Millaiset miehet ihastuvat sinuun?

Minua lähestyvillä miehillä yhdistävänä tekijänä  on selvästi lempeän, uhrautuvan, alistuvan, hoivaavan jne persoonallisuuden toive. Osalla miehistä toive näyttäytyy äitihahmon etsintänä, osalla taas toiveena päästä käyttämään valtaa.  Sinänsä koomista, koska olen persoonallisuudeltani kaikkea muuta. Olenkin joskus ihmetellyt, että mikä ihme ulkonäössäni tai olemuksessani johtaa harhaan. Introvertti tosin olen, mutta tuskin se nyt yksin tätä toistuvaa ilmiötä selittää.

Boheemit haahulit tai sellaset mietiskelijät, hörhöt, jä nn ikset/rikolliset ja finanssialan tyypit.

Yhdistävä tekijä näille kaikille on 90 prosenttisesti ollut isättömyys/isä kuollut/traumaattinen isäsuhde, ja joitain tiettyjä ulkoisia piirteitä (vedän puoleeni pu oliverisiä, eli toinen vanhempi (yleensä isä) joku mustalaien, ar a bi tmv.).

Niin ja monilla (ääri)uskonnollista taustaa.

Kerran ihastui sellanen tosi tavallisen, keskiluokkaisen suomalaisperheen poika vailla traumoja ja kriisejä, mutta sekin oli perhetaustastaan ym. huolimatta osastoa ”asun autossa/minulla on tämä kitara ja Jeesus”.:D

Eli varmaan vaan seikkailuhenkinen.

Tavalliset Jack&Jones, lätkä, penkkiurheilu ja saunakalja-miehet ei kiinnostu, eikä vanhemmat miehet.

Eikä semmoset bilettäjätyypit ja bemarikuskit tai muut sen tapaiset.

Nää ei kyllä haittaa, kun ei mulla olisi oikein mitään yhteistä noiden ihmistyyppien kanssa - vaikka ihan mukavia sinänsä olisivatkin.

Vanhemmissa miehissä voi olla toki hengenheimolaisia ja ihmisinä viehättäviä/mukavia persoonia, mutta en vaan ole ollut ikinä kiinnostunut vanhemmista ”siinä mielessä” eli on onni, etteivät hekään ole kiinnostuneet minusta.

Hmmmm.... No minulla on ollut siinä mielessä tuuri, että ihmiset, joihin olen itse vahvasti ihastunut ovat aina ihastuneet myös minuun. Miehet, joihin olen ihastunut ovat olleet luonteeltaan hivenen minua rauhallisempia, kohteliaita ja pidettyjä, älykkäitä ja hauskoja ja komeita tietenkin ainakin minun makuuni. Eivät koskaan mitään "panomiehiä" vaan miehiä, jotka ovat etsineet "sitä oikeaa". Tervehenkisiä ja maltilllisia.

Mies, jonka kanssa sitten olen naimisissa on ehkä kaikista maskuliinisin, luovin ja kunnianhimoisin, älykkäin, rakastavin. Hän on hyvin perhekeskeinen ja ihana, mutta vähän ylimääräistäkin särmää on. Mutta jokainen on täydellinen omana itsenään. :D <3

Todella sosiaaliset ja menevät miehet, kun näkevät alkuun vain baariminäni ja kuvittelevat minunkin olevan menevä. Juttu kuivuu kasaan jossakin vaiheessa, kun he pikkuhiljaa käsittävät, että olen todella lujasti kotona viihtyvä introvertti, jolle riittää sosiaalisuudeksi työ, kaveri ja kumppani, ja baareja harrastan ehkä kolme-neljä kertaa vuodessa.

Selvästi itseäni lyhyemmät miehet.

Tämä onkin mielenkiintoinen kysymys. Nuorena pidin itseäni sekä niin rumana että epäkiinnostavana, etten uskonut että kukaan voisi ikinä ihastua.

Sitten lähdin maailmalle. Ja yllättäen olinkin miesten ympäröimä! Enkä nyt puhu vain jostain lattarimaista, joissa vaalea suomalainen on "tosi eksoottinen". Vaan ihan myös vaikka Briteissä tai Ranskassa sain ihan uuden roolin, kun en ollutkaan enää se seinäkukkanen.

