Millaiset miehet ihastuvat sinuun?
Tai miehetkin voivat vastata millaiset naiset. Tai samaa sulupuolta olevistakin voi kertoa.
Kommentit (264)
Sellaiset, jotka ei saa ketään eli joille oletettavasti kelpaa kuka vaan nainen.
Epätoivoiset miehet. Ikinä en ole ollut "ykkösvalinta"
Jossain heikkolahjaisuuden ja lievän kehitysvammaisuuden rajalla olevat miehet.
Esimerkkejä:
1) 5,7 keskiarvolla peruskoulun niukin naukin läpäissyt pahasti keskivartalolihava mies joka oli ylpeä siitä ettei ollut käynyt hammaslääkärissä armeijan jälkeen, haisi pilaantuneelta kalalta metrien päähän.
2) Cannonball, joka osaa hädin tuskin kirjoittaa, väkivalta- ja huumetausta. Nykyään naimisissa ja tehtailee lapsia, 6 tai 7 tällä hetkellä vissiin lukema ja puolella lapsista jonkinlainen erityistarve / vamma.
3) Pieni likainen luikku, joka tuijotteli intensiivisesti monobrow-kulmakarvojensa alta, en muista kuulinko sen koskaan puhuvan. Kirjaimellisesti bensalenkkari ja rasvaista fledaa peitti aina. Karhun/Koffin lippis. Nykyään naimisissa isokokoisen, pelottavan naisen kanssa (uhkaili minuakin..).
4) Luokanope, mutta heti ensitapaamisilla kummallisen aggressiivinen (joi itsensä humalaan ja haukkui oppilaitaan ja näiden vanhempia, nälvi erikoisen vahingoniloisena kun kengänkorkoni tarttui rappuralliin, yritti tulla väkisin asunnolleni vaikka sanoin etten aio päästää sisään, kielsi minua ostamasta ruoka-annosta jonka halusin..). Melkein 40v ikisinkku enkä tosiaan ihmettele.
En tajua, selittyykö sitten vain sillä etten ole nätti vaan naamasta ennemminkin rujo?! Olen 35v hyvätuloinen lisensiaatti, normaalipainoinen, ihan hyvin / siististi pukeutuva, yritän meikata itseäni siedettävämmän näköiseksi jne...Mutta yhteenkään ns normaalimieheen ei ole koskaan ollut mitään saumoja.
26-29v ikäiset, hieman pyöreät, leffailloista ja herkuttelusta tykkäävät kodin hengettäret joilla pyörii perheen perustaminen pikapikaa mielessä. Tykkäävät eläimistä ja toivovat että mies ottaisi aloitteen käsiinsä. Tyypillisesti taustalla kokemuksia epäluotettavista tai saamattomista miehistä.
Olen 40+, hoikka velamies joka harrastaa vaellusta ja lukemista. Ja kiinnostuu erityisesti oman ikäisistä naisista jotka ottavat aloitteen käsiinsä :D
Ei oikein mätsää siis.
Harmittaa minuun ei oo koskaan kukaan mies ihastunut 😢 olen läski, harva hammas, naama kuin petolinnun perse ja yksinkertanen😧
Tummahiuksiset, ei kaljut, ei parrakkaat, normivartaloiset, ei bodarit, ei tatuoidut. Työssäkäyvät, koulutetut, hyväpalkkaiset. Isoista rinnoista ja seksuaalisesta estottomuudesta pitävät. Kulinaristit. Eläimistä ja luonnosta latautuvat.
Vierailija kirjoitti:
Tämä onkin mielenkiintoinen kysymys. Nuorena pidin itseäni sekä niin rumana että epäkiinnostavana, etten uskonut että kukaan voisi ikinä ihastua.
Sitten lähdin maailmalle. Ja yllättäen olinkin miesten ympäröimä! Enkä nyt puhu vain jostain lattarimaista, joissa vaalea suomalainen on "tosi eksoottinen". Vaan ihan myös vaikka Briteissä tai Ranskassa sain ihan uuden roolin, kun en ollutkaan enää se seinäkukkanen.
Aika lailla näin on edelleen, nyt olen toki ollut naimisissa jo pitkän aikaa (yhdysvaltalaisen kanssa). Edelleen Suomessa käydessäni kukaan ei yritä ikinä iskeä. Ellen olisi alkanut kiertää maailmaa, olisikohan itsetuntonikin jäänyt pohjamutiin...
