumailloissa, Saunaseurassa Lauttasaaressa. Aika alkkiksia ja perheet pitää niitä silmällä ja kurissa onneksi. On leskiä ja eronneita. Tunnen paljonkin, mutta vaan kavereina kannattaa pitää. Impoja useimmat.

Viestissäsi herätti huomioni se että tiedät heidän olevan impoja mutta ovat kuitenkin vain kavereita. Miten asia lieneekään selvinnyt sinulle...

Jaa eikö kaikki naiset saakkaan unelmien miestä tosta vaan ? Mää ihan luulin mutta olinkin väärässä.