Aika lailla näin on edelleen, nyt olen toki ollut naimisissa jo pitkän aikaa (yhdysvaltalaisen kanssa). Edelleen Suomessa käydessäni kukaan ei yritä ikinä iskeä. Ellen olisi alkanut kiertää maailmaa, olisikohan itsetuntonikin jäänyt pohjamutiin...

Kun erosin lasteni isästä niin miehet hänen jälkeen olleet melko epävakaita. En ymmärrä miksi tapailla naista jolla on lapsia, kun kuitenkin se lapsiin menevä huomio on alkanut ärsyttämään niin paljon että lapsille ei olla edes mukavia tai loukkaannutaan mulle ettei saada tarpeeksi huomiota! Aikuiset miehet. Eikä niitä ole kiinnostanut mun jaksaminen, kun yrittänyt tasapainoilla kaikkien huomioimisen ja arjen askareiden kanssa. Odotettu että ruoka valmistuu, seurustellaan ja kyhnätään, lasten pitäisi leikkiä omissa huoneissaan ja olla poissa silmistä, hoidetaan yksin koti ja illalla pitäisi olla tunnin parin seksisessiot ja aamuisin jaksaa herätä reippaana töihin. Viestiä laitettu aamusta iltaan turhanpäiväisistä asioista mihin tietysti odotettu vastausta.

Näitä tapauksia on ollut pari ja kumpikin mies on ärähtänyt jossain vaiheessa turhasta lapsilleni, kun heillä itsellä kiukuttanut mun käytös eli huomiotta jättäminen. Siihen on ne suhteet sitten loppuneet. Ei ole viimeisemmän tapauksen jälkeen treffailu kiinnostanut. Musta ei näköjään kiinnostu kuin epävakaat ja epävarmat miehet niin parempi olla yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaljut, tatskatut, pahikset, ja pitkät miehet. Mielelläni annan vihreää valoa tällaisille miehille.

Kiltit, keski pituiset, paksu hiuksiset ja tatskaamattomat miehet ällöttää. Ei jatkoon.

Kuulostat muijalta joka pukeutuu halpis vaatteisiin, polttaa tupakkaa, lähibaarin tuttu naama ja levittänyt jalat kaikille kylän miehille. Olet kuin Marketta Maskusta.

Tuon kirjoittajahan oli mies, kai sen tajusit sentään?

Vierailija kirjoitti:

Kun erosin lasteni isästä niin miehet hänen jälkeen olleet melko epävakaita. En ymmärrä miksi tapailla naista jolla on lapsia, kun kuitenkin se lapsiin menevä huomio on alkanut ärsyttämään niin paljon että lapsille ei olla edes mukavia tai loukkaannutaan mulle ettei saada tarpeeksi huomiota! Aikuiset miehet. Eikä niitä ole kiinnostanut mun jaksaminen, kun yrittänyt tasapainoilla kaikkien huomioimisen ja arjen askareiden kanssa. Odotettu että ruoka valmistuu, seurustellaan ja kyhnätään, lasten pitäisi leikkiä omissa huoneissaan ja olla poissa silmistä, hoidetaan yksin koti ja illalla pitäisi olla tunnin parin seksisessiot ja aamuisin jaksaa herätä reippaana töihin. Viestiä laitettu aamusta iltaan turhanpäiväisistä asioista mihin tietysti odotettu vastausta.

Näitä tapauksia on ollut pari ja kumpikin mies on ärähtänyt jossain vaiheessa turhasta lapsilleni, kun heillä itsellä kiukuttanut mun käytös eli huomiotta jättäminen. Siihen on ne suhteet sitten loppuneet. Ei ole viimeisemmän tapauksen jälkeen treffailu kiinnostanut. Musta ei näköjään kiinnostu kuin epävakaat ja epävarmat miehet niin parempi olla yksin.

Tuota noin. Täysin ohis, mutta sinun kyllä kannattaisi olla sinkkuna kun voimasi ovat noin rajalliset. Aikuiset todellakin odottavat jo aika laatuaikaa suhteiltaan. Hoidat nyt lapsesi isoiksi ja suhteilet sitten, ei ketään oikeasti kiinnosta hyysätä muiden pentuja, se on valitettavaa mutta totta.