Et kyllä ole ollut ruma, mä kanssa olen lähtenyt ajat sitten Suomesta, mutta ei siltikään ole ollut flaksia miesten kanssa, oli sitten maa mikä tahansa. Jotenkin tää on myös ristiriitaista, koska omasta mielestäni olen ollut kuitenkin aina ihan ok näköinen, vähän sellanen venäläisen ilotytön näköinen. En siis tarkoituksella halua olla mikään ilolinnun näköinen, mutta piirteet ja kroppa on sellainen. Mä olen aina ajatellut, että mun hormonitasoissa on jotain häikkää ja aiheuttaa tällaista hylkimistä, että ehkä sitten en olekaan ruma. Mene ja tiedä, nyt sillä ei ole enää edes väliä, kun on vanha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nörttinaisiin ei ihastu kukaan.
Nyt meni metsään pahasti. Sellainen silmälasipäinen, ponnarihiuksinen sporttityttö joka on älykäs laittaa ainakin mun jalat (mutta ei muuta) veteläksi. Kauniiit insinööri- /lääkäri- /kirjastohoitajanaiset ovat aivan parhaita, ja näihin ihastun.
Mistä lähtien sporttisuus on ollut nörttiä? Onko nörttijäbätkin semmoisia sporttisia, vai kenties es-jonneja jotka syövät mikropitsaa ja pelaavat 24/7 tietokonetta? Jännä että naispuolinen nörtti on muka heti myös sporttinen :D :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nörttinaisiin ei ihastu kukaan.
Nyt meni metsään pahasti. Sellainen silmälasipäinen, ponnarihiuksinen sporttityttö joka on älykäs laittaa ainakin mun jalat (mutta ei muuta) veteläksi. Kauniiit insinööri- /lääkäri- /kirjastohoitajanaiset ovat aivan parhaita, ja näihin ihastun.
Mistä lähtien sporttisuus on ollut nörttiä? Onko nörttijäbätkin semmoisia sporttisia, vai kenties es-jonneja jotka syövät mikropitsaa ja pelaavat 24/7 tietokonetta? Jännä että naispuolinen nörtti on muka heti myös sporttinen :D :D
Minulla pisti sama silmään! Tietysti on tietokoneensa kanssa naimisissa olevia lenkkihirmujakin, mutta kyllä nörtti lähtökohtaisesti viittaa niihin mikropitsakyniksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena lähesty vähän kaikenlaiset miehet ja nyt ei kukaan enään. Harmittaa kun nyt juuri olisi miehelle paljon annettavaa niin henkisesti kuin fyysisesti.
N 48Elämän paradoksi.
Deittipalstoilla viittäkymppiä lähentelevät miehet haaveilevat itseään vähintään kymmenen vuotta nuoremmista naisista.
Haluavat lapsia "jossakin vaiheessa"!
Niinkuin koska? Seuraavassa elämässä, vai?
Eikös palstallakin aina sanota kuinka vanhemmassa naisessa viehättää itsevarmuus, aloitteellisuus ja sitä rataa?
Tässä mies joka allekirjoittaa tuon väitteen.
Kieltämättä jos pelataan prinsessataktiikalla eli miehen tulee lähestyä ja tavoitella palkintoa, sitten nuoremmat ja kieltämättä visuaalisesti viehättävämmät vievät voiton.
Aloitteellisuutta peliin siis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 50v hoikka nätti nainen.
Olen varattu, mutta juteltuani sinkkumiesten kanssa (jotka kelpuuttaisin), niin ne kaikki etsii alle 30 vuotiasta herkkupersettä.Täytyy toivoa että mies ei kyllästy minuun:(
Mitä tästä ketjusta opimme: jos et viihdy sinkkuna, pariudu sen verran huolellisesti ettei tarvitse nelikymppisenä erota.
Tai jos jostain syystä satutkin olemaan 40+ sinkku etkä viihdy yksin, kannattaa pitää itsensä fyysisen kunnon lisäksi myös TYYLIKKÄÄNÄ ja mielenkiintoisena persoonana.
Hyvä kunto ja vartalo ei ihan hirveesti paina siinä vaiheessa, kun habitus on tyylitön/tylsä/tätimäinen ja ulosanti samaa sarjaa.
Ja siirtää katse nuorempiin miehiin, heissä on jonkin verran niitä jotka nimenomaan haluaa vähän vanhemman kypsän naisen.Miltä näyttää tätimäinen nainen?
+40v käyttää silmälaseja, EI meikkaa, kampaus on lyhyt kananperse , jossa rohkeasti punaisia tai vielotteja raitoja , vaatekoko XL, hokee vaatekaupassa että palaa asiaan kun on laihtunut, KALLIIT silmälasinkehykset, kehyksiin mätsäävät rakennekynnet.