Minuun ovat ihastuneet tosi hyvännäköiset ja älykkäät. Mutta he kaikki ovatkin sitten olleet niin luonnevikaisia. Omaa komeuttaan täynnä, ilkeitä ja ylimielisiä. Se kiehtoi minua alussa siis ne häijyt luonteet, kun ajattelin, että ihanaa, nyt löytyi sellainen, joka pitää mun puoliani maailmaa ja vihollisiani vastaan. Mutta ei, niin ei käynytkään vaan silloin, kun tositilanteet tulivat eteen, niin nämä miehet vaikenivat hyvin tehokkaasti. Oikein sadistisesti katsoivat vain päältä, kun olin vaikeuksissa. Sitten jälkeenpäin aina kahden kesken tottakai olivat niin osaaottavia. Mutta ne suuret puheet ja mitättömät teot. Että kyllä se vaan on totta, mitä vanha sanonta sanoo " Moni kakku päältä kaunis".



Joo ja olin unohtaa, että tällaiset älyttömän hyvännäköiset ovat usein äitiensä superlemmikkejä. Ja siten saatte näiden myötä sellaisen tiikerinaarasanopin, että helisemässä olette.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 38v, ei lapsia, hyvässä kunnossa fyysisesti, liikunnallinen, peruskohtelias ja ystävällinen. 60+ ja jopa 70+ papparaiset kiinnostuu. En ymmärrä, mitä helv... noi papat luulee oikeasti. Kuten joku aiempi kommentoija sanoi hyvin, varmaan etsivät omaishoitajaa. Mutta todellisuudentaju ihan heillä heikentynyt. Ymmärtäisin vielä, jos olisivat edes tosi rikkaita ja sillä yrittäisivät (en kiinnostuisi siltikään) mutta ei, ihan peruspulliaisia ovat. Surullista on, että taatusti monet heidän ikäiset naiset etsivät kumppania mutta papat katsovat yli 20 vuotta nuorempia. No, siinpäs jäävät yksin ruikuttamaan.

Kuullut samasta.

Ihan mielenkiinnosta, missä kohtaat noita ”papparaisia”?

Olen eri, mutta esim. appeni on juuri tuollainen. Hän etsii naista lähinnä netistä - siis ihan tosissaan etsii elämänsä rakkautta, jonka uskoo olevan itseään vähintään 20-30 v nuorempi. Mieheni on aina aivan naama punaisena kun isänsä tarinoi kuinka vientiä olisi, treffeille ei ole vielä päässyt kuin ikäistensä kanssa (on se kyllä kumma).

Hänellä ei ole rahaa eikä menestystä, äly tai viisauskin alkaa olla mitä on (päästä hatara). Jotenkin hän luottaa olevansa karismaattinen ja komea vaikka on kaikkea muuta. Ihan kiva pappa lapsillemme, ei siinä, mutta näin nuorena naisena hänen pariutumistavoitteensa ihmetyttävät.

Mieheni äiti oli tosin 15 v häntä nuorempi, joten ehkä hän sen perusteella uskoo, että sama "karisma" mikä iski yhteen 25-vuotiaaseen poikkeustapaukseen vuosikymmeniä sitten, on hänessä vielä olemassa......

Ja kun alkaa olla jo vähän seniili niin tulee vain toistuvasti huijatuksia kaiken maailman deittisivustoilla ja mieheni joutuu sitten selvittämään mihin sopimuksiin isänsä on sitoutunut ja mille feikkiprofiilille vastaillut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun erosin lasteni isästä niin miehet hänen jälkeen olleet melko epävakaita. En ymmärrä miksi tapailla naista jolla on lapsia, kun kuitenkin se lapsiin menevä huomio on alkanut ärsyttämään niin paljon että lapsille ei olla edes mukavia tai loukkaannutaan mulle ettei saada tarpeeksi huomiota! Aikuiset miehet. Eikä niitä ole kiinnostanut mun jaksaminen, kun yrittänyt tasapainoilla kaikkien huomioimisen ja arjen askareiden kanssa. Odotettu että ruoka valmistuu, seurustellaan ja kyhnätään, lasten pitäisi leikkiä omissa huoneissaan ja olla poissa silmistä, hoidetaan yksin koti ja illalla pitäisi olla tunnin parin seksisessiot ja aamuisin jaksaa herätä reippaana töihin. Viestiä laitettu aamusta iltaan turhanpäiväisistä asioista mihin tietysti odotettu vastausta.

Näitä tapauksia on ollut pari ja kumpikin mies on ärähtänyt jossain vaiheessa turhasta lapsilleni, kun heillä itsellä kiukuttanut mun käytös eli huomiotta jättäminen. Siihen on ne suhteet sitten loppuneet. Ei ole viimeisemmän tapauksen jälkeen treffailu kiinnostanut. Musta ei näköjään kiinnostu kuin epävakaat ja epävarmat miehet niin parempi olla yksin.

Tuota noin. Täysin ohis, mutta sinun kyllä kannattaisi olla sinkkuna kun voimasi ovat noin rajalliset. Aikuiset todellakin odottavat jo aika laatuaikaa suhteiltaan. Hoidat nyt lapsesi isoiksi ja suhteilet sitten, ei ketään oikeasti kiinnosta hyysätä muiden pentuja, se on valitettavaa mutta totta.

Aijaa. Minä tiedän miehiä, joita "kiinnostaa hyysätä muiden pentuja". Ovat lapsirakkaita, perhekeskeisiä luonteeltaan ja välittävät siitä naisesta, jonka kanssa ovat, eivätkä vain pidä häntä seksiautomaattina.

Vierailija kirjoitti:

Kun erosin lasteni isästä niin miehet hänen jälkeen olleet melko epävakaita. En ymmärrä miksi tapailla naista jolla on lapsia, kun kuitenkin se lapsiin menevä huomio on alkanut ärsyttämään niin paljon että lapsille ei olla edes mukavia tai loukkaannutaan mulle ettei saada tarpeeksi huomiota! Aikuiset miehet. Eikä niitä ole kiinnostanut mun jaksaminen, kun yrittänyt tasapainoilla kaikkien huomioimisen ja arjen askareiden kanssa. Odotettu että ruoka valmistuu, seurustellaan ja kyhnätään, lasten pitäisi leikkiä omissa huoneissaan ja olla poissa silmistä, hoidetaan yksin koti ja illalla pitäisi olla tunnin parin seksisessiot ja aamuisin jaksaa herätä reippaana töihin. Viestiä laitettu aamusta iltaan turhanpäiväisistä asioista mihin tietysti odotettu vastausta.

Näitä tapauksia on ollut pari ja kumpikin mies on ärähtänyt jossain vaiheessa turhasta lapsilleni, kun heillä itsellä kiukuttanut mun käytös eli huomiotta jättäminen. Siihen on ne suhteet sitten loppuneet. Ei ole viimeisemmän tapauksen jälkeen treffailu kiinnostanut. Musta ei näköjään kiinnostu kuin epävakaat ja epävarmat miehet niin parempi olla yksin.

Näin oli minullakin, jonkin aikaa eron jälkeen.

Mutta nyt, ollaan selvitetty ja oikein kunnolla muutama vuosi myllätty henkilökohtaisia ja parisuhteen asioita, sekä palattu takaisin yhteen. En voisi kuvitellakaan vetäväni puoleeni sen tyyppisiä ihmisiä.

Koska uskon sen olevan juuri niin, itsestä kiinni. Se kertoo hyvin paljon minkälaisia ihmisiä ympräriltäsi löytyy.

Se ei ole tietoinen valintakysymys, vaan jos sinulla itselläsi on pohja kunnossa, vedät puoleesi ihmisiä jotka tekevät sinulle hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Ei oo yksikään mies ollut ihastunut. Ei ainakaan ole mulle kukaan kertonut. N30

Minä olen, olen vain liian ujo kertoakseni siitä, aina kun katsot minuunpäin niin käännän nopeasti katseeni pois, liika ujous on kuin kirous