Voi varjele , mulla on ollut silmälasit jo lapsuudesta, piilarit ei käy. Miten en ole tajunnut, että olen ollut aina tätimäinen. Totuuden kuulee aina täältä vauvalasta.
Ei silmälasit yksinään tee tätimäiseksi, vaikka niiden tyyli voi toki olla tätimäinen verrattuna muihin sankoihin.
Minun mielestäni tätimäisyys iskee naiseen siinä vaiheessa, kun hän leikkaa aiemmin pitkät hiuksensa lyhyiksi, lihoo ja alkaa pukeutua tätimäisesti. Tätimäiseen pukeutumiseen kuuluu yleensä mm. muotojen piilottaminen shaaleilla ja vastaavilla, sekä jonkinlainen "ihana" kaulahuivi, joka pahimmillaan vielä mätsää samanvärisiin, kirkkaanvärisiin silmälaseihin.
M42
Vierailija kirjoitti:
Jatkokysymys tähän ketjuun olisi, että minkälaisten ihmisten haluaisit ihastuvan sinuun?
Musta olis vallan hauskaa jos muhun ihastuis joskus joku paha poika, joka toisi turvaa tilanteessa kuin tilanteessa. Paha ulkoa, mutta oikeasti kiltti sisältä.
Ja tietty joku jonka kanssa huumorit natsais, saisi nauraa ja nauttia elämästä.
Aikuisella miehellä tiedostaen haettu "pahan pojan" ulkoinen vaikutelma kertoo huonosta itsetunnosta ja henkisen kypsyyden vajavaisuudesta. Lisäksi tuollaisella imagolla yleensä enemmänkin vetää puoleensa niitä vaarallisia tilanteita, kuin luo turvallisuutta.
ukkomiehet kirjoitti:
Olin nuorena uskomattoman kaunis nainen, mutta silti minulla oli suuria vaikeuksia löytää itselleni hyvää aviomiestä. Olin niin kaunis, että kun kerroin uudessa työpaikassa naispuolisille kollegoille , että en meinaa löytää miestä itselleni, niin he purskahtivat nauruun, kun luulivat, että pilailen. Mitta en minä pelaillut. Vedin kuin "liimapaperi" puoleeni varattuja miehiä. Siis naimisissa olevia ukkomiehiä. Aina kun tutustuin ja ihastuin johonkin mukavaan mieheen, ja aloimme tapailemaan, niin eikös kohta paljastunut, että miehellä onkin vaimo ja lapset jossain. Aina kuvio oli sama. Käytiin treffeillä, esim. leffoissa, ravintoloissa syömässä, baarissa yhdessä bailaamassa jne. Sitten miehen olikin aika tulla ensimmäistä kertaa minun luokse kylään. Kun oltiin muutaman kerran oltu minun luona, oli sitten miehen vuoro esitellä oma asuntonsa. Ja aina silloin juttu meni vaikeaksi. Siis aina sama juttu. Miehet alkoivatkin yhtäkkiä keksiä mitä ihmeellisempiä tekosyitä, mikseivät he voi vuorostaan kutsua minua heille kylään. Ja lopulta aina selvisi, että ovat varattuja. Varatut ukkomiehet passitin hevon kuuseen. En suostunut toiseksi naiseksi, halusin oman miehen. Lopulta kävi tuuri, ja löysin kuin löysinkin oman miehen, joka oikeasti alkoi olemaan yhdessä kanssani, eikä taustalla ollut vaimoa ja lapsia. Loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta jonkilainen "trauma" siitä jäi, että minuun ihastuivat vain ukkomiehet.
Tämä ei ole mikään mysteeri, olet ollut niin hyvännäköinen että ainoastaan itsevarmat pelimiehet ovat uskaltaneet sinua lähestyä. Nämä ovat vaimonsakin saaneet samalla itsevarmuudella, mutta eivät pane pahakseen jos avioliiton sivussa saavat vähän jotain ekstraa toisilta kauniilta naisilta.
Tämäpä se onkin se naisten dilemma. Mitä reippaammin ja varmemmin teitä tullaan iskemään, sitä todennäköisemmin tällä miehellä tulee olemaan ongelmia olla kiinnostuneita pelkästään teistä. Siihen on helppo tarttua kun ei itse tarvitse tehdä mitään, mutta siinä on riskinsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena lähesty vähän kaikenlaiset miehet ja nyt ei kukaan enään. Harmittaa kun nyt juuri olisi miehelle paljon annettavaa niin henkisesti kuin fyysisesti.
N 48Elämän paradoksi.
Deittipalstoilla viittäkymppiä lähentelevät miehet haaveilevat itseään vähintään kymmenen vuotta nuoremmista naisista.
Haluavat lapsia "jossakin vaiheessa"!
Niinkuin koska? Seuraavassa elämässä, vai?
Häh, no lapsiahan saa niin kauan kun naisella riittää munia korissa?
Pöljät, muka vitsikkäät, ahistavat, tms muut törkeät paskat.
Mustat. Siis Afrikasta lähtöisin olevat. Olen pyöreähkö vitivalkoinen nainen, en blondi kylläkään.
Vierailija kirjoitti:
Jossain heikkolahjaisuuden ja lievän kehitysvammaisuuden rajalla olevat miehet.
Esimerkkejä:
1) 5,7 keskiarvolla peruskoulun niukin naukin läpäissyt pahasti keskivartalolihava mies joka oli ylpeä siitä ettei ollut käynyt hammaslääkärissä armeijan jälkeen, haisi pilaantuneelta kalalta metrien päähän.
2) Cannonball, joka osaa hädin tuskin kirjoittaa, väkivalta- ja huumetausta. Nykyään naimisissa ja tehtailee lapsia, 6 tai 7 tällä hetkellä vissiin lukema ja puolella lapsista jonkinlainen erityistarve / vamma.
3) Pieni likainen luikku, joka tuijotteli intensiivisesti monobrow-kulmakarvojensa alta, en muista kuulinko sen koskaan puhuvan. Kirjaimellisesti bensalenkkari ja rasvaista fledaa peitti aina. Karhun/Koffin lippis. Nykyään naimisissa isokokoisen, pelottavan naisen kanssa (uhkaili minuakin..).
4) Luokanope, mutta heti ensitapaamisilla kummallisen aggressiivinen (joi itsensä humalaan ja haukkui oppilaitaan ja näiden vanhempia, nälvi erikoisen vahingoniloisena kun kengänkorkoni tarttui rappuralliin, yritti tulla väkisin asunnolleni vaikka sanoin etten aio päästää sisään, kielsi minua ostamasta ruoka-annosta jonka halusin..). Melkein 40v ikisinkku enkä tosiaan ihmettele.
En tajua, selittyykö sitten vain sillä etten ole nätti vaan naamasta ennemminkin rujo?! Olen 35v hyvätuloinen lisensiaatti, normaalipainoinen, ihan hyvin / siististi pukeutuva, yritän meikata itseäni siedettävämmän näköiseksi jne...Mutta yhteenkään ns normaalimieheen ei ole koskaan ollut mitään saumoja.
Jos todella olet rujo naamasta kuten kuvasit, niin kyllä se valitettavasti taitaa olla pitkälti se selittävä tekijä. Mutta koska sinulla kuitenkin on normaali elämänhallinta kunnossa, niin tuskin sinun tarvitsee mihinkään kehariin tyytyä. Sinunkaltaisiasi miehiäkin on olemassa vaikka kuinka paljon, mutta menevätkö he taas sinulta ohi, kun heillä ei pärstä ole parhaasta päästä?
Tosi kivat, fiksut, miehekkäät. Tapaan niitä paljon töissä. Olen yh, ja tuntuu että en pienen lapsen äitinä pysty/jaksa/halua tapailla ketään.
Plus edellinen suhde oli niin kauhea, että en halua ryhtyä enää mihinkään. Edellinen mies piti mua niin kauheana riivinrautana, ettö en halua että kukaan enää haukkuu mua. Olen mielummin yksin.
Sama kuin aikaisemmin vastanneella.
10-15 vuotta nuoremmat, vähän pyöreät, perheestä haaveilevat ja kotona viihtyvät. Kiinnostuksen kohteina ruoka, koti, herkut + leffa.
Ihan erilaisia siis kuin minä. Oman kaltaisin ei mahkuja, liikuntaa harrastavat naiset joilla ei tarvetta perhemiehelle tuntuvat aina vaativan komeampaa ulkonäköä (pituus ym asiat joihin ei voi vaikuttaa) tai sitten menestystä raha/status-akselilla.
Elämän paradoksi.
Deittipalstoilla viittäkymppiä lähentelevät miehet haaveilevat itseään vähintään kymmenen vuotta nuoremmista naisista.
Haluavat lapsia "jossakin vaiheessa"!
Niinkuin koska? Seuraavassa elämässä, vai?