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun erosin lasteni isästä niin miehet hänen jälkeen olleet melko epävakaita. En ymmärrä miksi tapailla naista jolla on lapsia, kun kuitenkin se lapsiin menevä huomio on alkanut ärsyttämään niin paljon että lapsille ei olla edes mukavia tai loukkaannutaan mulle ettei saada tarpeeksi huomiota! Aikuiset miehet. Eikä niitä ole kiinnostanut mun jaksaminen, kun yrittänyt tasapainoilla kaikkien huomioimisen ja arjen askareiden kanssa. Odotettu että ruoka valmistuu, seurustellaan ja kyhnätään, lasten pitäisi leikkiä omissa huoneissaan ja olla poissa silmistä, hoidetaan yksin koti ja illalla pitäisi olla tunnin parin seksisessiot ja aamuisin jaksaa herätä reippaana töihin. Viestiä laitettu aamusta iltaan turhanpäiväisistä asioista mihin tietysti odotettu vastausta.

Näitä tapauksia on ollut pari ja kumpikin mies on ärähtänyt jossain vaiheessa turhasta lapsilleni, kun heillä itsellä kiukuttanut mun käytös eli huomiotta jättäminen. Siihen on ne suhteet sitten loppuneet. Ei ole viimeisemmän tapauksen jälkeen treffailu kiinnostanut. Musta ei näköjään kiinnostu kuin epävakaat ja epävarmat miehet niin parempi olla yksin.

Tuota noin. Täysin ohis, mutta sinun kyllä kannattaisi olla sinkkuna kun voimasi ovat noin rajalliset. Aikuiset todellakin odottavat jo aika laatuaikaa suhteiltaan. Hoidat nyt lapsesi isoiksi ja suhteilet sitten, ei ketään oikeasti kiinnosta hyysätä muiden pentuja, se on valitettavaa mutta totta.

Aijaa. Minä tiedän miehiä, joita "kiinnostaa hyysätä muiden pentuja". Ovat lapsirakkaita, perhekeskeisiä luonteeltaan ja välittävät siitä naisesta, jonka kanssa ovat, eivätkä vain pidä häntä seksiautomaattina.

Et kai oleta, että muualla siemmennetty jälkikasvusi otetaan avosylin ”perhekeskeisesti” vastaan? Joo ei - ei kuulu ihmisen biologiseen luonteeseen.

Jotain duunareita vai ? Harrastavat metsästystä ja ovat alfamiehiä ? Tiedän kuvottavan tyypin. Remonttimiehissä joutunut tapaamaan.

Ihme iholle tulijoita. Luulot pois vaan tuollaisilta. Älä vaan niihin haksahda.

Vierailija kirjoitti:

Introvertit. Varmaan koska olen sellainen itsekin.

Mikä on salaisuutesi, miten houkuttelet tai mistä löydät heitä? Minusta kiinnostuvat vain räiskyvät ekstrovertit, ja eihän tällaisella introvertilla kotihiirellä tule sellaisen kanssa suhteesta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun erosin lasteni isästä niin miehet hänen jälkeen olleet melko epävakaita. En ymmärrä miksi tapailla naista jolla on lapsia, kun kuitenkin se lapsiin menevä huomio on alkanut ärsyttämään niin paljon että lapsille ei olla edes mukavia tai loukkaannutaan mulle ettei saada tarpeeksi huomiota! Aikuiset miehet. Eikä niitä ole kiinnostanut mun jaksaminen, kun yrittänyt tasapainoilla kaikkien huomioimisen ja arjen askareiden kanssa. Odotettu että ruoka valmistuu, seurustellaan ja kyhnätään, lasten pitäisi leikkiä omissa huoneissaan ja olla poissa silmistä, hoidetaan yksin koti ja illalla pitäisi olla tunnin parin seksisessiot ja aamuisin jaksaa herätä reippaana töihin. Viestiä laitettu aamusta iltaan turhanpäiväisistä asioista mihin tietysti odotettu vastausta.

Näitä tapauksia on ollut pari ja kumpikin mies on ärähtänyt jossain vaiheessa turhasta lapsilleni, kun heillä itsellä kiukuttanut mun käytös eli huomiotta jättäminen. Siihen on ne suhteet sitten loppuneet. Ei ole viimeisemmän tapauksen jälkeen treffailu kiinnostanut. Musta ei näköjään kiinnostu kuin epävakaat ja epävarmat miehet niin parempi olla yksin.

Tuota noin. Täysin ohis, mutta sinun kyllä kannattaisi olla sinkkuna kun voimasi ovat noin rajalliset. Aikuiset todellakin odottavat jo aika laatuaikaa suhteiltaan. Hoidat nyt lapsesi isoiksi ja suhteilet sitten, ei ketään oikeasti kiinnosta hyysätä muiden pentuja, se on valitettavaa mutta totta.

Aijaa. Minä tiedän miehiä, joita "kiinnostaa hyysätä muiden pentuja". Ovat lapsirakkaita, perhekeskeisiä luonteeltaan ja välittävät siitä naisesta, jonka kanssa ovat, eivätkä vain pidä häntä seksiautomaattina.

Et kai oleta, että muualla siemmennetty jälkikasvusi otetaan avosylin ”perhekeskeisesti” vastaan? Joo ei - ei kuulu ihmisen biologiseen luonteeseen.

En ole tuo alkuperäinen asiasta kirjoittaja, vaan tulin vain huutelemaan väliin. Minä olen lapseton ja lapsia haluamaton kolmekymppinen, joten asia ei liippaa minua tippaakaan. Muuten kuin että tuttavapiirissäni on useampikin mies, joka viettää todella onnellista perhe-elämää naisystävän ja tämän "paketissa mukana tulleiden" lasten kanssa. Kai siihen vain vaaditaan luovuutta ja avoimuutta, ja sitä että osaa ja haluaa ottaa muut ihmiset huomioon.

Kumppanini on sellainen kuin silloisena hetkenä 'halusin' mutta kokonaisuuteena minuun on vuosien varrella ihastunut vain miehiä jotka ovat vähän 'ressukoita'. Siis ihan mukavia miehiä mutta jotenkin sellaisia joilla ei ole ollut paljon naisia. Tosin näillä on aina ollut laajahko kaveripiiri mutta mitään tavoiteltuja miehiä he eivät ole olleet naisrintamalla.

Kiinnostun itse söpöistä, hoikista nörteistä. Sellaisista älykkäistä, vähän juroista miehistä, joilla on sydän kultaa ja joissa on myös ripaus feminiinisyyttä ja hoivaviettiä.

Minusta kiinnostuvat fyysiset, itsevarmat lihasmöykyt. Sellaiset jotka ovat hyyyvin erilaisia kuin minä: ennen kaikkea ekstrovertteja. Yhteistä meillä saattaisi olla ronski huumori, seksihalut ja satunnaiset konsolipelit, mutta syvää suhdetta taas voisi olla vaikea rakentaa. Möykkyjen uskollisuuteen on myös vaikea luottaa.

Harmikseni suhteet söpöihin nörtteihin ovat usein kaatuneet siihen, että he eivät koe olevansa suhteen "äijiä", eivätkä koe minua tarpeeksi naiselliseksi. Olen siis pieni ja tavallaan feminiininen nainen, mutta melko timmi ja lihaksikas ja kiinnostunut epänaisellisista jutuista. Joskus hauikseni on ollut esim. miestä paksumpi vaikka se on tavallaan sangen ohut (miehellä ei vaan ollut yhtään lihasta). Huomasin, että häntä haittasi.

Macho-ukkoja ei haittaa. Heille olen edelleen ultra-feminiininen, mutta varustettu kivoilla oudoilla lisäominaisuuksilla. Harmi, että itse kyllästyn esim. macho-möykkyjen seksin tuputtamiseen. Minulla on korkeat halut, mutta vaadin seksiltä myös aistikkuutta mitä löytyy yleensä herkistä, usein valitettavan huonohaluisista miehistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei oo yksikään mies ollut ihastunut. Ei ainakaan ole mulle kukaan kertonut. N30

Minä olen, olen vain liian ujo kertoakseni siitä, aina kun katsot minuunpäin niin käännän nopeasti katseeni pois, liika ujous on kuin kirous

Minulla sama ongelma, vaikka en varsinaisesti ujo olekaan. Mutta kun joku mies oikeasti kiinnostaa ja olen ihastunut korviani myöten, torjunta pelottaa niin paljon, että vaikutan varmasti vähintäänkin töykeältä. N30